Liekeissä, osa 2 (Nato-keskustelu)

Suomalainen Nato-keskustelu otti taas ison harppauksen eteenpäin Ylen eilisen Vaalien välissä -ohjelman myötä, missä keskustelua käytiin teemana Pohjolan uhkat. Suomeksi suomalaisten kansanedustajien kesken ja englanniksi Norjan, Ruotsin ja Suomen puolustusministereiden sekä Viron puolustusministeriön alivaltiosihteeri Sven Sakkovin kesken.

Yle Areena – Vaalien välissä: Pohjolan uhkakuvat. Kuva: Yle.

Klikkaa kuvaa päästäksesi ohjelmaan. Puolustusministerien osuudet ovat näissä linkeissä: [Osa 1 (14:47) | Osa 2 (59:38)]

Yksi asia, joka eduskunnassa käydyn Ukrainan kriisiä koskevan keskustelun Yle-jälkipeleissä turvallisuuspolitiikkaan vihkiytymättömiltä jäi huomaamatta, oli se että lähes kaikki kansanedustajat kuuluivat puolustusministeri Carl Haglundin asettamaan puolustuksen parlamentaariseen selvitysryhmäään, ”jonka tehtävänä on tuottaa eduskunnalle tietoa puolustuksen pitkän aikavälin haasteista ja niihin vastaamisesta.” Keskusteluun osallistuneista vain Miapetra Kumpula-Natri (sd) ja Stefan Wallin (rkp) olivat ”ulkopuolisia”. Paikalla oli siis jonkinlainen puolueiden turvallisuuspoliittinen kerma, mikä tekee tietyistä kommenteistä jopa hieman vaivaannuttavia. Selvitysryhmä piti helmikuun alussa tiedotustilaisuuden, jonka voit nähdä eduskunnan sivuilta.

Turvallisuuspoliittisen perspektiivin lyhytnäköisyys, johon edellisessä merkinnässä viittasin, oli vieläkin esillä. Varsin selväksi tämä tuli Kumpula-Natrin kaksintaistelussa Ilkka Kanervan (kok) kanssa :

”On tärkeää että nyt ei nosteta puheenvuoroja — tässä epätasapainotilanteessa jossa nyt Ukrainan takia ollaan …”

Turvallisuusympäristön jatkuvan analyysin kieltäminen viittaamalla hallitusohjelmaan tai muuhun tehtävänantoon ei vain johda mihinkään. Tämän koki Ruotsin vastaava selvitysryhmä, ”försvarsberedningen,” joka raportissaan Vägval i en globaliserad värld, (jätetty 31.5.2013) edelleen puhui Venäjän sotilaallisten kyvykkyyksien alhaisesta tasosta, jonka Venäjä käytännössä viime vuoden aikana osoitti epätodeksi. Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen tutkimuslaitos FOI vahvisti puoli vuotta myöhemmin Venäjän hyvän suorituskyvyn, voimakkaan kehityksen ja varusteluohjelman toimeenpanon korkean tason. Kumpula-Natri ei kuulu selvitysryhmään, mutta Kanervan haluttomuus vastata tähän oli myöskin selvä signaali. Tai sitten vain aika loppui kesken. Toivon jälkimmäistä. Selvitysryhmän tuotoksena syntyy ns. vihreä kirja. Ryhmän kokoonpano, ajoitus ja itse toimeksianto tuottanevat kuitenkin jokseenkin budjettiin sovitetun, puoluepoliittisesti neutraalin ja kohtuullisesti suomettuneen analyysin.

@JuhaMakinenMPKK koko ajanhan yritetään 🙂 Parl.selvitystyöryhmän mahdollinen green paper osaltaan varmasti myös herättää keskustelua #turpo

— Patrik Gayer (@PatrikGayer) February 12, 2014

On syytä kysyä, josko valtineuvoston turvallisuuspoliittinen selonteko (VNS), joka enenevässä määrin vaikuttaa muotoutuvan konsensuspohjaiseksi hallitusohjelman jatkeeksi, olisi aika hylätä tai panna uusiksi? Toinen VNS:n ongelma on sen usein hyväksi kehuttu laajan turvallisuude käsite. Salassa pidettävistä analyseista tulee ministeriöiden virkamiesvalmisteluissa usein välineitä kamppailussa alati leikattavista määrärahoista. Kehykseen sovitettua todellisuutta, siis.

Kysymys Suomen puolustuksen kestävyydestä (vrt Ruotsin ylipäällikön yhden viikon puolustus) osoittautui vaikeaksi, eikä kukaan kansanedustajista halunnut koskea siihen pitkällä tikullakaan. Juontajat esittivät hyviä kysymyksiä ja olisi ollut kohteliasta vastata edes sen verran, että olisi sanonut arvioon liittyvän salassa pidettävää tietoa. Näinhän se meillä nimittäin on. Jussi Niinistö (ps) tarttui tilaisuuteen ja teki vastauksestaan Suomi-Ruotsi maaottelun toteamalla, että kestämme pidempään kuin Ruotsin puolustus. Olen itse myös uskaltautunut arvioimaan puolustuksemme kestävyyttä, mutta lähtökohtanani oli vaatimukseen perustuva ja myönettäköön — hieman kepeä tarkastelu. Niinistö on mielestäni oikeassa arviossaan puolustusratkaisumme — erityisesti asevelvollisuuden — myönteisestä vaikutuksesta puolustuksemme kestävyyteen.

Kuva: Yle.

Kiinnostavaa keskustelussa oli kaikkien kansanedustajien yksimielisyys siitä, että Natoon mentäisiin kansanäänestyksellä. Kysymys oli kylläkin aseteltu nurinkurisesti: ”Onko täällä ketään, joka haluaa, että Natoon liityttäisiin ilman kansanäänestystä?” Kaikki epäröivät hetken ja ehtivät ajatella ja viisaasti jättää vastaamatta ”itsemurhakysymykseen.” Kysymyksen näet täältä.

Olen aikaisemmin puhunut kansanäänestyksen puolesta. Muutama vuosi sitten, muistaakseni vuonna 2008, ulkoministeriö tilasi tutkimuksen Nato-jäsenyyden oikeudellisesta merkityksestä, missä juridisen tarkastelun keinoin muun muassa todetaan, että kansanäänestys ei olisi tarpeen jäsenyyttä hakiessa. Hyvä, jos kaikki puolueet nyt asettivat kansanvaltaisuuden suppean laintulkinnan edelle.

Viime torstaina käynnistettiin myös kansalaisaloite Neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestäminen Suomen Nato-jäsenyyden hakemisesta. Kannnatan kansanäänestystä, mutten kannata tätä aloitetta. Tästä, ja turvallisuuspoliittisen keskustelun kehityksistä lisää seuraavassa merkinnässäni.

Muista osallistua keskusteluun aktiivisesti! Ruotsiksi se on #säkpol Twitterissä ja suomeksi #turpo.

//James