Ensimmäinen kysymsys ja vastaukset

”Mitä toivot ja odotat tämän vuoden Säleniltä, kun Suomen ja Ruotsin valtiojohto puhuvat yhdessä julkisesti turvallisuuspolitiikasta tilanteessa, jossa kumpikin maa etsii linjaansa?”

Hyvä lukija, kehotamme — suorastaan yllytämme Sinuakin vastaamaan kysymykseen tai muutoin osallistumaan keskusteluun. Käsken: Jätä kommentti tänne.


Heikki Valkama: Näin maallikon näkökulmasta Ruotsissa käydään selvästi aktiivisempaa puolustuspoliittista keskustelua ja mietitään tulevaisuutta äänekkäämmin kuin Suomessa. No, toki tämä johtuu siitä, että maan puolustusvoimauudistus on radikaali. Siirtyminen ammattiarmeijaan ja sen seuraukset kiinnostavat varmasti myös meillä. Näin iso uudistus ei voi olla aiheuttamatta mölyä.

Onko oikein, jos tulkitsen, että Raadin kokoonkutsujat James Mashiri ja Janne Riiheläinen uskovat tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldtin mahdollisesti kääntävän katsetta kohti Natoa? Että presidentti ja pääministeri puhuisivat yhteen ääneen Nato-jäsenyyden puolesta? Sellaisen käsityksen luin tästä Sälen-ennakosta. Se panisi varmasti suomalaiseenkin keskusteluun vauhtia.

Voi olla, että olen väärässä, mutta en jaksa uskoa, että Niinistöltä on luvassa radikaaleja avauksia Natosta. Olisiko pikemmin luvassa liturgiaa siitä, että Pohjoismaiden yhteistyö on tärkeää ja meillä on Ruotsin kanssa pitkä yhteinen historia ja yhteisiä intressejä ja…

Olen tehnyt ennakkotyöni sen verran huonosti, että en tiedä, nostetaanko esimerkiksi kybertuvallisuutta ja mahdollista kybertuvallisuusyhteistyötä esille. Toisaalta Ruotsin intressit ovat siinä hieman erilaiset…

Mutta kuten sanottu, tämä on maallikon käsitys. Pieni ravistelu voisi tehdä hyvää.

Stig RydellStig Rydell: Toivon, että maamme jatkavat turvallisuuspoliittisen yhteistyön syventämistä ja että julkista keskustelua tulevaisuuden turvallisuuspolittisista ratkaisuista kannustetaan.
Lyhyellä tähtäimellä se voi, esimerkiksi, merkitä lisääntynyttä harjoitustoimintaa Puolustusvoimien välillä ja pidemmällä tähtäimellä, monessa suhteessa yhteistä turvallisuuspoliittista linjaa. [Käännös, alkuperäinen kuten kirjoitettu ruotsiksi alla]

Jag hoppas att våra länder fortsätter att fördjupa samarbetet inom säkerhetspolitiken och att den offentliga debatten om framtida säkerhetspolitiska lösningar uppmuntras.
På kort sikt kan det, t ex, innebära ökad övningsverksamhet mellan Försvarsmakterna och på längre sikt en, i många avseenden, gemensam säkerhetspolitisk linje.

Matti Pesu: Erityisesti toivon rehellistä puhetta pohjoismaisesta turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä ja sen mahdollisuuksista. Suomessa korostetaan usein, kuinka hyvin yhteistyö toimii ja kuinka tärkeää se on. Ruotsin puolustusministeri Karin Enström kuitenkin totesi asettaessaan Ruotsin puolustuspoliittista yhteistyötä tarkastelevaa yhteistyöryhmää, että vaikka yhteistyöllä on merkitystä, tulokset eivät ole olleet merkittäviä, koska linjaratkaisut ovat Pohjoismaissa erilaisia. En tiedä, onko liikaa vaadittu, että voitaisiin edes käydä hypoteettista pohdintaa siitä, millaista yhteistyö voisi Pohjoismaiden välillä parhaimmillaan olla – tavallaan asettaa jonkinlainen pohjoismaisen puolustusyhteistyön utopia.

Toinen asia, mitä toivon, on pohdintaa siitä, miten Euroopan turvallisuusinfrastruktuuri kehittyy. Tehdäänkö yhteistyötä edelleen Naton sisällä? Onko tulevaisuus erilaisissa alueellisissa klustereissa, jotka painottuvat enemmän Pohjois- ja Itä-Eurooppaan? Mihin Pohjoismaat tässä asettuvat ja ovatko erilaiset linjaratkaisut pidemmällä aikavälillä ongelma?

Osmo ApunenOsmo Apunen: Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyöstä käyty keskustelu on aivan liiaksi suostuttelevaa. Se ymmärretään yleisesti laajempien monenkeskisten ratkaisujen välivaiheeksi tai läntisten suurvaltain johtaman koalitiopolitiikan välineeksi. Toisaalla sitä rasittaa puolustuspolitiikan ydinkysymysten kannalta tarpeeton aatteellinen skandinavismi.

Tämän vuoksi toivoisin, että joku Sälenissä keskittyisi itse peruskysymykseen: Voisiko molempien maiden itsepuolustusoikeuteen YKn peruskirjan mukaisesti rajoittuva puolustusyhteistyö tarjota selkeän ja toteuttamiskelpoisen ratkaisun, joka täydentäisi yhteistä eurooppalaista puolutuspolitiikkaa ja tukisi samalla tätä tärkeintä kansainvälistä voimankäyttöä säätelevää periaatetta?

Siis eräänlainen turvallisuuspoliittinen Nordek, mutta ilman yleisempiä taka-ajatuksia.

Sari PalmSari Palm: Pohjoismaisen yhteistyön ja yhteisten hankkeiden tarpeet ovat selkeitä: on tärkeää, että tilannekuva, puhekieli ja käsitteet samoin kuin käsitys keskustelun syvyydestä päivittyvät. Yhteistyöllä, resurssitarpeilla tai Nato-keskustelulla ei voi enää vain flirttailla, on aika lähteä tiivistämään sitä yhteistä, joka kahdenvälisesti olisi saatavissa, saavutettavissa.

Kääntöpuolena on hyvä muistaa, että avauksista ja tarpeista huolimatta ei demokraattista järjestelmää pidä voimakkaallakaan mielipiteenvaihdolla taklata nurkkaan:
Lopulliset ratkaisut jäävät molemmissa maissa kansanvallan käsiin, eikä sitä pitäisi käyttää myöskään keskustelussa vetoamiseen, mitä toinen, sitä mekin.

Summa summarum: avointa, aitoa keskustelua, avauksia ja keskustelukäsitteiden määrittelyä niin, että puhutaan samaan suuntaan.

Patrik GayerPatrik Gayer: Viimeisen vuoden aikana turvallisuuspoliittinen keskustelu on ollut erittäin vilkasta niin Suomessa kuin muissa pohjoismaissakin. Ruotsin asevoimien komentajan kommentit maan puolustuksen alhaisesta tasosta joka viime vuonna toimi katalysaattorina Sälenissa, ja sen ympärillä lehtien palstoilla ja netissä, käytyyn keskusteluun. Naton pääsihteerin Anders Fogh Rasmussenin sinänsä hyvin epädramaattinen linjaveto konferenssissa siitä että joko maa on Nato jäsen jolloin turvatakuut ovat olemassa, tai vaihtoehtoisesti maa ei ole jäsen jolloin takuut eivät kyseistä maata koske, herättivät myös paljon mielenkiintoa. Sälen edustaa juuri sellaista avointa keskustelukulttuuria jota minä toivon että esiintyisi vielä enemmän, myös täällä koto-Suomessa.

Tätä taustaa vasten odotan tämänkin vuoden tapahtumalta paljon mielenkiintoisia keskustelunavauksia. Puolustusministerit hyväksyivät vision pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä, EU:n valtionpäämiesten huippukokous joulukuussa toi puolustuskysymykset EU-keskustelun agendalle, Suomessa alettiin puhua verkottuneesta puolustuksesta ja Ruotsi liittyi Naton NRF joukkoihin. Muun muassa nämä asiat korostuivat viime vuonna pohjoismaisessa turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Odotankin Sälenistä erityisesti uusia avauksia ja ajatuksia tällä saralla, elikkä puolustus- ja turvallisuusyhteistyöstä ja sen järjestämisestä. Odotan myös innolla vääjäämättä syntyvää debattia Ruotsin mahdollisesta Nato-jäsenyyshakemuksesta, niin moni asiantuntija ja kommentaattori on jo aistinut sen olevan lähempänä kuin ehkä moni uskoo.

Jaakko PuuperäJaakko Puuperä: Tarvitsemme enemmän konkretiaa, rohkeita asiantuntija-avauksia ja tavoitteenasettelua. Välineiden löytämiseksi olisi tärkeää että ensin olisi selkeästi määritellyt yhteiset tavoitteet. Jos niitäkään ei löydy niin on laskettava tavoitetasoa.

On ikävä sanoa, mutta suorana vastauksena kysymykseen joudun sanomaan rehellisesti, että en odota Säleniltä paljoakaan. Toivoa sopii kuitenkin aina. Jos saisi toivoa, niin toivoisin, että arvovaltainen osanottajajoukko Sälenissä aloittaisi työskentelynsä ottamalla lusikan kauniisti kouraan ja tunnistaisi ja sen jälkeen tunnustaisi tosiasiat. Eräs tosiasia on se, että niin Ruotsin kuin Suomenkin turvallisuuden tuottamiskyky omassa toimintaympäristössään on hälyttävän Heikko ja asialle tulisi tehdä jotain konkreettista. Tulisi tunnustaa että tähän on resursoitava. No money, no honey, no fun. Tärkeää olisi myös se, että keskusteltaisiin asioista niiden oikeilla nimillä ja että osapuolet puhuisivat samoin käsittein samoista asioista. Pelkään pahoin että keskustelu ja julkilausumat tulevat jäämään kovin muodollisiksi juuri siksi että keskustelu käydään täysin julkisesti ja siksi, että edes käsitys ja kuva toimintaympäristöistä ei ole yhtenevä, tai siltä ainakin näyttää kun tarkastelee edes pinnallisesti maiden kovin toisistaan eroavia turvallisuusratkaisuja.

Uskaltaisin kuitenkin ikuisena optimistina toivoa, että Sälenissä pystyttäisiin – juuri sen transparentin luonteen vuoksi – edes pääsemään hieman eteenpäin siinä, että potentiaaliselle yhteistyölle löydettäisiin pohjaksi edes yhteinen julkisesti manifestoitu ja mahdollisimman hyvin todellisuutta vastaava kuva toimintaympäristöstä, siinä määrin kuin sellainen on maiden sisäpoliittiset tilanteet ja keskustelukulttuurin huomioiden edes mahdollista. Se on edellytys järkevän ja kaikkien alueen toimijoiden turvallisuutta edistävän yhteistyön todelliselle kehittämiselle.

Charly Salonius-PasternakCharly Salonius-Pasternak: Toivon että TP Niinistö muistuttaa julkisesti Ruotsin valtiojohtoa siitä vastuusta joka jokaisella malla on puolustuksen suhteen.

Tapio Juntunen: Odotukseni Sälenia kohtaan asettuvat pääasiassa turvallisuuspolitiikan laajempaa taustaa ja pidempää karta vasten. Nostetaan esiin kaksi kiinnekohtaa. Ensinnäkin olen tutkijana kiinnostunut haravoimaan keskustelun taustalta avautuvia turvallisuuspoliittisia tilanne- ja maailmankuvia. Hieman yksinkertaistaen tämän voisi tiivistää kysymykseksi siitä, painottuvatko keskusteluissa laajemmat ulkopoliittiset kysymykset vai kapeammat sotilaspolitiikkaan ja puolustukseen liittyvät kysymykset. Sälenin alla käyty mediavetoinen keskustelu viitannee siihen, että jälkimmäinen polemiikki saa mediahuomiota osakseen. Toivoisin itse avarakatseista keskustelua, jossa kansalaisjärjestöillä olisi myös vahva panos. Itämeren alueen karttaan, liittolaissuhteisiin ja intentioista vapautettuihin voimakapasiteettianalyyseihin suuntaava strateginen katse ruokkii tietyn suuntaisia johtopäätöksiä. Sen rinnalle soisi nousevan laajempia näkökulmia, joiden vinkkelistä kapea katse, tarkkanäköisenäkään, ei riitä täyttämään sitä monitahoista politiikan työkalupakkia, jota tarvitaan keskinäisriippuvaiseksi ja kompleksiseksi luonnehditun turvallisuusympäristön kesyttämiseksi. Tämä ”jännite” tulee kuitenkin asettaa enemmänkin mielenkiintoisena kysymyksenä kuin valmiina odotusarvona: minkälaiseen suhteeseen strategian ja politiikan maailmat asettuvat?

Edelliset kysymykset ovat toki tavattoman laveita, mutta joka tapauksessa tarpeellisia turvallisuuspolitiikan pohjavirtauksien paikallistamiseksi. Toinen kiinnekohtani on tarkempi: miten Presidentti Niinistö puhuu Suomen ulkopolitiikasta? Presidentin, valtioneuvoston kuin ministeriöidenkin välit ovat käsittääkseni nykyisellä presidenttikaudella muodostuneet verraten hyviksi ja välittömiksi, joten presidentin puheet voidaan tätäkin taustaa vasten tulkita painokkaiksi. Toki presidentti kykenee omalta arvojohtajan paikaltaan nostamaan joka tapauksessa esiin uusia näkymiä, vaikka varsinaiset avaukset tehtäisiinkin johdonmukaisesti hallituksen linjan kanssa. Niinistö keskustelee Ruotsin pääministerin kanssa huomenna sunnuntaina, heti oman puheensa ja yleisökysymysten jälkeen. Tässä keskustelussa Suomen ja Ruotsin oletetusti tiivistyvä yhteistyö puolustuksen saralla – teema, jota on pohjustettu aina ministeritasoa myöten jo ennen Säleniä – on toki mielenkiintoinen kiinnekohta.

Odotukset tulee lopulta asettaa päivänpoliittisten kysymysten asettamiin raameihin. Ruotsin vauhdilla lähestyvät vaalit saattavat heijastua Sälenin keskusteluihin varovaisuutena, ainakin puolueiden ja poliitikkojen osalta. Hallitusvastuun ruotsissa jakavan koalition kannatus on laskenut viime aikoina merkittävästi. Tämä luo vaalivuoteen ajoittuvalle Sälenille mielenkiintoisen vivahteen. Ruotsin osalta on esillä Ruotsin puolustuskyvystä läpi viime vuoden käyty keskustelu sekä tähän liittyen myös tulkinnat Venäjän asevarustelun taustalla piilevistä intentioista. Näiden teemojen lisäksi signaalitiedustelusta keskusteltaneen. Ilmastonmuutos ja tämän kyljessä voimistuneet luonnonilmiöt kiinnittävät huomion sisäiseen turvallisuuteen, infraan ja kriisinsietokykyyn.

Tässä muutamia odotuksia, joita tulee Sälenin alla mieleen. Lopulta on todettava, että odotan myös erityisellä mielenkiinnolla Suomessa käytävää keskustelua sekä tämän raadin muiden edustajien näkökulmia. On varsin suuri kunnia olla tässä joukossa mukana keskustelemassa ja antamassa omaa panosta tärkeiden teemojen ympärillä viriävään kansalaiskeskusteluun, nöyrin ja avoimin mielin toki.

Michael MobergMichael Moberg: Toivon ja odotan selkeitä linjauksia asevoimien tehtävistä ja niiiden toteuttamisen mahdollistavista resursseista.

Annonser