#TPNiinisto @FolkochForsvar’s #fofrk

Viimeinen kysymys ja vastaukset

Nyt käynnistyneen kehityksen mukaisesti Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittinen keskustelu muuttuu, tai ainakin sen pitäisi muuttua, osittain yhteiseksi. Miten tästä eteenpäin, mitä mielestänne pitäisi tapahtua tai laittaa tapahtumaan suomalaisella turvallisuuspoliittisella kentällä vuoden 2014 aikana?


Charly Salonius-PasternakCharly Salonius-Pasternak: Paljon voisi tapahtua vuoden 2014 aikana, alla muutamia konkreettisia ajatuksia ja eesityksiä siitä mitä suomalais-ruotsalaiselle turvallisuuspoliittisella kentällä pitäisi tapahtua vuoden 2014 aikana:

  1. Suomen tulisi tarjoutua järjestämään ”bilateraalinen Valhalla” harjoitus Suomen ja Ruotsin valtionjohdoille. Ensimmäisen harjoituksen tavoitteena olisi katsoa löytyykö sellaista sotilaallisen voimankäytön skenaariota, jossa Suomi ja Ruotsi eivät toimisi samanlaisin tavoittein. Jos ja kun näkemys jaetaan voi yhteistyöstä tulla vähän helpompaa.
  2. Ruotsin pitäisi kutsua suomalaisia rannikkojoukkoja yhteiseen harjoitukseen Gotlantiin. Jos kerran ilma- ja merivoimien joukot harjoittelevat, mikseivät myöskin maavoimat. Maahanlasku Utin joukoilla olisi myöskin toivottavaa.
  3. Poliittisten puolueiden ja yksittäisten kansanedustajien täytyy ottaa vastuuta keskustelun edistämisestä ennen vaaleja syksylllä 2014 (Ruotsi) ja keväällä 2015 (Suomi) — median ja puolustuskeskusteluun osallistuvien täytyy tehdä kaikkensa, jotta puoluejohtajat eivät voi ”päästä sopuun”, jonka tarkoituksena on ainostaan lakaista asia maton alle piiloon.
  4. SVT:n ja Ylen tai TV4:n ja MTV3:n tulisi yhteisesti tuottaa keskustelusarja, jonka jokaisessa osassa olisi vieraita molemmista maista ja vaihtelevia turvallisuuden ja puolustuksen aiheita.

Patrik GayerPatrik Gayer: Toivon että Suomessa käydään aktiivista keskustelua ennen eduskuntavaaleja keväällä 2015. On tärkeätä että äänestäjillä on selkeä kuva puolueiden tavoitteista ja näkemyksistä koskien puolustusvoimien ja maanpuolustuksen tulevaisuutta. Toivon myös että keskustelu perustuu faktoihin, että uskalletaan puhua myös aikaisemmin tabuina pidetyistä asioista avoimesti ja rehellisesti. Viittaan totta kai puolustuksen fundamentteihin ja erityisesti liittoutumattomuuteen. On aika karista kylmän sodan bipolaarinen maailmankuva ja sen ajan argumentit. En väitä että Nato olisi vastaus kaikkiin haasteisiin – on selvää että meidän kuitenkin täytyy ratkaista puolustuksen pitkän aikavälin rahoitusvaje ja huolehtia omasta puolustuksestamme – mutta toivon että argumentit liittoutumisen puolesta ja sitä vastaan olisivat rehellisiä.

On ylipäätänkin aika siirtää myös turvallisuuspoliittinen keskustelu pois kabineteista ihmisten olohuoneisiin ja julkisuuteen. Enää ei ole olemassa vain yhtä totuutta ja turvallisuus käsitteenä on tänä päivänä hyvin paljon laajempi kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Tämän takia pitäisin tärkeänä että mahdollisimman moni taho osallistuu keskusteluun.

Maailmaa muuttuu kovaa vauhtia ja uudenlainen toimintaympäristö asettaa myös meidän puolustukselle uudet haasteet. Kohtapuolin valmistuva kyberstrategian toimeenpano-ohjelma ja kyberlainsäädännön kehitystyö ovat ensisijaisen tärkeitä. Meidän kokonaisturvallisuuteen perustuva konsepti antaa meille hyvät eväät kehittää osaamistamme ja lainsäädäntöämme tällä saralla.

Ja toki toivon myös että Suomi-Ruotsi puolustusyhteistyön syventyminen konkretisoituu onnistuneesti.

Tapio Juntunen: Takana on turvallisuus- ja ulkopolitiikan suuntaviivojen hahmottamisen pitkä vuosi. Se käynnistyi loppuvuodesta 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa sivunneesta keskustelusta päättyen nyt alkuvuonna 2014 esitettyihin (ja varsin laajalla rintamalla jaettuihin) johtopäätöksiin Suomen ja Ruotsin keskinäisen puolustusyhteistyön syventämisestä. Suuntaviivoja hahmotettiin lisäksi useissa temaattisissa sekä hallinnon sektorikohtaisia vastuita linjanneissa strategioissa.

Täten olisi luontevaa, että vuotta 2014 leimaisi liikkuminen visioinnista kohti toimeenpanoa. Kevääksi luvattu Ruotsin ja Suomen puolustusta ja kriisinhallintaa koskeva työsuunnitelma edustanee liikettä tähän suuntaan. Samainen suunnitelma, yhdessä Ruotsin syksyn vaalituloksen kanssa, tarjoaa viittauskohtia reilun vuoden päässä siintävien eduskuntavaalien turvallisuuspoliittiselle keskustelulle. Tulevan kevään eurovaalikeskustelu rakentunee talouspoliittisten kysymysten ympärille.

Puolustuksen määrärahakeskustelun osalta ilmassa leijailee 70-luvun kaltaisen käänteen siemeniä, olkoonkin että premissit puolustuksen perusteista kasvavat nykyään vakaammassa ympäristössä. Asiantuntijoiden ja päättäjien yksityiskohtaisemmat keskustelut käytäneen hallituskausien välistä jatkuvuutta lupailevassa parlamentaarisessa järjestyksessä, mistä kielii vasta asetettu selvitysryhmä. Toivottavasti keskustelunavauksia kantautuu myös laajemman yleisön arvioitavaksi.

Ulkosuhteiden osalta voidaan nostaa esiin Suomen vetovastuu kahdessa lähialueemme yhteistyötä luotaavassa neuvostossa. Näistä etenkin Itämeren valtioiden neuvoston kesäkuussa Turussa järjestettävää huippukokousta kannattaa vilkuilla, vaikka sitten vastapainona kovapintaisemmalle käsitykselle Itämeren alueen turvallisuusnäkymistä. Barentsin neuvosto puolestaan tarjoaa mahdollisuuden seurata ajankohtaiseksi nousseita arktisia teemoja hieman matalamman tason poliittisesta profiilista.

Näiden teemojen rinnalla toivoisin keskustelua myös laajan turvallisuuskäsityksen ja inhimillisen turvallisuuden vinkkelistä. Erityisesti odottaisin kansalaisjärjestöiltä ja poliitikoilta, miksei tutkijoiltakin, näkemyksiä siitä, miksi turvallisuuskeskustelumme on koventunut (vai onko?) ja mitä tästä seuraa esimerkiksi ulkopolitiikan liikkumatilalle? Sisäisen turvallisuuden osalta on syytä tiedustella millä eväillä kansalaisten turvallisuus taataan tasa-arvoisesti ennakoimattomien riskien ja epävarmuuksien leimaamaksi luonnehditussa ajassamme samalla, kun viranomaisten toimiin kohdistuu kasvavia leikkauspaineita? Joka tapauksessa turvallisuutta hahmottava poliittinen keskustelu tarvitsee eloisaa ja moniäänistä sparrausta. Nato/Suomi/ei-Nato -asetelma käy yksistään turhan ennalta arvattavaksi harjoituskaveriksi.

Jaakko PuuperäJaakko Puuperä:
Pitäisi käynnistää aidosti avoin keskustelu, jossa asiantuntijoita kuunneltaisiin. Ensiksi tulisi kuitenkin hahmottaa ja manifestoida julkisesti se mikä on maiden poliittisen johdon käsitys toimintaympäristöstä ja sitten aloittaa keskustelu siitä kuinka löytää välineet vaikuttaa siihen että toimintaympäristö säilyisi turvallisena. Jo Tilannekuvan muodostamisessa olisi aiheen kuunnella ja keskustella avoimesti alan asiantuntijoiden kanssa. Keskustelu ei saisi jäädä vain Ruotsin ja Suomen väliseksi vaan siinä tulisi kuulla ja haastaa myös myös muita alueen toimijoita – erityisesti Venäjää ja Saksaa sekä tietysti muita alueen pienempiä toimijoita sekä Natoa ja EU:ta.

Tavoitteita ei tule asettaa alussa liian korkealle eikä myöskään tule mennä käytännön yhteistyössä asioiden edelle. On oltava ensin polittinen päätös. Muutoin on vaarana että jotkin yhteistyömuodot alkavat elää omaa elämäänsä joka ei palvele kokonaisuutta. Suomen turvallisuuden ylläpidosta ei saa tulla pelkkää Ruotsin puolustusmateriaaliteollisuuden Referenssinäyttämöä. Toki yksittäisiä materiaaliyhteistyöhankkeita tulee jouduttaa jatkossakin. Tästä hyvä esimerkki voisi olla JAS Gripen NG, jonka ympärille voitaisiin rakentaa laajempiakin yhteistyöhankkeita, tosin se olisi jo niin suuri hanke että poliittisen taustatyön olisi aiheen olla perusteellista.

Tärkeintä on ettei sotilaspuolen turvallisuusyhteistyöstä tule pelkkää säästöohjelmaa rauhanajantapeisiin. Sotilaallisen turvallisuuden päätösten tulee perustua ensisijaisesti sotilaallisen turvallisuuden tarpeisiin ja vasta toissijaisesti muihin näkökohtiin.

Tärkeää olisi avata ensitilassa avoin keskustelu Natosta. Suomen ja Ruotsin ulkopoliittinen ja sotilaallinen turvallisuus yhteistyö olisi kovin eri pohjalla jos olisimme sen saman sotilasliiton jäseniä mihin muutkin pohjoismaat ja valtaosa EU-maista kuuluu.

Ei Natoon tarvitse liittyä hattukourassa. Ei se ole YYA-sopimus eikä Varsovanliitto.

Sari PalmSari Palm: Molemmissa maissa toimii oma parlamentaarinen työryhmänsä kansallisen turvallisuuspoliittisen tulevaisuuskuvan muodostamiseksi ja poliittisen päätöksenteon pitkäjänteisyyden kehittämiseksi. Näiden ryhmien dialogi on tarpeen. Tarvitaan rakentava poliittinen yhteisymmärrys käytännön mahdollistamiseksi.

Yhteiset mahdollisuudet voivat löytyä yhdessä haarukoiden: ihannetilanne on se, että politiikka, tutkimus ja puolustusosaaminen löytävät toisensa, pienin askelin etenemällä yhteisiä onnistuneita tekoja syntyy. Suomi tai Ruotsi, kumpikaan ei voi päättää, arvella tai luulla toisen puolesta – todelliset vaikuttavat käytännön yhteiset teot löytyvät käytännön valmistelun ja poliittisen yhteisen tahdon kautta.

Ensimmäisessä vaiheessa luottamusta rinnakkain toimimisessa tulee syventää käytännön yhteistyön ja jopa yhteisvastuun, pienin askelin, kautta. Rauhoittaisin toistaiseksi suurisuuntaiset yhteishankkeet, kuten vaikkapa Nato-jäsenyyskeskustelun, kokonaan.

Stig RydellStig Rydell: Ruotsin ja Suomen välinen syventynyt yhteistyö on askel oikeaan suuntaan. Kaikkein tärkeintä on ehkä se, että se osoittaa yhteistä tahtoa, jossa on suuri potentiaali yhteistyön kehittämiselle. Tässä asiayhteydessä on tärkeää että odotukset ovat oikeat, ja että yhteistyö etenee pienin askelin, pitkän tähtäimen tavoitteen ehkä ollessa tilanne, jossa maiden rajat eivät enää muodosta estettä yhteisille sotilasoperaatioille.

Ruotsilla on paljon opittavaa Suomelta, nyt kun keskitymme jälleen kansalliseen puolustukseen ja palautamme käyttöön osaamista, joka ei ole ollut etusijalla moneen vuoteen. Olen vakuuttunut siitä, että tämän vaatimaa aikaa voidaan lyhentää merkittävästi läheisellä yhteistyöllä.

Lyhyemmällä tähtäimellä sotilaallisen yhteistyön ulkopuolelta on saavutettavissa enemmän, etenkin päätöksenteossa sen laajimmassa markityksessä. Suomen ja Ruotsin tulee luoda yhteinen, molempien maiden siviili- ja sotilasresursseja hyödyntävä mekanismi tiedonkeruulle ja tiedon analysoinnille, joka voisi tukea kansallisia päätöksiä kriiseistä kaikissa konfliktin vaiheissa. Tämä on erittäin ajankohtaista tarkasteltessa uhkien laajenevaa kirjoa, etenkin kyberuhkia!

Keskipitkällä tähtäimella tavoitteena tulee olla saattaa kaikki Itämeren maat laajemman yhteistyön piiriin suomalais-ruotsalaisen mallin mukaan. Keskusteluihin Nato-jäsenyydestä tulee kannustaa molemmissa maissa. Nato on valtioidenvälinen järjestö, jossa jäsenmaat käyttävät kansallisilla resursseillaan – kehitys alkaa siis omasta maasta.

Aloitetaan siitä!

Matti Pesu: En usko, että mitään isoja mullistuksia näillä näkymin tänä vuonna on tulossa. Mielenkiintoisinta on nähdä, lähteekö Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö millä tahdilla käyntiin. Kuten Puheloinen sanoi, ”tarve- ja intressialueita” on, joten konkretiaa olisi mukava nähdä. Se toisi uskottavuutta yhteistyöhön.

Olisi hienoa, että puoleet toisivat ennen eduskuntavaaleja selkeät omat näkemyksensä siitä, mitkä ovat turvallisuusympäristömme keskeisimmät haasteet tulevaisuudessa ja miten niihin parhaiten vastataan tulevaisuudessa. Näin turvallisuuspolitiikasta tulisi yksi vaaliteemoista. Nyt näyttää tosin siltä, että moni muu keskeinen kysymys ajaa teemana turvallisuuspolitiikan ohi. Myös EU-vaalit ovat paikka turvallisuuspoliittiselle keskustelulle, vaikke turpo parlamentin toimivaltaan sinänsä kuulu. Eurooppa-keskustelua käydään ennen vaaleja laajasti, ja toivon, että myös turvallisuuspoliittiset teemat ovat esillä.

Toivon myös, että puolustuksen parlamentaarisen selvitysryhmän tiimoilta julkaistaisiin jotain. Onko löytynyt konsensusta haasteista? Miten eteenpäin? Sen tiedän, että kansanedustajille on taottu realismia kalloon virkamiehistön ja asiantuntijoiden toimesta. Eri asia on, näkyykö se missään.

Kultaranta-keskusteluiden soisi laajenevan ja tulevan avoimemmaksi. Presidenttivetoisella tilaisuudella on väkisin hieman elitistinen leima, mutta toivottavasti osallistujajoukkoa laajennettaisiin. Teemoja voisi olla enemmän. Maailmanpolitiikan muutosta voisi pohtia laajemmin, kuten myös Itämeren alueen kehitystä. Myös Suomi-Ruotsi-yhteistyötä olisi tärkeä pohtia.


Uusi rakenne | Ny struktur

Kaikki aiemmat kysmykset, vastaukset ja tämän sivun merkinnät on siirretty. Pääset nyt helpommin löytämään hakemasi sisällön ylhäällä olevan #fofrk valikon kautta! Kokeile. Jos et tykkää, niin auta minua kehittämään sivua sanomalla asiasta suoraan täällä.

Samtliga tidigare frågor, svar och inlägg på den här sidan har flyttats. Du kan nu lättare nå det innehåll du söker via toppmenyvalet #fofrk! Pröva. Om Du inte gillar, så får Du hjälpa mig göra sidan bättre och säga till rakt ut här.

37 reaktioner på ”#TPNiinisto @FolkochForsvar’s #fofrk

  1. Mitkä ovat eurooppalaisen turvallisuuden uhkat ja millaista turvallisuutta EU:n pitäisi tuottaa? Turvallisuusuhat toki globaaleja. Tai glokaaleja eli valitettavasti tai ei jokainen kansalainen EU:kin vaikuttaa tämän päivän turvallisuuteen/turvattomuuteenkin. Niin esimerkiksi ilmastonmuutokseen ja ekokatastrofiin kuin kyberuhkaan ja ydinaseisiin sekä nk. postmoderniin rapautumiseen (=en tässä keskity kaikkiin koko osin toisarvoisuudessaankin). Tulkitsen mainitsemani ilmastonmuutoksen ja ekokatastrofin myös mahdollisuutena ja etenkin sivistyneelle Euroopalle. Maailma tulee tarvitsemaan uusia teknologioita joita Eurooppa osaa tuottaa saaden mahdollisesti taloutensa jalkeilleen tässä ohessa; ja mikä tärkeintä edesautettettua tulevienkin sukupolvien elämää tällä planeetalla. Väitän kuitenkin ettei niin kovin keskeinen talous nouse jalkeille vain supistamalla näkökulmaa ja tarkastelujen aikajännettä; tarvitaan siis yrittäjyyttä ja kansalaisaktiivisuuttakin.

    Myös kyberuhkien ratkaisemisessa EU voi oikeasti olla aikaansaava toimija. Toisaalta sen tulisi nykyistä paremmin hahmottaa infrastruktuurinsa ”keskinäisriippuvaisuudet” ja tarkastella mm miten järjestelmänsä ovat varmennettuja ja esimerkiksi luonnonkatastrofin kestäviä. Ja miten energiaturvallisuus kyetään järjestämään kaikissa tilanteissa ja pitkällä aikajänteellä?

    Aseellisesta uhasta tahtoisin korostaa ydinaseita ja niiden asteittaiseen vähentämiseen tähtääviä neuvotteluja. Tulkitsen että tässä EU:lla voisi olla aktiivinenkin roolinsa eli suhteessa Venäjään, Yhdysvaltoihin ja toki muihinkin merkittäviin ydinasevaltoihin Israelia ja Iraniakaan unohtamatta. Toki tämäkin haaste on systeeminen eli myös valitettavan rapistunut itäinenkin ydinaseteknologia tulisi pitää agendoilla esim EU tasolla. Fukusimatyyppiset nk. mustat joutsenet ovat siis globaalisti arkea ja kuka tietää milloin Euroopassa? Ehkä voisimme tehdä tässä suhteessa vielä enemmän?

    Nk. postmoderni rapautuminen tarkoittaa etenkin länsimaisten yhteiskuntien, Eurooppa vahvasti mukaanlukien, tapahtunutta henkistä, fyysistä, moraalista, sosiaalista, yhteiskunnallista rapautumista. Tämä ilmenee syvenevänä eriarvoistumisena, massatyöttömyytenä, yhteiskuntasuhteiden kärkistymisenä ja mahdollisena kriisiytymisenä (=sisäisesti ja mm etelästä-idästä pohjoiseen), individualismina veronkiertoineen ja omaishoitamattomuuksineen jne. Luonnollisestikin tämä näkyy myös infrastruktuurissamme.

    Kaiken tämän jälkeen sotilaallisen maanpuolustamisen merkitys ei ole ainakaan mihinkään häviämässä mutta tulisi ymmärtää että ainakin vielä hyvin huomattavan pitkän aikaa NATO:n kautta Eurooppalainenkin sotilaallinen yhteistoiminta ja turvatakaaminen järjestetään. Tämä ei luonnollisestikaan poissulje alueellisia yhteenliittymiä eikä myöskään bilateraalisia suhteita esimerkiksi Venäjäänkin.

    Gilla

  2. Uskon vasta tulevaisuuden näyttävän, mitkä ovat akuutimmat uhat Euroopan turvallisuudelle. Tietenkin sisäinen ja ulkoinen terrori, ja sen uhka tulee olemaan läsnä. Nämä uhat tulevat vaikuttamaan koko Euroopassa, niin Suomessakin, javarmasti ainakin laskemaan yleistä turvLlisuuden tunnetta.

    Euroopankin tosiasiallinen uhka on hajaannus, hajaantunut eurooppa ei pysty ajamaan tärkeissäkään asioissa yhteista asiaa ja esiintymään yhdessä rintamassa. Tämä antaa yhtenäisemmille valloille, Kiinalle, Venäjälle sekä USAlle, mahdollisuuden ajaa omaa agendaansa tavallisten eurooppalaisten kustannuksella.

    Pitää muistaa että talous on sotaa. Kuolleita tulee vähemmän, mutta kuitenkin eri valtiot kilpailevat samoista hyödykkeistä. Arabian niemimaan öljy on nyt Euroopalta menetetty, ja EU on jäämässä Venäjän tärkeimmän energia-asiakkaan asemaan. Valitettavasti kyseessä ovat myyjän markkinat.

    EUn liittovaltiokehitys tulee määräämään paljon EUn uhista. Jos liittovaltio tulee, tullaan euroopasta osallistumaan paljon erilaisiin siirtomaasotiin. Historiallisia syitä osallistua niihin on paljon.

    Ehkä ihan oikeaa sotaa ei EUlle ole tiedossa, mutta ainakin proxysotiin täytyy valmistautua osallistumaan.

    Gilla

  3. Kuten STRATMIL edellä myöskään minä en luetteloi EU:n turvallisuus uhkia. Jokaisen listalta löytyisi pääosin samoja vaaratekijöitä, eroavaisuuksia olisi luultavasti hyvin vähän.

    EU:ssa uhkatekijöitä ja niiden erilaisuuksia voi verrata miltei suoraan sen sisällä oleviin valtioihin. Erilaiset valtiot, erilaisia uhkia. Yhtenäisessä EU:ssa joudutaan varautumaan jokaisen valtion mukanaan tuomiin uhkatekijöihin, se tekeekin turvallisuuden luomisesta haasteellista. Onko meidän kokemamme uhkan torjuminen ja siihen panostaminen tärkeämpää kuin jonkun toisen valtion kokema erilainen uhka ? Mielestäni ei.
    Toki monia yhteisiäkin uhkia on, mutta usein nekin on listattu hiukan eri tärkeysjärjestykseen riippuen miltä valtiosta kulloinkin asiaa kysytään. Ei helppoa eikä yksiselitteistä. Tulee taas mieleen Presidentti Niinistön mainitsema pohjoinen-etelä; itä-länsi asetelma. Eurooppa on erilainen, jopa yhdistynyt sellainen.

    EU on mielestäni joukkuepeli. On yhteinen päämäärä, tässä tapauksessa turvallinen Eurooppa.
    On yhdessä sovittuja pelikuviota, jos joku sooloilee muut eivät myöskään tiedä miten pelata. Ja silloin voi käydä niin että esim. ”eteläisellä kentällä” syntyy levottomuuksia.
    Ja monesti niiden korjaaminen on työlästä kaikille.

    Jotta turvallisuuden luominen ei olisi liian yksikertaista ja helppoa on myös oltava erilaisuuksia valtioissa. Liiallinen samankaltaisuus Euroopan Unionin mailla ei sekään ole mielestäni tie kaikkein turvallisempaan lopputulokseen. On hyvä että EU:n jäsenvaltiolla on joitakin erilaisuuksia. Jos olisimme kaikki samasta muotista, tulisi pakostakin liiallisia kontrasteja EU:n ulkopuolisiin maihin ja/tai maanosiin.
    Tästä mielestäni hyvä esimerkki, ajankohtainenkin sellainen, on ”pohjoiskenttä”.
    Suomi ja Ruotsi osaltaan kuulumattomana NATO:n tuo turvallisuutta Eurooppaan lieventämällä vastakkain asettelua ja kaventamalla joissakin asioissa syntyvää railoa Eu:n ja Venäjän välillä.
    Turvallisuus ei aina ole uhkan torjumista ja vaaratekijöiden minimoimista tai eliminoimista. Se on myös mitä suurimmassa osassa myös toisen huomioonottamista ja ymmärtämistä.

    Gilla

  4. Jamesin kolmas kysymys: Mitkä ovat eurooppalaisen turvallisuuden uhkat ja millaista turvallisuutta EU:n pitäisi tuottaa?

    IMHO ”eurooppalainen turvallisuus” on aika keinotekoinen tai vähintään hyvin monitulkintainen käsite. Länsi-Eurooppalaisen Nato-maan uhkat ovat erilaisia kuin sotilaallisesti liittoutumattoman rajavaltion uhkat. Samaan hengenvetoon pitää todeta että yhteisiäkin uhkia on. >pääosa panelisteista luettellee niitä joten en ala kilpailemaan, väheksymättä niitä< Mutta yhtä yhteistä listaa ei ole!

    Jos otamme nykyisen turpo-tilanteen (jäsenyydet/EU ja jäsenyydet/Nato, USA:n rooli, talouden tilanne) lähtökohdaksi niin silloin vastaus kysymyksen jälkimäiseen osaan on selkeä. EU:n pitää keskittyä sellaisen kustannustehokkaan turvallisuuden tuottamiseen mihin sillä on varaa ja arvovaltaa s.o. mihin sillä on rahkeita.

    EU:n pitäisi painottaa vahvuuksiinsa siviilikriisinhallinnassa ja jossain määrin ehkä myös ennaltaehkäisevään kokonaivaltaiseen kriisinhallintaan (jos poliittinen päätöksenteko nousisi vaaditun proaktiivisuuden tasalle). Poliittisilla ja taloudellisilla keinoilla voitaisiin myös nykyistä tehokkaammin hillitä kriiseihin johtavia kehityskulkuja – mutta se ikkuna taisi tosin mennä: Välimeren eteläranta palaa jo. …eli taitaisi olla paras keskittyä humanitääriseen jälkihoitoon…eikun siihenhän onkin YK. Hhmm…pitää vielä pohtia jääkö jäljelle mitään.

    Ehkä EU:n pitäisi nyt vaan keskittyä oman talouden korjaamiseen ja sen jälkeen voitaisiin alkaa puhumaan taloudellisen vakauden ja keskinäisriippuvuuden laajentamisesta, ja sitä kautta myös turvallisuuden syventämisestä. Tämä on EU:n merkittävin vaikutus turvallisuuteen. Talouden vakauden kautta määrittyy myös EU:n poliittinen valta ja ennenkaikkea poliittinen päätöksentekokyky.

    p.s. Kukaan ei varmaan enää edes leikillään ala puhumaan kepeillä iskulauseilla EU:n tuottamasta kollektiivisesta turvatakuusta tai sotilaallisesta turvallisuudesta. Siihenhän EU-mailla on oma organisaationsa, josta keskustelemme varmaankin Jamesin myöhemmissä kysymyksissä.

    Gilla

  5. Historikusta tietysti Niinistön syväretoriikka viritti menneille taajuuksille. Suomalaisten itsetuntoa varmaan on hyvä nostaa muistuttamalla ruotsalaisia, että ilman Talin-Ihantalan ihmettä kesällä 1944 puna-armeija olisi saattanut olla koko kylmän sodan ajan Tornionjoella.
    Noinhan se meni, mutta mitä siitä voisi oppia?
    Tiedämme, että Kannaksen torjunnan onnistumiseen vaikutti olennaisesti Stalinin kiire irrottaa Suomen suunnalta voimia operaatio Bagrationiin. Ja sen kiireen perimmäisenä syynä oli liittoutuneiden maihinnousu Normandiassa. Jos se olisi siirtynyt loppukesään, venäläisillä olisi ollut huomattavasti enemmän aikaa Kannaksella. Yhtä lailla siis voimme kiitellä Churchilliä ja Rooseveltiä – ja Stalinia joka vaatimalla vaati länsirintaman avaamista.
    Ehkäpä mekin voisimme ainakin virallisissa kannanotoissa vähitellen huomata, että suurten sotien syysuhteet ovat moninaisia.
    Yhtä lailla voidaan kysyä, missä puna-armeija olisi seisonut kesäkuussa 1941, jos Hitler olisi marraskuussa 1940 antanut Molotoville vapaat kädet ratkaista ”Suomen kysymys” Bessarabian tapaan.
    Ei tässä Hitleriä tarvitse kiittelemään ruveta, mutta jos nyt yritetään olla länsinaapureiden kanssa samassa veneessä niin jätetään sitten historiankin osalta turha keikuttelu sikseen. Suuressa sodassa kaikkia pieniä viedään tullen mennen – ja useimpia isojakin.

    Gilla

  6. Nu har de nya moderaterna påbörjat en helomvändning inför kommande val. Försvaret av Fäderneslandet skall återigen prioriteras.Frågan är om inte vändningen har kommit för sent. Svenska folkets stöd och förståelse för att uppta försvaret i fjärran länder är mycket litet, förtroendet för Försvarsmakten har minskat, En stor del av svenska folket ser fördelar med att sätta värnplikten i kraft återigen. En förståelse för samarbete med Finland finns bland folket. Detta enligt gjorda undersökningar. En moderniserad form av värnplikt skulle innebära inte bara en mängd fördelar för Försvarsmakten utan även vara en nytta för många andra områden i samhället som det var tidigare.Varför kan inte svenska politiker t ex i försvarsfrågan blicka mera mot Finland än mot stormakten på andra sidan Atlanten för att finna lösningar? Ett försvar till en lägre kostnad som skulle ge mera ”pang” för pengarna skulle vår ÖB kunna få hantera som förmodligen skulle kunna försvara flera områden samtidigt i mer än en vecka.
    Välkommen tillbaka Herr President 2015. Kanske för en rapport om vilka förbättringar som tillkommit under år 2014?

    Gilla

  7. Niinistön visio Pohjolasta yhtenäisenä toimijana tuntui aluksi pohjoismaiselta kohteliaisuusretoriikalta, mutta siinä voi olla asiallinenkin pointti, jos sitä tarkastelee amerikkalaisten valikoivan läsnäolon politiikan kannalta. Voisi hyvinkin ajatella, että Yhdysvaltain tulevassa turvallisuusarkkitehtuurissa Pohjola, siis Islanti mukaan lukien, muodostaa alueellisen kokonaisuuden, jossa Yhdysvallat on johtavana suurvaltana sotilaallisesti läsnä eri tavoin tarpeen ja tilaisuuden mukaisesti. Tanskan ja Norjan Nato- jäsenyyt kattaisi sopivasti atlanttisen siiven, Islannista pohjoismaat huolehtivat yhdessä. Venäjän rajan pinnassa Suomen ja Ruotsin kahdenvälinen paikallinen puolustusyhteistyö voisi tarjota amerikkalaisille sopivan läsnäolon formaatin ja tehokkaan paikallisen puolustuspoliittisen vasteen.

    Tässä järjestelyssä pohjoismaat voisivat kukin täyttää oman, perusratkaisuissa mukaisen tehtävänsä ja saada jonkinlaiset konkreettiset turvatakuut. On mahdollista, että tällainen alueellinen mekanismi sopisi venäläisillekin paremmin kuin Naton kaltainen matopurkki Pietarin porteilla. Mutta turbulenssia siitä kyllä seuraa.

    Gilla

  8. Niinistö on epäilemättä oikeastaan sanoessaan, että kansainvälisen politiikan
    Ilmapiiri on muuttumassa. Kenties uudesta epookista puhuminen oli ennenaikaista
    tai kaipaisi ainakin täsmällisempiä perusteita. Huonompaan suuntaan on menty,
    se on totta.
    Tämän mahdollisen rakennemuutoksen nimeäminen sen sijaan ei ole mikään
    pulma. Emmehän ole vielä kahdessa vuosikymmenessä keksineet nimeä
    tälle nykyisellekään epookille. Puhumme kylmän sodan jälkeisestä ajasta.
    Ehkäpä se kylmä sota riittää määrittämään sen, ainakaan suomalainen
    turvallisuuspoliittinen ajattelu ei siitä ole vielä irtautunut.

    Gilla

  9. Hur främmande är tanken på en Nordisk försvarsunion egentligen ? Bland politkerna och bland de respektive folken ? Från mitt (micro)perspektiv, så har de Nordiska länderna unika förutsättningar, bl.a liknande ekonomier, liknande kulturer, liknande värdegrunder, liknande politiska och samhälleliga system, att skapa en union, t.ex inom försvar, eller, varför inte, ekonomiskt/monetärt. Problemen med Euro-samarbetet visar ju att det är svårt att skapa en gemenskap när parametrarna ovan är väsenskilda, t.ex så har södra europa helt andra normer mm än vad vi har i Norden, och mycket av problemen i Euro-land har sitt ursprung i dessa kulturella skillnader. Ett gemensamt Norden skulle ha kraft och styrka nog att hävda sig på den internationella arenan, ekonomiskt, politiskt och militärt. Bara en tanke.

    Gilla

  10. President Niinistös tal har analyserats tillräckligt i inläggen ovan. Det är lätt att hålla med det som sagts. Även om det är ett statsöverhuvud som talat är det dock enbart en inledning (viktig) på en förhoppningsvis fruktbar, fördjupande och konkret diskussion.

    Ur finsk synvinkel kan man med tillfredsställelse notera att Niinistö var både öppen och konkret. Hoppeligen medför det en medvind i diskussionen som leder till konkreta steg och åtgärder, inte bara i Sälen och i Sverige i övrigt utan också här på hemmafronten.

    Finsk försvarspolitisk debatt har inte varit speciellt explicit under flera tiotals år och jag noterar nu med tillfredsställelse att Sälen också fungerar som katalysator för diskussionen i Finland, på samma sätt som den Finlandssvenska försvarsdagen i Ekenäs och president Niinistös initiativ på Gullranda gjorde.

    I den försvarspolitiska debatten finns det inga snabba vinster att hämta men nyckeln är att bibehålla momentum (ha ”styrfart” skulle Marcus Wallenberg ha sagt). Sälen är ett utomordentligt tillfälle för detta.

    Gilla

  11. Kun ajattelen presidentin puhetta ja luen näitäkin kommentteja, en voi olla ajattelematta – hieman keskusteluagendan ulkopuolelta kylläkin – että näin korkeatasoiset puheet ovat tietyssä mielessä TP:n valtaoikeuksien supistamisen tahaton oheistuote.

    Presidentin välittömässä käytössä olevat henkilöresurssithan ovat vuosikymmenestä toiseen olleet tehtävien laaja-alaisuuteen nähden varsin vähäiset, vaikka koko virkamieskunta oli teoriassa – ja ainakin Kekkosen kaudella myös käytännössä – käytettävissä. Kansliassa substanssivirkamiehiä oli silti kaiken aikaa, kuten nytkin, vain kourallinen. Epäsuhta rajoitti toimintaedellytyksiä.

    Kun presidentin tehtävät ovat nykyisessä perustuslaissa huomattavasti rajatummat, on täysin realistista, että TP tiimeineen keskittyy hyvin huolellisesti tällaisen Sälen-tyyppisen ulostulon valmisteluun. Presidentti voi itsekin käyttää siihen merkittävästi aikaansa ilman, että suuri joukko muita asioita jää pahasti jalkoihin.

    Ehkäpä tuorein perustuslain muutos lopulta vahvisti pikemminkin kuin heikensi TP:n tosiasiallista valtaa.

    Gilla

  12. Itse pidin Niinistön puhetta taitavana ulostulona, ottaen huomioon tilaisuuden luonteen, joka on julkinen ja läpinäkyvä, ehkä suljetussa tilaisuudessa olisi päästy konkreettisempiin asioihin. Itse olisin kaivannut ihan selkeää ehdotusta miten kahdenvälistä puolustusyhteistyötä kehitettäisiin uudelle ulottuvuudelle. Aikaisemmissa kommenteissa mainittu Nato asia olisi minunkin mielestä ollut syytä tarkentaa. Ei siitä tule mitään, jos jätetään avainsanoja lausumatta, keskustelu ei mene sillä eteenpäin.

    Gilla

  13. Niinistön puhe oli retorisesti taitava. Luin pari päivää sitten Juhana Torkin kirjan Puhevalta, enkä puheen kuunneltuani ole lainkaan yllättynyt Niinistön saamista kehuista #fofrk -keskusteluissa.

    Yksi kohta puheesta jäi kuitenkin auki:
    Nu är vi redan inne i en ny epok. Det är svårt att hitta på en tillräckligt beskrivande benämning för denna. Men ett flertal betydelsefulla förändringskrafter och utvecklingsspår är i rörelse. Nya betydande möjligheter håller på att uppstå. Å andra sidan dyker en del nya – och också en del gamla – bekymmer upp. Osäkerheten och turbulensen har tilltagit. Det finns mer högljudda och mer tystlåtna varningsklockor. Men deras budskap är det samma: det gäller att vakna till insikt.

    Aikakausi, jota ei voi nimetä. Nimeämättömiä muutosvoimia ja kehityspolkuja on havaittavissa. Uusia nimeämättömiä mahdollisuuksia, uusia nimeämättömiä huolenaiheita. Nimeämätöntä turvattomuutta, nimeämätöntä turbulenssia. Nimeämättömiä varoituskelloja, joiden suhteen pitää pysyä hereillä.

    Oliko tämä vain Niinistön pohjustus puheen loppuosalle? Vai halusiko hän sanoa jotakin, mitä ei voinut sanoa?

    Gilla

  14. Alla språk accepteras. Nästan alla läser nog svenska, och jag vill gärna att du kkör med svenska. Detta bidrar förhoppningsvis till ett ökat svenskspråkigt deltagande i debatten, något som jag önskat och satt som målbild för bloggen, men är långt ifrån att uppnå. Vi är ju bara krig 300 000 här i Finland, så det är svårt.

    Gilla

  15. Välkommen till den finsk-svenska säkerhetsdebatten här i ”östra rikshalvan!” Tack för bidraget. Följ upp regelbundet, vi kör vårt Sälen-race i några dagar till!

    Gilla

  16. President Niinistö demonstrerade en intellektuell kapacitet och förmåga till abstrakta strategiska, framåtblickande resonemang som vida översteg Reinfeldt. Reinfeldt ser vad som finns här och nu, Niinistö har förutom det förmågan att också resonera kring vad som kan ske i en framtid, och planera därefter. Rena utklassningen, om nån frågar mig, som om Finska Lejonen skulle slå Tre Kronor med 10-0. Går det att värva Niinistö till posten som Svensk regeringschef…?

    Gilla

  17. STRATMIL: Esiintyminen oli tyylikäs ja sai ruotsalaisessa mediassa (ml some) varsin positiiviset arviot (vrs verrattuna edeltäneeseen Reinfeldtin puheeseen).

    Puheen sisältöjä arvioitaessa pitää ensimmäisenä huomioida paikka ja tilanne: Ruotsin #turpo-perinnepyhättö, Ruotsin (vaaleihin valmistautuvan, niissä väistyvän?) PM:n puheen jälkeen ja kuninkaan läsnäollessa. Silloin ollaan kohteliaita ja puhutaan pienillä vihjeillä. Tämä taas antaa sijaa erilaisille tulkinnoille. Tämä näkyy eritoten ruotsalaisten arvioissa ja nostoissa – kukin kuuli mitä halusi.

    Yhdistettynä Reinfeldtin puheeseen nostan esille kaksi sisältöä. Ensimmäisenä kahdenvälisen (! vrt ei nordefco) yhteistyön syventäminen. Ja siihen Reinfeldtin hyvin, hyvin painokas saate jossa hän vaati pääsemistä konkretiaan. Toisena kiinnitin huomioni siihen että TP Niinistö puhui (tilaisuus huomioiden ja verrattuna Reinfeldtin kiertoilmaisuihin) hyvin suoraan Venäjästä ja sen epäsuotuisasta kehityksestä.

    Jälkikommentti: TP Niinistön puhe saa lopullisen merkityksensä nyt seuraavassa #turpo-keskustelussa. Sen aloitti heti hänen jälkeensä mm KD-puolueen pj. Arvostavia viittauksia TP Niinistön puheeseen ja täysin erilaisia turpo-linjauksia kuin Reinfeldtilla.

    Jotenkin tuntuu että Reinfeldt piti läksiäispuheen ja TP Niinistö puhui jo hänen seuraajilleen.

    Gilla

  18. Minusta puhe oli hyvä. Tuskin kukaan odotti enempää. TP käytti hyvin historiaa ja yhteistä sekä erillistä taivaltamme luodakseen sen viitekehyksen, jota hän halusi käsitellä. Hän pohti hyvin turvallisuutemme laajemmin vaikuttavia asioita kuten EU:ia, Aasiaa sekä muita tulevaisuutemme uhkia ml kuinka 9 miljardia ihmistä ruokitaan vuonna 2050.

    TP käsitteli Venäjän tilannetta sekä tarvetta sen jatkuvaan seuraamiseen analyyttisesti. Hän ei luonut tarpeettomia uhkakuvia eikä toisaalta vähätellyt asioita, joita näki huolina ja uhkina.

    Olisin toivonut kuulevani syitä miksi NATO ei ole vaihtoehto tässä vaiheessa. Asevelsvollisuuteen perustuva puolustuksemme tuli selkeästi todettua.

    Yhteistyö Ruotsin kanssa on ja tulee olemaan tärkeää. On kuitenkin huomioitava, että siinä missä maittemme historia se myös erottaa.

    Tärkeää tässä kaikessa on kuitenkin se, että turvallisuuspolitiikasta voidaan tänä päivänä keskustella avoimesti ja varsin laajasti.

    Gilla

  19. Pidin puheesta, rakenteestaan, ja mielestäni se ansaitsee tulla yhä uudelleen kerraten analysoiduksi. Tulkintani mukaan alun Kultaranta maininnoillaan presidentti kosketteli niitä jaettuja suomalaistuntoja tuolloin luvatusta raportista. Näkisinkin että tämän loisteliaan puheen ja seminaariosallistumisen kautta saimme katetta tuolloin luvatulle.

    Retorisesti taitavasti, paikalla ja lahden toisella puolellakin olevat, kuulijat huomioiden presidentti Niinistö hyödynsi maantiedettä ja toi hyvin esille läheisyytemme; siis ruotsalaisten ja suomalaisten kesken.

    Kytkien mukaan myös Venäjän, jota ehkä hieman jäimme kaipaamaan esimerkiksi Uudenvuoden puheessaan.

    Olin erityisen ilahtunut historiallisesta otteestaan ja jaan käyttämänsä ajatuksen nk. ”paradigmoista” menemättä tässä yhteydessä tämän syvemmällä tieteenfilosofisiin keskusteluihin mitä itseasiassa Thomas Kuhn aikoinaan, ja edelleen, noilla paradigmoilla tarkoittaakaan.

    ”Olemme yhdessä, vaikka erillään”. Eli valtiollisesti itsenäisiä mutta ollen monella tapaa yhteen kytkeytyneitä tässä, sanoisinko, ”keskinäisriippuvaisessa” maailmassa. Maailmassa joka on tulkintamme mukaan turbulenssissa.

    Puheessaan hän muistutti meitä kaikkia EU:n Nobel palkitusta ytimestä: turvallisuudesta. Myöskään globaaleja turvallisuushaasteita konkreettisestikaan unohtamatta.

    Toisaalta hän varoitti meitä yksinomaan uusiin uhkakuviinkaan (so. kyberuhkaankaan) keskittymästä vaan muistutti taitavimmin sotilaallisistakin uhkista. Mutta edelleen tällöinkin, vastavuoroisesti, aikamme eittämättömistä mahdollisuuksista. Siis niistäkin mitä tulee globaalien tai esimerkiksi Venäjään liittyvien tekijöiden yhteistyönvaraiseen ratkaisemiseen.

    Ennenkaikkea hän käsitteli Venäjää mitä suurimmalla ymmärryksellä. Tulkitsin sanomaansa siten, etten olisi jatkossa yllättynyt jos Suomi ja Ruotsi tekisivät jonkinlaisen yhteisen aloitteen palataksemme raiteilleen Venäjän kanssa luottamuksen ja yhteistyön varaisen turvallisuuden rakentamisessa.

    Lopuksi, tulkintani mukaan, hän muistutti pohjoismaisista itseasiassa NATO- ja EU-jäsenyyteen liittyvistä nk. rajoitteista joista lähtökohdista onkin täysin ymmärrettävää miksi hän tänään oli puhumassa tilaisuudessa jossa oli.

    Jään laillanne odottamaan mitä mainitsemansa ”askel eteenpäin” merkitseekään mutta luonnollisesti tätä ”askeleen ottoa” on Suomen ja Ruotsin sekä organisaatioidensa välillä jo hieman pidemmällekin valmisteltu ja aika näyttää milloin ja missä yhteyksissä tämä on tuotavissa julkiseen keskusteluun?

    Gilla

  20. Mielestäni Presidentti Niinistön puhe oli juuri niin osuva kun tähän tilanteeseen sopi. En voisi kuvitella mitä olisi sanottu toisin tai mitä kerrottu lisää tai mitä jätetty sanomatta. Puhe oli rento niin kuin ”kansan käräjille” kuuluukin olla, silti se sopi tilaisuuden vakavien ja tärkeiden asioiden punnitsemiseen loistavasti. Maantieteellinen sijaintimme, mennyttä historiaa, asioita joita emme voi muuttaa. Silti myös monia uusia polkuja avautui eteenpäin kuljettavaksi. Toivon polkuja löytyy vielä. Yhteistyö naapureidemme kanssa on välttämätöntä, ja voidaan jopa hiukan itse kehuen sanoa että olemme maailman paras maa tähän väliin. Varmaa on, kuten Presidenttikin mainitsi, Ruotsin olevan aivan toinen maa jos silloinen Neuvostoliitto oli heti Tornionjoen toisella puolen. Mutta silti olisivat ne kuitenkin taas hävinneet naapurille jääkiekossa.
    Ihan en odottanut puheeseen puolustusteollisuuden yhteisvoimien osuutta, siksi kuulostaakin oivalta asialta. Kyllä meidän yhteisille vesille ainakin muutama Suomessa hyvin tehty Ruotsin merivoimien alus mahtuu…

    Gilla

  21. Lyhyt vastaus toiseen kysymykseen: Presidentti Niinistön puhe oli mielestäni näkemyksellinen, laaja-alainen, retorisesti tyylikäs ja vaikutti pitkälti perustuneen hänen omakohtaiselle analyysilleen. Pidin onnistuneena, että hän käsitteli myös globaaleja turvallisuuskysymyksiä. Venäjästä hän puhui suoraan ja avoimesti, mutta ilman ylilyöntejä. Viesti Suomen ja Ruotsin kahdenvälisen puolustusyhteistyön tiivistämisen puolesta tuli selväsanaisesti lausutuksi, mikä tietysti Sälenissä oli olennaista.

    Tavanmukainen toteamus siitä, että Nato-jäsenyys säilyy mahdollisuutena, mutta ei ole nyt ajankohtainen, olisi tässä puheessa kaivannut edes muutaman virkkeen laajuisia perusteluja. Kun Niinistön ote oli muuten sangen analyyttinen, tuntui erikoiselta, että Suomen turvallisuuspoliittisen linjan kannalta niin olennainen elementti tuli sivuutetuksi käytännössä ilman minkäänlaista argumentointia siitä, miksi optio on olemassa (jos on), miksi sen aktivointi ei ole ajankohtaista ja millaisissa olosuhteissa se voisi ajankohtaistua. Tätähän tematiikkaa on toki aina ennenkin vältelty, mutta Sälenin puhe olisi tarjonnut luontevan tilaisuuden avoimempaan pohdintaan myös siitä.

    Olin pyrkinyt virittämään odotukseni mahdollisimman realistiselle tasolle, ja niinpä puhe yllä mainitsemastani puutteesta huolimatta ylitti odotukseni.

    Gilla

  22. Tiedän, että monet hyppää takajaloilleen, mutta pakko kommentoida tuota ruotsin puolustusvoimien komentajan haastattelua. Mielestäni yhteistyön äärimmäisenä tavoitteena pitäisi olla suomen ja ruotsin puolustusvoimien integraatio ja yhteinen puolustus. Astutaan sitten yhtä jalkaa Natoon, jos siltä tuntuu.

    Gilla

  23. Sälen on aikaisemmin ollut suhteellisen tuntematon. Presidentti on varmaankin liikkeellä matalalla profiililla, mutta muutoin hiljaisuus ei niin ihmeellistä. Sälen on hyvin läpinäkyvä ja epävirallinen.

    Mutta kyllä … minäkin vähän ihmettelen sitä, että Niinistö paljasti menevänsä Säleniin ennen joulua, mutta mikään media ei siihen ole oikein tarttunut.

    Pre-Sälen-keskustelu on Ruotsissa paisunut valtaviin mittoihin. Viime vuonna alla oli ÖB:n 1-viikkoispuolustus paria viikkoa ennen, mutta nyt vuoden aikana on monta asiaa kyspynyt ja median sekä asiasta kiinnostuineiden aktiviteetti on yllättänyt minutkin.

    Gilla

  24. On sinänsä mielenkiintoista, että poliittinen eliitti Suomessa on ollut Sälenin alla hirenhiljaa, vaikka naapurusten valtijohtajien kohtaamiseen latautuu melkoinen annos potentiaalista dramatiikkaa. Hiljaisuus viestinee joko syvästä luottamuksesta tasavallan presidenttiä kohtaan tai sitten siitä, että radiohiljaisuudesta on jostain painavasta syystä yhteisesti sovittu.

    Gilla

  25. Toivon, että suomalaisten ajattelu Ruotsia ja muita pohjoismaita kohtaan muuttuu sen verran, että yhteistyötämme voidaan tiivistää entisestään, joka alalla.

    Yhteistyötä tekevät puolustusvoimat turvaavat viime kädessä pohjoismaisen talousalueen.

    Gilla

  26. Odotan, että Sälenissä puhutaan laajasti meihin vaikuttavista lähialueittemme turvallisuuskysymyksistä ja pohditaan avoimesti turvalisuusratkaisuiden vaihtoehtoja ml NATO (tai ei) ja perustellaan nuo pohdinnat asiallesti.

    Gilla

  27. Odotan että Sälenissä puhutaan avoimesti Natosta ja luodaan vahva konsensus siitä, että Suomen ja Ruotsin vaalien jälkeen tulevat Nato-ratkaisut tehdään yhteistyössä, naapuria informoiden. Ruotsin ”yllätysratkaisu” EU:iin liitymisessä jätti melkoisen epäluottamuksen Suomeen.

    Gilla

  28. Käskystänne Sir!
    Odotan, että Nato jäsenyyden tarve ja pohjoismainen puolustus nostetaan estraadille.

    Gilla

  29. STRATMIL kiteytti edellä hyvin sen, mitä Säleniltä voi mielestäni kohtuudella odottaa. Pelivertausta jatkaakseni haluaisin nähdä, että Sälenin jälkeen Suomi ja Ruotsi toimivat turpo-valinnoissaan yhä selvemmin yhtenä joukkueena.

    Sälenillä on merkityksensä myös turvallisuuspolitiikasta käytävän keskustelun arkipäiväistäjänä. Pikku hiljaa kansalaisetkin alkanevat tottua siihen, että myös näistä teemoista saa ja pitää käydä avointa mielipiteenvaihtoa.

    Gilla

  30. Odotan toki asiantuntevaa keskustelua. Tilaisuutta odotellessa voisi olla hyvä kerrata Stoltenbergin työryhmän raportti (2009) jota tulkintani mukaan olemme yhteistoiminnassa toteuttaneet. Vaan emme vielä kaikilta osin. Jos uusia keskustelun avauksia tulee niin odottaisin niiden löytyvän ao raportista. Suoremmin tai epäsuoremmin. Odotan, etenkin toivon, että keskustelu on edes ajoittain hyvinkin konkreettista ja faktaperustaista. En siis ainakaan toivo lisää aita- tai pelikielikuvia (=tai jotain uusia vastaavia). Presidentti Niinistön ”avoimuutta myös turpossa” antamalla esimerkillä (?) näistä asioista pitäisi pystyä keskustelemaan myös faktojen ja tiedon perusteella eikä ainakaan yksinomaan kielikuvin ja muistin varaisin olettamin. Täten toivoisin, että myös näiden asioiden asiantuntijat ml upseerit ja muu muu puolustushallinnon asiantuntijavirkamiehistö olisi omana itsenäänkin tässä toiminnassa mukana. Alamaisina tuottamassa tietoa myös muille Suomen kansalaisille ja heille joille ylin valta kuuluu.

    Gilla

  31. Ydin on tuotu esille jo kysymyksessä – toivon keskustelua linjasta muuttuvassa tilanteessa.
    Ei julistuksia perinteistä. Ei pelottelua Venäjän karhulla. Eikä varsinkaan sen utopistista poissulkemista. Ei sisäpoliittista populismia kansallisella turvallisuudella. Vaan pohdintaa ja näkökulmien kohtaamisia.
    Panelisteilla on heti ensimmäisessä vastauksessa edessään ratkaisun paikka: haetko syöttöpaikkaa, pelaatko joukkueelle? Yksittäisillä läpiajoilla ei voiteta kansainvälisiä pelejä.

    Gilla

  32. Odotan (ja toivon) että Ruotsi ja Suomi ilmoittavat vievänsä yhteistyön puolustus-ja turvallisuuspolitiikassa niin laajaksi ja yhteen sitovaksi kuin on mahdollista, ottaen huomioon mahdollisen myöhemmän suuntautumisen joko NATOon tai/ja edelleen jatkuvan yhteistyön kahdenkeskisenä ”liitoutumana”.
    Aiemminhan on jo tehty sopimus jossa sekä Suomi että Ruotsi sitoutuvat olemaan tekemättä NATO-päätöstä ilman toisen osapuolen ”kuulemista”.
    Osaltaan toivoisin laajempaakin keskustelua turposta, myös nyt niin hiljaa olevilta poliitikoilta. Viimeistään seuraavissa vaalipuheissa turpon oltava keskeinen teema.
    Jos emme tiedä kummalle puolella aitaa astumme, on sitä aitaa ainakin vahvistettava että kestää istumisen…

    Gilla

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s