Uusi hallitus – Helsinki ja Tukholma uuteen epätahtiin?

Tämä on rebloggaus ruotsalaisen turpobloggaaja Annika Nordgren Christensenin ruotsinkielisestä blogimerkinnästä koskien Suomen uutta hallitusta suomalais-ruotsalaisen puolustusyhteistyön kontekstissa. Käännös virheineen on minun.

Perussuomalaisten linjaa puolustusyhteistyöstä, mukaan liittyen siinä esitettyä näkemystä Ruotsista, tulee tarkastella hallitusohjelman valossa. Arvio on, että suomalainen into Ruotsin toivomaan syvällisempään puolustusyhteistyöhön viilenee jonkin verran. Vaikka vielä ei tiedetä miten Ruotsin hallituksen yhteistyö ulkoministeri Soinin ja hänen tulevan puolustusministerikollegansa kanssa sujuu, niin voidaan todeta, että se on ylämäkeä väärään aikaan, kirjoittaa Annika Nordgren Christensen.

Annika Nordgren Christensen on ruotslainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asiantuntija. Hän on ollut kansanedustaja (MP) ja puolustusvaliokunnan jäsen 1994–98 sekä parlamentaarisen turvallisuuskomitean (försvarsberedningen) jäsen vuosina 1995–2009. Hän on Kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäsen ja toimii moderaatorina ja seminaaripalveluiden tuottajana yrityksensä Tjäderns Byrå kautta.


Toukokuun 27. päivänä 2015 Annika Nordgren Christensen kirjoitti:

Tänään jaettiin uuden hallituksen ulko- ja puolustusministerisalkut perussuomalaisille. Perussuomalaisten turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa lukee:

Yhteistyön syventyessä on kaikki kansallisen puolustuksen olennaiset suorituskyvyt säilytettävä omissa käsissä ja jalat pidettävä maassa. Kukin kansakunta ajattelee omaa etuaan. Ruotsi ei halua puolustusliittoa Suomen kanssa. Ruotsissa maamme nähdään puskurivaltiona.

Perussuomalaisten turvallisuuspoliittinen ohjelma 2015, luku 1.4.

Tämä ei kuulosta siltä puolustuspäätökseltä, jota eduskunta Tukholmassa juuri käsittelee. Siinä todetaan mm. että suomalais-ruotsalaisen yhteistyön tulee käsittää myös kunkin maan alueellisen koskemattomuuden turvaaminen ja itsepuolustus.

Mutta tätä perussuomalaista puoluelinjaa – mukaan lukien esitettyä arviota Ruotsista – tulee tarkastella niiden sopimisten rinnalla, joita hallituspuolueet jo ovat tehneet hallitusta muodostaessaan. [Hallitusohjelmassa] sanotaan muun muassa, että ”puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa syvennetään” ja että ”Suomi … ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä” (mikä myös toistettiin päivän lehdistötilaisuudessa).

Perussuomalaiset ovat Nato-kriittisiä, mutteivät (vielä) vastusta Nato-selvitystä. Yllä mainitussa ohjelmassa todetaan myös, että:

Tällöin todennäköisin vauhdittaja olisi Ruotsin hakemus.

Yhteenvetona alustava arvio on se, että suomalainen into Ruotsin toivomaan syvällisempään puolustusyhteistyöhön viilenee jonkin verran. Samalla Nato-optiota vahvistetaan – ainakin sanallisesti – vaikka ulko- ja puolustuspolitiikka käytännössä onkin perussuomalaisten käsissä. Moskovasta kantautuu mahdollisesti hieman huomiotaherättävä helpottunut huokaus. Ruotsiin verrattaessa voidaan todeta [Suomen] linjan olevan varsin päinvastainen.

Henkilökohtaisten suhteiden merkitystä ei tule väheksyä. Puolustusministeri Hultqvistin oli todistetusti helppoa päästä yhteisymmärrykseen entisen puolustusministeri Haglundin kanssa ja olen vakuuttunut siitä, että juuri sillä oli merkitystä. Emme vielä tiedä kuinka yhteistyö ulkoministeri Soinin ja hänen tulevan puolustusministerikollegansa [toim. huom. Jussi Niinistö] kanssa sujuu, mutta se on ylämäkeä väärään aikaan.

//Annika Nordgren Christensen


Toim. huom. Annikan blogin löydät täältä. Tiesithän että voit seurata Annikaa Twitterissä.


Toim. huom. Suomalais-ruotsalainen yhteistyö kahdessa minuutissa

SVT Uutiset: Ett finsk-svenskt försvarssamarbete är inget nytt. (2 min 2 sek).
Klikkaa kuvaa päästäksesi uutisvideoon.

EU-armeija?!

Suomalaista turvallisuuspoliittista keskustelua vaivaa nyt vaalikiima. Keskustelu on jumittunut lyhytnäköiseen, välittömiä hyötyjä (lue: ääniä) hakevaan luuppiin, jossa media hakee päättäjiltä lyhyitä ja yksinkertaisia vastauksia ja päättäjät puolestaan välttävät syvällisempää ajattelua, median palkitessa nopeinta vastaajaa suodattamattomalla palstatilalla.

Naton ja EU:n liput vierekkäin

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö palautti suomalaisten mieliin jo viime kesällä tekemänsä keskustelunavauksen EU:n yhteisestä ”puolustuksesta.”

Silloin kirjoitin seuraavasti:

”Enpä väitä, että tietäisin mitä presidentti ajatteli, mutta ajankohdan huomioiden hän halusi uskoakseni vauhdittaa keskustelua EU:n turvallisuuden rakenteista ja saada aikaa syvällisempää, pidemmälle luotaavaa ja analyyttisempaa keskustelua siitä, millaisia rauhan ja konfliktien eston rakenteita EU kehittää ja mihin niistä Suomen kannattasi tulevaisuudessa nojata. Suomalainen keskustelukulttuuri ei ollut kypsä Kultarannalle viime vuonna. Nyt suomalaisessa [debatissa] tässä on päästy eteenpäin, mutta Kultarantaan kutsuttujen keskustelijoiden joukossa osa oli vielä kovin matalalla pintaliidossa. Nämä henkilöt ottivat presidentin EU-avauksen ylipäällikön käskynä. Varsinkin vasemmistoliitto riemuitsi tulkittuaan että se sai ylijohdon tuen ”Nato on Saatanasta” -linjalleen. […]”

Presidentti Niinistö sai jälleen vastaansa tulvan kieltämisiä ja arvioita ajatuksen toteuttamiskelpoisuudesta tässä ja nyt. Lyhyen tähtäimen näkökulmat ovat herkullisia eikä vaalien alla ei ole syytä odottaa muuta. Sikäli voidaan siis sanoa, että presidentin avaus osui hedelmättömään maaperään tai oli jopa harhalaukaus.

Presidenttimme on kuitenkin ollut selkeä, rauhallinen ja harkitseva ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kannanotoissaan ja tätä uudelleen lausuttua (vahvistettua) ajatusta on syytä tarkastella tässä kontekstissa. Annetut vastaukset [Tuomioja, J Niinistö, Haglund, Soini, Iso-Markku (UPI), Tiilikainen (UPI)] EU-puolustuksesta ovat totta vain tässä ja nyt. Tulevaisuuteen ne eivät kanna ja on lähinnä älyllistä epärehellisyyttä (tai vaalikiimaa) lausua one-linereita vastauksena Tasavallan presidentin avaukselle.

Kesällä Kultarannan keskustelujen alla ei löytynyt vastausta siihen, millaista rauhaa EU rakentaa 2025+. Nyt presidentti toisti ajatuksensa, vaikkakin pehmensi myöhemmin lausuntoaan älylliseksi provokaatioksi.

Presidentin toistettu ajatus EU-puolustuksesta osoittaa kuitenkin, että ajatus on entistä ajankohtaisempi ja ei voi odottaa loputtomiin. Siinä missä viime kesänä olisi ollut syytä pohtia EU:n rauhantyön pehmeämpiä välineitä 2020-luvulla on nyt Ukrainan tilanteen negatiivisen kehityksen myötä nähtävissä että ne eivät enää riitä.

Yhdysvaltain paluu Eurooppaan on nykyinen järjestelmän tila, joka on syntynyt olosuhteiden pakosta. Amerikkalaiset vihaavat tilannetta itsekin ja tekevät kaikkensa päästäkseen siitä irti. Yhdysvallat ei tule jäämään Eurooppaan pysyvästi, vaikka Venäjä jatkaisi turvallisuutta horjuuttavaa toimintaansa taka- ja etupihoillamme.

Nähtävissä on kuitenkin tilanteen kehitys, jossa Venäjä jatkaa Euroopan maiden diplomaattisten, taloudellisten, poliittisten ja sotilaallisten resurssien sitomista Itä-Eurooppaan ja ”Euraasiaan.” Yhdysvaltain irtautuminen Euroopasta ei merkitse Naton rakenteiden murtumista, mutta sen edellytyksenä on selkeä exit strategy, jonka vaikutukset heijastuvat Naton rakenteisiin. Mitään EU-puolustusta ilman Natoa ei voi olla, tässä suhteessa jo EU-sopimus (SEU 42.7) on selkeä. Artiklan pihvi on jälkimmäisessä momentissa, jonka merkitystä Suomessa kieltäydytään ymmärtämästä, vedoten edellisessä momentissa mainittuun ”turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme erityisluonteeseen.

If a Member State is the victim of armed aggression on its territory, the other Member States shall have towards it an obligation of aid and assistance by all the means in their power, in accordance with Article 51 of the United Nations Charter. This shall not prejudice the specific character of the security and defence policy of certain Member States.

Commitments and cooperation in this area shall be consistent with commitments under the North Atlantic Treaty Organisation, which, for those States which are members of it, remains the foundation of their collective defence and the forum for its implementation.

Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja
puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.

Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin.

Naton jäsenmaista 25/28 on eurooppalaisia. Näistä 22 on EU-jäsenmaita. Ulkopuolelle jäävät Norja, Islanti ja Albania. Kroatian liityttyä molempiin ”kerhoihin” tulee muistisäännöksi yksinkertainen 22/28. Naton ulkoeurooppalaiset jäsenet ovat Yhdysvallat, Kanada ja EU-jäsenehdokas Turkki.

En edelleenkään väitä, että tiedän mitä presidentti ajattelee, mutta kiristynyt turvallisuustilanne, jonka nähdään jatkuvan vielä pitkään pakottaa miettimään uusia ratkaisuja. Yksi sellainen on Naton eurooppalaisten jäsenmaiden ja kumppanien muodostama armeija tai armeijaryhmä (kirj.huom. viittaan joukon kokoon), joka on täysin riippumaton Yhdysvaltain asevoimista ja sen joukkokontribuutioista.

Tämän päivän eurooppalaiset joukot ovat EU:n EUROCORPS ja Naton Allied Rapid Reaction Corps, joka muodostaa Naton nopean toiminnan joukot (Nato Response Force). Näiden joukkojen tärkeimmät tehtävät eivät kuitenkaan ole Euroopan puolustaminen, vaan ne vastaavat ensisijaisesti 1990-luvulla syntyneeseen humanitaaristen, rauhanturvaamis- ja kriisinhallinnan tehtävätarpeeseen. Se tehtävätarve ei ole muuttunut, mutta Venäjän toiminta Ukrainassa on herättänyt henkiin kylmän sodan aikaiset tehtävätarpeet, jotka Nato ja EU organisaatioina ovat hiljalleen hylänneet priorisoidessaan liittouman rajojen ulkopuolella tehtävää kriisinhallintatyötä.

Tässä kontekstissa Tasavallan presidentin puheenvuoro tulee ymmärrettäväksi. EU:n on Naton rakenteisiin tukeutuen – mutta samalla liiallista Yhdysvaltoihin nojaamista vältellen – muodostettava eurooppalaisten jäsenmaiden ja kumppanien yhteinen armeija tai armeijaryhmä, jonka ensisijainen tehtävä on Euroopan puolustaminen ja jäsentensä suvereniteetin puolustaminen. Tällainen ratkaisu ei ole Naton kanssa päällekkäinen, vaan vaatii pikemminkin EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan strategian viemistä muutaman askeleen eteenpäin.

Oma näkemykseni puolustusratkaisumme vaihtoehdoista on edelleen sama kuin viime kesänä:

Tulevaisuudessa Suomella on kaksi (kolme) vaihtoehtoa:

    1. Täysin itsenäinen ja uskottava puolustus, joka syö rahaa koulutukselta, hoitotyöltä ja hyvinvoinnilta.
    2. Muiden kanssa jaetut kyvyt ja yhteinen uskottava puolustus, joka nojaa yhteiseen vahvaan pelotteeseen.
    3. (Ruotsin malli: Paperitiikeri, jota ylläpidetään valtiojohdon vakuutteluilla ja puolustusvoimien myötävaikutuksella, kunnes joku tajuaa totuuden)

Tasavallan presidentin ajatus EU:n yhteisestä puolustuksesta on arvokas ja sen toteuttaminen palvelee kaikkia osapuolia. Pallo on kuitenkin Euroopan unionilla. Yhtenäisyyttä ei löydetä, elleivät jäsenmaat katso pitkälle tulevaisuuteen ja suostu hylkäämään pelkojaan liittovaltiosalaliitosta.

Calle Potter

Carl Potter. Kuva: fotoshoppaus.com

Puolustusministerimme Carl Haglund on ministeriuransa alkutaipaleella ja vieläkin tietyissä perussuomalaisten suosimissa ja myös ns. maanpuolustushenkisissä foorumeissa joutunut fiktiivisen rinnastuksen kohteeksi. Myös Helsingin Sanomat on tarttunut aiheeseen humoristisesti. Joku voisi sanoa, että tällainen ”nimittely” on asiatonta, mutta jostain sekin saa sisältönsä, joten tartun siihen.

Kyllä Haglund, tuo Harry Potter, sivari ja Rkp:n kiintiöministeri tietää.

Anonyymi kommentti Taloussanomissa

Tämä kommentti tiivistää oikeastaan ministeriimme kohdistuvan kritiikin. Ministerimme ei ole ”sivari” vaikka näin usein väitetään. Sen sijaan hän on saanut vapautuksen palveluksesta eikä siis ole ”armeijan käynyt.” Eipä ollut myöskään puolustusministeri Elisabeth Rehn. Olipa vielä nainen, joka kyllä sai uransa alkutaipaleella osaakseen tytöttelyä. Ministereillä kelpoisuusvaatimukset ovat rehellisyys ja taitavuus. Oikeusministeriltä vaadittiin vielä vuosituhannen vaihteeseen asti oikeustieteellistä tutkintoa, mutta tämäkin vaatimus on jo poistunut. Asepalveluksen suorittaminen ei mitenkään pätevöitä ”sotaministerin” tehtävään, päinvastoin voitaisiin ehkä ajatella, että se indoktrinoi ajattelemaan sotilaallisia raiteita pitkin ja näkemään kenraalit ehdottomina auktoriteetteina. Joka tapauksessa YYA-vapaan Suomen kaksi merkittävintä puolustusministeriä eivät ole suorittaneet asepalvelusta.

Eipä asia tunnu kenraaleja ja pääesikuntaa haittaavan. Yleensä en kerro yhtään mitään niistä keskusteluista, joita upseeriveljieni kanssa käyn, mutta tässä tapauksessa voin sen verran kertoa, että kukaan puolustusministerin tavannut upseeri, luutnantista kenraaliin, ei ole ilmaissut mitään epäilystä ministerin rehellisyydestä ja taitavuudesta. Puolustusministeri nauttii suurta luottamusta upseerien keskuudessa.

Rinnastus modernin fantasiakirjallisuuden suurimpaan sankariin on taas erittäin osuva. Kyllä, Carl Haglund on kuin Harry Potter, ulkoista olemustaan suurempi ja mahtavampi velho, joka johtaa Tylypahkan hyviä velho-ja noitaoppilaita taistelussa pahaa vastaan. Tähän mennessä olemme vain ehtineet lukea muutaman osan Calle Potterin seikkailuista.

Calle Potter ja pohjoismainen yhteistyö

Nordefco-yhteistyön yskähdeltyä ja tultua tietyin osin umpikujiin tai teidensä päähän Calle lähtee muihin pohjoismaihin etsimään tukea laajemman yhteistyön visiolle. Tylypahkan liepeillä partioivat ankeuttajat yrittävät hidastaa ja estää vision luomista varovaisuuden ja toivottomuuden sanomalla. Calle luo paremmat suhteet muihin pohjoismaiden puolustusministereihin kuin edeltäjänsä koskaan ja saa aikaan yhteisen vision.

Calle Potter ja viisauden alku

Puolustusvoimien ollessa vaisuna alkaneessa puolustusvoimauudistuksessa, Calle puhuu suunsa puhtaaksi ja kertoo ihan rehellisesti, että puolustusvoimauudistus on rajallinen ja ettei se tuo takaisin sitä suorituskykyä, mitä on jätetty hankkimatta. Calle sanoo selvästi, että sen seurauksena ei myöskään tulee rahaa uusiin hävittäjiin vaan ne päätökset, kuten monet muutkin miljardisatsaukset ovat edessäpäin. Calle asettaa parlamentaarisen työryhmän selvittämään puolustuksen tarpeita, tulevaisuutta ja ympäröivän maailman tilannetta. Työryhmä tuottaa julkisen raporttinsa valtioneuvoston selonteon pohjaksi ja sähköistää muuten ankeaa ja auktoriteettivetoista turvallisuuspoliittista keskustelua.

Calle Potter ja syksyn huispaus

Jatkuvien ilmatilaloukkausten ja valtioneuvoston tekstiviesti- ja viestintäsekoilujen vauhdittaessa Hornet-gatea Calle pitää huolta siitä että Tylypahkassa asiat sujuvat. Tylypahka kertoo edelleen viimeisimmistä ilmatilan loukkauksista ja tekee yhteenvetoja. Huispauksen pääopettaja esiintyy televisiossa ja kertoo mitä oma maajoukkue tekee, miksi ja missä. Pohjoisessa harjoitellut maajoukkue siirretään lähemmäs Tylypahkaa maailmaanmestaruuskisojen viimeistelyleirille. Maajoukkue käy katsastamassa vastustajat ja ottaa tosi siistejä kuvia ilmasta.

Calle Potter ja tuplavaalit

Ruotsin lakkauttamisuhan alla olevan velho- ja noitakoulun rehtori vaihtuu ja valtakunta kuohuu. Velhohallitus on kaatumaisillaan. Calle menee Ruotsiin ja varmistaa, että suomalais-ruotsalainen yhteistyö jatkuu ja syvenee. Ykkösosasta on päästy yhteisestä yleisestä visiosta yksityiskohtaisempaan suomalais-ruotsalaisen merivoimien taisteluosaston (Swedish Finnish Naval Task Group) tiekartan ja tavoitteiden asetteluun, josta molemmat merivoimakomentajat ja heidän alaisensa joukkojen komentajat ovat sopineet. Calle ei turhia tuulettele, vaan jatkaa työtään ja laittaa myös rattaat liikkeelle Suomessa, jotta oma lainsäädäntö saadaan kuntoon ja yhteistyön esteet raivattua.

Totisesti, Carl Haglund on kuin Harry Potter! Ja meillä Tylypahkan velho- ja noitakoulussa ollaan iloisia siitä, että Potter on koulussa ja pitää sitä pystyssä. Velhon viitta roikkuikin liian kauan naulakossa käyttämättömänä.

Toivottavasti tulossa on vielä pari jatko-osaa!

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Fin dukning på finlandssvensk försvarsdag

Försvarsdagens logo.

Den fjärde finlandssvenska försvarsdagen bjöd på en aktuell och tydlig säkerhetspolitisk diskussion.

Jag ska inte referera, utan göra några axplock och återkoppla till utvecklingen sedan den tredje försvarsdagen för två år sedan i Ekenäs.

Behöver Finland en egen Sälen?

Fråga ställd på den tredje Finlandssvenska försvarsdagen

Frågan, som för två år sedan besvarades med ett nästan enhälligt Ja! har satt kuggar i rörelse. Republikens president har haft sina funderingar i Gullranda, även om med begränsad offentlighet. Min chef, kommendören för försvarsmakten, har ordnat sin egen försvarsdag, som var tillgänglig offentligt både med twitterflöde och livesändning på YouTube. Den svenska Sälen-arrangören Folk och Försvar har även landat i Finland i och med Hanatinget, över fem timmar finsk-svensk säkerhetspolitik i fullsatt sal med livestream och simultantolkning. Utöver detta har vi Elisabeth Rehn Bank of Ideas, som öppnade med debatt om Syrien och terrorism och som jag hoppas att vi hår höra mera av under våren. Debatten har blivit mera offentlig, bredare och bättre. Det har också blivit högre i tak.

Utrikespolitiken och Tuomioja

I expertpanelen, som talade om Finlands försvars- och säkerhetspolitiska utmaningar, satt minister Jaakko Iloniemi, ambassadörerna Maimo Henriksson och Pauli Järvenpää och kommendör Juha Mäkelä. Expertpanelen fick också en mycket bra kommentar av Nederländernas ambassadör Henk Swarttouw. Här är det värt att göra en återkoppling till utrikespolitiken och Tuomioja, som ibland ordnar och ställer till det. utrikesministerna må vara frontfiguren, men utrikespolitiken verkställs av våra ambassadörer.

Därför rekommenderar jag starkt till alla mina läsare att sluta läsa dagstidningarnas tunna skrammel om det utrikesministern säger och istället läsa och lyssna på det ambassadörerna (isht emeritus) säger. Mina ledstjärnor i utrikes- och säkerhetspolitisk opinionsbildning heter Jaakko Iloniemi, Markus Lyra, Pauli Järvenpää, Alpo Rusi, Heikki Talvitie, och Max Jakobson. För en frisk syn på Finland och finskhet utifrån rekommenderar jag att Du följer dom akkrediterade ambassadörerna Henk Swarttouw och Bruce Oreck.

Vår granne

Frågan om Rysslands nya militärdoktrin kom upp i expertpanelen. Kommendören Juha Mäkelä avfärdade mycket väl med ”nil novi sub sole,” vilket miltärt sett håller streck. Jag valde att kommentera och även i eftertanke tål min kommentar att publiceras:

”Jag vill göra en återblick till 2010, året som vi kommer ihåg från det att polska, brittiska, amerikanska och franska trupper firade segerdagen med parad på Röda torget jämsides ryska styrkor, medan förbundskanslern Merkel [fogligt] satt bredvid president Medvedev.

Segerdagsparaden, 9 maj 2010. Moskva.
Segerdagsparaden, 9 maj 2010. Moskva.

I 2010 års doktrin konstaterade avseende omvärldsbilden att ideologiska motsättningar minskar. I 2014 års doktrin gör man en tvärvändning – man ser en ökad global tävling, en ökad spänning mellan stater, regioner och i växelverkan samt en ökad kamp (strid) mellan ideologier och värden. Som nya interna hot lyfter Ryssland fram ”försök att påverka befolkningen, i synnerhet landets ungdom, med information vars syfte är att destabilisera dom historiska, mentala och patriotiska tradtioner som hänför sig till värn kring Fosterlandet.”

Utöver detta utvecklar doktrinen totalförsvarets begrepp och prioriterar befolkningsskydd och sjukvård i kri(g)ssituationer.

Därför vill jag fråga panelen: Vår granne Ryssland förbereder sig för ett totalt krig och isolerar sig från västvärlden. Är det inte dags för politiken att sluta debattera ”Vad är Ryssland?”  och istället inse faktum och söka både säkerhet och inflytande i de fora där de finns – och samtidigt fasilitera samarbete och dialog, för att hjälpa vår granne komma bort bakom muren [han] själv bygger?”

Slutsatser

Mycket har hänt på säkerhetens och försvarets debattarenor, men vi saknar ännu en egen Sälen. Behövs en sådan då? Ja, i synnerhet när vi avser fortsätta militärt alliansfria, som en ensam suverän stat med särskild goda och vänliga förhållanden med en granne som Ryssland. Behovet av att samla säkerhetspolitisk expertis och föra debatt minskar inte. Och inte bara vänner från Väst. Om vi verkligen för den politik vi påstår ska vi kunna involvera den ryska politiska eliten och forskare i samverkan. Här är den unika finska möjliheten som ligger gömd i den unika finska säkerhetslösningen.

Den finlandssvenska säkerhetspolitiska debattten har aktiverats. Vi har mycket att ge, i synnerhet när det finsk-svenska samarbetet diskuteras. Jag anser att vi finlandssvenskar ska arbeta för att riva ner språk- och förtroendemurar mellan Finland och Sverige genom att nyttja vår unika kunskap i båda språken och kulturerna. Därför utmanar jag samtliga finlandssvenska försvarvänner att göra försvarsdebatten tillgänglig på bägge inhemska språken och sträcka ut en hand till finska kumpaner. Tillsammans blir vi klokare!

//James