Miten Eurooppaa pitäisi puolustaa?

Ote alustuksesta Platonin akatemiassa,
Taistelukoululla, 15. toukokuuta 2015.

Platonin akatemia Taistelukoululla 15.5.2015.

Lähestyn kysymystä ”Miten Eurooppaa tulisi puolustaa?” Venäjän ja Ukrainan kriisin kautta.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen näimme Venäjän, jonka tavoitteena oli säilyttää se vähä mitä suurvallasta oli jäljellä ja estää hajoamisen jatkuminen. Venäjä nojasi tässä tavoiteessaan voimakkaasti kansainvälisen oikeuden normeihin ja kansainvälisen turvallisuuden rakenteisiin, yhteistyötä ja tasavertaista dialogia muun Euroopan kanssa hakien. Huolimatta asevoiman käytöstä Tsetseniassa Venäjä hyväksyttiin tasavertaisena eurooppalaisena kumppanimaana eurooppalaisten rauhan ja turvallisuuden rakenteisiin. Vuodesta 2002 alkaen Venäjä on myös istunut Naton pöydässä Nato-Venäjä -neuvostossa, mihin Suomella ei tietenkään ole ollut sijaa.

Suomen Valtioneuvoston selonteossa ”Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka” vuodelta 2001 Venäjää luonnehditaan seuraavasti:

Venäjä pyrkii kohti taloudellista uudistumista sekä järjestäytyneitä ja demokraattisia yhteiskunnallisia oloja. Sen sisäinen kehitys on vähitellen vakautumassa, mutta siihen liittyy yhä monia epävarmuustekijöitä. Venäjä etsii rooliaan kansainvälis- ja turvallisuuspoliittisena vaikuttajana.

Vuodesta 2007 alkaen olemme nähneet toisenlaisen Venäjän. Jotkut ovat vasta nyt heränneet tähän, painettuaan vuonna 2008 Georgian sodan hälytyksen kohdalla torkkunappulaa. Vuodesta 2007 alkanut ja vuoden 2013 massiivisiin valmiusharjoituksiin hetkeksi huipentunut Venäjän asevoimien kehittäminen on tuottanut tulosta. Venäjä on vallannut Krimin niemimaan ja viimeistään nyt osoittanut, että sen asevoimat ovat käyttökelpoinen ja välitön politiikan jatke.

Demokratiakehitys on jäänyt valtapolitiikan jalkoihin. Se on havaittavissa asevoimien kehityksessä ja käytössä, mutta yhtä selvästi valtiojohdon retoriikassa.

Vuonna 2010 Venäjän federaation presidentti Dmitri Medvedev sanoi voitonpäivän puheessaan tuokokuun 9. päivänä

Tänään, tässä juhlallisessa paraatissa, Venäjän sotilaat ja IVY-valtioiden sekä Hitlerin vastaisen liittouman sotilaat marssivat yhdessä. Vain yhdessä voimme kohdata nykypäivän uhat. Vain hyvinä naapureina voimme ratkaista kansainvälisen turvallisuuden ongelmat, jotta oikeuden ja hyveen ihanteet menestyvät koko maaimassa ja tulevien sukupolvien elämä on vapaata ja onnellista.

Viime vuonna Venäjän presidentti Vladimir Putin ei enää puhunut kumppaneista rauhassa, vaan mainitsi vain kerran Euroopan toteamalla:

Neuvostokansan luja tahto, pelottomuus ja järkkymätön rohkeus pelastiva Euroopan orjuutukselta.

Viime lauantaina samassa voitonpäivän paraatissa Putin sanoi seuraavasti:

Hitlerin häikäilemätön seikkailu oli kova opetus koko maailmanyhteisölle. Silloin, 1930-luvulla, valaistunut Eurooppa ei nähnyt natsiaatteen tappavaa uhkaa.

Toisen maailmansodan – venäläisittäin Suuren Isänmaallisen Sodan, kertomusten jakaminen ja niiden käyttö patrioottisessa kasvatuksessa ja hengen luomisessa on tietysti maanpuolustustahtoa parhaimmillaan. Toinen maailmansota ja natsismin terrori on syytäkin nostaa esille, koska se kertoo keskeisestisiitä mitä Eurooppa on. Hitlerin ja akselivaltojen fasistisia arvoja ja ihanteita nousi vastustamaan yhtenäinen Eurooppa, joka uskoi vapauteen, kulttuuriin ja sivistykseen.

Toisen maailmansodan narratiivien kansallismielinen uudelleenkirjoittaminen, historian korjaaminen ja totuuden vääristäminen on kuitenkin jotain aivan muuta. Huolestuttavaa se on ainakin siinä suhteessa, että se asettaa vastakkain Venäjän ja muun Euroopan. Ennen kaikkea arvomaailmassa.

Venäjän puoli vuotta sitten julkaistussa uudessa sotilasdoktriinissa maailmankuvaa luonnehditaan näin:

Nykyiselle tilannekehitykselle maailmassa on tyypillistä lisääntynyt globaali kilpailu, jännitys valtioiden ja alueiden välisen vuorovaikutuksen eri aloilla, eri arvomaailmojen ja kehitysmallien välinen kilpailu, taloudellisen ja poliittisen kehityksen epävakaus maailmanlaajuisesti ja alueellisesti, taustalla kansainvälisten suhteiden yleinen vaikeutuminen. Käynnissä on vaikutusvallan vaiheittainen uudelleenjako uusien taloudellisen kasvun ja poliittisen vetovoiman keskusten hyväksi.

Venäjä näkee siis maailmassa syntyvän ideologioiden ja arvojen kamppailun ja valmistautuu menestymään siinä myös asevoimaa käyttäen.

Tässä piilevät mielestäni olennaiset kysymykset. Voidaanko arvoja edistää ja jakaa asevoimin? Itse en usko tähän. Asevoimilla puolustetaan arvoja, mutta niitä edistetään ja jaetaan turvallisessa yhteiskunnassa, jossa koulutus, kulttuuri, sivistys, sekä hoito- ja sosiaalipalvelut ovat kunnossa. Arvoja ei viedä ase kädessä, paitsi Krimille kohteliaiden pienten vihreiden miesten voimin.

Asevoimalla vastataan asevoimaan. Vegetiuksen sanoin: ”Si vis pacem para bellum.” Tämä on läntiseltä Euroopalta unohtumassa.

Eräässä Euroopan valtioiden välisessä sopimuksessa sanotaan näin:

Sopimuspuolet vahvistavat uskovansa Yhdistyneitten Kansakuntien peruskirjan tarkoituksiin ja periaatteisiin ja haluavansa elää rauhassa kaikkien kansojen ja kaikkien hallitusten kanssa.

Ne ovat lujasti päättäneet suojella kansojensa vapautta, yhteistä perintöä, kulttuuria ja sivistystä, jotka perustuvat demokratian periaatteisiin, henkilökohtaiseen vapauteen ja oikeusvaltion periaatteeseen.

Ne ovat vakaasti päättäneet yhdistää voimansa yhteisen puolustuksen sekä rauhan ja turvallisuuden säilyttämisen puolesta.

Monen Euroopan maan asevoimat ovat kyvyttömiä suojaamaan kansojensa vapautta, kulttuuria ja sivistystä. Yhteisöä puolustetaan yhdessä. Arvojen hajaannus tai arvottomuus romuttaa yhteisen puolustuksen tehokkaammin kuin mikään muu. Yhteisöllisyys ja yhtenäisyys ovat niin ikään Euroopalta unohtumassa.

Asevoimat ovat yhteiskunnan vapauden äärimmäinen tae ja tämän turvatakuun on syytä olla kaikilla kunnossa, mutta Eurooppaa puolustetaan yhdessä ja ensisijaisesti yhteisten arvojen kautta. Sotilaallisella voimalla on hyvin vähän käyttöarvoa eikä sillä voida uhata, jos Eurooppa pysyy yhtenäisenä.

Hajallaan olevien valtioiden tai unionista irtautumista toivovien on kuitenkin syytä tarkastaa vakuutuksensa, sillä aggressiivisen Venäjän naapurissa sille voi tulla käyttöä.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Syventyminen Venäjään, osa 3

Ote alustuksesta Reserviupseerikurssille 89,
Turun upseerikerholla, 12.toukokuuta 2015.

Pieni vihreä mies.
Pieni vihreä mies.

Tausta

Venäjän presidentti Vladimir Putin hyväksyi 25. joulukuuta 2014 uudistetun Venäjän sotilasdoktriinin, joka korvasi helmikuussa 2010 presidentti Medvedevin virkakaudella hyväksytyn doktriinin. Päivitetyn sotilasdoktriinin valmistelutyö oli perin nopea, vain muutaman kuukauden pituinen, ja sen suuret linjat ovatkin pääpiirteissään ennallaan.

Venäjän sotilasdoktriini on poliittinen asiakirja, joka määrittelee maan sotilaspolitiikan ja yleisemmin turvallisuuspolitiikan keskeiset lähtökohdat ja tavoitteet. Siinä määritellään Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen sanasto, jolla maan turvallisuusympäristön muutosta, sen ilmiöitä ja niiden syy-seuraussuhteita kuvataan.

Sotilasdoktriinin päivitys kertoo Venäjän kehittyneestä sotilaallisesta suorituskyvystä. Taustalla on paitsi ajankohtainen Ukrainan konflikti, myös vuonna 2008 käydyn Georgian sodan jälkeen alkanut prosessi, jonka jälkeen Venäjän asevoimat ja puolustusteollisuus ovat olleet järjestelmällisen kehitystyön kohteena. Käynnissä oleva Ukrainan sota on selvästi vaikuttanut siihen, miten ulkoisen ja ennen kaikkea sisäisen turvallisuuden uhat doktriinissa määritellään.

Venäjän sotilasdoktriinit vuosilta 1993, 2000, 2010 ja 2014 ovat kaikki julkisia asiakirjoja, toisin kuin Neuvostoliiton sotilasdoktriinit, joista julkisuuteen tuotiin tietoa valikoidusti.

Ymmärtääksemme Venäjän sotilasdoktriineja, strategisia ohjausasiakirjoja ja valtionjohdon toimia voimme tarkastella kylmän sodan päättymisen jälkeistä Venäjää kolme periodin perspektiivin kautta.

Realistinen ja reformistinen Venäjä

Ensimmäinen on realismin aikakausi, jossa Neuvostoliiton romahtamisen tuloksena syntyi valtapoliittisesti toimintakyvytön Venäjä, jolla oli korruptoituneet asevoimat. Tämä ”realistinen Venäjä” toteutti puolustuksellista doktriinia, jonka tavoitteena oli säilyttää se vähä mitä suurvallasta oli jäljellä ja estää hajoamisen jatkuminen.
Venäjä nojasi voimakkaasti kansainvälisen oikeuden normeihin ja kansainvälisen turvallisuuden rakenteisiin, sekä haki yhteistyötä ja tasavertaista dialogia lännen kanssa.

Venäjä pyrkii kohti taloudellista uudistumista sekä järjestäytyneitä ja demokraattisia yhteiskunnallisia
oloja … Venäjä etsii rooliaan kansainvälis- ja turvallisuuspoliittisena vaikuttajana.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka . VNS 2/2001 vp.

Kun suurimpana huolena ennen syyskuun 11. päivän terroritekoja oli Venäjän ydinaseiden tai ydinasemateriaalin joutuminen vääriin käsiin, toivotettiin 2000-luvun realistinen ja reformistinen Venäjä tervetulleeksi lähes kaikkialle. Vuodesta 2002 myös Naton pöytään. Nato-Venäjä -neuvosto perustettiin vuonna 2002.

Suurvalta-aseman takaisinvaltaus

Vuonna 2007 alkoi periodi, josta käytän nimeä ”takaisinvaltaus”. Siihen asti vuosien asevoimien ja sen kaluston holtiton käyttö, kuluminen ja olematon huolto oli verottanut sotavarustusta. Ensimmäisenä agendalla oli strategisten asejärjestelmien modernisointi ja uusiminen, tarkoituksena turvata Venäjän kyky ylläpitää uskottavaa strategista pelotetta. Ensimmäinen puolustusbudjetin tuntuva nosto kohdennettiin kylmän sodan strategisiin pommittajiin, tyyppeinä Tu-22M3 Backfire, Tu-95 Bear ja Tu-160 Blackjack. Näistä ensin mainittua olemme nähneet Itämerellä pääsiäisenä kaksi vuotta sitten, Ruotsiin kohdistuneessa hyökkäysharjoituksessa. Potkurimoottoreilla varustetut Karhut taas parveilivat Suomenlahdella viime vuoden lopulla.

Tu-95 Suomenlahden yllä marras-joulukuussa 2014. Kuva: Ilmavoimat.
Tu-95 Suomenlahden yllä marras-joulukuussa 2014. Kuva: Ilmavoimat.

Vuoteen 2009 mennessä Venäjä oli modernisoinut suuria osia Itämeren amfibiojoukoistaan ja osoitti sen selvästi Zapad 2009 –harjoituksessa Kaliningradissa.

Selvin merkki takaisinvaltauksesta oli Georgian sota, jossa Venäjä käytti uusia ja modernisoituja asejärjestelmiä. Georgian sota selitettiin kuitenkin poikkeamana venäläisessä politiikassa.

Revansistinen ja revisionistinen Venäjä

Vuosi 2013 oli nyt meneillään olevan ”revansistisen kauden” alku. Se oli äksiisin ja harjoitusten vuosi, jolloin suunnitellut harjoitukset ylläpitivät ja kehittivät suorituskykyjä ja valmiusharjoitukset testasivat valmiutta joka tasolla ja pitivät korruptioon sekaantuneet sotilaat poissa pahanteosta.

Heinäkuussa 2013 presidentti Putin käski valmiusharjoituksen, joka oli maailman suurin sotaharjoitus 37 vuoteen. Itäisen sotilaspiirin valmiusharjoitukseen osallistui 160 000 sotilasta ja joukkoja kaikista sotilaspiireistä.

Johtopäätös

Näillä Venäjän harjoituksilla on yksi päämäärä. Se on todentaa se, että asevoimat ovat käsketyllä valmiustasolla ja välittömästi käytettävissä taistelutehtäviin. Venäjä rakentaa ja ylläpitää valmiin ja käyttökelpoisen konventionaalisen sodankäynnin työkalun. Tämän työkalun käyttöperiaatteita ja kehittämistä ohjaa Venäjän sotilasdoktriini.

Uusi doktriini

Sotilasdoktriini kuvaa lähtökohtaisesti aina maailmanpolitiikan nykytilaa. Uudessa doktriinissa muutos on merkittävä.

Nykyiselle tilannekehitykselle maailmassa on tyypillistä lisääntynyt globaali kilpailu, jännitys valtioiden ja alueiden välisen vuorovaikutuksen eri aloilla, eri arvomaailmojen ja kehitysmallien välinen kilpailu, taloudellisen ja poliittisen kehityksen epävakaus maailmanlaajuisesti ja alueellisesti, taustalla kansainvälisten suhteiden yleinen vaikeutuminen. Käynnissä on vaikutusvallan vaiheittainen uudelleenjako uusien taloudellisen kasvun ja poliittisen vetovoiman keskusten hyväksi.

Verrattuna 2010 vuoden doktriiniin nykyinen sotilasdoktriini päätyy siis päinvastaiseen johtopäätökseen koskien maailmanpolitiikan suuria linjoja — kilpailu ja jännitys eivät vähene, vaan ne lisääntyvät ja ovat luonteeltaan ideologisia arvomaailmojen kamppailuja.

Sotilasdoktriini ohjaa asevoimien kehitystä pitkällä aikavälillä. Venäjän uudessa doktriinissa on verrattuna 2010 vuoden doktriiniin tuotu selkeämmin esille ns. kuudennen sukupolven sodankäynti, jossa ”pääosassa ei ole ydinase eikä elävä voima vaan tavanomaiset täsmäaseet”. Kontaktittoman ja verkostoituneen sodankäynnin (bezkontaktnye i setevye voiny) tärkein tavoite on ”ilman kontaktia viholliseen tuhota sen taloudellinen ja sotilaallinen potentiaali miltä etäisyydeltä tahansa”. Sotilasdoktriinissa listataan yksityiskohtaisesti kuudennen sukupolven sodankäynnin elementit:

Asejärjestelmien ja kaluston, yliäänisten täsmäaseiden, elektronisen sodankäynnin välineiden, uusiin fysikaalisiin periaatteisiin perustuvien ja teholtaan ydinasetta vastaavien aseiden, digitaalisten tiedonkäsittely- ja johtamisjärjestelmien, miehittämättömien ilma- ja merialusten ja robotisoitujen asejärjestelmien ja kaluston laajamittainen käyttö.

Tämä luettelo voidaan nähdä myös puutelistana. Kyseessä ovat ne suorituskyvyt ja järjestelmät, joissa Venäjällä ei ole tällä hetkellä ylivoimaa. Käynnissä oleva 550 miljardin euron varusteluohjelma tuottaa vuoteen 2020 asti näitä suorituskykyjä vain rajallisesti; pääosin digitaalisia ja verkostoituneita johtamisjärjestelmiä, elektronisen sodankäynnin välineitä sekä yliäänisiä täsmäaseita. Loput sisältyvät seuraavaan, vuosien 2016–2025 varusteluohjelmaan, jonka tarkoituksena on tuottaa kyky iskeä minne päin maailmaa tahansa lähes välittömästi. Venäjä vastustaa nykytilanteessa tällaista ”globaalin iskun konspetia”, johtuen omasta rajallisesta kyvykkyydestään, mutta kehittää itselleen samaa kykyä kuudennen sukupolven sodankäynnin konspetiolla.

Uudessa sotilasdoktriinissa konfliktia edeltävät uhkat jaotellaan edelleen alempiin vaaroihin ja varsinaisiin uhkiin.

Sotilaallinen vaara (voennaja opasnost) on määritelmällisesti ”valtioiden välisten tai valtion sisäisten suhteiden olotila, jossa voi tietyissä olosuhteissa syntyä sotilaallinen uhka.” Sotilaallinen vaara on toisin sanoen sotilaallisen uhan esiaste, tai sen lievempi muoto.

Sotilaallinen uhka (voennaja ugroza) puolestaan on ”valtioiden välisten tai valtion sisäisten suhteiden olotila, jossa osapuolten välille voi syntyä sotilaallinen konflikti, jossa jokin valtio (ryhmä valtioita) tai separatisti- (terroristi-) organisaatiot ovat korkeassa valmiudessa käyttämään asevoimaa (aseellisia pakkokeinoja).”

Sisäiset vaarat, joita vastaan – niiden kehittyessä uhaksi – valmistaudutaan käyttämään asevoimia tai muita turvallisuusviranomaisia ja elimiä, ovat:

Terroristiorganisaatioiden ja yksittäisten henkilöiden toiminta, joka on suunnattu horjuttamaan Venäjän federaation suvereniteettia tai loukkaamaan Venäjän federaation yhtenäisyyttä ja alueellista kokonaisuutta.

Vaikuttaminen väestöön, erityisesti maan nuorisoon informaatiolla, jonka tavoitteena on horjuttaa isänmaan suojaamiseen liittyviä historiallisia, henkisiä ja patrioottisia traditioita.

Kansallisuuksien välisten ja sosiaalisten jännitteiden ja ääriliikkeiden provosointi, etnisen ja uskonnollisen vihan ja vihamielisyyden synnyttäminen.

Sisäisten vaarojen torjumiseksi Venäjällä on tehty lainsäädäntöön muutoksia tällaisen vahingollisen toiminnan estämiseksi.

Suurin Isänmaallisen Sodan (Великая Отечественная война) modernia venäläistä symboliikka.
Suuren Isänmaallisen Sodan (Великая Отечественная война) modernia venäläistä symboliikka.

Ulkoisissa uhkissa merkittävin muutos on Venäjän lähialueilla pidettävien sotaharjoitusten muuttuminen uhkaksi riippumatta niiden luonteesta. Vuoden 2010 doktriinissa vaatimuksena uhkaksi muodostumisesta oli sotaharjoitusten ”provokatiivinen luonne.”

Merkittävä vaara on myös informaatiovaikuttaminen, josta sodan erityispiirteiden kuvauksessa eritellään seuraavasti:

On havaittavissa, että sotilaalliset vaarat ja uhat ovat siirtymässä myös informaatiotilaan ja Venäjän federaation sisälle. Tähän liittyen, vaikka Venäjän federaatioon kohdistuvan suursodan todennäköisyys on pienentynyt, Venäjään kohdistuvat sotilaalliset vaarat ovat vahvistumassa.

Suorat vaikutukset tästä ovat patrioottista kasvatusta säätelevä lainsäädäntö ja venäläisille vieraaksi koettua kulttuuria ja elintapoja rajoittava lainsäädäntö.

Johtopäätös

Venäjän asevoimat vastaavat nykytilassaan viimeinkin sotilasdoktriinissa esitettyä käyttökelpoista työkalua, soiva peli, siis. Venäjän asevoimia voidaan käyttää välittömänä politiikan jatkeena kaikissa niissä tilanteissa, joita doktriinissa on lueteltu. Doktriini edustaa siten tarkkaa ja ennustettavaa kuvausta asevoimista, niiden kehittämisestä ja käyttöperiaatteista.

Talouden alamäessä ja pakotteiden vaikuttaessa Venäjä on viimeisen viiden vuoden aikana tyhjentänyt kansallisesta vararahastostaan lähes puolet [pitääkseen varustelun käynnissä], ja on jatkuvasti nostanut asevoimien rahoitusta koulun sekä hoito- ja sosiaalipalveluiden kustannuksella. Venäjä varustautuu sekä pienempiin konflikteihin että suursotaan. Molemmat se aikoo päättäväisesti lopettaa heti alkuunsa nopealla ja häikäilemättömällä tavanomaisella voimankäytöllä.

Tätä sotapotentiaalin kasvun ja Suomelle vieraan valtapolitiikan esiinmarssin taustaa vasten tarkasteltuna on ehkä aiheellista kysyä:

Valmistaudutaanko Suomessa Talvisotaan malli Cajanderin rahoituksella?

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Syventyminen Venäjään, osa 2

Venäjän sotilasdoktriinit vertailussa

Minulla on ollut vuoden alusta alkaen kunnia osallistua UPIn mahdolliseksi tekemän Venäjän sotilasdoktriineja vertailevan raportin kirjoittamiseen. Itselläni oli työn suhteen pari toivetta — että siitä syntyisi tuotteena korkeatasoiset suomenkieliset käännökset sotilasdoktriineista ja niiden yksinkertainen vertailu ja/tai kommentaari. Käännöksistä on kiittäminen FM Martti J. Karia ja Yleisradiota, joka nosti ne saataville verkkosivuilleen. Myös yksinkertainen side-by-side vertailu syntyi tammikuussa ja se on jaettu tarvitsijoille. Lopuksi aineistoa oli niin paljon, että siitä tuli pitkä raportti. Suurkiitos tästä UPIn tri Katri Pynnöniemelle! Kiitokset myös mainitsemattomille työkavereilleni, jotka minun tavoin ovat antaneet vapaa-aikaansa tämän projektin käyttöön. Toivottavasti lopputuotteet palvelevat sotatieteellistä tutkimusta! Alla julkaisutiedote ja linkki raporttiin.


Venäjä hyväksyi vuoden 2014 lopulla uudistetun sotilasdoktriinin. Uusi asiakirja korvaa helmikuussa 2010 presidentti Dmitri Medvedevin virkakaudella hyväksytyn doktriinin. Sotilasdoktriinin päivitystyö tehtiin erittäin nopealla aikataululla ja ajankohtana, jolloin Venäjän ja Ukrainan välillä on käynnissä vakava konflikti. Uudistettu doktriini sisältääkin useita epäsuoria viittauksia Ukrainan konfliktiin.

Ulkopoliittinen instituutti. Raportti 42 (2015). Klikkaa kuvaa avataksesi raportti
Ulkopoliittinen instituutti. Raportti 42 (2015). Klikkaa kuvaa avataksesi raportti

Raportissa tarkastellaan keskeisiä sotilasdoktriiniin tehtyjä muutoksia ja niiden merkitystä Venäjän ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta. Muutosten erittely auttaa ymmärtämään Venäjän turvallisuuspolitiikan keskeisiä lähtökohtia ja tavoitteita. Analyysin keskeinen johtopäätös on, että päivitystyön tuloksena sotilasdoktriini on viritetty kriisiajan tarpeisiin. Maailmanpolitiikan yleistilanteen kuvaus noudattelee Venäjän pyrkimystä määritellä maailmanpolitiikan ilmiöt erilaisten arvomaailmojen ja kehitysmallien väliseksi kamppailuksi. Uudet muotoilut korostavat ulkoisten sotilaallisten vaarojen ja Venäjän sisäisen vakauden välistä dynamiikkaa. Sotilasdoktriinien vertailu tekee myös selväksi, mihin suuntaan Venäjän asevoimien organisaatiota ollaan uudistamassa. Doktriinista on poistettu aiempi muotoilu, joka korosti Venäjän poliittisen järjestelmän kokonaisvaltaista muutosta. Sen sijaan sotilaspolitiikan keskiössä on asevoimien uusien toimintamuotojen käyttöönotto ja liikekannallepanovalmiuden nosto.


Syventyminen Venäjään

Ensimmäisessä osassa – kaksi vuotta sitten – käänsin turvallisuuspoliittisen bloggaajan Oscar Jonssonin sivun ”Fördjupning i Rysslandsuomeksi, joka on erinomainen koonnos Venäjän asevoimia, puolustuspolitiikkaa ja turvallisuuspolitiikkaa koskevasta tutkimusaineistoista. Tässä osassa päivitän listaa ja nostan esille 6. toukokuuta 2015 julkaistussa raportissa esiintyneet keskeiset lähteet ja tuon niihin liittyvää uutta sisältöä.

Venäjän turvallisuusstrategiat ja ohjaavat asiakirjat

Muut strategia-asiakirjat

  • Venäjän federaation asevoimien kehittämisen ajankohtaiset tehtävät, Moskova 2003. [ enru ]
  • Venäjän tietoturvallisuustrategia, 2000. [ en | ru ]

Puheet ja muuta luettavaa

Kommentoi rohkeasti, otan mielelläni vastaan korjauksia, linkkejä, tietopyyntöjä, kysymyksiä ja asiallista keskustelua! //James

Ylipäällikön päiväkäsky | Överbefälhavarens dagorder

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö antoi eilen veteraanipäivänä päiväkäskyn ylipäällikkönä. Jaan sivuillani päiväkäskyn molemmilla kielillä. Alkuperäisenä nettijulkaisun ja tulostuskelpoisena pdf-version löydät Tasavallan presidentin kanslian verkkosivuilta.
Med anledning av veterandagen igår gav Republikens President Sauli Niinistö en dagorder i egenskap av överbefälhavare. Jag finner det lämpligt att återge den på bloggen i båda språken. Den ursprungliga dagordern och utsktriftsduglig pdf-version hittar Du på Republikens Presidents kanslis webbplats.

Helsingissä 27. päivänä huhtikuuta 2015

YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY

N:o 1

Kunnioitetut Sotiemme Veteraanit ja Lotat

Tänään tulee kuluneeksi 70 vuotta viime sotiemme päättymisestä. Raskaat sotavuodet vaativat mittavia uhrauksia. Kaikkein tärkein – maamme itsenäisyys ja kansamme vapaus – onnistuttiin turvaamaan jälkipolville.

Veteraanisukupolvemme uhraukset ja koettelemukset olivat ankarat niin taistelukentillä kuin kotirintamalla. Monet antoivat sodassa isänmaan puolesta nuoruutensa, terveytensä ja henkensä. Sodassa, jossa Suomi taisteli kansalaisten elinmahdollisuuksien, itsemääräämisoikeuden, vapauden sekä kodin puolesta.

Sotien jälkeisessä jälleenrakennustyössä korostuivat veteraanisukupolvelle ominaiset arvot: vastuullisuus, velvollisuudentunto, lähimmäisestä huolehtiminen sekä luja ja horjumaton usko tulevaisuuteen. Tätä esimerkkiä ja henkeä tarvitsemme myös tänään.

Sotiemme veteraanit ja lotat, kansakuntamme puolustajat ja jälleenrakentajat. Tunnemme suurta kiitollisuutta Teitä ja Teidän tekojanne kohtaan. Suomalaisten miesten ja naisten ansiosta voimme olla ylpeitä historiastamme ja yhteiskunnasta, jossa saamme tänä päivänä elää. Lähes 100-vuotinen itsenäisyytemme on kestänyt ja kantanut läpi vaikeidenkin aikojen. Itsenäisyytemme turvaaminen ja veteraanisukupolven arvokkaan perinnön vaaliminen on meidän nuorempien sukupolvien kunniatehtävä nyt ja tulevaisuudessa.

Puolustusvoimien ylipäällikkö
Tasavallan Presidentti
Sauli Niinistö


Helsingfors den 27 april 2015

ÖVERBEFÄLHAVARENS DAGORDER

Nr 1

Ärade veteraner och lottor

I dag har det förflutit 70 år sedan krigets slut.  De tunga krigsåren krävde stora uppoffringar. Vi lyckades säkerställa det allra viktigaste för kommande generationer – vårt lands självständighet och folkets frihet.

Veterangenerationens uppoffringar och prövningar var hårda såväl på fronten som på hemmafronten. Många offrade ungdom, hälsa och liv för fosterlandet i ett krig där Finland kämpade för medborgarnas livsbetingelser, självbestämmanderätt, frihet och hem.

I återuppbyggnadsarbetet efter kriget framhävdes de värderingar som kännetecknar veterangenerationen: ansvarsfullhet, pliktkänsla, omsorg om de närmaste och en starkt och orubblig tro på framtiden. Detta föredöme och denna anda behövs också i dag.

Veteraner och lottor, vår nations försvarare och återuppbyggare. Vi känner stor tacksamhet gentemot Er och Era handlingar. Tack vare finländska män och kvinnor kan vi vara stolta över vår historia och det samhälle, som vi i dag får leva i. Vår nästan 100 år långa självständighet har burit och hållit också genom svåra tider. Att säkerställa landets självständighet och värna om veterangenerationens värdefulla arv är en hedersuppgift för den yngre generationen nu och i framtiden.

Försvarsmaktens överbefälhavare
Republikens President
Sauli Niinistö