Turkki ja Venäjä
Turkki pudotti marraskuun 24. päivänä venäläisen Su-24 rynnäkköhävittäjän, joka loukkasi sen ilmatilaa. Kyseessä oli vähintään kahden aikaisemman todennetun loukkauksen ja usean tilanteessa annetun varoituksen seurauksena tehty päätös. Kyse oli rajanvedosta. Yhtäältä Turkki veti itsenäisenä valtiona rajansa selvästi. Turkin alueellisen koskemattomuuden turvaaminen meni kaiken muun edelle. Venäjä käyttää vapaasti Irakin, Iranin ja kontrolloidusti myös Israelin ilmatilaa Syyria operaatiossaan. Turkin osalta panoksena ovat myös aluevedet. Venäjä tunkee sille elintärkeän ja erittäin kapean Bosporin salmen kautta Mustalta mereltä Välimerelle ja Yhdysvaltain kanssa on myös neuvoteltu ilmatilan käytöstä Syyrian operaatiossa. Nato ei kuitenkaan sanele mitään jäsenmailleen ilman yksimielisyyttä. Turkki veti omat rajansa ja teki samalla merkittävän rajanvedon Naton puolesta; Venäjä sai tietää, että se ei ole oman narratiivinsa mukainen Naton rinnalla Syyriassa Daeshia vastaan taisteleva liittolainen, vaan konfliktin erillinen osapuoli, joka touhuaa omiaan muille ja alueelliselle turvallisuudelle riskialttiilla tavalla. Naton pääsihteeri painotti malttia ja presidentti Erdoğan pyysi Putinia tapaamiseen. Tylyjä olivat Venäjän federaation presidentin sanat tapaamisessa tapahtumapäivänä Jordanian kuninkaan kanssa, mutta nopeasti koolle kutsuttuun G20-tapaamiseen tuleminen ja Turkin presidentti Erdoğanin tapaaminen osoitti, että Venäjäkin ymmärtää, että kyseessä on paljon Turkkia suurempi asia. Sotilasliitto Nato onkin aloittanut tunnustelut Nato-Venäjä -neuvoston herättämiseksi horroksestaan.
Ilmatilaloukkauksia äärimmäisen kapeilla alueilla pohdittaessa on hyvä myös miettiä rajanvetoja. Suomenlahti on kapea ränni ja Venäjän koneet ovat loukanneet Suomen ilmatilaa. Lukumäärä ja sen muutos ei ole tilastollisesti kovin merkittävä, mutta ydinkysymys on miksi Venäjä kiertää epämukavuutta aiheuttavat luonnonilmiöt pohjoisen kautta ja miksi Suomen alueelle tehdyt loukkaukset jatkuvat niin pitkälle ja syvään? Suomi on harvoja, ellei jopa ainoa, Itämeren valtioista, joka ei julkisesti ole kutsunut Venäjän suurlähettilästä puhutteluun ilmatilaloukkausten takia. Ruotsi vaati välittömästi selvitystä niin Venäjän kuin Yhdysvaltainkin suurlähettiläiltä, kuten myös Viro, joka on heti julkaissut kaikki ilmatilan loukkaukset. Oikeuspositivistinen normeja rakastava Suomi on usein tyytynyt toteamaan, että rajavartiolaitos selvittää asiaa ja että Suomi on pyytänyt selvitystä venäläisiltä viranomaisilta.
Suomi ja Ranska
Helsingin Mannerheimintiellä sijaitseva hotelli Scandic otti näkyvästi osaa Ranskan suruun. (KUVA: IS / Tatu Paulaharju). Lähde: IS – ”Maailmalla merkkirakennukset on valaistu Ranskan väreillä – Helsingin keskustassa vain yksi”.
Suomessa on noussut kohu Ranskan SEU 42.7 mukaisesta sotilaallisen tuen pyynnöstä. Tasavallan presidentti antoi juristin lausunnon asiasta ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen tuki presidentti Niinistöä pukemalla uuteen kuosiin jo kertaalleen selvittämäänsä Lissabonin sopimusta. Erittäin hyvä ja ajankohtainen päivitys, joka on syytä lukea, aloittaen vuoden 2008 selvityksestä. Samalla Suomi lainasi Ruotsin vuoden 2009 puolustuspäätösten vahvaa solidaarisuuslausumaa ja päivitti näin ollen omaa vuoden 2012 selontekonsa solidaarisuuslausumaa kaatopykälineen. Taisivat tekstit mennä jossain sekaisin tai sitten kyseessä oli nopeasti alulle laitetun lainmuutoksen pohjustamista.
Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimittavan itseään kohtaan. Suomi tukee Ranskaa käytettävissään olevin keinoin.
Suomen hallitus 2015
Ruotsi toimii turvallisuussitoumusten syventämiseksi. Se on omalta osaltaan todennut, ettei jää passiiviseksi, mikäli toista EU-maata tai Pohjoismaata kohtaa katastrofi tai hyökkäys. Ruotsi odottaa, että EU-maat ja Pohjoismaat tekevät samoin, mikäli Ruotsiin kohdistuu katastrofi tai hyökkäys.
Ruotsin solidaarisuuslausuma kirjattuna VNS selontekoon 5/2012
Suomi haluaa nyt muuttaa lakiaan siten, että SEU 42.7 mukaisen sotilaallisen avunantovelvoitteen täyttäminen tulisi mahdolliseksi. On puhuttu jonkinlaisesta harmonisoinnista ja todennäköistä on, että tähän rasvattomaan maitoon ja suolattoman voin malliin jäädään. Samalla kuitenkin puolustusministeri Jussi Niinistö puhui tähän liittyvistä asioista, josta ainakin asiaan hieman paremmin vihkiytyneille selviää mistä todella on kyse.
Jatkosodan haamu
Naamoila, 6. lokakuuta 1941. Kuva: Vänr K Borg. Lähde: SA-kuva.
Suomessa valtakunnan raja on edelleen määräävä puolustusratkaisussa. Tätä faktaa ei ole muuttanut sodan kuvan ja siihen liittyvä sotatekninen kehitys – erityisesti konventionaalisen kaukovaikuttamisen kehitys, eikä edes se, että Suomi itse hankkii vuoteen 2025 mennessä aikamoisen arsenaalin kaukovaikuttamisen kyvykkyyttä [1,2,3]. Meitä vaivaa jatkosodan haamu. Jatkosodan toki aloitti Neuvostoliitto, mutta kyllä me siihen olimme valmiita. Jotkut ovat kerettiläisesti itsenäisen Suomen puolustuksellista historian kerrontaa uhmaten jopa väittäneet että emme vain odottaneet, vaan jopa toivoimme sitä. Pommien pudottua Turkuun, Porvoon ja Helsinkiin, lähti kenttäarmeijamme rajan yli ottamaan takaisin menetettyä. Strategis-operatiivisesti tarkasteltuna kyseessä oli sotilaallisesti edullisen aseman hankkimisesta. Ei kukaan ollut Uralin vuorille lähdössä ja vanha talvisotaa edeltänyt rajapyykki asettikin kovan kynnyksen monille. Tästä meille on perinnöksi jäänyt puolustuksellinen lainsäädäntö ja doktriini, joka vahvasti nojaa kansainväliseen oikeuteen, jopa silloin kun kansainvälinen oikeus on vain juhlapuhetta.
Nyt olemme hankkineet JASSM-ohjuksia, olemme saamassa jälleen käyntiin torsoksi jääneen raketinheitinjärjestelmän ampumatarvikehankinnat, jotka tulevaisuudessa mahdollistanevat kauaskantoisen ATACMS-tykistöohjuksen hankinnan. Puolustusvoimien hankkeissa on myös Laivue 2020 ohella uusi pintatorjuntaohjus korvaamaan vanhenevaa Rbs-15 SF III -kalustoa (MTO 85M), jonka kantama nykyään haarukoitavilla vaihtoehdoilla risteilee jossain yli 100 ja alle 500 kilometrin välillä. Ilmasta laukaistuna kantama voisi kasvaa jopa 1 000 kilometriin vuoden 2030 jälkeen. Nämä aseet ovat useimmille hyökkäysaseita. Meille ne ovat kynnysasejärjestelmiä [4,5,6]. Niiden merkitys on siinä, että pieninkin sotilaallinen provokaatio – yritys pysyvästi loukata itsenäisen Suomen valtakunnan alueellista koskemattomuutta, saattaa johtaa näiden asejärjestelmien käyttöön, jolla uhka ja etenkin kyky ylläpitää sitä neutraloidaan. Tämä merkitsee mainittujen asejärjestelmien osalta sitä, että niiden maalit olisivat valtakunnan rajojemme tuolla puolen. Tämä on aina poliittinen päätös. Päätös välittömästä kynnysarvon nostamiseen tähtäävästä asevoiman käytöstä on ylipäälliköllä. Presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa asettaa itsenäisyytemme hinnan ja rajat.
Selkokielellä kynnysarvo merkitsee vastustajan asettamista valinnan eteen: ”Mikäli käytätte asevoimaa Suomen tasavallan alueelle, niin pidämme omalla voimallamme huolen siitä, että teidän puolellanne rajaa ei ole enää edellytyksiä jatkaa sotatoimia, ettekä pääse Pietarin sotasatamista Suomenlahden puoltaväliä pidemmälle.” Ollakseen uskottava tällaisen kynnysarvon on oltava tunnustettu (tiedossa ja julkinen), siihen liittyvän päätöksentekoketjun harjoiteltu ja tämän kaiken selvästi viestittyä. Silloin vastapuoli ymmärtää, että lähtiessään opportunistiseen asevoiman käyttöön Suomen alueelle, se sitoo samalla pääosan resursseistaan taisteluun Suomen kanssa ja ottaa turpaan muutamat ensimmäiset viikot niin paljon, että eskalointi ydinpelotteen asteelle voi nousta vaihtoehdoksi. Tällöin näyttäytyy vastapuolelle harvinaisen selvänä se, että laajassa kriisissä, jossa on monia osapuolia, tällainen vaihtoehto on aina poissuljettu.
Poliittinen johtomme on kuitenkin asepalveluksen, asevelvollisuusjärjestelmän, jatkosodan haamun ja maanpuolustuskurssien myötä indoktrinoitu jäykän torjuvaan alueelliseen puolustukseen. Kysyä sopiikin, löytyisikö tarpeen tullen rohkeutta edetä edes Pietarin porteille asti. Marsalkka Mannerheim uskalsi ja ymmärsi myös jättää sen siihen. Kyky oli näytetty ja tilanne tehty selväksi. Asevoiman käyttö loi poliittista toimintavapautta. Tämä on jatkosodan tärkeä oppi, jota meidän pitäisi vaalia ja ylläpitää sodan kuvan muutoksessa.
Solidaarisuus, Suomi ja puolustusvoimat
Nyt valmisteilla oleva lainsäädännön tavoitteet ovat selviämässä. Suomen lain on mahdollistettava asevoiman käyttö myös valtakunnan rajojen ulkopuolella Suomen suvereenien oikeuksien ja valtion etujen turvaamiseksi. Todennäköisesti saamme kuitenkin taas rasvatonta maitoa ja suolatonta voita. Lainsäädäntöä ”harmonisoidaan” SEU 42.7 sopivaksi rajoittaen se juuri siihen. Koska konsensus ja oikeusvaltio. Se mitä tarvitaan on puolustuksen pitkän aikavälin haasteiden selvitysryhmän, lukuisten Nato-selvitysten ja valtioneuvoston selontekojen johtopäätösten synteesi, eli uuden selonteon luomisprosessin synnyttämä uusi selvä tehtävätarve puolustusvoimille, josta edetään. Se merkitsisi minun näkemykseni mukaan sitä, että Suomi laajentaa puolustusvoimiensa tehtävää koskemaan Suomen tasavallan, suomalaisten elinmahdollisuuksien sekä etujemme ja arvojemme puolustamisen niin valtakunnan rajojen sisäpuolella kotimaassa kuin myös ulkomailla. Ainoastaan tällainen merkittävä puolustuksen de jure uudelleensuuntaus voi johtaa siihen, että voimme valita, joka tilanteessa ennakoiden oikean työkalun kuhunkin tilanteeseen. Se merkitsee myös sitä, että voimme ulottaa toimintaamme valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Tämä voi olla nimen omaan Ranskan pyytämää sotilaallista apua, joka ei istu nykyisen lain mukaisen kolmannen tehtävän piiriin kuin pakottamalla, sotilastiedustelua (vrt. Ruotsin asevoimien KSI/MUST) tai yhdessä Ruotsin tai jonkin muun valtion kanssa suoritettavaa sotilaallista operaatiota. Tämä ei vie meitä lähemmäs Natoa, mutta kylläkin lähemmäs Nato-maita ja Yhdysvaltoja, kuten se Ruotsiakin on vienyt. Ruotsi on olemattomasta puolustuksestaan huolimatta tällä hetkellä poliittisesti ja sotilaallisesti vahvempi tekijä Itämerellä kuin Suomi. Tämä ei suinkaan johdu kylmän sodan perinnöstä, vaan nimenomaisesti siitä muutoksesta, jonka Ruotsi teki kylmän sodan päättymisen jälkeen. Ruotsin puolustusvoimien tehtävänä on:
Ruotsin puolustaminen ja Ruotsin turvallisuuden edistäminen kansallisesti ja kansainvälisesti. Puolustusvoimien on kyettävä havaitsemaan ja torjumaan Ruotsin alueeseen kohdistuvat loukkaukset ja kyettävä turvaamaan Ruotsin suvereenit oikeudet ja kansalliset intressit myös Ruotsin alueen ulkopuolella.
Kirjoittajan käännös Ruotsin puolustusvoimalaista Förordning (2007:1266) med instruktion för Försvarsmakten.
Onneksi meillä ollaan hitaita ja varovaisia. Saamme todennäköisesti kaiken tämän vatuloinnin tuloksena liian myöhään ja jo syntyessään vesittyneen lainsäädännön, jonka elinaika on voimaantulosta seuraavaan kriisin alkuun, johon se taas on riittämätön. Suomen valtionjohdolla on puolustusvoimissa käyttökelpoinen ja vahva työkalu. Sen käytön estäminen rajoittavalla lainsäädännöllä on vaarallista valtiojohdolle itselleen ja Suomen kansan edulle. Suomi tarvitsee uuden lain puolustusvoimista ja lain sotilastiedustelusta, jotka takaavat sen, että tätä voimaa voidaan käyttää juuri silloin, kun sen tuomaa poliittista toimintavapautta ja liikkumavaraa eniten tarvitaan.
//James
Esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.
Random thoughts 