”Miten arvioitte presidentti Niinistön esiintymistä ja hänen esille nostamiaan asioita?”
Presidentin puhe (teksti) suomeksi löytyy Tasavallan presidentin kanslian sivuilta.
Presidentin puhe (video) löytyy Folk och Försvarin YouTube sivustolta.
Hyvä lukija, haluamme Sinun vastauksesi! Osallistu keskusteluun täällä.
Stig Rydell: [käännös, alkup. ruotsiksi] Presidentin puhe osoitti johdonmukaista suhtautumista ympäröivään maailmaan ja oli odotusteni mukainen. Yhteistyö hyvä, enemmän tätä, mutta NATO-jäsenyys vain optiona.
Historian merkitystä korostivat kytkennät taisteluihin kannaksella 1944 ja Suomen sodanjälkeiseen kehitykseen. Ehkä tämä on osoitus suomalaisesta näppituntumasta mahdollisuuksien taidossa turvallisuuspolitiikan saralla?
Nato ei vielä kuulu tähän, vaan kyseessä on vielä yksi yhteistyötaho – erittäin läheistä poliittiista yhteistyötä, johon kytkeytyvät sotilaalliset suorituskyvyt. Pitkäälä tähtäimellä ehkä Natoon, mutta siihen asti muita yhteistyömuotoja.
Miksei pohjoismaista yhteistyötä kehitettäisi vielä pidemmälle? Ehkä olisi aika yhteisesti tarkastella Suomen lukumääräisesti suuria maavoimia yhdessä Ruotsin kykyä nopean toiminnan kyvyn kanssa. Silloin ottaisimme hyökkäävän askeleen yhteistyössä, mutta sen on perustuttava maiden välisiin sopimuksiin ja siten se veisi pohjoismaisen yhteistyön uudelle tasolle.
Mitä odotamme?
Tapio Juntunen: Niinistön rauhallinen ja pohdiskeleva puhe käsitteli laajasti turvallisuuspoliittista maisemaa sekä turvallisuusympäristön muutoksia. Vastaanottava yleisö huomioitiin puheen loppupuolella Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyön käsittelynä. Puolustuspolitiikan kohdalla mannerlaatat eivät liikkuneet. Tämä vahvistui tosin jo Niinistöä edeltäneen Reinfeldtin puheessa, jossa Ruotsin pääministeri kielsi Nato-jäsenyyden ajankohtaisuuden (lue: kannatusta ei [edelleenkään] tarpeeksi), mutta ilmaisi tarpeen käsitellä kysymystä yhdessä Suomen kanssa. Molemmat korostivat Suomen ja Ruotsin yhteistyön hedelmiä, Niinistö osana Pohjoismaiden kokonaisuutta, jossa maiden puolustusratkaisujen eroavaisuudet korostavat Suomen ja Ruotsin yhteyttä.Niinistö vältti fatalistisia tulkintoja turvallisuusympäristöstä: vaikka perinteiset turvallisuusuhat eivät ole kadonneet, varoitti Niinistö eräänlaisella arvojohtajan painokkuudella vajoamasta liian syvälle uhkakuvien maailmaan. Samalla Niinistö sitoi Suomen roolin aktiiviseen puolustus- ja ulkopoliittiseen toimijuuteen. Omasta ulkopoliittisesta aktiivisuudesta riippumattomat, esimerkiksi Suomen ja Ruotsin yhteistyön ulkopuoliset voimamekaniikat eivät saaneet tilaa. Ajatukset sopivat yhteen Niinistön aikaisempien, ulkopoliittista toiminnanvapautta ja liikkumatilaa korostaneiden puheiden kanssa. Rivien välissä Niinistö kysyi, tulisiko Suomen pitkää Venäjä-kokemusta hyödyntää esimerkiksi EU-Venäjä suhteissa paremmin. Venäjän suhteen Niinistö korosti – mielestäni oikein – myös yhteistyön ja ihmisten välisen liikkuvuuden merkitystä. Johdonmukaisesti Niinistö kiinnitti aktiivisuuden myös länteen toistamalla tarpeen sitoa Yhdysvallat jatkossakin Eurooppaan; käynnissä olevat kauppapoliittiset neuvottelut saavat Niinistön mukaan myös turvallisuusstrategisen merkityksen. Hieman samassa hengessä Niinistö kirkasti näkemystään EU:sta, jonka ytimessä ovat viime kädessä kysymykset turvallisuudesta.
Jaakko Puuperä: Poliittisen päätöksentekijän on verraten helppoa ja ehkäpä aika kepeääkin todeta, että yksityiskohdista jatkavat sitten ammattilaiset. Sen jälkeen ammattilaisten on helppo todeta, että he jäävät odottamaan poliittisia päätöksiä. Saavat sitten odottaakin, vaan mitäpä muutakaan voivat.Ihan hieno puhe juu, ja Charlyn arviot siitä olivat taas kerran kovin osuvia, mutta minusta puhe oli juuri sellainen kuin se voi olla presidentiltä, jolla on kovin rajallisesti muuta valtaa kuin arvovaltaa. No sehän ei tietysti ole presidentin eikä hänen puheensa syytä.
Yksi pieni esimerkki. On helppo puhua yhteistyöstä ilmatilan valvonnassa, mutta paljon vaikeampaa antaa siihen resursseja. Ruotsilla on hyvät ja vahvat ilmavoimat, mutta ei lainkaan maavoimia. Ilmavoimillakaan ei ole resursseja lentää kylliksi, kuten viime keväänä näimme kun venäläiset kävivät häiritsemässä ruotsalaisten pääsiäisen viettoa, Hristo vaskris, sano.
Ruotsin asevoimat taitavatkin tänään olla ensisijaisesti sinänsä laadukkaan ruotsalaisen aseteollisuuden referenssialusta eikä mikään todellinen armeija. Niin ja sitten kun muistaa että esimerkiksi ilmatilan valvonta ei ole pelkkää hävittäjällä huristelua, niin kuin keskimääräinen poliitikko ja toimittaja maanpuolustuskurssit käytyäänkin useimmiten yhä luulee. Ruotsilta samoin kuin Suomelta puuttuu tällä hetkelle käytännössä tyystin muun muassa sellainen ilmatilan hallinnan täysin välttämätön komponentti kuin kaukoilmatorjuntaohjusjärjestelmät (kyky torjua myös ballistisia järjestelmiä yli 10 km korkeudella). Ja eikös se modernin sodankuvan uhka tule pikemminkin ballistisella lentoradalla lentävän ohjuksen kuin pommikonelautan muodossa? Tiesittekö muuten, että torjuntahävittäjällä ei voi torjua ballistisia ohjuksia, mutta tietyillä maasta tai pinta-aluksesta ilmaan ohjusjärjestelmillä voi. Lentäjille, jotka sanovat tähän että Nasams riittää kun siinä on sama ohjus kuin Hornetissa ja se toimii alle kympissä Hornetin toimiessa yli ja, tarjoaa näin turvallisen ja tehokkaan tonttijaon taivaalla, vastaan; teoriassa kyllä mutta käytännössä ei jos kohde on ballistisella lentoradalla.
Kun Suomikin luopuu BUK-järjestelmästä ei Ruotsilla ja Suomella ole kummallakaan kykyä torjua ballistisia ohjuksia, edes teoriassa. Siinä sitten sokea kuuroa taluttaa kun luvataan pohjoismaiden keskistä taivaallista rauhan solidaarisuutta ja puhutaan kauniita olemattomista turvatakuista. Norjaahan nämä murheet eivät Natomaana koske samalla tavalla kuin pohjolan liittoutumattomia.
Poliitikkojen on pystyttävä puhumaan jatkossa myös konkretiaa vähintään edellä esittämälläni tasolla. Muutoin puheet jäävät juhlapuheiksi joiden arvo on lähinnä diplomaattinen.
Yhteistyöllä voitaisiin saavuttaa silti jotain Naton ulkopuolellakin. Sotilaallinen riippuvuus Yhdysvalloistahan on oltiinpa Natossa eli ei joka tapauksessa satasen fakta niin Ruotsissa kuin Suomessakin.
Yhteistyö edellyttäisi kuitenkin juuri niitä poliittisia avauksia ihan oikeista maanpinnalla olevista ja miksei lentävistäkin asioista.
Tässäpä konkreettinen esimerkki avaukseksi: ottakaapa Ruotsin ja Suomen ylimmässä valtiojohdossa pöydälle nyt ja kiireen vilkkaa keskustelu Suomen seuraavasta torjuntahävittäjävalinnasta. JAS Gripen NG olisi Suomelle paras valinta ja miksei miehittämättömän nEuron-koneen kera. Se voisi olla hanke josta hyötyisivät molemmat. Hanke pitäisi kuitenkin toteuttaa taidolla, eikä siten kuten lähes kaikki aikaisemmat yhteistyöhankkeet Ruotsin kanssa. Niissä kun on tahtonut käydä niin, että viksummat länsinaapurit vievät ja suomalaiset sitten vikisevät jälkeenpäin että kuinka tässä näin kävi. Tästä löytyy aika pitkä sarja esimerkkejä viime vuosikymmenien ajalta. Mutta siitä on turha syyttää ruotsalaisia. Ei se ole tyhmä joka pyytää.
Niille sitten jotka luulevat että se tekisi meistä riippumattomia Natosta tai Yhdysvalloista – jos joku sellaista haaveilee – kehoitan heräämään unesta ja nakkaamaan viimein ne 70-luvun vaaleanpunaiset lasit sinne piirongin laatikkoon.
Charly Salonius-Pasternak:Tasavallan Presidentti Niinistö piti hyvän puheen Sälenissä. Uutta oli se miten puheen eri osat oli nivottu yhteen, miten Ruotsin, Suomen ja Venäjän historiaa käytettiin aasinsiltoina – sisällöllisesti siinä oli varmaan uutta, etenkin monelle Sälenissä istuville.Epävarmuus oli puheen punainen lanka, ja epävarmuus jos mikä on (yleensä) myrkkyä puolustuspolitiikalle. Joskus muuttuva maailma tietenkin avaa uusia ovia, kuten oma itsenäisyytemme todistaa.
Ehkä ylitulkitsen puhetta, mutta siihen oli kirjoitettu yleisiä huomioita kuten ”onko yhteisvastuu solidaarisuutta vaiko se, että huolehtii asioistaan aiheuttamatta velvoitteita muille?”, jotka sopivat puolustuspoliittiseen keskusteluun, mutta esimerkkinä yllä olevassa sitaatissa olikin Euro. Poliittis-diplomaattisesti fiksu lähestymistapa, ja sopii Niinistön ’vähemmän muiden läksyttämistä’ lähestymistapaan.
Ruotsalaiselle yleisölle ehkä tärkein osa puheessa oli kuitenkin Presidentin sanat Venäjän muutoksista 1990-luvulla, ja siitä että Ruotsin maailma olisi näyttänyt erilaiselta jos Tornionjoki olisi ollut lännen ja idän rajajoki kylmän sodan aikana. Hän asetti monet tämän päivän tapahtumat kontekstiin joka ei näy joka päivä Ruotsalaisessa lehdistössä.
Patrik Gayer: Tasavallan presidentiltä tyylilleen ominainen rauhallinen ja asiallinen, hyvin valtiomiesmäinen esiintyminen. Yllätyin myös positiivisesti presidentin ruotsin kielen sujuvuudesta.Puheessa presidentti kiteytti hyvin Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen tänään. Myönteisin asia oli ehdottomasti niin presidentin kuin pääministeri Reinfeldtin mainitsema kahdenvälisen puolustusyhteistyön syventäminen. Yhteisten arvojen korostaminen, varsinkin puheen päätöslauseessa kertoo minulle asian tärkeydestä presidentille. Ennustankin, tai ainakin toivon että tämä on se osa joka nostattaa eniten julkista keskustelua.Presidentti on johdonmukaisesti keskittynyt Venäjän kehitykseen presidenttikautensa aikana minkä takia en yllättynyt että Venäjä aiheena oli tärkeässä roolissa. Hauskin kohta puheessa oli ehdottomasti presidentin vastaus kun kollegapanelistin kommentti sotilaallisesta tyhjiöstä tuli esille.
Kari Uotila: Niinistön puheessa oli mielestäni parasta ettei hän haikaillut Naton perään, vaan totesi, että emme suunnittele jäsenyyden hakemista. Toki häntä sitovatkin hallitusohjelman linjaukset, vaikka taustapuolueensa ja ehkäpä itsekin olisi valmis myönteisempäänkin Nato – kantaan. Mielenkiintoista oli myös Ruotsin pääministerin kanta, että Nato – jäsenyyden hakemisessa Ruotsi etenisi yhtä jalkaa Suomen kanssa. Hänen mukaansa ei ole siis tulossa samanlaista yllätystä, kuin aikoinaan Ruotsin hakiessa yllättäen EU – jäsenyyttä.
Niinistön puheessa oli ihan järkeviä linjauksia myös kahdenvälisen yhteistyön edelleen tiivistämisessä materiaalihankintojen, aluevalvonnan, koulutuksen ja puolustusteollisuuden alueilla. Minusta hän ei myöskään paisutellut Venäjän uhkakuvaa eikä sortunut entisen puolustusministeri Häkämiehen Venäjä – Venäjä – Venäjä maalailuun.
Olisin kaivanut hänen puheestaan ja koska en ehtinyt vastaamaan niin koko tapahtumalta laajempaa turvallisuuspoliittista pohdiskelua. Hän kyllä mainitsi ilmastomuutoksen haasteet, ruokapulauhkan, kyberturvallisuuden ja myös ihmisoikeudet, mutta muutoin puhe painottui perinteiseen asevarusteisen turvallisuuden arviointiin. Näinhän keskustelu kyllä painottuu mm. omassa selonteossammekin. Siinä todetaan sotilaspoliittisen ympäristön olevan vakaa, mutta yhteiskunnan olevan monessa mielessä haavoittuva. Silti painopiste ja johtopäätökset korostavat sotilaallisten uhkien torjumiseen varautumista. Yhteiskuntaamme niin meillä kuin Ruotsissakin uhkaavat mm. ympäristö-, lääke-, energia-, kulkutauti-, gyber-, kv. terrorismi-, hallitsematon pakolaisuus ja monet muut uhkatekijät. Mielestäni Suomi ja Ruotsi voisivat sitoutua puolustuspoliittista turvallisuutta laajemman turvallisuuskumppanuuden rakentamiseen, johon edellä mainittujen alueiden lisäksi voisi kuulua yhteinen ja aktiivinen rauhan, kriisien ennaltaehkäisyn ja vakauden turvaamiseen tähtäävä ulkopolitiikka.
Osmo Apunen: Selvälinjainen ja rauhoittava puhe, Venäjään päin jopa sovitteleva.Aikaisempaa selkeämmin Niinistö painotti Pohjolan alueellisten puolustusjärjestelyjen merkitystä. Näin selkeä kielteinen kanta Nato-jäsenyyden hakemiseen tarkoittaa, että pohjoismaista ulottuvuutta pyritään rakentamaan ensi sijassa EUn ja atlanttisen yhteistyön kautta. EU näytti lähinnä tulevaisuusprojektilta, joten suora puolustusyhteistyö USAn kanssa vaikuttaa vankimmalta pilarilta tällä hetkellä. Siihen on myös helpoin sovittaa Suomen ja Ruotsin syvenevä puolustusyhteistyö.
Puolustuspoliittisesti Niinistö on nyt tuonut suomalais-ruotsalaisen yhteistyön suunnilleen siihen, mihin Mannerheim pyrki 30-luvun lopulla. Jotta siitä päästään eteenpäin, on ylitettävä se keskinäinen luottamuksen ja solidaarisuuden kynnys, johon pohjoismainen puolueettomuus silloin juuttui.
Matti Pesu: Niinistön puhe oli hyvä – esiintymistavasta lähtien tyypillistä Niinistöä. Mitään suuria yllätyksiä tai avauksia ei tullut, saati visioita. Voi olla, että niitä oli turha jopa odottaa, koska kyllä presidenttikin hallitusohjelmaan joutuu ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme johtotavasta johtuen sitoutumaan.Selkeimmin puheessa korostui, osittain pitopaikasta johtuen, Suomen ja Ruotsin” kohtalonyhteys”, joka näkyi myös Reinfeldtin puheessa mutta ei yhtä voimakkaasti. Tämä yhteys säilyy myös uudessa aikakaudessa, johon olemme Niinistön mukaan astuneet. Voikin olla, että pohjoismaalainen turvallisuuspoliittinen yhteistyö tarkoittaa, ainakin Suomessa, yhä enenevässä määrin Suomen ja Ruotsin bilateraalista yhteistyötä, jonka merkityksestä ja mahdollisuuksista presidentti puhui varsin positiiviseen sävyyn. Esille tuli selkeäsi se, Pohjoismaiden eri linjaratkaisuilla on väliä. Eteenpäin tällä saralla mennään hyvin pragmaattisesti, askel kerrallaan.
Venäjää Niinistö käsitteli suorastaan viileän rauhallisesti. Jotkut kehityskulut huolestuttavat, mutta pullistelustaan huolimatta Venäjällä ja sen toiminnalla on rajansa. Jos Niinistö SvD:n haastattelussa antoi kritiikkiä EU:n Venäjän-politiikalle, nyt palloa heitettiin ehkä enemmän Venäjän suuntaan, joka kuitenkin itse tiensä valitsee.
Nato-akselilla Suomi ja Ruotsi eivät liikkuneet tänään suuntaan eikä toiseen. Kaikki ovet pidettiin avoinna. Ruotsissa työväenpuoleella suuri rooli. Suomi ja Ruotsi vilkuilevat toisiaan. Tosin Niinistö halusi transatlanttisia suhteita esiin tuodessaan varmasti korostaa, että on yhteistyömuoto Pohjolassa mikä tahansa, Uusi manner otetaan täällä huomioon.
Heikki Valkama: Puhe oli hyvä mutta odotetun yllätyksetön.Jäin miettimään sitä, mitä käytännössä Ruotsin ja Suomen yhteistyön lisääminen voisi tarkoittaa. Mitä voisi olla ”puolustusmateriaali- ja suorituskyky-yhteistyön tiivistäminen sekä puolustusteollinen yhteistyö” käytännössä? Onko todellista tahtoa lähteä laajaan yhtenäistämiseen ja sitä kautta yhteistyön tiivistämiseen.
Ilahduin myös siitä, että Niinistö peräänkuulutti aktiivisuutta globaalien suurkysymysten osalta, tarkoittaen väestönkasvua ja ilmastonmuutosta. Nämä tulevat olemaan merkittäviä myös turvallisuuspoliittisesti, emmekä me Suomessa (ja Ruotsissa) tosiaan voi heittäytyä tässä asiassa reuna-alueeksi, jota ne eivät koske.
Hieman ylimalkaistahan näiden, kuten myös kybertuvallisuuden, käsittely oli.
Mutta kuten sanottu, puhe oli hyvä.
Sari Palm: Tasavallan presidentin esittämä näköala globaaliin, eurooppalaiseen ja pohjoismaiseen turvallisuustilanteeseen on jaettavissa.
Venäjä-analyysi oli selkeää ja ymmärrettävää. Suomen ja Ruotsin tulevaisuushorisontin määrittely vastaa kansallisen poliittisen keskustelun punaista lankaa.
Hyvä avaus: miten tämä konkretisoituisi Suomi–Ruotsi -akselilla yhteiseksi hyödyksi?
Random thoughts 