Sotilaat ja sananvapaus, osa 3

Olen aiemmin kirjoittanut sotilaiden sananvapaudesta ja luulin jo, että asia olisi selvä. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan hyökkäykset strategian laitoksen johtajaa everstiluutnantti Torsti Siréniä ja kaikkien upseerien sananvapautta vastaan antavat kuitenkin aiheen palata asiaan. Kertaan perusteet, mutta jos asian yleiset, perustuslailliset ja muut lainsäädännölliset taustat ovat epäselviä, niin pyydän kiertämään sarjan ykkös- ja kakkososan kautta.

monkey-deaf-dumb-blind

Perusteet

Sananvapaus

Sotilaiden sananvapautta ei enää rajoiteta. Aiemmin rikoslaissa säädettiin asiasta näin:

Sotilas, joka ilman esimiehen lupaa osallistuu puolueen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavan tai sitä tukevan yhdistyksen julkiseen tilaisuuteen tai muuhun kokoukseen pitämällä alustuksia tai esitelmiä tai lausumalla mielipiteitä puoluepoliittisista asioista, on tuomittava luvattomasta poliittisesta toiminnasta kurinpitorangaistukseen.

RL 321/1983, 45 luku 26 § 1 mom.

Tämä sananvapauden rajoitus koski vain puoluepoliittista toimintaa harjoittavan tai sitä tukevan yhdistyksen julkista tilaisuutta tai muuta kokousta. Tätä rajoitusta laajennettiin kuitenkin tapakasvatuksessa yleiseksi sananvapauden rajoitukseksi ja ylläpidämme edelleenkin vanhentunutta normatiivista käsitystä sotilaiden rajoitetusta sananvapaudesta. Se, että emme vieläkään saa kuulua ”puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä selvästi tukevaan yhdistykseen” ei enää merkitse sitä ettemmekö sekä virkamiehinä että yksityishenkilöinä voisi ilmaista mielipidettämme eri asioista.

Virkavelvollisuus ja lojaliteettivelvoite

Erityisiä vaatimuksia virkamiehen lausunnoille ammatillisessa roolissa ovat asianmukaisuus ja asiallisuus sekä virkavelvollisuus ja lojaliteettivelvoite. Virkaroolissakin virkamiehellä on laaja sananvapaus ja kritiikkivapaus, siis oikeus asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaansa tai virastoaan.

Virkavelvollisuus on harvinaisen selkeä esimerkiksi salassapidon osalta. Selkeyttä löytyy myös hyvän hallinnon periaatteiden, mm. asianmukaisuuden ja asiallisuuden osalta. Virkavelvollisuuden tarkkuudessa ja myös suhteessa lojaliteettivelvoitteeseen on aitoa problematiikkaa, joka tulee siitä, että virkavelvollisuuden sisältö varsinkin sotilaiden osalta on usein määritelty ”käänteisesti” avoimina rangaistussäännöksinä rikoslaissa. Näin ollen velvollisuudet saavat suuren osan sisällöstään ohjesäännöistä, käskyistä, ohjeista ja alemman tason normeista. Tässä subjektiivisuuden riski kasvaa: Yhtäältä monet normit eivät täytä rangaistussäännökseltä edellytettävää täsmällisyysvaatimusta ja toisaalta puolustusvoimilla ja sotilailla on tiettyjä tehtäviä, jotka ovat hyvin abstrakteja tai muutoin vaikeasti rajattavia ja määriteltäviä. Esimerkkeinä maanpuolustustahdon edistäminen, hengen ja kurin ylläpito, tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen kohteluun liittyvät velvoitteet. Kun näihin liitetään velvoite toimia tavalla, joka ylläpitää luottamusta puolustusvoimiin, seuraa herkästi siirtyminen virkavelvollisuuden suppeasta tarkastelusta lojaliteettivelvoitteen mielivaltaiseen tulkintaan.

Politiikasta

Politiikka ei määritelmän mukaan kuulu sotilasammattiin tai sen harjoittamiseen. Vaatimuksia asianmukaisuudesta ja lojaliteetista ei voida suoraan soveltaa yksityisroolissa esitettyyn poliittiseen mielipiteeseen. Asiallisuusvaatimus pätee aina. Vapaus yksityishenkilönä ilmaista mielipiteensä kuuluu siis sotilaillekin, eikä ole sen rajatumpi kuin kellään muullakaan, vaikka yhdistymisvapautta on erikseen rajoitettu.

Case Sirén

Warrior/Scholar

Everstiluutnantti Torsti Sirén jakoi Facebookissa tilapäivityksen, jossa hän kommentoi Ukrainan kriisin ja sen seurauksena harjoitettavasta politiikasta seuraavasti:

Suomella ei ole mitään selkärankaista sanomaa maailmalle itsestään eikä siitä maailmasta, jota haluaisimme edistää. Pelkoon perustuva ja lyhytnäköinen taloudellinen eduntavoittelu Venäjä-yhteistyön osalta ei kestä päivänvaloa. Jos jotain sanomaa tekojen perusteella halutaan etsiä, niin se lienee seuraava: Krimin miehitys on ok, Venäjän johtama sota Donbassin alueella on ok ja Suomi pyrkii läheiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa, no matter what. Surullista.

Strategian laitoksen johtaja, evl Torsti Sirén Facebookissa

Sirén on Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja ja valtiotieteiden tohtori. Strategian laitos on viimeisen viiden vuoden aikana erityisesti tuottanut paljon tutkimuksia strategisesta kommunikaatiosta. Sirén välitti näkemyksensä siitä, miten Suomi saattaa näyttäytyä maailmalla, jos tarkastellaan tekojen perusteella muodostettavaa kuvaa sanomasta. Olisi perin kummallista jos tiedeyliopiston ainelaitoksen johtaja tai professori ei voisi puhua tutkimusalastaan.

Ministerin hyökkäys

Nimen omaan tässä roolissa on tarkasteltava Sirénin sananvapautta. Ei ole olemassa upseerien sananvapautta, vaikka ulkoministeri Erkki Tuomioja tällaista maalaileekin. Upseerien sananvapaus ei ole sen rajatumpaa kuin muidenkaan virkamiesten; merkittävimmät sananvapauden rajoitukset muodostuvat virkamiehen asemasta.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan vastaus everstiluutnantti Torsti Sirénin tilapäivitykseen edustaa aiemmin mainitisemaani lojaalivelvoitteen mielivaltaista tulkintaa:

Suomen puolustusvoimat nauttivat laajasti suomalaisten luottamusta ja sen työtä arvostetaan. Olen itse seurannut sotilaittemme toimintaa erilaisissa kriisinhallintatehtävissä ja se luottamus jota he kansainvälisestikin nauttivat on todella ansaittua. Minusta on tärkeätä että tätä luottamusta ja arvostusta ja sen synnyttämää laajaa maanpuolustustahtoa ei horjuteta sellaisella, myös epälojaalisuutta valtiojohtoa kohtaan osoittavalla upseerien julkisella politikoinnilla, jota ei voi pitää palveluksessa olevilta asianmukaisena.

Tällaista luottamusta horjuttavaa käytöstä voi pitää epäisänmaallisena, ihan siitä riippumatta minkälaisia mielipiteitä suomalaisista tai muista valtioista siinä esitetään.

Upseerin ammatinvalinta on vapaaehtoinen ja jos tämä rajoite tuntuu liian vaikealta ei ammatissa ole pakko jatkaa. Varmuuden vuoksi: kyse ei siis ole kenenkään sanavapauden rajoittamisesta, vaan sitä mikä on kulloinkin eri asemassa olevalle sopivaa ja mikä ei.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja vastauksessaan Sirénille

Lojaliteettivelvoite ei ohita sananvapautta. Sotilas palvelee julkista hyvää ja yhteistä etua, jota rahoitetaan verovaroin. Hänen suorittamansa virkatoimet vaikuttavat kansalaisten etuihin, vapauksiin ja oikeuksiin. Lojaliteetin, asiallisuuden ja asianmukaisuuden vaatimukset kohdistuvat sekä palveluita hyödyntäviin kansalaisiin että viranomaiseen. Yksityisen sektorin työntekijän ei ole samalla tavoin mahdollista arvostella työnantajansa tuotteita, palveluita tai toimintaa, kuin virkamiehelle on esimerkiksi osoittaa ja tuoda julki varojen ja resurssien vastuuton käyttö.

Case Sirénissä strategian laitoksen johtaja kyseenalaistaa Suomen valtiojohdon strategisen kommunikaation mielekkyyden ja tarkoituksenmukaisuuden. Tuomioja vastaa leimaamalla Sirénin toimet epälojaaliksi ja epäisänmaalliseksi politikoinniksi. Ainoa kohta missä Tuomioja puhuu edes vähän asiasta on kun hän kirjoittaa ”ei voida pitää palveluksessa olevilta asianmukaisina.” Tässä Tuomioja lähestyy jo asian tangenttia, siihen kuitenkaan osumatta. Kattavana upseereja koskevana yleisperusteluna, ilman asemaan menevää harkintaa, Tuomiojan heitto on lähinnä naurettava. Lopussa Tuomioja itsekin havahtuu ja pesee kätensä kirjoittamalla kaatopykälänä: ”kyse ei siis ole kenenkään sanavapauden rajoittamisesta, vaan sitä mikä on kulloinkin eri asemassa olevalle sopivaa ja mikä ei.”

Tässä Tuomioja pääsee vihdoin varsinaiseen asiaan ja lopettaa kesken. Kyse on nimenomaisesti aseman asettamista sananvapauden rajoituksista, joiden perustana on lojaliteettivelvoite. Puolustusvoimissa on kaksi henkilöä, joiden sananvapaus on erityisen kapea johtuen heidän asemastaan. He ovat puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg ja puolustusvoimien viestintäjohtaja, eversti Mika Kalliomaa. Kapeimillaan sananvapaus lienee eversti Kalliomaan kohdalla, koska hän on puolustusvoimien viestintäjohtaja, so. kaiken vuorovaikutuksemme esikuva ja organisaation äänitorvi.

Sitten on henkilöitä, joiden sananvapaus on hyvinkin laaja tai ainakin sen tulisi olla. He ovat Maanpuolustuskorkeakoulun professorit, dosentit ja ainelaitosten johtajat, joiden edellytetään käyvän kriittistä tieteellistä keskustelua. Näiden henkilöiden osalta heidän sananvapauttaan rajoittavat ehkä jopa tarpeettoman paljon yleisesikuntaupseerin asemaan (ainelaitosten johtajat, sotilasprofessorit) liittyvät pidäkkeet, vaikka heillä on akateeminen valtakirja julistaa. Niin ikään suurta ammatillista ja akateemista sananvapautta nauttivat tutkijat, joista esimerkiksi tohtori Saara Jantunen on esimerkki tämän vapauden hyödyntämisestä.

Samanlaista vapautta nautin minäkin, esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskustellessani. Ammatilliset sananvapauden rajat tulevat vastaan silloin jos keskustellaan merivoimien materiaalisesta tilanteesta ja siihen liittyvistä operatiivisen suunnittelun ja valmiuden asioista. Näistä keskustelen korkeintaan erittäin yleisellä tasolla. Olen esimerkiksi keskustellut paljon enemmän niinkin ”salaisista” asioista kuin Viestikoelaitoksesta ja puolustusvoimien tiedustelusta [1,2], koska en ole tiedustelualalla. Virkavelvollisuus pitää aina keskustelun selkeästi julkisessa tiedossa.

Jos Tuomiojan vastauksesta pitäisi saada jotain selvää ja päästä johonkin johtopäätökseen, niin ymmärrän siitä sen, että Tuomiojan näkemyksen mukaan ulkopolitiikka on ilmeisesti kaikkien virkamiesten alaa tai sitten se on niin ”sensitiivistä” että siitä puhuminen muutoin kuin samanmielisesti ja ylistävästi, so. ”luottamusta rakentavasti,” on epäisänmaallista ja sopimatonta.

Ollessani yläasteella nuorempana poikana kuulin opettajien käyttävän tietyistä oppilaista nimitystä ”neuvostovastainen häirikkö.” Tulee samat ajat mieleen.

//James


Esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

14 reaktioner på ”Sotilaat ja sananvapaus, osa 3

  1. Hyvä Juha,
    @darthPutinKGB on parodiatili ja siksi on varsin asiallista ja asianmukaista että @saara_ilo tviittaa tätä infosodan hauskempaa puolta. Muuten hän olisi liian vakava.
    //James

    Gilla

  2. Käytät Saara Jantusta esimerkkinä sananvapauden käyttämisestä. Hän tutkii informaatiosotaa ja on tuonut tätä kansantajuisesti esiin, hyvin räväkästikin. Tämä on yhteiskunnan etu: informaatiosotaa käydään, Venäjä käy sitä, ja onhan mielipidevaikuttaminen käytössä ihan missä tahansa hammastahnan valinnan ohjailusta sotilasliittoutumien perustelemiseen. Sananvapaus, tiedonvälityksen velvollisuus ja tarve tieteellisellekin yhteistyölle liittyy ammattiin. Kysyisin kuitenkin, kuinka hyvin tutkija Jantusen toiminta täyttää asiallisuuden ja asianmukaisuuden velvoitteen.

    Informaatiosodan osalta tuskin voidaan erottaa yksityishenkilö Saara Jantusta ja puolustusvoimien tutkijaa, kersantti Jantusta. Tätä ei ole ainakaan erotettu markkinoitaessa hänen kirjaansa, joka käsittelee hänen tutkimusaihettaan. Myöskin toimintaa sosiaalisessa mediassa perustellaan ainakin osittain tutkimuksellisilla tavoitteilla. Tämän vuoksi hänen toimintansa sosiaalisessa mediassa liittyy hänen työtehtäviinsä puolustusvoimissa eikä kirjakaan voi olla täysin irrallinen työtehtävistä.

    Nostan tähän esimerkiksi keskustelun pohjaksi yhden uudelleen-twiittauksen. Itse pidän kyseistä alkuperäistä twiittiä hauskana ja voisin sen itsekin uudelleen-twiitata. Yksityishenkilönä. Twiitin kohde kestäisi sen julkisuuden henkilönä. Miten siihen pitää suhtautua, kun sen välittää puolustusvoimien tutkija, jonka tutkimusalaa on informaatiosota ja mielipidevaikuttaminen.

    (En saanut kuvaa liitettyä tähän, mutta kuvakaappauksen saa halutessaan minulta)
    Kuvan rakenne on:
    Saara Jantunen uudelleentwiittasi:
    Vladimir Putin @darthPutinKGB 17 t
    We deny Russian made drone is Russian.

    Kyseessä siis Venäjän presidentti (🙂 , tietenkin tiesitte)

    darth … viittaa Darth Vaderiin, joka on pahis: Wikipedia-sitaatti: ”Obi-Wan Kenobin haamu sanoo Luke Skywalkerille Vaderin olevan ”enemmän kone kuin ihminen” sekä ”kieroutunut ja paha”.”
    Tämä on osa demonisointia, joka on psyopsissa tuttua huttua.

    KGB viittaa pahamaineiseen Neuvostoliiton aikaiseen tiedustelupalveluun, amerikkalaisen CIA:n ja suomalaisen SuPo:n vastineeseen. Tämä on presidentti Putinin aikaisempi työnantaja. Toimiminen SuPossa ei ole Suomessa estänyt pääsyä korkeisiin valtion virkoihin eikä toiminta CIA:ssa ole este presidenttiehdokkuudelle USA:ssa. Twiitin yhteydessä KGB-maininnan tarkoituksena on demonisointi.

    ”We deny Russian made drone is Russian.” Tällä pyritään luomaan kuva siitä, että KGB:n Darth Vader Putin valehtelee lennokin alkuperästä ja että ”meillä” olisi sen alkuperästä tarkka tieto. Ainakin vielä eilisessä (19.10.2015) Reutersin artikkelissa asiasta todettiin, että
    a) Turkin pääministeri sanoi, että liidokki on valmistettu Venäjällä
    b) Turkin pääministeri sanoi, että Venäjä on ystävällisin sanoin ilmoittanut, että liidokki ei ollut heidän käytössään
    c) yhdysvaltalainen virkamies sanoi Washingtonin uskovan liidokin olevan venäläistä valmistetta
    d) Turkin pääministeri toteaa, että liidokki on voinut kuulua Syyrian hallitukselle, Syyrian kurdien PYD:lle tai muille toimijoille alueella
    Asiantuntijat eivät ole osoittaneet, että kone olisi oikeasti ollut venäläisten käytössä, minkä vuoksi twiittiä voidaan pitää disinformaationa, toteutettuna kuitenkin viittauksilla, ei selkeillä väittämillä.

    Siis kysymys: Onko asianmukaista ja asiallista, että Suomen puolustusvoimissa mahdollisimman lähellä informaatiosotaa työskentelevä henkilö, joka on julkisesti profiloitunut tähän toimintaan, jakaa venäjän-vastaista (tai siis Venäjän päämiehen vastaista) propagandaa sosiaalisessa mediassa? Syökö tällainen toiminta Suomen puolustusvoimien uskottavuutta ja onko Suomen puolustusvoimilla mahdollisuus puuttua tällaiseen toimintaan?

    Gilla

  3. Kiitos vastauksesta. Jäin kuitenkin kaipaamaan sen avaamista, mitä Jamesin varsin kategorinen lause ”Asiallisuusvaatimus pätee aina” merkitsee käsiteltävänä olevan tapauksen yhteydessä.

    Gilla

  4. Tuomioja on yksinkertaisesti täydellinen pohjanoteeraus ulkoministeriksi. Mieshän on aivan täydellinen idiootti, jonka mielestä maamiinat pitää kieltää ettemmme menetä kansainvälistä mainetta. Ilmeisesti me tarvitsimme sitä mainetta, jotta voisimme Tuomiojan johdolla tuhota sen myötäilemällä ja suojelemalla Venäjää pakotteita.

    Itse olen sitä mieltä että tässä ulkopoliittisessa konkussissa yksi ydinvoimalaitos ei tunnus missään, etenkään kun tuomme niin paljon energiaa itänaapurista. Suomi ei tule koskaan liittymään natoon, meidän poliitikkomme ovat sellaisia velliperseitä. Lisäksi kansa on niin tyhmää ettei tajua ajoissa liittoutua eikä myöskään panostaa puolustukseen.

    En tiedä miten tässä käy, mutta jos Lehtomäki ja kumppanit pääsevät valtaan niin Suomesta voi hyvinkin tulla eräänlainen Venäjän vasallivaltio EU:n sisällä. Toivottavasti näin ei käy, mutta ulkopolitiikan suunta on kyllä aika pahasti hukassa.

    Gilla

  5. Tämä on ihan yksinkertainen juttu; kiitos hyvästä artikkelista.

    Virkamiehen (ja sotilaan) osalta ainoa oleellinen asia on, missä roolissa hän esiintyy ja onko roolien erottelu mahdollista tai voidaanko sitä kohtuudella edellyttää.

    Fobba on ”Nettipoliisi” ja on sitä vuorokauden ympäri; luultavasti juuri kukaan hänen seuraajistaan ei ole niinkään kiinnostunut Fobban puheista yksityishenkilönä kuin poliisimiehenä (jonka virkamerkki ja virkavalta on voimassa vuorokauden ympäri, poliisin erityisominaisuutena).

    Siren esiintyy roolissaan korkeakoulun ja oppiaineen edustajana. Siihen liittyy korostettu itsenäisyys; virkahierarkiassa ylempi ei saa tulla kertomaan hänelle, mitä mieltä hänen tulee olla virka-alaansa kuuluvasta kysymyksestä. Mikäli tämä on poliittiselle valtionjohdolle ongelma, tätä akateemista pestiä tulee suojata virkahierarkian tuomilta ”lojaliteettiongelmilta” ennemmin kuin suojata poliittisen johdon kritiikitöntä mielipidemonopolia. Tästä käytiin yliopistouudistuksen yhteydessä kovaa keskustelua perustuslakivaliokuntaa myöten, kun muut yliopistot irrotettiin valtiosta ja tieteenharjoittajan virka-asema muutettiin työsuhteeksi. Lakiin kirjattiin suojalausekkeita, jotta tieteellisen mielipiteen vapaus ei joutuisi työsuhdedirektion uhriksi. Ennakkotapaus näille viimeisille virkamies-tieteenharjoittajille on siis selkeä.

    Jos valtiollisen tieteenharjoittajan lausunnot ymmärretään ulkomailla mahdollisesti väärin, se johtuu poliittisen johdon toiminnasta eikä akateemisen puolen.

    Ja mitä tulee bloginpitäjään itseensä; niin paljon kuin minua kiinnostaakin merivoimien materiaalipuoli, en lue näitä sen takia, vaan hyvin mielenkiintoisen yksityisen toiminnan vuoksi. Olkaa hyvä ja jatkakaa.😉

    Gilla

  6. Armeija edustaa valtion väkivaltakoneistoa. Upseerit ovat tuossa väkivaltakoneistossa työskenteleviä virkamiehiä.

    Kun tälläinen virkamies aloittaa ”kansalaiskeskustelun” asiantuntijana on minulla kansalaisena täysi oikeus ensinnäkin olla täysin eri mielinen ja toisaalta yhtä lailla pitää lausuntoa perusteettomana tai riittämättömänä.

    Näin armeijan, eli sen väkivaltakoneiston, edustajien uskottavuus kansalaisille tietoa välittäessään luonnollisesti laskee. Aiemmin tiedotettiin vain viranomaisina objektiivisesti, nyttemmin subjektiivisesti.

    Sekä Sirén, että nyttemmin kommodori Weissenberg ovat omasta mielestäni esittäneet julkisuudessa idioottimaisia, surkean yleissivistyksen ja osaamisen ilmentäviä kannanottoja, jotka ovat samalla heikentäneet omaa uskoani siihen, että puolustusvoimissa olisi järkevää ajattelua.

    Tälläiseen ajatteluun minulla luonnollisesti yksityisenä henkilönä on täysi oikeus, ja toki on jopa toivottavaa että kaikille kansalaisille esitetään rehellinen kuva kaikista suomalaisista julkisen rahoituksen piirissä olevasta työstä.

    Gilla

  7. Kirjoittaja toteaa Politiikasta-kappaleessa:

    ”Vaatimuksia asianmukaisuudesta ja lojaliteetista ei voida suoraan soveltaa yksityisroolissa esitettyyn poliittiseen mielipiteeseen. Asiallisuusvaatimus pätee aina.”

    Jälkimmäinen lausehan merkitsee, että *asiallinen* on oltava joka tilanteessa – ”aina”. Voisiko tämän sisältöä ja seuraamuksia avata kirjoitteena olevan tapauksen osalta?

    Vrt. ylikonstaapelin saama huomautus viestistään henkilökohtaisella Twitter-tilillään:

    ”Poliisilaitoksen lausunnossa oikeusasiamiehelle oli katsottu muun muassa, ettei viesti ollut sopusoinnussa viranomaistoiminnalta edellytettävän korostuneen asiallisuusvaatimuksen kanssa.”

    http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/61128-ylikonstaapeli-sai-huomautuksen-twitter-viestista

    Gilla

  8. Hyvä CallMarcus,
    Meillä on tehtävät/asemat, jotka kerromme. Siinä selvennys. Muu vastuu medialla ja lukijoilla. Ketä tulisi ”ohjeistaa” vielä tämän lisäksi ja miksi? Olet aiemmin keskustellut tästä, mutta et ole avannut tarkemmin sitä mistä tarve mielestäsi muodostuu?
    //James

    Gilla

  9. Olen vilpittömästi sitä mieltä, että ammattisotilaan tulee voida yksityisesti ilmaista mielipiteitään sosiaalisessa mediassa. Aina nämä mielipiteet eivät miellytä kaikkia, kuten ei muillakaan elämänaloilla.
    Jotta ”puurot ja vellit” pysyisivät erillään niin somessa kuin perinteisessä mediassa, niin rooleja tulisi selventää ja ohjeistaa. Tämä koskee niin mielipiteen lausuja (ammattisotilaita) kuin niistä kertojia (media ja toimittajat).
    Tämä on ehkä silti toiveajattelua ja luksusta, joka toteutuu hyvin harvassa ammattikunnassa.

    Gilla

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s