Oikeusvaltion puolustusvoimat, osa II (tiedustelu ja urkinta)

FRA, NSA ja Snowden

Ruotsissa tapahtuneet SVT:n ”paljastukset” FRA:sta (Försvarets radioanstalt), jotka Ålandstidningen osuvasti kuvaa laitoksen normaalina työnä, ja Snowdenin Yhdysvaltojen koti- ja ulkomaan tiedustelun paljastukset ovat tulleet Suomelle huonoon aikaan. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen on esittänyt, että sotilastiedustelusta olisi saatava laki aikaan. Kenraalin tarkkaan valittua viestiä vapaamuotoisemmin ja ehkä jopa hieman rönsyilevästi asiaa ovat puineet puolustusministeri ja sisäministeri esikuntineen muiden hämmentäessä soppaa.

Kytkentä väärinkäytös- ja huumeskandaaleissa rypevään poliisiin on vähän onneton. Toisaalta ei mene hyvin aina meilläkään – nolosti oltiin taas esillä Iltasanomissa kesäkuussa, kun Pääesikunnan viestintäosasto kertoi Viestikoelaitoksen helposti halutessaan pystyvän kuuntelemaan kansalaisten puheluita, samalla tiedottaen, että laitoksen toimintaa ei mikään varsinaisesti ohjaa.

Mikä Viestikoelaitoksen toimintaa säätelee?
— En osaa sanoa.

Onneton haastattelu 14.6.2013

Suojelupoliisin tehtäväkenttä on laaja ja siksi sen asema ei ole yhtä puhdas ja viaton kuin Puolustusvoimien sotilastiedustelun. Supoa halutaan parlamentaariseen valvontaan ja tähän kytketään mielellään myös kaikki muukin tiedustelu. Sotilastiedustelun osalta laki ja valvonta mahdollistaisivat suuremman avoimuuden esimerkiksi Ruotsin MUSTin ja FRA:n tapaan. Sen verran avoin uskallan olla ja paljastaa, että kuulemani Viestikoelaitoksen johdon esittelyt signaalitiedustelusta ovat olleet hyviä, selkeitä ja lisänneet luottamusta ja uskoa tiedustelun kykyyn. Parasta ehkä olisi, jos laitos itse voisi avoimesti, ammattitaitoisesti ja vaikuttavasti viestiä tehtävästään. Valvonta voi olla parlamentaarista, politisoitunutta ja komiteavetoista tai erillisen tarkastusviranomaisen tekemää. Joka tapauksessa avoimuuden myötä ei tulisi enää alla olevan kaltaisia otsikoita.

Airbus Military Casa C-295M
HS: Puolustusvoimilla salaperäinen hanke – tiedustelulentokone rakennettavana. Lähde: Ilta-Sanomat 22.9.2012

Ison maailman tiedustelupaljastukset ovat tulleet meille huonoon aikaan, koska kaikki vaahtoaminen yksityisyydestä ei ainakaan lisää viranomaisen mahdollisuutta saada selkeää ja riittävää mandaattia toimintaansa. Politikkojen välttäessä polttamasta näppejään syntyy tilanne, jossa valmisteltavat lait jäävät kielto- ja rajoituskokoelmiksi tai toimimattomiksi torsoiksi. Tätä osoittavat myös eri päättäjien lausunnot siitä, miten vain tiettyä liikennettä tarkkailtaisiin. Sellaista automaattista filtteriä ei ole rakennettu, joka tämän tekisi! Hesarin artikkeli Hollannin ulkomaantiedustelusta valottaa tätä asiaa aika hyvin. Valitettavasti kaikkea täytyy kuunnella.

Sine lege

Voitasiin tietysti ajatella, että tiedustelutoiminta on niin salaista, että se vakoiluromaanien tavoin, tarvittaessa toimii harmaalla alueella lain ulkopuolellakin. Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisille 9-11 jälkeen myönnetyt epätavallisen laajat valtuudet ja niiden ikävät seuraukset toimikoon varoittavana esimerkkinä. Tiedustelu vaatii selkeän lakiin kirjatun mandaatin. Kaikella viranomaisen toiminnalla tulee olla oikeusjärjestykseen nojaava laillinen peruste. Tästä laillisuusperiaatteesta seuraa, että viranomainen ei voi toimia vastoin lakia tai ylittää sen rajoja.

Suomessa ongelmana on se, että lakia, jonka puitteissa pysyä, ei ole. Ongelma on suurin viranomaiselle itselleen. Paha on suutarin lestissä pysyä, kun lestiä ei ole edes tehty.

Case

Tästä taas takaisin Viestikoelaitokseen. Laitoksen toimintaa (yksinkertaistetusti ulkovaltoihin kohdistuva signaalitiedustelu) ohjaava laillinen peruste on aika karkea (Laki puolustusvoimista, 2 § 1 mom 1a ja 1b) ja vaatii hieman aivojumppaa ja analogiaa, jotta tulisi selväksi millaista signaalitiedustelua voidaan tehdä ja miksi sitä tehtäisiin.

Kuvitellaan esimerkiksi, että fiktiivisessä tilanteessa saadaan tahattomasti haltuun Suomen kansalaisen tietoa valtakunnan rajojen sisäpuolelta, joka viittaa yksityisen etuun kohdistuvan rikoksen suunnitteluun. Päätöksenä voi olla luovuttaa tieto toiselle viranomaiselle, jolloin ulkomaan signaalitiedustelua harjoittava taho on ipso facto oikeudettomasti alkanut tarkkailla omia kansalaisiaan. Toisena vaihtoehtona on tuhota tahattomasti saatu tieto.

Minun fiktiossani tiedon tuhoaminen mahdollisti 750 000 euron arvokuljetusryöstön, joka johti yhden vartijan kuolemaan. Kova pala luettavaksi tiedon eristäneelle operaattorille,kun hän seuraavana aamuna istui laitteistonsa ääreen kahvikuppi ja päivän lööppi vierellään.

Nyt olisi korkea aika saada aikaan laki sotilastiedustelusta. Laki suojaisi valtion etuja, kansalaista, toteuttavaa viranomaista ja sen palveluksessa olevaa ihmistä.

Tietysti voimme odottaa laajaa, kattavaa ja täydellisen kokonaisturvallista kyberlainsäädäntöä. Ja lehmät lentävät.

5 reaktioner på ”Oikeusvaltion puolustusvoimat, osa II (tiedustelu ja urkinta)

  1. Kiitos kommentista, Disputed INTEL!
    Toit mielestäni hyvin esille nuo harmaat alueet, jotka pitää saada pois. Salaisen tiedonkeruun on oltava mahdollista, ei siinä ole mitään sen kummempaa/likaisempaa kuin julkisessakaan toiminnassa. Sitä kohdistetaan meihin, joten tietenkin myös me varaamme saman oikeuden itsellemme. Näin haluan ainakin valtionjohdosta uskoa. Tulevien lakien tulisi siksi olla sallivia ja mahdollistavia. Vaikka meillä ei tälllä hetkellä olisi ambitiota lähteä salaiseen ulkomaantiedusteluun, tulee varmasti joskus aika ja tarve. Silloin ei voi enää ruveta uusia lakeja säätämään, vaan työkalun pitää olla pakissa käyttövalmiina. Jos mietitään tätä ”ei James Bondeja Suomesta” ja muita agenttivertauksia, niin onhan niissä vähän perää. Kyllä operaattorien koulutus- ja henkilöstöjärjestelmä olisi aika mittava rakennettava, vaikka moni palanen jo nyt on paikallaan.

    Gilla

  2. Kiitos @mikk0j! Hyvin ytimekäs kappale Yhdysvaltojen tiedustelun laajenemisesta ja kytkentä laajempaan viitekehykseen. Voit hyvinkin olla oikeassa että nyt kaivattiin nimen omaan lähes väkivaltaista herätystä Ruususen unesta. Toivottavasti löytyy rohkeutta mennä eteenpäin. Avoimuus on valtti monella tapaa. Tiedustelutoiminnan pitää pienessä maassa tuottaa avoimia narratiiveja parhaimman henkilöstön rekrytoimiseksi. Tekniikat, taktiikat ja menettelytavat erikseen. Niistä ei kerrota. Moni ongelma Ruotsin tiedustelussa ja puolustusvoimien nykytilaan littyen on tullut siitä että yleisesti tiedossa ollutta asiaa on hölmösti pimitetty omalta kansalta.

    Gilla

  3. Yhdysvaltojen tiedustelupaljastuksien vaikutus on kahtalainen. Yhtäältä on äärimmäisen positiivista, että sen myötä tiedustelu palasi julkisen keskustelun, jopa debatin, osaksi. Toisaalta keskustelun ollessa vielä jäsentymätöntä, on siitä vaarallista tehdä johtopäätöksiä. Meren liikkeitä ei voi ennustaa pinta-aallokosta.

    Sen sijaan Ulkoministeriöön kohdistunut verkkovakoilu tuli pikemminkin kreivin aikaan. Nykyinen ajoitus herätteli varmasti kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelmaa ja sitä koskevaa lainsäädäntöä valmistelevat virkamiehet ja poliitikot ”edelläkävijä” -pilvistä takaisin perusasioiden ääreen. Tässä yhteydessä on hyvä korostaa, ettei lakivalmistelu ollut mikään hätäkakka mihinkään, vaan se ennakoitiin jo itse strategiassa – ennen Snowdenia ja Ulkoministeriön casea.

    Mitä tulee lakien valmisteluun ja tiedustelun järjestelyyn, jaan F. Jamesin skeptisyyden siitä, että asia saataisiin kerralla kuntoon. Pikemminkin meitä odottaa vuosikausien yhteensovittaminen ja useat päällekkäisyydet lainsäädännössä. Itse näen suurimpana syynä juuri tuon lillumisen pinta-aallokon mukana, unohtaen tyystin merivirrat. Julkisessa keskustelussa on jostain mystisestä syystä niputettu valtion sisäisen turvallisuuden takaaminen ja tiedonhankinta ulkomaisista kohteista yhden ”tiedustelu” (tai median mukaan: urkinta) käsitteen alle. Sisäisen turvallisuuden ylläpitoon juuri päivitetyt lait sekä SUPO:n, KRP:n että PV:n PETUTKOS:n vakiintuneet käytänteet riittänevät kohtalaisesti. Sen sijaan ulkomaantiedustelun yksityiskohtaisempi säätely puuttuu lähes kokonaan. Toimintoja ei voi oikein loogisesti niputtaa suoraan saman lainsäädännön alle.

    Tiedustelun tulee kaikissa tilanteissa olla sekä legitiimiä, että Suomen lain mukaista. Signaalitiedustelu jatkuvasti kehittyvänä toimintona kaipaa selkeästi lisää laillisia mahdollisuuksia palvellakseen valtion sisäisiä ja ulkoisia tietotarpeita riippumatta siitä, mikä valtion instanssi sitä toteuttaa keskitetysti tai yksinään.

    Sama pätee myös toiseen tiedustelun tiedonkeruutapaan, eli henkilötiedusteluun. Sisäisen turvallisuuden puolella lakipohja on hyvä ja kattava vaikka poliisi käyttääkin ilmiöstä tyystin toista nimitystä. Sen sijaan ulkomailla tapahtuva tai ulkomaantiedustelun tietotarpeita tyydyttävä henkilötiedustelu kotimaassa on tyystin harmaalla vyöhykkeellä. Ohjausta ei ole, ellei sellaiseksi lasketa täyttä avoimuutta (diplomatia, sotilasasiamiehet, SUPO yhteyshenkilöt). Mikäli salainen tiedonkeruu demonisoidaan avoimuutta jumaloiden, lähdemme kilpailuun viimeisestä lähtöruudusta. Viimeaikoina sekä Snowden, että ministeri Räsänen molemmat ovat vihjailleet, että on vain helpompi kysyä avoimesti. Näinköhän sittenkään…?

    Gilla

  4. James kirjoittaa asiaa. Muutama kommentti.

    En ole varma oliko VKoeL:n suorituskyvyn hehkuttaminen PE:n viestintäosastolta sittenkään huono veto. Toki; asiakokonaisuus olisi voinut olla huolellisemmin hierottu. Olihan se kuitenkin avointa ja rehtiä tiedottamista, joka nosti yleisölle esille meilläkin olevan 2000-luvun pelit ja rensselit.

    Se että salaisuuden varjoa hyväksikäyttäen tehdään em. kaltaista ”myyvää” otsikointia on hyvän maun rajoilla – ketä tässä puhutellaan? Ja minkä takia? Senkö takia, että SIGINT-kalustolla & maaratkaisulla varustettu kokonaisuus vaaditaan interoperabiliteettiä ja uhkakuvaa varten -> tuotosten tuottamisen takia, eikä meille kelpaa enää 80-luvun analoginen huipputekniikka? Vaiko sen takia, että siihen saatiin kurjuuden maksimoimiseksi monta nollaa.

    IMO Ison maailman tiedustelupaljastukset – jos sellaisiksi niitä nyt halutaan kutsua, vaikka ulottuvuutta kyllä löytyy meillekin – tulivat meille vastoin Jamesin kirjoittamaa ERINOMAISEN HYVÄÄN aikaan. Tämä viimeistään avasi suuren, maksavan yleisön siniset silmät, laajensi ymmärrystä 16 vuoden henkisen takapakin osalta ja antoi eväät suunnata ajatteluamme.

    Tuskin yksikään sielu haluaa nähdä puolustuksellista suorituskykyämme altavastaajana tilanteessa jossa meillä olisi ollut tieto ja taito, muttei pelejä sekä rensseleitä uhkaa vastaan.

    Mitä tulee tiedustelutoiminnan salaisuuteen. Jenkit tekivät mielettömiä mokia tiedusteluapparaattinsa laajentamisessa. Mm. OPSEC; operatiivinen turvallisuus laahasi perässä. USA on kasvattanut tiedustelukykyään merkittävästi koko 90-luvun ajan ja 2001 antoi siihen hirmuisen hyvän syyn sekä vauhdin. Tässä yhteydessä myös USAan kohdistuva tiedustelu sai uuden tason – kiitos Jenkkien itsensä luoman potraitin avoimmuuden. Mandaatti tai ei, koneen saa rikki antamalla sen vääriin käsiin. Täm unohtuu kovin helposti laajassa kokonaisuudessa.

    Fiktiivisesti: 750 000 € arvokuljetusryöstön selvittäminen vs. kyseiseen liittyvän tiedustelukyvyn paljastaminen maksaisi Suomelle paljon enemmän, suorina ja erityisesti välillisinä
    kustannuksina.

    ”Jos tömistät käärmettä ja paljastat sen, maalaat itsestäsi samalla taulun. Koko ja sisältö riippuu itsestäsi.” ~stratagems.

    Lehmien lentämiseen en usko minäkään. Mutten usko myöskään tiedustelutoiminnan avoimmuuteen, lukuunottamatta laillisuusperiaatetta.

    Gilla

Kommentera | Kommentoi

Fyll i dina uppgifter nedan eller klicka på en ikon för att logga in:

WordPress.com Logo

Du kommenterar med ditt WordPress.com-konto. Logga ut / Ändra )

Twitter-bild

Du kommenterar med ditt Twitter-konto. Logga ut / Ändra )

Facebook-foto

Du kommenterar med ditt Facebook-konto. Logga ut / Ändra )

Google+ photo

Du kommenterar med ditt Google+-konto. Logga ut / Ändra )

Ansluter till %s