Sotilaat ja sananvapaus, osa 2

Sotilaiden sananvapautta ei enää rajoiteta. Aiemmin rikoslaissa säädettiin asiasta näin:

Sotilas, joka ilman esimiehen lupaa osallistuu puolueen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavan tai sitä tukevan
yhdistyksen julkiseen tilaisuuteen tai muuhun kokoukseen pitämällä alustuksia tai esitelmiä tai lausumalla mielipiteitä puoluepoliittisista asioista, on tuomittava luvattomasta poliittisesta toiminnasta kurinpitorangaistukseen.

RL 321/1983, 45 luku 26 § 1 mom.

Vuosituhannen vaihteen asevelvollisuuslain 50 § teki poikkeuksen varusmiesten kohdalla, joille lupa lähes poikkeuksetta annettiin. Hitaus, josta puhuin edellisessä merkinnässä ja lähtölaukauksessa on nähtävissä selkeästi niin puolustusvoimissa kuin myös lainsäätäjässäkin. Hallituksen esityksen perusteluissa ja nykytilan kartoituksessa todetaan selkeästi rajoitusperusteiden poistuneen 1. elokuuta 1995 voimaan astuneen remontoidun perustuslain myötä (hallitusmuoto, HE 309/1993 vp). Viisi vuotta myöhemmin sotilaat saivat sananvapautensa. Perin synkkä ajanjakso suomalaisessa perusoikeusmyönteisessä lain tulkinta- ja valmistelutyössä.

Vanha laki rajoitti loppujen lopuksi sananvapautta vain muutamissa tapauksissa. Ehdothan olivat:

  1. ilman lupaa,
  2. kokouksessa,
  3. jonka järjestää puoluepoliittinen toimija ja
  4. lausuu mielipiteitä ”puoluepoliittisista asioista.”

Useimmat kuitenkin varman ymmärtävät ja muistavat miten tämä analogialla tulkittiin ehdottomana kieltona lausua poliittista mielipidettä tai puhua politiikasta.

monkey-deaf-dumb-blind

Yhdistymisvapauttani rajoittaa edelleen RL 45:19, mutta kuulun useimpien suomalaisten upseerien tavoin joukkoon, jonka mielestä tämä on ennemminkin hieno oikeus kuin ikävä vapauden rajoitus. Asian voisi nähdä negatiivisen yhdistymisvapauden laajentumana — kun olemme jo suojassa puolueilta ja puoluepoliittisilta yhdistyksiltä saamme vielä lisäturvaa, joka suojaa meitä ja estää meitä joutumasta mihinkään poliittiseen keskusteluun. Sanoudumme yksinkertaisesti irti kaikesta politiikkaan liittyvästä ja jätämme sen palveluksen ja vapaa-ajankin ulkopuolelle. Useimmat upseerit, minä mukaan lukien, pidämme tästä (tätä on Upseeriliitto jäsenkyselyissään kysynyt).

En koskaan ole tajunnut miksi mainittu rajoitus koskee vain sotilaita, eikä esimerkiksi myös poliiseja, tuomareita ja syyttäjiä, joihin samoin perusteluin myös kohdistuu erityisiä objektiivisuuden vaatimuksia. Luulisi ainakin että ylipäälliköllä, siis tasavallan presidentillä, olisi rajoitettu yhdistymisvapaus. No, pressahan luopuu puoluekirjastaan vapaaehtoisesti.

Asiallinen kritiikki ei ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle.

Uskallan väittää, että laajennamme yhdistymisvapauden rajoitusta analogian tavoin sananvapauden rajoitukseksi ja ylläpidämme vanhentunutta normatiivista käsitystä sotilaiden rajoitetusta sananvapaudesta. Se, että emme saa kuulua ”puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä selvästi tukevaan yhdistykseen” ei merkitse sitä ettemmekö sekä virkamiehinä että yksityishenkilöinä voisi ilmaista mielipidettämme eri asioista.

Sananvapaus virkamiessotilaalla

Erityisiä vaatimuksia virkamiehen lausunnoille ammatillisessa roolissa ovat asianmukaisuus ja asiallisuus sekä virkavelvollisuus ja lojaliteettivelvoite. Virkaroolissakin virkamiehellä on laaja sananvapaus ja kritiikkivapaus, siis oikeus asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaansa tai virastoaan. Omaan virastoon kohdistuva asiallinen kritiikki ei ole peruste kostotoimille, kurinpitotoimille tai erottamiselle. Suomen lainsäädäntö ei kuitenkaan tunne erityisiä ja tiukkoja kieltoja tällaisia toimia vastaan. Tällaista yrittäneet virkamiehet ovat saaneet odottaa hallinto-oikeuden päätöstä virkansa palauttamisesta, joten en suosittele kokeilemaan kotona.

Sananvapaus yksityishenkilönä

Lojaliteettivelvoite ei ohita sananvapautta

Yksityisen ja ammatillisen roolin välisen eron on oltava selkeä. Siksi virkamiehen on syytä tuoda selvästi esille ne tilanteet, joissa hän puhuu yksityishenkilönä. Yksityishenkilönä tehty lausuma ei periaatteessa nauti sen suurempaa sananvapauden suojaa kuin ammattiroolissa sanotttu. Omaa ammattia ja virastoa koskevien sanomisten pitää edelleenkin olla asiallisia, asianmukaisia ja totuudenmukaisia. Tapauksissa, joissa ei puhuta omasta ammatista, on enemmän liikkumavaraa ja ilmaisun vapautta. Tärkeintä on selkeästi ilmaista milloin puhutaan yksityisenä, jotta lukijalle tai kuulijalle ei pääse syntymään kuvaa tai väärinkäsitystä siitä, että nyt puhuu viranomainen virallista kantaansa. Työnantajansa sotilas voi kertoa yksityisenäkin; voin kertoa palvelevani merivoimissa kapteeniluutnantin arvossa ja että kerron henkilökohtaisen mielipiteeni.

Virkavelvollisuus ja lojaliteettivelvoite

Virkavelvollisuus on harvinaisen selkeä esimerkiksi salassapidon osalta. Selkeyttä löytyy myös hyvän hallinnon periaatteiden, m.m. asianmukaisuuden ja asiallisuuden osalta. Virkavelvollisuuden tarkkuudessa ja myös suhteessa lojaliteettivelvoitteeseen on aitoa problematiikkaa, joka tulee siitä, että virkavelvollisuuden sisältö varsinkin sotilaiden osalta on usein määritelty ”käänteisesti” avoimina rangaistussäännöksinä rikoslaissa. Näin ollen velvollisuudet saavat suuren osan sisällöstään ohjesäännöistä, käskyistä, ohjeista ja alemman tason normeista. Tässä subjektiivisuuden riski kasvaa: Yhtäältä monet normit eivät täytä rangaistussäännökseltä edellytettävää täsmällisyysvaatimusta ja toisaalta puolustusvoimilla ja sotilailla on tiettyjä tehtäviä, jotka ovat hyvin abstrakteja tai muutoin vaikeasti rajattavia ja määriteltäviä. Esimerkkeinä maanpuolustustahdon edistäminen, hengen ja kurin ylläpito, tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen kohteluun liittyvät velvoitteet. Kun näihin liitetään velvoite toimia tavalla, joka ylläpitää luottamusta puolustusvoimiin, seuraa herkästi siirtyminen virkavelvollisuuden suppeasta tarkastelusta lojaaliteettivelvoitteen mielivaltaiseen tulkintaan.

Lojaliteettivelvoite ei ohita sananvapautta. Sotilas palvelee julkista hyvää ja yhteistä etua, jota rahoitetaan verovaroin. Hänen suorittamansa virkatoimet vaikuttavat kansalaisten etuihin, vapauksiin ja oikeuksiin. Lojaliteetin, asiallisuuden ja asianmukaisuuden vaatimukset kohdistuvat sekä palveluita hyödyntäviin kansalaisiin että työnantajavirastoon. Virkamiehellä on näihin vaatimuksiin perustuen pikemminkin velvollisuus kuin pelkkä oikeus käyttää sananvapauttaan etenkin sellaisissa tapauksissa, joissa ilmenee vakavia puutteita tai väärinkäyttöksiä ja asianmukaiset toimenpiteet jätetään tekemättä. Yksityissektorilla lojaliteettivelvoite on tiukempi, koska kyseessä on vain työnantajan ja työntekijän välinen sopimus. Yksityisen sektorin työntekijän ei ole samalla tavoin mahdollista arvostella työnantajansa tuotteita, palveluita tai toimintaa, kuin virkamiehelle on osoittaa ja tuoda julki varojen ja resurssien vastuuton käyttö.

Lainsäädäntömme ei kuitenkaan pahemmin kiellä tai aseta rangaistavaksi sananvapausrikoksia, työnantajan kostotoimia, vainoa ja muuta kiusaa, joten en suosittele kokeilemaan tätäkään kotona.

Politiikasta

Politiikka ei määritelmän mukaan kuulu sotilasammattiin tai sen harjoittamiseen. Vaatimuksia asianmukaisuudesta ja lojaliteetista ei voida suoraan soveltaa yksityisroolissa esitettyyn poliittiseen mielipiteeseen. Asiallisuusvaatimus pätee aina. Vapaus yksityishenkilönä ilmaista mielipiteensä kuuluu siis sotilaillekin, eikä ole sen rajatumpi kuin kellään muullakaan, vaikka yhdistymisvapautta on erikseen rajoitettu. Sitävastoin mielipiteen ilmaisua säätelee mainitsemani hitaus; sitä ei pidetä kovin sopivana, joten en suosittele kokeilemaan tätäkään kotona.

Ammattiroolissa vaatimukset tietysti ovat läsnä, mutta jos minua esimerkiksi jossain pohjoismaiseen yhteistyöhön liityvässä asiassa haastateltaisiin ja minulle esitettäisiin hypoteettinen kysymys:

Onko mielestäsi hallituksen politiikka pohjoismaisessa sotilaallisessa yhteistyössä ollut hyvä?

…niin voisin ajatella hypoteettistä vastausta:

Omasta mielestäni olemme hukanneet jonkin verran aikaa ja yhteistyömahdollisuuksia tiettyyn varovaisuuteen.

mutta tätäkään en suosittele kokeilemaan kotona.

En reaktion på ”Sotilaat ja sananvapaus, osa 2

Kommentarer inaktiverade.