Hyvää kansainvälistä salasanapäivää!

Kuva: Salasana kirjoitettuna muistivihkoon.

Salasanapäivän kunniaksi ajattelin pari päivää sitten kirjoittaa sanan jos toisenkin salasanoista, mutta sehän on jo historiaa. Omalla ristirektkelläni salasanoja vastaan – niin huonoja, kuten kuvassa yllä, kuin myös hyviäkin – pääsin viimein paratiisin porteille. Google julkisti eilen avainkoodit (eng. passkeys), joilla salasanaton kirjautuminen on mahdollista nyt ja heti kuluttaja-asiakkaille ja kohta myös yritysasiakkaille.

Mikä ihmeen passkey?

Passkey, tai avainkoodi (Googlen oma käännös, myös ”pääsyavain” ja jäljempänä ”yleisavain”), on aivan huikea loikka eteenpäin. Se parantaa vahvaa tunnistautumista ja sujuvoittaa samalla kirjautumisia.

Ensinnäkin pääset eroon salasanoista. Salasanat ovat parhammillaankin vain jaettua salaisuuksia, jotka odottavat paljastumistaan. Siirtymällä tunnistautumiseen, joka perustuu johonkin mikä sinulla on hallussasi, eli laite, ja johonkin mitä olet, eli kasvot, sormenjäki tai muu biometrinen tunniste, pääset viimein eroon heikkojen salasanojen, niiden suojausten ja niitä suojaavien tahojen muodostamista riskeistä.

Loppuu se salasanojen kanssa pelleily nyt

Toiseksi pääset eroon näppäilyvirheistä. Sormenjälki on monta kertaa nopeampi kuin salasanan nakuttelu. Lisäksi salasanan unohtamiset, nollaukset ja kaikki muu turha humppa häviää.

Kolmantena etuna on pienellä vaivalla yritystason tietoturva, joka on vihdoin kaikkien saatavilla ja vieläpä ilmaiseksi.

Tee tämä heti(!)

Jos sinulla on Google-tili yksityiskäytössä, niin ota puhelin esille, surffaa osoitteeseen g.co/passkeys ja lopeta salasanojen kanssa pelleily tässä ja nyt. Nosta samalla tietoturvasi tasoa ja ota puhelimesi käyttöön FIDO2-avaimena kaksivaiheista tunnistautumista varten niissä tapauksissa missä salasanaa vielä tarvitaan.

Kaikki turha humppa häviää

Kuva: Yleisavaimen luominen – avain perustuu yksilöidylle laitteelle tallennettuun yksityiseen avaimeen ja palvelimelle tallennettuun julkiseen avaimeen. Sisäänkirjautuessa laitteelle esitetään kirjautumishaaste, jonka allekirjoittamisen käyttäjä valtuuttaa avaamalla laitteen lukituksen. Tämän jälkeen palvelin vahvistaa allekirjoituksen julkisella avaimella ja sallii pääsyn palveluun.

Helpompi ja turvallisempi arki

Tavalliselle kuluttaja-asiakkaalle vaikutus voi näyttää pieneltä, mutta kun otat käyttöön yleisavaimen ohella vielä Google-kirjautumisen lähes kaikkiin palveluihin, niin olet huomaamatta säästänyt muutamia sekunteja joka kirjautumisella, minuutteja päivässä ja useita tunteja kuukaudessa. Lisäksi loppuu jatkuva salasanojen nollaus ja uusien käyttäjäprofiilien luonti. Myös riski tilille murtautumisesta varastetun salasanan avulla jää unholaan, kun hyökkääjä ei pääse käsiksi tiliin ilman luotettua aikaan perustuuva laitteen ja tunnisteen yhdistelmää.

Laite ja ihminen ovat edelleen heikoimmat lenkit

Yleisavaimista vipuvoimaa tuottavuuteen yrityksille

Siinä missä salasanattomuus on normaalia arjen sujuvoittamista kuluttajalle, se on mahtava loikka yrityksille. Kirjatumissekoiluihin säästetty aika kääntyy heti tuottavaan työhön. Varovaisen arvion mukaan 10 hengen yritys, jossa työntekijät käyttävät päivittäin 20–30 eri kirjautumista vaativaa palvelua tai sovellusta, saa vuodessa yli 200 tuntia lisää tuottavaa työaikaa ottamalla käyttöön salasanattoman todentamisen, läpikirjautumisen ja itsepalvelutoimet. Lisäksi merkittävän säästön tuovat parantunut tietoturva ja vähentynyt teknisen ylläpidon työkuorma. Puhumattakaan siitä, että v-käyrä ei toimimattoman tekniikan takia enää jyrkkene.

Gartnerin tutkimuksen mukaan IT-tukipyynöistä 30–50 % kohdistuu salasanojen palauttamiseen. Vastaavasti hukatusta työajasta jopa 30 % kuluu tukitikettien laatimiseen ja niiden ratkaisun odottamiseen. Forrester Research puolestaan arvioi salasanan resetoinnin hinnaksi 70 euroa kertaa kohden ja vuosittaisen hukatun työajan olevan noin 11 tuntia työntekijää kohden. (ks [1] [2])

Tätä menetystä voidaan pienentää itsepalveluratkaisuilla kuten salasanan resetoinnilla, mutta juurisyyhyn, eli salasanojen ongelmiin ne eivät pure. Itsepalvelussakin työntekijä käyttää edelleen viikossa 10–15 minuuttia salasanojen syöttämiseen ja niiden nollaamiseen. Poistamalla salasanat 200 työntekijän yritys lisää yhdessä yössä vuosittaista tuottavuutta yhden asiantuntijan vuosipalkan verran, kun taas tuhannen hengen yritys vapauttaa pitkälti yli neljännesmiljoonan euron arvosta hukattua aikaa suoraan tuottavaan työhön. Yrityksen johtoa miellyttänee myös se, että investointi on suoraan laskettavissa rahana ja kohdistuu suoraan työpanokseen ilman toimintatapojen muutosta tai mittavaa koulutusta.

Ihmiset ja laitteet täytyy suojata paremmin

Salasanattomuuteen ja hyvään sekä vaivattomaan vahvaan tunnistautumiseen siirtyminen mahdollistaa siis heti pääsyn pois turhien helpdesk-tikettien oravanpyörästä.

Muutoksessa tulee keskittyä laitteisiin ja ihmisiin (jäljelle jääneiden salasanojen tappamisen lisäksi). Laite ja ihminen ovat edelleen heikoimmat lenkit ja niiden suojaaminen on siksi erityisen tärkeää. Korkean tietoturvan yhteisöissä laitteet ovat usein toiminnallisuuksiltaan vajaita ja käytetävyydeltään tiiliskiviä. Usein tämä johtuu resurssien puutteesta. Mikä tahansa laite on helppo ”lukita” näennäisesti hyvin turvalliseksi, mutta paljon vaikeampi avata käytettäväksi ja toimivaksi.

Tai näin oli ennen. Nykyään digitaaliset biometriset tunnisteet, laitteissa olevat eriytetyt tietosäilöt ja kehittynyt laitehallinta ovat tuoneet käyttäjäystävälliset, turvalliset ja aina ajantasaiset ratkaisut pk-yritystenkin saataville.

Esteenä on enää IT:n ”mindset”, joka tietysti tylsistyy kun 40 % ajasta menee salasanan palautuksiin. Nyt on korkea aika muuttaa tämä ja tuoda helppous ja turvallisuus yhteen pakettiin sekä valjastaa IT-tuki tekemään koulutustaan vastaavaa työtä.

Ihminen on aina laitteen ja sen sisältämän tiedon ja yhteyksien käyttäjä. Mitä sujuvammin hän pystyy tekemään työtään, sen tuottavampi ja tyytyväisempi hän on. Ihmistäkin suojaamme parhaiten, kun teemme laitteista helposti käytettäviä, emme pakota häntä etsimään porsaanreikiä ja oikopolkuja, pidämme 20-sivuiset tekniset ohjeet IT:n omassa pöytälaatikoissa ja kysymme säänöllisin väliajoin – vaikka parin kysymyksen ”pulssikyselynä” kerran kvartaalissa – että miten laitteet ja annettu tuki palvelee työn tekemistä ja miltä tuntuu. Kun kaikki vastaukset ovat ”kaikki toimii loistavasti”, niin tiedämme että olemme tehneet oikeita asioita oikealla tavalla, jonka jälkeen onkin aika tehdä seuraava työn tuottavuuden digiloikka.

---

Toisto ei tapa – eli rautalanka parempaan tietoturvaan ja helpompaan elämään

1. Mene osoitteeseen g.co/passkeys ja käytä kaksi minuuttia aikaasi. Tee se nyt heti. Investointi maksaa itsensä takaisin kahdessa päivässä. Aseta yksi laiteriippumaton varatunnistautumiskeino.
2. Yksi huoli mielestä pois – metsästä ja tapa jäljelle jääneet salasanat yksi kerrallaan läpikirjautumisella ja salasananhallintasovelluksella.
3. Suojaa laitteesi erityisen hyvin – aseta lukitus aikakatkaisulla ja salaa laitteen muisti (device encryption, HDD encryption, BitLocker jne).
4. Päivitä jäljelle jääneet salasanat vahvoiksi yksi kerrallaan, ks esim blogipostaukseni Ajateltavaa tietoturvasta.
5. Nauti. Hankit juuri paremman tietoturvan ja sujuvamman arjen kuin moni isolla rahalla iiteetä ostava yritys. 🏝️

//James

* * *

P.S. Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne heijasta minkään julkisen tai yksityisen yhteisön kantaa. Säännöt: Kommentointi vain omalla nimellä, ellei minun kanssani ole muuta sovittu. Keskustelu asiasta. Asiattomuudet poistetaan ja bannataan. Sama koskee keskustelua somessa. Ollaan ihmisiksi. ❤️

Dom fick sin chans

Partiet söker sin linje i det konventionella politiska livet och förtjänar säkert lite arbetsro.

För fyra år sedan skrev jag i Åbo Underrättelser och Hufvudstadsbladet en opinion om Sannfinländarna under rubriken ”Ge Sannfinländarna en chans”.

Då hade vi redan hört riksdagsledamöterna Jussi Niinistö och Teuvo Hakkarainen förakta parlamentarism i plenisalen repsektive tala om negrer som ropar ‘asyl’ vid gränsen. För fyra år sedan stack jag inte under stol med min syn på saken. Om de två ovannämnda herrarna sade jag följande:

Jag står för tolerans och motsätter mig rasism och diskriminering. Jag tänker inte med titeln ”invandrarkritisk” hedra någon som talar om ”negergubbar som kommer och säger ’asyl’ (vid gränsen)”. Rasist.

Jag får rysningar av att höra en riksdagsledamot med nazistiska teatercitat öppet förakta vår självständiga republik. Emigrera.

Jussi Niinistö är idag försvarsminister; tiden går, människor växer och blir bättre. Hakkarainen… nå ja.

Meillä on unelma -kampanjan logo. Kiitos jakamisesta Arman Alizadille

Jag försvarar riksdagsledamot Olli Immonens rätt att köra med sin förskräckliga agenda. Gränserna sätts av lagstiftaren, domstolarna och förstås väljarna och partiet. Min syn på saken är klar. Fascist.

För fyra år sedan tyckte jag att sannfinländarna förtjänade en chans. Dom fick den. Gång på gång har sannfinländarna i riksdagen fått gå fram med förakt och hat. Varken partiordförande Soini eller riksdagsgruppens ordförande har satt ner foten. Istället har man gjort en hel del populistisk teater.

Min arbetsgivare står för mångfald – vi är många olika finländare i rikets tjänst. Vi är en inklusiv myndighet. Den militära tjänstgöringen är vårt verkliga samhällskontrakt som är förankrat i Finlands grundlag. Den gäller alla finska medborgare oavsett bakgrund. Invandrare och rasister tillika. De flesta rasisterna jag träffat på i tjänst har blivit av med sitt tunnelseende då de delat stuga med 10–12 andra finländare med olika bakgrunder.

Iltalehti 25. huhtikuuta 2015. Kaartinjääkäri Kamil Abtidon aikoo hyödyntää siviilissä armeijasta saamaansa raskaan kaluston kuljettajan pätevyyden ja lähihoitajaopinnot. Lähde: Iltalehti. Kuva: John Palmén.

Ett av mina mest förvirrande minnen är från över tio år sedan, då jag var utbildare vid Björneborgs brigad. Veckan innan hemförlovning kommer en undersergeant till mig och är generad på ett lite pinsamt sätt. Så säger han till mig:

Herr premiärlöjtnant, jag var skinhead innan militären. Nu när jag varit här med Er och andra [med invandrarbakgrund] inser jag hur fel jag hade. Förlåt. Tack.

Ett av mina finaste exempel på mångfald i det finska samhälle kommer också från Björneborgs brigad, från en pluton rekryter med med fem religioner, sju språk, två kön och hemorter från Sevettijärvi i Lappland till sydspetsen Hangö, från Vasa i väst till Kitee i öst. Rekryten från Sevettijärvi var inte hemma ofta, men han fick under veckosluten sällskap på kasernen av en ung muslimsk kille med rötter i Mellanöstern, en flicka som studerade internationell politik och en kille av sydeuropeisk börd, som efter sin tjänstgöring tog upp studier i USA. Höjden på mångfald hade förstås varit en plutonchef, som efter dagen klär på sig en bomberjacka, skaftkängor och bleka jeans med hängslen.

Vårt mångfald och vårt mångkulturella samhällskontrakt som heter militär tjänstgöring är kanske något som riksdagsledamot Olli Immonen kunde ha haft nytta av.

//James

---

Åsikterna jag här uttryckt är mina egna. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.

Sotilaat ja sananvapaus, osa 3

Olen aiemmin kirjoittanut sotilaiden sananvapaudesta ja luulin jo, että asia olisi selvä. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan hyökkäykset strategian laitoksen johtajaa everstiluutnantti Torsti Siréniä ja kaikkien upseerien sananvapautta vastaan antavat kuitenkin aiheen palata asiaan. Kertaan perusteet, mutta jos asian yleiset, perustuslailliset ja muut lainsäädännölliset taustat ovat epäselviä, niin pyydän kiertämään sarjan ykkös- ja kakkososan kautta.

Perusteet

Sananvapaus

Sotilaiden sananvapautta ei enää rajoiteta. Aiemmin rikoslaissa säädettiin asiasta näin:

Sotilas, joka ilman esimiehen lupaa osallistuu puolueen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavan tai sitä tukevan yhdistyksen julkiseen tilaisuuteen tai muuhun kokoukseen pitämällä alustuksia tai esitelmiä tai lausumalla mielipiteitä puoluepoliittisista asioista, on tuomittava luvattomasta poliittisesta toiminnasta kurinpitorangaistukseen.

RL 321/1983, 45 luku 26 § 1 mom.

Tämä sananvapauden rajoitus koski vain puoluepoliittista toimintaa harjoittavan tai sitä tukevan yhdistyksen julkista tilaisuutta tai muuta kokousta. Tätä rajoitusta laajennettiin kuitenkin tapakasvatuksessa yleiseksi sananvapauden rajoitukseksi ja ylläpidämme edelleenkin vanhentunutta normatiivista käsitystä sotilaiden rajoitetusta sananvapaudesta. Se, että emme vieläkään saa kuulua ”puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä selvästi tukevaan yhdistykseen” ei enää merkitse sitä ettemmekö sekä virkamiehinä että yksityishenkilöinä voisi ilmaista mielipidettämme eri asioista.

Virkavelvollisuus ja lojaliteettivelvoite

Erityisiä vaatimuksia virkamiehen lausunnoille ammatillisessa roolissa ovat asianmukaisuus ja asiallisuus sekä virkavelvollisuus ja lojaliteettivelvoite. Virkaroolissakin virkamiehellä on laaja sananvapaus ja kritiikkivapaus, siis oikeus asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaansa tai virastoaan.

Virkavelvollisuus on harvinaisen selkeä esimerkiksi salassapidon osalta. Selkeyttä löytyy myös hyvän hallinnon periaatteiden, mm. asianmukaisuuden ja asiallisuuden osalta. Virkavelvollisuuden tarkkuudessa ja myös suhteessa lojaliteettivelvoitteeseen on aitoa problematiikkaa, joka tulee siitä, että virkavelvollisuuden sisältö varsinkin sotilaiden osalta on usein määritelty ”käänteisesti” avoimina rangaistussäännöksinä rikoslaissa. Näin ollen velvollisuudet saavat suuren osan sisällöstään ohjesäännöistä, käskyistä, ohjeista ja alemman tason normeista. Tässä subjektiivisuuden riski kasvaa: Yhtäältä monet normit eivät täytä rangaistussäännökseltä edellytettävää täsmällisyysvaatimusta ja toisaalta puolustusvoimilla ja sotilailla on tiettyjä tehtäviä, jotka ovat hyvin abstrakteja tai muutoin vaikeasti rajattavia ja määriteltäviä. Esimerkkeinä maanpuolustustahdon edistäminen, hengen ja kurin ylläpito, tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen kohteluun liittyvät velvoitteet. Kun näihin liitetään velvoite toimia tavalla, joka ylläpitää luottamusta puolustusvoimiin, seuraa herkästi siirtyminen virkavelvollisuuden suppeasta tarkastelusta lojaliteettivelvoitteen mielivaltaiseen tulkintaan.

Politiikasta

Politiikka ei määritelmän mukaan kuulu sotilasammattiin tai sen harjoittamiseen. Vaatimuksia asianmukaisuudesta ja lojaliteetista ei voida suoraan soveltaa yksityisroolissa esitettyyn poliittiseen mielipiteeseen. Asiallisuusvaatimus pätee aina. Vapaus yksityishenkilönä ilmaista mielipiteensä kuuluu siis sotilaillekin, eikä ole sen rajatumpi kuin kellään muullakaan, vaikka yhdistymisvapautta on erikseen rajoitettu.

Case Sirén

Warrior/Scholar

Everstiluutnantti Torsti Sirén jakoi Facebookissa tilapäivityksen, jossa hän kommentoi Ukrainan kriisin ja sen seurauksena harjoitettavasta politiikasta seuraavasti:

Suomella ei ole mitään selkärankaista sanomaa maailmalle itsestään eikä siitä maailmasta, jota haluaisimme edistää. Pelkoon perustuva ja lyhytnäköinen taloudellinen eduntavoittelu Venäjä-yhteistyön osalta ei kestä päivänvaloa. Jos jotain sanomaa tekojen perusteella halutaan etsiä, niin se lienee seuraava: Krimin miehitys on ok, Venäjän johtama sota Donbassin alueella on ok ja Suomi pyrkii läheiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa, no matter what. Surullista.

Strategian laitoksen johtaja, evl Torsti Sirén Facebookissa

Sirén on Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen johtaja ja valtiotieteiden tohtori. Strategian laitos on viimeisen viiden vuoden aikana erityisesti tuottanut paljon tutkimuksia strategisesta kommunikaatiosta. Sirén välitti näkemyksensä siitä, miten Suomi saattaa näyttäytyä maailmalla, jos tarkastellaan tekojen perusteella muodostettavaa kuvaa sanomasta. Olisi perin kummallista jos tiedeyliopiston ainelaitoksen johtaja tai professori ei voisi puhua tutkimusalastaan.

Ministerin hyökkäys

Nimen omaan tässä roolissa on tarkasteltava Sirénin sananvapautta. Ei ole olemassa upseerien sananvapautta, vaikka ulkoministeri Erkki Tuomioja tällaista maalaileekin. Upseerien sananvapaus ei ole sen rajatumpaa kuin muidenkaan virkamiesten; merkittävimmät sananvapauden rajoitukset muodostuvat virkamiehen asemasta.

Ulkoministeri Erkki Tuomiojan vastaus everstiluutnantti Torsti Sirénin tilapäivitykseen edustaa aiemmin mainitisemaani lojaalivelvoitteen mielivaltaista tulkintaa:

Suomen puolustusvoimat nauttivat laajasti suomalaisten luottamusta ja sen työtä arvostetaan. Olen itse seurannut sotilaittemme toimintaa erilaisissa kriisinhallintatehtävissä ja se luottamus jota he kansainvälisestikin nauttivat on todella ansaittua. Minusta on tärkeätä että tätä luottamusta ja arvostusta ja sen synnyttämää laajaa maanpuolustustahtoa ei horjuteta sellaisella, myös epälojaalisuutta valtiojohtoa kohtaan osoittavalla upseerien julkisella politikoinnilla, jota ei voi pitää palveluksessa olevilta asianmukaisena.

Tällaista luottamusta horjuttavaa käytöstä voi pitää epäisänmaallisena, ihan siitä riippumatta minkälaisia mielipiteitä suomalaisista tai muista valtioista siinä esitetään.

Upseerin ammatinvalinta on vapaaehtoinen ja jos tämä rajoite tuntuu liian vaikealta ei ammatissa ole pakko jatkaa. Varmuuden vuoksi: kyse ei siis ole kenenkään sanavapauden rajoittamisesta, vaan sitä mikä on kulloinkin eri asemassa olevalle sopivaa ja mikä ei.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja vastauksessaan Sirénille

Lojaliteettivelvoite ei ohita sananvapautta. Sotilas palvelee julkista hyvää ja yhteistä etua, jota rahoitetaan verovaroin. Hänen suorittamansa virkatoimet vaikuttavat kansalaisten etuihin, vapauksiin ja oikeuksiin. Lojaliteetin, asiallisuuden ja asianmukaisuuden vaatimukset kohdistuvat sekä palveluita hyödyntäviin kansalaisiin että viranomaiseen. Yksityisen sektorin työntekijän ei ole samalla tavoin mahdollista arvostella työnantajansa tuotteita, palveluita tai toimintaa, kuin virkamiehelle on esimerkiksi osoittaa ja tuoda julki varojen ja resurssien vastuuton käyttö.

Case Sirénissä strategian laitoksen johtaja kyseenalaistaa Suomen valtiojohdon strategisen kommunikaation mielekkyyden ja tarkoituksenmukaisuuden. Tuomioja vastaa leimaamalla Sirénin toimet epälojaaliksi ja epäisänmaalliseksi politikoinniksi. Ainoa kohta missä Tuomioja puhuu edes vähän asiasta on kun hän kirjoittaa ”ei voida pitää palveluksessa olevilta asianmukaisina.” Tässä Tuomioja lähestyy jo asian tangenttia, siihen kuitenkaan osumatta. Kattavana upseereja koskevana yleisperusteluna, ilman asemaan menevää harkintaa, Tuomiojan heitto on lähinnä naurettava. Lopussa Tuomioja itsekin havahtuu ja pesee kätensä kirjoittamalla kaatopykälänä: ”kyse ei siis ole kenenkään sanavapauden rajoittamisesta, vaan sitä mikä on kulloinkin eri asemassa olevalle sopivaa ja mikä ei.”

Tässä Tuomioja pääsee vihdoin varsinaiseen asiaan ja lopettaa kesken. Kyse on nimenomaisesti aseman asettamista sananvapauden rajoituksista, joiden perustana on lojaliteettivelvoite. Puolustusvoimissa on kaksi henkilöä, joiden sananvapaus on erityisen kapea johtuen heidän asemastaan. He ovat puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo Lindberg ja puolustusvoimien viestintäjohtaja, eversti Mika Kalliomaa. Kapeimillaan sananvapaus lienee eversti Kalliomaan kohdalla, koska hän on puolustusvoimien viestintäjohtaja, so. kaiken vuorovaikutuksemme esikuva ja organisaation äänitorvi.

Sitten on henkilöitä, joiden sananvapaus on hyvinkin laaja tai ainakin sen tulisi olla. He ovat Maanpuolustuskorkeakoulun professorit, dosentit ja ainelaitosten johtajat, joiden edellytetään käyvän kriittistä tieteellistä keskustelua. Näiden henkilöiden osalta heidän sananvapauttaan rajoittavat ehkä jopa tarpeettoman paljon yleisesikuntaupseerin asemaan (ainelaitosten johtajat, sotilasprofessorit) liittyvät pidäkkeet, vaikka heillä on akateeminen valtakirja julistaa. Niin ikään suurta ammatillista ja akateemista sananvapautta nauttivat tutkijat, joista esimerkiksi tohtori Saara Jantunen on esimerkki tämän vapauden hyödyntämisestä.

Samanlaista vapautta nautin minäkin, esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta keskustellessani. Ammatilliset sananvapauden rajat tulevat vastaan silloin jos keskustellaan merivoimien materiaalisesta tilanteesta ja siihen liittyvistä operatiivisen suunnittelun ja valmiuden asioista. Näistä keskustelen korkeintaan erittäin yleisellä tasolla. Olen esimerkiksi keskustellut paljon enemmän niinkin ”salaisista” asioista kuin Viestikoelaitoksesta ja puolustusvoimien tiedustelusta [1,2], koska en ole tiedustelualalla. Virkavelvollisuus pitää aina keskustelun selkeästi julkisessa tiedossa.

Jos Tuomiojan vastauksesta pitäisi saada jotain selvää ja päästä johonkin johtopäätökseen, niin ymmärrän siitä sen, että Tuomiojan näkemyksen mukaan ulkopolitiikka on ilmeisesti kaikkien virkamiesten alaa tai sitten se on niin ”sensitiivistä” että siitä puhuminen muutoin kuin samanmielisesti ja ylistävästi, so. ”luottamusta rakentavasti,” on epäisänmaallista ja sopimatonta.

Ollessani yläasteella nuorempana poikana kuulin opettajien käyttävän tietyistä oppilaista nimitystä ”neuvostovastainen häirikkö.” Tulee samat ajat mieleen.

//James

---

Esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Trolliarmeija, eli Venäjän informaatio-psykologinen sodankäynti

Vieraskynä 18.9.2014, Saara Jantunen, ST.

Venäjän propagandakoneisto pyrkii erityisen tehokkaasti määrittämään aktiivisia keskustelunaiheita . Trollaaminen ei siis ole vain informaatioympäristön häirintää ja riidanhaastamista, vaan osa Kremlin perusteemojen mukaisten informaatio-operaatioiden toteuttamista, kirjoittaa sotatieteiden tohtori, tutkija Saara Jantunen Puolustusvoimien tutkimuslaitokselta. Saara väitteli elokuussa 2013 strategisen viestinnän käytännöistä, ideologiasta ja ristiriidoista Yhdysvaltain sotilasorganisaatiossa.

Kuva: Yle Uutisgrafikka / Pekka Sipilä

Infosotaa suoraan Suomeen

Viime päivien mediaulostuloista päätellen on vihdoin julkisesti myönnetty, että Venäjä on Ukrainan sodan aikana vaikuttanut ja osoittanut mielenkiintoa suomalaiseen yleisöön ja mediaympäristöön. Puolustusministeri Carl Haglundin mukaan informaatiovaikuttaminen on ollut selvää (1), ja kyberturva-asiantuntija Jarno Limnéllin mukaan Suomi on hybridisodankäynnin kohteena (2). Kommentoin itse Yle Uutisille tietoja niin sanotuista venäläisistä trolleista (3). Pidän tärkeänä nostaa esille, että on perusteltua pitää osaa ns. trollaamisesta systemaattisena, koordinoituna ja johdettuna. Tämän blogiartikkelin tarkoituksena on kertoa, mitä johdettu trollaaminen tarkoittaa, millaisiin periaatteisiin trollaamisen informaatiovaikuttaminen perustuu, ja miten se kohdistuu Suomeen. Selvää on myös, että trollaamisella en tarkoita ihmisten osallistumista kansalaiskeskusteluun.

Tiedot johdetusta trollaamisesta eivät ole uusia. Kansainvälisessä mediassa uutiset väitetysti Pietarissa sijaitsevasta Internet Research Agencysta alkoivat levitä noin vuosi sitten (4). Julkisuuteen on vuotanut henkilöstölistoja henkilö- ja palkkatietoineen, työntekijöille annettuja kirjoitus- ja kommentointiohjeita (5), ja niin edelleen (6). Kevään 2014 aikana mm. The Guardian teki huomion venäläismielisen kommentoinnin lisääntymisestä nettilehtensä kommenttipalstoilla (7), joiden moderaattorit pitävät kommentointia hyvin johdonmukaisena ja tavoitehakuisena.

Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan huutelusta sosiaalisessa mediassa ja muilla kanavilla. Ymmärtääkseen trollauksen vaikutuksia täytyy ymmärtää strategisen viestinnän ja informaatio-operaatioiden toimintalogiikkaa (ks. esim. Sirén, 2011).

Miten?

Internet Research Agencyn henkilöstö- ja tehtäväluettelosta voi päätellä, että palveluksessa on niin some- ja lehtikommentointiin, blogien kirjoittamiseen, kuin hakukoneiden optimointiin keskittyviä ihmisiä. Keskityn tässä lähinnä kommentointia tekeviin trolleihin.

Johdetulla trollaamisella on informaatiotavoite. Informaatiotavoite määrittää ne teemat ja viestit, joita keskusteluun ja viestintään kannattaa tuoda. Kun informaatiotavoite on esimerkiksi mielikuvan luominen Krimistä erottamattomana osana Venäjää, yksi keskusteluun tuotava teema on ns. Novorussia-käsite [sic], joka levisi venäläisen valtionjohdon puheista sosiaaliseen mediaan hyvin nopeasti. Novorussia-käsitteen käyttöönottoa perusteltiin sen roolilla Venäjän historiassa, mutta analyysityökalut kertovat aivan toista tarinaa. Novorussia-sana heräsi ruususen unestaan vuonna 2014. On siis perusteltua pitää sitä yhtenä teemana, joka tukee Venäjän informaatiotavoitetta lanseerata mielikuva Krimistä alueena, joka ei alun perinkään ole kuulunut Ukrainalle.

Google Trendsillä tehty haku asiasanoista ”новороссия,” ”novorossia,” ja ”novorossiya” tammikuusta 2013 syyskuuhun 2014. Haettu 18.9.2014.

Novorussia-käsitteen käyttöönotto on esimerkki Venäjän aloitekykyisestä informaatio-operoinnista. Sotatieteissä puhutaan aloitekyvystä, viestintäteoriassa puolestaan agenda setting-teoriasta. Näin ollen ns. trollien funktio tällaisessa perusviestien jakamisessa on käsitteen normalisointi jatkuvan toiston avulla, sekä teemojen aktivoiminen, tukeminen ja elättäminen. Tämä kaikki lisää Venäjän informaatiovaikuttamisen aloitekykyä.

Strategisen viestinnän logiikan mukaan teemojen ja niitä tukevien viestien myötä alkaa hahmottua suurempi kertomus, joka toimii viitekehyksenä tulevien viestien tulkinnalle ja merkityksellistämiselle (ks. esim. Jantunen, 2013). Käytännössä kyse on siitä, että strateginen viestintä pyrkii määrittämään ne käsitteet ja tulkintatavat, joilla Ukrainan sodasta puhutaan. Kun käytössä on aktiivisia trolleja, jotka haastavat kanssakeskustelijat keskustelemaan halutuista teemoista, pystyy Venäjän propagandakoneisto määrittämään aktiivisia keskustelunaiheita erityisen tehokkaasti.

Trollaaminen ei siis ole vain informaatioympäristön häirintää ja riidanhaastamista, vaan osa Kremlin perusteemojen mukaisten informaatio-operaatioiden toteuttamista (vrt. Heickerö, 2010). Tieto Internet Research Agencyn toiminnasta levisi venäläiseen mediaan jo syksyllä 2013 (8)(9), ja kevään 2014 aikana useat länsimaidet lehdet, The Guardian etunenässä (7), huomasivat venäläismielisen, systemaattisen kommentoinnin lisääntyneen nettisivuillaan. Samaan aikaan julkisuuteen levisi tietoja siitä, kuinka systemaattisesti trollausta ohjeistetaan. Näiden tietojen mukaan trollauksen teemat ohjeistetaan päivittäin esimerkiksi niin, että yksi nettikommentointiin keskittyvä työntekijä saattaa saada tehtäväkseen kirjoittaa vuoronsa aikana 50 kommenttia Ukrainan sisäisestä sekasorrosta. Samaan aikaan valtionmedia tuottaa vastaavia lehtiartikkeleita (6). Näin luodaan pohjaa tuleville viesteille (”Ukrainan tilanteeseen on puututava”). Tällainen taustoittaminen ymmärretään yleisesti yhdeksi strategisen viestinnän perustehtävistä.

Tämä toimintamalli ei ole millään tasolla poikkeuksellinen. Se on käytössä esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioissa, joissa operaatiolla on oma narratiivinsa ja informaatiotavoitteensa, jotka ohjaavat viestintäsuunnitelmaa. Kriisinhallintaoperaatiossa viestien teemoja ja sisältöjä päivitetään tilanteen eläessä. Esimerkiksi vaalien alla informaatiotavoitteena voi olla se, että kansalaiset kokevat äänestyspaikoilla äänestämisen turvalliseksi (ks. esim. Munoz 2012, 90). Tällöin viestintä keskittyy kertomaan vaalirauhan eteen tehtävästä työstä sekä äänestämisen tärkeydestä yhteiskunnan rakentamisen kannalta. Sekä vaalien turvaaminen että demokratia näkyvät siis perusviesteissä (sama, 60).

Julkisuuteen vuotaneiden ohjeistusten aitoutta voidaan vain arvioida, mutta niiden aitouden puolesta puhuu siis se, että vastaava viestien synkronointi on hyvin tavallista keskitetyssä viestinnässä.

Venäläisellä ja länsimaisella strategisella viestinnällä on kuitenkin myös oleellisia eroja.

Venäjällä mediamarkkinat ovat kasvava bisnes – toisin kuin esimerkiksi Suomessa tai Euroopassa, jossa monet mediatalot ovat joutuneet tekemään suuriakin leikkauksia. The Interpreterin mukaan median kasvuprosentti vuonna 2012 oli 12% edellisvuoteen verrattuna. Samaan aikaan mainituissa Euroopan maissa mentiin 1–12% miinukselle (10). Tämä kertoo siitä, että mediamarkkinoille pumppautuu rahaa. On siis oletettavaa, että nykyisellä median omistusrakenteella tämä näkyy myös Venäjän valtion intressejä palvelevana informaatiovaikuttamisena.

Ukrainan sodan aikana perusviestit on rakennettu suurelta osin disinformaation varaan. Lisäksi Venäjällä valtion dominanssi median omistussuhteissa mahdollistaa myös median käytön osana synkronoitua viestintää.

Suoraan Suomeen: Miten meihin vaikutetaan?

On hyvin perusteltua olettaa, että Venäjä on kiinnostunut suomalaisesta mediaympäristöstä ja siinä vaikuttamisesta. Tästä kertoo jo yksin se, että RT-kanava ilmaisi halunsa aloittaa suomenkielinen toiminta maassamme.

RT ei ole tavallinen uutiskanava joka tuottaa suomalaisten standardien mukaista journalismia. Kyseessä on yksi pro-Kremlin mediataloista, jonka tavoitteena (yhtiön omien sanojen mukaan) on edistää venäläistä näkökulmaa globaalisti ja lopulta dominoida englanninkielistä, erityisesti anglosaksista mediaa.

RT toistaa systemaattisesti Kremlin informaatiotavoitteiden mukaisia viestejä (11). Kevään 2014 aikana näitä perusviestejä ovat RT:llä olleet mm.

• Ukraina syyllistyy sensuuriin ja propagandaan.
• Ukraina on kahtiajakautunut.
• Ukrainaan tulee palauttaa rauha ja järjestys.
• Venäjä pyrkii vuoropuheluun.
• Venäjä on pitkämielinen rauhanpyrkimyksissään.
• Venäjä huolehtii kansalaisistaan ja vähemmistöistään.
• Venäjä vaatii ihmisoikeuksien ja sopimusten noudattamista.
• EU ja USA lietsovat konfliktia lännen ja Venäjän välillä.

Pro-Kremlin media ja trollit toimivat siis synkronoidusti.

The Russian version of the iconic ”Problems” troll. Source: The Interpreter.

Myös Helsingin Sanomien kommenteista löytyy käyttäjätilejä, joiden käyttäjät ovat kommentoineet sadoilla, tai jopa tuhansilla viesteillä lähes pelkästään Ukraina-aiheisia uutisia. Viestit toistavat tyypillisesti Kremlin perusviestejä, eli perustelevat Putinin olevan rauhantahtoinen ja syyttävät Euroopan Unionia ja Yhdysvaltoja konfliktin lietsomisesta.

Kesän 2014 aikana on ollut havaittavissa, että Suomessa Venäjän agendaa tukevat perusviestit keskittyvät erityisesti Yhdysvaltojen, Euroopan Unionin, Naton sekä Ylen ja Helsingin Sanomien diskreditointiin. Vaikutukset ovat selvästi nähtävissä. Ukrainan sodan aikana Natosta on tullut riidanaihe ja Nato-keskustelua määrittävät tunteet (=turvattomuuden tunne) ennemmin kuin asiasisällöt, vaikka ennen kriisiä Nato-keskustelussa oli tilaa moniäänisyydelle. Myös Euroopan Unionista keskustellaan koko ajan kriittisemmässä valossa, ja se esitetään usein Yhdysvaltojen sylikoirana, hajanaisena ja päätöksentekokyvyttömänä.

Erona normaaliin demokraattisessa yhteiskunnassa käytävään kansalaiskeskusteluun tässä on se, että venäläinen informaatiovaikuttaminen pyrkii voimistamaan EU-kriittistä keskustelua disinformaation avulla, jolloin mielipideilmasto ja poliittinen keskustelu vääristyvät.

Entä sitten?

Kun tarkastellaan informaatiosodankäynnin ilmiöitä, tulee ymmärtää, että informaatio-operaatioilla on aina päämäärä ja tavoite. Jos pohdimme esimerkiksi EU-vastaisen informaatiovaikuttamisen mahdollisia tavoitteita ja vaikutuksia, voimme lähteä liikkeelle siitä perusolettamuksesta, että heikko, hajanainen EU on Venäjälle hyödyllinen. Tällöin olisi loogista, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan ensisijaisesti niihin yleisöihin, joiden retoriikka jo itsessään resonoi EU-kriittisen perusviestin kanssa.

Tavoitteeksi voidaan siis tulkita EU-kriittisten näkemysten vahvistaminen Euroopassa yleisesti, sekä Euroopan Unionin kriisiytyminen, mikäli tämä kaikki vahvistaa esimerkiksi EU-kriittisten puolueiden roolia Europarlamentissa. Tulee huomata, että näiden EU-kriittisten puolueiden tavoitteiden toteutuminen sopisi Venäjälle hyvin. On selvää, että esimerkiksi Ranskan Front Nationalin tavoite irrottaa Ranska EU:sta ja estää Euroopan integraatiota ajaisi EU:n pienoiseen sisäiseen kriisiin, tai ainakin hetkelliseen konfiguroinnin tilaan, mikä eittämättä näkyisi EU:n poliittisessa päätöksentekokyvyssä (12). Lisäksi, Ranska ei ole ainoa maa, jossa eurokriittinen, populistinen politiikka on nousussa.

Voidaan siis kysyä, onko mahdollista, että Venäjän tavoitteena on EU hajoaminen sisältäpäin. Jos tähän vastataan myöntävästi, tulee meidän pohtia Venäjän informaatiovaikuttamisen kohdistumista ja tunnistaa ne poliittiset prosessit ja ryhmittymät, joihin vaikuttaminen ensisijaisesti kohdistuisi.

Koska moniäänisyys on demokraattisen yhteiskunnan perusarvo, on informaatiovaikuttamisen tekeminen kansalaiskeskusteluun vaikuttamalla ovelaa, ja sillä on helposti ikäviä sivuvaikutuksia. Trollaamisesta keskusteleminen ei saa johtaa kanssakeskustelijoiden syyttelyyn tai siihen, että trollaus-sanaa ryhdytään käyttämään yleisnimikkeenä kriittisille mielipiteille.

//Saara Jantunen

---

Tiesithän että voit seurata Saaraa Twitterissä.

---

Viitatut lähteet

• (1) YLE. Haglund: Venäjä käy informaatiosotaa – virheelliset uutiset valtiojohdon hyväksymiä
• (2) YLE. Kyberturva-asiantuntija Limnéll: ”Suomi on hybridisodankäynnin kohteena – Tätä ei pidä hyssytellä”
• (3) YLE. Tutkija: Verkkosodan takana voi olla Pietarissa sijaitseva trollitehdas.
• (4) The Atlantic. Russia’s Online-Comment Propaganda Army
• (5) GlobalVoices. ‘Anonymous International’ Leaks Kremlin’s Instructions to Russian TV
• (6) Buzzfeed News. Documents Show How Russia’s Troll Army Hit America
• (7) The Guardian. The readers’ editor on… pro-Russia trolling below the line on Ukraine stories
• (8) Новая газета. Где живут тролли. Как работают интернет-провокаторы в Санкт-Петербурге и кто ими заправляет
• (9) The St. Petersburg Times. Internet troll operation uncovered in St. Petersburg)
• (10) The Interpreter. A Brief History of the Russian Media)
• (11) Der Spiegel. Russia Today’s Editor-In-Chief: ‘The West Never Got Over the Cold War Stereotype’
• (12) TIME. The Star of France’s Right-Wing

Lisää luettavaa

• The Interpreter: Russia This Week: Here Comes the Kremlin’s Troll Army (2-7 June)
• YLE. Jari Tervo: Trolliarmeija.
• Helsingin sanomat. Ukrainan sota on tiedon sota.
• Kenraali Lindberg. Turvallisuus- ja puolustusympäristömme on muutoksessa (puhe 210. valtakunnallisen maanpuolustuskurssin avajaisissa 15.9.2014).
• YLE. Suomalaiset saavat nyt opetella propagandanlukutaitoa.
• Tommi Kangasmaa, US puheenvuoro: Henkinen puolustus lähtee kansasta.

Raskaampi rautaisannos

• Sirén, Torsti. Strateginen kommunikaatio ja informaatio-operaatiot 2030. Maanpuolustuskorkeakoulu. Julkaisusarja 2: Artikkelikokoelmat N:o 7. Helsinki, 2011.
• Jantunen, Saara. Strategic Communication: practice, ideology and dissonance. National Defence University. Helsinki, 2013.
• Heickerö, Roland. Emerging Cyber Threats and Russian Views on. Information Warfare and Information Operations. FOI report no. FOI-R–2970–SE. Stockholm, 2010.
• Munoz, Arturo. U.S. military information operations in Afghanistan : effectiveness of psychological operations 2001-2010. RAND, 2012.