Oikeusvaltion puolustusvoimat, osa II (tiedustelu ja urkinta)

FRA, NSA ja Snowden

Ruotsissa tapahtuneet SVT:n ”paljastukset” FRA:sta (Försvarets radioanstalt), jotka Ålandstidningen osuvasti kuvaa laitoksen normaalina työnä, ja Snowdenin Yhdysvaltojen koti- ja ulkomaan tiedustelun paljastukset ovat tulleet Suomelle huonoon aikaan. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen on esittänyt, että sotilastiedustelusta olisi saatava laki aikaan. Kenraalin tarkkaan valittua viestiä vapaamuotoisemmin ja ehkä jopa hieman rönsyilevästi asiaa ovat puineet puolustusministeri ja sisäministeri esikuntineen muiden hämmentäessä soppaa.

Kytkentä väärinkäytös- ja huumeskandaaleissa rypevään poliisiin on vähän onneton. Toisaalta ei mene hyvin aina meilläkään – nolosti oltiin taas esillä Iltasanomissa kesäkuussa, kun Pääesikunnan viestintäosasto kertoi Viestikoelaitoksen helposti halutessaan pystyvän kuuntelemaan kansalaisten puheluita, samalla tiedottaen, että laitoksen toimintaa ei mikään varsinaisesti ohjaa.

“Mikä Viestikoelaitoksen toimintaa säätelee?
— En osaa sanoa.

Onneton haastattelu 14.6.2013

Suojelupoliisin tehtäväkenttä on laaja ja siksi sen asema ei ole yhtä puhdas ja viaton kuin Puolustusvoimien sotilastiedustelun. Supoa halutaan parlamentaariseen valvontaan ja tähän kytketään mielellään myös kaikki muukin tiedustelu. Sotilastiedustelun osalta laki ja valvonta mahdollistaisivat suuremman avoimuuden esimerkiksi Ruotsin MUSTin ja FRA:n tapaan. Sen verran avoin uskallan olla ja paljastaa, että kuulemani Viestikoelaitoksen johdon esittelyt signaalitiedustelusta ovat olleet hyviä, selkeitä ja lisänneet luottamusta ja uskoa tiedustelun kykyyn. Parasta ehkä olisi, jos laitos itse voisi avoimesti, ammattitaitoisesti ja vaikuttavasti viestiä tehtävästään. Valvonta voi olla parlamentaarista, politisoitunutta ja komiteavetoista tai erillisen tarkastusviranomaisen tekemää. Joka tapauksessa avoimuuden myötä ei tulisi enää alla olevan kaltaisia otsikoita.

HS: Puolustusvoimilla salaperäinen hanke – tiedustelulentokone rakennettavana. Lähde: Ilta-Sanomat 22.9.2012

Ison maailman tiedustelupaljastukset ovat tulleet meille huonoon aikaan, koska kaikki vaahtoaminen yksityisyydestä ei ainakaan lisää viranomaisen mahdollisuutta saada selkeää ja riittävää mandaattia toimintaansa. Politikkojen välttäessä polttamasta näppejään syntyy tilanne, jossa valmisteltavat lait jäävät kielto- ja rajoituskokoelmiksi tai toimimattomiksi torsoiksi. Tätä osoittavat myös eri päättäjien lausunnot siitä, miten vain tiettyä liikennettä tarkkailtaisiin. Sellaista automaattista filtteriä ei ole rakennettu, joka tämän tekisi! Hesarin artikkeli Hollannin ulkomaantiedustelusta valottaa tätä asiaa aika hyvin. Valitettavasti kaikkea täytyy kuunnella.

Sine lege

Voitasiin tietysti ajatella, että tiedustelutoiminta on niin salaista, että se vakoiluromaanien tavoin, tarvittaessa toimii harmaalla alueella lain ulkopuolellakin. Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisille 9-11 jälkeen myönnetyt epätavallisen laajat valtuudet ja niiden ikävät seuraukset toimikoon varoittavana esimerkkinä. Tiedustelu vaatii selkeän lakiin kirjatun mandaatin. Kaikella viranomaisen toiminnalla tulee olla oikeusjärjestykseen nojaava laillinen peruste. Tästä laillisuusperiaatteesta seuraa, että viranomainen ei voi toimia vastoin lakia tai ylittää sen rajoja.

Suomessa ongelmana on se, että lakia, jonka puitteissa pysyä, ei ole. Ongelma on suurin viranomaiselle itselleen. Paha on suutarin lestissä pysyä, kun lestiä ei ole edes tehty.

Case

Tästä taas takaisin Viestikoelaitokseen. Laitoksen toimintaa (yksinkertaistetusti ulkovaltoihin kohdistuva signaalitiedustelu) ohjaava laillinen peruste on aika karkea (Laki puolustusvoimista, 2 § 1 mom 1a ja 1b) ja vaatii hieman aivojumppaa ja analogiaa, jotta tulisi selväksi millaista signaalitiedustelua voidaan tehdä ja miksi sitä tehtäisiin.

Kuvitellaan esimerkiksi, että fiktiivisessä tilanteessa saadaan tahattomasti haltuun Suomen kansalaisen tietoa valtakunnan rajojen sisäpuolelta, joka viittaa yksityisen etuun kohdistuvan rikoksen suunnitteluun. Päätöksenä voi olla luovuttaa tieto toiselle viranomaiselle, jolloin ulkomaan signaalitiedustelua harjoittava taho on ipso facto oikeudettomasti alkanut tarkkailla omia kansalaisiaan. Toisena vaihtoehtona on tuhota tahattomasti saatu tieto.

Minun fiktiossani tiedon tuhoaminen mahdollisti 750 000 euron arvokuljetusryöstön, joka johti yhden vartijan kuolemaan. Kova pala luettavaksi tiedon eristäneelle operaattorille,kun hän seuraavana aamuna istui laitteistonsa ääreen kahvikuppi ja päivän lööppi vierellään.

Nyt olisi korkea aika saada aikaan laki sotilastiedustelusta. Laki suojaisi valtion etuja, kansalaista, toteuttavaa viranomaista ja sen palveluksessa olevaa ihmistä.

Tietysti voimme odottaa laajaa, kattavaa ja täydellisen kokonaisturvallista kyberlainsäädäntöä. Ja lehmät lentävät.