Rajanvetoa [Suomen puolustuskyky, osa 4]

Turkki ja Venäjä

Pilot parachuting from downed Su-24. Source: Algeria latest news
Ohjaaja pelastautuu pudotetusta Su-24 -koneesta laskuvarjolla. Lähde: Algeria latest news.

Turkki pudotti marraskuun 24. päivänä venäläisen Su-24 rynnäkköhävittäjän, joka loukkasi sen ilmatilaa. Kyseessä oli vähintään kahden aikaisemman todennetun loukkauksen ja usean tilanteessa annetun varoituksen seurauksena tehty päätös. Kyse oli rajanvedosta. Yhtäältä Turkki veti itsenäisenä valtiona rajansa selvästi. Turkin alueellisen koskemattomuuden turvaaminen meni kaiken muun edelle. Venäjä käyttää vapaasti Irakin, Iranin ja kontrolloidusti myös Israelin ilmatilaa Syyria operaatiossaan. Turkin osalta panoksena ovat myös aluevedet. Venäjä tunkee sille elintärkeän ja erittäin kapean Bosporin salmen kautta Mustalta mereltä Välimerelle ja Yhdysvaltain kanssa on myös neuvoteltu ilmatilan käytöstä Syyrian operaatiossa. Nato ei kuitenkaan sanele mitään jäsenmailleen ilman yksimielisyyttä. Turkki veti omat rajansa ja teki samalla merkittävän rajanvedon Naton puolesta; Venäjä sai tietää, että se ei ole oman narratiivinsa mukainen Naton rinnalla Syyriassa Daeshia vastaan taisteleva liittolainen, vaan konfliktin erillinen osapuoli, joka touhuaa omiaan muille ja alueelliselle turvallisuudelle riskialttiilla tavalla. Naton pääsihteeri painotti malttia ja presidentti Erdoğan pyysi Putinia tapaamiseen. Tylyjä olivat Venäjän federaation presidentin sanat tapaamisessa tapahtumapäivänä Jordanian kuninkaan kanssa, mutta nopeasti koolle kutsuttuun G20-tapaamiseen tuleminen ja Turkin presidentti Erdoğanin tapaaminen osoitti, että Venäjäkin ymmärtää, että kyseessä on paljon Turkkia suurempi asia. Sotilasliitto Nato onkin aloittanut tunnustelut Nato-Venäjä -neuvoston herättämiseksi horroksestaan.

Ilmatilaloukkauksia äärimmäisen kapeilla alueilla pohdittaessa on hyvä myös miettiä rajanvetoja. Suomenlahti on kapea ränni ja Venäjän koneet ovat loukanneet Suomen ilmatilaa. Lukumäärä ja sen muutos ei ole tilastollisesti kovin merkittävä, mutta ydinkysymys on miksi Venäjä kiertää epämukavuutta aiheuttavat luonnonilmiöt pohjoisen kautta ja miksi Suomen alueelle tehdyt loukkaukset jatkuvat niin pitkälle ja syvään? Suomi on harvoja, ellei jopa ainoa, Itämeren valtioista, joka ei julkisesti ole kutsunut Venäjän suurlähettilästä puhutteluun ilmatilaloukkausten takia. Ruotsi vaati välittömästi selvitystä niin Venäjän kuin Yhdysvaltainkin suurlähettiläiltä, kuten myös Viro, joka on heti julkaissut kaikki ilmatilan loukkaukset. Oikeuspositivistinen normeja rakastava Suomi on usein tyytynyt toteamaan, että rajavartiolaitos selvittää asiaa ja että Suomi on pyytänyt selvitystä venäläisiltä viranomaisilta.

Suomi ja Ranska

Helsingin Mannerheimintiellä sijaitseva hotelli Scandic otti näkyvästi osaa Ranskan suruun. (KUVA: IS / Tatu Paulaharju). Lähde: IS – ”Maailmalla merkkirakennukset on valaistu Ranskan väreillä – Helsingin keskustassa vain yksi”.

Suomessa on noussut kohu Ranskan SEU 42.7 mukaisesta sotilaallisen tuen pyynnöstä. Tasavallan presidentti antoi juristin lausunnon asiasta ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen tuki presidentti Niinistöä pukemalla uuteen kuosiin jo kertaalleen selvittämäänsä Lissabonin sopimusta. Erittäin hyvä ja ajankohtainen päivitys, joka on syytä lukea, aloittaen vuoden 2008 selvityksestä. Samalla Suomi lainasi Ruotsin vuoden 2009 puolustuspäätösten vahvaa solidaarisuuslausumaa ja päivitti näin ollen omaa vuoden 2012 selontekonsa solidaarisuuslausumaa kaatopykälineen. Taisivat tekstit mennä jossain sekaisin tai sitten kyseessä oli nopeasti alulle laitetun lainmuutoksen pohjustamista.

Suomi toimii siten kuin se toivoisi toimittavan itseään kohtaan. Suomi tukee Ranskaa käytettävissään olevin keinoin.

Suomen hallitus 2015

Ruotsi toimii turvallisuussitoumusten syventämiseksi. Se on omalta osaltaan todennut, ettei jää passiiviseksi, mikäli toista EU-maata tai Pohjoismaata kohtaa katastrofi tai hyökkäys. Ruotsi odottaa, että EU-maat ja Pohjoismaat tekevät samoin, mikäli Ruotsiin kohdistuu katastrofi tai hyökkäys.

Ruotsin solidaarisuuslausuma kirjattuna VNS selontekoon 5/2012

Suomi haluaa nyt muuttaa lakiaan siten, että SEU 42.7 mukaisen sotilaallisen avunantovelvoitteen täyttäminen tulisi mahdolliseksi. On puhuttu jonkinlaisesta harmonisoinnista ja todennäköistä on, että tähän rasvattomaan maitoon ja suolattoman voin malliin jäädään. Samalla kuitenkin puolustusministeri Jussi Niinistö puhui tähän liittyvistä asioista, josta ainakin asiaan hieman paremmin vihkiytyneille selviää mistä todella on kyse.

Jatkosodan haamu

Kenraali Ehrfurth käymässä kenraali Talvelan luona jakamassa rautaristejä. Naamoila, 6. lokakuuta 1941. Kuva: Vänr K Borg. Lähde: SA-kuva.
Kenraali Ehrfurth käymässä kenraali Talvelan luona jakamassa rautaristejä.
Naamoila, 6. lokakuuta 1941. Kuva: Vänr K Borg. Lähde: SA-kuva.

Suomessa valtakunnan raja on edelleen määräävä puolustusratkaisussa. Tätä faktaa ei ole muuttanut sodan kuvan ja siihen liittyvä sotatekninen kehitys – erityisesti konventionaalisen kaukovaikuttamisen kehitys, eikä edes se, että Suomi itse hankkii vuoteen 2025 mennessä aikamoisen arsenaalin kaukovaikuttamisen kyvykkyyttä [1,2,3]. Meitä vaivaa jatkosodan haamu. Jatkosodan toki aloitti Neuvostoliitto, mutta kyllä me siihen olimme valmiita. Jotkut ovat kerettiläisesti itsenäisen Suomen puolustuksellista historian kerrontaa uhmaten jopa väittäneet että emme vain odottaneet, vaan jopa toivoimme sitä. Pommien pudottua Turkuun, Porvoon ja Helsinkiin, lähti kenttäarmeijamme rajan yli ottamaan takaisin menetettyä. Strategis-operatiivisesti tarkasteltuna kyseessä oli sotilaallisesti edullisen aseman hankkimisesta. Ei kukaan ollut Uralin vuorille lähdössä ja vanha talvisotaa edeltänyt rajapyykki asettikin kovan kynnyksen monille. Tästä meille on perinnöksi jäänyt puolustuksellinen lainsäädäntö ja doktriini, joka vahvasti nojaa kansainväliseen oikeuteen, jopa silloin kun kansainvälinen oikeus on vain juhlapuhetta.

Nyt olemme hankkineet JASSM-ohjuksia, olemme saamassa jälleen käyntiin torsoksi jääneen raketinheitinjärjestelmän ampumatarvikehankinnat, jotka tulevaisuudessa mahdollistanevat kauaskantoisen ATACMS-tykistöohjuksen hankinnan. Puolustusvoimien hankkeissa on myös Laivue 2020 ohella uusi pintatorjuntaohjus korvaamaan vanhenevaa Rbs-15 SF III -kalustoa (MTO 85M), jonka kantama nykyään haarukoitavilla vaihtoehdoilla risteilee jossain yli 100 ja alle 500 kilometrin välillä. Ilmasta laukaistuna kantama voisi kasvaa jopa 1 000 kilometriin vuoden 2030 jälkeen. Nämä aseet ovat useimmille hyökkäysaseita. Meille ne ovat kynnysasejärjestelmiä [4,5,6]. Niiden merkitys on siinä, että pieninkin sotilaallinen provokaatio – yritys pysyvästi loukata itsenäisen Suomen valtakunnan alueellista koskemattomuutta, saattaa johtaa näiden asejärjestelmien käyttöön, jolla uhka ja etenkin kyky ylläpitää sitä neutraloidaan. Tämä merkitsee mainittujen asejärjestelmien osalta sitä, että niiden maalit olisivat valtakunnan rajojemme tuolla puolen. Tämä on aina poliittinen päätös. Päätös välittömästä kynnysarvon nostamiseen tähtäävästä asevoiman käytöstä on ylipäälliköllä. Presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa asettaa itsenäisyytemme hinnan ja rajat.

Selkokielellä kynnysarvo merkitsee vastustajan asettamista valinnan eteen: ”Mikäli käytätte asevoimaa Suomen tasavallan alueelle, niin pidämme omalla voimallamme huolen siitä, että teidän puolellanne rajaa ei ole enää edellytyksiä jatkaa sotatoimia, ettekä pääse Pietarin sotasatamista Suomenlahden puoltaväliä pidemmälle.” Ollakseen uskottava tällaisen kynnysarvon on oltava tunnustettu (tiedossa ja julkinen), siihen liittyvän päätöksentekoketjun harjoiteltu ja tämän kaiken selvästi viestittyä. Silloin vastapuoli ymmärtää, että lähtiessään opportunistiseen asevoiman käyttöön Suomen alueelle, se sitoo samalla pääosan resursseistaan taisteluun Suomen kanssa ja ottaa turpaan muutamat ensimmäiset viikot niin paljon, että eskalointi ydinpelotteen asteelle voi nousta vaihtoehdoksi. Tällöin näyttäytyy vastapuolelle harvinaisen selvänä se, että laajassa kriisissä, jossa on monia osapuolia, tällainen vaihtoehto on aina poissuljettu.

Poliittinen johtomme on kuitenkin asepalveluksen, asevelvollisuusjärjestelmän, jatkosodan haamun ja maanpuolustuskurssien myötä indoktrinoitu jäykän torjuvaan alueelliseen puolustukseen. Kysyä sopiikin, löytyisikö tarpeen tullen rohkeutta edetä edes Pietarin porteille asti. Marsalkka Mannerheim uskalsi ja ymmärsi myös jättää sen siihen. Kyky oli näytetty ja tilanne tehty selväksi. Asevoiman käyttö loi poliittista toimintavapautta. Tämä on jatkosodan tärkeä oppi, jota meidän pitäisi vaalia ja ylläpitää sodan kuvan muutoksessa.

Solidaarisuus, Suomi ja puolustusvoimat

Nyt valmisteilla oleva lainsäädännön tavoitteet ovat selviämässä. Suomen lain on mahdollistettava asevoiman käyttö myös valtakunnan rajojen ulkopuolella Suomen suvereenien oikeuksien ja valtion etujen turvaamiseksi. Todennäköisesti saamme kuitenkin taas rasvatonta maitoa ja suolatonta voita. Lainsäädäntöä ”harmonisoidaan” SEU 42.7 sopivaksi rajoittaen se juuri siihen. Koska konsensus ja oikeusvaltio. Se mitä tarvitaan on puolustuksen pitkän aikavälin haasteiden selvitysryhmän, lukuisten Nato-selvitysten ja valtioneuvoston selontekojen johtopäätösten synteesi, eli uuden selonteon luomisprosessin synnyttämä uusi selvä tehtävätarve puolustusvoimille, josta edetään. Se merkitsisi minun näkemykseni mukaan sitä, että Suomi laajentaa puolustusvoimiensa tehtävää koskemaan Suomen tasavallan, suomalaisten elinmahdollisuuksien sekä etujemme ja arvojemme puolustamisen niin valtakunnan rajojen sisäpuolella kotimaassa kuin myös ulkomailla. Ainoastaan tällainen merkittävä puolustuksen de jure uudelleensuuntaus voi johtaa siihen, että voimme valita, joka tilanteessa ennakoiden oikean työkalun kuhunkin tilanteeseen. Se merkitsee myös sitä, että voimme ulottaa toimintaamme valtakunnan rajojen ulkopuolelle. Tämä voi olla nimen omaan Ranskan pyytämää sotilaallista apua, joka ei istu nykyisen lain mukaisen kolmannen tehtävän piiriin kuin pakottamalla, sotilastiedustelua (vrt. Ruotsin asevoimien KSI/MUST) tai yhdessä Ruotsin tai jonkin muun valtion kanssa suoritettavaa sotilaallista operaatiota. Tämä ei vie meitä lähemmäs Natoa, mutta kylläkin lähemmäs Nato-maita ja Yhdysvaltoja, kuten se Ruotsiakin on vienyt. Ruotsi on olemattomasta puolustuksestaan huolimatta tällä hetkellä poliittisesti ja sotilaallisesti vahvempi tekijä Itämerellä kuin Suomi. Tämä ei suinkaan johdu kylmän sodan perinnöstä, vaan nimenomaisesti siitä muutoksesta, jonka Ruotsi teki kylmän sodan päättymisen jälkeen. Ruotsin puolustusvoimien tehtävänä on:

Ruotsin puolustaminen ja Ruotsin turvallisuuden edistäminen kansallisesti ja kansainvälisesti. Puolustusvoimien on kyettävä havaitsemaan ja torjumaan Ruotsin alueeseen kohdistuvat loukkaukset ja kyettävä turvaamaan Ruotsin suvereenit oikeudet ja kansalliset intressit myös Ruotsin alueen ulkopuolella.

Kirjoittajan käännös Ruotsin puolustusvoimalaista Förordning (2007:1266) med instruktion för Försvarsmakten.

Onneksi meillä ollaan hitaita ja varovaisia. Saamme todennäköisesti kaiken tämän vatuloinnin tuloksena liian myöhään ja jo syntyessään vesittyneen lainsäädännön, jonka elinaika on voimaantulosta seuraavaan kriisin alkuun, johon se taas on riittämätön. Suomen valtionjohdolla on puolustusvoimissa käyttökelpoinen ja vahva työkalu. Sen käytön estäminen rajoittavalla lainsäädännöllä on vaarallista valtiojohdolle itselleen ja Suomen kansan edulle. Suomi tarvitsee uuden lain puolustusvoimista ja lain sotilastiedustelusta, jotka takaavat sen, että tätä voimaa voidaan käyttää juuri silloin, kun sen tuomaa poliittista toimintavapautta ja liikkumavaraa eniten tarvitaan.

//James


Esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Venäjän yleisesikunta rappiolla

Myötähäpeää

Venäjän yleisesikunnan maanataina (21.7) pitämä tiedotustilaisuus, jossa tuotiin esille ”todisteet” Malaysia Airlinesin lennon MH17 alasampumisesta, oli vähintäänkin ala-arvoinen. Sotilaana tunsin vain suurta myötähäpeää.

Ensinnäkin, en voinut olla säälimättä tulkkia, joka mitä ilmeisemmin joutui tekemään työtään simultaanisti ilman muistiinpanoja, kun kesäkuussa virkaan astunut suhteellisen nuori (51) yleisesikunnan operaatiopäällikkö (начальник Главного оперативного управления), kenraaliluutnantti Andrei Kartapolov, luki valmiilta paperilta. Oltaisiin edes käännetty etukäteen, jos vain niiden käännösvirheiden välttämiseksi, jotka eittämättä söivät koko esityksen uskottavuutta. Eräs kiinnostava yksityiskohta oli se, että kenraalin käyttäessä kapinallisista nimitystä ”ополчение” (miliisi, kansanarmeija) se käännettiin ”rebels.” ”Separatistit” käyttävät itse kenraalin termiä, kuten myös useimmat venäläiset uutistoimistot ja muut mediat.

Se järjestelyistä, asiaan — — Venäjän yleisesikunnalla tuntuu olevan hyvin rajoittunut tuntemus digitaalisista ja sosiaalisista medioista venäläisen kieli- ja kulttuurisfäärin ulkopuolelta. Tilaisuudessa esiteltiin avoimien lähteiden todistelua YouTube-videoista tehtyjen kuvakaappausten muodossa. Vaikuttaa kuitenkin siltä että kukaan ei ollut vaivautunut katsomaan videoita läpikohtaisin. Yksiselitteisesti ala-arvoista tiedustelutyötä, joka jo pari tuntia tiedotustilaisuuden jälkeen revittiin poikki, pinoon ja paloiksi Twitterissä.

Ensin näytettiin kuvaa, joissa BUKM1 ohjuslavettia kuljetetaan ”Ukrainan asevoimien hallussa olevalla alueellla” jossain itäisessä Ukrainassa. Osoite, jota on kuvasta ”suurennettu” on 34 Ulitsa Dnepropetrovskaja Krasnoarmijskin kaupungissa. ”Bogdan” ei liene tästä virheellisestä mainonnasta kovin iloinen, koska hänen putiikkinsa on todellisuudessa 70 km itään Donetskin miljoonakaupungissa osoitteessa 61 Ulitsa Kirova. Tarkastelemalla luettavissa olevia kirjaimia mainoksesta, tekemällä perusteellisempaa työtä surkean PowerPoint- tai Photoshop-editoinnin sijaan ja käymällä Bogdan-Auton kotisivuilla(!) olisi tullut selväksi, että tästä jäädään kiinni, koska Bogdan ei myy autoja Krasnoarmijskissa.

Venäjän yleisesikunnan ”todistusaineistoa” on erittäin hyvin käsitelty tässä blogissa vertailemalla kuvia useisiin eri lähteistä haettuihin verrokkeihin. Erityisen ansiokas on havainto tien yläpuolella kulkevista johdoista. Krasnoarmijskissa ei ole johdinautoja!

Kremlin is getting sloppy

Sitten tuli kardinaalivirhe, joka oli käsittämätön — kenraali väitti ukrainalaisen koneen ja vieläpä lähes varmana tietona Su-25:n (!) — ampuneen alas lennon MH17. Lisäksi väitettiin että Su-25 lyhytaikaisesti, ”briefly,” voisi operoida 10 km:n korkeudella. Erittäin nolo valhe, etenkin kun valmistaja Sukhoi antaa kattokorkeudeksi 7 km ilman aseita tai ulkoista kuormaa. Täydessä lastissa Sukhoi kertoo kattokorkeudeksi 5 km.

”Todistelua” vahvistettiin vielä tutkakuvalla, jossa räjähdyksen jälkeen nopeasti korkeutta ja nopeutta menettävän MH17:n viereen ilmestyy ”ylimääräinen” tutkakaiku, joka katoaa hetki sen jälkeen kun MH17 katoaa tutkakuvasta. Tätä selitettiin sitten sillä, että tämä ukrainalainen hävittäjä olisi kadonnut alakatveeseen. Ruotsalainen bloggaajakolleegani Wiseman tarkastelee tutkatietojen luotettavuutta pala palalta.

Useiden epäjohdonmukaisten väitteiden väliin ladattiin vielä avoimia kysymyksiä Ukrainalle ja Yhdysvalloille tarkoituksena mitä ilmeisimmin näyttää medialle oikeaa tietä ja kääntä huomio haluttuun suuntaan.

Johtopäätöksiä tästä makaaberista šousta on vaikea tehdä, mutta ensivaikutelma kertoo siitä, että Venäjän yleisesikunnalla

  • on erittäin puutteellinen ymmärrys informaatiosodankäynnistä ja strategisesta kommunikaatiosta sekä merkittävä osaamisvaje näissä,
  • mitä ilmeisimmin on hyvin rajattu pääsy digitaalisiin ja sosiaalisiin medioihin ja huono tuntemus niistä,
  • on heikko yhteistoiminta operaatioesikunnan ja viestintäalan välillä ja tiedustelualan ja viestintäalan välillä.

Pika-analyysina vaikuttaa siltä, että Venäjän asevoimien yleisesikunta ei ole strategisen kommunikaation suorittaja eikä myöskään kykene sitä merkittävästi tukemaan. Venäjällä strategisen kommunikaation tukena toimivat pikemminkin mediatalot, jotka kykenenvät hyvin nopeasti tuottamaan haluttua tietoa uskottavaan muotoon pakattuna. Venäjän yleisesikunta tuottaa tätä varten tietoa, mutta sen kyky itse hakea, käsitellä ja ”paketoida” tietoa sotilaallisten lähteiden ulkopuolelta on ilmeisesti hyvin heikko. Tästä seurauksena lienee – mikäli valtionjohto on myös arvostellut suorituksen hylsyksi – että tulevissa yleisesikunnan harjoituksissa tullaan yhtenä teemana harjoittelemaan yhteistoimintaa median kanssa strategisen kommunikaation tukemiseksi.

Kremlin trollit

Maanantaina paljastuivat myös yritykset muuttaa Su-25:n wikipediasivustoa heijastamaan yleisesikunnan tiedotustilaisuuden tietoja lentokorkeudesta. Lähteenä muutokselle oli kone, jonka IP-osoite johti Kremliin. Venäjänkielisessä sivuilla tämä muutos on vielä näkyvissä – ei, odota, nyt se muuttui taas… Onneksi jotkut ovat ottaneet näistä kuvakaappauksia. Katso muutos tästä! Wikipedia tallentaa myöskin täydellisen muutoshistorian, joten tehdyt muutokset ja niiden tekijät näkyvät tästä.

Global Voices paljasti että venäläiset valtiolliset toimijat ovat viimeisen 10 vuoden aikana tehneet 7000 muutosta eri Wikipedia-sivustoille koskien venäläisiä henkilöistä, instituutioita ja muita toimijoita.


P.S. Tässä sanomaa vahvistetaan vetämällä koipussista median eteen entinen ilmavoimien komentaja, Venäjän sankari, armeijakenraali Vladimir Mihailov.

Rättsstatens försvarsmakt, del II (underrättelser och spioneri)

FRA, NSA och Snowden

De svenska ”avslöjandena” om FRA (Försvarets radioanstalt), som Ålandstidningen mycket rätt beskriver som anstaltens lagenliga verksamhet, och Edward Snowdens läckor om USAs inhemska och utländska underrättelseinhämtning har inträffat vid en oläglig tidpunkt för Finland. Kommendören för försvarsmakten, general Ari Puheloinen har hoppats att en lag om militär underrättelsetjänst skulle stiftas. Generalens noga valda och tydliga budskap har även mera fritt tagits upp av försvarsministern och inrikesministern med sina staber.

Kopplingen till polisen som är mitt i drog- och missbruksskandaler är lite olycklig. Å andra sidan är det inte alltid klockrent hos oss heller – i juni var vi framme i Iltasanomat, när Huvudstabens informationsavdelning berättade att Signalprovanstalten lätt kan avlyssna medborgarnas telefonsamtal, samtidigt som man informerade allmänheten om att inget egentligen styr anstaltens verksamhet.

Vad reglerar Signalprovanstaltens verksamhet?
— Det kan jag inte säga.

Olycklig intervju 14.6.2013 (övers. min egen)

Skyddspolisen uppgiftsfält är brett och därför är den inte lika ”ren och oskyldig” som försvarmaktens militära underrättelsetjänst. Politiker vill ha Skypo under parlamentarisk övervakning och här görs gärna koppling till all övrig underrättelsetjänst. Lag och övervakning vore bra för den militära underrättelsetjänsten. Det skulle möjliggöra en större öppenhet i stil med svenska försvarsmaktens MUST och FRA. Jag ska nu vara öppen och avslöja att de genomgångar om verksamheten som Signalprovsanstaltens ledning dragit har varit mycket bra, klara, tydliga och bidragit till att öka förtroendet för signalspaningens förmågor. Bäst vore det kanske om anstalten själv öppet, yrkeskunnigt och effektivt kunde informera om sitt uppdrag. Övervakningen kan vara parlamentarisk, politiserad och kommittédriven eller handhas av en skild inspektionsmyndighet. I alla fall skulle man slippa dylika rubriker.

Airbus Military Casa C-295M
HS: Puolustusvoimilla salaperäinen hanke – tiedustelulentokone rakennettavana. Lähde: Ilta-Sanomat 22.9.2012

USAs spionageskandal kom för oss i en mycket oläglig tid. Nu när alla är rabiata om sitt privatliv, så lär inte möjligheterna för myndigheterna att få ett tydligt och tillräckligt mandat för sin verksamhet bli bättre. När politiker inte vill ta i ett ”smutsigt” ämne, så kan det resulterande lagberedningsarbetet bara producera samlingar av förbud och begränsningar.
Detta understryks av flere beslutsfattares uttalanden om hur endast en viss form av trafik skulle övervakas. Hallå, ett sådant filter finns inte! Helsingin Sanomats artikel om den holländska underrättelse- och säkerhetstjänsten ger en bra inblick i detta. Tyvärr måste allt avlyssnas.

Sine lege

Vi kunde kanske tänka oss att underrättelseverksamheten är så hemlig att den vid behov och tillfälle även opererar utom lag, som i de bästa spionböckerna. De extraordinärä befogenheter som givits underrättelsetjänster i USA efter 9-11 och de tristare följderna är utomordentliga varnande exempel. Underrättleseinhämtning kräver ett tydlig mandat förankrat i lag. All myndighetsverksamhet ska ha laglig grund som baserar sig på rättsordning. Av denna laglighetsprincip följer att en myndighet inte kan agera lagvidrigt eller utomrättsligt.

I Finland är problemet att det inte finns någon lag överhuvudtaget. Problemet är störst för myndigheterna själva. Svårt att hållas på spelplanen när ingen ritat gränserna, liksom.

Case

Tillbaka till Signalprovanstalten. Anstaltens verksamhet (förenklat signalspaning mot främmande makt) styrs av den grova lagliga grund som ges i lagen om försvarsmakten 2 § 1 mom 1a och 1b. Från den utgångspunkten krävs (iaf av mig) en hel del tankearbete och flere analogier för att det ska bli klart hurdan signalspaning man kan bedriva och varför man borde göra det.

Lite fiktion: Anstalten inhämtar uppgift av finsk medborgare från finsk mark, som tyder på planering av brott mot privat intresse. Beslutet kan vara att delge informationen till polisen. Då har myndigheten vars uppgift är signalspaning mot främmande makt ipso facto obehörigt (olagligt) börjat spana på sina egna medborgare. Det andra alternativet är att förstöra den inhämtade uppgiften.

I min fiktion ledde förintandet av uppgiften till ett värdetransportrån på 750 000 euro, under vilket en väktare dödades. En tung bit för operatören som isolerade uppgiften, när han nästa dag kommer på jobbet och sätter sig vid apparaturen med en kopp kaffe och dagens löpsedel.

Nu vore det på tiden att få till stånd en lag om militär underrättelsetjänst. Lagen skulle skydda såväl statens intressen, medborgaren, den verkställande myndigheten och medarbetarna i tjänst.

Vi kan förstås vänta på en bred, heltäckande och totalsäker cyberlagstiftning. När grisarna flyger.

Oikeusvaltion puolustusvoimat, osa II (tiedustelu ja urkinta)

FRA, NSA ja Snowden

Ruotsissa tapahtuneet SVT:n ”paljastukset” FRA:sta (Försvarets radioanstalt), jotka Ålandstidningen osuvasti kuvaa laitoksen normaalina työnä, ja Snowdenin Yhdysvaltojen koti- ja ulkomaan tiedustelun paljastukset ovat tulleet Suomelle huonoon aikaan. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen on esittänyt, että sotilastiedustelusta olisi saatava laki aikaan. Kenraalin tarkkaan valittua viestiä vapaamuotoisemmin ja ehkä jopa hieman rönsyilevästi asiaa ovat puineet puolustusministeri ja sisäministeri esikuntineen muiden hämmentäessä soppaa.

Kytkentä väärinkäytös- ja huumeskandaaleissa rypevään poliisiin on vähän onneton. Toisaalta ei mene hyvin aina meilläkään – nolosti oltiin taas esillä Iltasanomissa kesäkuussa, kun Pääesikunnan viestintäosasto kertoi Viestikoelaitoksen helposti halutessaan pystyvän kuuntelemaan kansalaisten puheluita, samalla tiedottaen, että laitoksen toimintaa ei mikään varsinaisesti ohjaa.

Mikä Viestikoelaitoksen toimintaa säätelee?
— En osaa sanoa.

Onneton haastattelu 14.6.2013

Suojelupoliisin tehtäväkenttä on laaja ja siksi sen asema ei ole yhtä puhdas ja viaton kuin Puolustusvoimien sotilastiedustelun. Supoa halutaan parlamentaariseen valvontaan ja tähän kytketään mielellään myös kaikki muukin tiedustelu. Sotilastiedustelun osalta laki ja valvonta mahdollistaisivat suuremman avoimuuden esimerkiksi Ruotsin MUSTin ja FRA:n tapaan. Sen verran avoin uskallan olla ja paljastaa, että kuulemani Viestikoelaitoksen johdon esittelyt signaalitiedustelusta ovat olleet hyviä, selkeitä ja lisänneet luottamusta ja uskoa tiedustelun kykyyn. Parasta ehkä olisi, jos laitos itse voisi avoimesti, ammattitaitoisesti ja vaikuttavasti viestiä tehtävästään. Valvonta voi olla parlamentaarista, politisoitunutta ja komiteavetoista tai erillisen tarkastusviranomaisen tekemää. Joka tapauksessa avoimuuden myötä ei tulisi enää alla olevan kaltaisia otsikoita.

Airbus Military Casa C-295M
HS: Puolustusvoimilla salaperäinen hanke – tiedustelulentokone rakennettavana. Lähde: Ilta-Sanomat 22.9.2012

Ison maailman tiedustelupaljastukset ovat tulleet meille huonoon aikaan, koska kaikki vaahtoaminen yksityisyydestä ei ainakaan lisää viranomaisen mahdollisuutta saada selkeää ja riittävää mandaattia toimintaansa. Politikkojen välttäessä polttamasta näppejään syntyy tilanne, jossa valmisteltavat lait jäävät kielto- ja rajoituskokoelmiksi tai toimimattomiksi torsoiksi. Tätä osoittavat myös eri päättäjien lausunnot siitä, miten vain tiettyä liikennettä tarkkailtaisiin. Sellaista automaattista filtteriä ei ole rakennettu, joka tämän tekisi! Hesarin artikkeli Hollannin ulkomaantiedustelusta valottaa tätä asiaa aika hyvin. Valitettavasti kaikkea täytyy kuunnella.

Sine lege

Voitasiin tietysti ajatella, että tiedustelutoiminta on niin salaista, että se vakoiluromaanien tavoin, tarvittaessa toimii harmaalla alueella lain ulkopuolellakin. Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisille 9-11 jälkeen myönnetyt epätavallisen laajat valtuudet ja niiden ikävät seuraukset toimikoon varoittavana esimerkkinä. Tiedustelu vaatii selkeän lakiin kirjatun mandaatin. Kaikella viranomaisen toiminnalla tulee olla oikeusjärjestykseen nojaava laillinen peruste. Tästä laillisuusperiaatteesta seuraa, että viranomainen ei voi toimia vastoin lakia tai ylittää sen rajoja.

Suomessa ongelmana on se, että lakia, jonka puitteissa pysyä, ei ole. Ongelma on suurin viranomaiselle itselleen. Paha on suutarin lestissä pysyä, kun lestiä ei ole edes tehty.

Case

Tästä taas takaisin Viestikoelaitokseen. Laitoksen toimintaa (yksinkertaistetusti ulkovaltoihin kohdistuva signaalitiedustelu) ohjaava laillinen peruste on aika karkea (Laki puolustusvoimista, 2 § 1 mom 1a ja 1b) ja vaatii hieman aivojumppaa ja analogiaa, jotta tulisi selväksi millaista signaalitiedustelua voidaan tehdä ja miksi sitä tehtäisiin.

Kuvitellaan esimerkiksi, että fiktiivisessä tilanteessa saadaan tahattomasti haltuun Suomen kansalaisen tietoa valtakunnan rajojen sisäpuolelta, joka viittaa yksityisen etuun kohdistuvan rikoksen suunnitteluun. Päätöksenä voi olla luovuttaa tieto toiselle viranomaiselle, jolloin ulkomaan signaalitiedustelua harjoittava taho on ipso facto oikeudettomasti alkanut tarkkailla omia kansalaisiaan. Toisena vaihtoehtona on tuhota tahattomasti saatu tieto.

Minun fiktiossani tiedon tuhoaminen mahdollisti 750 000 euron arvokuljetusryöstön, joka johti yhden vartijan kuolemaan. Kova pala luettavaksi tiedon eristäneelle operaattorille,kun hän seuraavana aamuna istui laitteistonsa ääreen kahvikuppi ja päivän lööppi vierellään.

Nyt olisi korkea aika saada aikaan laki sotilastiedustelusta. Laki suojaisi valtion etuja, kansalaista, toteuttavaa viranomaista ja sen palveluksessa olevaa ihmistä.

Tietysti voimme odottaa laajaa, kattavaa ja täydellisen kokonaisturvallista kyberlainsäädäntöä. Ja lehmät lentävät.