Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."
Iltasanomien ja Iltalehden mukaan tein ulostulon. Tämä antaa varsin ikävän kuvan suomalaisen älyllisen sota- ja turvallisuustieteellisen keskustelukulttuurin tilasta. Sen muutosnopeus on kovin hidas. Venäjän sotilaallisen kapasiteetin muutosnopeus taas on suuri ja poliittinen tahtotila on viritetty kriisiajan taajuudelle uuden sotilasdoktriinin ja ylemmän tason kansallisen turvallisuuden strategian myötä.
Otsikkoja ja klikkijournalismia
Yle julkaisi lyhyen jutun, jonka ytimenä oli Suomen maavoimien operaatiopäällikön Petri Hulkon kommentti Ruotsin maavoimien komentajan Anders Brännströmin arvioon siitä, että Ruotsi voi olla sodassa muutaman vuoden sisällä. [Lue lisää…]
I expertpanelen, som talade om Finlands försvars- och säkerhetspolitiska utmaningar, satt minister Jaakko Iloniemi, ambassadörerna Maimo Henriksson och Pauli Järvenpää och kommendör Juha Mäkelä. Expertpanelen fick också en mycket bra kommentar av Nederländernas ambassadör Henk Swarttouw. Här är det värt att göra en återkoppling till utrikespolitiken och Tuomioja, som ibland ordnar och ställer till det. utrikesministerna må vara frontfiguren, men utrikespolitiken verkställs av våra ambassadörer.
Därför rekommenderar jag starkt till alla mina läsare att sluta läsa dagstidningarnas tunna skrammel om det utrikesministern säger och istället läsa och lyssna på det ambassadörerna (isht emeritus) säger. Mina ledstjärnor i utrikes- och säkerhetspolitisk opinionsbildning heter Jaakko Iloniemi, Markus Lyra, Pauli Järvenpää, Alpo Rusi, Heikki Talvitie, och Max Jakobson. För en frisk syn på Finland och finskhet utifrån rekommenderar jag att Du följer dom akkrediterade ambassadörerna Henk Swarttouw och Bruce Oreck.
Vår granne
Frågan om Rysslands nya militärdoktrin kom upp i expertpanelen. Kommendören Juha Mäkelä avfärdade mycket väl med ”nil novi sub sole,” vilket miltärt sett håller streck. Jag valde att kommentera och även i eftertanke tål min kommentar att publiceras:
”Jag vill göra en återblick till 2010, året som vi kommer ihåg från det att polska, brittiska, amerikanska och franska trupper firade segerdagen med parad på Röda torget jämsides ryska styrkor, medan förbundskanslern Merkel [fogligt] satt bredvid president Medvedev.
Segerdagsparaden, 9 maj 2010. Moskva.
I 2010 års doktrin konstaterade avseende omvärldsbilden att ideologiska motsättningar minskar. I 2014 års doktrin gör man en tvärvändning – man ser en ökad global tävling, en ökad spänning mellan stater, regioner och i växelverkan samt en ökad kamp (strid) mellan ideologier och värden. Som nya interna hot lyfter Ryssland fram ”försök att påverka befolkningen, i synnerhet landets ungdom, med information vars syfte är att destabilisera dom historiska, mentala och patriotiska tradtioner som hänför sig till värn kring Fosterlandet.”
Utöver detta utvecklar doktrinen totalförsvarets begrepp och prioriterar befolkningsskydd och sjukvård i kri(g)ssituationer.
Därför vill jag fråga panelen: Vår granne Ryssland förbereder sig för ett totalt krig och isolerar sig från västvärlden. Är det inte dags för politiken att sluta debattera ”Vad är Ryssland?” och istället inse faktum och söka både säkerhet och inflytande i de fora där de finns – och samtidigt fasilitera samarbete och dialog, för att hjälpa vår granne komma bort bakom muren [han] själv bygger?”
Slutsatser
Mycket har hänt på säkerhetens och försvarets debattarenor, men vi saknar ännu en egen Sälen. Behövs en sådan då? Ja, i synnerhet när vi avser fortsätta militärt alliansfria, som en ensam suverän stat med särskild goda och vänliga förhållanden med en granne som Ryssland. Behovet av att samla säkerhetspolitisk expertis och föra debatt minskar inte. Och inte bara vänner från Väst. Om vi verkligen för den politik vi påstår ska vi kunna involvera den ryska politiska eliten och forskare i samverkan. Här är den unika finska möjliheten som ligger gömd i den unika finska säkerhetslösningen.
Den finlandssvenska säkerhetspolitiska debattten har aktiverats. Vi har mycket att ge, i synnerhet när det finsk-svenska samarbetet diskuteras. Jag anser att vi finlandssvenskar ska arbeta för att riva ner språk- och förtroendemurar mellan Finland och Sverige genom att nyttja vår unika kunskap i båda språken och kulturerna. Därför utmanar jag samtliga finlandssvenska försvarvänner att göra försvarsdebatten tillgänglig på bägge inhemska språken och sträcka ut en hand till finska kumpaner. Tillsammans blir vi klokare!
Ranskan terroristi-iskujen seurauksena tämä jo yli puolitoista vuotta sitten tehty merkintä on jälleen ajankohtainen. Turvallisuutta Ranskan kylissä ja kaduilla luovat poliisin lisäksi myös asevoimien sotilaat tärkeimpien kohteiden lähellä sekä siellä missä poliisi eniten tarvitsee tukea. Ammattiarmeijan resurssit ovat heti saatavilla ja korkea osaaminen luo turvallisuutta. Suomalaisessa yhteiskunnassa vastaavassa tilanteessa, tai vaikka toisen valtion harjoittaman pitkäkestoisten epävakauttamistoimen aikana, voisi poliisilla olla vaikeuksia saada puolustusvoimilta riittävästi aseelliseen virka-apuun kykeneviä yksiköitä kaduille. Onneksi tällaista uhkakuvaa ei ole eikä tule, eihän?
Turvallinen — turvaton
Turvallisuutta on … varma olo. Tuttu tunne. Mikä sitten on arkipäivän turvattomuutta? Sotilaat ottavat tietoisen riskin, laittavat henkensä likoon. Kohtaavat uhkia, torjuvat uhkia. Tuntevatko sotilaat koskaan turvattomuutta? Varmasti, mutta useimmmiten vain lyhyinä hetkinä. Kun uhka on tunnistettu kohde se voidaan torjua tai sitä voidaan rajoittaa. En ole varmaan koskaan tuntenut itseäni oikein turvattomaksi, ikään kuin aseista riistuksi.
“Turvallisuutta ei voida mitata tuntematta turvattomuutta.
Ennen toissapäivää. Päivä Bostonin jälkeen. Astun Helsingin metroon. Istahdan oranssille penkille. Kuulen kahden miehen arabiankielistä keskustelua. Olen järkevä ihminen; suurempi uhka Suomessa tulee syrjäytyneistä suomalaisista, jotka tarttuvat aseeseen tai rakentavat pommeja. Ei maahanmuuttajista. Ei muslimeista. Minä olen järkevä ihminen!
Alhamdulillah. (الحمد لله)
– Terr…Mitä jos…
Ensimmäinen ajatukseni. Ei mitään paniikkia, mutta epävarma ja turvaton olo. Pelko. Täysin järjetöntä ja yliampuvaa suhteessa vallitsevaan uhkaan. Keskikäytävän toisella puolella istuu kaksi suomalaista nuorta. Toinen kuuntelee angstisävytteistä musiikkia kuulokkeillaan ja toinen pelaa synkän oloista liveroolipeliä läppärillään. 1000 kertaa todennäköisempiä uhkia. Mutta sillä ei enää ollut väliä –– amerikkalaista radikaalin islamin uhan narratiivia kantanut nuoliammus oli puhkaissut panssarini.
– Entä hän?
Toinen ajatukseni. Katselen vastapäätä istuvaa vanhempaa rouvaa. Hän vilkuilee miehiä. Vilkas arabiankielinen keskustelu ja varovasti lausuttu ما شاء الله (masha Allah, se on Jumalan tahto) kasvattaa turvattomuutta eksponentiaalisesti. Näen pelon rouvan silmissä. Minun haarniskani sai vain pienen naarmun. Hänen muurinsa murtui. Hän elää turvattomassa yhteiskunnassa. Hän ei ollut valinnut muuta riskiä kuin metromatkan. Kuten minäkin.
En usko salaliittoteorioihin. Sitä vastoin olen vakuuttunut siitä että valtiolliset toimijat hyödyntävät häikäilemättömästi terroritekojen synnyttämää turvattomuuden tunnetta. Ja sehän vaatii koko ajan uutta ruokaa pysyäkseen vahvana. Sen jälkeen siihen on helppo vedota, jos valtio tarvitsee kansalaisiltaan avoimen valtakirjan. Media raportoi shokeeraavasti ja levittää turvattomuutta, mutta tekee harvoin pitkäkestoisempaa seurantaa ja analyysia. Vallan vahtikoirista on tullut valtion sylikoiria.
[K]un tulin avopuolisoni kanssa katsomasta Hurt Lockeria, istui bussissa eteemme kaksi imaamin näköistä kaveria. Voi sitä hikoilun määrää, kun herrat ottivat esiin alkeellisen näköisen Nokia-puhelimensa…
Eräs kollega turvattomuuden tunteesta
Takapirut Yleinen Asevelvollisuus ja Yhteiskunnallisuus
Puolustusvoimissa suhteemme turvallisuuteen on hieman erilainen. Me tunnemme turvallisuutta, koska osaamme tunnistaa uhkia ja torjua niitä. Tämä tunne leviää koko suomalaiseen yhteiskuntaan yleisen asevelvollisuuden myötä. Harva ajattele ”mitä jos?” kun puhutaan sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Vapaapalokuntalaisen on helppo olla, koska hän osaa itse sammuttaa palon. Tämä sotilaallinen turvallisuuden tunne elää niin kauan, kun suuri osa kansasta on suorittanut asepalveluksen. Tunne ei katoa vaikka todelliset suorituskyvyt romuttuvat, sillä se on jokaiseen kansalaiseen sisäänrakennettu.
Ammattiarmeijassa kyse on jostain muusta. Ilman kokemusta asiasta teen oletuksen: Ruotsin osalta sama sotilaallisen turvallisuuden tunne elää niin kauan kun kansan riveissä on asevelvollisuuden suorittaneita. Kokemusperäisen turvallisuusindoktrinaation (so. asepalvelus) päätyttyä ammatiarmeijalle saattaa muodostua paremmat edellytykset kilpailla määrärahoista. Kansa haluaa paremman vakuutuksen kun turvattomuus tulee kouriintuntuvaksi. Vakuutusturva saisi mielellään olla niin laaja, että maastopalot sammutetaan jo ennen kun ne leviävät pihapiiriin. Ruotsin tapauksessa tällaisen koetun turvallisuusvajeen syntyminen kestäisi kuitenkin pari sukupolvea.
Siihen asti puolustusvoimat taistelevat määrärahoista alemmassa sarjassa kuin poliisi, palokunta ja terveydenhuolto. Puolustusvoimat on marginaalissa, koska kukaan ei tunne itseään turvattomaksi. Turvallisuutta ei voida mitata tuntematta turvattomuutta.
Epilogi
Entä ne kaksi muslimia metrossa? Toisin kun kristityillä, jotka eivät ylipäätän uskalla lausua Jumalan nimeä, on muslimin huulilla usein الله (Allah). Keskivertoeuroopplaisen tai –amerikkalaisen kuullessa nimen الله jossakin sen muodoissa —
سبحان الل (subhan’Allah, Luoja olkoon ylistetty)
ما شاء الله (masha Allah)
إن شاء الله (insha’Allah, jos Luoja suo)
syntyy hänelle herkästi mielikuva terroristista joka huutaa الله أكبر (Allahu Akbar) hetkeä ennen pommien räjäyttämistä.
Se varovainen ja hiljainen tapa, jolla miehet lausuivat Jumalan nimen, on myös osoitus turvattomuuden ja epävarmuuden tunteesta. Näistä syrjäytyneisyys on vain askeleen päässä. Tästä asiasta meidän tulisi olla eniten huolissamme.
Näiden tahtien myötä Varusmiessoittokunnan jo kotiutuneet sekä RUK:ssa jatkavat sankarit sekä henkilökunta toivottavat mitä parhainta vuodenvaihdetta ja uutta vuotta, sekä mahtavaa palvelusaikaa seuraavalla saapumiserälle!
Seuraa Varusmiessoittokunnan Facebook-sivua ja pysy ajan hermolla. http://bit.ly/pvvmsk
Random thoughts 