Eld och lågor, del 4 (Natodebatten)

Photo: the Presidential Press and Information Office
Photo: the Presidential Press and Information Office

Mea culpa

Nu när jag mera aktivt deltagit i Natodebatten som blivit aktuell i och med Ukrainakrisen, så märker jag att jag själv gjort mig skyldig till en likadan närsynthet som jag anklagat vissa debattörer för.

Det är bra att debatten förs och lakanet dras av spöket. Den Natodebatt som förs med Ukrainakrisen som referensram riskerar dock att överskuggga en mycket viktigare värdediskussion.

Ukrainas pris

Det Finland, som är känt för att respektera suveränitetsprincipen och försvara den på internationella politiska arenor har försvunnit. Lejonet hittades utan svärd, beväring och rustning ihopkurad i ett björnide. Medan EU och USA undrade över vad som hände, tog schackmästaren från Leningrad Krimhalvön. Rysslands president Vladimir Putin avslutade sin gambit, med Viktor Janukovytj som offer, i tsarlikt prakt i sitt tal till parlamentet på tisdag eftermiddag.

news.kremlin.ru – Обращение Президента Российской Федерации. 18 марта 2014 года. Москва, Кремль.

Kvar på brickan blir politiska och ekonomiska medel, som man i ett Europa av ömsesidigt beroende har svårt att enas om. De åsikter mot sanktioner som i Finland uttalats och varningar om verkan av santkioner avbildar antingen en ingående förståelse om hur sanktionerna skulle skada den egna och den ukrainaska ekonomin utan att hindra Rysslands framfart eller så är det fråga om rädsla, spekulationer och en finlandiserad världsbild. Sanktionerna är avsedda att leverera ett sådant slag till Ryssland, att den upphör med olagliga aktioner. Men det verkar snarare bli så att priset på Ukrainas territoriella integritet och självbestämmanderätt räknas som en funktion av BKT-ökning och handelsbalans.

Lejonet hittades utan svärd, beväring och rustning ihopkurad i ett björnide.

Den solidariska konsensus som i fallet Ukraina hade behövts rinner ut i sanden av populistisk valfixerad politik. Utrikesminister Erkki Tuomiojas kommentar om ibruktagande av tredje nivåns sanktioner beskriver väl den samlade europeiska oviljan. Paavo Väyrynen cementerade centerpartiets linje och ordförande Juha Sipilä ändrade inte på den. Sannfinländarnas Timo Soini hittar märkliga likheter mellan Ukraina och Finland.

”Ukraina förblir Rysslands granne liksom Finland. Vi behöver varandra ekonomiskt.”

Timo Soini i Helsingin Sanomat 18.3.2014. (översättn. min)

Ukrainas största bekymmer är inte den usla ekonomin. Om någon i Finland efter gårdagen ännu kvider om sanktioner, så har man uppenbarligen inte klarat den ryska hörförståelsen eller den engelska läsförståelsen i gårdagens säkerhetspolitiska studentexamen.

”In the case of Ukraine, our Western partners crossed the line. ––– They behaved rudely, irresponsibly and unprofessionally. They knew well that Ukraine and the Crimea were home to millions of Russians. ––– Russia found itself at a line from which it could no longer retreat. If you press a spring to the maximum, it will someday uncoil forcefully.”

Rysslands president Vladimir Putin, i Kreml den 18. mars 2014.

Finska politiska besluttfattares och aktörers uttalade åsikter stannar inte i Finland. Står vi inte nu i en enad front bakom de europeiska och demokratiska värden som vi så ofta omtalat, så blir vi garanterat påminda om det i framtiden. Finland måste lägga sanktioner på Ryssland även om det blev dyrt och utöver detta ännu vidta kraftiga åtgärder för att säkra sin handlingsfrihet vid Rysslands påtryckningar. Tyvärr är den naiva debatten mera fixerad på problem och hinder än lösningar. Tunga sanktioner kräver som lösning ett minskat beroende av rysk energi. Detta kan ske med att minska gasimporter och öka kärnkraften. Reaktorerna kan förstås inte vara ryska.

Sanktionerna utgör bara en del av medlen. När Rysslands president kungjorde ”annexeringen” blev det tydligt att Europa är delat i två läger. Ryssland och västvärlden. Vi måste välja sida. Ryssland är ingen garant för ett självständigt demokratiskt Finland.

Tillbaka till Nato

Henry Kissingers och Zbigniew Brzezinskis förslag om en finsk modell för Ukraina för en dryg vecka sedan, ledde snabbt till slutsatsen om att Natodörren hade stängts framför näsan på oss. Igår öppnade Putin den igen. Det största bakslaget för Ryssland i det arktiska området vore en omedelbar Natomedlemsanökan av Finland och Sverige. Ett medlemskap skulle också ge den politiska ledningen lite ryggstöd och möjligheter att visa styrka även när läppen darrar lite.

Åsikterna jag här uttryckt är mina egna och jag uttrycker dem som privat person. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.

Annonser

Liekeissä, osa 4 (Nato-keskustelu)

Photo: the Presidential Press and Information Office
Photo: the Presidential Press and Information Office

Mea culpa

Osallistuessani aktiivisemmin Ukrainan tilanteen myötä esillä olevaan Nato-keskusteluun olen itse syyllistynyt samanlaiseen lyhytnäköisyyteen kuin mistä olen joitain keskustelijoita suominut.

Hyvää on se, että Nato-keskustelua käydään ja haamulta riisutaan lakana. Ukrainan viitekehyksessä käytävä keskustelu jättää kuitenkin varjoonsa paljon olennaisemman arvokeskustelun.

Ukrainan hinta

Valtiosuvereeniteettia kunnioittava ja sitä usein kansainvälisillä poliittisilla aarenoilla puolustanut Suomi on kadonnut. Leijona löydettiin miekkaa vailla varuksistaan riisuttuna karhunkoloon käpertyneenä. Euroopan unionin ja Yhdysvaltain seisoessa housut kintuissa, Krimin niemimaa meni Leningradin šakkimestarille. Venäjän presidentti Vladimir Putin päätti mestarillisen gambiittinsa, jonka uhrina oli Viktor Janukovitš, tsaarimaiseen loistoon puheessaan parlamentille tiistaina iltapäivällä.

news.kremlin.ru – Обращение Президента Российской Федерации. 18 марта 2014 года. Москва, Кремль.

Jäljelle jäävät enää poliittiset ja taloudelliset keinot, joista ei keskinäisriippuvuuden Euroopassa helposti päästä sopuun. Kotimaassa lausutut pakotteiden vastaiset mielipiteet ja pelottelut pakotteiden vaikutuksista kuvastavat joko syvällistä ymmärrystä siitä, miten pakotteet ennemmin kalahtaisivat omaan ja Ukrainan nilkkaan estämättä Venäjän marssia, tai sitten ilmassa on vain pelkoa, arvailuja ja omaan napaan tuijottelua. Pakotteiden tarkoituksena olisi antaa Venäjälle sellainen nyrkinisku, että se lopettaa laittomat toimensa. Sen sijaan näyttää siltä, että Ukrainan alueellisen koskemattomuuden ja itsemääräämioikeuden hinta muodostetaan kauppataseen tai talouskasvun funktiona.

Leijona löydettiin miekkaa vailla varuksistaan riisuttuna karhunkoloon käpertyneenä.

Solidaarinen konsensus Ukrainan suhteen valuu poliittisten irtiotttojen hiekkaan, motiivina kaikki tulevat vaalit ja kannatus. Ulkoministeri Erkki Tuomiojan kommentti tiukimpien pakotteiden käyttöönotosta osoittaa yhteiseurooppalaista haluttomuutta. Paavo Väyrynen sementoi jo keskustan linjan eikä sairaslomalta palannut puheenjohtaja Juha Sipilä sitä muuttanut. Perussuomalaisten Timo Soini löytää merkillisiä yhtäläistyyksiä Ukrainan ja Suomen tilanteesta.

”Ukraina pysyy Venäjän rajanaapurina ja samoin Suomi. Me tarvitsemme toisiamme taloudellisessa mielessä.”

Timo Soini Helsingin Sanomissa 18.3.2014

Ukrainan huolena ei nyt ole talous. Jos meillä eilisen jälkeen pakotteista vielä vingutaan, niin joko venäjän kuullunymmärtäminen tai englannin kirjallinen koe ei mennyt nappiin.

”In the case of Ukraine, our Western partners crossed the line. ––– They behaved rudely, irresponsibly and unprofessionally. They knew well that Ukraine and the Crimea were home to millions of Russians. ––– Russia found itself at a line from which it could no longer retreat. If you press a spring to the maximum, it will someday uncoil forcefully.”

Venäjän presidentti Vladimir Putin, Kremlissä maaliskuun 18. päivänä 2014.

Suomalaisten päättäjien ja vaikuttajien lausumat mielipiteet pakotteista eivät jää vain Suomeen. Jos emme nyt seiso yhteisten arvojen takana eurooppalaisessa rintamassa löydämme valintamme edestämme. Suomen on uhattava Venäjää pakotteilla vaikka se tulee kalliiksi ja sen lisäksi tehtävä omat ratkaisunsa toimintavapauden säilyttämiseksi suhteessa Venäjän painostukseen. Valitettavasti keskustelua leimaa ongelmakeskeisyys ja naiivius. Vahvat pakotteet vaativat ratkaisuna muun muassa astettaista irtautumista riippuvuudesta venäläiseen energiaan. Kaasun osalta riippuvuutta vähennetään esimerkiksi ydinvoimalla, mutta reaktoreja ei tietenkään voi ostaa Venäjältä.

Pakotteet ovat kuitenkin vain pieni osa keinovalikoimaa. Venäjän presidentin ilmoitettua Krimin liittämisestä federaatioon on selvää, että Euroopassa on kaksi leiriä: Venäjä ja länsimaat. Joukkue pitää valita. Venäjä ei ole demokraattisen Suomen itsenäsyyden turva.

Takaisin Natoon

Henry Kissingerin ja Zbigniew Brzezinskin esitettyä Ukrainalle Suomen mallia, jotkut ehtivät arvioimaan Nato-oven paukahtaneen nenämme edestä kiinni. Eilen Putin avasi sen jälleen. Pahin takaisku Venäjälle pohjoisella alueella olisi Suomen ja Ruotsin välitön hakemus Naton jäseniksi. Jäsenyys antaisi myös poliittiselle johdolle mahdollisuuden olla vahvoja silloinkin kun puntit tutisevat.

Слава

Hatunnosto menee tässä tilanteessa Hesarin ulkomaan ja politiikan toimituksille, jotka ovat tehneet hyvää ja vastuullista journalistista työtä kriisin seuraamisessa, muiden medioiden hakiessa lähinnä hyvän otsikon tuottavia iskulauseilta poliitikoilta. Hesarin mielipiteet, kolumnit ja toimituksen esimiesten näkökulmat ovat mahdollistaneet monipuolisen kuvan muodostamisen aiheesta.

Esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Liekeissä, osa 1 (Nato-keskustelu)

Kuva, jossa Naton tunnus edustalla ja Suomen lippu taustalla
Kuva: Yle.

Ukrainan kriisi on pannut vauhtia suomalaiseen Nato-keskusteluun. Myös suomenruotsalainen keskustelu sai vauhtia Ylen ”Obs debatt” -ohjelmassa torstaina maaliskuun 7. päivänä. Ohjelmassa olivat mukana Markus Lyra, Michael Moberg ja Jan Koskimies. 30 minuutin ohjelma kannattaa katsoa jo pelkästään ruotsin kielen oppimisen takia. Kiinnostavin Nato-keskustelu käytäneen nimittäin kevään ja kesän aikana Ruotsissa.

Skärmdump från Yle Arenan
Linkki: Obs debatt.

Natosta puhuttaessa on pakko avata metakeskustelulla, eli keskustella keskustelusta. Aiemmin tämä oli ainoa salonkikelpoinen tapa keskustella Natosta leimautumatta ”natottajaksi” tai YYA-jäänteeksi. Mielestäni Nato-keskustelu Suomessa on kehittynyt isoin harppauksin ja on osin jopa syvällisempää kuin Ruotsissa. Ulkoministeriö, puolustusministeriö ja Maanpuolustuskorkeakoulu ovat tuottaneet selvityksiä[1, 2, 3jäsenyyden vaikutuksista. Myös poliittinen mielipideilmasto on muuttunut jonkin verran kokoomuksen ollessa avoimesti Naton kannalla ja muutaman muun puolueen suostuessa nykyään edes keskustelemaan Natosta. Kehitys kulkee oikeaan suuntaan, so. avoimeen ja järkevään argumentointiin perustuvaan keskusteluun jäsenyydestä ja sen vaihtoehdoista, lähtökohtana valtakunnan turvallisuus.

Tämän huomioiden, väitän kuitenkin keskustelussa esiintyvän tietynlaista lyhytnäköisyyttä. Olen aiemmin kirjoittanut tiestä Naton jäseneksi ja tämä lyhyt selvitykseni on toistamisen arvoinen:

Tie Nato-jäsenyyten kulkee rauhankumppanuuden (PfP), erityisen kumppanuuden kehittämissuunnitelman (IPAP), neuvottelujen (intensified dialogue) ja jäsenhakemuksen (Membership Action Plan, MAP) kautta. Nato vaatii että jäsenyydellä on kansan ja suurimpien poliittisten puolueiden tuki. Kansanäänestystä ei Nato vaadi[;] Albania, Kroatia ja Puola menivät Natoon ilman kansanäänestystä. Kaikilla oli aikanaan kuitenkin merkittävä turvallisuusvaje paikattavana ja edessään ovi, joka oli sulkeutumassa. Nämä maat pääsivät sisään nopeutetulla aikataululla.

Viimeaikaisessa keskustelussa Zbigniew Brzezinskin mielipide suomalaisesta mallista hyvänä valintana Ukrainalle on pantu merkille.

The US could and should convey clearly to Mr Putin that it is prepared to use its influence to make certain that a truly independent and territorially undivided Ukraine pursues policies towards Russia similar to those so effectively practised by Finland: mutually respectful neighbours, wide-ranging economic relations both with Russia and the EU, but no participation in any military alliance viewed by Moscow as directed at itself – while also expanding its European connectivity. In brief, the Finnish model as the ideal example for Ukraine, and the EU, and Russia.

”Russia needs to be offered a ‘Finland option’ for Ukraine”, Financial Times, 22. helmikuuta 2014.

Tätä on tulkittu niin, että Nato-optio meni ja ovi pamahti kiinni. Osa totta — pikatietä Natoon ei nyt ole, koska silloin

  1. antaisimme signaalin turvallisuusvajeesta ja
  2. vaikeuttaisimme osaltamme ratkaisun löytämistä Ukrainan konfliktiin.

Ensimmäiseen tuskin haluamme suvereenina valtiona ryhtyä ja jälkimmäinenkään ei vastaa pyrkimyksiämme aktiivisesti edistää rauhaa ja vuoropuhelua Euroopassa ja maailmalla. Olemme siis itse valinneet jatkaa aidalla istumista.

Sitä vastoin mikään ei estä itsenäistä Suomen tasavaltaa normaalissa järjestyksessä jättämästä jäsenhakemusta tai seuraavassa selonteossa ilmaisemasta aikeensa aloittaa jäsenneuvottelut hallituskaudella. Tämäkin olisi tietysti selvä signaali, joka ei menisi Venäjältä ohi. Sen seurauksena välit kiristyisivät. Kaikille lienee selvää että Venäjä lähtökohtaisesti vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja käyttää sen estämiseksi painostusta, joka ei välttämättä rajoitu ainoastaan diplomaattisiin ja taloudellisiin keinoihin.

Tässä suhteessa keskustelu kaipaa perspektiiviä. Nato-jäsenyys ei ole hakemuksen tiputtamista postiluukkuun ja vastauksen saamista viikkoa myöhemmin. Kyseessä on pitkä prosessi, jota Venäjä koko ajan koettelisi. Lisäturvan hakemisella on siis hintansa. Lisäturvalla tarkoitan tietysti Naton perussopimuksen artiklaa 5:

”Sopimusosapuolten mukaan aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa sopimusosapuolta kohtaan tullaan
käsittämään hyökkäykseksi kaikkia kohtaan ja tällaisen hyökkäyksen tapahtuessa ne sitoutuvat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan itsenäiseen tai yhteiseen itsepuolustukseen oikeuttavan 51. artiklan mukaisesti avustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimusosapuolta tai sopimusosapuolia, ryhtymällä yksin ja yhteistoiminnassa muiden sopimusosapuolten kanssa tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin, myös aseellisiin, Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi.”

Artikla 5 on puolustusliiton perusta. Keskustelussa esiintyneet väitteet siitä, että kukaan ei tulisi avuksemme vaikka olisimme jäseniä, viittaavat lähinnä kansainvälisen politiikan heikkoon tuntemukseen; jos esimerkiksi Yhdysvallat epäröisi toimia toisen jäsenmaan joutuesssa hyökkäyksen kohteeksi, merkitsisi tämä Yhdysvaltain kansainvälisen vaikutusvallan perustana olevan järjestelmän täydellistä ja silmänräpäyksellistä romahtamista.

Puola vetosi maaliskuun alussa Naton perussopimuksen neljänteen artiklaan, jonka mukaan kuka tahansa liittolainen voi pyytää milloin tahansa neuvotteluja, jos se uskoo alueellisen integriteettinsä, poliittisen itsenäisyytensä tai turvallisuutensa olevan uhattuna. Tämä johti kaikkien jäsenmaiden konsultaatioihin maaliskuun 2. päivänä. Tämä oli neljäs kerta kun vastaavaa on tapahtunut sitten Naton perustamisen.

On merkillistä, että näiden mekanismien merkitys ei avaudu suomalaisille — kylmän sodan politiikkamme tavoitteena oli kaikin keinoin välttää tilanne, jossa Moskova kutsuisi Suomen YYA-sopimuksen 2. artiklan mukaisiin konsultaatioihin. Yksi siistimpi ratkaisu tähän oli luoda Neuvostoliiton tunnustama uskottava ja itsenäinen puolustus, johon voitiin vedota.

70- ja 80-lukujen puolustuksemme välineellinen arvo oli paljon sen kyvykkyyttä suurempi. Silloin oli myös Neuvostoliiton intressien mukaista tukea suomalaista narratiivia uskottavasta puolustuksesta. Tämä tilanne loppui yli 20 vuotta sitten, jolloin tunnustetusti uskottavasta puolustuksesta tuli paljon, paljon kalliimpi. Nyt vuonna 2014 olemme tulossa pisteeseen, jossa rahat eivät enää riitä. Siksi edessämme on puolustusuudistus. Uskottava puolustusratkaisu vaatii joko

  1. lisää rahaa kehyksiin tai
  2. turvatakuiden etsimistä.

Kevytmaitoa ei ole hyllyssä.