Hyväksyin simputuksen

Hyvä johtajat!

Kirjoitan Teille arkaluonteisesta muistosta varusmiesajaltani, jonka kanssa en ole vieläkään oikein päässyt sinuiksi. Haluan jakaa kokemukseni kanssanne, toivoen, että saatte siitä eväitä kasvaa paremmiksi johtajiksi. Pyydän Teitä muistamaan, etten upseerina ja kapteenina millään tavoin pidä itseäni Teitä enempänä ja suurempana johtajana; me olemme kaikki puolustusvoimien päällystöä ja Te varusmiesjohtajat muodostatte päällystön suurimman henkilöstöryhmän. Te olette etulinjan johtajia taistelussa — minä olen pelkkä ”toimistorotta.”

1./Er.P 28. Ryhmänjohtaja miehineen yhdyshaudassa. Alikersantti Heinonen.
1./Er.P 28. Ryhmänjohtaja miehineen yhdyshaudassa. Alikersantti Heinonen. Lähde: SA-kuva.fi

Loppukesä 1996. 18 vuotta sitten. Helteinen heinä- ja elokuu. Sadetta tuli vain yöllä ja päivät olivat yli 25-asteisia aina iltakahdeksaan asti. Intiaanikesäksi sitä sanotaan. Joka kerta marssiessamme ampumaradalle ja Galoppskogeniin joku oli jäädä matkalle. Johtajamme veivät meidät muutaman kerran ”Pikku Vietnamiin” ratsastustallien takana. Suohelvetti hytysillä, joka oli raskas polkea täydessä taisteluvarustuksessa. Kerran olin ryhmäjonon viimeisten joukossa. Jokainen edellä menevä polki suota syvemmmäksi ja vetelämmäksi. Haisevassa mönjässä rintaan asti uponneena kahlasin eteenpäin rynkkyäni pään yllä pidellen. Se oli henkivakuutukseni, se oli minulle iskostunut päähän jo parin ekan viikon jälkeen. Sitten upposin kunnolla: ”S—n, h—ete!” Yksi ”ryhmyreistämme” oli jonossa oikealla paikalla. Varajohtajana viimeisenä katsomassa, että kaikki ovat mukana ja tähystämässä taakse. Käsi ojentuu. Minua 20 kiloa kevyempi alikessu ottaa minusta lujan otteen ja nostaa minut kuin höyhenen irti imevästä suosta. ”Älä nyt huku, Mashiri!” Sillä hetkellä ajattelen:

Johtajani. Esikuvani. Johtajuuden ruummillistuma. Kova ”rannari.” Mun ryhmänjohtaja. Olen ylpeä.

Pari viikkoa myöhemmin olemme käytävällä järjestyneenä vahvuuslaskentaan. Ihan v–un kuuma. Alokaskomppania täyttää koko kasarmin käytävän. Kokelaat olivat saaneet päivällä p–kaa marssistamme ruokalaan. Ja oli ollut muutakin ”häröilyä.” Ei kuulemma näyttänyt yhtään tulevilta rannikkojääkäreiltä. Lähes jokaisen kokelaan lauseen päättää ”Vittu! Saatana!” Lähes jokaisen virkkeen jälkeen meitä käsketään: ”KYYKKYYN — YLÖS!” Kerta toisensa jälkeen. Polttaa. Reidet hapoilla. Sitten käsketään hyppiä kyykyssä kuin pingispallot. Polttaa. Reidet tosi hapoilla. Taistelen. Haluan samanlaiseksi kovaksi rannariksi kuin johtajamme. Alokkaita tippuu rivistä. Kuuma. Hiki karpaloi myös johtajien otsilla. Muutama tuupertunut alokas kannetaan tupiin palautumaan jalkoja penkeille nostaen. Ikkunoita avataan. Ajantajuni katoaa ekan puolituntisen jälkeen. Polttaa. Reidet ihan hapoilla. Tämä ei lopu koskaan.

Myöhemmin illalla ja aamulla kulkee huhuja, jotka vahvistetaan. Yksi alokas vietiin Länsi-Uudenmaan sairaalaan ”rytmihäiriöiden” takia. Ensin vahvarista tehdään sotilaskurinpitoasia. Sitten tulee syyttäjä ja oikeudenkäynti. Tuomioistuin lausuu jotain tyyliin, että epätavanomaisista toimintatavoista huolimatta vakavaa rikosta ei tapahtunut. Olemme samaa mieltä. Iloisia siitä, että johtajamme eivät joutuneet liriin. Iloisia siitä, että heikot esityksemme eivät saaneet lisää huomiota. Puhumme keskenämme. Lupaaamme olla kovia rannareita ja tulla hyviksi johtajiksi. Lupaamme kouluttaa omat alokkaamme niin hyvin, ettei tule tarvetta tarttua yhtä koviin ”kurinpitotoimiin” kuin johtajamme. Meidän mielestä homma oli ihan ok. Olemme iloisia siitä, että älämölyn nostanut kaveri siirrettiin nopeasti omasta anomuksesta pois prikaatista. Joku tiesi että meni Turkuun ilmatorjuntarykmenttiin. Ihan hyvä paikka 28 vuotiaalle filosofian maisterille. Mokoma pitkätukka partahippi. Saa nyt istua tykillä suuntaamassa tai ammuksia kantamassa. Ei siitä olisi koskaan tullut kovaa rannaria. Olisi valinnut siviilipalvelukseen, kun ei kantti kestänyt.

Tämän tapahtuman kanssa en ole vielä tänä päivänäkään ihan sinut. Mielestäni asia oli ihan ok koko ajan. Mielestäni tuomioistuin antoi oikeutta sekä johtajille että meille (komppania).

Ei.

Minua ja meitä kaikkia simputettiin ja loukattiin. Niille, jotka tekivät parhaansa jaettiin joukkorangaistus. Se annettiin niille, jotka jumaloivat johtajiaan. Olivat ylpeitä. Luottivat. Saimme inhottavan ja vääristyneen kuvan johtajuudesta. Koko tulevan koulutuksemme aikana haimme kovuutta fyysisen kurin kautta.

Aliupseerikurssilla marssimme taas takaisin ampumaradalta. Kaksi oppilasjoukkuetta kilpaa keskenään. Vain yksi voi voittaa. Maali oli punaisten muistomerkillä, siellä missä nykyään on varusmiesten parkkipaikan pääty. Juoksumarssi. Olen joukkueen oppilasjohtajana ja johdan edestä. Toisen joukkueen johtaja Kennet on pulassa. Hän aloittaa edestä ja hyytyy pahasti. Viimeisellä kilometrillä ohitamme toisen joukkueen. Käsken: JOUKKUE – toisen joukkueen oppilasjohtaja oikealla ei jaksa enää, tervehtikää Kennetiä – KATSE OIKEAAN – PÄIN! Iso klimppi räkää lentää naamaani. Raivostun. Pyyhin pois. Tehtävä ensin! Tulemme maaliin täydellisessä järjestyksessä. Asetumme tiiviiseen käskynantomuotoon ja teen ilmoituksen. Toinen joukkue tulee varpusparven tavoin sieltä sun täältä puuskuttaen ja ilmoittaa ennen kun viimeiset ovat edes rivissä. Kouluttajillamme, piinkovilla sotilasmestareilla, sankareillamme, on pelisilmää. Näyttävät tunteita, ovat kiistelevinään lopputuloksesta. Sopivat tasapelin. Paiskaavat kättä.

Menemme majoitukseen. Aseet telineeseen. Pyyhin räkäklimpin naamaltani. Kaverit kysyvät asiasta. Kennet virnuilee. Otan rynnäkkökiväärini telineestä. Menen tuvan ovelle. Kennet tulee haastamaan. Huudan: Nyt s—ana! Käännän perän. Aion lyödä. Emmin hetken. Ei.

Oppilasjohtajat! Pommisuoja! Nyt!

Sotilasmestarimme. Laahustamme pommisuojaan. Saamme kunnon läskytyksen. Ymmärrämme, että taistelemme yhdessä, emmekä toisiamme vastaan. Taas sama fiilis — johtajani; viisas, rauhallinen, vanha. Keskittynyt tehtävään.

Yhdessä. Prikaatin tunnuslauseen toinen sana: Yhtenäisyys (sammanhållning).

Hyvä johtaja!

Älä loukkaa aseveljiäsi. Olette toistenne henkivakuutus. Älä jaa mielivaltaisia joukkorangasituksia. Keskustele niiden ryhmäsi sotilaiden kanssa, joilla on vaikeea ja haasteellista. Johda heitä parempiin suorituksiin. Ole itsesi ja anna muille itsestäsi ihmisenä ja johtajana. Yksilöllisesti ja läheisesti. Luottamusta rakennetaan kohtaamalla ihminen; keskustelemalla ja osoittamalla aitoa johtajuutta. Ei rivin edessä mesoamalla.

Olet päällystömme tärkein lenkki. Mutta vain jos ryhmäsi seisoo vierelläsi.

Suomi, Ruotsi ja NRF

Ruotsalainen #turpo-bloggaaja Skipper kirjoittaa Ruotsin puolustuksen uudesta suuntauksesta, nimittäin sosiaalidemokraattien päätöksestä sanoa ”Kyllä” Ruotsin osallistumiselle Naton NRF-toimintaan. Tämä on suora vastaus ylipäällikön (ÖB) viestiin yhteisharjoittelun lisäämisestä tämän vuoden ”Strategic Military Partner Conferencessa”. Ruotsin hallitus virallisti tällä kertaa paperille halukkuusilmoituksensa osallistumisesta NRF-toimintaan.

NRF vapen

Hufvudstadsbladet seurasi hyvin Almedalen-viikkoa ja toi asiaan suomalais-ruotsalaisen vinkkelin uutisoimalla että Ruotsin osallistumisen hoitaisi ehkä Amfibiorykmentti (Amfibieregementet, Amf 1), joka siis ennen NRF:a ehtisi päättämään tänä vuonna alkavan vuoronsa Afganistanissa (FS25). Suomestahan NRF-valmiudessa on vuonna 2015 Uudenmaan prikaatin kouluttama merivoimien rannikkojääkäriyksikkö.

Kuvassa suomalainen Jurmo-luokan vene ruotsalaisen Stridsbåt 90 H vieressä
Suomalainen Jurmo-luokan vene ruotsalaisen Stridsbåt 90 H vieressä. Kuva: Kristina Swaan, Amfibiorykmentti (Amf 1), Ruotsi.

Selvittääkseni hieman suomalaista NRF-taustaa käyn lyhyen vuoropuhelun kahden alter egoni, Nato-intoilijan ja juoksuhautasotilaan välillä.

Juoksuhautasotilas: Jaahas, näin sitä taas muilutetaan Suomea Natoon takaportin kautta!

Nato-intoilija: Ei, päätöksemme osallistua NRF-toimintaan perustuu 2000-luvun valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin [2004, 2009, 2013]. Teemme yhteistyötä tärkeimpien rauhan ja turvallisuuden toimijoiden, eli Naton ja EU:n kanssa. NRF-osallistumisesta on eduskunalle annettu erillinen selvitys (VNS 1/2008 vp).

J: NRF on Naton iskujoukko ja jos olemme mukana, niin joudumme sotimaan Naton valloitussotia.

N: Ei, osallistumme täydentävään toimintaan. Harjoitustoimintaan osallistuminen ei merkitse operaatioihin osallistumista – päätökset operaatioista tehdään aina erikseen ja viime kädessä kansallisesti. NRF suorittaa monia erilaisia tehtäviä, joukon yksiköt ovat mm. suojanneet Ateenan olympiakisoja vuonna 2004 ja Afganistanin presidentinvaalia vuonna 2005, toimittaneet humanitaarista apua lentoteitse niin hirmumyrsky Katrinan uhreille Yhdysvaltoihin vuonna 2005 kuin myös Pakistanin maanjäristyksen uhreille vuonna 2006.

J: Meidän pitäisi panostaa pohjoismaiseen yhteistyöhön tai EU:n taisteluosastoihin, Ruotsikaan ei ole mukana NRF:ssä.

N: Ruotsi ilmoitti suullisesti halustaan osallistua NRF-toimintaan huhtikuussa 2007 yhdessä Suomen kanssa, mutta päätti lopulta olla osallistumatta. Tässä on syytä huomioida että Ruotsi oli silloin keskellä koko puolustusratkaisunsa reformia. Vielä meneillään olevassa uudistuksessa Ruotsi panosti täysillä EUBG-joukkoihin muutoksen ”moottorina”. Uudistus ei siis ole vielä ihan valmis, mutta Ruotsi tahtoo nyt taas mukaan NRF-toimintaan.

J: No, entäs EUBG?

N: Lissabonin sopimuksen avunantovelvoite sanoo selvästi että Naton rakenteet ovat keskeisiä Euroopan kyvyille ja turvallisuudelle. Tämä on varsin luonnollista, kun muistetaan että 95 % EU:n väestöstä elää Nato-maissa. Osallistumisemme NRF:n toimintaan tukee unionin yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. EUBG:ssa olimmme mukana vuosina 2007, 2008 och 2011.

J: Emme saa mitään hyötyä, rahat vain kuluvat kalliisiin suurharjoituksiin ulkomailla.

N: Ensinnäkin NRF-toiminta on keskeinen työkalu osallistuvien maiden asevoimien rakenteiden ja kyvykkyyksien kehittämiselle. Transformaatiotyöllä pyritään vastaamaan tulevaisuuden tehtävätarpeisiin. Osallistumalla saamme kokemuksia, osaamista ja uusia kyvykkyyksiä. Toiseksi kriisinhallintaoperaatiot vähenevät dramaatttisesti ISAF:n alasajon jälkeen. Osallistumisemme NRF:n harjoitustoimintaan antaa meille näkemystä Naton toiminnasta ja mahdollisuuksia vaikuttaa siihen. Pitää ainakin istua niiden pöytien vieressä missä päätöksiä tehdään, ettei käy niin kuin aikanaan Molotovin ja Ribbentroppin sopiessa meistä.

J: Kansalta on asia pimitetty – kenraalit ja poliitikot vievät meitä Natoon kulissien takana.

N: Suomen linja asiassa on avoin ja selkeä ja löytyy turvallisuus- ja puolustuspoliittisista selonteoista. NRF-osallistumisesta annettiin eduskunnalle oma, erillinen selonteko. Osallistumisestamme on uutisoitu laajasti ja Puolustusministeriö ilmoittaa avoimesti osallistuvat joukkomme, jotka ovat maavoimien suojelun erikoisosasto vuodelle 2012, maavoimien erikoisoperaatio-osasto 2013, ilmavoimien valmiusyksikkö 2014 ja vuodeksi 2015 merivoimien rannikkojääkäriyksikkö.

Mistä nopea ruotsalainen mielenmuutos? Kuluneen turvallisuuspoliittisen vuoden aikana Ruotsissa ovat nouseet esiin yhtäältä vaikeudet saattaa asevoimien uudistus loppuun ja toisaalta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan heikkoudet. Uuden sotajaotuksen IO2014 valmistumisen siirtyminen vuoteen 2019+ on ongelma. Ruotsin yksipuolinen solidaarisuuslauseke, jonka viimeksi ampui alas Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen on nostanut huolta ulkopuolelle jäämisestä kriisin sattuessa. ISAF-operaation alasajon myötä Ruotsin puolustus jäisi yksin ilman valmiita suorituskykyjä. NRF tarjoaa mahdollisuuden kehittää joukkoja ja kyvykkyyksiä, hankkia poliittista vaikutusvaltaa, ja vaikka Skipper onkin toista mieltä, vahvistaa yksipuolista solidaarisuuslauseketta, ainakin siihen asti kunnes uskottavampi ratkaisu löydetään.

Ehtiikö Ruotsi mukaan? Kirjallinen ilmoitus halukkuudesta (ja Naton halu saada Ruotsi mukaan) pistänee rattaat pyörimään nopeasti molemmissa päissä. Ongelmana on lähinnä pitkäjänteisesti kehitettävien joukkojen valitseminen. Amfibioyksikkö, joka kykenee taisteluun rannikon suuntaisesti, rantamaalla ja voi tarvittaessa toimia ”tavallisen” jalkaväkiyksikön tavoin on varmasti tervetullut lisä NRF RFP-joukkopooliin. Ottaen huomioon, että ko. yksikkö palaa sotavalmiina operaatiosta (FS25, Afganistan) olisi myös viimeisen virstaanpylvään, eli OCC/EF-uudelleenavaluoinnin selvittäminen vaivatonta. Jalkaväen roolissa yksikkö myös paikkaisi hyvin maavoimien yhtymien vuoteen 2017 asti kestävää poissaoloa NRF-kuvioista.

Suomalais-ruotsalaista? Jos samassa joukossa on kaksi amfibioyksikköä, niin kai se silloin sitä on. Millä tasolla toimintaa yhidstetään on kysymys, johon kenelläkään ei vielä ole vastausta, mutta kuten Hbl:n lähde sanoo:

Det är bara att tuta och köra. Det mesta finns klart.
(käännös: Rattiin ja menoksi. Suurin osa on valmiina.)

Hyvä kuvan siitä kuinka valmiita yhteistyöhön ollaan voi saada Amf 1:n JOTU-13 osallistumista käsittelevästä jutusta.

Tankar om försvarsreformen och Nylands brigad

Reformen ger fokus

Försvarsmakten står inför svåra utmaningar även om den ekonomiska recessionen är avtagande. Försvarets verksamhetsanslag år 2015 kommer att vara 250 miljoner euro mindre än idag. Personalen står inför en nettominskning av 2100 årsverken, av vilka 865 inte kan lösas på annat sätt än med uppsägningar. Försvarsmaterielens prisstegringar fortsätter utgöra ett hot för våra utvecklingsprogram och materielanskaffningar.

Nedskärningarna som den statliga ekonomin framtvingar är av utgör stora utmaningar. Däremot är vår försvarsreform en positiv utveckling – försvaret kommer att, i en allt större utsträckning och betydligt kraftigare än hittills, fokusera på de operativa förmågorna och den stödverksamhet som direkt tjänar dessa.

Militärt kunnande, sammanhållning, framåtanda.

Detta måste oundvikligen ske på bekostnad av den övriga verksamheten. Vill vi granska detta med sunt förnuft och ta emot utmaningen, så är den positiva följden att vi blir mera målstyrda och fokuserade. Från en fri självstyrdhet går försvaret tillbaka till en noggrant kontrollerad, målorienterad verksamhet med ledarskap i centrum.

Vår försvarsreform kommer att kräva betydande insatser och stora uppoffringar innan 2015. De administrativa sparåtgärderna, som våra högsta chefer frivilligt påbörjat – istället för att bli påtvingade dem uppifrån – kommer att fortsätta. Möjligheter att skära på dyr och olönsam verksamhet kommer fortsättningsvis att sökas även utanför de helheter som presenterats i försvarsreformen. Sparåtgärdernas syfte är att säkra kärnverksamhetens volym och kvalitet. När vi själva valt att spara så får vi också själva dra nyttan; varje sparad euro kan direkt riktas till krigsövningsdygn och de värnpliktigas uppehälle. Fokus ska vara på kärnverksamheten. För oss betyder det utbildningen av de värnpliktiga till krigsförband.

Bild på landstigningsövning
Landstigning. Foto: Nylands Brigad.

Enkelt motto, starka värden

Brigaden har inga problem i detta avseende. I en av Europas kostnadseffektivaste försvarsmakter är brigaden ett kostnadseffektivt förband. Vår personal nyttjas till en hög grad på fältet och vi är sparsamma i stödfunktioner både avseende årsverken och anslag. Talen 5-1-1 beskriver vår effektivitet väl; fem procent av hela förvarets trupproduktion; med lite över en procent av årsverken; till ett pris av under en procent av utgifterna.

Vår vision är klar: Brigaden är ett aktivt och utvecklingsvilligt amfibieinriktat förband inom marinen som utbildar slagkraftiga trupper avsedda för strid i kustområdet. Visionen förvekligas i den dagliga tjänsten med en tydlig mission: Vi uppmuntrar chefer att ta initiativ och att ta ansvar; vi ger en trygg, saklig och tuff utbildning; vi är alltid redo för insatser i kris och i stöd till samhället.

Vår vision och mission får sin drivkraft från vårt motto militärt kunnande, sammanhållning, framåtanda. Vårt motto utgör samtidigt våra enkla och kraftiga värden. Militärt kunnande betyder att vi är yrkeskunniga i det vi gör. Vi vill utveckla oss själva för att möta de krav som utvecklingen ställer på oss. Vi tar gärna del av andras yrkeskunskap för att lära oss och bli bättre samtidigt som vi lika gärna delar med av vår yrkeskunskap för att hela försvaret skall bli bättre. Sammanhållning betyder att vi stöder och hjälper varandra och är lojala. Vi förstår att vi är starkast tillsammans. Vi samarbetar med varandra för att vara bra. Framåtanda betyder att vi strävar till att utvecklas och att hela tiden bli bättre. Vi nöjer oss inte med medelmåttighet. Vi antar nya utmaningar och ställer höga krav och målsättningar för oss själva. Vi ser in i framtiden för att idag leda och utbilda soldater som kan lösa morgondagens utmaningar.

5 % av hela försvarets trupproduktion; med lite över 1 % av årsverken; till ett pris av under 1 % av utgifterna.

Vi förverkligar redan idag målbilden av en effektiv försvarsmakt, en soiva peli, som många andra har som målsättning. Vi är uteslutande fokuserade på vår kärnverksamhet, att utbilda krigare; ”fell men for fell deeds”. Vår oböjlighet när det gäller att utbilda tuffa krigare håller oss i rätt spår och ger oss enkla, tydliga och detaljerade målbilder. Vår anpassningsförmåga förbereder oss för alla tänkbara förändringar. Vi kan verka på land och till sjöss i alla skeden av de flesta tänkbara kriser.

Marininfanteriförband har alltid kännetecknats av en förmåga att anpassa sig till omständigheterna, vare det terräng, väder, strid mot fiende eller insats för fred. Vi kan effektivt verka inom alla försvarsmaktens uppgiftsområden och i alla typer av insatser. Denna styrka är inte förankrad i en plats utan bärs av truppförbandets soldater och civila, vart de än går, både i tjänst och i vardagen. Vår sammanhållning ökar vårt militära kunnande och fostrar framåtanda. Därför är det rätt att i dessa svåra tider mest värna om vår gemenskap.


Publicerad i Fanbäraren nr 4 december 2012. Årgång 72. ISSN 0358-1268.