Invandrare, bögar och kvinnor, del 3

Varning!
I detta inlägg behandlas homosexualitet, kvinnor i militären och invandrare positivt i en öppen anda. Om Du upplever risk för allergisk reaktion, så rekommenderar jag att Du slutar läsa och navigerar bort från denna sida. Åsikterna är mina egna och reflekterar inte nödvändigtvis försvamsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.

Det här är en samhällsblogg. Jag har valt att främst skriva om försvars- och säkerhetspolitik, men inte valt bort andra teman. Därför skriver jag nu om en viktig sak.

I am an ally

Bögar

Väl medveten om att

  1. detta inlägg troligen innebär att jag stämplas som en liberal homofil,
  2. detta inlägg av vissa anses vara olämpligt och försvaga bloggens trovärdighet och
  3. att jag mister läsare och följare,

så är jag fast besluten att säga min åsikt för en jämställd äktenskapslag: För mig är äktenskapet å ena sidan ett juridiskt kontrakt och å andra sidan ett uttryck av min och min makas vilja att förbinda oss till varandra och söka Guds välsignelse för vårt äktenskap. Jag har tidigare talat om yttandefrihet och grundläggande fri- och rättigheter. [1, 2]. Ett juridisk kontrakt borde inte begränsa grundrättigheter utan godtagbart skäl. Nu gäller äktenskapet endast mellan man och kvinna. I lagen om registrerat partnerskap begränsas de homosexuellas rättigheter. I detta avseende är lagen lite som Rysslands homopropagandalagar, som alltså begränsar yttrandefriheten på basen av budskapets sexuella inriktning eller ton. Marschordningen är i och för sig helt korrekt. Grundrättigheter begränsas med lagar, i vilka begränsandet tydligt uttrycks, även om man kan debattera saklighet och juridisk exakthet. Hos oss gick det lite snett. I Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om registrerat partnerskap konstaterades att äktenskapslagen visst är lite diskriminerande, varefter man fastställde grundrättighetspositiviten beredningen, men trots allt slutade med att man tog fram en diskriminerande lag, som visserligen marknadsfördes som en bragd för mänskliga rättigheter. Just denna kohandel gjorde lagen om registrerat partnerskap otydlig. Hur de homosexuellas rätt till parförhållande är begränsat (diskriminerat) i förhållande till de heterosexuellas rätt till äktenskap framgår endast vid en noggrann jämförelse av lagarna sida vid sida. Medbordgarinitiativet vill slutföra det som lagstiftaren inte på grund av politiska kompromisser mäktade med och förenhetliga lagstiftningen. Saken har ingen att göra med kyrkan. Religionsfriheten är tydlig – man får tillhöra ett samfund och samfundet får förrätta vigsel, men samfundstillhörighet är inte en förutsättning för vigsel. Initiativet ändrar inte på detta. Kyrkans rätt att förätta vigsel bibehålls oförändrad.

Alla religiösa samfund med vigselrätt, inklusive den evangelisk-lutherska och den ortodoxa kyrkan, skall även i fortsättningen ha rätt att själva bestämma ifall de viger par av samma kön i äktenskap.

Ett medborgarinitiativ till riksdagen gällande en ändring av äktenskapslagen […], se sida 1.

Förstås är det en större samhällsfråga. Ett äktenskap mellan man och kvinna har så klart en implicit innebörd av förökning, något av ett livsvillkor för ett folk. Finska kvinnors fertilitetstal är ett ev Europas högsta, men ändå otillräckligt för befolkningstillväxt. Kanske det vore på sin plats att stifta skilda föröknings- och födselplikter, om äktenskapet vill användas som garant för nationens livskraft? Då äktenskapslagen (inklusive propositionen) inte innehåller särskilda krav på förökning, så vore det ytterst underligt om riksdagens utskott i beredningsarbetet med initiativet mitt i allt hittade på sådana. I remissdebatten sjönk man visserligen just så lågt och lite lägre. ”Seriösa” motiveringar finns också; att få mera finnar att födas är en del av sannfinländarnas program.

På sikt är ökningen av nativiteten hos [den finska] ursprungsbefolkningen i vår mening den lättaste, mest ekonomiska och naturliga, dvs den enda verkliga, lösningen för att korrigera befolkningsstrukturen.

Sannfinländarnas valprogram, se sidan 24. (finsk, övers. min)

Direkt efter detta kommer sannfinländarna med sin ställning till samkönade äktenskap utan motiveringar.

Sannfinländarna accepterar inte vigsel av samkönade, för äktenskapet äv avsett att ingås mellan man och kvinna. Den nuvarande registeringen av partnerskap säkrar samkönade pars rättigheter, och således är rättspraxisen inte diskriminerande.

Sannfinländarnas valprogram, se sidan 24. (finsk, övers. min)

Av motståndarna kommer kristdemokraterna med ett lite tydligare värdebesked.

Lagstiftningen ska basera sig på en kristen äktenskapsuppfattning. Äktenskapslagen ska bevara äktenskapet mellan en man och en kvinna.

Kristdemokraternas valprogram, svensk sammanfattning.

I remissdebatten tog (kd) ledamöter även upp människans förökningsbiologi i en för partiet kanske främmande darwinistisk approach.

Förslaget i medborgarinitiativet står i min mening i konflikt med det biologiska faktum, att äktenskapet i grund och botten är en institution, vars mål är förökning.

Peter Östman, ordf kd riksdagsgrupp (övers. min)

Definitionen av äktensskapet  – – – som får sitt existensberättigande från förökningsbiologin …

Sauli Ahvenjärvi, viceordf kd riskdagsgrupp (övers. min)

Nu skulle det finnas en ypperlig chans för samtliga riksdagsledamöter och partier att visa stor finkänslighet och ryggrad. Det finns inga juridiskt hållbara motiveringar mot initiativet, utan endast orsaker som hänför sig till personlig övertygelse, värdegrund och partiprogram. Dessa får inte gå före grundrättigheter. Det vore stiligast av motståndarna att lämna tom röst.

Kvinnor

I värnpliktsdebatten, som märkbart befrämjats av Ohi on – Medborgarinitiativet för att avskaffa värnplikten, har många bidrag hörts. Tyvärr har kvinnorna varit väldigt tysta, även om ett fåtal goda anföranden gjorts. Alla feministiska bidrag i debatten har inte varit så smickrande.

Kompanichefen ville höja enhetens anda genom att framhäva ”elitförbandet”, med följande motivering: ”Här har vi inga bögar, utlänningar eller kvinnor”

Bloggen ”Feministen vuoro” (övers. min)

Försvarsmaktens egna tidning Ruotuväki gjorde et fint reportage om Norges könsneutrala värnplikt. Även de mera ingående motiveringarna för Norges lösning berättar tydligt varför värnplikten i första hand borde engagera kvinnor. Det handlar inte om att männen tvingas tjänstgöra; värnplikten är lika diskriminerande för kvinnor. Värnplikten är dialektalt en plikt och en rättighet. I nuläget är den inte en rättighet för kvinnor. Den manliga dominansen i försvars- och säkerhetspolitiken och i samhällets strukturer för fred och konflikthantering är en tydlig manifestation av detta kvinnoproblem. Vår försvarsminister Elisabeth Rehn (1990–95), Europas första kvinna på den posten blev ofta kallad flicka eller tös — en sak som än idag kommer fram. Självförsvar och försvar av eget land är en rättighet även från ett folkrättsligt perspektiv. När vi med lag reglerar förberedelser och arrangemang kring denna våldsmonopol blir den en ensidig skyldightet. Fenomenet förändras inte i sig. Väpnat försvar är vår rätt som ett suveränt folk.

Invandrare

Försvarsmakten skiljer eller bokför inte människor på basen av etniskt ursprung eller invandring. Vi har endast myndiga finska medborgare i tjänst, som alla har samma utgångspunkter oberoende av bakgrund. Vi har inte kvoterade invandrare eller kvinnor. Helt vettigt och bra så, men lite svårt blir det förstås, om vi själv vill få reda på hur väl värnplikten och en fullgjord beväringstjänst t.ex. har bidragit till integrationen. Vi har en massa fina berättelser, med endast lite bevisning som stöd. I den förra delen diskuterade jag ökningen av antalet beväringar med invandrarbakgrund i framtida årskullar. Det kunde finnas behov av att samla lite information, i syfte att göra tjänstgöringen effektfull även för finländare med invandrarbakgrund. En möjlighet att utreda hur tjänstgöringen uppfattas av invandrare vore att i slutenkäten fråga om bakgrund och ursprung och be om svar på följande påståenden (typ):

  • Jag upplevde tjänstgöringen som fysiskt trygg.
  • Jag upplevde tjänstgöringen som psykiskt trygg.
  • Jag blev inte diskriminerad på grund av kön, ursprung, språk, religion eller övertygelse.

Svaren kunde vara intressanta och skulle säkert hjälpa oss att göra tjänsten tryggare och bättre för alla.

Maahanmuuttajat, homot ja naiset, osa 3

Varoitus!
Tässä kirjoituksessa käsitellään homoseksuaalisuutta, naisia ja asevelvollisuutta sekä maahanmuuttajia avoimuuden ilmapiirissä. Jos saat tästä allergisen reaktion, niin kehotan lopettamaan lukemisen tähän. Mielipiteeni ovat omiani, eivätkä välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista linjaa.

Tämä on yhteiskuntablogi. Olen valinnut keskittyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, mutta en ole rajannut pois muita asioita. Siksi kirjoitan nyt tärkeän asian puolesta.

I am an ally

Homot

Vakaasti harkiten ja tietoisena siitä, että

  1. tämän merkinnän myötä minut todennäköisesti leimataan liberaaliksi homostelijaksi,
  2. tätä merkintää jotkut pitävät sopimattomana ja blogin uskottavuutta heikentävänä ja
  3. menetän tämän myötä lukijoita ja seuraajia,

päätän sanoa sanani tasa-arvoisen avioliittolain puolesta:

Minulle avioliitto on yhtäältä juridinen sopimus ja toisaalta minun ja puolisoni tahdon ja sitoutumisen ilmaisu, jolle olemme pyytäneet Jumalan siunausta.

Olen aiemmin käsitellyt sananvapautta ja perusoikeuksia [1, 2].

Juridisen sopimuksen ei tulisi rajoittaa perusoikeuksia. Nyt avioliitto säädetään miehen ja naisen väliseksi ilman hyväksyttävän perusteen esittämistä. Laissa rekisteröidystä parisuhteesta homojen oikeuksia rajoitetaan. Tässä suhteessa laki rekisteröidystä parisuhteesta on vähän kuin Venäjän homopropagandalaki, jossa siis sananvapautta rajoitetaan sanoman seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Marssijärjestys on sikäli oikea, että Venäjällä perusoikeuksia on sentään rajoitettu lailla, jossa se selvästi sanotaan, joskin sen asianmukaisuudesta ja täsmällisyydestä voidaan kiistellä. Meillä taas hallituksen esityksessä laiksi virallistetusta parisuhteesta todettiin avioliittolain syrjivyys, vahvistettiin perusoikeusmyönteisyys, mutta päädyttiin kuitenkin uuteen syrjivään lakiin, jonka jälkeen koko komeutta markkinoitiin syrjinnän poistamisena. Juuri tämän poliittisen lehmänkaupan takia laki rekisteröidystä parisuhteesta on epäselvä. Se millä tavalla homojen parisuhdeoikeutta on rajoitettu suhteessa heterojen avioliito-oikeuteen käy ilmi vain lukemalla molempia lakeja rinnakkain. Kansalaisaloite saattaisi nyt loppuun sen mihin lainsäätäjä ei silloisten poliittisten kompromissien takia pystynyt ja eheyttäisi lakikokonaisuutta.

Kirkkoon asia ei liity. Uskonnonvapaus on selvä — kirkkoon saa kuulua ja kirkko saa toimittaa vihkimisen, mutta kirkkoon kuuluminen ei ole edellytys vihkimiselle. Tätä ei olla aloitteessa muuttamassa. Kirkon oikeus vihkiä tai olla vihkimättä säilyy ennallaan.

Kaikilla vihkimiseen oikeutetuilla uskonnollisilla yhdyskunnilla, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko mukaan lukien, on jatkossakin itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.

Tasa-arvoisen avioliittolain aloiteteksti, sivu 1.

Tokihan kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Miehen ja naisen välisen avioliiton voidaan implisiittisesti nähdä kannustavan lisääntymiseen, joka on jonkinlainen kansan elinehto. Suomalaisten naisten hedelmällisyysluku on Euroopan korkeimpia, mutta ei silti riitä väestönkasvuun. Ehkä pitäisikin erikseen säätää jonkinlaisesta lisääntymis- ja synnytysvelvoitteesta, mikäli avioliittoa haluataan käyttää kansan elinvoimaisuuden takeena? Avioliittolakihan ei nykyisellään sisällä velvoitetta lisääntymisestä, joten kummallista olisi, jos eduskunnan valiokunnat ryhtyisivät mietintöjä tehdessään tällaista käsittelemään. Lähetekeskustelussa toki näinkin alas vajottiin. Osin syystäkin; kantaväestön syntyvyyden nostaminen kuuluu aloitetta vastustavien perussuomalaisten ohjelmaan:

Pitkällä aikavälillä kantaväestön keskuudessa syntyvyyden saaminen nousuun on mielestämme helpoin, edullisin sekä luonnollisin eli toisin sanoen ainut todellinen ratkaisu väestörakenteen korjaamiseksi.

Perussuomalaisten vaaliohjelma, sivu 24.

Heti tämä perään perussuomalaiset esittävät ohjelmassa kantansa avioliiton osapuoliin ilman kummempia perusteluja.

Perussuomalaiset eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon, sillä avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen välillä solmittavaksi. Nykyinen parisuhteen rekisteröinti turvaa samaa sukupuolta oleville pareille heille kuuluvat oikeudet, eikä oikeuskäytäntö siten ole syrjivä.

Perussuomalaisten vaaliohjelma, sivu 24.

Vastustajista Kristillisdemokraatit esittävät perustana selkeämmän arvoperusteen.

Haluamme säilyttää lainsäädäntömme pohjana kristillisen avioliittokäsityksen. Avioliittolain tulee edelleen koskea vain yhden naisen ja yhden miehen muodostamaa parisuhdetta.

Koti, uskonto, isänmaa. Kd:n vaaliohjelma, sivu 21.

Lähetekeskustelussa (kd) edustajat nostivat vielä esille lisääntymisbiologian ja puolueelle yleensä hieman vieraan darwinismin.

[K]ansalaisaloitteessa oleva ehdotus on mielestäni ristiriidassa sen biologisen tosiasian kanssa, että avioliitto on pohjimmiltaan instituutio, jonka tavoitteena on lisääntyminen.

Peter Östman, kd eduskuntaryhmän pj

[I]hmisen lisääntymisbiologiasta – – –  oikeutuksensa saavan avioliiton määritelmän…

Sauli Ahvenjärvi, kd eduskuntaryhmän vpj

Tämä olisi kaikille kansanedustajille ja puolueille hieno paikka osoittaa suurta hienotunteisuutta ja selkärankaa. Aloitetta vastaan ei ole juridisia perusteita, vaan ainoastaan henkilökohtaiseen vakaumukseen, arvomaailmaan ja puolueiden ohjelmiin liittyviä syitä. Nämä eivät saa mennä perusoikeuksien edelle.

Vastustajien olisi tässä tapauksessa tyylikkäintä äänestää tyhjää.

Naiset

Asevelvollisuuskeskustelussa, jota on merkittävästi edistänyt Ohi on — aloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi, on kuultu paljon puhujia. Valitettavasti naiset ovat olleet hyvin hiljaa. Muutamia hyviä puheenvuoroja on käytetty, valitettavasti ne eivät aina ole kovin mairittelevia.

Komppanianpäällikkö halusi kohottaa perusyksikön henkeä korostamalla sen luonnetta “eliittiyksikkönä”, seuraavalla perustelulla: “Täällä ei ole mitään homoja, ulkomaalaisia tai naisia.”

Feministen vuoro -blogi

Puolustusvoimien oma lehti Ruotuväki teki hienon jutun Norjan tasa-arvoisesta asevelvollisuudesta, joka on lukemisen arvoinen. Myös Norjan ratkaisun perustelut kertovat hyvin, miksi asian pitäisi ensisijaisesti olla naisille tärkeä.

Kyse ei ole vain siitä, että vain miehet joutuvat palvelemaan; asevelvollisuus on yhtä lailla naisia syrjivä. Asevelvollisuus on yhtäältä velvollisuus ja toisaalta oikeus. Nykytilanteessa se ei ole oikeus naisille. Tästä yksi ilmentymä on turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä yhteiskunnan turvallisuuden ja konfliktinhallinnan rakenteiden miesvaltaisuus ja -keskeisyys. Puolustusministeri Elisabeth Rehniä tytöteltiin aikanaan — asia, joka tänä päivänkin tulee esille.

Maansa ja itsensä puolustaminen asein on sodan oikeussääntöjen ja ihmisoikeussopimusten näkökulmasta oikeus. Säädeltäessä siihen valmistavasta koulutuksesta ja sen järjestämisestä siitä tulee velvollisuus. Sen perimmäinen luonne ei kuitenkaan muutu. Aseellinen maanpuolustus on oikeutemme itsenäisenä kansana.

Maahanmuuttajat

Puolustusvoimat ei erottele tai arkistoi ihmisiä etnisen taustan tai maahanmuuton mukaan. Palveluksessa on täysi-ikäisiä Suomen kansalaisia, joilla kaikilla on samat lähtökohdat taustoista riippumatta. Meiltä ei löydy ”kiintiö-mamuja”, kuten ei myöskään ”kiintiönaisia”. Ihan järkevää, mutta hieman vaikeaksi tietysti menee, jos itse haluamme saada selville kuinka hyvin asevelvollisuus ja suoritettu varusmiespalvelus on tukenut kotoutumista. Meillä on valtavasti hienoja kertomuksia, mutta vähän näyttöä taustalla. Edellisessä osassa käsittelin maahanmuuttajien osuuden kasvua ikäluokassa. Tarvetta tilastoinnille voisi olla, jotta palvelus olisi vaikuttavaa myös maahanmuuttajille.

Yksi mahdollisuus selvittää palvelusta maahanmuuttajien osalta olisi loppukyselyssä kysyä taustasta ja sen jälkeen esittää väittämät:

  • Palvelus oli minulle fyysisesti turvallista.
  • Palvelus oli minulle henkisesti turvallista.
  • Minua ei syrjitty sukupuolen, alkuperän, kielen tai uskonnon tai vakaumuksen perusteella.

Vastaukset voisivat olla kiinnostavia ja auttaisivat meitä varmasti tekemään palveluksesta turvallisempaa kaikille.

Vanhanaikainen velvollisuus

Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä vältttämättä heijasta Puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Virallinen linja

Useat mediat, näiden joukossa mm. Yle, ovat syksyn aikana havainneet puolustusvoimien ja muiden päättäjien käyneen taisteluun asevelvollisuuden puolesta sekä lehdissä [1, 2] että blogeissa [1, 2]. Todellisen lähtölaukauksen keskustelulle antoi ”Ohi on!” -kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi.

Tykkään aidosti siitä, että puolustusvoimien työntekijät, varsinkin johtajamme, terävästi ja selvästi puhuvat ratkaisustamme paikallisissa medioissa — siellä missä myös joukkomme vaikuttavat. Näkökantamme on tietysti sinänsä selvä — puolustusratkaisun peruspilareita emme itse ole valaneet. Toimeenpanemme lainsäätäjän päättämän ratkaisun. Kovin kummaa olisi, jos viranomainen avoimesti kyseenalaistaisi kansan määräämän tehtävän. Olemme tietysti asiantuntijoita ja tahdomme erityisesti tuoda esille ne hyödyt, joita asevelvollisuus tuottaa yhteiskunnalle, vaikka keskitymme aseelliseen taisteluun kykenevien sotavoimien rakentamiseen.

Uskon täysin ratkaisuumme, mutta olen myös valmis aidon avoimesti keskustelemaan sittä, sen sijaan että linnoittautuisin poteroni pohjalle. Tätä keskustelua tarvitaan nykypäivänä — olemmehan itsekin todenneet, että nykyrahoituksella päästään vuoteen 2015, mutta sen jälkeen tarvitaan lisää panostusta tai perusteiden muuttamista.

Vanhanaikainen velvollisuus

Asevelvollisuuslaki asettaa miehet ja naiset eriarvoiseen asemaan monella eri tapaa. Kyseessä on sekä yksilöllinen että yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Yksilön osalta kajotaan vapauteen ja määrätään velvollisuus. Tasa-arvoisin on tietysti kaikille yleinen velvollisuus, ja näin varmaan esi-isämme ajattelivat asiasta säätäessään. Naisille tuli myöhemmin olemaan kotirintamalla keskeinen ja järjestäytynyt rooli, mikä varmaan sementoi käsitykset siitä, että velvollisuuden tulisi rajoittua koskemaan vain miehiä. Ja maailma oli silloin erilainen.

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Suomen perustuslaki 6 §

Kaikille lienee selvää, että ikä, vakaumus, terveydentila ja vammaisuus ovat niitä tekijöitä joita saa ja tulee huomioida sotilaita valittaessa. Kehotan perustelemaan miksi sukupuoli olisi yksi. Naiset saivat oikeuden vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuonna 1995. Silloin sukupuolten välistä tasa-arvoa käytettiin vahvana perusteluna, mutta aika ei vielä ollut ihan kypsä ja lopputuloksena oli, että sukupuoli hylättiin perusteena, mutta kaikki jätettiin kuitenkin vapaaehtoisuuden varaan. Käytännössä miesten yleisestä asevelvollisuudesta tuli tämän myötä entistä enemmän perustuslain vastainen.

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus
Kuva: Helsingin sanomat.

Pelkästään miehiin kohdistuvan velvollisuuden laajempi merkitys näyttää menevän Suomen naisilta ohi. Tai sitten minä en vain tajua. Kyseessä ei ole velvollisuus, vaan mahdollisuus. Asepalveluksen suorittamisessa on yhtäältä kyse sukupuolten välistä yhdenvertaisuudesta ruohonjuuritasolla, toisaalta naisten asemasta yhteiskunnassa. Niin kauan, kun valtio ja sen miehet pitävät omistuksessaan valtakoneistoa ja väkivaltamonopolia, ovat naiset aina heikommassa asemassa.

Turvallisuusneuvosto […] kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan naisten kasvavan edustuksen kaikilla päätöksentekotasoilla kansallisissa, alueellisissa ja kansainvälisissä instituutioissa sekä mekanismeissa konfliktien estämiseksi, hallinnoimiseksi ja ratkaisemiseksi;

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 (2000)

Tässä on (taas) syytä nostaa esille Norja, joka teki asepalveluksesta sukupuolineutraalin. Merkittävänä perusteluna Norjan päätöksessä oli naisten osallistumisen ja vaikuttamisen lisääminen.

Hyvät naiset, miehenä olen tietysti sitä mieltä, että ne keskimäärin 16,2 kuukautta, mitkä hedelmällisessä iässä käytätte lasten kantamiseen, ovat jo itsessään täysin suoritettu kansalaisvelvollisuus. Välinpitämätön suhtautumisenne todelliseen tasa-arvoon kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja vaahtoaminen esim. naisten eurosta ei murra rakenteita, jossa mies puolustaa kotia, kantaa leivän pöytään ja nainen hoitaa lapsia. Hyvää työtä, Suomen naiset. Jatkakaa näin!

Kohti kansalaisvelvollisuutta

Asevelvollisuutta on usein perusteltu kansalaiskasvatuksella ja siviiliammatissa hyödynnettävän osaamisen saamisella. Velvollisuudella on siis voimakas yhteiskunnallinen vaikuttavuus [1, 2, 3]. Viime aikoina esille on positiivisena yhteiskunnallisena vaikutuksena erityisesti nostettu esille syrjäytymisen ehkäisy.

Lisäarvo ei katoaisi mihinkään vaikka velvollisuus koskisi kaikkia. Harvempi tietysti valittaisiin asepalvelukseen ja valinta tapahtuisi yksinomaan sotilaallisen kelpoisuuden perusteella. Tämä tietysti ravisuttaisi suomalaista armeijakeskeistä machoyhteiskuntaa, jossa ihmisarvoa työpaikoillakin mitataan sotilasarvoilla, kertausharjoituksilla, ylennyksillä ja saaduilla ansio- ja kunniamerkeillä.

Aidosti yleinen velvollisuus, jossa osa vapaaehtoisuuteen ja kelpoisuuteen perustuen suorittaa palveluksensa ase kädessä, ja loppuosa tekee merkityksellisen, vaikuttavan ja tehokkasti järjestetyn siviilipalveluksen, olisi tasa-arvoisempi ja paremmin yhteiskuntaa palveleva ratkaisu. Puolustusvoimat ei tarvitse yli 80 % ikäluokasta. Vuonna 2015 sodan ajan vahvuutemme tippuu 230 000 sotilaaseen. Puolustusvoimat voisi ottaa tuhansia naisia vuosittain. Ongelmia syntyisi korkeintaan alussa, kun naispuolisesta päällystöstä olisi pulaa, mikä olikin pointtini.

Asepalveluksen ja siviilipalveluksen kehittämistä ei tulisi liiaksi kytkeä puolustusratkaisuun. Kyse on kriisikestävän yhteiskunnan luomisesta, missä kaikilla kansalaisilla on hyvät valmiudet avustaa toisiaan ja yhteiskuntaa hädässä. Tässä täytyy olla selvä ero siviilipalveluksen ja asepalveluksen välillä, mutta molempien tulee olla samalla tavalla mielekkäitä, arvostettuja ja niiden tulee tuottaa mitattavaa turvallisuutta yhteiskunnalle.

En vidrig plikt

Åsikterna jag här uttryckt är mina egna. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.

Den officiella linjen

Ett flertal medier, bland annat Yle, har under höstens gång noterat försvarsmaktens och andra beslutfattares kraftiga agerande i försvar för värnplikten i tidningar [1, 2] och bloggar [1, 2]. Det verkliga startskottet till debatten utgjordes av ”Ohi on!” -medborgarinitiativet att avskaffa värnplikten.

Jag gillar stort det att försvarmaktens medarbetere, i synnerhet våra chefer, skarpt och tydligt uttalar sig om vår lösning i lokala medier nära platserna där våra förband verkar. Vår ståndpunkt är förstås självklar — försvarslösningens grundvalar är inte något som vi själva hittat på. Vi verkställer helt enkelt den lösning som lagstiftaren valt. Det vore ju lite underligt om myndigheten tvivlade på sitt uppdrag. Vi är förstås experter i ämnet, och vill naturligtvis framhäva de särskilda fördelar värnplikten har för hela samhället, även om vi fokuserar på att bygga och upprätthålla en krigsmakt för väpnad strid. Jag tror på vår lösning, men är också redo att öppet diskutera ämnet, i stället för att ligga i min skyttegrop. Diskussionen och debatten om värnplikten behövs idag, i synnerhet då vi (försvarsmakten) tydligt sagt att budgetramarna för oss till 2015, men inte vidare. Därefter krävs att man satsar mera eller ändrar grunderna.

En förlegad plikt

Värnpliktslagen särbehandlar män och kvinnor på ett flertal helt olika sätt med både individuell och samhällelig innebörd. Den första är förstås inskränkandet av individens frihet och åläggandet av plikten. Det mest jämlika är förstås en allmän värnplikt. Så tänkte säkert också våra förfäder, då de stiftade plikten. Kvinnorna kom senare att ha en stark och väl organiserad roll på hemmafronten i krigen, vilket säkert cementrerade att plikten bara ska gälla för män.

Alla är lika inför lagen. Ingen får utan godtagbart skäl särbehandlas på grund av kön, ålder, ursprung, språk, religion, övertygelse, åsikt, hälsotillstånd eller handikapp eller av någon annan orsak som gäller hans eller hennes person.

Finlands grundlag 6 §

Jag tror att det står klart för alla att ålder, övertygelse, hälsotillstånd och handikapp får och skall vara de faktorer man överväger då man väljer soldater. Kom med en bra motivering varför könet ska vara en! Kvinnorna fick rätt att göra frivillig vapentjänst 1995, med en stark motivering av jämställdhet, men tiden var inte mogen för att i lagens beredningsarbete fullt ut ta ställning till detta. I princip slopade man könet som motivering för särbehandling, men det blev fettfri mjölk. Den allmänna värnplikten för män blev mera grundlagsvidrig i och med kvinnornas frivilliga militärtjänst.

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus
Bild: Helsingin sanomat.

 

Innebörden av att värnplikten bara gäller män verkar gå våra finska kvinnor förbi. Eller så är det jag som inte fattar. Det handlar inte bara om en plikt, utan en möjlighet. Dels handlar det om jämställdhet mellan könen på gräsrotsnivå — dvs. göra vapentjänsten, dels om att stärka kvinnornas ställning i samhället. Så länge staten och dess män lägger beslag på maktapparaten och våldsmonopolet är kvinnorna alltid i en svagare ställning.

The Security Council […] urges Member States to ensure increased representation of women at all decision-making levels in national, regional and international institutions and mechanisms for the prevention, management, and resolution of conflict;

FN:s säkerhetsråds resolution 1325 om kvinnor, fred och säkerhet.

Här är det värt att (igen) lyfta fram Norge som i somras gick in för att göra värnplikten könsneutral. Motiveringen om inklusiviteten var kraftig.

Som en man, så tycker jag så klart att de i snitt 16,2 månader, som varje kvinna i fertil ålder använder för att bära barn, i sig är en fullgjord medborgerlig plikt. På basen av kvinnornas tama sätt att kräva verklig jämställdhet på alla sämhällets nivåer och i stället t.ex. argumentera i kvinnans euro, så lär mannen fortsättningsvis försvara hemmet, då kvinnan sköter barnen. Bra jobbat, Finlands kvinnor. Fortsätt så!

Mot en medborgarplikt

Värnplikten har ofta motiverats med att män får medborgerlig fostran och färdigheter med civilt mervärde. Plikten har alltså ett kraftigt samhälleligt mervärde. Under de senaste åren har det särskilt lyfts fram att plikten hindrar utslagning. Mervärdet skulle inte försvinna om plikten blev allmän för alla. Förstås skulle färre väljas till värnplikt och valet skulle enbart ske på basis av militär duglighet, något som säkert skulle tära på den finska armécentrerade machokulturen, där duglighet på jobbet ibland mäts med militärgrad, repetitionsövningar, befordringar och utdelade förtjänsttecken och ordnar.

En allmän plikt för alla där en del på basen av frivillighet och duglighet gör vapentjänst och resten gör en meningsfull och effektivt ordnad civiltjänst kunde ge samhället mera och vara en jämlik lösning. Försvarmakten behöver inte över 80 % av årskullen. Detta torde vara klart för alla då vi skär vår krigtida styrka till 230 000 soldater från och med 2015. Försvarsmakten kan ta flera tusen kvinnor årligen. Problem skulle högst uppstå i början då vi har för få kvinnliga chefer, vilket var min poäng.

Utvecklande av värnplikten mot en mera jämställd medbordgarplikt och utvecklandet av civiltjänstgöringen behöver inte och ska inte kopplas till försvarslösningen. Det handlar om att skapa ett kriståligt samhälle där alla medborgare har goda färdigheter för att bistå varandra och samhället i nöd. Här ska det finnas en klar skillnad mellan civiltjänstgöringen och den militära tjänstgöringen och båda formerna av tjänstgöring ska vara meningsfulla, uppskattade och bidra till ett säkrare samhälle.