Muumilaakson puolustaminen

Seuraa SuomiAreenaa!.

SuomiAreenalta kohti Muumilaaksoa

SuomiAreenalla on käyty vilkasta turvallisuuspoliittista keskustelua. Ulkopoliittisen instituutin johtajan, tohtori Teija Tiilikaisen moderoimaa keskustelua Ukrainan kriisin vaikutukset Eurooppaan [videot Katsomossa: 1, 2, 3, 4] voidaan esimerkiksi tarkastella siinä toistuneen suomalaista turvallisuuspoliittista keskustelua leimaavan dissonanssin kautta. Tämä riitasointuisuus lisääntynee lähestyttäessä eduskuntavaaleja. Merkittävintä keskustelussa Ukrainan kriisin syistä, nykytilasta, vaikutuksista ja johtopäätöksistä Suomelle ja Euroopalle on ensinnäkin raa’asti yksinkertaistava tapa selittää näitä kaikkia kriisin aiheuttajaa etsimällä. Toiseksi vaikutuksia ja johtopäätöksiä pohdittaessa tyydytään usein kuvaamaan nykyistä poliittista linja ja pintatilannetta.

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd) käsitteli EU:n politiikkaa kriisin asti ja sen jälkeen Suomen välittömiä reaktioita kriisiin. Heinäluoma puhui hyvin valtiomiesmäisesti, kuulostaen välillä tasavallan presidentiltä. Iltasanomat antoikin Heinäluomalle runsain mitoin palstatilaa.

Suurempaa virhettä Suomi ei voisi tehdä, kuin lähteä nyt säntäilemään näissä oloissa ei puolille ja hankkimaan itselleen ongelmia.

Eero Heinäluoma, SuomiAreenalla 15. heinäkuuta 2014.

Heinäluoma sai sutkautuksestaan yhdet tai kahdet suosionosoitukset yleisöltä. Kiinnostava jatkokysymys tähän olisi ollut: Miten olemme ajautuneet sellaiseen tilanteeseen, että toimemme ja pääätöksemme aiheuttaisivat ongelmia; onko valtionjohdon toimintavapaus kaventunut? Olemmeko osa kriisin ratkaisua, pelkkä sivustakatsoja vai jonkun pelinappula?

Ulkoministeriön alivaltiosihteeri Matti Anttonen puolestaan käsitteli Ukrainan kriisiä eurooppalaisen diplomatian ja talouden työkalupakkia avaamalla, keskittyen lähinnä niihin toimiin, joilla tilanne voidaan vakauttaa lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ja samalla luoda edellytykset taloudellisten rauhan ja vakauden mekanismien toimivuudelle. Anttosen selitys oli sinänsä selvä; tarkoitus on normalisoida suhteet ja asioiden tila. Status quo ei kuitenkaan enää päde, mikäli Venäjän toimet Ukrainassa eivät ole selitettävissä jonkinlaisena anomaliana. Tällöin diplomatian ja talouden instrumentit täytyy vaihtaa uusiin.

Haukkamaisesti esiintynyt, ja tämän myötä varmaan russofoobikon leiman saanut, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) kuvasi hyvin kriittisesti Venäjän toimia, muistuttaen samalla Suomen muuttumattomasta asemasta pitkältä talviuneltaan heränneen karhun kainalossa.

Salolaisen viesti Venäjästä sotilaallisena ja arvaamattomana uhkana oli selvä, mutta suhteessa muihin puheenvuoroihin hän ei kyennyt selittämään miten Natoon liittyminen vaikuttaisi muihin turvallisuuden instrumentteihin. Viimeaikaisissa kokoomusvaikuttajien puheenvuoroissa Natolta on alettu riisua sen välineellinen arvo ja sitä käsitellään itseisarvoisesti turvallisuutena. Lisäksi liitolle on alettu antaa muita itseisarvioisia attribuutteja, kuten rauha, vapaus, demokratia ja vauraus. Tämä on omiaan polarisoimaan keskustelua ja palauttamaan sen 2000-luvun alun juupas/eipäs -aikaan. Äärimmäinen turvallisuusinstrumenttimme on sotilaallinen maanpuolustus. Tästä emme ole luopumassa, joten puolustusliitto voi ainoastaan olla sotilaallisen maanpuolustuksen tuki.

Heinäluoman tavoin kansanedustaja Mari Kiviniemi (kesk) arvioi myös Suomen suhdetta Venäjään ennen kriisiä verraten sitä muiden Euroopan maiden suhteisiin. Muuta maailmaa Kiviniemi tarkasteli valitettavan suppeasti – Venäjän hän asetti yksinomaan eurooppalaiseen viitekehykseen päätyen näin siihen johtopäätökseen, että Venäjän taloudellinen keskinäisriippuvuus Euroopassa asettaisi rajoituksia sen kyvylle jatkaa kriisejä pidemmän ajan.

Venäjän riippuvuus Euroopasta on toki suuri, mutta ei yhtä ehdoton kuin Euroopan valtioiden riippuvuus Venäjästä. Euroopalla ei ole varaa jatkaa kriisejä, mutta Venäjän osalta emme ole vielä nähneet tilannetta, jossa taloudelliset haittavaikutukset pakottaisivat maan lopettamaan sotatoimet tai edes kannustaisivat tällaiseen heikkouden osoittamiseen.

Kuva Muumilaaksosta
Kuva: Tampereen taidemuseon Muumilaakso.

Heinäluoman ja Kiviniemen puheenvuoroissa korostuu tietty (mielestäni pelottavan oloinen) muumilaaksomaisuus — yhtäältä poliittinen narratiivi kertoo Suomen hoitaneen erityistä suhdettaan Venäjään ja Ukrainan kriisin hallintaa osana EU:a muita paremmin. Toisaalta Suomen poliittiset, diplomaattiset ja taloudelliset toimet eivät todennettavasti ole muuttaneet järjestelmän tilaa parempaan suuntaan. Tässä yhteydessä Suomi näyttäytyy pikemminkin muualle Eurooppaan ja Venäjälle ikään kuin erillään olevana omana saarekkeenaan, josta välillä vain seurataan muun maailman menoa.

Muumilaaksosta lisää seuraavassa osassa klo 13.

Reblog: Turvallisuuspoliittista luettavaa 31.3.

Tämä on rebloggaus Janne Riiheläisen kokoamasta toisesta linkkilistasta Ukrainan kriisiin liittyen. Lista on laadultaan erittäin hyvä, minkä vuoksi haluan sen omalla blogillani mielelläni lukijoilleni jakaa.

Kaj Stenvallin maalaus. Nuori Putin Krimillä - Young Putin at Crimea, 2014. Öljy kankaalle - oil on canvas, 50 x 65 cm.
Nuori Putin Krimillä – Young Putin at Crimea, 2014. Öljy kankaalle – oil on canvas, 50 x 65 cm.

Tilanteen analyysiä eri osa-alueilta

Ukraina

Venäjä

Suomen asema

Suomi ja Nato

#Kultaranta

Jatko-osa löytyy täältä.

Seuranta (uusi)

Tähän kerään uutisia, twiittaajia, blogeja ja muuta mitä #Kultaranta-keskustelujen myötä syntyy ja löytyy. Uusimmat ensin. Vinkkejä ja linkkejä saa mielellään jättää blogin kommentteihin.



Päivitetty 18.6. kl 21.00

Videolähetykset tallenteina YLE Areenassa

Kolumnit, blogit ja muut hieman kiinnostavammat ja pidemmät


Päivitetty 17.6. kl 15.30


Päivitetty 17.6. kl 13.00


Päivitetty 16.6. kl 23.00


Videolähetykset suorana YLE Areenassa (siirretty)


Kultaranta-keskustelut: Suomen versio Ruotsin valtakunnallisesta turvallisuusseminaarista Sälenissä (#fofrk), omat #turpokäräjät vai maltillisempi #fundeeraus? Siinä aiheellinen kysymys huomista odotellessa. Tapahtumasta on Tasavallan presidentin verkkosivujen kautta annettu kutsua vaille jääneille seuraavat tärkeät tiedot:

Presidentin avauspuheenvuoroa sekä avaus- ja päätöskeskustelua on mahdollisuus seurata suorana verkossa YLE Areenan kautta. Yleisöllä on myös mahdollisuus esittää kommentteja ja kysymyksiä keskustelijoille. Kysymyksiä voi lähettää joko sähköpostitse kultaranta.kysymykset@fiia.fi, Facebookissa facebook.com/niinisto ja Twitterissä #Kultaranta.

Tasavallan presidenttin kanslia

Tapahtumaan on kutsuttu noin sata turvallisuuden asiantuntijaa, tekijää ja päättäjää. Yksi tapa seurata tunnelmia Kultarannasta on Twitteristä hashtageilla #Kultaranta, #turpokäräjät ja #turpo. Ohessa muutama Twitter-nimi, verkkosivu ja blogi, joita siis kannattaa aiheen piiristä seurata.

Järjestäjät

Kultarantaan kutsuttuja

Kultarantaa seuraavat ja siitä kirjoittavat

Janne Riiheläinen on blogissaan käsitellyt Kultarantaa, omia ja turpoaktiivien yhteisön odotuksia tapahtumasta. Rytkyn avoin kirje presidentille on niin hieno, että se olisi ansainnut vastauksen.

Jarno Limnéll on omassa Iltalehden blogissaan käsitellyt #Turpokäräjiä ja laajemmin Suomen turvallisuusrakenteita Suomen Kuvalehdessä yhdessä Ulkopolittiisen instituutin tutkijan, Charly Salonius-Pasternakin kanssa.

Mielipiteeni

Behöver Finland en egen Sälen?

Kolmansilla suomenruotsalaisilla puolustuspäivillä esitetty kysymys

Tasavallan presidentti, puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö lanseerasi tapahtuman fundeerauksena ja myönsi kopioinensa ajatuksen naapurista. Tämän myötä tapahtumaan on kohdistunut odotuksia, joita se luultavasti ei lunasta.

Kyseessä on todennäköisesti tilaisuus, jossa ulkopolitiikkamme johtaja normaalia vapautuneemmassa ilmapiirissä kuulee turvallisuuden asiantuntijoita laajan turvallisuuden viitekehyksessä. Vastaava tilanne on sotilaallisessa suunnittelussa, kun komentaja esikuntineen operaatiivisen suunnittelun käynnistettyään, ajoissa ennen päätöksentekoa, määrittelee perusteita ja kerää tietoa. Samasta lienee siis tässä kysymys. Kunnia Tasavallan presidentille toteuttamistavan valinnasta. Keskustelujen ennennäkemätön avoimuus ja julkisuus, oma sitoutuminen asiaan ja linkitys kansalaiskeskusteluun ovat juuri sitä mitä ”turponarkit” ovat kaivanneet. Paremmin ei voisi tehdä. Kultaranta ei kuitenkaan ole Sälen. Sälenin julkilausutttuna tavoitteena on:

Rikskonferensen samlar 300 deltagare och 30-40 talare under tre dagar. Dess syfte är att ge deltagarna möjlighet till information, diskussion och debatt om säkerhets- och försvarspolitik.
Konferensen uppmanar såväl formella som informella diskussioner mellan parlamentariker, representanter från näringslivet, politiska partier, myndigheter, ungdomsorganisationer och olika NGO: s. Rikskonferensen skapar därför möjlighet till diskussioner och personliga kontakter på ett unikt sätt.

Aidolle ”Suomen Sälenille” on vielä tilaus. Katseet tässä kääntyvät järjestöjen puoleen. Ulkopoliittista instituuttia on toteuttajana tässäkin väläytetty. Mielestäni hallitusvallan renki olisi huono valinta järjestäjäksi. Kultaranta-keskustelut ovat osa UPI:n tehtävä, eli tiedon tuottaminen päätöksentekoa varten. UPI tekee mittavaa työtä kansalaiskeskustelun eteen vapaan tieteen puitteissa, mutta tarvitaan organisaatio, jonka lausuttu päätehtävä on kansalaiskeskustelun ja kansalaisten tietojen parantaminen. Turponarkit: Älkää siis olko pettyneitä Kultarantaan, oli julkisuus ja keskustelu mitä tahansa. Kultaranta-keskustelut ovat juuri sitä mitä Tasavallan presidentti tahtoo. Hänellä on tässä puheet ja sitä myötä valta päättää. Hienoa, että hän tekee sen näin julkisesti, kansaa valistaen ja ajankohtaista ja jatkuvaa keskustelua herättäen.

Jatkuvasta keskusteluyhteydestä puhui myös pääministeri Jyrki Katainen, kun hän selonteon luovuttamisen yhteydessä lupasi pyydettäessä pitää vuosittain hallituksen turvallisuuspoliittisen tilannekatsauksen eduskunnalle, jossa siis tiedotettaisiin eduskuntaa (so. kansaa) vuosittain turvallisuusympäristömme muutoksista ja kehitystrendeistä. Tämä toisi turvallisuuden arkipäiväiseen keskusteluun. Katainen lupasi, mutta valtioneuvosto ei voi lunastaa lupausta ilman eduskunnan pyyntöä (vaatimusta) ko. tapahtumasta. Nyt olisi aika eduskunnan herätä vaatimaan valtioneuvostolta vuosittain annettavaa tilannekatsausta.

Kultaranta-keskusteluilla on mahdollisuus luoda useita uusia avauksia:

  • Avoimuuden ja julkisuuden kulttuuri ja median suurempi mielenkiinto turpo-tapahtumien välittämiseen kansalle.
  • Säännölliset turvallisuuden ympärillä käytävät keskustelut ja toimijoiden verkottuminen
  • Kansan mielenkiinnon ylläpitäminen ja aktiivisuuden lisääminen
  • Sarja julkisia työpapereita ja julkaisuja. Ehdotan nimeksi ”Kultaranta papers.”

Saas nährä.