Liekeissä, osa 1 (Nato-keskustelu)

Kuva, jossa Naton tunnus edustalla ja Suomen lippu taustalla
Kuva: Yle.

Ukrainan kriisi on pannut vauhtia suomalaiseen Nato-keskusteluun. Myös suomenruotsalainen keskustelu sai vauhtia Ylen ”Obs debatt” -ohjelmassa torstaina maaliskuun 7. päivänä. Ohjelmassa olivat mukana Markus Lyra, Michael Moberg ja Jan Koskimies. 30 minuutin ohjelma kannattaa katsoa jo pelkästään ruotsin kielen oppimisen takia. Kiinnostavin Nato-keskustelu käytäneen nimittäin kevään ja kesän aikana Ruotsissa.

Skärmdump från Yle Arenan
Linkki: Obs debatt.

Natosta puhuttaessa on pakko avata metakeskustelulla, eli keskustella keskustelusta. Aiemmin tämä oli ainoa salonkikelpoinen tapa keskustella Natosta leimautumatta ”natottajaksi” tai YYA-jäänteeksi. Mielestäni Nato-keskustelu Suomessa on kehittynyt isoin harppauksin ja on osin jopa syvällisempää kuin Ruotsissa. Ulkoministeriö, puolustusministeriö ja Maanpuolustuskorkeakoulu ovat tuottaneet selvityksiä[1, 2, 3jäsenyyden vaikutuksista. Myös poliittinen mielipideilmasto on muuttunut jonkin verran kokoomuksen ollessa avoimesti Naton kannalla ja muutaman muun puolueen suostuessa nykyään edes keskustelemaan Natosta. Kehitys kulkee oikeaan suuntaan, so. avoimeen ja järkevään argumentointiin perustuvaan keskusteluun jäsenyydestä ja sen vaihtoehdoista, lähtökohtana valtakunnan turvallisuus.

Tämän huomioiden, väitän kuitenkin keskustelussa esiintyvän tietynlaista lyhytnäköisyyttä. Olen aiemmin kirjoittanut tiestä Naton jäseneksi ja tämä lyhyt selvitykseni on toistamisen arvoinen:

Tie Nato-jäsenyyten kulkee rauhankumppanuuden (PfP), erityisen kumppanuuden kehittämissuunnitelman (IPAP), neuvottelujen (intensified dialogue) ja jäsenhakemuksen (Membership Action Plan, MAP) kautta. Nato vaatii että jäsenyydellä on kansan ja suurimpien poliittisten puolueiden tuki. Kansanäänestystä ei Nato vaadi[;] Albania, Kroatia ja Puola menivät Natoon ilman kansanäänestystä. Kaikilla oli aikanaan kuitenkin merkittävä turvallisuusvaje paikattavana ja edessään ovi, joka oli sulkeutumassa. Nämä maat pääsivät sisään nopeutetulla aikataululla.

Viimeaikaisessa keskustelussa Zbigniew Brzezinskin mielipide suomalaisesta mallista hyvänä valintana Ukrainalle on pantu merkille.

The US could and should convey clearly to Mr Putin that it is prepared to use its influence to make certain that a truly independent and territorially undivided Ukraine pursues policies towards Russia similar to those so effectively practised by Finland: mutually respectful neighbours, wide-ranging economic relations both with Russia and the EU, but no participation in any military alliance viewed by Moscow as directed at itself – while also expanding its European connectivity. In brief, the Finnish model as the ideal example for Ukraine, and the EU, and Russia.

”Russia needs to be offered a ‘Finland option’ for Ukraine”, Financial Times, 22. helmikuuta 2014.

Tätä on tulkittu niin, että Nato-optio meni ja ovi pamahti kiinni. Osa totta — pikatietä Natoon ei nyt ole, koska silloin

  1. antaisimme signaalin turvallisuusvajeesta ja
  2. vaikeuttaisimme osaltamme ratkaisun löytämistä Ukrainan konfliktiin.

Ensimmäiseen tuskin haluamme suvereenina valtiona ryhtyä ja jälkimmäinenkään ei vastaa pyrkimyksiämme aktiivisesti edistää rauhaa ja vuoropuhelua Euroopassa ja maailmalla. Olemme siis itse valinneet jatkaa aidalla istumista.

Sitä vastoin mikään ei estä itsenäistä Suomen tasavaltaa normaalissa järjestyksessä jättämästä jäsenhakemusta tai seuraavassa selonteossa ilmaisemasta aikeensa aloittaa jäsenneuvottelut hallituskaudella. Tämäkin olisi tietysti selvä signaali, joka ei menisi Venäjältä ohi. Sen seurauksena välit kiristyisivät. Kaikille lienee selvää että Venäjä lähtökohtaisesti vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja käyttää sen estämiseksi painostusta, joka ei välttämättä rajoitu ainoastaan diplomaattisiin ja taloudellisiin keinoihin.

Tässä suhteessa keskustelu kaipaa perspektiiviä. Nato-jäsenyys ei ole hakemuksen tiputtamista postiluukkuun ja vastauksen saamista viikkoa myöhemmin. Kyseessä on pitkä prosessi, jota Venäjä koko ajan koettelisi. Lisäturvan hakemisella on siis hintansa. Lisäturvalla tarkoitan tietysti Naton perussopimuksen artiklaa 5:

”Sopimusosapuolten mukaan aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa sopimusosapuolta kohtaan tullaan
käsittämään hyökkäykseksi kaikkia kohtaan ja tällaisen hyökkäyksen tapahtuessa ne sitoutuvat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan itsenäiseen tai yhteiseen itsepuolustukseen oikeuttavan 51. artiklan mukaisesti avustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimusosapuolta tai sopimusosapuolia, ryhtymällä yksin ja yhteistoiminnassa muiden sopimusosapuolten kanssa tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin, myös aseellisiin, Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi.”

Artikla 5 on puolustusliiton perusta. Keskustelussa esiintyneet väitteet siitä, että kukaan ei tulisi avuksemme vaikka olisimme jäseniä, viittaavat lähinnä kansainvälisen politiikan heikkoon tuntemukseen; jos esimerkiksi Yhdysvallat epäröisi toimia toisen jäsenmaan joutuesssa hyökkäyksen kohteeksi, merkitsisi tämä Yhdysvaltain kansainvälisen vaikutusvallan perustana olevan järjestelmän täydellistä ja silmänräpäyksellistä romahtamista.

Puola vetosi maaliskuun alussa Naton perussopimuksen neljänteen artiklaan, jonka mukaan kuka tahansa liittolainen voi pyytää milloin tahansa neuvotteluja, jos se uskoo alueellisen integriteettinsä, poliittisen itsenäisyytensä tai turvallisuutensa olevan uhattuna. Tämä johti kaikkien jäsenmaiden konsultaatioihin maaliskuun 2. päivänä. Tämä oli neljäs kerta kun vastaavaa on tapahtunut sitten Naton perustamisen.

On merkillistä, että näiden mekanismien merkitys ei avaudu suomalaisille — kylmän sodan politiikkamme tavoitteena oli kaikin keinoin välttää tilanne, jossa Moskova kutsuisi Suomen YYA-sopimuksen 2. artiklan mukaisiin konsultaatioihin. Yksi siistimpi ratkaisu tähän oli luoda Neuvostoliiton tunnustama uskottava ja itsenäinen puolustus, johon voitiin vedota.

70- ja 80-lukujen puolustuksemme välineellinen arvo oli paljon sen kyvykkyyttä suurempi. Silloin oli myös Neuvostoliiton intressien mukaista tukea suomalaista narratiivia uskottavasta puolustuksesta. Tämä tilanne loppui yli 20 vuotta sitten, jolloin tunnustetusti uskottavasta puolustuksesta tuli paljon, paljon kalliimpi. Nyt vuonna 2014 olemme tulossa pisteeseen, jossa rahat eivät enää riitä. Siksi edessämme on puolustusuudistus. Uskottava puolustusratkaisu vaatii joko

  1. lisää rahaa kehyksiin tai
  2. turvatakuiden etsimistä.

Kevytmaitoa ei ole hyllyssä.

Kunniamaininnat (Palkintojenjako, osa 2)

Edellisessä bloggauksessani julkaisin henkilökohtaisen turvallisuuspoliittisen vuoden 2013 Top 10-listan. En lähde avaamaan valintaperusteita, mutta listaa laatiessani kävi hyvin aikaisin selväksi, että useampi olisi ollut maininnan arvoinen. Annoin kunniamainitoja ruotsinkielisessä jälkipyykissä. Nyt kohdistan kunniamaininnat yksinomaan suomalaisille toimijoille. Listalla ei ole järjestystä, jokainen kunniamaininta on toivottavasti saajalleen yhtä arvokas tai huvittava.


Ulkoministeriö

Ulkoministeriön tunnusMinisteriö on kuluvan vuoden aikana avustanut ulkomailla olevia hädän alaisia kansalaisia tehokkaasti. Ministeriö on viestinyt hyvin ja näkyvästi sekä perinteisesti että digitaalisesti verkossa, somessa ja tiedotteilla. Sen lisäksi on osattu pitää asioita salassakin.[1,2]

Joskus toiminta vaikuttaa vähän sekavalta kun jokaisella toimialalla on omat äänitorvensa, mikä heikentää selkeyttä. Aktiivinen esiintyminen somessa ja aito vuorovaikutus (kyllä, ministeriö vastaa kun kysyt!) kansalaisten kanssa tuovat UM:lle kunniamaininnan.

Alla muutama UM:n digitaalisen median linkki.


Kenraalit Harri Ohra-aho ja Jarmo Lindberg

Twitteriä seuraaville ei näiden kahden somessa aktiivisen kenraalin kunniamainintoja tarvitse perustella.

Prikaatikenraali Harri Ohra-aho palveli puolustusvoimien johtamisjärjestelmäpäällikkönä 2011–2013 ja määrättiin vuoden 2013 huhtikuusta alkaen tiedustelupäälliköksi. Näin hänestä tuli tietääkseni maailman ainoa tviittaava asevoimien tiedustelupäällikkö. Seuraa Twitteristä @Ohra_aho. Harri on myös aktiivinen #turpo keskustelija ja seuraa myös Venäjän kuulumisia, joten välillä tviiteissä esiintyy кириллица.

Kenraaliluutnatti Jarmo LindbergKenraaliluutnantti Jarmo Lindberg palvelee puolustusvoimien sotatalouspäällikkönä ja oli ilmavoimien komentaja vuosina 2008–2012. Seuraa Twitteristä @CharlesLindberg. Odotettavissa on ilmailuaihesten tviittien lisäksi myös ajankohtaista tietoa konflikteista maailmalla, urheilua ja vapaa-ajan harrastuksia, Venäjän asevoimien uutisia ja muuta maailman menoa.


Tasavallan presidentti Sauli Niinistö

Republiken Finlands President Sauli Niinistö och H.MM. Konung Carl XVI GustafPresidentti avasi vuoden ottamalla näppeihinsä ulko- ja turvallisuuspolitiikan, eli johtajuuden mikä hänelle kuuluukin. Vuodelta 2012 muistamme presidentin vastauksen kenraali Nikolai Makaroville. Niinistö käytti Ruotsin vuotuista valtakunnallista turvallisuus- ja puolustuspolitiikan konferenssia innoituksena omaan ”fundeeraukseensa”, eli Kultaranta-keskuteluihin.

Ei keskusteluista ihan Suomen Säleniä tullut, mutta ennennäkemätömällä tavalla presidentti antoi avoimuutta turvallisuuspoliittiselle keskustelulle. Artikkeleita tai muita tuotteita tilaisuudesta lupailtiin, mutta mitään ei ole vielä ilmestynyt, mistä syy kymmenen kärjen ulkopuolelle tippumiseen. Enemmän Säleniä saattaa kuitenkin Kultarantaan tulla, varsinkin kun presidentti osallistuu keskustelijana vuoden 2014 konferenssiin sunnuntaina 12 tammikuuta 2014.

Tätä ja paljon muuta voit seurata Sälen-sivustollani.


Ohi on aloitteen logo
Vaikka top-10 listassani paikan ottanut Hesari uutisoi kampanjan olevan epäonnistumassa, tohdin olla asiasta toista mieltä. Selvää on että nimiä ei aloitteeseen koskaan tule tarpeeksi, hyvä jos 10 000 menee rikki. Mutta kuten aiemmin sanoin:

Ohion-aloite on myös herättänyt keskustelua ja tuonut uutena asiana esille tasapuolisen, lähes suopean, keskustelukulttuurin. Aloite kerää sivuilleen puolestapuhujien ja vastustajien juttuja, tietoa ja linkkejä aiheesta. Aloitteen sosiaalisen median twitter ja facebook-tilit eivät suolla propagandaa, vaan välittävät tasapuolisesti tuntoja molemmin puolin.

Tästä syystä kunniamanininta ja toivomus siitä, että aloitteen puuhapetet jatkavat asevelvollisuutta koskevan keskustelun ylläpitämistä kampanjan sivustoilla. Nyt viimeinen päivitys on tehty lokakuun alussa.


Hedersomnämnanden (Prisutdelning, del 2)

I mitt förra inlägg publicerade jag en personlig säkerhetspolitisk topplista. Jag ska inte avslöja metoder bakom valen, men det stod klart redan en bit in i processen, att flere hade varit förtjänta av beröm. Därför följer ännu hedersomnämnanden till dem som var nära toppen med fina bragder. Vissa är delade på två, då den ena inte kunde ha fått äran utan den andra. Ingen särskild rangordning på listan nedan.


Oscar Jonsson och Johan Wiktorin

Oscar och Johan tog Nato-debatten fram på ett fint sätt genom att diskutera det per old school korrespondens. Bägge herrarnas bloggar är alltid mycket läsvärda och KKrVA tycks vara en av de få aktörerna som bjuder på en verkligen seriös debatt och läsning om den svenska (och ibland även finska) försvarsfrågan. Nato-breven visar också hur bloggare kan samarbeta och länka sina resurser för att få större slagkraft. På meritlistan finns även fiktion, nämligen följetongen Korridoren till Kaliningrad , som Johan Wiktorin skrev. Nu finns en bearbetad upplaga i tryck och kan beställas här. Tyvärr har följetongen iom trycket nu raderats från bloggen, vilket resulterar i en mini-Darwin. De flesta av oss hade nog köpt boken ändå, isht om den hade varit i pocket med snyggt omslag. Anyway, hedersomnämnandet är självklart.

Länkar till Nato-breven här om Du missat dom.


Utrikesministeriet

Myndigheten har under årets gång effektivt hjälpt nödställda finländare utomlands. Ministeriet varit superbra på att kommunicera både traditionellt och digitalt – på webben, i sociala medier och med pressmeddelanden. Och sen kan ju ministeriet även hålla hemligheter.
Ibland blir det lite virrvarr, då ministeriet har ganska många talespersoner. Det saknas liksom tydlighet. Det aktiva uppträdandet i sociala medier och äkta växelverkan (ja, dom svarar) med medborgarna ger UM ett hedersomnämnande.

Nedan länkar till ministeriet i digitala medier.


Ofog och Wiseman

Ofog är det ”antimilitaristiska nätverket” som avslöjade Wiseman, majoren Carl Bergqvist. Allt for fel här. Analys och grunder för aktion, beslutad avsikt, önskad verkan. Men hedersomnämnandet får Ofog dela bara på basen av skapad effekt. Ofog gjorde Wiseman odödlig och legendarisk. Wiseman hanterade ”krisen” fint. Gilla läget och samtidigt på en kort tid med militär precision starta en ”motkampanj” med personliga intervjuer, svar och vänners debattartiklar, som helt nollade Ofog. Delat hedersomnämnande går 98-procentigt till Wiseman, resterna lämnas till de nyttiga idioterna på Ofog.

Nedan utvalda plock kring händelsen, om du av någon anledning missat den.


Republikens president Sauli Niinistö

Presidenten inledde året med att ta grepp om försvars- och utrikespolitiken, dvs det ledarskap han enligt lag har. Från 2012 kommer vi ihåg presidentens replik till generalen Nikolai Makarov efter hans tal vid Helsingfors universitet. Med avstamp i rikskonferensen 2013 i Sälen tog han också iniativet att ordna Gullranda-diskussionerna, något som kallades Finlands motsvarighet till Sälen. Nå, inte blev det riktigt så, men trots det en öppenhet kring säkerhetspolitik som inte tidigare skådats. Produkter från denna konferens (papers) lovades, men inget har ännu producerats, därav orsaken till placeringen utanför topplistan. Mera evenemang i stil med Sälen lär det bli när presidenten besöker Rikskonferensen 2014 på söndagen den 12 januari. Det kan Du följa med på mina Sälensidor.


#JagStödjerWiseman (sama suomeksi)

På svenska här.

Ruotsalainen antimilitaristinen verkosto Ofog paljasti ruotsalaisen turvallisuuspoliittisen bloggaajan Wisemanin henkilöllisyyden.

gripen_cobra_hmd

”Carl Bergqvist, joka palvelee F21:ssä Luulajassa majurina on Wiseman.”

Antimilitaristinen verkosto Ofog

Ofog perustelee valintaansa näin: ”Wisemanilla on ‘ainutlaatuinen valta-asema puolustuskeskustelussa’. Ratkaisevaa avoimelle ja demokraattiselle yhteiskunnalle on, että valtaa [käyttävät] ihmiset voidaan tarkastaa ja asettaa vastuuseen teoistaan ja lausumisistaan.

Torjun tämän perustelun. Ofog ei voi viitata ‘avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan‘ ja samalla loukata sananvapautta (=Wisemanin oikeutta esiintyä julkisessa keskustelussa yksityishenkilönä ja pseudonyymilllä ) sekä heikentää luottamusta tietojenantamisoikeuteen, selvityskieltoon (efterforskningsförbud), kostotoimien kieltoon (repressalieförbud) ja lähdesuojaan (=me selvitämme henkilöllisyytesi ja käytämme tietoa miten haluamme). Ofogin toiminta ei ole demokratialla perusteltavissa ja iskee ironisesti juuri siihen toimintavapauteen, jonka verkosto itse saa mainituista perusoikeuksista. Omaa oksaa sahattiin…

Ruotsin puolustusvoimien viestintäpäällikkö Erik Lagersten osoitti voimakkaan tukensa majuri Bergqvistille, painottaen demokratian perusarvoja ja edellä mainittuja perusoikeuksia.

Puhun intohimoisesti ja kateudella ruotsalaisten perusoikeuksista, koska meillä Suomessa ei ole yhtä laajoja oikeuksia. Sananvapaus asuu meilläkin, mutta esimerkiksi tietojenatamisoikeutta ei lainsäädäntömme tunne, eikä myöskään niitä suojamekanismeja (kieltoja), joita siitä loogisesti seuraa. Suomessa oikeus antaa tietoja on rajatummin suojattua lähdesuojalla laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (16 §).

Suomessa sanavapauden rajat – ja rajojen asettajat – ovat siten harvinaisen selviä, että useimmiten niitä asettaa viranomainen lain sijaan(!) Epäselvää monille virkamiehille lienee oikeus esiintyä yksityishenkilönä pseudonyymillä. Sosiaalisen median aktiivisimman valtiotoimijamme, ulkoministeriön kanta tähän on salliva, kun puolestaan puolustusministeriö ja puolustusvoimat kehottavat toisin. Poliisilla lienee ollut eniten näitä tapauksia eri asteisissa hallinto-oikeuksissa, mutta silti ei linja sielläkään ole ihan selvä. Monet virkamiehet valitsevat kuitenkin esiintyä anonyymisti julkisessa keskustelussa, koska omalla nimellä esiintyminen ei uranäkökulmasta ole viisasta, varsinkin jos kritiikkiin taipuvainen ääni löytyy vähääkään alempana organisaatiosta.

Post scriptum -lisäys: Vuoden ruusu menee ulkoministeriölle, joka kaikessa toiminnassaan on valtakunnan selkein, aktiivisin ja vuorovaikutteisin ministeriötason viestijä. Hats off!

Omalta osaltani voi todeta, että minulla ei ole ollut anonyymiteetin suhteen todellisia vaihtoehtoja. Olen suomenruotsalainen upseeri ja kirjoitan suht’ sujuvasti molemmilla kielillä. Kirjoitusteni aihepiirin huomioiden olisi hyödytöntä ja jopa hieman hölmöä kirjoittaa salanimellä. Ja sen takia olen kyllä joskus joutunut kokemaan pettymyksiä.

Tuntuu järjenvastaiselta että puolustusvoimat, jonka tehtäviin kuuluu ”[…] kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen; […]”, edustajiensa (johtajiensa) kautta ryhtyy rajoittamaan yksilön sananvapautta. En lähde avaamaan käymiäni keskusteluja – niihin sovellan aina absoluuttista salassapitoa – mutta tuntuu siltä, että meillä on organisaatiossamme valtava puute perusoikeuksien ymmärtämisessä ja kunnioittamisessa.

Elämme järjestelmässä, jossa tiettyjä perusoikeuksia säätelevät pikemminkin totalitaariselle järjestelmälle ominainen arvo ja asema kuin demokratialle tunnusomainen perustuslaillinen ihmisyyys. Niin kauan kun tämä ei muutu, emme tule näkemään sotilaita aktiivisina osallistujina julkisessa turvallisuuskeskustelussa. Hidas muutos on kuitenkin nähtävissä. Toivoa on!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

//James Mashiri, kapteeniluutnantti, merivoimat.

Pakollinen vastuulauseke:
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä vältttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Sotilasarvon ja puolustushaaran lisääminen allekirjoitukseen on viittaus paljastusta koskevaan julkisuuteen. Se ei merkitse viranomaisen edustamista.