Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."
Janne Riiheläinen on rohkeasti osallistunut turvallisuuspoliittiseen keskusteluun blogillaan ”Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki” ja aktiivisena Twitterissä (@veitera). Janne on edustanut avointa, vuorovaikutteista, kuuntelevaa ja toisia kunnioittavaa keskustelulinjaa. Vuoden aikana blogi on noussut turpo-skenen kirkkaaksi kiintotähdeksi ja se on liikuttanut ja aktivoinut keskustelijoita laidasta laitaan. Erityisenä ansiona on pidettävä Jannen tiivistä ja aktiivista keskustelua laajasta ja uudesta turvallisuudesta, joka on merkittävästi laajentanut ja monimuotoistanut sosiaalisessa mediassa käydyn #turpo keskustelun osallistujakuntaa. Janne on tehnyt turvallisuuskeskustelusta koko kansan asian ja vaikuttanut myönteisesti kaikkiin lukijoihinsa. Hänen rauhallinen tyylinsä kirjoittaa ja kommentoida sekä hillitty tapa esittää mielipiteensä on luonut keskusteluilmapiirin, jossa viihtyvät ”tavallisen kansan” lisäksi myös päättäjät, vaikuttajat, toimittajat ja muut asiantuntijat.
Muistan, kun ensi kerran neljä vuotta sitten kuulin puhuttavan Twitteristä. Se kuullosti mielestäni hieman tylsältä ja en siitä silloin välittänyt. Ketä oikeasti kiinnostaisi 140 merkin viestit? Hieman pinnallista.
Olihan blogeja ja facebook. Eikä uutisista ollut pulaa — tv, radio, sanomalehdet, aikakauslehdet ja internet.
Kaksi vuotta myöhemmin tviittasin ensimmäisen kerran. Avustajieni mielestä Twitter oli minulle sopiva viestintäkanava. Olen siis pinnallinen, kiitti vain, ajattelin. Täältä kuullosti ensimmäinen tviittini marraskuussa 2010:
Alexander Stubb Twitterissä 17.11.2010.
Koppava aloitus.
Uuteen mediaan totuttautuminen vei aikansa. #, @, RT ja suosikit tuntuivat vieraalta kieleltä. Olihan se kiehtovaa, Twitter tuntui julkisen tekstiviestin, sähköpostin ja blogin sekoitukselta. Lintu puraisi minua.
“Minun ei tarvitse mennä kotisivuille, ne tulevat luokseni.
Kaikki alkoi muutamasta tviitistä siellä täällä. Kerroin mitä tein. Kansainvälisen politiikan avoimuutta. nyt kaksi vuotta myöhemmin olen tviitannut 4 700 kertaa ja minulla on 46 000 seuraajaa.
Itse seuraan 1 000 tviittaajaa — toimittajia, kirjailijoita, poliitikkoja, akateemikkoja, taitelijoita ja medioita. Nykyään olen kiinni twittermaailmassa. Koko uutisvirtani tulee Twitteristä. Minun ei tarvitse mennä kotisivuille, ne tulevat luokseni.
Twitter on perinteistä media nopeampi. Tuleehan välillä väärää tietoa, mutta niinhän aina kun jotain tapahtuu. Uutiset ja kriisit ovat usein kaoottisia.
Voin viestiä ilma suotimia. Ilman välikäsiä. Ilman tulkkeja. Tviittaan useimmiten englanniksi, se on tapani välittää suomalaista näkökulmaa kansainväliseen politiikkaan kuvineen kaikkineen.
Ruotsin Twitterprinssillä Carl Bildtillä (en tiedä kuka on kunkku tai kuningatar) on 170 000 seuraajaa. Kohta hänellä on enemmän tilaajia, kuin pohjoismaiden suurimmilla sanomalehdillä.
Olin väärässä neljä vuotta sitten. Twitter on yksi kiehtovimmista ja hyödyllisimmistä työkaluista joihin olen törmännyt.
Tule mukaan Twittermaailmaan. Toivottavasti nähdään. Hyvää joulua ja uutta Twittervuotta!
Alexander Stubb on Suomen Eurooppa- ja kauppaministeri. Hän kirjoittaa kolumnia Dagens Industrihin torstaisin joka kolmas viikko.
Ruotsin suosituin bloggaaja Lars Wilderäng (Cornucopia) kommentoi blogitilastojaan jokin aika sitten (maaliskuussa yli över 82k sivulatausta/päivä, joista 25k uusia!) ja puolustusbloggaaja Wiseman saavutti joulukuun aluusa 3 mijoonaa latausta viiden vuoden aikana. Myös suomalainen bloggaaja ammattisotilas on nopeasti saanut vakiintuneen ja laajan yleisön ollessaan yksi harvoista ”upseeribloggaajista” Suomessa. (syy tähän löytyy blogiemme avauksista: ammattisotilas, minä)
Hyvä Cornucopia, onneksi olkoon Wiseman ja kiitos ammatttisotilas! Teidän (ja muidenkin) ahkeruus, vastuuntunto ja innostus sekä hyvä maku tekee bloggaajista vakavasti otettavia!
Suomalaisena myönnän kunnioituksen seassa myös pienen kateuden. Samalla kiitän vielä kertaalleen kaikkia puolustuksesta ja turvallisuudesta vakavasti bloggaavia inspiraatiosta.
Tilastojen tarkastaminen muistuttaa egosurffausta (haetaan Googlesta omalla nimellä). Näin myös minulla aluksi; kävijämäärien tuijottelua, siis. Sitten tilastojen takaa löytyi mielenkiintoisia havaintoja. Yksi näistä (ilman tilastoja, sen trilogia päätin jo…) on esittämisen arvoinen.
Muu maailma tviittaa, Suomi feisbuukkaa.
Ihmettelin itse hämmästyneen iloisesti sitä, että useimmat lukijani ovat Ruotsista. Helppo sivuttaa kielikysymyksenä. Lähempi kävijöiden, linkittäjien ja alustojen tarkastelu osoitti että ruotsalaiset lukijat tulevat muiden blogien ja foorumien lisäksi sivuille usein twitteristä ja suomalaiset taas useammin facebookista. Mietitäänpä…
Twitter on ollut Ruotsissa kauan ja saavuttanut kriittisen massan. Puolustuksesta kiinnostunut yhteisö on verkottunut ja viestii toisilleen tiettyjen sääntöjen ja tapojen mukaisesti. Erityisen merkillepantavaa on hashtagien käyttö tviiteissä, jotka siis mahdollistavat aihepiirin seuraamisen ja jakamisen. Puolustuskeskustelussa tavallisimmat ovat #svfm, #föpol och #säkpol. Näistä voidaan sitten johtaa uusia. Hyvä osoitus ruotsalaisen Twitterkulttuurin kehittymisestä on tagi #ffse, so. Follow Friday Sweden.
Itse olen aika Twitter-nOOB, mutta pari viikkoa sitten huomasin ensimmäisen kerran että tagi #FF ”trendasi” Suomessa. Näinhän pitäisi kaiken järjen mukaan tapahtua joka perjantai, kun tagi tarkoittaa että jaat yhteisölle lyhyen listan niistä muista käyttäjistä joita seuraat, joiden tviiteista tykkäät ja retviittaat ja joita muutenkin arvostat.
Eipä Suomessa. Meillä ei ole omaa #fffi-tagia. Meillä Twitter on lähinnä uusi asia, josta kansainväisesti suuntautuneet poliitikot ovat innostuneita, jota kv. yritykset käyttävät ja jota valtionhallinto ja suomalaiset yritykset vähän varovaisesti kokeilevat fb:n tyyliin. Puolustuskeskustelussa ei ole omia tageja, kuten #pvfi tai #fifm (vast. #svfm), #turpo (#säkpol), #puolpol (#föpol) jotka helpottaisivat puolustus- ja turvallisuusaiheisen keskustelun seuraamista. Suomen kieli on vähän kömpelö hashtageissa. Kun raja on 140 merkkiä, niin siitä ei halua kuluttaa puolta merkitsemällä tviitti #puolustus #puolustusvoimat #puolustusvoimauudistus. Ehdotus: Ruvetaan käyttämään lyhyitä tageja kun keskustellaan turvallisuudesta #turpo, puolustuspolitiikasta #puolpol, puolustusvoimauudistuksesta #pvuud ja puolustusvoimista #pvfi. Ylimääräinen tila on tarpeen.
Suomalainen kulttuuri
Julkishallinnon käsitys Twitteristä on äärimmäisen rajoittunut, vaikka useimmat ovat jo ymmärtäneet hankkia käyttäjätilin. Vuorovaikutus on lähinnä yksisuuntaista tiedotteiden syöttämistä RSS-tyylisesti. Retviittauksiin, vastauksiin, mainintoihin tai #FF-jakoihin ei juurikaan vastata, vaikka palaute olisi ”peukutus”. Hyvä esimerkki on Suojelupoliisi, joka Norjan serkkunsa innoittamana lähti Twitteriin, mutta on puolentoista kuukauden aikan onnistunut tuottamaan lähtölaukauksen lisäksi yhden tviitin ikävästä sisäisesta asiasta, josta ryhdyttiin käräjöimään. Supo tekee hienoa työtä matalalla profiililla. Näin pitääkin. Mutta edes hieman nykyistä suurempi avoimuus saattaisi lisätä luottamusta ja vetovoimaa entisestään. Vuorovaikutus on nykyään digitaalista. Konnat tajuavat sen hyvin ja niin täytyy hyvien kundienkin. Tsemppiä, Liinu Lehto-Seljavaara.
Facebookista sen verran, että alusta on aika kehittynyt, mutta sen käyttötarkoitus on edelleen sama. Ajatusten ja kuulumisten vaihtoa, tapahtumien järjestämistä ja muuta ryhmätoimintaa. Pienen piirin työkalusta on tullut globaali, mutta some-mediana fb:n edellytykset ja rajoitukset ovat edelleen samat. Facebookia ja Twitteriä ei voi oikein verrata — molemmeat ovat somea, mutta idea on ihan eri. Kaikki mitä teet Twitterissä on lähtökohtaisesti julkista, kun fb mahdollistaa julkisuuden säätelyn ja piirien muodostamisen. Twitterissäkin on yksityisviestejä, mutta nekin ovat vain 140 merkkiä. Twitter on julkinen mikroblogi. Erittäin hyvä esim. julkisuuden henkilölle, joka haluaa olla vuorovaikutuksessa seuraajiensa kanssa, mutta ei voi pitää yllä blogia ja vastata laajasti jokaiseen kommenttiin. Perussuomalaisten Timo Soini pohtii tätä asiaa tosi hienosti ja hieman itseironisesti plokissaan.
Viestintä on digitaalista. Jos julkinen sektori ei tätä tajua, niin turha sitten ihmetellä, että emme saavuta niitä nuoria, joihin haluamme vaikuttaa ja jotka haluamme rekrytoida julkishallintoon. Tietysti voidaan jäädä aikaan, jossa dinosaurukset palkkaavat dinosauruksia…
Kuten sanottu: olen nOOB somessa. Otan mielelläni vastaan palautetta, ajatuksia, kommentteja, viiltävää kritiikkiä, ideoita ja visioita, joten ammu vapaasti ja auta minua ymmärtämään enemmän ja paremmin!
Svenske bloggaren Lars Wilderäng (Cornucopia) kommentade om sin bloggstatistik för en tid sedan (i mars över 82k sidvisningar/dag, varav 25k helt unika!) och försvarsbloggaren Wiseman nådde igår 3 miljoner visningar på 5 år. Även finska bloggaren ammattisotilas har på en kort tid fått många läsare och varit en av de få ”officersbloggarna” i Finland. (Orsaken till detta finns på startskotten till våra bloggar: hans, mitt)
Heja Cornucopia, grattis Wiseman, tack ammatttisotilas! Tack vare Ert (m.fl.) flit, ansvarskänsla och engagemang samt goda stil tas bloggare på allvar!
Jag måste medge lite avund och respekt. Och samtidigt ska jag ännu passa på att tacka alla seriösa (läs: dom som håller god stil) försvarsbloggare för inspiration.
På samma sätt som gemene man egosurfar (dvs söker sitt eget namn på Google), så kollar bloggare på sin statistik. För mig var det något av detta i början – bara kolla antal besökare. Sedan blev det en utmaning med flera intressanta observationer. En av dessa (utan statistik – den trilogin är avslutad…;) följer.
Svenskar twittrar, finnar facebookar.
Jag undrade tacksamt över att de flesta av mina läsare kommer från Sverige. Lätt att avfärda som en språkfråga. En djupare titt på besökare, refererare och plattformer visade att svenska och finska besökare i regel, förutom bloggar och diskussionsfora, refereras från Twitter respektive Facebook. Jag ska försöka analysera dela min åsikt om detta.
Twitter har nått kritisk massa i Sverige. Det försvarsaktiva samfundet är etablerat och kommunicerar med varandra enligt ett regelverk som närmast kunde beskrivas som självsynkroniserat. I synnerhet bör uppmärksammas enhetligheten i bruk av sk. hashtags. Svenska twittrare använder icke-normativt definierade taggar för att medge sökning och delning av sina tweets. De vanligaste är #svfm, #föpol och #säkpol. Av dessa kan ytterligare vissa härledas. Ett bra tecken på hur snabbt en svensk twitterkultur utvecklats är taggen #ffse, som alltså betyder Follow Friday Sweden.
Jag är visserligen en nOOB med Twitter, men förra veckan märkte jag för första gången att taggen #FF trendade i Finland. Det borde ju rimligtvis vara så varje fredag, då taggen betyder att man till samfundet (på en fredag) delar de personer, som man tycker är reko och vars tweets på Twitter man tycker om, accepterar och oftast RT:ar.
Inte så i Finland. Vi har ingen #fffi-tagg. Hos oss är Twitter något nytt som internationellt orienterade politiker håller på med, internationella företag tar i bruk och inhemska företag och staten lite prövar på i stil med fb. Vi har inga egna etablerade #pvfi / #fifm (motsv. #svfm), #turpo (#säkpol), #puolpol (#föpol) taggar som kunde bidra till att få mera följare för försvars- och säkerhetsärenden.
Kultur Finland
Den finska twittervärlden inom offentliga sektorn är ytterst begränsad, även om de flesta har förstått att skaffa ett konto. Växelverkan består främst att mata nyheter liksom ett RSS-flöde och låta bli att svara på respons även om det skulle vara fråga om tumme upp. Ett bra exempel hittar man i den finska Skyddspolisen, som inspirerad av norska PST gick till Twitter, men inte på en dryg månad har kunnat komma med mera än ett startskott och en tweet om en otrevlig intern sak som blivit en offentlig rättsprocess. Skyddspolisen gör ett jättefint arbete med låg profil. Men en öppenhet mindre begränsad än idag kunde skapa mera förtroende och större attraktion. Växelverkan är numera digital. Dom som vill oss illa fattar det och så måste också ”the good guys”. Kämpa på, Liinu Lehto-Seljavaara.
Om facebook kan jag konstatera att plattformen vuxit och utvecklats, men ännu tjänar det ursprungliga syftet. Det gäller att dela tankar, ordna ”keg party” och annan typisk gruppverksamhet. Från att ha varit exklusiv har fb blivit global. Samma förutsättningar och begränsningar återstår. Fb och Twitter kan inte jämföras —— båda är visserligen sociala medier, men har en helt skilda filosofier. Ett exempel: Allt du gör i Twitter är offentligt, då du i fb kan justera offentligheten med inställningar och ha exklusiva grupper. Twitter har privata meddelanden, men dom är fortfarande 140 tecken långa. Twitter är en offentlig mikroblogg. I synnerhet bra då du är populär, inte har tid att besvara varje kommentar på en blogg, men vill ha en växelverkan med dina följare, som sannfinländarnas Timo Soini insiktsfullt konstaterar. Fb är en e-kompiskrets. Om inte vår offentliga sektor ”haffar” detta så ska vi inte undra om vi har svårt att engagera eller nå dom vi vill rekrytera. Vi kan ju förstås hålla oss till det gamla där dinosaurier anställer dinosaurier…
Som sagt så är jag helt nOOB i SoMe. Jag välkomnar respons, kommentarer, frän kritik, tankar och visioner, så shoot! och hjälp mig utvidga mitt snävä synfält!
Random thoughts 