Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."
Puolue hakee linjaansa tavanomaisessa poliittisessa elämässä ja ansaitsee varmaan vähän työrauhaa.
Näin kirjoitin neljä vuotta sitten mielipiteessä Åbo Underrättelseriin ja Hufvudstadsbladetiin otsikolla ”Antakaa persuille mahdollisuus (Ge Sannfinländarna en chans)”. Silloin olimme jo kuulleet kansanedustaja Jussi Niinistön avoimesti halveksuvan parlamentarismia istuntosalissa ja kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen puhuvan neekeriukoista, jotka tulevat rajalle sanoen ”turvapaikka”. Neljä vuotta sitten en säästellyt sanoja. Näistä kahdesta herrasta totesin seuraavaa:
Seison suvaitsevaisuuden takana ja vastustan rasismia ja syrjintää. En aio kunnioittaa ketään, joka puhuu ”neekeriukoista, jotka sanovat rajalla ‘turvapaikka'” kutsumalla häntä ”maahanmuuttokriitiseksi”. Rasisti.
Kylmät väreet hiipivät selkäpiitäni pitkin, kun kuulen kansanedustajan kansallissosialistisilla teatterirepliikeillä halventavan itsenäistä valtakuntaamme. Muuta maasta.
Jussi Niinistö on tänä päivänä puolustusministeri; vuodet vierivät, ihmiset kasvavat. Hyvä näin. Hakkarainen taas… no, joo…
Meillä on unelma -kampanjan logo. Kiitos jakamisesta Arman Alizadille!
Puolustan henkeen ja vereen kansanedustaja Olli Immonsen oikeutta ajaa kauhistuttavaa agendaansa. Rajat asettavat lainsäätäjä, tuomioistuimet ja tietysti äänestäjät ja puolue. Oma näkemykseni on selvä. Fasisti.
Neljä vuotta sitten ”persut” ansaitsivat mielestäni mahdollisuuden. He saivat sen. He hukkasivat sen. Perussuomalaiset ovat toistuvasti eduskunnassa esiintyneet muita halveksuen ja vihaten. Puoluejohtaja Timo Soini tai eduskuntaryhmän puheenjohtajat eivät ole lyöneet nyrkkiä pöytään. Sen sijaan on lavastettu tunneittain populistista poliittista teatteria kuin sirkushuveiksi kansalle. Minun työnantajani edustaa monimuotoisuutta – palveluksessa on monenmoista suomalaista. Eri tausta, sama tahti. Olemme kaikkia osallistava viranomainen. Sotilaskoulutus, eli asepalvelus, on todellinen ja aito yhteiskuntasopimuksemme, joka on valettu perustuslakiimme. Se koskee kaikkia Suomen miehiä taustasta riippumatta. Maahanmuuttajia ja rasisteja yhtä lailla. Useammat palveluksessa tapaamani rasistit ovat päässeet kapeakatseisuudestaan jaettuaan tupaa 10–12 muun suomalaisen kanssa.
Iltalehti 25. huhtikuuta 2015. Kaartinjääkäri Kamil Abtidon aikoo hyödyntää siviilissä armeijasta saamaansa raskaan kaluston kuljettajan pätevyyden ja lähihoitajaopinnot. Lähde: Iltalehti. Kuva: John Palmén.
Yksi hämmentävimmistä muistoistani ajoittuu yli kymmenen vuotta menneisyyteen, kun olin kouluttajana Porin prikaatissa. Kotiutusta edeltävänä viikkona eräs alikersantti tuli hieman nolona ja vaikeana luokseni. Hän sanoi minulle:
Herra yliluutnantti, olin skini ennen inttiä. Nyt kun olen ollut täällä Teidän ja muiden [maahanmuuttajataustaisten] kanssa tajuan kuinka väärässä olin. Olen tosi pahoillani. Anteeksi … Ja kiitos.
Yksi hienoimmista kokemuksistani suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuudesta on myös Porin prikaatista, kun johdin alokasjoukkuetta, jossa tunnustettiin viittä uskontoa, puhuttiin seitsemää kieltä, oltiin kahta sukupuolta ja ulkomaan lisäksi kotipaikkakuntia oli etelän Hangosta pohjoisen Sevettijärvelle ja lännen Vaasasta itään aina Kiteelle asti. Sevettijärven poika ei paljoa kotona käynyt. Mutta viikonloppuisin hänen kanssaan aikaa kasarmilla viettivät Lähi-idästä kotoisin oleva islaminuskoinen nuorukainen, kansainvälistä politiikkaa opiskeleva Lapin neito ja Yhdysvaltoihin palvelukseen jälkeen opiskelemaan lähtevä eteläeurooppalaista syntyperää oleva nuori mies. Monimuotoisuuden huipentuma olisi tietenkin ollut kouluttaja, joka työpäivän jälkeen vetää päälleen Suomen lipulla koristellun pilottitakin, farkut ja Doc Martensit.
Monimuotoisuutemme ja monikulttuurinen yhteiskuntasopimuksemme nimeltään varusmiespalvelus olisi voinut olla hyödyksi myös kansanedustaja Olli Immoselle.
//James
Åsikterna jag här uttryckt är mina egna. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.
Tämä on rebloggaus ruotsalaisen turpobloggaaja Annika Nordgren Christensenin ruotsinkielisestä blogimerkinnästä koskien Suomen uutta hallitusta suomalais-ruotsalaisen puolustusyhteistyön kontekstissa. Käännös virheineen on minun.
Perussuomalaisten linjaa puolustusyhteistyöstä, mukaan liittyen siinä esitettyä näkemystä Ruotsista, tulee tarkastella hallitusohjelman valossa. Arvio on, että suomalainen into Ruotsin toivomaan syvällisempään puolustusyhteistyöhön viilenee jonkin verran. Vaikka vielä ei tiedetä miten Ruotsin hallituksen yhteistyö ulkoministeri Soinin ja hänen tulevan puolustusministerikollegansa kanssa sujuu, niin voidaan todeta, että se on ylämäkeä väärään aikaan, kirjoittaa Annika Nordgren Christensen.
Annika Nordgren Christensen on ruotslainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asiantuntija. Hän on ollut kansanedustaja (MP) ja puolustusvaliokunnan jäsen 1994–98 sekä parlamentaarisen turvallisuuskomitean (försvarsberedningen) jäsen vuosina 1995–2009. Hän on Kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäsen ja toimii moderaatorina ja seminaaripalveluiden tuottajana yrityksensä Tjäderns Byrå kautta.
Toukokuun 27. päivänä 2015 Annika Nordgren Christensen kirjoitti:
Tänään jaettiin uuden hallituksen ulko- ja puolustusministerisalkut perussuomalaisille. Perussuomalaisten turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa lukee:
Yhteistyön syventyessä on kaikki kansallisen puolustuksen olennaiset suorituskyvyt säilytettävä omissa käsissä ja jalat pidettävä maassa. Kukin kansakunta ajattelee omaa etuaan. Ruotsi ei halua puolustusliittoa Suomen kanssa. Ruotsissa maamme nähdään puskurivaltiona.
Tämä ei kuulosta siltä puolustuspäätökseltä, jota eduskunta Tukholmassa juuri käsittelee. Siinä todetaan mm. että suomalais-ruotsalaisen yhteistyön tulee käsittää myös kunkin maan alueellisen koskemattomuuden turvaaminen ja itsepuolustus.
Mutta tätä perussuomalaista puoluelinjaa – mukaan lukien esitettyä arviota Ruotsista – tulee tarkastella niiden sopimisten rinnalla, joita hallituspuolueet jo ovat tehneet hallitusta muodostaessaan. [Hallitusohjelmassa] sanotaan muun muassa, että ”puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa syvennetään” ja että ”Suomi … ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä” (mikä myös toistettiin päivän lehdistötilaisuudessa).
Perussuomalaiset ovat Nato-kriittisiä, mutteivät (vielä) vastusta Nato-selvitystä. Yllä mainitussa ohjelmassa todetaan myös, että:
Tällöin todennäköisin vauhdittaja olisi Ruotsin hakemus.
Yhteenvetona alustava arvio on se, että suomalainen into Ruotsin toivomaan syvällisempään puolustusyhteistyöhön viilenee jonkin verran. Samalla Nato-optiota vahvistetaan – ainakin sanallisesti – vaikka ulko- ja puolustuspolitiikka käytännössä onkin perussuomalaisten käsissä. Moskovasta kantautuu mahdollisesti hieman huomiotaherättävä helpottunut huokaus. Ruotsiin verrattaessa voidaan todeta [Suomen] linjan olevan varsin päinvastainen.
Henkilökohtaisten suhteiden merkitystä ei tule väheksyä. Puolustusministeri Hultqvistin oli todistetusti helppoa päästä yhteisymmärrykseen entisen puolustusministeri Haglundin kanssa ja olen vakuuttunut siitä, että juuri sillä oli merkitystä. Emme vielä tiedä kuinka yhteistyö ulkoministeri Soinin ja hänen tulevan puolustusministerikollegansa [toim. huom. Jussi Niinistö] kanssa sujuu, mutta se on ylämäkeä väärään aikaan.
//Annika Nordgren Christensen
Toim. huom. Annikan blogin löydät täältä. Tiesithän että voit seurata Annikaa Twitterissä.
Toim. huom. Suomalais-ruotsalainen yhteistyö kahdessa minuutissa
SVT Uutiset: Ett finsk-svenskt försvarssamarbete är inget nytt. (2 min 2 sek). Klikkaa kuvaa päästäksesi uutisvideoon.
Tässä kirjoituksessa käsitellään homoseksuaalisuutta ja tasa-arvoista avioliittolakia avoimuuden ilmapiirissä. Jos saat tästä allergisen reaktion, niin kehotan lopettamaan lukemisen tähän. Mielipiteeni ovat omiani, eivätkä välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista linjaa. Tämä on yhteiskuntablogi. Olen valinnut keskittyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, mutta en ole rajannut pois muita asioita. Siksi kirjoitan taas tärkeän asian puolesta.
Edelleen vakaasti harkiten ja tietoisena siitä, että
tämän merkinnän myötä minut lopullisesti leimataan liberaaliksi homostelijaksi,
tätä merkintää jotkut pitävät sopimattomana ja blogin uskottavuutta heikentävänä ja tykkänään lopettavat lukemisen ja seuraamisen tähän,
päätän sanoa sanani tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
Jos upseeri sen sijaan pohtii enemmän vaikka transihmisten majoitusjärjestelyjä kuin vaikka oman yksikkönsä sotakelpoisuutta – on upseerin tehtävä oikeat johtopäätökset.
Onneksi kadettiupseerit sentään ovat tilanteen tasalla. On siinä isänmaa hyvissä käsissä. Ilmeisesti vihollinen pysäytetään sitten nykyisin tupakaverin munaa imemällä?
Nimeltä mainitsemaon #turpo-bloggaajakolleega kommentoi merkintöjäni maahanmuuttajista, homoista ja naisista.
Eduskunnan lakivaliokunta (LaV) otti viime keskiviikkona kansalta luulot pois. Olihan kansa vuonna 2011 sentään delegoinut valtansa eduskunnalle vaaleissa. Eduskunta tuotti itse esityksen tasa-arvoisesta avioliittolaista vuonna 2012 ja LaV kokoomuksen Anne Holmlundin johtamana päätti 27. helmikuuta 2013 äänin 8–9, että sitä ei oteta lainkaan käsittelyyn. Valiokunta syytti puheenjohtajaansa aloitteen jarruttamisesta. Kansa muistutti eduskuntaa siitä, että valta on vain lainassa ja että delegointi voidaan milloin tahansa valtiopäivien aikana peruuttaa. Näin syntyi perustuslain 53 § 3 momentin mukainen kansalaisaloite, joka sai 165 851 äntä ja se toimitettiin eduskuntaan 13. joulukuuta 2013. Eduskunta ei edes vuosi sitten tiennyt, miten aloitteita käsiteltäisiin. Onneksi tähänkin keksittiin ratkaisu ja aloite lähti lakivaliokuntaan. Käsiteltyään aloitetta ja kuultuaan asiantuntijoita, jotkut vähän kiistanalaisia, päätyi valiokunta esittämään aloitteen hylkäämistä. Puheenjohtaja Anne Holmlund, jonka mielestä kansalaisaloitteet – jotka häiritsevät muutenkin jo ruuhkaista lainsäädäntötyötä – eivät voi olla ohituskaista hallitusohjelmalle, kertoi puheenjohtajan ominaisuudessa että aloitteessa oli ”lakiteknisiä ongelmia” ja että tällaiset aloitteet eivät laadultaan koskaan ole riittävän hyviä.
Anne Holmlund kysyy, ovatko kansalaisaloitteet jokin lainsäädännön ohituskaista. Avoin ministeriö muistuttaa: ovat. http://t.co/nVnnr7bR1E — Esa Töykkälä (@toukkala) March 21, 2013
Avoin ministeriö vastaa Holmlundille.
Varapuheenjohtaja Stefan Wallin ei pitänyt ”lakikteknisiä ongelmia” ylitsepääsemättöminä. Nihkeä ja ristiriitainen tapa, jolla Holmlundin LaV on muutamaa kansalaisaloitteita käsitellyt on isku vasten kansan kasvoja. LaV pyyhki kansanvallalla eduskunnan latttiaa. Erityisen ongelmallisena pidän sitä, että valiokunta ottaa hylkäämisestä päätettyään kesäloman ja laatii vasta sitten mietinnön asiasta. Viranomaiselle tällaisesta tulisi lunta tupaan urakalla. Päätös on heti tehtäessä perusteltava. Tämä olisi myös kansalaisaloitelain toteutumisen kannalta tärkeää. Mikäli aloitetta käsittelevä ja asiantuntijoita kuuleva valiokunta päätyy hylkäämiseen, tulisi perustelut kyetä antamaan kirjallisesti heti hylkäämisen yhteydessä aloitteen tekijöille, eikä selitellä ympäripyöreitä ”lakiteknisiä ongelmia.” Muutoin ei ole nähtävissä Holmlundin toivomaa(?) aloitteiden laadun paranemista.
Puheenjohtaja-pääministeri Stubbilla on paljon työtä omassa kentässään ennen aloitteen saapumista suureen saliin syksyllä. ”Alexilla” on myös triatlonistin sinnikkyys ja kestävyys. Puheenjohtaja puhuu omilleen järjen äänellä ja uskon että Kokoomus asettuu aloitteen taakse arvojensa demokratia, vastuu ja vapaus; tasa-arvo; sivistys; kannustavuus; suvaitsevaisuus ja välittäminen mukaisesti. Suuurempi työ saattaa olla puheenjohtaja-valtiovarainministeri Antti Rinteellä, ellei hän halua turvautua puoluekuriin, mikä taas olisi demareille no-go.
Arja Juvosen tapaus on perussuomalaisten arvopohjan ja puheenjohtaja Timo Soinin arvojohtajuuden kannalta merkillinen. Soini sanoo itse:
Minä en salli että vakaumukseeni liittyviä sanomisiani yritetään rajoittaa.
Eikä demokratia ole sitä, että saa olla omaa mieltä?
Vaikka olisi pelottanut pirusti, olisin ollut niitä, jotka aikoinaan syötettiin leijonille, koska en suostu pettämään periaatteitani.
Olennaista on se, että uskaltaa olla jotain mieltä, johdonmukaisesti ja pelkäämättä. Ihmisestä välittyy, uskooko hän siihen, mitä hän puhuu.
No, Soinin puolue, Soinin säännöt, mutta sääliksi käy Juvosta, kun sana on yhtä ja soveltaminen toista. Timo Soinin soisin, sen sijaan että sutkauttaa avioliiton katolista sakramenttia, kertaavan meille oman uskontonsa keskeisen opinkappaleen, hänen pyhyytensa Paavin vahvistaman katolisen kirkon katekismuksen kehotusta suhtautumisesta homoihin:
2358. […] Heidät tulee kohdata kunnioittaen, myötätuntoisesti ja tahdikkaasti. Heidän suhteensa on vältettävä kaikkea epäoikeudenmukaista syrjintää. Nämä ihmiset on kutsuttu noudattamaan elämässään Jumalan tahtoa, […]
Katolinen kirkko vastustaa homojen avio-oikeutta, mutta perussuomalaisten Pentti Oinosen, Soinin itsensä ja kumppaneiden julkiset sanomiset homoseksuaalieista eivät ole olleet kunnioittavia, myötätuntoisia saati sitten tahdikkaita.
Practice what you preach.
Toisaalta, perussuomalaisten darwinilainen näkökulma pyhästä avioliitosta suomalaisen kansan elinvoiman takeena on puolueen ohjelmaankin kirjattu. Soinin pumppu sentään rehellisesti puolustaa kansan elinvoimaa ja maalaa suomalaispatriootista kuvaa hellan äärellä lapsia hoitavasta Lotasta! Tähän Juvonenkin ilmeisesti yhtyy tehdessään tilaa puolueen miehille.
Päivi Räsäsen kristillisdemokraatit ovat ehdottomia uskon puolustjajia. Hyvä, että meillä on puolue, joka puolustaa kirkkoa! Vaikka eihän tämä aloite kirkkoa millään tavalla koske. Aukoton logiikka on siinä, että kirkko on kristillisten mielestä niin heikko, että se antaisi homoille periksi heti. Ilman Päiviä uskon puolustajana, siis.
Keskusta tässä ja muissakin asioissa on lähinnä vastuuton muiden vanavedessä surffaaja. Puolue ei viime vaalien jälkeen uskalla tehdä tai sanoa juuri mitään ettei vain menettäisi lisää ääniä. Ei siitä edes tiedä onko se lintu vai kala. Edes turvallisuuspolitiikassa. Selvää on, että puolueen kannattajat maaseudulta vastustavat kaikenlaista ”homostelun sallimista.” Tätä ristiriitaa kaupunki- ja maaseutukeskustan välillä puolue hoitaa olemalla hiiren hiljaa. Keskusta ei mykän linjansa vuoksi minun kirjassani ainakaan vielä lukeudu vakavasti otettaviin puolueisiin.
Rkp on selvästi aloitteen kannalla , mutta ei sekään sataprosenttisesti. Tässä voisivat pienen puolueen edustajat miettiä tarkkaan arvojaan ja arvovalintojaan.
Vasemmistoliitosta en uskalla sanoa mitään, koska aina kun sanon jotain, mikä liittyy vasemmiston politiikkaan ja profiilikuvassani on häivähdys sotilaspukua, niin saan kimppuuni professorin, astrologin tai jonkun muun vasemmistoälykön, jonka sanoma on että ”etpäs saa puhua sotilaspuvussa!”
Kansan, tai ainakin lähes 166 000 esityksen allekirjoittaineiden, olisi korkea aika herätä unestaan! Perustuslakia ei sentään ole muutettu — valtiovalta Suomessa kuuluu edelleen kansalle. Delegointi vaaleissa on vain tilapäistä ja se voidaan aina peruuttaa. Nyt lakivaliokunta ei ottanut kansan tahtoa kuuroihin korviiinsa tässä ihmisoikeuskysymyksessä. No, käännetään kylkeä ja katsotaan jos vaikka seuraava esitys energiajuomista menisi läpi!
Photo: the Presidential Press and Information Office
Mea culpa
Nu när jag mera aktivt deltagit i Natodebatten som blivit aktuell i och med Ukrainakrisen, så märker jag att jag själv gjort mig skyldig till en likadan närsynthet som jag anklagat vissa debattörer för.
Det är bra att debatten förs och lakanet dras av spöket. Den Natodebatt som förs med Ukrainakrisen som referensram riskerar dock att överskuggga en mycket viktigare värdediskussion.
Ukrainas pris
Det Finland, som är känt för att respektera suveränitetsprincipen och försvara den på internationella politiska arenor har försvunnit. Lejonet hittades utan svärd, beväring och rustning ihopkurad i ett björnide. Medan EU och USA undrade över vad som hände, tog schackmästaren från Leningrad Krimhalvön. Rysslands president Vladimir Putin avslutade sin gambit, med Viktor Janukovytj som offer, i tsarlikt prakt i sitt tal till parlamentet på tisdag eftermiddag.
news.kremlin.ru – Обращение Президента Российской Федерации. 18 марта 2014 года. Москва, Кремль.
Kvar på brickan blir politiska och ekonomiska medel, som man i ett Europa av ömsesidigt beroende har svårt att enas om. De åsikter mot sanktioner som i Finland uttalats och varningar om verkan av santkioner avbildar antingen en ingående förståelse om hur sanktionerna skulle skada den egna och den ukrainaska ekonomin utan att hindra Rysslands framfart eller så är det fråga om rädsla, spekulationer och en finlandiserad världsbild. Sanktionerna är avsedda att leverera ett sådant slag till Ryssland, att den upphör med olagliga aktioner. Men det verkar snarare bli så att priset på Ukrainas territoriella integritet och självbestämmanderätt räknas som en funktion av BKT-ökning och handelsbalans.
“Lejonet hittades utan svärd, beväring och rustning ihopkurad i ett björnide.
Den solidariska konsensus som i fallet Ukraina hade behövts rinner ut i sanden av populistisk valfixerad politik. Utrikesminister Erkki Tuomiojas kommentar om ibruktagande av tredje nivåns sanktioner beskriver väl den samlade europeiska oviljan. Paavo Väyrynen cementerade centerpartiets linje och ordförande Juha Sipilä ändrade inte på den. Sannfinländarnas Timo Soini hittar märkliga likheter mellan Ukraina och Finland.
”Ukraina förblir Rysslands granne liksom Finland. Vi behöver varandra ekonomiskt.”
Ukrainas största bekymmer är inte den usla ekonomin. Om någon i Finland efter gårdagen ännu kvider om sanktioner, så har man uppenbarligen inte klarat den ryska hörförståelsen eller den engelska läsförståelsen i gårdagens säkerhetspolitiska studentexamen.
”In the case of Ukraine, our Western partners crossed the line. ––– They behaved rudely, irresponsibly and unprofessionally. They knew well that Ukraine and the Crimea were home to millions of Russians. ––– Russia found itself at a line from which it could no longer retreat. If you press a spring to the maximum, it will someday uncoil forcefully.”
Rysslands president Vladimir Putin, i Kreml den 18. mars 2014.
Finska politiska besluttfattares och aktörers uttalade åsikter stannar inte i Finland. Står vi inte nu i en enad front bakom de europeiska och demokratiska värden som vi så ofta omtalat, så blir vi garanterat påminda om det i framtiden. Finland måste lägga sanktioner på Ryssland även om det blev dyrt och utöver detta ännu vidta kraftiga åtgärder för att säkra sin handlingsfrihet vid Rysslands påtryckningar. Tyvärr är den naiva debatten mera fixerad på problem och hinder än lösningar. Tunga sanktioner kräver som lösning ett minskat beroende av rysk energi. Detta kan ske med att minska gasimporter och öka kärnkraften. Reaktorerna kan förstås inte vara ryska.
Sanktionerna utgör bara en del av medlen. När Rysslands president kungjorde ”annexeringen” blev det tydligt att Europa är delat i två läger. Ryssland och västvärlden. Vi måste välja sida. Ryssland är ingen garant för ett självständigt demokratiskt Finland.
Tillbaka till Nato
Henry Kissingers och Zbigniew Brzezinskis förslag om en finsk modell för Ukraina för en dryg vecka sedan, ledde snabbt till slutsatsen om att Natodörren hade stängts framför näsan på oss. Igår öppnade Putin den igen. Det största bakslaget för Ryssland i det arktiska området vore en omedelbar Natomedlemsanökan av Finland och Sverige. Ett medlemskap skulle också ge den politiska ledningen lite ryggstöd och möjligheter att visa styrka även när läppen darrar lite.
Åsikterna jag här uttryckt är mina egna och jag uttrycker dem som privat person. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.
Random thoughts 