Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."
Ulottamalla asevelvollisuus myös naisiin, säilyttämällä saapumiserän koko ja valitsemalla parhaat saadaan parempia sotilaita tasa-arvoisemmassa järjestelmässä, kirjoittaa Jussi Kari, vuonna 1984 syntynyt lakimies, joka toimii tavaramerkkien, tekijänoikeuden ja muun immateriaalioikeuksien parissa helsinkiläisessä lakiasiaintoimistossa. Jussi on aikaisemmin ollut työssä puolustusvoimissa sotilaslakimiehenä. Jussin esittämät näkemykset ja mielipiteet ovat luonnollisesti hänen omiaan eivätkä millään tavalla heijastele hänen työnantajansa tai minkään viranomaisen kantoja.
Esipuhe
Sukupuolineutraalius ja asevelvollisuus puhuttavat. Norja luopui asevelvollisuudesta, kunnes palautti sen sekä miehiä että naisia koskevana. Ruotsi luopui asevelvollisuudesta ja miettii nyt sen palauttamista, todennäköisesti sekä miehiä että naisia koskevana. Suomessa on edelleen asevelvollisuus, mutta se koskee vain miehiä. Sillä, lukeeko lippalakissa ”tyttö” vai ”poika”, on siis väliä.
Perussuomalaisten Nuorten kannanotto #tyttö_poika -sukupuolikampanjan päätöspäivänä:
”Tyttö ja poika ovat Suomessa tasa-arvoisia, paitsi lain edessä!” Lähde ja kuva: Perussuomalaiset nuoret.
Puolustusministeri Jussi Niinistön erityisavustaja Petteri Leinon mielestä väitteet asevelvollisuuden syrjivyydestä ovat ”täyttä fullaa” [sic] eikä lakien taustalla oleviin hallituksen esityksiin kannata edes tutustua, koska ne ovat ”täyttä ajanhukkaa”. Näin varmasti onkin, jos tahtoo ylläpitää syrjivää järjestelmää, jossa asevelvollisuus ratkeaa lippalakin värin perusteella.
@THUotila puuhastelkaa sen sukupuolineutraliteetin kanssa muualla mutta älkää sotkeko sitä sotahommiin! @heimmonen
Perustelut vain miehiä koskevalle asevelvollisuudelle ovat paperinohuet. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) toteaa, että syrjintänä ei pidetä ”asevelvollisuuden säätämistä ainoastaan miehille”. Se, että tällainen lainkohta on täytynyt erikseen säätää, kertoo jo paljon. Jos asia olisi näin, poikkeussääntöä ei tarvittaisi.
Naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annettua lakia (194/1995) koskevassa hallituksen esityksessä (HE 131/1994 vp) lukee, että ”naisiin kohdistuvat rajoitukset eivät enää nykyoloissa ole perusteltavissa, vaan naisille tulisi antaa mahdollisuus hakeutua kaikkiin maanpuolustuksen tehtäviin henkilökohtaisten kykyjensä mukaisesti” – siitä huolimatta, että asevelvollisuus säädettiin vain miehiä koskevaksi nimenomaan siksi, että naiset ovat miehiä heikompia eikä heidän uskottu selviävän kaikista tehtävistä!
Nykytila on siis se, että laissa kerrotaan naisten olevan täysin kelpoisia kaikkiin puolustusvoimien tehtäviin ja järjestelmän syrjivyys on todettu vähintäänkin lakitekstin rivien välissä. Asevelvollisuus kaipaa päivittämistä kipeästi. Sen vuoksi tarvitsemme asevelvollisuus 2.0:aa. [Lue lisää…]
Ulotttamalla asevelvollisuus myös naisiin, säilyttämällä saapumiserän koko ja valitsemalla parhaat saadaan parempia sotilaita tasa-arvoisemmassa järjestelmässä, kirjoittaa Jussi Kari, vuonna 1984 syntynyt lakimies, joka toimii tavaramerkkien, tekijänoikeuden ja muun immateriaalioikeuksien parissa helsinkiläisessä lakiasiaintoimistossa. Jussi on aikaisemmin ollut työssä puolustusvoimissa sotilaslakimiehenä. Jussin esittämät näkemykset ja mielipiteet ovat luonnollisesti hänen omiaan eivätkä millään tavalla heijastele hänen työnantajansa kantoja.
Suomlalainen sotilasvala. Kuva: Karri Huhtanen, Tampere. Lähde Wikipedia.
Suomen puolustuspolitiikasta ja -ratkaisuista puhuttaessa käytännössä kaikki turvallisuuspoliittiset keskustelijat ovat hyvinkin yksimielisiä siitä, että Suomella tulee olla uskottava puolustus. Siihen yhteisymmärrys loppuukin. Mitä uskottava puolustus pitää sisällään ja miten siihen päästään, ovat hyvinkin kiistanalaisia asioita.
Tällä hetkellä yhdeksi Suomen puolustuksen kulmakiveksi on valittu asevelvollisuus. Se jakaa mielipiteitä: joko se on ”loistava ratkaisu Suomen erityisiin oloihin” tai ”syrjivä ja tehoton järjestelmä, joka ei suoriutuisi nykyaikaisesta sodankäynnistä mitenkään”, riippuen siitä keneltä kysyy.
Usein Suomen asevelvollisuusinstituutiossa nähdään kaksi ongelmaa, joihin voin itsekin periaatteessa yhtyä:
Se perustuu pakkoon, ja on tästä syystä epäilyttävä järjestelmä; ja toisaalta
Vain miehiä koskevana se asettaa sukupuolet räikeästi eri asemaan ja on siis syrjivä.
Useimmat keskustelijat ovat yhtä mieltä ainakin siitä, että nykytilanne on tasa-arvon kannalta ongelmallinen, mutta se mitä asialle pitäisi tehdä, jakaa ihmisiä kahteen leiriin.
Ensimmäisen mielestä asevelvollisuus pitäisi säätää myös naisille tasapuolisuuden vuoksi: tasaisesti kurjuutta kaikille. Toinen leiri taas on sitä mieltä, että vääryys ei poistu lisäämällä sen määrää: koska asevelvollisuus on pakkojärjestelmänä jo periaatteellisesti väärin, ongelma ei poistu sillä, että tämä vääryys kohdistetaan myös naisiin. Se vain tuplaisi vääryyttä kokevien ihmisten määrän. Tämä leiri puoltaakin useimmiten ammattiarmeijaa. Ensimmäinen leiri taas karsastaa ajatusta ammattiarmeijasta, pitäen sitä liian pienenä, kalliina tai pitäen asevelvollisuudesta kiinni yksinkertaisesti periaatesyistä.
Mikään ei siis muutu.
Mutta minullapa on ratkaisu, joka a) tekee järjestelmästä tasa-arvoisemman ja b) ei lisää pakkojärjestelmästä kärsivien määrää. Näin ollen sen pitäisi olla molempien leirien kannalta hyväksyttävä järjestelmä. Kun se vielä c) tuottaa parempia sotilaita, myöskään Puolustusvoimien henkilökunnalla ei pitäisi olla mitään sitä vastaan, kuuluivat he kumpaan leiriin vain.
Tämä ratkaisu on osittain valikoiva asevelvollisuus.
Ennen yksityiskohtiin menoa mainittakoon vielä, että Puolustusvoimatkin on viime vuosina kääntynyt sille kannalle – joko vapaaehtoisesti tai pienentyvien määrärahojen pakottamana – että reservi tulee pienenemään. Tulevaisuuden armeija käyttää vähemmän lihaa ja verta ja enemmän tekniikkaa. Omaan ehdotukseeni tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, vaan osittain valikoivalla asevelvollisuudella voidaan tuottaa niin isompi tai pienempi armeija, riippuen ihan vain siitä, kuinka iso osa ikäluokasta tahdotaan kouluttaa.
Mitä osittain valikoiva asevelvollisuus sitten pitää sisällään? Sitä, että:
Asevelvollisuus ulotetaan myös naisiin; mutta
Säilytetään saapumiserän koko; ja
Valitaan armeijaan vain parhaat.
Nykyinen, vain miehiä koskeva asevelvollisuus perustuu siihen ajatukseen, että mies soveltuu sotilaaksi naisia paremmin, sillä miehet ovat isompia ja vahvempia. Väestötasolla näin voi ollakin, mutta kuten usein sanotaan, yksilökohtaiset erot ovat suurempia kuin ryhmien väliset erot.
Punttisalilla näkeekin aika usein naisia, jotka ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kuin keskimääräinen 18 – 28 -vuotias mies. Aivan taatusti nämä naiset ovat paremmassa kunnossa kuin huonokuntoisimmat asevelvollisuusikäiset miehet! En näe syytä, miksi nämä naiset olisivat huonompia sotilaita kuin kotisohvalta kasarmille puoliväkisin kannettu, pelkkiä sipsejä ja kokista ravinnokseen käyttänyt teinipoika. Fyysisestä suorituskyvystä ei ainakaan jää näillä naisilla kiinni.
Toki ”parhaat” on suhteellinen käsite: vertailussa otettaneen huomioon niin fyysinen voima/kunto, älynlahjat ja koulutus, muu erityisosaaminen, motivaatio – mutta en usko, että vertailtavien ominaisuuksien kärkipäässä on sotilaan sukupuoli. Tarkemman määrittelyn jätän kuitenkin Puolustusvoimien harteille, sillä heidän tehtävänsä on ratkaista, millainen on ihanteellinen suomalainen sotilas.
Ja jos väestötasolla tosiaan on niin, että keskimääräinen mies sopii sotilaaksi paremmin kuin keskimääräinen nainen, tämä johtaa siihen, että asepalveluksessa on edelleen enemmän miehiä kuin naisia. Mutta miksei olisi? Armeijan kannalta tärkeämpää lienee sotilaiden taistelukyky kuin sukupuolielimet. Minulla ei ole mitään hajua, mikä tämä prosentuaalinen jako olisi, mutta mitä todennäköisimmin se olisi tasa-arvoisempi kuin nykyinen.
Jos vielä saapumiserän koko pidettäisiin samana, asevelvollisuuden peikko ei kohdistuisi yhtään useampaan ”uhriin”.
Joka tapauksessa ehdottamallani mallilla päästäisiin siihen tilanteeseen, että:
Epäoikeudenmukaisuutta (jos asevelvollisuutta sellaisena pitää) ei uloteta määrällisesti yhtään useampaan ihmiseen, koska saapumiserä pidetään samankokoisena; mutta
Järjestelmästä tulee kokonaisuutena tasa-arvoisempi, koska siellä on prosentuaalisesti enemmän naisia kuin nyt; ja
Koska naisten parhaimmisto on taatusti parempaa sotilasmateriaalia kuin miesten huonoimmat, saadaan keskiarvoisesti parempia sotilaita.
Tietysti tätäkin mallia voidaan arvostella. Ensimmäinen ongelma kohdistuu mallin insentiivivaikutukseen: jos armeijaan otetaan parhaat, tämä tarkoittaisi, että parhaassa iässä olevilla nuorilla olisi kannustin saada itsensä mahdollisimman huonoon kuntoon, etteivät he joudu armeijaan. Armeijan käyminen pitäisi siis jotenkin saada haluttavaksi asiaksi, palkinnoksi, josta voi kilvoitella – ei rangaistukseksi siitä, että on liian hyvässä kunnossa.
Jotkut ovat myös arvostelleet mallia siitä, ettei se vieläkään poista epätasa-arvoisuutta. Vaikka malli poistaakin sukupuoleen kohdistuvan syrjinnän ongelman, se kohtelee ihmisiä epätasa-arvoisesti ”sotilaallisen sopivuuden” perusteella.
Vaikka näissä vasta-argumenteissa on jonkin verran perää, ei ongelma ole mielestäni ratkaisematon. Käytännössä vapautuksen saa nykyään jo niin helposti, että voidaan puhua halukkuusperusteisista vapautuksista. Ei yksinkertaisesti ole järkevää pitää rivissä täysin epämotivoituneita sotilaita. Kun asevelvollisuuden kuormitus kohdistuu siis motivoituneimpiin asevelvollisiin, asevelvollisuuden epäoikeudenmukaisuuden painoarvo argumenttina pienenee samalla mitalla. Mitä motivoituneempi asevelvollinen, sitä pienempi oikeudenloukkaus.
Ja lopultakin: vaikka järjestelmän ongelmat eivät tällä kokonaan poistuisi, se olisi silti vähemmän ongelmallinen kuin nykytilanne. Sen pitäisi lähtökohtaisesti olla ihan hyvä alku.
Tässä kirjoituksessa käsitellään homoseksuaalisuutta ja tasa-arvoista avioliittolakia avoimuuden ilmapiirissä. Jos saat tästä allergisen reaktion, niin kehotan lopettamaan lukemisen tähän. Mielipiteeni ovat omiani, eivätkä välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista linjaa. Tämä on yhteiskuntablogi. Olen valinnut keskittyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, mutta en ole rajannut pois muita asioita. Siksi kirjoitan taas tärkeän asian puolesta.
Edelleen vakaasti harkiten ja tietoisena siitä, että
tämän merkinnän myötä minut lopullisesti leimataan liberaaliksi homostelijaksi,
tätä merkintää jotkut pitävät sopimattomana ja blogin uskottavuutta heikentävänä ja tykkänään lopettavat lukemisen ja seuraamisen tähän,
päätän sanoa sanani tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
Jos upseeri sen sijaan pohtii enemmän vaikka transihmisten majoitusjärjestelyjä kuin vaikka oman yksikkönsä sotakelpoisuutta – on upseerin tehtävä oikeat johtopäätökset.
Onneksi kadettiupseerit sentään ovat tilanteen tasalla. On siinä isänmaa hyvissä käsissä. Ilmeisesti vihollinen pysäytetään sitten nykyisin tupakaverin munaa imemällä?
Nimeltä mainitsemaon #turpo-bloggaajakolleega kommentoi merkintöjäni maahanmuuttajista, homoista ja naisista.
Eduskunnan lakivaliokunta (LaV) otti viime keskiviikkona kansalta luulot pois. Olihan kansa vuonna 2011 sentään delegoinut valtansa eduskunnalle vaaleissa. Eduskunta tuotti itse esityksen tasa-arvoisesta avioliittolaista vuonna 2012 ja LaV kokoomuksen Anne Holmlundin johtamana päätti 27. helmikuuta 2013 äänin 8–9, että sitä ei oteta lainkaan käsittelyyn. Valiokunta syytti puheenjohtajaansa aloitteen jarruttamisesta. Kansa muistutti eduskuntaa siitä, että valta on vain lainassa ja että delegointi voidaan milloin tahansa valtiopäivien aikana peruuttaa. Näin syntyi perustuslain 53 § 3 momentin mukainen kansalaisaloite, joka sai 165 851 äntä ja se toimitettiin eduskuntaan 13. joulukuuta 2013. Eduskunta ei edes vuosi sitten tiennyt, miten aloitteita käsiteltäisiin. Onneksi tähänkin keksittiin ratkaisu ja aloite lähti lakivaliokuntaan. Käsiteltyään aloitetta ja kuultuaan asiantuntijoita, jotkut vähän kiistanalaisia, päätyi valiokunta esittämään aloitteen hylkäämistä. Puheenjohtaja Anne Holmlund, jonka mielestä kansalaisaloitteet – jotka häiritsevät muutenkin jo ruuhkaista lainsäädäntötyötä – eivät voi olla ohituskaista hallitusohjelmalle, kertoi puheenjohtajan ominaisuudessa että aloitteessa oli ”lakiteknisiä ongelmia” ja että tällaiset aloitteet eivät laadultaan koskaan ole riittävän hyviä.
Anne Holmlund kysyy, ovatko kansalaisaloitteet jokin lainsäädännön ohituskaista. Avoin ministeriö muistuttaa: ovat. http://t.co/nVnnr7bR1E — Esa Töykkälä (@toukkala) March 21, 2013
Avoin ministeriö vastaa Holmlundille.
Varapuheenjohtaja Stefan Wallin ei pitänyt ”lakikteknisiä ongelmia” ylitsepääsemättöminä. Nihkeä ja ristiriitainen tapa, jolla Holmlundin LaV on muutamaa kansalaisaloitteita käsitellyt on isku vasten kansan kasvoja. LaV pyyhki kansanvallalla eduskunnan latttiaa. Erityisen ongelmallisena pidän sitä, että valiokunta ottaa hylkäämisestä päätettyään kesäloman ja laatii vasta sitten mietinnön asiasta. Viranomaiselle tällaisesta tulisi lunta tupaan urakalla. Päätös on heti tehtäessä perusteltava. Tämä olisi myös kansalaisaloitelain toteutumisen kannalta tärkeää. Mikäli aloitetta käsittelevä ja asiantuntijoita kuuleva valiokunta päätyy hylkäämiseen, tulisi perustelut kyetä antamaan kirjallisesti heti hylkäämisen yhteydessä aloitteen tekijöille, eikä selitellä ympäripyöreitä ”lakiteknisiä ongelmia.” Muutoin ei ole nähtävissä Holmlundin toivomaa(?) aloitteiden laadun paranemista.
Puheenjohtaja-pääministeri Stubbilla on paljon työtä omassa kentässään ennen aloitteen saapumista suureen saliin syksyllä. ”Alexilla” on myös triatlonistin sinnikkyys ja kestävyys. Puheenjohtaja puhuu omilleen järjen äänellä ja uskon että Kokoomus asettuu aloitteen taakse arvojensa demokratia, vastuu ja vapaus; tasa-arvo; sivistys; kannustavuus; suvaitsevaisuus ja välittäminen mukaisesti. Suuurempi työ saattaa olla puheenjohtaja-valtiovarainministeri Antti Rinteellä, ellei hän halua turvautua puoluekuriin, mikä taas olisi demareille no-go.
Arja Juvosen tapaus on perussuomalaisten arvopohjan ja puheenjohtaja Timo Soinin arvojohtajuuden kannalta merkillinen. Soini sanoo itse:
Minä en salli että vakaumukseeni liittyviä sanomisiani yritetään rajoittaa.
Eikä demokratia ole sitä, että saa olla omaa mieltä?
Vaikka olisi pelottanut pirusti, olisin ollut niitä, jotka aikoinaan syötettiin leijonille, koska en suostu pettämään periaatteitani.
Olennaista on se, että uskaltaa olla jotain mieltä, johdonmukaisesti ja pelkäämättä. Ihmisestä välittyy, uskooko hän siihen, mitä hän puhuu.
No, Soinin puolue, Soinin säännöt, mutta sääliksi käy Juvosta, kun sana on yhtä ja soveltaminen toista. Timo Soinin soisin, sen sijaan että sutkauttaa avioliiton katolista sakramenttia, kertaavan meille oman uskontonsa keskeisen opinkappaleen, hänen pyhyytensa Paavin vahvistaman katolisen kirkon katekismuksen kehotusta suhtautumisesta homoihin:
2358. […] Heidät tulee kohdata kunnioittaen, myötätuntoisesti ja tahdikkaasti. Heidän suhteensa on vältettävä kaikkea epäoikeudenmukaista syrjintää. Nämä ihmiset on kutsuttu noudattamaan elämässään Jumalan tahtoa, […]
Katolinen kirkko vastustaa homojen avio-oikeutta, mutta perussuomalaisten Pentti Oinosen, Soinin itsensä ja kumppaneiden julkiset sanomiset homoseksuaalieista eivät ole olleet kunnioittavia, myötätuntoisia saati sitten tahdikkaita.
Practice what you preach.
Toisaalta, perussuomalaisten darwinilainen näkökulma pyhästä avioliitosta suomalaisen kansan elinvoiman takeena on puolueen ohjelmaankin kirjattu. Soinin pumppu sentään rehellisesti puolustaa kansan elinvoimaa ja maalaa suomalaispatriootista kuvaa hellan äärellä lapsia hoitavasta Lotasta! Tähän Juvonenkin ilmeisesti yhtyy tehdessään tilaa puolueen miehille.
Päivi Räsäsen kristillisdemokraatit ovat ehdottomia uskon puolustjajia. Hyvä, että meillä on puolue, joka puolustaa kirkkoa! Vaikka eihän tämä aloite kirkkoa millään tavalla koske. Aukoton logiikka on siinä, että kirkko on kristillisten mielestä niin heikko, että se antaisi homoille periksi heti. Ilman Päiviä uskon puolustajana, siis.
Keskusta tässä ja muissakin asioissa on lähinnä vastuuton muiden vanavedessä surffaaja. Puolue ei viime vaalien jälkeen uskalla tehdä tai sanoa juuri mitään ettei vain menettäisi lisää ääniä. Ei siitä edes tiedä onko se lintu vai kala. Edes turvallisuuspolitiikassa. Selvää on, että puolueen kannattajat maaseudulta vastustavat kaikenlaista ”homostelun sallimista.” Tätä ristiriitaa kaupunki- ja maaseutukeskustan välillä puolue hoitaa olemalla hiiren hiljaa. Keskusta ei mykän linjansa vuoksi minun kirjassani ainakaan vielä lukeudu vakavasti otettaviin puolueisiin.
Rkp on selvästi aloitteen kannalla , mutta ei sekään sataprosenttisesti. Tässä voisivat pienen puolueen edustajat miettiä tarkkaan arvojaan ja arvovalintojaan.
Vasemmistoliitosta en uskalla sanoa mitään, koska aina kun sanon jotain, mikä liittyy vasemmiston politiikkaan ja profiilikuvassani on häivähdys sotilaspukua, niin saan kimppuuni professorin, astrologin tai jonkun muun vasemmistoälykön, jonka sanoma on että ”etpäs saa puhua sotilaspuvussa!”
Kansan, tai ainakin lähes 166 000 esityksen allekirjoittaineiden, olisi korkea aika herätä unestaan! Perustuslakia ei sentään ole muutettu — valtiovalta Suomessa kuuluu edelleen kansalle. Delegointi vaaleissa on vain tilapäistä ja se voidaan aina peruuttaa. Nyt lakivaliokunta ei ottanut kansan tahtoa kuuroihin korviiinsa tässä ihmisoikeuskysymyksessä. No, käännetään kylkeä ja katsotaan jos vaikka seuraava esitys energiajuomista menisi läpi!
Även om man i Finland väckte tanken om höjning av försvarsanslagen, så är den rådande trenden en övergång från nationellt försvar mot bredare säkerhetsnormer. Externa hot anses sträcka sig inom statens gränser utan att de med traditionella metoder kunde stoppas vid den yttre gränsen.
Mika Aaltola, Analyysi Ukrainan opetuksista Suomelle: mennyt ei enää palaa.
Lähde: politiikasta.fi (översättningen min egen)
Soldater betraktar säkerhet mycket enspårigt. Säkerhet skapas med vapen ihand och den bästa säkerheten finns i militärä förmågor, som skapar en tröskel mot angrepp. Utanför detta tar en soldat gärna inte ställning till säkerhet, förutom när han grinar och flinar åt trams som ingår i ett brett säkerhetsbegrepp. Cyber är förstås alltid intressant, för att det är sexigt, liksom helikoptrar och pansarvagnar. Och visst har cyber en militär dimension: att sätta världen på knä genom att trycka på en knapp är kulmen av krigarskap i informationssamhället.
Någon kunde beskriva soldater som dumma och lite enkla. Jag säger inte så, men det är skäl att minnas uppgiftens natur. Soldatyrket är väpnad strid, vilket är en bra eufemism för ”att döda.” Soldater litar i första hand på vapen och kraft.
Kärnuppgiften
Tillförliten till vapen och makt för vi vidare till medborgarna med den institutionella indoktrinationen som heter värnplikt. Det nedanstående citatet från en försvarsvänlig blogg är ett mycket bra exempel på detta:
”Allehanda krishanteringsutbildning o.d. utvikningar ska begränsas till ett minimum. Likaså ska all överlopps politiskt korrekt bajs upphöra – all slags ”multikulti” och jämlikhets trams hör inte till försvarsmakten. Försvarsmakten uppdrag är att producera stridsdugliga trupper, som kan skydda Finland.”
Om försvarsmaktens kärnuppgift håller jag med och jag har också i tiderna som en yngre officer granskat uppdraget mycket snävt. Mitt yngre jag tyckte att framhävandet av samhällelig verkan och betydelse samtidigt som man inte kunde tala om kärnuppgiften med dess riktiga namn var trams.
Men … försvarsmakten är trots allt ”of the people, by the people, for the people.” Vårt updrag som omfattar ”tryggande av befolkningens livsbetingelser, de grundläggande fri- och rättigheterna och statsledningens handlingsfrihet samt försvar av den lagliga samhällsordningen, ” förutsätter att vi respekterar grundrättigheter i vår verksamhet. Således kan jämlikhet inte vara trams. Samma gäller också för ”multikulti” — vi är en del av det finska samhället; det finska samhället i miniatyr. Försvarsmakten engagerar genom värnplikten en stor del av folket. Därför måste vi vara en myndighet som alla på ett fysiskt och psykiskt tryggt sätt kan tjänstgöra vid. Härav kommer de största bidragen till samhället.
Förhindra utslagning
Utslagning är samhällets största säkerhetshot. De tre våldsdåden i Jokela, Kauhajoki och Myyrmanni har tagit flere liv än ”hårdare” hot.
Deltagande i värnplikten, dvs. uppbåden, tjänstgöringen och uppföljningen förhindrar utslagning. Om civiltjänstgöringen vore lika betydelsefull och uppskattad som militärtjänsten — jag har tidigare förspråkat en medborgarplikt — kunde vi få alla ungdomar innanför detta säkerhetsnät. Priset av en förlorad ung man eller kvinna är enorm när den realiseras. Att förhindra utslagning kostar inget, utan är ett i ledet av flere åtgärder, som gör tjänstgöringen trygg. I val av metoder har vi en numera en modern och vettig approach. Mervärdet kommer av sig självt utan extra möda.
Integrationsfrämjande
Jag har tidigare tagit upp demografi över invandrare och dess innebörd för försvarsmakten. Beviljande av finskt medborgarskap steg kraftigt 1998 och har sedan dess hållits på samma nivå. För försvarsmakten betyder detta att en större andel medborgare med invandrarbakgrund rycker in. Då vi tar dessa grupper som delaktiga i vårt finska miniatyrsamhälle främjar vi integration och förhindrar radikalisering. Omvänt: behandlar vi dessa grupper rasistiskt, så isolerar och radikaliserar vi individer och folkgrupper. Begreppet integration kan också ersättas med de mera traditionella orden medborgarfostran och samhällsduglighet. Inte en kärnuppgift, men ett gratis mervärde.
Jämlikhet och mångfald
”Multikulti” som citatet hänvisar till lär innebära respekt för minoriteters rättigheter. Vi talar hellre om mångfald.
Det finska samhället är pluralistiskt och så är vi. När jag var yngre och tjänstgjorde som plutonchef i Björneborgs brigad hade jag en rekrytpluton med fem religioner, sju språk, två kön och hemorter från Sevettijärvi i Lappland till sydspetsen Hangö, från Vasa i väst till Kitee i öst. Rekryten från Sevettijärvi var inte hemma ofta, men han fick sällskap av en ung muslimsk kille med rötter i Mellanöstern, en flicka som studerade internationell politik och en kille av sydeuropeisk börd, som efter sin tjänstgöring tog upp studier i USA. Höjden på mångfald hade förstås varit en plutonchef, som efter dagen klär på sig en bomberjacka, skaftkängor och bleka jeans med hängslen.
Chaufförsutbildning
Försvarsmakten utbildar årligen över 3500 C- och CE-klassade chaufförer. C-förare får utöver körkortsutbildning en yrkesbehörighetsutbildning på 140 timmar.
CE-förare får 280 timmars yrkesutbildning. Här är det inte mera fråga om abstrakt mervärde, utan ett betydande bidrag till det finska samhället.
Förmanskap
Björn Wahlroos håller försvarsmaktens chefsutbildning i högt värde. Jag ska inte säga att vi är den bästa chefskolan, men vi är den största och för många den första. Vi behöver inte ledningskonsulter, vi producerar förmän och arbetsledning till den civila marknaden. Tillgodoräknande av studier och uppskattningen av vår utbildning är på vissa håll ännu ett problem, men de flesta som gått våra skolor har upplevt en bra uppfostran till ansvar och chefskap.
Slutord
Utöver väpnad strid och beredskap till det, producerar vår försvarslösning övrig säkerhet till samhället och bidrar med mervärde både i färdigheter och värden.
Det här utgör den unika styrkan som finns i värnplikten. Detta behöver vi inte överge, vare sig vår framtida lösning var en militär allians eller ett helt självständigt försvar.
Ulottamalla asevelvollisuus myös naisiin, säilyttämällä saapumiserän koko ja valitsemalla parhaat saadaan parempia sotilaita tasa-arvoisemmassa järjestelmässä, kirjoittaa Jussi Kari, vuonna 1984 syntynyt lakimies, joka toimii tavaramerkkien, tekijänoikeuden ja muun immateriaalioikeuksien parissa helsinkiläisessä lakiasiaintoimistossa. Jussi on aikaisemmin ollut työssä puolustusvoimissa sotilaslakimiehenä. Jussin esittämät näkemykset ja mielipiteet ovat luonnollisesti hänen omiaan eivätkä millään tavalla heijastele hänen työnantajansa tai minkään viranomaisen kantoja.
Ulotttamalla asevelvollisuus myös naisiin, säilyttämällä saapumiserän koko ja valitsemalla parhaat saadaan parempia sotilaita tasa-arvoisemmassa järjestelmässä, kirjoittaa Jussi Kari, vuonna 1984 syntynyt lakimies, joka toimii tavaramerkkien, tekijänoikeuden ja muun immateriaalioikeuksien parissa helsinkiläisessä lakiasiaintoimistossa. Jussi on aikaisemmin ollut työssä puolustusvoimissa sotilaslakimiehenä. Jussin esittämät näkemykset ja mielipiteet ovat luonnollisesti hänen omiaan eivätkä millään tavalla heijastele hänen työnantajansa kantoja.
Random thoughts 