Palkintojenjako: Turvallisuuspoliittinen vuoteni 2013

Noin puolitoista vuotta sitten aloin kirjoittaa blogiani enemmän turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan keskittyen. Vuosi sitten kirjoittamiseen tuli enemmän vauhtia. Välillä on hyvä pysähtyä ja tarkastella mihin on tultu ja missä on menty. En aio esittää tiivistettyä yhteenvetoa vuoden tärkeimmistä tapahtumista. Muut tekevät sen minua paremmin. Suomen kielellä suosittelen luettavaksi Janne Riiheläisen tekemää turpo-vuoden katsausta. Ruotsiksi Skipper ja Wiseman panevat vuoden hienosti pakettiin.

Minun katsaukseni ideana on palkita Itämeren pienen turvallisuuspoliittisen areenan toimijoita uroteoista. Kymmenen kärki on tässä. Klikkaa numeroa kymmenen ylhäällä vasemmalla päästäksesi diaesitykseen, jossa myös perustelut näkyvät.Galleria korvattu taulukolla.

VUODEN 2013 TOP 10
10 Helsingin Sanomat. Suurimmalla sanomalehdellämme on muutama veteraanitoimittaja, jotka seuraavat maanpuolustuksen kenttää. Kuluneen vuoden aikana puolustus on saanut enemmän palstatilaa ja toimittajat ovat olleet tarkempia tausta-aineiston tarkastamisessa. Hesari on pakollinen luettava maanpuolustustuksesta kiinnostuneelle. Hyvä läsnäolo sosiaalisessa mediassa ja toimivat mobiiliratkaisut antavat lehdelle kymppisijan ennen suomenruotsalaista ennakkosuosikkia Hufvudstadsbladetia, joka häviää niukasti sisällön ja reippaasti digi- ja mobiiliratkaisujen sekä somen osalta.
9 Erik Lagersten ja viestintäosasto. Ruotsin puolustusvoimien viestintäjohtaja on ollut aktiivinen monissa medioissa vuoden aikana, eikä vähiten Twitterissä. Saavutuksiin kuuluvat Försvarsmaktens Blogg, joka ei pelkästään ole virallinen äänitorvi, vaan alusta johon tulee syötteitä Twitteristä, ulkopuolisista blogeista ja sellaisenaan varmaan aktivoi omaa väkeä viestintään. Näyttää hyvältä ja toimii. Varsinainen uroteko on tietysti vahva tuki omalle työntekijälle, majuri Carl ”Wiseman” Bergqvistille, sen jälkeen kun ”antimilitaristinen verkosto” Ofog paljasti hänen olevan Wiseman’s wisdoms blogin takana.
8 STX France ja DCNS. Venäjän Mistral-hanke on edennyt ennätysvauhtia: vuonna 2009 aloitetuista neuvoteluista vesillelaskuun vuonna 2013 ja lopulliseen toimitukseen ensi vuonna. Toinen alus on tuloillaan ja sen keula makaa jo kokoonhitsattuna telakalla. Varsinainen saavutus kun tilaaja ei ole aiemmin juurikaan ostanut tavaraa oman sotateollisen kompleksinsa ulkopuolelta.
7 Kenraali Ari Puheloinen. Komentajamme on ollut erittäin selkeä viestiessään puolustusvoimauudistuksesta ja sen riittämättömyydestä tulevina vuosina. Komentaja on puhunut pehmeästi ja laittanut painopisteen tarkoin valittuihin teemoihin. Ministeriön ja komentajan viestintä on ollut hyvin yhteen sovitettua. Lisäksi komentajan ruotsin kielen taito on kehittynyt erittäin sujuvaksi ja sotilassanasto on jäätävän hyvin hanskassa.
6 Janne Riiheläinen (@veitera). Janne Riiheläinen on rohkeasti osallistunut turvallisuuspoliittiseen keskusteluun blogillaan ”Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki” ja aktiivisena Twitterissä (@veitera). Janne on edustanut avointa, vuorovaikutteista, kuuntelevaa ja toisia kunnioittavaa keskustelulinjaa. Vuoden aikana blogi on noussut turpo-skenen kirkkaaksi kiintotähdeksi ja se on liikuttanut ja aktivoinut keskustelijoita laidasta laitaan. Erityisenä ansiona on pidettävä Jannen tiivistä ja aktiivista keskustelua laajasta ja uudesta turvallisuudesta, joka on merkittävästi laajentanut ja monimuotoistanut sosiaalisessa mediassa käydyn #turpo keskustelun osallistujakuntaa. Janne on tehnyt turvallisuuskeskustelusta koko kansan asian ja vaikuttanut myönteisesti kaikkiin lukijoihinsa. Hänen rauhallinen tyylinsä kirjoittaa ja  kommentoida sekä hillitty tapa esittää mielipiteensä on luonut keskusteluilmapiirin, jossa viihtyvät ”tavallisen kansan” lisäksi myös päättäjät, vaikuttajat, toimittajat ja muut asiantuntijat.
5 Mikael Holmström ja Svenska dagbladet. Faktat, hyvä tyyli, hienot graffat, useimmiten henkilöitä ja haastetteluja, terävä kynä. Mikael Holmströmillä on kaappi täynnä palkintoja, joten tälle listalle päätyminen on enemmänkin itsestään selvyys, eikä varmaan herätä tunteita. Tästä veteraanista ja hänen jutuistaan saisivat monet suomalaiset journot ja lehdet ottaa mallia.
4 Kenraali Sverker Göranson. Kärkikymmenikön itseoikeutettu jäsen on ruotsin ÖB. Hän paljasti viikkopuolustuksen, joka toteutuu 2019 jos sotajaotus 2014 silloin saadaan täytäntöön. ÖB paljasti asian, joka oli selvä puolustuksesta vähääkään perillä oleville, mutta jota poliitikot olivat kaunistelleet kaikille muille. Rehtiä, suoraselkäistä ja tehtävän sekä arvojen mukaista esiintymistä.
3 Venäjä ja presidentti Vladimir Putin. Yllättäjä, mutta hyvin ansaittu pronssipalli. Jatkuvat valmiusharjoitukset ja -tarkastukset ovat pitäneet sotilasjohdon kiireisenä, ja varmaan myös poissa korruption ääreltä; kovat päätökset varusteluohjelman läpiviemiseksi korkealla tavoitetasolla; kahden ranskalaisen maihinnousualuksen hankkiminen aikataulussa antamatta periksi kotimaiselle sotateolliselle kompleksille; ja voiman näyttö omien rajojen ulkopuolella, kalustolla jollaista viimeksi nähtiin kun edesmennyt Tom Clancy kirjoitti sotilaspornoa, varmistaa kolmossijan Venäjälle. Kun Ruotsin tutkimuslaitos FOI vielä vahvistaa positiivisen sotilaallisen kehityksen trendin seuraavalle 10-vuotisjaksolle täytyy kumartaa syvään naapurille. Kun kaiken takana on vahva keskusjohtoisuus ja tahto toimeenpanna uudistuksia, on luonnollista että palkinnon vastaanottaa valtionpäämies Vladimir Putin. Venäjän kehitys tuntuu tietysti hieman vaaralliselta ja uhkaavalta, mutta tässä vaiheessa vielä jännälllä tavalla.
2 Puola. Vahva Itämerivaltio Puola saa plussapisteitä ostaessaan suomalaista ja vahvistaessaan maamme brändejä ulkomaille. Lähes 700 AMV-vaunulla Puola on ykköskumppani asekaupan alalla. Toinen sija tulee kuitenkin muilla meriiteillä. Puola on ollut harvinaisen selkeä ja johdonmukainen sotilaallisten kyvykkyyksiensä kehittämisessä ja asevoimiensa transformaatiossa. Puola maksaa kehityksestä korkeaa hintaa vaativissa operaatiossa ulkomailla. Puola satsaa edelleen viisi (5) prosenttia valtiomenoistaan puolustukseen määrärahojen kasvaessa joka vuosi. Maalla on tukenaan talouskasvua ja selvä tarve muuttaa Varsovan liiton aikaista itäblokkiarmeijaa nykyaikaiseksi länsimaiseksi asevoimaksi. Veikkaan, että säästöt ovat Puolallakin edessä ennemmin kuin myöhemmin ja siksi onkin syytä kehua valtiota, joka nyt satsaa kaiken puolustukseen kun rahaa vielä on.
1 Eversti Anders Gardberg. Tämä lista on henkilökohtainen mielipiteeni ja kyseessä oli minun turvallisuuspoliittinen vuoteni 2013. Minulla oli ilo ja kunnia palvella Andersin alaisuudessa lähes kolme vuotta Uudenmaan prikaatissa vuosina 2008–2011. Sinä aikana, paljolti Andersin ansiosta, aloin tarkastella asioita analyyttisesti, jäsentyneesti ja tietoon luottaen ja sitä tuottaen. Anders on sotilasasiamiehenä ollut framilla Ruotsin puolustus- ja turvallisuuspoliittisella areenalla ja pitänyt maiden välistä yhteyttä ehjänä. Puolustuksesta innostunut tuttavuuspiiri arvostaa Andersin twiittejä, jotka kertovat missä ruotsalaisessa puolustuskeskustelussa mennään. Itse tahdon kiittää Andersia osoitetusta tuesta, innostuksesta, kiinnostuksesta ja lukemattomista blogini ja twiittausteni puffauksista.

Prisutdelning: Mitt säkerhetspolitiska år 2013

Det är ungefär ett och ett halvt år sedan jag började skriva bloggen mera aktivt med säkerhetspolitisk inriktning. För ett år sedan blev det riktig fart på skrivandet. Därför är det bra att stanna för en återblick. Jag ska inte dra en genomgång av året. Andra sköter den biten fint: På finska rekommenderas Janne Riiheläinens blogg. På svenska så är det Skipper och Wiseman som står för det mesta och bästa.

Min återblick går ut på att belöna aktörer för bragder på den lilla säkerhetspolitiska arenan kring Östersjön. Topp 10 kommer här. Klicka på nummmer 10 längst uppe till vänster för att komma till bildspelet med motiveringarna.

En del av bilderna har bytts ut för att undvika kränkning av upphovsrätt. Fotograf anges i slutet av texten på varje bild.

Fallet ÖB – det svenska försvarets kris, del 2.

Detta är en snabb översättning av det ursprungliga inlägget på finska. Skrivfel följer:

ÖB Sverker Göranson kom ut med 1-veckasförsvaret i årsskiftet. Han stöddes av försvarsminister Karin Enström, som tyckte att nivån är rimlig och leveransen alltså motsvarar beställningen.

ÖB Sverker Göranson.

ÖB möttes av förargelse och lovord. Vissa talade om en politisk bomb andra om rakryggad hederlighet förenlig med FM värdegrund. ÖB hemförlovades från Sälen med något han trodde var magsjuka, men visade sig vara mycket allvarligare. Det bästa sidorna i det svenska lynnet; glädje, medlidande och omsorg dök fram. På facebook har sidan Krya på dig ÖB fått 7500 medlemmar. Tyvärr lär antalet öka, då ÖB idag i berättade för sina medarbetare att han är sjukskriven till 17 mars.

Sedan kom ju chefsåklagaren med Säpo i i bilden för att utreda om ÖB sysslat med obehörig befattning med hemligt uppgift. Försöket att flytta ansvaret till justitiekanslern föll platt och bollen är nu tillbaka hos åklagaren.

Tillägg 1 februari: Åklagarmyndigheten har meddelat, att ingen förundersökning inleds mot ÖB.

Fm stödde sin ÖB. Informationsdirektören Erik Lagersten berättade att bedömningen kan göras från offentliga källor. Stf C Insats generalmajor Berndt Grundevik förtydligade försvarsplaneringen yttterligare. Försvarsministerns linje var att hela landet ska försvaras även om ett sådant krav redan fallit ur instruktionen för försvarsmakten.

Den verkliga bomben kom från statsministern Reinfeldt när han kallade försvaret för ett särintresse och i praktiken jämställde ÖB med en lobbyist. Försvaret kämpar alltså om pengar i samma serie som facken och andra intressegrupper. Försvarsministern fortsatte försiktigt och på rak fråga (tre sådana, egentligen) sade hon inte ifrån, utan tonade ner med att konstatera att försvaret är en av statens huvuduppgifter.

Det som förstås gått förbi de flesta då känslorna svallat är att Reinfeldt troligen talade om saken med mycket snäv fokus på budgetförhandlingar. Lika fel, men mänskligt.

Sveriges försvarsmakt är i skick. Det ser yrkeskunniga militärer och civila till. Men försvarspolitiken mår illa. Bilden som regeringen målat upp av ett starkare och bättre försvar än tidigare börjar flagna. Folket vaknar till att man årligen betalat 42 miljarder kronor för begränsad förmåga.

Vilken bäring har detta på Finland? Sverige gjorde sitt första beslut på den långa vägen mot ett insatsförsvar år 1996. Här började omvandlingen av invasionsförsvaret, nedrustande av förmågan att försvara hela Sverige och en större satsning på samarbete och solidaritet. 13 år senare fick man ett beslut om en ny insatsorganisation, IO2014. Leveransen är lite sen och lär dyka upp år 2019. Alltså 10 år efter beslutet.

Vi är på samma väg och kommer att möta motsvarande utmaningar. Finlands försvar lutar på tre ”heliga” grundpelare:

  • allmän värnplikt,
  • militär alliansfrihet och
  • territoriellt försvar.

Tillägg 1 feb: Fundamentet som dom här vilar på är det centrala begreppet försvarsvilja, som nog måste nämnas i detta sammanhang.

Försvarsminister Carl Haglund och kommendören för försvarsmakten, general Ari Puheloinen har mycket tydligt kommit ut med att dagens finansiering för oss till 2015, men inte vidare. Därefter krävs att man satsar mera eller ändrar grunderna. Den pågående försvarsmaktsreformen hotar att bli en försvarsreform, där försvarslösningen måste byggas om för alla grundpelarna lutar mot varandra.

Vi klarar oss alltså inte med att snygga upp lite i hörnen. På den politiska arenan är situationen likt ett bollspel där stjärnspelaren är skadad: Alla passar bollen runt, men ingen vågar gå på avslut. Regeringsperioden binder händerna. Ansvar ges gärna till nästa regering och få är villiga att öppna diskussion om saken. Vi hinner nog, verkar tanken vara från riksdagen till presidentslottet. Väpnat försvar verkar även i Finland vara ett särintresse, som hamnar lägst ner på säkerhetens trappstege, och drivs beroende på vilken regering vi har.

Väckning på fortet! Försvaret är hela folkets sak. Lösningarna baserar sig på säkerheten i omvärlden och bedömningen om dess utveckling. Pengar är idag avgörande. Denna utveckling kommer att forsätta i de nordiska välfärdssamhällen som snabbt utvecklar allvarliga hållbarhetsunderskott. 2015 är medlen för den offentliga sektorn säkert mindre än det prognoserna idag visar. I ett sådant läge förlorar försvarsmakten budgetkampen 10-0 mot alla andra försvaltningsgrenar. Därför är det av nöden att redan idag börja en analytisk och känslomässig debatt som vår försvarslösning, istället för att lita på att tiden sköter saken. Grundpelarna är så djupt ingjutna i det finska folkets själ att det kommer att göra jävla ont när det byggs om. Om vi tar Sverige som exempel, så kan vi räkna med att beslut 2016 ger leverans 2026. Där emellan finns allför många år bredvid en välrustad granne, vars politiska utveckling är både komplex och oförutsägbar. Vi kan ju förstås ta det svenska sättet och konstatera att försvarsförmågan inte är så relevant, då ingen hotar oss.

Det lönar sig för oss att noggrannt följa med den svenska utvecklingen, om bara för att inte göra samma misstag. En inhämtad erfarenhet vid det här laget är att regeringens bästa beslut och planer verkställs bara delvis och försenat. Försvarsmaktsreformen 2015 verkställs som bäst. Det är inte lika viktigt att debattera den, som det är att fundera på Finlands försvar 2020+.

Tapaus ÖB – Ruotsin puolustuksen kriisi, osa 2.

Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö (ÖB) Sverker Göranson antoi vuodenvaihteessa Svenska Dagbladetille haastettelun, jossa hän kertoi että Ruotsi selviää hyökkäyksestä viikon verran yksin. Puolustusministeri Karin Enström tuli sen jälkeen esiin ja kertoi että tällainen puolustuskyky on kohtuullisesti mitoitettu vallitsevaan turvallisusympäristöön ja vastaa muiden Euroopan maiden kykyjä.

ÖB Sverker Göranson.

ÖB sai vastaansa suuttumusta ja ylistystä. Lausumaa kutsuttiin yhtäältä poliittiseksi pommiksi ja toisaalta puolustusvoimien arvojen (Öppenhet, resultat, ansvar; ÖRA) mukaiseksi suoraselkäisyydeksi. Sälenin konferenssin ensimmäisenä päivänä ÖB sairastui. ÖB kertoi epäilleensä normaalia vatsatautia, mutta kysymys olikin jostain vakavammasta ja ÖB on sairaslomalla. Ruotsalaisten parhaat puolet, iloisuus, myötätunto ja välittäminen, tulivat esille. Krya på dig ÖB-sivu (Parane pian, ÖB) facebookissa on jo saanut 7500 jäsentä. Kannustus varmaan lisäntyy, kun ÖB tänään (31.1.) ilmoitti kirjeessä henkilöstölleen, että sairasloma jatkuu maaliskuun puoleenväliin asti.

Saipa sitten ÖB vielä kimppuunsa syyttäjäviraston, joka Säpon ja muiden kanssa selvittää (ei siis vielä tutki) onko ÖB syyllistynyt maanpetosrikokseen (obehörig befattning med hemligt uppgift, Suomen lain vastaavuus: turvallisuussalaisuuden paljastaminen, RL 12:7) Syytttäjä yritti potkia pallon kulmuriksi oikeuskanslerille, joka puolestaan palautti asian takaisin syyttäjälle.

Päivitys 1 helmikuuta: Ruotsin syyttäjänvirasto on ilmoittanut, että ÖB:stä vastaan ei aloiteta esitutkintaa.

Oma organisaatio tuki ÖB:tä. Puolustusvoimien viestintäjohtaja Erik Lagersten kertoi, että kyse on tiedoista, jotka voidaan kerätä julkisista lähteistä. Viimeisimmän ulostulon teki apulaisoperaatiopäälikkö, kenraalimajuri Berndt Grundevik, joka totesi että maata kyetään puolustamaan yhdellä alueella viidestä. Puolustusministeri vastasi tähän linjaamalla että koko maata puolustetaan, vaikka ko. vaatimus kaikessa hiljaisuudessa poistui laista jo vuonna 2009, kun puolustusvoimat sai uudet tehtävät.

Todellinen sammakko pääsi pääministeri Reinfeldtin suusta kun hän kutsui puolustusta erityiseduksi ja vertasi ylipäällikköä lobbariin. Puolustus ei siis hallituksen mielestä ole julkishyödyke ja yhteinen etu, vaan painii samalla tasolla kuin työmarkkinajärjestöt ja muut etujärjestöt. ÖB on siis hallituksen mielestä lobbari. Puolustusministerikään ei eduskunnassa ottanut suoraan pääministerin lausuntoon kantaa, vaan muotoili suoraan kysyttäessä vastauksen ”puolustus yksi valtion päätehtävistä”.

Ruotsin puolustusvoimat on kunnossa. Siitä pitävät huolen ammattitaitoiset sotilaat, joiden kanssa suomalaisetkin taistelevat rauhan puolesta kaukomailla. Mutta Ruotsin puolustuspolitiikka voi pahoin. Hallituksen maalaama kuva aiempaa vahvemmasta ja kyvykkäämmästä puolustuksesta alkaa haalistua. Kansa herää nyt siihen, että vuosittain on maksettu 42 miljardia kruunua olemattomasta kyvystä.

Miten tämä sitten liittyy Suomeen? Ruotsi teki ensimmäisen nykytilanteeseen liittyvän puolustuspäätöksensä vuonna 1996. Tästä ja sitä seuranneista puolustuspäätöksistä vuosina 2000 ja 2004 alkoi perusteiden, eli laajaan reserviin perustuvan asevelvollisuusarmeijan (invasionsförsvaret) muuttaminen korkean valmiuden suorituskykyiseksi minivoimaksi (insatsförsvaret) ja koko maan puolustamisen periaatteen katoaminen. Liittoutumattomuuden sijaan alkoi myös yhteistyön ja keskinäisriippuvuuden korostaminen. Lopulta, 13 vuotta myöhemmin saatiin päätös, joka pani asevelvollisuuden hyllylle ja määäritteli uuden sotajaotuksen (IO 2014). Uusi organisaatio ei kuitenkaan ole käytössä 2014, vaan toimitus viivästyy vuoteen 2019. 10 vuotta päätöksestä, siis.

 

Meillä on edessämme sama vaikea tie ja samat haasteet. Suomen puolustus nojaa kolmeen ”pyhään” peruspilariin:

  • asevelvollisuus,
  • sotilaallinen liittoutumattomuus ja
  • alueellinen puolustus.

Lisäys 1 helmikuuta: Näiden kolmen pilarin perustana on luja maanpuolustustahto, joka siis on keskeinen käsite.

Puolustusministeri Carl Haglund ja puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen ovat hyvin selkeästi kertoneet, että nykyrahoituksella päästään vuoteen 2015, mutta sen jälkeen tarvitaan lisää panostusta tai perusteiden muuttamista. Puolustusvoimauudistuksesta uhkaa syntyä puolustusuudistus, jossa perusratkaisuun on kajottava voimakkaalla kädellä, koska peruspilarimme nojaavat toisiinsa.

Pienellä pintaremontilla ei siis enää selvitä. Tilanne muistuttaa pallopeliä, jossa tähtipelaaja on loukkaantunut — kaikki siirtelevät palloa hyvin, mutta kukaan ei uskalla tehdä maalia. Koko asia on hassusti hallituskauden sitoma. Vastuuta annetaan seuraavalle hallitukselle ja harva on halukas avaamaan keskustelua asiasta. Kyllä sitä vielä ehditään, tuntuu olevan yleinen käsitys eduskunnasta aina presidentinkansliaan asti. Aseellinen maanpuolustus tuntuu Suomessakin olevan erityisetu, joka laitetaan turvallisuuden tikkailla aina alimmaksi ja jota ajetaan sen mukaan mikä hallitus maassa on.

Herätys! Puolustus on koko kansan asia, jossa ratkaisut perustuvat vallitsevaan turvallisuusympäristöön ja sen arvioituun kehitykseen. Raha on tänä päivänä ratkaiseva tekijä. Tämä kehitys tulee voimistumaan erityisesti Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa, joissa on kehittymässä vakava kestävyysvaje. Vuonna 2015 varoja julkisen sektorin ylläpitämiseen on todennäköisesti paljon vähemmän kuin ennusteet lupaavat. Puolustusvoimat häviää budjettikamppailun kaikille muille hallinnonaloille. Siksi meidän on jo tänään syytä aloittaa sekä analyyyttinen että tunteellinen keskustelu puolustusratkaisustamme eikä luottaa siihen että aika kyllä hoitaa. Puolustuksen peruspilarit on valettu niin syvälle Suomen kansaan, että niiden esiin kaivaminen varmasti sattuu. Ruotsia vertailukohtana käyttäen voidaan ajatella, että jos päätökset saadaan vuonna 2016, niin toteutunut uusi ratkaisu häämöttää vasta vuodessa 2026. Siinä välissä on monta vaaran vuotta hyvin varustautuneen naapurin vieressä, jonka poliittinen kehitys ei ole ennustettavissa. Vaihtoehtona on tietysti ruotsalaiseen tapaan todeta, että puolustuskykyä koskevat pohdinnat ovat turhia, koska maatamme ei mikään uhkaa.

Ruotsin kehitystä on hyvä seurata, jotta ei tarvitse tehdä samoja virheitä. Yksi oppi on se että parhaatkin hallituksen päätökset ja suunnitelmat toteutuvat vain osittain ja vuosia myöhässä. Puolustusvoimauudistus 2015 on jo toimeenpanovaiheessa. Siitä keskusteleminen on vähemmän tärkeää. Todella tarpeellista on miettiä Suomen puolustusta 2020.