Den svenska versionen hittar du här.
Ruotsin suosituin bloggaaja Lars Wilderäng (Cornucopia) kommentoi blogitilastojaan jokin aika sitten (maaliskuussa yli över 82k sivulatausta/päivä, joista 25k uusia!) ja puolustusbloggaaja Wiseman saavutti joulukuun aluusa 3 mijoonaa latausta viiden vuoden aikana. Myös suomalainen bloggaaja ammattisotilas on nopeasti saanut vakiintuneen ja laajan yleisön ollessaan yksi harvoista ”upseeribloggaajista” Suomessa. (syy tähän löytyy blogiemme avauksista: ammattisotilas, minä)
Hyvä Cornucopia, onneksi olkoon Wiseman ja kiitos ammatttisotilas! Teidän (ja muidenkin) ahkeruus, vastuuntunto ja innostus sekä hyvä maku tekee bloggaajista vakavasti otettavia!
Suomalaisena myönnän kunnioituksen seassa myös pienen kateuden. Samalla kiitän vielä kertaalleen kaikkia puolustuksesta ja turvallisuudesta vakavasti bloggaavia inspiraatiosta.
Tilastojen tarkastaminen muistuttaa egosurffausta (haetaan Googlesta omalla nimellä). Näin myös minulla aluksi; kävijämäärien tuijottelua, siis. Sitten tilastojen takaa löytyi mielenkiintoisia havaintoja. Yksi näistä (ilman tilastoja, sen trilogia päätin jo…) on esittämisen arvoinen.
Muu maailma tviittaa, Suomi feisbuukkaa.
Ihmettelin itse hämmästyneen iloisesti sitä, että useimmat lukijani ovat Ruotsista. Helppo sivuttaa kielikysymyksenä. Lähempi kävijöiden, linkittäjien ja alustojen tarkastelu osoitti että ruotsalaiset lukijat tulevat muiden blogien ja foorumien lisäksi sivuille usein twitteristä ja suomalaiset taas useammin facebookista. Mietitäänpä…

Twitter on ollut Ruotsissa kauan ja saavuttanut kriittisen massan. Puolustuksesta kiinnostunut yhteisö on verkottunut ja viestii toisilleen tiettyjen sääntöjen ja tapojen mukaisesti. Erityisen merkillepantavaa on hashtagien käyttö tviiteissä, jotka siis mahdollistavat aihepiirin seuraamisen ja jakamisen. Puolustuskeskustelussa tavallisimmat ovat #svfm, #föpol och #säkpol. Näistä voidaan sitten johtaa uusia. Hyvä osoitus ruotsalaisen Twitterkulttuurin kehittymisestä on tagi #ffse, so. Follow Friday Sweden.
Itse olen aika Twitter-nOOB, mutta pari viikkoa sitten huomasin ensimmäisen kerran että tagi #FF ”trendasi” Suomessa. Näinhän pitäisi kaiken järjen mukaan tapahtua joka perjantai, kun tagi tarkoittaa että jaat yhteisölle lyhyen listan niistä muista käyttäjistä joita seuraat, joiden tviiteista tykkäät ja retviittaat ja joita muutenkin arvostat.
Eipä Suomessa. Meillä ei ole omaa #fffi-tagia. Meillä Twitter on lähinnä uusi asia, josta kansainväisesti suuntautuneet poliitikot ovat innostuneita, jota kv. yritykset käyttävät ja jota valtionhallinto ja suomalaiset yritykset vähän varovaisesti kokeilevat fb:n tyyliin. Puolustuskeskustelussa ei ole omia tageja, kuten #pvfi tai #fifm (vast. #svfm), #turpo (#säkpol), #puolpol (#föpol) jotka helpottaisivat puolustus- ja turvallisuusaiheisen keskustelun seuraamista. Suomen kieli on vähän kömpelö hashtageissa. Kun raja on 140 merkkiä, niin siitä ei halua kuluttaa puolta merkitsemällä tviitti #puolustus #puolustusvoimat #puolustusvoimauudistus. Ehdotus: Ruvetaan käyttämään lyhyitä tageja kun keskustellaan turvallisuudesta #turpo, puolustuspolitiikasta #puolpol, puolustusvoimauudistuksesta #pvuud ja puolustusvoimista #pvfi. Ylimääräinen tila on tarpeen.
Suomalainen kulttuuri
Julkishallinnon käsitys Twitteristä on äärimmäisen rajoittunut, vaikka useimmat ovat jo ymmärtäneet hankkia käyttäjätilin. Vuorovaikutus on lähinnä yksisuuntaista tiedotteiden syöttämistä RSS-tyylisesti. Retviittauksiin, vastauksiin, mainintoihin tai #FF-jakoihin ei juurikaan vastata, vaikka palaute olisi ”peukutus”. Hyvä esimerkki on Suojelupoliisi, joka Norjan serkkunsa innoittamana lähti Twitteriin, mutta on puolentoista kuukauden aikan onnistunut tuottamaan lähtölaukauksen lisäksi yhden tviitin ikävästä sisäisesta asiasta, josta ryhdyttiin käräjöimään. Supo tekee hienoa työtä matalalla profiililla. Näin pitääkin. Mutta edes hieman nykyistä suurempi avoimuus saattaisi lisätä luottamusta ja vetovoimaa entisestään. Vuorovaikutus on nykyään digitaalista. Konnat tajuavat sen hyvin ja niin täytyy hyvien kundienkin. Tsemppiä, Liinu Lehto-Seljavaara.
Facebookista sen verran, että alusta on aika kehittynyt, mutta sen käyttötarkoitus on edelleen sama. Ajatusten ja kuulumisten vaihtoa, tapahtumien järjestämistä ja muuta ryhmätoimintaa. Pienen piirin työkalusta on tullut globaali, mutta some-mediana fb:n edellytykset ja rajoitukset ovat edelleen samat. Facebookia ja Twitteriä ei voi oikein verrata — molemmeat ovat somea, mutta idea on ihan eri. Kaikki mitä teet Twitterissä on lähtökohtaisesti julkista, kun fb mahdollistaa julkisuuden säätelyn ja piirien muodostamisen. Twitterissäkin on yksityisviestejä, mutta nekin ovat vain 140 merkkiä. Twitter on julkinen mikroblogi. Erittäin hyvä esim. julkisuuden henkilölle, joka haluaa olla vuorovaikutuksessa seuraajiensa kanssa, mutta ei voi pitää yllä blogia ja vastata laajasti jokaiseen kommenttiin. Perussuomalaisten Timo Soini pohtii tätä asiaa tosi hienosti ja hieman itseironisesti plokissaan.
Viestintä on digitaalista. Jos julkinen sektori ei tätä tajua, niin turha sitten ihmetellä, että emme saavuta niitä nuoria, joihin haluamme vaikuttaa ja jotka haluamme rekrytoida julkishallintoon. Tietysti voidaan jäädä aikaan, jossa dinosaurukset palkkaavat dinosauruksia…
Kuten sanottu: olen nOOB somessa. Otan mielelläni vastaan palautetta, ajatuksia, kommentteja, viiltävää kritiikkiä, ideoita ja visioita, joten ammu vapaasti ja auta minua ymmärtämään enemmän ja paremmin!
Voit seurata minua Twitterissä ja tilata tätä blogia syötteenä tai linkittää perinteisesti.