Pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot [#fofrk 1]

Tulevaisuuteen katsova ja uusien ratkaisujen näkemisen mahdollistava avoin ja rehellinen turvallisuus- ja puolustuskeskustelu on tärkeä. Tässä suhteessa Suomen tulisikin ottaa mallia Ruotsista ja poistaa pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot sellaisten puolustuskysymysten ympäriltä, joita useimmissa muissa Euroopan maissa käsitellään julkisesta. Suomalaisen puolustuksen vaitonaisuus ja vähäinen läpinäkyvyys on erittäin haitallista valistuneelle mielipiteen muodostamiselle ja päätöksenteolle. Voidaksemme perustella ja ylipäätään tunnistaa tulevia puolustusratkaisuja, tulee meillä myös olla mahdollisuus pidemällä tähtäimellä antaa hylätty arvosana nykyisen puolustusratkaisumme osille.

Ruotsi

Olen seurannut suomalaista ja ruotsalaista puolustuskeskustelua erityisen tarkasti syksystä 2012. Kaksi vuotta on nyt kulunut ylipäällikkö Sverker Göransonin ”viikkopuolustuksesta” ja olen ruotsalaisessa puolustuskeskustelussa havainnut lisääntyvää vapautta, osallistuvuutta ja ”saatavuutta”. Saatavuudella tarkoitan sitä, että keskustelusta on tehty ymmärrettävä ”medelsvenssonille”.  Tässä Ruotsin näkyvimmät bloggaajat, nykyään myös Expressenin ja SvD:n kolumnistit, nimittäin Carl ”Wiseman” Bergqvist ja Niklas ”Skipper” Wiklund ovat olleet erittäin menestyksekkäitä. Heidän esimerkkinsä on myös pakottanut puolustusvoimat suurempaan julkisuuteen ja keskustelevampaan viestintätyyliin. Tässä pitää nostaa hattua Ruotsin puolustusvoimien viestintäjohtaja Erik Lagerstenille, joka on ollut tiennäyttäjä tässä suhteessa. Hän on sekä esimerkillään että selvällä tuen osoituksellaan ja keskusteluun kannustamisella raivannut suuremman avoimuuden väylää organisaatiossa, jonka toimintaa salassapito usein säätelee.

Julkisessa keskustelussa sosiaalisen median avulla tapahtuneet edistysaskeleet voisivat helposti vaikuttaa uraa uurtavilta. Tässä on syytä muistaa Wisemanin, Skipperin et al. ovat keskustelussa pääosin nostaneet esille puheenvuoroja poliitikkojen viesteistä, puolustuspäätöksistä, hallituksen ja parlamentin (riksdagen) antamien tehtävien suorittamisesta, raporteista ja muista tietoperustesista lähteistä. Keskustelijat ovat luottaneet tiukasti julkisiin lähteisiin, jotka periaattessa ovat yhtä helposti medelsvenssonin ”googlattavissa” ja pureskeltavissa. Menemättä dokumenttien (riksdagenin ohjauskirjeet, hallituspäätökset ja raportit) sisältöön, on mielestäni syytä korostaa sitä, että Ruotsissa on julkisuus ja läpinäkyvyys ovat lailla asetettuja vaatimuksia ja ne näkyvät selvästi niin puolustusvoimien ohjauksessa ja viranomaisen raportoinnissa tehtävänantajalle.

Tämä ”demokraattinen” julkisuusvaatimus on keskeinen moniääniselle ja tietoperustaiselle puolustuskeskustelulle. En olisi voinut kirjoittaa jo kymmenenteen osaan ehtinyttä sarjaa ”Ruotsin puolustuksen kriisi” ilman näitä saatavilla olevia julkisia raportteja, selvityksiä, päätöksiä, tehtävänantoja ja näistä pidemmän aikaa käytyä keskustelua.

Suomi

Yhtälailla on tärkeää korostaa sitä etten olisi voinut kirjoittaa samalla tavalla Suomen puolustusratkaisusta tai puolustusjärjestelmämme perusteista. Tämä johtuu osin siitä, että asiakirjat, joita kirjoittamiseen tarvittaisiin usein ovat salassa pidettäviksi luokiteltuja taikka sitten niiden sisältämä tieto on pirstaloitunut useaan eri paikkaan. Esimerkkinä nostan tässä esille Ruotsin puolustusvoimien vuosikertomuksen, joka on perusteellinen ja yksilöity raportti viranomaisen toiminnasta. Suomen puolustusvoimat laatii samanlaisen raportin puolustusministeriölle, mutta se on lähtökohtaisesti määritelty salassa pidettäväksi. Julkinen versio, eli vuosikertomus puolustusvoimien verkkosivuilla on lähinnä yritysesite tarkasti valittuine teemoineen ja tunnuslukuineen.

Kuva, jossa leijona ja merkintä "erittäin salainen."
Lue myös Taloussanomat: ””Kun EU leimaa asiakirjan ‘erittäin salaiseksi'”.

Ohjaus on myös erilaista. Valtioneuvoston ja eduskunnan yksilöityjä tehtävänantoja Ruotsin riksdagenin ohjauskirjeiden (regleringsbrev) ja Ruotsin hallituksen hallituspäätösten (regeringsbeslut) ei Suomessa annetua. Tehtävät ja ohjaus tulevat ministeriöltä ja eduskunnan ohjausvoima viranomaiseen rajoittuu lähinnä neljännesvuosittain julkaistavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon konsensuslinjausten hyväksymisessä .

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, jotka siis vastaavat ruotsalaisia puolustuspäätöksiä, ovat toinen hyvä esimerkki puutteellisesta läpinäkyvyydestä ja julkisuudesta. Ruotsalaisia puolustuspäätöksiä edeltää valmisteluaikana hallituksen tehtävät asianomaisille viranomaisille tuottaa selvityksiä ja raportteja päätöksenteon tueksi. Ruotsin puolustuspäätöstä varten laadittava keskeisin raportti on parlamentaarisen puolustuskomitean (försvarsberedningen) selvitys, joka on usein niin samankaltainen lopputuotteen kanssa, että Suomessa media onkin virheellisesti rinnastanut nämä puolustuspäätöksiin. Tänä vuonna nähtäneen kuitenkin puolustuspäätös, joka merkittävästi poikkeaa komitean raportista.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteon valmistelu tapahtuu ensisijaisesti virkamiesvalmisteluina asianomaisissa ministeriöissä. Tuloksena on ainoastaan yksittäisiä julkisia raportteja ja selvityksiä ja ala-arvoinen keskustelu matkalla lopulliseen selontekoon. Selontekoon sitoutuminen varmistetaan konsensuspohjaisella poliittisella ohjauksella, jonka joskus myös väitetään olevan läpinäkyvyyttä.

Rohkeus hylätä puolustusratkaisu

Ruotsissa on Wisemanistä lähtien nähty kasvavaa julkista kiinnostusta ja perehtymistä puolustuskysymyksiin. Aikaisempien hallitusten – etenkin ”Alliansenin” – teot ja sanat puolustuksen suhteen ovat joutuneet armottoman fact checkin kohteeksi. Bloggaajat ovat saaneet äänensä kuuluviin riksdagenissa opposition kirjallisissa kysymyksissä valtioneuvoksille. Ruotsissa ollaan oltu valmiita antamaan hylätyt arvosanat puolustuksen osaratkaisulle esille tuotujen tietojen valossa.

Suomi ei ole tehnyt puolustusuudistusta. Puolustusvoimauudistus,  joka nyt on valmis on ollut viranomaisen rakenteen ja sisäisen tehtäväjaon uudelleenjärjestelyä vastaamaan vallitsevaa tilannetta, jossa lakisääteiset tehtävät pysyvät muuttumattomina henkilöstö- ja materiaalikulujen kasvaessa hillitsemättömästi. Nyt on saavutettu tasapaino, ilman että itse puolustusratkaisua on tarvinnut säätää tai kyseenalaistaa. Tämä yhdessä puutteellisen julkisen keskustelun kanssa on johtanut lapselliseen poliittiseen keskusteluun puolustuksesta, jossa kansanedustajat ja muut poliitikot tosissaan esittävät tuhansien tarkka-ampujien kouluttamista sotatoimiyhtymien sijaan, taistelualusten korvaamista veneillä tai seuraavan sukupolven hävittäjien korvaamista olalta ammuttavilla ilmatorjuntaohjuksilla.

Koska Suomi ei ole luopunut laajamittaiseen hyökkäyksen torjuntaan kykenevästä puolustuksesta, vaan elänyt tuskin havaittavissa olevan kyvyn asteittaisessa heikkenemisessä, on meillä lähinnä vahingoniloisesti tarkasteltu Ruotsin puolustuksen kriisiä ja hehkutettu omaa ratkaisuamme. Tätä ovat vahvistaneet poliitikkojen ja kenraalien kliseet, joita ei voitu ottaa tarkasteltavaksi salassapitoon vedoten.

Tulevaisuuteen katsova ja uusien ratkaisujen näkemisen mahdollistava avoin ja rehellinen turvallisuus- ja puolustuskeskustelu on tärkeä. Tässä suhteessa Suomen tulisikin ottaa mallia Ruotsista ja poistaa pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot sellaisten puolustuskysymysten ympäriltä, joita useimmissa muissa Euroopan maissa käsitellään julkisesta. Suomalaisen puolustuksen vaitonaisuus ja vähäinen läpinäkyvyys on erittäin haitallista valistuneelle mielipiteen muodostamiselle ja päätöksenteolle. Voidaksemme perustella ja ylipäätään tunnistaa tulevia puolustusratkaisuja, tulee meillä myös olla mahdollisuus pidemmällä tähtäimellä antaa hylätty arvosana nykyisen puolustusratkaisumme osille.

Matkalla Säleniin

Suomalainen puolustuskeskustelu on viimeisen puolen vuoden aikana ollut paluuta moniäänisyydestä yksinkertaisuuteen ja ummehtuneeseen YYA-ilmapiiriin. Upseereiden ja tutkijoiden kommentit ja mielipiteet ovat joutuneet poliitikkojen kieltämisen kohteeksi, usein sellaisin perusteluin, jotka menneet henkilöön ja myös kyseenalaistaneet virkamiesten oikeuden sananvapauteen ja keskusteluun osallistumiseen. Tasavallan presidentti kutsui puoluejohtajat puhutteluun, jossa luotiin ulkopoliittista konsensusta vaalien alla. Kevään vaalit tarjoavat yhtä vähän korkealaatuista #turpo-keskustelua kuin Sälenin kattaus. Ainoa toivo on, että poliitikkomme ja johtamamme vieraalla maalla – ulkoministeri Erkki Tuomioja, puolustusministeri Carl Haglund ja kenraali Jarmo Lindberg – asetetaan Suomen 2020-luvun puolustuksen eksistentiaalisten kysymysten eteen. Toivo on siis ruotsalaisissa osallistujissa, jotka ovat tottuneita avoimeen keskusteluun eivätkä pelkää kissan nostamista pöydälle.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Itämeri ja sukellusveneet — kaksi aikajanaa

Korvetti HMS Stockholm Jungfrufjärdenillä Tukholman saaristossa
Korvetti HMS Stockholm partioi Jungfrufjärdenillä Tukholman saaristossa. Kuva: (REUTERS/Anders Wiklund/TT News Agency)

Helsingin Sanomat on julkaissut kaksi lukemisen arvoista juttua liittyen lähialueemme turvallisuustilanteen kehitykseen, joita avoimesti suosittelen kaikille lukjoilleni.

Tässä yhteydessä on syytä sanoa ”sidonnaisuuksista” sen verran, että tähän Helsingin Sanomia koskevaan suositukseen on vaikuttanut se, että lähteenä on käytetty käännöstäni Skipperin kirjoituksesta. Skipper on ruotsalainen turvallisuuspoliittinen bloggaaja ja palvelee Ruotsin puolustusvoimissa komentajakapteenin arvossa korvetti HMS Stockholmin päällikkönä. HMS Stockholm on mukana sukellusvenejahdissa. Good hunting, Skipper!

Toinen vaikuttava seikka on ollut se kohteliaisuus, hienotunteisuus ja arvostus, jolla Hesarin toimittajat ovat minua blogiini liityvissä asioissa lähestyneet. Tämä sidonnaisuuksista. Linkit alla.


Näin Ruotsin ja Venäjän välit ovat kiristyneet

HS kokosi aikajanalle uutisia, jotka kertovat Ruotsin ja Venäjän välien kiristymisestä.

Tämä juttu on päivitetty ja ”suomalaistettu” versio kääntämästäni Skipperin tekstistä. Esitysmuoto on erittäin havainnollinen.


Ruotsilla kaksi uutta havaintoa vieraasta vedenalaisesta toiminnasta

Puolustusvoimain komentaja Sverker Göranson sanoo, että Ruotsi on valmis käyttämään myös asevoimaan vieraan vedenalaisen toiminnan etsinnöissä.

Alla muutama ote lopussa olevasta aikajanasta koskien sukellusvenehavaintoja vuodesta 1981. Jätän johtopääätökset ja pohdinnat lukijalle. Kehotan tutustumaan täydelliseen aineistoon otsikon linkistä.

1982: ”Toivon että kyseessä oli tiläpäinen onnettomuus eikä Ahvenanmaan alueelle tultu tietoisesti. Olen uskonut että demilitarisoitua asemaamme kunnioitetaan.”

1983: ”On vaikea nähdä että jollain Itämeren valtiolla olisi syytä pyrkiä heikentämään alueella vallitsevaa tilannetta.”

1984: ”Vaikeus aiheutuu siitä, että ristiriitaisia selityksiä on antanut kaksi hallitusta, joihin kumpaankin Suomi on ‘tottunut luottamaan.'”

1984: ”välikohtaukset eivät ole muuttaneet Pohjolan turvallisuuspoliittisen tilanteen perusteita vaikkakin sotilaallinen toiminta Itämerellä on viime vuosina voimistunut.”

1989: ”Epäiltyä sukellusvenettä pommitettiin samoilla vesillä viimeksi kesällä 1986.”

1989: ”Huhtikuussa pudotetut varoituspommit sisälsivät noin kilon verran räjähdysainetta eikä niiden pitäisi vahingoittaa vedenalaista alusta. Kansainvälisten sopimusten mukaan väärillä aluevesillä liikkuvan aluksen pitäisi varoitusten jälkeen nousta pintaan.”

1990: ”Mikäli alus on sisäisillä aluevesillä, se pyritään pelottamaan pois vaarattomilla käsisyvyyspommeilla. Jos varoitus ei vaikuta, sitä tehostetaan syvyyspommilla, joka on pyrittävä pudottamaan niin, ettei se tuhoa venettä.”

1991: ”Merivoimat teki varman havainnon Suomen aluevesirajaa loukanneesta sukellusveneestä. […] Merivoimien alukset olisivat voineet pudottaa varoitukseksi pari nyrkin kokoista käsisyvyyspommia. Niin ei tehty, koska sukellusvene oli ensimmäisen havainnon jälkeen koko ajan matkalla pois Suomen vesiltä.”

1992: ”Sukellusvenejahti jatkui Tukholman eteläisessä saaristossa 800 neliökilometin alueella. Bildtin mukaan joukoilla on lupa ampua varoittamatta. Jossakin alueen sisällä lepää nyt räjähtämätön torpedo. Joukot avasivat 13. syyskuuta tulen vierasta sukellusvenettä vastaan.”

2000: ”Merenpohjasta Ruotsin rannikolta on löytynyt jälkiä, jotka ovat peräisi sukellusveneestä […] Jälkiä on löydetty kolmesta eri paikasta. Nämä ovat Tukholman lähistöllä sijaitseva Hårsfjärden vuonna 1982 sekä gotlantilaiset Klintehamn vuonna 1986 ja Kappelshamnsviken 1987.”

2004: ”Myös Suomen merialueilla tehtiin havaintoja tuntemattomista sukellusveneistä, mutta niistä vaiettiin […] Suomen vesillä liikkui neuvostoliittolaisia ja ruotsalaisia sukellusveneitä, ehkä muitakin.”

2006: ”Suomenlahdella tehdään ‘joitakin’ sukellusvenehavaintoja vuosittain.”

2007: ”Jos alueloukkauksesta olisi tietoa, niin siitä ei kerrottaisi.”

2014: ”Tukholman saaristossa ehkä vieras sukellusvene.”

//James

Uusi normaalitila vai uusi kylmä sota?

Tämä on rebloggaus ruotsalaisen bloggaajakollega Skipperin erinomaisesta yhteenvedosta ”Ny normalbild eller ett nytt kallt krig?” Merkintä on lukemisen arvoinen ja on rikkonut Skipperin aiemmat kävijäennätykset yli 20 000 näytöllä (15 lokakuuta 2014). Alkuperäinen ruotsiksi Skipperin blogissa.

På bilden Niklas Wiklund, Skipper.Skipper on Ruotsin luetuimpia turvallisuuspoliittisia bloggaajia. Hän on pitänyt blogia vuodesta 2010. Kungliga Örlogsmannasällskapet (KÖMS) palkitsi äskettäin Skipperin akatemian kultaisella mitalilla ”erityisen ansiokkaista teoista akatemian vastuualueella pseudonyymillä ‘Skipper’.”

Palveluksessa Skipper on korvetti Stockholmin päällikkö, komentajakapteeni (örlogskapten) Niklas Wiklund, 39. Julkisuuteen hän tuli elokuun 24. päivänä, kirjoittaessaan Dagens Nyheterissä Carl ”Wiseman” Bergqvistin ja Johan Wiktorinin (KkrVa blogi) kanssa paljon Suomessakin huomiota saaneen mielipiteen Stärk vår försvarsförmåga i förbund med Finland.


Meillä on uusi normaalitila – ei uutta kylmää sotaa

Tämän merkinnän tarkoituksena on toimia herätyksenä niille, jotka eivät vieläkään ole ymmärtäneet sitä vakavaa ja laajaa turvallisuusympäristön kehitystä, jossa Venäjä on pääasiallisena toimijana. Monet elävät edelleen tietämättömyydessä ja ikuisen rauhan saapumisen luulossa, vaikka nykyään kuulemme päivittäin raportteja tapahtumista, jotka suoraan tai välillisesti liittyvät turvallisuuteen meidän Euroopan kolkassamme.

Tilanne lähialueillamme ja Venäjän ja lännen väliset suhteet ovat nyt siinä määrin perustanlaatuisesti muuttuneet, että uutta tilannetta on uskallettava kuvata oikein ja asiallisesti, sellaisella tavalla, joka tuo esille tilanteen vakavuuden. Tästä merkinnästä tulee pitkä, mutta toivon että lukijana jaksat loppuun asti, koska siellä on todennäköisesti tärkein asia mitä olen tähän asti blogissani kirjoittanut.

Kylmä sota – yritys määritellä käsitettä

Kuten otsikko kertoo, niin merkintä käsittelee sitä olemmeko menossa kohti kylmää sotaa vai olemmeko kenties jo sellaisessa. Tai sitten kyseessä on vain uusi ”normaalitila.” Tämän selvittäminen vaatii ”kylmän sodan” käsitteen määrittelemistä ja tiettyjen niin sanottujen indikaattoreiden liittämistä tapahtumiin.

Käsitettä kylmä sota on käytetty monin eri tavoin. Sitä on käytetty kuvaamaan sekä tiettyä ajanjaksoa että tiettyä [järjestelmän] tilaa. Tässä yhteydessä tilan määritelmä on tietysti kiinnostava.

Aihepiirin tutkimuksessa on käytetty lukuisia indikaattoreita etsimään vastausta siihen vallitseeko ”kylmä sota.” Näitä ovat muiden muassa:

  • Ovatko valtioiden väliset suhteet yleisesti ottaen huonoja?
  • Kaikkia keinoja paitsi suoraa väkivaltaa käytetään?
  • Kompromisseja ei löydetä, sen sijaan turvaudutaan yksipuolisiin pakotteisiin?
  • Käydäänkö psykologista sotaa?
  • Käydäänkö kumouksellista sotaa?
  • Käydäänkö taloudellista sotaa (pakotteita)?
  • Esiintyykö retoriikkaa voimakkain iskulausein?
  • Onko väkivallan uhkaa ja aluevaatimuksia??
  • Tehdäänkö vallankaappauksia ja muita toimia?
  • Tehdäänkö väliintuloja?
  • Esiintyykö sotilaallista varustelua?
  • Vahvistetaanko sotilasliittoja ja liittoumia?
  • Esiintyykö rajoitettuja ja paikallisia ”kuumia sotia?”

Kehotan sinua lukijana painamaan nämä indikaattorit mieleesi jatkaessasi tämän viimeisen kolmen vuoden aikaisiin tapahtumiin ja erityisesti vuoden 2014 tapahtumiin keskittyvän merkinnän lukemista. Ennen sitä on kuitenkin syytä katsoa taaksepäin ja yleisesti tarkastella Venäjän kehitystä viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Yleiskuva Venäjän kehityksestä vuosina 2005–2014

Alla oleva kuva on Johan Wiktorinin laatima ja löytyy blogimerkinnästä It’s Russia stupid. Se osoittaa tiettyjä tapahtumia ja indikaattoreita, joiden kohtuullisesti olisi voitu odottaa vaikuttavan maailman ja Ruotsin käsitykseen Venäjästä ja joiden yhteenlaskettuna olisi tullut saada aikaan voimakkaita toimenpiteitä koskien omaa turvallisuuttamme ja puolustustamme. Mutta näin ei ole tapahtunut!

Rysslands utveckling – Svenska regeringsförklaringar. Källa: Kungliga Krigsvetenskapsakademiens blogg Försvar och Säkerhet.

Alla luettelen yksityiskohtaisemmin tapahtumia viimeiseltä kolmelta vuodelta. Voimme todeta, että Venäjään liittyvät tapahtumat ja raportointi lisääntyvät koko ajan.

Tiettyjä tapahtumia vuoteen 2013 asti (otos)

Syyskuu 2009

Venäjä toteutti Zapad-harjoituksen Itämerellä aiheuttaen suurta huolestuneisuutta. Harjoitus oli silmiä avaava ja suuri huolenaihe. Venäjä toi Itämerelle maihinnousukalustoa ilman ennakkoilmoitusta ja kokosi suuren määrän lentokoneita maahanlaskujen tekemiseksi. Zapad merkitsi sitä että Försvarsmakten (Ruotsin puolustusvoimat) keräsi vähät joukkonsa kasaan ja järjesti oman valmiusharjoituksensa Gotlannissa ja sen ympäristössä samanaikaisesti.

Tässä todennäköisesti syttyi yksi jos toinenkin lamppu valottamaan Ruotsin suorituskykyjä, suunnitelmia ja valmiutta.

27 elokuuta 2010

Venäläisiä Akula-luokan sukellusveneitä on havaittu Iso-Britannian laivaston strategisten ydinsukellusveneiden kotitukikohdan Faslanen ulkopuolella. On alkanut uusi kissa ja hiiri -leikki, jossa ydinsukellusveneitä vaanivat venäläiset hyökkäyssukellusveneet. ”Russian submarines are hunting down British Vanguard boats in a return to Cold War tactics not seen for 25 years, Navy chiefs have warned.”

17 syyskuuta 2012

Ruotsin sotilastiedustelupalvelun MUST:in johtaja kertoo Svenska Dagbladetille (SvD) että Ruotsia vastaan on kohdistunut lisääntyvää signaalitiedustelua.

8 joulukuuta 2012

SvD  raportoi Säpon (Säkerhetspolisen, ruotsin Supo) todenneen Ruotsiin kohdistuvan lisääntyvää vakoilua. Venäjä on yksi päätoimija ja Försvarmaktenin päälliköitä informoitiin asiasta. ”Venäjä on aktiivisin ja liittyy suurimpaan osaan 2000-luvun tunnetuista vakoilutapauksista.”

30 joulukuuta 2012

Paljon puhuttu ÖB:n (Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö, kenraali Sverker Göranson) uuden vuoden haastettelu, jossa käy ilmi, että Ruotsi voi puolustautua yhdessa paikassa, yhden viikon ajan, ja vain rajoitettua hyökkäystä vastaan. Käsite ”yhden viikon puolustus” (enveckasförsvaret) keksitään. [blogimerkintäni aiheesta]

14 tammikuuta 2013

Nato julistaa, ettei eio auttaa Ruotsia sodan tullen. Ei voi olla Naton ulkopuolella ja samaan aikaan osallistua kaikkeen, mitä Nato tarjoaa,” Fogh Rasmussen sanoi.

28 helmikuuta 2013

Venäläisessä informaatio-operaatiossa tehdään parodiaa ruotsalaisesta yhden viikon puolustuksessa [YouTube] musiikkivideolla Abban Mamma Mian tahtiin.

29 maaliskuuta 2013

Venäjä harjoittelee ydiniskua ruotsalaisiin kohteisiin Tu-22M3 pommikoneilla. Tapahtuma, joka tulee tunnetuksi nimellä ”den ryska påsken” vaikuttaa myös Ruotsin valmiuteen tuvata ilmatilansa koskemattomus. [blogimerkintäni aiheesta]

11 huhtikuuta 2013

Käy ilmi että Venäjän asevoimien varusteluohjelmaa, jonka budjetti on käsittämättömät 540 miljardia euroa, kiihdytetään entisestään. Korkean valmiuden joukkoja priorisoidaan. Putinille luodaan kykyä salamahyökkäysiin.

13 heinäkuuta 2013

Venäjä aloittaa varoittamatta suurimman kylmän sodan jälkeisen ajan valmiusharjoituksen. Valtava harjoitus käsitti 160 000 miestä ja suuria joukkojen keskityksiä koko Venäjän alueelta.

9 syyskuuta 2013

Venäläinen signaalitiedustelualus (Fjodor Golovin) ajaa ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen Öölannin ja Gotlannin välisen kapean kansainvälisten vesien rännin lävitse seuratessaan Northern Coasts -harjoitusta, jossa Ruotsi harjoittelee yhdessä Nato-maiden kanssa. ”Ruotsissa emme ole nähneet tällaista venäläistä toimintaa tiedustelualuksilla Gotlannin länsipuolella sitten kylmän sodan,” merivoimien komentaja, kontra-amiraali Jan Thörnqvist kertoo SvD:lle.

16 syyskuuta 2013

Venäjän mittava harjoitustoiminta herättää huolta Baltian maissa”Emme elä ‘ikuisen rauhan’ maailmassa. Venäjä aloittaa Zapad 2013 -harjoituksen (Länsi 2013), jossa harjoitellaan Baltian maiden miehittämistä,” Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves murehtii Svenska Dagbladetin haastattelussa.

20 syyskuuta 2013

Zapad-13 harjoitus alkaa ja Jägarchefen tekee harjoituksesta verrattoman yhteenvedon. Venäjä ilmoitti harjoituksen vahvuudeksi 12 900 miestä, mutta tosiasiallinen vahvuus oli lähempänä 70 000 miestä. ”Harjoituksen laajuus on erittäin yllättävä ja se poikkeaa merkittävästi venäläisten ennakkoilmoituksista. Venäjä on toiminut hämärästi. Zapadin laajuuden peittelemiseksi on samaan aikaan toteutettu muita harjoituksia, jotka tosiasiassa olivat yhteen sovitettuja Zapadin kanssa.”

16 joulukuuta 2013

Venäjä on tiettävästi sijoittanut taktisia Iskander-ohjusjärjestelmiä Kaliningradiin. Tiedon paikkansapitävyys on vielä epävarma. ”Iskanderilla voidaan ampua sekä tavanomaisia kärkiä että ydinlatauksia. Ohjuksen todennäköinen 500 kilometrin kantama kattaa Öölannin, Gotlannin, eteläisen Ruotsin aina Tukholman korkeudelle asti ja myöskin suuren osan Puolaa ja kaikki Baltian maat.” [ruots. linkki]

Tapahtumia 2014 (otos)

14 tammikuuta

ÖB Sverker Göranson puhuu Sälenissä Folk & Försvarin valtakunnallisessa turvallisuusseminaarissa. Puhuessaan muuttuneesta turvallisuusympäristöstä, turvallisuustilanteesta ja Venäjästä hän sanoo ”Siksi emme ennakoitavissa olevana aikana koe Ruotsiin kohdistuvan suoraa sotilaallista uhkaa. Sitä vastoin meidän on edelleenkin tarkasti seurattava Venäjän poliittista ja sosioekonomista kehitystä. Kiinnostavaa on myös seurata, jos ajan mittaan voimme analysoida lisää normaalitilan muutoksia lähialueellamme.”

23 helmikuuta

Krimin kriisi alkaa ja Venäjä valtaa myöhemmin niemimaan Ukrainalta. Ukrainan sodasta tulee totta. Maailman on kyvytön puuttumaan ennalta arvaamattomaan kehityskulkuun. Venäjän ja lännen suhteet ovat huonoimmat vuosikausiin. Tämä on monen myöhemmän tapauhtuman alku.

28 helmikuuta

Aftonbladetin Anders Lindberg kirjoittaa Älkää aloittako uutta kylmää sotaa.” ”Tärkeintä on laskea konfliktin tasoa alueella. Yhtäläisyyksiä haetaan nyt Venäjän toimista Georgian sodassa 2008, jossa se käytännössä valtasi Etelä-Ossetian ja Abhasian. Mikäli jotain samanlaista tapahtuisi Krimillä olemme uuden kylmän sodan edessä. Tulos oli juuri tämä, joskin pahempi. Venäjä valtasi Krimin, liitti sen itseensä ja Ukrainassa jatkuu vieläkin sota.

3 maaliskuuta

Kastrupin kentältä lähtenyt SAS-lento on törmätä venäläiseen tiedustelulentokoneeseen Skånen lounaispuolella. Venäläinen kone lensi ilman toisiotutkavastainta (transponderi).

13 maaliskuuta

Dagens Nyheter raportoi huolestuneisuudesta Virossa Naton ja EU:n jäsenyyksistä huolimatta. ”Kaikkien Euroopan maiden tulisi olla huolissaan, kun Venäjä kertoo suojelevansa venäläisiä muissa maissa ja käyttävänsä asevoimiaan päämääriinsä pääsemiseksi,” Viron ulkoministeri Urmas Paet sanoo Dagens Nyheterille.

7 huhtikuuta

Säpo vahvistaa Venäjän lisänneen Ruotsiin kohdistuvaa vakoiluaan. Venäjän on ostanut suuren määrän karttoja Ruotsista, mitä ei voida pitää muuna kuin sotavalmisteluina.

[Ruotsin] hallitus ilmoittaa, että Ruotsi toistaiseksi luopuu kahdenvälisestä yhteistyöstä Venäjän kanssa. Suunniteltu sotilaallinen yhteistoiminta keskeytetään.

16 huhtikuuta

Nato aktivoi pysyvän miinantorjuntaosastonsa (Standing NATO Mine Countermeasures Group 1, SNMCMG 1), joka ryhmitetään Itämerelle ja Baltian maihin osana niitä toimia, joilla vastataan Venäjän aggressioon Ukrainassa ja osoitetaan solidaarisuutta baltialaisille jäsenmaille, joissa ollaan erittäin huolestuneita Venäjän kehityksestä. Miinantorjuntaosasto on aiemmin ollut kesannolla.

19 huhtikuuta

Yhdysvallat lähettää joukkoja Puolaan vastauksena Venäjän aggressioon Ukrainassa.

21 huhtikuuta

Tutkija Fabian Linde, Uppsalan yliopiston venäjäntutkimuksen keskuksesta kirjoittaa Svenska Dagbladetissa, että koemme nyt suurinta lännen ja Venäjän vastakkainasettelua sitten kylmän sodan. Hän kirjoittaa muun muassa: ”Tämä on suurin länsi-itä -vastakkainasettelu sitten kylmän sodan päivien. EU-poliitikkojen olisi korkea aika panna tämä merkille ja ottaa asia vakavasti. Historia tulee tuomitsemaan heidät rankasti, jos he eivät sitä tee.”

24 huhtikuuta

Varustelua Itämerellä – muttei uutta kylmää sotaa, sanovat SIPRIn ja Försvarshögskolanin asiantuntijat. Heidän mielestään tilanne ei oikeuta sen kuvaamista uudeksi kylmäksi sodaksi. Erona nostetaan esille, että nyt vastakkain eivät ole kaksi blokkia — entiset Neuvostoliiton liittolaiset ovat nykyään Natossa.

28 huhtikuuta

Yhdysvallat asettaa pakotteita Venäjälle, tarkoituksenaan lopettaa Ukrainan kriisi. Venäjä reagoi voimakkaasti. Venäjän apulaisulkoministeri Sergei Rjabkov ilmaisi Venäjän suuttumuksen: Yhdysvallat on menettänyt täysin otteensa todellisuudesta ja haluaa vain johtaa asioita kohti kriisin eskaloitumista. Valkoisen talon lausunto inhottaa meitä,” Rjabkov tulitti.

29 huhtikuuta

Nato ilmoittaa kolminkertaistavansa Baltic Air Policing -operaation koneiden lukumäärän Baltiassa ja Puolassa.

30 huhtikuuta

Ruotsin hallitus tekee ainutlaatuisen päätöksen sallia Naton AWACS ilmavalvonta- ja taistelunjohtokoneen lennot Ruotsin ylitse, tarkoituksena lyhentää Norjan ja Puolan välistä lentoaikaa. Syynä on Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja lähialueilla lisääntynyt sotilaallinen toiminta. [ruots. linkki]

10 toukokuuta

”Emme ole palanneet kylmään sotaan,” sanoo Skånen rykmentin (P 7) apulaiskomentaja lehtihaastattelussa.

Samana päivänä Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves luonnehtii Ruotsia Itämeren turvallisuusaukoksi. Ilves on huolissaan Gotlannin olemattomasta puolustuksesta. Viro ja muut EU-maat ovat esittäneet Ruotsin parlamentaariselle puolustuskomitealle (försvarsberedningen) että ne mielellään näkisivät myös Ruotsin Natossa. [ruots. linkki]

20 toukokuuta

Venäläiset koneet loukkaavat Suomen ilmatilaa Suomenlahden yllä. Kyseessä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Suomen ilmatilan loukkausten määrä vuoden aikana on merkittävä!

6 kesäkuuuta

Yhdysvallat suunnittelee strategisten B-52 pommikoneiden lähettämistä Itämerelle harjoittelemaan merimiinapudotuksia. Kyseessä on ainutlaatuinen tpaaus, joka on nähtävä selvänä merkkinä Venäjälle.

9 kesäkuuuta

Venäjä aloittaa laajan harjoituksen vastauksena Naton Itämerellä käynnissä oleville BALTOPS ja Sabre Strike -harjoituksille. Venäläiskoneet ja -alukset esiintyvät erittäin tunkeilevasti. Venäläinen harjoitus kestää kaksi viikkoa käsittäen muun muassa maihinnousuharjoituksia. DN kirjoittaa Itämeren valtapelistä samalla kun SvD kirjoittaa voimainmittelöstä.

14 kesäkuuuta

Venäläinen Su-24 rynnäkkökone loukkaa Ruotsin ilmatilaa.

19 kesäkuuta

Uusi läheltä piti -tilanne Itämeren yllä, jossa matkustajalentokone on lähellä yhteentörmäystä venäläisen sotilaskoneen kanssa, joka lentää ilman transponderia kansainvälisten vesien yllä Tanskan ja Ruotsin ilmatilojen läheisyydessä. Venäläiskonetta seurannut tanskalainen F-16 -hävittäjä käyttää soihtuja matkustajakoneen varoittamiseksi.

20 kesäkuuta (juhannusaatto)

Puolalaiset MiG-29 hävittäjät loukkaavat (tahattomasti) Ruotsin ilmatilaa Gotlannin lähellä. Myöhemmin käy ilmi, että koneet kuuluivat Naton hävittäjätorjuntaan ja loukkauksen syynä oli venäläiskoneiden seuraaminen.

8 heinäkuuta

Ruotsin ilmavoimien komentaja Mikael Bydén kertoo SvD:lle ettei Ruotsin ilmavoimilla ole moneen vuoteen tullut yhtä monta lähtöä [ilmatilan koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen] kuin alkukesän 2014 aikana. Ukrainan kriisi ja suuret sotilaalliset harjoitukset ovat pakottaneet Gripenit taivaalle harvinaisen usein.

”Jokainen päivä nostatti kulmakarvoja, siitä tuli valtavan dynaamista. Osallistuimme itse harjoitukseen ja sen lisäksi [päivystäville koneillemme] tuli kiinnostavia tapahtumia ja tapauksia.”

”[Hävittäjätorjunnan] lähdöt ovat nousseet melkein 50 prosenttia verrattuna vuoden 2012 tasoon. Me teemme nykyään merkittävästi enemmän kuin ennen,” sanoo Mikael Bydén.

17 heinäkuuta

[Venäläinen] ilmatorjunta ampuu alas Malaysian Airlinesin lennon MH17 Ukrainan taivaalta. Kaikki koneessa olleet 298 henkilöä menehtyvät. Kaikki viittaa siihen, että kone ammuttiin alas BUK-ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä, jota todennäköisesti operoivat venäläiset upseerit.

18 heinäkuuta

Yhdysvaltalainen signaalitiedustelukone loukkaa Ruotsin ilmatilaa jouduttuaan venäläisen ilmatorjunnan seurantaan ja lukitukseen ja venäläisten torjuntahävittäjien noustua konetta vastaan. Boeing RC-135 Rivet Joint -tyyppinen kone pakeni nopeinta reittiä alueelta, so. Gotlannin ylitse. Tämä tapahtui MH17 alasampumista seuraavana päivänä.

31 heinäkuuta

Hallitus kertoo EU:n kohdistavan lisää pakotteita Venäjälle.

4 elokuuta

The Cold War is back kirjoitetaan kansainvälisessä lehdistössä”The Cold War brinkmanship between Russia, NATO and the United States is back with military aircraft once again playing their deadly game of chicken in the skies.”

28 elokuuta

Venäläiskoneet loukkaavat Suomen ilmatilaa kolmannen kerran yhden viikon sisällä. Suomi pitää loukkauksia tahallisina.

2 syyskuuta

Media raportoi 11. lokakuuta laajasti tutkimusalus Arandan joutuneen venäläisten sota-alusten ja helikopterien mielenkiinnon kohteeksi Gotlannin itäpuolisen syvänteen läheisyydessä.

Expressen julkaisee kuvia venäläisestä Stereguštši-luokan korvetista Bojkijsta (kylkinro 532) ja sen helikopterista. Linkit DNSR, Finska YLE, Svenska YLE, HBL, Expressen.

Vaikka asialla ei ole juridista merkitystä, nin mediassa ei käy ilmi, että tapahtumapaikka saattaa olla Ruotsin yksinomaisella talousvyöhykkeeellä. Gotlannin syvänne on Ruotsin ja Liettuan talousvyöhykkeiden rajalla.

5 syyskuuta

Venäläinen iskujoukko sieppaa virolaisen suojelupoliisin Eston Kohverin rajalla ja vie hänet Venäjälle. ”Ajoitus viittaa siihen, että Eston Kohverin, 43, sieppaus oli Venäjän korkeimman johdon valtuuttama. Se tapahtui välittömästi Barack Obaman vierailtua Virossa Naton huippukokouksen yhteydessä. Venäjä haluaa varoittaa Viroa: ‘Te ette ole niin turvassa kuin mitä Obama antaa ymmärtää.'” Kohver on vielä (12 lokakuu) vankeudessa Venäjällä.

11 syyskuuta

EU päättää uusista pakotteista Venäjälle.

14 syyskuuta

Venäläisten TIR-rekkojen oudoista liikkeistä raportoidaan Ruotsissa. Ilmiöstä ei todennäköisesti olla kuultu sitten kylmän sodan päivien.

15 syyyskuuta

Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen mainitsee Venäjän ja IS:n pääasiallisina uhkina. ”Russia has trampled all the rules and commitments that have kept peace in Europe and beyond since the end of the Cold War.”

16 syyskuuta

Presidentti Obama ilmoittaa Yhdysvaltain modernisoivan koko ydinasearsenaalinsa. USA käyttää tähän 350 miljardia dollaria. Kaikki uusitaan: ydinlataukset, ohjukset, sukellusveneet ja pommikoneet joko modernisoidaan tai korvataan uudella kalustolla. Varustelu on suurin koskaan (perustuen seurantaan vuodesta 1950) ja sen kerrotaan olevan välitön seuraus Venäjän Ukrainan valtauksesta.

17 syyskuuta

Kaksi venäläistä Su-24 rynnäkkökonetta loukkaavat tahallisesti Ruotsin ilmatilaa Öölannin lähistöllä.

19 syyskuuta

Venäjä käynnistää suuren Vostok 2014 harjoituksen, johon osallistuu 100 000 miestä ja strategiset pommikoneet. Harjoituksessa suoritetaan Iskander M -tykistöohjuksen koeammuntoja.

Samana päivänä Venäjä kaappaa liettualaisen kalastusaluksen kansainvälisillä vesillä Barentsin merellä ja hinaa sen Murmanskiin. Liettua vaati miehistön vapauttamista vedoten kansainväliseen oikeuteen.

21 syyykuuta

Venäjä lentää taas Itämerellä Tu-22M3 -kalustolla, todennäköisesti pitkän kantaman ohjushyökkäyksiä harjoitellen. Lähes kaikki Itämeren maiden valtioiden valmiudessa olevat koneet nousivat taivaalle.

22 syyskuuta

Venäjän apulaispääministeri Dmitrij Rogozin ilmoittaa, että Venäjä on päättänyt modernisoida koko ydinasearsenaalinsa. ”Venäjällä on 1 800 ydinkärkeä. Se ei Putinin mukaan riitä.”

23 syyskuuta

Försvarsmakten lisää merellistä läsnäoloaan korveteillaan syynä heikentynyt turvallisuustilanne lähialueilla. Hallitus osoittaa tähän tarkoitukseen 100 miljoonaa (SEK).

26 syyskuuta

Pentagon ilmaisee huolensa venäläisten ydinaseilla varustettujen strategisten pommikoneiden lennoista Yhdysvaltain ja Kanadan rannikoille, joita vastassa on ollut hävittäjätorjunta ilmassa. ”Tensions between the US and Russia may be at the highest level since the Cold War.”

29 syykuuta

Tanska sijoittaa F-16 -hävittäjiä Grönlantiin vastuksena Venäjän lisääntyneelle toiminnalle napa-alueella.

2 lokakuuta

FRA ja Försvarsmakten vahvistavat, että venäläiset hävittäjät ovat esiintyneet poikkeavan häiritsevästi ruotsalaisia signaalitiedustelukoneita vastaan”He toimivat tavalla, jota emme ole nähneet aikaisemmin, lennot ovat nyt kovempia. Kuten hallitus on todennut jatkuu levoton tilanne alueellamme ja Venäjä toimii paljon aiempaa aggressiivisemmin” sanoo Anders Grenstad.

3 lokakuuta

Yhdysvallat hyväksyy 40 AGM-158 JASSM -ohjuksen kaupan Puolaan. Ohjukset on tarkoitettu Puolan F-16-hävittäjiin. Ohjuksia käytetään tärkeiden ja ilmapuolustuksen suojaamien kiinteiden kohteiden tuhoamiseen.

4 lokakuuta

Koko Venäjän ilmavoimat mukaan lukien joukkoja Kaliningradista osallistuu viisipäiväiseen siviilipuolustusharjoitukseen.

”The air forces from Sakhalin to Kaliningrad are practicing emergency response,” Drobyshevsky said, specifying that the drill includes aerial engineer, nuclear, chemical and biological reconnaissance.

5 lokakuuta

New York Times kirjoittaa Eston Kohverin sieppauksesta ja muuttuneesta tilanteesta.

”It is clear that Russia did not accept the outcome of the Cold War. That is what all this is about,” Mr. Anders Fogh Rasmussen said, referring to a surge in tensions between Moscow and the West over Ukraine and other former Soviet territories.

”This will last a long, long time.”

7 lokakuuta

JAS 39 Gripen -konepari rikkoo äänivallin Gotlannin yllä, mikä poikkeaa normaalista. ”Se oli ns. ‘kova’ tehtävä, ja periaatteessa en voi sanoa enempää,” sano F 17:n tiedottaja Sveriges Radiolle (SR).

8 lokakuuta

Amerikkalaisia taistelupanssarivaunuja ja taisteluajoneuvoja saapuu Viroon. Tämä on välitön seuraus Naton päätöksestä  pitää joukkojaan pysyvästi Baltian alueella, niin kauan kun Venäjä muodostaa uhkan alueella. ”Amerikkalaiset joukot ovat täällä pelotteena osoittaakseen, että Nato voi reagoida nopeasti ulkoiseen uhkaan,” sanoo Viron puolustusministeri Sven Mikser. [suom. linkki]

Samana päivänä Venäjä ilmoittaa lisäävänsä ”informaatiosodan” rahoitusta 41 %. ”At a time when Russia’s image in Europe and the U.S. has sunk to extreme lows, the Kremlin has announced dramatic new plans to increase spending on foreign propaganda.”

Yhdysvallat ilmoittaa ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittamisesta Puolaan vastauksena Venäjän R-500 ohjuksen kehitystyölle. Tämän tapahtuessa lähiaikoina on jännityksen kasvaminen lähialueella todennäköistä.

9 lokakuuta

Yhdysvallat hyväksyy 350 panssarintorjuntaohjuksen FGM-148 Javelinin myynnin Virolle.

Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoittaa että Venäjä kehittää avaruudesta käsin toimivaa ydinohjusten varoitusjärjestelmää.

10 lokakuuta

Merivoimien alukset saattavat Gotlannin lauttaa, jossa on Amfibiorykmentin (Amf 1) henkilöstöä. ”Kesän lopulla hallitus totesi turvallisuuustilanteen Ruotsin lähialueilla heikentyneen. Välittömänä seurauksena Försvarsmaktenille annettiin 100 mijoonaa kruunua harjoitustoiminnan lisäämiseen.”

Samaan aikaan raportoidaan Venäjän strategisten ohjusjoukkojen valmiusharjoituksista Pohjoisen laivaston kanssa.

11 lokakuuta

Uutisia levottomuuksista Viron Venäjän vastaisella rajalla tiellä 77.

12 lokakuuta

Venäjäntuntija Vilhelm Konander kirjoittaa DD:ssä Venäjän järjestelmäuhkasta: ”On aika katsoa totuutta silmiin. Eurooppa on sodassa ja Ukraina ensimmäinen uhri. Heräämme todellisuuteen, jossa on autoritaarinen ja aggressiivinen Venäjä, eurooppalainen turvallisuusjärjestelmä on hävitetty ja kansainvälisen oikeuden pelisäännöt on laitettu hyllylle. Taantumuksellinen Venäjä muodostaa järjestelmäuhkan vapaudelle, demokratialle ja oikeudenmukaisuudelle.”

Yhteenveto

Yllä oleva aikajana Venäjään liittyvine tapahtumineen on vain poiminta perustuen siihen, mitä olen nähnyt mediassa. Useita esimerkkejä löytyy ja onpa minulta kenties mennyt ohi jokin isompi tapahtuma.

Merkillepantavaa on se, että tässä ovat ne asiat joita tunnemme avoimiin lähteisiin perustuen(!) Todennäköisesti on monta salassa pidettävää tapahtumaa, joista ei suuri yleisö tiedä. Vielä pahempaa on, että luultavasti on asioita, joita eivät edes sotilasviranomaiset tunne. Esimerkki tästä voisi olla se mikä tapahtuu merenpinnan alla.

Kun tätä kirjoittaessani pyysin kollegaltani Wisemanilta vinkkejä tapahtumista ja indikaattoreista, jotka osoittaisivat että olisimme menossa kohti uutta kylmää sotaa, niin sain vastauksen ”onko mitään indikaattoria, joka osoittaisi päinvastaista?”

Voimme todeta, ettei tilanne ole uusi — muutos alkoi jo muutama vuosi sitten, mutta harvoilla on ollut kyky nähdä tämä, ja Ruotsissa on ollut lähes tabu puhua Venäjän uhkasta. Hallituksen, ja puolustusvoimienkin, suunnalta on useasti sanottu, että Ruotsiin ei kohdistu uhkaa ennakoitavissa olevana aikana. Oscar Jonsson, sotatieteiden tohtoriopiskelija King’s Collegessa kirjoitti viimeisimmässä blogimerkinnässään”Kun Ruotsin johtavat poliitikot sulkevat pois Ruotsiin kohdistuvan sotilaallisen uhkan, tekevät he sekä [omille analyysin tuottajilleen] karhunpalveluksen ja osoittavat myös tietämättömyyden rajoille menevää mielikuvituksen puutetta.”

Johan Wiktorin kirjoitti kesäkuun 6 päivänä ajatuksia herättävän merkinnän paradigmasta ”hyökkäys Ruotsiin on epätodennäköinen.” Wiktorinin mielestä yksittäinen ja aiheeton Ruotsia vastaan suunnattu hyökkäysharjoitus (”ryska påsken” oli kaikkien tietojen mukaan vain Ruotsia vastaan kohdistunut harjoitus) ja Säpon muut tiedot osoittavat, että Ruotsia vastaan suunnattu yksittäinen hyökkäys ei enää ole epätodennäköinen. Todennäköisyys on kylläkin kovin pieni, mutta se on olemassa viime vuoden pitkäperjantaista lähtien.

Johtopäätökset

Alun lainaus on ylipäällikkö Sverker Göransonilta. Hän lausui sen ÖB:n päällikkökokouksessa joitain viikkoja sitten. Se on siten Ruotsin puolustusvoimien virallinen sanoma kaikille johtajille.

Oma analyysini tuottaa sen, että puolustusvoimien ei pidä esiintyä alarmistisina ja olla viranomainen, joka fraasia ”kylmä sota” käyttämällä vie eteenpäin keskustelua muuttuneesta tilanteesta. Kysymys siitä, kuljemmeko kohti uutta kylmää sotaa vai olemmeko kenties jo sellaisessa, on arvio, jonka pitää tulla poliittiselta taholta — eikä puolustusvoimilta, vaikka siellä on paras ja ajankohtaisin tieto.

Tästä huolimatta: onko kyseessä tosiaankin vain uusi normaalitila jonka näemme, kun laitamme tapahtumia aikajanalle kuten olen tässä tehnyt? Se on jokaisen itse arvioitava.

Ruotsissa meillä on erityinen etu saada ilmaista ajatuksiamme yksilöinä. ÖB viranomaisen johtajana on sitä mieltä, että meillä on edessämme uusi normaalitila samalla kun HMS Malmön merisotilaan mielestä kylmä sota on tekemässä paluuta. ”Nyt on kovempaa ja rehellisesti sanottuna Kylmä sota on tulossa takaisin.”

Kuka lopunperin on oikeassa on historioitsijoiden ratkaistava, kun kirjat tästä ajanjaksosta joskus tulevaisuudessa kirjoitetaan. Henkilökohtaisesti en pidä epätodennäköisenä etteikö vallitseva tilanne sopisi mustan joutsenen teoriaan.

Kaikkein tärkeintä on, että poliitikkomme ja hallituksemme paneutuvat tilanteeseen ja ymmärtävät sen vakavuuden. Näin riippumatta siitä, määrittelemmekö tapahtumat ja kehityksen uudeksi normaalitilaksi vai uudeksi kylmäksi sodaksi. Ruotsin täytyy tarkastella turvallisuustakeitaan ja puolustustaan. Puolustuskomitean johtopäätökset ovat monilta osin jo aikansa eläneitä. Nyt meillä on organisaatio, joka luotiin ensi sijassa kansainvälisten tehtävien suorittamiseen, teknologisesti kehittymätöntä ja heikosti järjestäytynyttä vastustajaa vastaan.

Merkittävästi muuttunutta turvallisuusympäristön tilannetta ei voida enää väheksyä, vaan asia pitää ottaa tosissaan!


Tiesithän, että voit seurata Skipperiä Twitterissä nimellä @Twitt_Skipper.

Skipperin blogin löydät täältä.

Suomi, Ruotsi ja NRF

Ruotsalainen #turpo-bloggaaja Skipper kirjoittaa Ruotsin puolustuksen uudesta suuntauksesta, nimittäin sosiaalidemokraattien päätöksestä sanoa ”Kyllä” Ruotsin osallistumiselle Naton NRF-toimintaan. Tämä on suora vastaus ylipäällikön (ÖB) viestiin yhteisharjoittelun lisäämisestä tämän vuoden ”Strategic Military Partner Conferencessa”. Ruotsin hallitus virallisti tällä kertaa paperille halukkuusilmoituksensa osallistumisesta NRF-toimintaan.

NRF vapen

Hufvudstadsbladet seurasi hyvin Almedalen-viikkoa ja toi asiaan suomalais-ruotsalaisen vinkkelin uutisoimalla että Ruotsin osallistumisen hoitaisi ehkä Amfibiorykmentti (Amfibieregementet, Amf 1), joka siis ennen NRF:a ehtisi päättämään tänä vuonna alkavan vuoronsa Afganistanissa (FS25). Suomestahan NRF-valmiudessa on vuonna 2015 Uudenmaan prikaatin kouluttama merivoimien rannikkojääkäriyksikkö.

Kuvassa suomalainen Jurmo-luokan vene ruotsalaisen Stridsbåt 90 H vieressä
Suomalainen Jurmo-luokan vene ruotsalaisen Stridsbåt 90 H vieressä. Kuva: Kristina Swaan, Amfibiorykmentti (Amf 1), Ruotsi.

Selvittääkseni hieman suomalaista NRF-taustaa käyn lyhyen vuoropuhelun kahden alter egoni, Nato-intoilijan ja juoksuhautasotilaan välillä.

Juoksuhautasotilas: Jaahas, näin sitä taas muilutetaan Suomea Natoon takaportin kautta!

Nato-intoilija: Ei, päätöksemme osallistua NRF-toimintaan perustuu 2000-luvun valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin [2004, 2009, 2013]. Teemme yhteistyötä tärkeimpien rauhan ja turvallisuuden toimijoiden, eli Naton ja EU:n kanssa. NRF-osallistumisesta on eduskunalle annettu erillinen selvitys (VNS 1/2008 vp).

J: NRF on Naton iskujoukko ja jos olemme mukana, niin joudumme sotimaan Naton valloitussotia.

N: Ei, osallistumme täydentävään toimintaan. Harjoitustoimintaan osallistuminen ei merkitse operaatioihin osallistumista – päätökset operaatioista tehdään aina erikseen ja viime kädessä kansallisesti. NRF suorittaa monia erilaisia tehtäviä, joukon yksiköt ovat mm. suojanneet Ateenan olympiakisoja vuonna 2004 ja Afganistanin presidentinvaalia vuonna 2005, toimittaneet humanitaarista apua lentoteitse niin hirmumyrsky Katrinan uhreille Yhdysvaltoihin vuonna 2005 kuin myös Pakistanin maanjäristyksen uhreille vuonna 2006.

J: Meidän pitäisi panostaa pohjoismaiseen yhteistyöhön tai EU:n taisteluosastoihin, Ruotsikaan ei ole mukana NRF:ssä.

N: Ruotsi ilmoitti suullisesti halustaan osallistua NRF-toimintaan huhtikuussa 2007 yhdessä Suomen kanssa, mutta päätti lopulta olla osallistumatta. Tässä on syytä huomioida että Ruotsi oli silloin keskellä koko puolustusratkaisunsa reformia. Vielä meneillään olevassa uudistuksessa Ruotsi panosti täysillä EUBG-joukkoihin muutoksen ”moottorina”. Uudistus ei siis ole vielä ihan valmis, mutta Ruotsi tahtoo nyt taas mukaan NRF-toimintaan.

J: No, entäs EUBG?

N: Lissabonin sopimuksen avunantovelvoite sanoo selvästi että Naton rakenteet ovat keskeisiä Euroopan kyvyille ja turvallisuudelle. Tämä on varsin luonnollista, kun muistetaan että 95 % EU:n väestöstä elää Nato-maissa. Osallistumisemme NRF:n toimintaan tukee unionin yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. EUBG:ssa olimmme mukana vuosina 2007, 2008 och 2011.

J: Emme saa mitään hyötyä, rahat vain kuluvat kalliisiin suurharjoituksiin ulkomailla.

N: Ensinnäkin NRF-toiminta on keskeinen työkalu osallistuvien maiden asevoimien rakenteiden ja kyvykkyyksien kehittämiselle. Transformaatiotyöllä pyritään vastaamaan tulevaisuuden tehtävätarpeisiin. Osallistumalla saamme kokemuksia, osaamista ja uusia kyvykkyyksiä. Toiseksi kriisinhallintaoperaatiot vähenevät dramaatttisesti ISAF:n alasajon jälkeen. Osallistumisemme NRF:n harjoitustoimintaan antaa meille näkemystä Naton toiminnasta ja mahdollisuuksia vaikuttaa siihen. Pitää ainakin istua niiden pöytien vieressä missä päätöksiä tehdään, ettei käy niin kuin aikanaan Molotovin ja Ribbentroppin sopiessa meistä.

J: Kansalta on asia pimitetty – kenraalit ja poliitikot vievät meitä Natoon kulissien takana.

N: Suomen linja asiassa on avoin ja selkeä ja löytyy turvallisuus- ja puolustuspoliittisista selonteoista. NRF-osallistumisesta annettiin eduskunnalle oma, erillinen selonteko. Osallistumisestamme on uutisoitu laajasti ja Puolustusministeriö ilmoittaa avoimesti osallistuvat joukkomme, jotka ovat maavoimien suojelun erikoisosasto vuodelle 2012, maavoimien erikoisoperaatio-osasto 2013, ilmavoimien valmiusyksikkö 2014 ja vuodeksi 2015 merivoimien rannikkojääkäriyksikkö.

Mistä nopea ruotsalainen mielenmuutos? Kuluneen turvallisuuspoliittisen vuoden aikana Ruotsissa ovat nouseet esiin yhtäältä vaikeudet saattaa asevoimien uudistus loppuun ja toisaalta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan heikkoudet. Uuden sotajaotuksen IO2014 valmistumisen siirtyminen vuoteen 2019+ on ongelma. Ruotsin yksipuolinen solidaarisuuslauseke, jonka viimeksi ampui alas Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen on nostanut huolta ulkopuolelle jäämisestä kriisin sattuessa. ISAF-operaation alasajon myötä Ruotsin puolustus jäisi yksin ilman valmiita suorituskykyjä. NRF tarjoaa mahdollisuuden kehittää joukkoja ja kyvykkyyksiä, hankkia poliittista vaikutusvaltaa, ja vaikka Skipper onkin toista mieltä, vahvistaa yksipuolista solidaarisuuslauseketta, ainakin siihen asti kunnes uskottavampi ratkaisu löydetään.

Ehtiikö Ruotsi mukaan? Kirjallinen ilmoitus halukkuudesta (ja Naton halu saada Ruotsi mukaan) pistänee rattaat pyörimään nopeasti molemmissa päissä. Ongelmana on lähinnä pitkäjänteisesti kehitettävien joukkojen valitseminen. Amfibioyksikkö, joka kykenee taisteluun rannikon suuntaisesti, rantamaalla ja voi tarvittaessa toimia ”tavallisen” jalkaväkiyksikön tavoin on varmasti tervetullut lisä NRF RFP-joukkopooliin. Ottaen huomioon, että ko. yksikkö palaa sotavalmiina operaatiosta (FS25, Afganistan) olisi myös viimeisen virstaanpylvään, eli OCC/EF-uudelleenavaluoinnin selvittäminen vaivatonta. Jalkaväen roolissa yksikkö myös paikkaisi hyvin maavoimien yhtymien vuoteen 2017 asti kestävää poissaoloa NRF-kuvioista.

Suomalais-ruotsalaista? Jos samassa joukossa on kaksi amfibioyksikköä, niin kai se silloin sitä on. Millä tasolla toimintaa yhidstetään on kysymys, johon kenelläkään ei vielä ole vastausta, mutta kuten Hbl:n lähde sanoo:

Det är bara att tuta och köra. Det mesta finns klart.
(käännös: Rattiin ja menoksi. Suurin osa on valmiina.)

Hyvä kuvan siitä kuinka valmiita yhteistyöhön ollaan voi saada Amf 1:n JOTU-13 osallistumista käsittelevästä jutusta.