Pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot [#fofrk 1]

Tulevaisuuteen katsova ja uusien ratkaisujen näkemisen mahdollistava avoin ja rehellinen turvallisuus- ja puolustuskeskustelu on tärkeä. Tässä suhteessa Suomen tulisikin ottaa mallia Ruotsista ja poistaa pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot sellaisten puolustuskysymysten ympäriltä, joita useimmissa muissa Euroopan maissa käsitellään julkisesta. Suomalaisen puolustuksen vaitonaisuus ja vähäinen läpinäkyvyys on erittäin haitallista valistuneelle mielipiteen muodostamiselle ja päätöksenteolle. Voidaksemme perustella ja ylipäätään tunnistaa tulevia puolustusratkaisuja, tulee meillä myös olla mahdollisuus pidemällä tähtäimellä antaa hylätty arvosana nykyisen puolustusratkaisumme osille.

Ruotsi

Olen seurannut suomalaista ja ruotsalaista puolustuskeskustelua erityisen tarkasti syksystä 2012. Kaksi vuotta on nyt kulunut ylipäällikkö Sverker Göransonin ”viikkopuolustuksesta” ja olen ruotsalaisessa puolustuskeskustelussa havainnut lisääntyvää vapautta, osallistuvuutta ja ”saatavuutta”. Saatavuudella tarkoitan sitä, että keskustelusta on tehty ymmärrettävä ”medelsvenssonille”.  Tässä Ruotsin näkyvimmät bloggaajat, nykyään myös Expressenin ja SvD:n kolumnistit, nimittäin Carl ”Wiseman” Bergqvist ja Niklas ”Skipper” Wiklund ovat olleet erittäin menestyksekkäitä. Heidän esimerkkinsä on myös pakottanut puolustusvoimat suurempaan julkisuuteen ja keskustelevampaan viestintätyyliin. Tässä pitää nostaa hattua Ruotsin puolustusvoimien viestintäjohtaja Erik Lagerstenille, joka on ollut tiennäyttäjä tässä suhteessa. Hän on sekä esimerkillään että selvällä tuen osoituksellaan ja keskusteluun kannustamisella raivannut suuremman avoimuuden väylää organisaatiossa, jonka toimintaa salassapito usein säätelee.

Julkisessa keskustelussa sosiaalisen median avulla tapahtuneet edistysaskeleet voisivat helposti vaikuttaa uraa uurtavilta. Tässä on syytä muistaa Wisemanin, Skipperin et al. ovat keskustelussa pääosin nostaneet esille puheenvuoroja poliitikkojen viesteistä, puolustuspäätöksistä, hallituksen ja parlamentin (riksdagen) antamien tehtävien suorittamisesta, raporteista ja muista tietoperustesista lähteistä. Keskustelijat ovat luottaneet tiukasti julkisiin lähteisiin, jotka periaattessa ovat yhtä helposti medelsvenssonin ”googlattavissa” ja pureskeltavissa. Menemättä dokumenttien (riksdagenin ohjauskirjeet, hallituspäätökset ja raportit) sisältöön, on mielestäni syytä korostaa sitä, että Ruotsissa on julkisuus ja läpinäkyvyys ovat lailla asetettuja vaatimuksia ja ne näkyvät selvästi niin puolustusvoimien ohjauksessa ja viranomaisen raportoinnissa tehtävänantajalle.

Tämä ”demokraattinen” julkisuusvaatimus on keskeinen moniääniselle ja tietoperustaiselle puolustuskeskustelulle. En olisi voinut kirjoittaa jo kymmenenteen osaan ehtinyttä sarjaa ”Ruotsin puolustuksen kriisi” ilman näitä saatavilla olevia julkisia raportteja, selvityksiä, päätöksiä, tehtävänantoja ja näistä pidemmän aikaa käytyä keskustelua.

Suomi

Yhtälailla on tärkeää korostaa sitä etten olisi voinut kirjoittaa samalla tavalla Suomen puolustusratkaisusta tai puolustusjärjestelmämme perusteista. Tämä johtuu osin siitä, että asiakirjat, joita kirjoittamiseen tarvittaisiin usein ovat salassa pidettäviksi luokiteltuja taikka sitten niiden sisältämä tieto on pirstaloitunut useaan eri paikkaan. Esimerkkinä nostan tässä esille Ruotsin puolustusvoimien vuosikertomuksen, joka on perusteellinen ja yksilöity raportti viranomaisen toiminnasta. Suomen puolustusvoimat laatii samanlaisen raportin puolustusministeriölle, mutta se on lähtökohtaisesti määritelty salassa pidettäväksi. Julkinen versio, eli vuosikertomus puolustusvoimien verkkosivuilla on lähinnä yritysesite tarkasti valittuine teemoineen ja tunnuslukuineen.

Kuva, jossa leijona ja merkintä "erittäin salainen."
Lue myös Taloussanomat: ””Kun EU leimaa asiakirjan ‘erittäin salaiseksi'”.

Ohjaus on myös erilaista. Valtioneuvoston ja eduskunnan yksilöityjä tehtävänantoja Ruotsin riksdagenin ohjauskirjeiden (regleringsbrev) ja Ruotsin hallituksen hallituspäätösten (regeringsbeslut) ei Suomessa annetua. Tehtävät ja ohjaus tulevat ministeriöltä ja eduskunnan ohjausvoima viranomaiseen rajoittuu lähinnä neljännesvuosittain julkaistavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon konsensuslinjausten hyväksymisessä .

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, jotka siis vastaavat ruotsalaisia puolustuspäätöksiä, ovat toinen hyvä esimerkki puutteellisesta läpinäkyvyydestä ja julkisuudesta. Ruotsalaisia puolustuspäätöksiä edeltää valmisteluaikana hallituksen tehtävät asianomaisille viranomaisille tuottaa selvityksiä ja raportteja päätöksenteon tueksi. Ruotsin puolustuspäätöstä varten laadittava keskeisin raportti on parlamentaarisen puolustuskomitean (försvarsberedningen) selvitys, joka on usein niin samankaltainen lopputuotteen kanssa, että Suomessa media onkin virheellisesti rinnastanut nämä puolustuspäätöksiin. Tänä vuonna nähtäneen kuitenkin puolustuspäätös, joka merkittävästi poikkeaa komitean raportista.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteon valmistelu tapahtuu ensisijaisesti virkamiesvalmisteluina asianomaisissa ministeriöissä. Tuloksena on ainoastaan yksittäisiä julkisia raportteja ja selvityksiä ja ala-arvoinen keskustelu matkalla lopulliseen selontekoon. Selontekoon sitoutuminen varmistetaan konsensuspohjaisella poliittisella ohjauksella, jonka joskus myös väitetään olevan läpinäkyvyyttä.

Rohkeus hylätä puolustusratkaisu

Ruotsissa on Wisemanistä lähtien nähty kasvavaa julkista kiinnostusta ja perehtymistä puolustuskysymyksiin. Aikaisempien hallitusten – etenkin ”Alliansenin” – teot ja sanat puolustuksen suhteen ovat joutuneet armottoman fact checkin kohteeksi. Bloggaajat ovat saaneet äänensä kuuluviin riksdagenissa opposition kirjallisissa kysymyksissä valtioneuvoksille. Ruotsissa ollaan oltu valmiita antamaan hylätyt arvosanat puolustuksen osaratkaisulle esille tuotujen tietojen valossa.

Suomi ei ole tehnyt puolustusuudistusta. Puolustusvoimauudistus,  joka nyt on valmis on ollut viranomaisen rakenteen ja sisäisen tehtäväjaon uudelleenjärjestelyä vastaamaan vallitsevaa tilannetta, jossa lakisääteiset tehtävät pysyvät muuttumattomina henkilöstö- ja materiaalikulujen kasvaessa hillitsemättömästi. Nyt on saavutettu tasapaino, ilman että itse puolustusratkaisua on tarvinnut säätää tai kyseenalaistaa. Tämä yhdessä puutteellisen julkisen keskustelun kanssa on johtanut lapselliseen poliittiseen keskusteluun puolustuksesta, jossa kansanedustajat ja muut poliitikot tosissaan esittävät tuhansien tarkka-ampujien kouluttamista sotatoimiyhtymien sijaan, taistelualusten korvaamista veneillä tai seuraavan sukupolven hävittäjien korvaamista olalta ammuttavilla ilmatorjuntaohjuksilla.

Koska Suomi ei ole luopunut laajamittaiseen hyökkäyksen torjuntaan kykenevästä puolustuksesta, vaan elänyt tuskin havaittavissa olevan kyvyn asteittaisessa heikkenemisessä, on meillä lähinnä vahingoniloisesti tarkasteltu Ruotsin puolustuksen kriisiä ja hehkutettu omaa ratkaisuamme. Tätä ovat vahvistaneet poliitikkojen ja kenraalien kliseet, joita ei voitu ottaa tarkasteltavaksi salassapitoon vedoten.

Tulevaisuuteen katsova ja uusien ratkaisujen näkemisen mahdollistava avoin ja rehellinen turvallisuus- ja puolustuskeskustelu on tärkeä. Tässä suhteessa Suomen tulisikin ottaa mallia Ruotsista ja poistaa pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot sellaisten puolustuskysymysten ympäriltä, joita useimmissa muissa Euroopan maissa käsitellään julkisesta. Suomalaisen puolustuksen vaitonaisuus ja vähäinen läpinäkyvyys on erittäin haitallista valistuneelle mielipiteen muodostamiselle ja päätöksenteolle. Voidaksemme perustella ja ylipäätään tunnistaa tulevia puolustusratkaisuja, tulee meillä myös olla mahdollisuus pidemmällä tähtäimellä antaa hylätty arvosana nykyisen puolustusratkaisumme osille.

Matkalla Säleniin

Suomalainen puolustuskeskustelu on viimeisen puolen vuoden aikana ollut paluuta moniäänisyydestä yksinkertaisuuteen ja ummehtuneeseen YYA-ilmapiiriin. Upseereiden ja tutkijoiden kommentit ja mielipiteet ovat joutuneet poliitikkojen kieltämisen kohteeksi, usein sellaisin perusteluin, jotka menneet henkilöön ja myös kyseenalaistaneet virkamiesten oikeuden sananvapauteen ja keskusteluun osallistumiseen. Tasavallan presidentti kutsui puoluejohtajat puhutteluun, jossa luotiin ulkopoliittista konsensusta vaalien alla. Kevään vaalit tarjoavat yhtä vähän korkealaatuista #turpo-keskustelua kuin Sälenin kattaus. Ainoa toivo on, että poliitikkomme ja johtamamme vieraalla maalla – ulkoministeri Erkki Tuomioja, puolustusministeri Carl Haglund ja kenraali Jarmo Lindberg – asetetaan Suomen 2020-luvun puolustuksen eksistentiaalisten kysymysten eteen. Toivo on siis ruotsalaisissa osallistujissa, jotka ovat tottuneita avoimeen keskusteluun eivätkä pelkää kissan nostamista pöydälle.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Liekeissä, osa 10 (NAT#turpo-keskustelu)

Venäläisiä sotilaita siellä jossain. Lähde: maanpuolustus.net
Venäläisiä sotilaita siellä jossain. Lähde: maanpuolustus.net

Suomalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu on viimeisen puolentoista vuoden aikana ollut mielenkiintoista seurattavaa. Potin räjäytti ja keskustelun aloitti oikeastaan Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö, kenraali Sverker Göranson joulukuussa 2012 toteamalla että Ruotsin puolustus kestäisi ehkä viikon verran, niillä joukoilla, joita olisi käytössä, jos uudistus toteutuu vuonna 2019. Ja silloinkin vain jos olisi kuukausien strateginen ennakkovaroitus hyökkäyksestä. Tästä lähti käyntiin Ruotsissa puolustuksen nykytilaa ja tulevaisuutta ruotinut säälimätön keskustelu, jossa nähtiin yhtenä mielenkiintoisena ilmiönä #turpo (#säkpol) bloggaajien ja Twitterin esiinmarssi.

Somesta, eli sosiaalisesta mediasta, johon Suomessa päättäjät ja viranomaiset eivät vieläkään osaa suhtautua strategisen kommunikaation kanavana, tuli tiedon, keskustelun ja sisällön virtuaalinen tori.

Vuoden 2013 ensimmäinen iso tapahtuma oli Ruotsin valtakunnallinen turpo-seminaari Sälenissä, jossa Suomesta puhuttiin Ruotsiin kytkettynä Naton pääsihteerin, Viron ulkoministerin ja muiden kansainvälisten vieraiden suulla.

Suomessa asiaa seurasivat pääasiassa sanomalehdet ja paikan päällä olleet suomalaiset päättäjät ja muut vieraat. Turvallisuuspoliittisen vuoden perinteisessä avauksessa, eli maanpuolustuskurssiyhdistyksen turvallisuuspolitiikan illassa, jossa Tasavallan presidentti ja puolustusministeri puhuivat voitiin hahmottaa turvallisuuspolitiikan keskustelukulttuurin oven raottamista.

Kevään aikana turvallisuuspoliittinen keskustelu vilkastui, kun kuukausi Sälenin jälkeen valtioneuvosto antoi turpo-selontekonsa eduskunnalle ja asiasta käytiin pitkä keskustelu. Konsensukseen päädyttiin muutamaa muotoilua lukuun ottamatta, vaikka pääministeri Katainen toivoi asiasta perusteellisempaa ja haastavampaa keskustelua. Paras anti oli Kataisen lupaus keskustella ja informoida eduskuntaa säännöllisesti sopivalla tavalla.

Eduskunta on vielä jättänyt vastaamatta tähän huutoon vaikka nähdäkseni ei vuosittaisen pääministerin ilmoituksen pyytäminen olisi kovin vaikeaa. Syyt tähän lienevät siinä, että kukaan ei tahdo tehdä yhteistä työtä ennen vaaleja, vaan irtopisteiden repiminen milloin mistäkin on kannattavampaa. Katsellaan siis vaalien jälkeen…

Venäjä aloitti helmikuussa 2013 laajamittaiset ja jatkuvat sotaharjoitukset ja valmiustarkastukset. Maaliskuussa strategiset kaukotoimintailmavoimat olivat saaneet koneensa modernisoitua ja lopullisesti pois lentokiellosta ja Itämerellä alkoi näkyä Tu-22M3 pommikoneita harjoittelemassa iskuja Ruotsiin ja Ruotsin ylitse Tanskansalmiin. Aikaisemmin runkokalusto, eli Karhut (Tu-95MS Bear H) olivat jo tehneet pitkiä lentoja Japanin ylle ja Guamiin. Karhuja on sittemmin nähty myös Yhdysvaltain rannikolla.

Pommikoneet yllättivät pitkäperjantaina. Kuva: SvD.

Huhtikuussa venäläinen tiedustelukone kävi nuuskimassa Ruotsin suurinta johtamis- ja esikuntaharjoitusta Combined Joint Staff Exercisea, johon myös Maanpuolustuskorkeakoulu osallistui parin sadan sotilaan voimin.

Kesäkuussa tasavallan presidentti, ylipäällikkö Sauli Niinistö järjesti Kultaranta-keskustelut, sadan vaikuttajan seminaarin Naantalissa, josta ensimmäinen viime kesänä käsitteli Suomen asemaa muuttuvassa maailmassa.

Kultarantakeskustelut olivat suomalaisen turvallisuuspoliittisen keskustelukulttuurin murros. Vaikka avointa Ylen Areenasta seurattavaa keskustelua ei ollut kuin Sälenissä, niin avoimuus oli silti ainutlaatuista. Tilaisuuden aikana annetut haastattelut, tehdyt jutut ja seuraajien ja läsnäolijoiden blogikirjoitukset, somepäivitykset ja muut avasivat turpon koko kansan asiaksi.

Heinäkuussa naapurimme polkaisi käyntiin historiansa suurimman sotaharjoituksen. Edellinen, Dnepr vuonna 1967, joka oli maailman suurin sotaharjoitus, meni Neuvostoliiton piikkiin.

Heinäkuussa Ruotsi ilmoitti Natolle halustaan osallistua NRF-joukkopooliin (päätös joukoista marraskuussa) vuosina 2014–2015, mikä oli sinänsä yllättävää, koska kuusi vuotta aiemmin Ruotsi oli lähdössä Suomen kanssa mukaan, mutta jänisti viime metreillä ja laittoi kaikki munansa NBG-koriin.

Vuoden 2013 kesän loppua kohden nähtiin syventyvää pohjoismaista yhteistyötä Nordefcossa ja samalla loppuvuotta pitkin erityisesti Ruotsin, Suomen ja Norjan puolustusministereiden yhteisiä esiintymisiä.

Elokuun oltua hiljainen pyörähti vilkas syyskuu käyntiin. Itämeren alueella ja lähivaltioissa toimeenpantiin kuukauden aikana (26ELO–27SYY) neljä suurta harjoitusta: Norjan isännöimä ilmasotaharjoitus Brilliant Arrow Norjassa 26ELO-06SYY, Ruotsin isännöimä merisotaharjoitus Northern Coasts 13 Etelä-Itämerellä 06SYY-19SYY, ilmasotaharjoitus Arctic Challenge Exercise Norjan (Bodø), Ruotsin (Kallax) ja Suomen (Rovaniemi) Lapissa 16SYY-27SYY ja lopuksi Venäjän Zapad-harjoitus 20SYY-26SYY Läntisen sotilaspiirin alueella – sekä Pietarin lähistöllä että Kaliningradissa – ja Valko-Venäjällä.

Su-34 Fullback. Photo courtesy ausairpower.net

Syyskuu oli myös ensiesiintymisten aikaa. Zapad-harjoituksessa nähtiin ensimmäisen kerran Itämeren yllä Su-34 Fullback (lempinimi myös Hellduck) hävittäjiä, joiden sijoittaminen (korjattu paikat, lisätty Wikimapia linkit) Voronezhin kentälle alkoi jo syksyllä 2012. Sittemmin hävittäjiä on harjoituksissa käytetty mm. Besovetsin lentokentältä Äänislinnan (Petrozavodsk) vieressä.

Lokakuussa Venäjän kaukoilmavoimat toistivat keväisen harjoituksensa Itämerellä lentäen 28. lokakuuta Suomenlahden rännistä eteläiselle Itämerelle ja toteuttaen siellä ohjuslaukaisuharjoituksia. Samalla nähtiin Pohjois-Atlantilla kahden joutsenen (Tu-160) ja yhden karhun (Tu-95MS) lento. Pohjois-Atlantilla toteutettujen harjoitusten jälkeen koneet jatkoivat Karibian kautta Venezuelaan, josta ne palasivat Engelsiin tasan kuukautta myöhemmin.

Lokakuussa Venäjän asevoimien maahanlaskujoukot järjestetiin yhden johdon alaiseksi ja niihin lisättiin kolme prikaatia. Samalla harjoitustoimintaa lisättiin tuntuvasti. Lokakuun aikana toimeenpantiin valtakunnallinen maahanlaskujoukkojen harjoitus kahdeksassa kohteessa ja käsittäen 70 lentokonetta (Il-76) ja 6 000 miestä. Hyppysuorituksia tehtiin 26 000, joista osa oli rynnäkköpanssarivaunujen pudotuksia uudella jarrurakettivarjovarustuksella.

Marras- ja joulukuun aikana Venäjän sotilaallisen toiminnan painopiste lähialueillamme siirtyi arktisille alueille. Venäjän Federaation presidentti ja asevoimien ylipäällikkö Vladimir Putin päätti 10. joulukuuta asevoimien arktisen läsnäolon lisäämisestä ja erityisesti arktisten alueiden sotilasinfrastruktuurin. Venäjän merivoimien vuonna 2010 alkanut paluu arktiselle alueelle jatkui syksyn 2013 aikana entistä pysyvämmin. Venäjä aloitti vuoden aikana seitsemän lentotukikohdan kunnostamisen arktisella alueella. Puolustusministeri Sergei Šoigu ilmoitti virallisesti 20. joulukuuta aikeista hankkia uusia jäävahvistettuja ympärivuotiseen kulkuun soveltuvia taistelu- ja apualuksia pohjoiselle laivastolle.

Kotimaassa pohjoismaiset puolustusministerit allekirjoittivat vision puolustusyhteistyöstä ja etenkin Suomen ja Ruotsin kuviot saivat lisää vauhtia ja konkretiaa.

Joulun alla tasavallan presidentti huusi Anna-Lena Laurénin haastattelemana Hufvudstadsbladetissa ja Svenska Dagbladetissa ja aiheutti nosti pienen myrskyn vesilasissa sanomalla, ettei halua Ruotsista Itämeren sotilaallista tyhjiötä. Niinistö nosti myös esille huolensa Venäjän ja lännen kasvavasta kuilusta ja kertoi samalla osallistuvansa Sälenin konferenssiin puhujana.

Vuoden 2014 tammikuu olikin sitten taas uuden vuoden turpo-keskustelun mahtipontinen avaus. Ensin olivat Niinistön ja Ruotsin pääministerin, Fredrik Reinfeldtin alustukset ja keskustelu Sälenissä, jossa Niinistö kahdesti näpäytti Ruotsia turvallisuuspolitiikasta ja toi esille hyvän Venäjän tuntemuksensa.

Puolustusministeri Haglund piti puheen maanpuolustuskurssiyhdistyksen turvallisuuspoliittisessa illassa, vaikka Suomen turvallisuuspoliittinen vuosi olikin jo alkanut Ruotsissa.

Helmikuussa Haglundin asettama puolustuksen parlamentaarinen selvitysryhmä tuli julkisuuteen, johtajanaan veteraanipoliitikko Ilkka Kanerva. Samalla, noin vuosi päätöksen jälkeen alkoi Islannin ilmaharjoitus, Iceland Air Meet, johon kumppanimaa Suomi osallistui Ruotsin kanssa.

Maaliskuun alussa Barentsobserver kertoi Venäjän avaavan uudelleen Ala-Kurtin tukikohdan ja sijoittava sinne huomattavan määrä sotilaita.

Helmikuun lopusta aina tähän päivään keskustelua on voimakkaasti polarisoinut Ukrainan kriisi. Itse olen käsitellyt suomalaista turpo-keskustelua Naton viitekehyksessä, tarkastellen argumentteja sekä puolesta että vastaan, tämän sarjan yhdeksässä edellisessä osassa.

Tässä siis lyhyt highlights-tyyppinen sotilaallinen yhteenveto. Seuraavassa merkinnässäni päätän tämän kymmenenteen osaan ehtineen sarjan analyysilla ja johtopäätöksillä.

 

//James

Karhu on herännyt, entä Suomi?

putin-russian-bear-cartoonjpg-5e6d8746e86efb3c

Kultaranta

Kultarantakeskustelut ovat ruotsalaisen Folk och Försvarin valtakunnallisen turvallisuuspoliittisen seminaarin (#fofrk) suomalainen versio. Tasavallan presidentti, ylipäällikkö Sauli Niinistö, lanseerasi viime vuonna ensimmäisen tilaisuuden ulko- ja turvallisuuspoliittisena ”fundeerauksena.” Viime vuonna otsikkona oli ”Suomen asema muuttuvassa maailmassa.” Tämän vuoden teema on ajankohtaisempi ja terävämpi: ”Karhu on herännyt, entä Suomi?” Kultarantakeskustelut ovat omintakeinen suomalainen ratkaisu avoimeen ja julkiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Resepti on simppeli:

  1. Kerää 100 asiantuntijaa ja vaikuttajaa,
  2. riisu ennakkoluuloista ja -asenteista,
  3. keskustele avoimesti ja
  4. tuota koottua tietoa maan turvallisuuspoliittiselle johdolle.

Tarvtisemme jatkuvaa turvallisuuspoliittista keskustelua. Pääministeri Jyrki Katainen lupasi selontekoa eduskunnalle luovuttaessaan pyydettäessä pitää vuosittain hallituksen turvallisuuspoliittisen tilannekatsauksen (pääministerin ilmoituksen) eduskunnalle, jossa siis tiedotettaisiin eduskuntaa (so. kansaa) vuosittain turvallisuusympäristömme muutoksista ja kehityksestä. Nyt olisi jo korkea aika eduskunnan herätä vaatimaan valtioneuvostolta vuosittain annettavaa tilannekatsausta kyselytunnin kera.

Seuranta

Kerään blogilleni uutisia, twiittaajia, blogeja ja muuta mitä #Kultaranta-keskustelujen myötä syntyy ja löytyy. Uusimmat ensin. Vinkkejä ja linkkejä saa mielellään jättää blogin kommentteihin. Aloitussivun oikeassa reunassa näet #kultaranta-twittervirran.

Yle Areenan suorat lähetykset

Valmistelut

Odotan, että Kultarantaan saapuvat asiantuntijat ja vaikuttajat ovat nöyrästi asennoituneita ja hyvin valmistautuneita. Kaikille keskusteluun osaa ottaville voi olla hyödyksi lukea alla löytyvää aineistoa, jonka olen kerännyt. Näillä pääsee kartalle turvallisuusympäristöstä ja sen muutoksista, Venäjän asevoimien tilanteesta ja kehityksestä ja turvallisuus- ja puolustuspoliittista realiteeteistä ja trendeistä. Suosittelen kahlaamaan ruotsinkieliset vaikka puoliväkisin läpi, sillä ne edustavat poikkeuksellisen korkeatasoisia avoimien lähteiden aineistoja. Bloggaajakolleegani Janne Riiheläinen on jo kirjoittanut kolme osaa sarjaan ”Kohti Kultarantaa” ja kirjoittaa vielä ainakin toisen mokoman, joten kannattaa pistäytyä Janne blogille säännöllisesti.

Suomeksi

På svenska

In English

Twitter ja internet

Yksi tapa seurata tunnelmia Kultarannasta on Twitteristä aihetunnisteilla #Kultaranta ja #turpo. Ohessa muutama Twitter-nimi, verkkosivu ja blogi, joita siis kannattaa aiheen piiristä seurata.

Järjestäjät

Kultarantaan kutsuttuja (?)

Kultarantaa seuraavat ja siitä kirjoittavat

Björnen har vaknat, än Finland då?

putin-russian-bear-cartoonjpg-5e6d8746e86efb3c

Gullranda

Gullranda diskussionerna är en finsk version av Folk och Försvars rikskonferens i Sälen (#fofrk). Republikens president, överbefälhavaren Sauli Niinistö lanserade det första tillfället i fjol som ett säkerhetspolitiskt ”funderingstillfälle.” Första seminariet i juni 2013 gick med rubriken ”Finlands ställning i en värld under förändring.” Årets tema är skarpt och aktuellt: ”Björnen har vaknat, än Finland då?” Gullranda är en egenartad finsk lösning på öppen och offentlig säkerhetspolitisk debatt, inte efterapat Sälen. Man kunde beskriva det hela i den här stilen

  1. Samla 100 experter,
  2. ”avgalonera” samtliga,
  3. diskutera öppet och
  4. producera samlad kunskap till vår säkerhetspolitiska ledning.

Vi behöver en kontinuerlig säkerhetspolitisk debatt. Om en kontinuerlig debatt talade även statsminister Jyrki Katainen, när han i samband med att riksdagen i januari 2013 gavs den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen, lovade att hålla en årlig säkerhetspolitisk genomgång till riksdagen, där regeringen alltså skulle informera riksdagen (folket) om läge, förändringar och trender i vår säkerhetspolitiska omgivning. Nu, över ett år senare, vore det tid för riksdagen att vakna och ställa krav på en sådan årlig genomgång.

Uppföljning

Jag samlar nyheter, tweets, bloggar och annat som kommer från Gullranda på bloggen. I sidopanelen på förstasidan hittar Du till höger twitterflödet som följer taggen #kultaranta. Du kan bidra med länkar och tips, isht från svenska medier i inläggets kommentarsfält..

Direktsändningar på YLE Arenan (finska)

Föreberedelser

Jag förväntar mig att de experter som samlas till Kultaranta håller en viss nivå och klass även vad gäller inställning och förberedelser. För alla som deltar i debatten kan det vara värdefullt att ta del av materialet nedan. Med dessa kommer man på kartan vad gäller ryska militära styrkor, analys av vår säkerhetsomgivning samt försvars- och säkerhetspolitiska realiteter och trender. Jag rekommenderar varmt följande läsing inför #kultaranta:

På svenska

Suomeksi

In English

Twitter och internet

Ett sätt att följa stämningen och debattten är via Twitter med hashtaggarna #Kultaranta och #turpo (#säkpol). Nedan några Twittrare, webbsidor och bloggar, som det lönar sig att kolla på.

Arrangörer

Inbjudna (?)

Följer, twittrar och skriver om #Kultaranta