Trolliarmeija, eli Venäjän informaatio-psykologinen sodankäynti

Vieraskynä 18.9.2014, Saara Jantunen, ST.

Kuvassa Saara JantunenVenäjän propagandakoneisto pyrkii erityisen tehokkaasti määrittämään aktiivisia keskustelunaiheita . Trollaaminen ei siis ole vain informaatioympäristön häirintää ja riidanhaastamista, vaan osa Kremlin perusteemojen mukaisten informaatio-operaatioiden toteuttamista, kirjoittaa sotatieteiden tohtori, tutkija Saara Jantunen Puolustusvoimien tutkimuslaitokselta. Saara väitteli elokuussa 2013 strategisen viestinnän käytännöistä, ideologiasta ja ristiriidoista Yhdysvaltain sotilasorganisaatiossa.

Kuva: Yle Uutisgrafikka / Pekka Sipilä

Infosotaa suoraan Suomeen

Viime päivien mediaulostuloista päätellen on vihdoin julkisesti myönnetty, että Venäjä on Ukrainan sodan aikana vaikuttanut ja osoittanut mielenkiintoa suomalaiseen yleisöön ja mediaympäristöön. Puolustusministeri Carl Haglundin mukaan informaatiovaikuttaminen on ollut selvää (1), ja kyberturva-asiantuntija Jarno Limnéllin mukaan Suomi on hybridisodankäynnin kohteena (2). Kommentoin itse Yle Uutisille tietoja niin sanotuista venäläisistä trolleista (3). Pidän tärkeänä nostaa esille, että on perusteltua pitää osaa ns. trollaamisesta systemaattisena, koordinoituna ja johdettuna. Tämän blogiartikkelin tarkoituksena on kertoa, mitä johdettu trollaaminen tarkoittaa, millaisiin periaatteisiin trollaamisen informaatiovaikuttaminen perustuu, ja miten se kohdistuu Suomeen. Selvää on myös, että trollaamisella en tarkoita ihmisten osallistumista kansalaiskeskusteluun.

Tiedot johdetusta trollaamisesta eivät ole uusia. Kansainvälisessä mediassa uutiset väitetysti Pietarissa sijaitsevasta Internet Research Agencysta alkoivat levitä noin vuosi sitten (4). Julkisuuteen on vuotanut henkilöstölistoja henkilö- ja palkkatietoineen, työntekijöille annettuja kirjoitus- ja kommentointiohjeita (5), ja niin edelleen (6). Kevään 2014 aikana mm. The Guardian teki huomion venäläismielisen kommentoinnin lisääntymisestä nettilehtensä kommenttipalstoilla (7), joiden moderaattorit pitävät kommentointia hyvin johdonmukaisena ja tavoitehakuisena.

Kyse ei kuitenkaan ole ainoastaan huutelusta sosiaalisessa mediassa ja muilla kanavilla. Ymmärtääkseen trollauksen vaikutuksia täytyy ymmärtää strategisen viestinnän ja informaatio-operaatioiden toimintalogiikkaa (ks. esim. Sirén, 2011).

Miten?

Internet Research Agencyn henkilöstö- ja tehtäväluettelosta voi päätellä, että palveluksessa on niin some- ja lehtikommentointiin, blogien kirjoittamiseen, kuin hakukoneiden optimointiin keskittyviä ihmisiä. Keskityn tässä lähinnä kommentointia tekeviin trolleihin.

Johdetulla trollaamisella on informaatiotavoite. Informaatiotavoite määrittää ne teemat ja viestit, joita keskusteluun ja viestintään kannattaa tuoda. Kun informaatiotavoite on esimerkiksi mielikuvan luominen Krimistä erottamattomana osana Venäjää, yksi keskusteluun tuotava teema on ns. Novorussia-käsite [sic], joka levisi venäläisen valtionjohdon puheista sosiaaliseen mediaan hyvin nopeasti. Novorussia-käsitteen käyttöönottoa perusteltiin sen roolilla Venäjän historiassa, mutta analyysityökalut kertovat aivan toista tarinaa. Novorussia-sana heräsi ruususen unestaan vuonna 2014. On siis perusteltua pitää sitä yhtenä teemana, joka tukee Venäjän informaatiotavoitetta lanseerata mielikuva Krimistä alueena, joka ei alun perinkään ole kuulunut Ukrainalle.

Kaaviokuva Google Trendsillä tehdystä hausta termeillä "новороссия," "novorossia," ja "novorossiya."
Google Trendsillä tehty haku asiasanoista ”новороссия,” ”novorossia,” ja ”novorossiya” tammikuusta 2013 syyskuuhun 2014. Haettu 18.9.2014.

Novorussia-käsitteen käyttöönotto on esimerkki Venäjän aloitekykyisestä informaatio-operoinnista. Sotatieteissä puhutaan aloitekyvystä, viestintäteoriassa puolestaan agenda setting-teoriasta. Näin ollen ns. trollien funktio tällaisessa perusviestien jakamisessa on käsitteen normalisointi jatkuvan toiston avulla, sekä teemojen aktivoiminen, tukeminen ja elättäminen. Tämä kaikki lisää Venäjän informaatiovaikuttamisen aloitekykyä.

Strategisen viestinnän logiikan mukaan teemojen ja niitä tukevien viestien myötä alkaa hahmottua suurempi kertomus, joka toimii viitekehyksenä tulevien viestien tulkinnalle ja merkityksellistämiselle (ks. esim. Jantunen, 2013). Käytännössä kyse on siitä, että strateginen viestintä pyrkii määrittämään ne käsitteet ja tulkintatavat, joilla Ukrainan sodasta puhutaan. Kun käytössä on aktiivisia trolleja, jotka haastavat kanssakeskustelijat keskustelemaan halutuista teemoista, pystyy Venäjän propagandakoneisto määrittämään aktiivisia keskustelunaiheita erityisen tehokkaasti.

Trollaaminen ei siis ole vain informaatioympäristön häirintää ja riidanhaastamista, vaan osa Kremlin perusteemojen mukaisten informaatio-operaatioiden toteuttamista (vrt. Heickerö, 2010). Tieto Internet Research Agencyn toiminnasta levisi venäläiseen mediaan jo syksyllä 2013 (8)(9), ja kevään 2014 aikana useat länsimaidet lehdet, The Guardian etunenässä (7), huomasivat venäläismielisen, systemaattisen kommentoinnin lisääntyneen nettisivuillaan. Samaan aikaan julkisuuteen levisi tietoja siitä, kuinka systemaattisesti trollausta ohjeistetaan. Näiden tietojen mukaan trollauksen teemat ohjeistetaan päivittäin esimerkiksi niin, että yksi nettikommentointiin keskittyvä työntekijä saattaa saada tehtäväkseen kirjoittaa vuoronsa aikana 50 kommenttia Ukrainan sisäisestä sekasorrosta. Samaan aikaan valtionmedia tuottaa vastaavia lehtiartikkeleita (6). Näin luodaan pohjaa tuleville viesteille (”Ukrainan tilanteeseen on puututava”). Tällainen taustoittaminen ymmärretään yleisesti yhdeksi strategisen viestinnän perustehtävistä.

Tämä toimintamalli ei ole millään tasolla poikkeuksellinen. Se on käytössä esimerkiksi kriisinhallintaoperaatioissa, joissa operaatiolla on oma narratiivinsa ja informaatiotavoitteensa, jotka ohjaavat viestintäsuunnitelmaa. Kriisinhallintaoperaatiossa viestien teemoja ja sisältöjä päivitetään tilanteen eläessä. Esimerkiksi vaalien alla informaatiotavoitteena voi olla se, että kansalaiset kokevat äänestyspaikoilla äänestämisen turvalliseksi (ks. esim. Munoz 2012, 90). Tällöin viestintä keskittyy kertomaan vaalirauhan eteen tehtävästä työstä sekä äänestämisen tärkeydestä yhteiskunnan rakentamisen kannalta. Sekä vaalien turvaaminen että demokratia näkyvät siis perusviesteissä (sama, 60).

Julkisuuteen vuotaneiden ohjeistusten aitoutta voidaan vain arvioida, mutta niiden aitouden puolesta puhuu siis se, että vastaava viestien synkronointi on hyvin tavallista keskitetyssä viestinnässä.

Venäläisellä ja länsimaisella strategisella viestinnällä on kuitenkin myös oleellisia eroja.

Venäjällä mediamarkkinat ovat kasvava bisnes – toisin kuin esimerkiksi Suomessa tai Euroopassa, jossa monet mediatalot ovat joutuneet tekemään suuriakin leikkauksia. The Interpreterin mukaan median kasvuprosentti vuonna 2012 oli 12% edellisvuoteen verrattuna. Samaan aikaan mainituissa Euroopan maissa mentiin 1–12% miinukselle (10). Tämä kertoo siitä, että mediamarkkinoille pumppautuu rahaa. On siis oletettavaa, että nykyisellä median omistusrakenteella tämä näkyy myös Venäjän valtion intressejä palvelevana informaatiovaikuttamisena.

Ukrainan sodan aikana perusviestit on rakennettu suurelta osin disinformaation varaan. Lisäksi Venäjällä valtion dominanssi median omistussuhteissa mahdollistaa myös median käytön osana synkronoitua viestintää.

Suoraan Suomeen: Miten meihin vaikutetaan?

On hyvin perusteltua olettaa, että Venäjä on kiinnostunut suomalaisesta mediaympäristöstä ja siinä vaikuttamisesta. Tästä kertoo jo yksin se, että RT-kanava ilmaisi halunsa aloittaa suomenkielinen toiminta maassamme.

RT ei ole tavallinen uutiskanava joka tuottaa suomalaisten standardien mukaista journalismia. Kyseessä on yksi pro-Kremlin mediataloista, jonka tavoitteena (yhtiön omien sanojen mukaan) on edistää venäläistä näkökulmaa globaalisti ja lopulta dominoida englanninkielistä, erityisesti anglosaksista mediaa.

RT toistaa systemaattisesti Kremlin informaatiotavoitteiden mukaisia viestejä (11). Kevään 2014 aikana näitä perusviestejä ovat RT:llä olleet mm.

  • Ukraina syyllistyy sensuuriin ja propagandaan.
  • Ukraina on kahtiajakautunut.
  • Ukrainaan tulee palauttaa rauha ja järjestys.
  • Venäjä pyrkii vuoropuheluun.
  • Venäjä on pitkämielinen rauhanpyrkimyksissään.
  • Venäjä huolehtii kansalaisistaan ja vähemmistöistään.
  • Venäjä vaatii ihmisoikeuksien ja sopimusten noudattamista.
  • EU ja USA lietsovat konfliktia lännen ja Venäjän välillä.

Pro-Kremlin media ja trollit toimivat siis synkronoidusti.

The Russian version of the iconic ”Problems” troll. Source: The Interpreter.

Myös Helsingin Sanomien kommenteista löytyy käyttäjätilejä, joiden käyttäjät ovat kommentoineet sadoilla, tai jopa tuhansilla viesteillä lähes pelkästään Ukraina-aiheisia uutisia. Viestit toistavat tyypillisesti Kremlin perusviestejä, eli perustelevat Putinin olevan rauhantahtoinen ja syyttävät Euroopan Unionia ja Yhdysvaltoja konfliktin lietsomisesta.

Kesän 2014 aikana on ollut havaittavissa, että Suomessa Venäjän agendaa tukevat perusviestit keskittyvät erityisesti Yhdysvaltojen, Euroopan Unionin, Naton sekä Ylen ja Helsingin Sanomien diskreditointiin. Vaikutukset ovat selvästi nähtävissä. Ukrainan sodan aikana Natosta on tullut riidanaihe ja Nato-keskustelua määrittävät tunteet (=turvattomuuden tunne) ennemmin kuin asiasisällöt, vaikka ennen kriisiä Nato-keskustelussa oli tilaa moniäänisyydelle. Myös Euroopan Unionista keskustellaan koko ajan kriittisemmässä valossa, ja se esitetään usein Yhdysvaltojen sylikoirana, hajanaisena ja päätöksentekokyvyttömänä.

Erona normaaliin demokraattisessa yhteiskunnassa käytävään kansalaiskeskusteluun tässä on se, että venäläinen informaatiovaikuttaminen pyrkii voimistamaan EU-kriittistä keskustelua disinformaation avulla, jolloin mielipideilmasto ja poliittinen keskustelu vääristyvät.

Entä sitten?

Kun tarkastellaan informaatiosodankäynnin ilmiöitä, tulee ymmärtää, että informaatio-operaatioilla on aina päämäärä ja tavoite. Jos pohdimme esimerkiksi EU-vastaisen informaatiovaikuttamisen mahdollisia tavoitteita ja vaikutuksia, voimme lähteä liikkeelle siitä perusolettamuksesta, että heikko, hajanainen EU on Venäjälle hyödyllinen. Tällöin olisi loogista, että Venäjä pyrkii vaikuttamaan ensisijaisesti niihin yleisöihin, joiden retoriikka jo itsessään resonoi EU-kriittisen perusviestin kanssa.

Tavoitteeksi voidaan siis tulkita EU-kriittisten näkemysten vahvistaminen Euroopassa yleisesti, sekä Euroopan Unionin kriisiytyminen, mikäli tämä kaikki vahvistaa esimerkiksi EU-kriittisten puolueiden roolia Europarlamentissa. Tulee huomata, että näiden EU-kriittisten puolueiden tavoitteiden toteutuminen sopisi Venäjälle hyvin. On selvää, että esimerkiksi Ranskan Front Nationalin tavoite irrottaa Ranska EU:sta ja estää Euroopan integraatiota ajaisi EU:n pienoiseen sisäiseen kriisiin, tai ainakin hetkelliseen konfiguroinnin tilaan, mikä eittämättä näkyisi EU:n poliittisessa päätöksentekokyvyssä (12). Lisäksi, Ranska ei ole ainoa maa, jossa eurokriittinen, populistinen politiikka on nousussa.

Voidaan siis kysyä, onko mahdollista, että Venäjän tavoitteena on EU hajoaminen sisältäpäin. Jos tähän vastataan myöntävästi, tulee meidän pohtia Venäjän informaatiovaikuttamisen kohdistumista ja tunnistaa ne poliittiset prosessit ja ryhmittymät, joihin vaikuttaminen ensisijaisesti kohdistuisi.

Koska moniäänisyys on demokraattisen yhteiskunnan perusarvo, on informaatiovaikuttamisen tekeminen kansalaiskeskusteluun vaikuttamalla ovelaa, ja sillä on helposti ikäviä sivuvaikutuksia. Trollaamisesta keskusteleminen ei saa johtaa kanssakeskustelijoiden syyttelyyn tai siihen, että trollaus-sanaa ryhdytään käyttämään yleisnimikkeenä kriittisille mielipiteille.

//Saara Jantunen


Tiesithän että voit seurata Saaraa Twitterissä.


Viitatut lähteet

Lisää luettavaa

Raskaampi rautaisannos

Jokanaisen turpoa, kiitos.

Vieraskynä 13.3.2014, Saara Jantunen, ST.

Bild av Försvarshögskolans hedersdoktor Elisabeth Rehn på ständerhusets trappor

Naistenpäivän kunniaksi James Mashiri esitti blogissaan turpo-aiheisen kysymyksen meille naisille.

”Mitä aiotte itse tehdä sen eteen että pääsette täysivaltaisina osallistumaan kaikilla tasoilla niihin rakenteisiin, joissa konflikteja estetään, ratkaistaan ja rauhaa rakennetaan?”

Päivää aiemmin olin ollut mukana järjestämässä uuden think tankimme ensimmäistä yleisötapahtumaa, Syyria-tilaisuutta Säätytalolla, joka toimi myös uuden kokoonpanomme lanseeraustilaisuutena. Elisabeth Rehn – Bank of Ideas on ajatushautomo, joka keskittyy ilmiöihin, teemoihin ja ongelmiin turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden rajapinnassa.

Kirjoitan kuitenkin turvallisuuspolitiikkaan ja siihen liittyvään keskusteluun osallistumisesta nyt puhtaasti omasta näkökulmastani ja siksi, että herra Mashirin ilmaan heittämä kysymys oli mielestäni provokatiivinen, mutta myös hyvin aiheellinen. On tosiasia, että yleisilme aktiivisesta ja julkisesta turvallisuuspoliittisesta keskustelusta on miesten dominoima.

En osaa sanoa milloin varsinaisesti aloitin tämän tien kulkemisen, mutta yksi ratkaisevista valinnoista omalla kohdallani oli suorittamani asepalvelus. Olin palvelusaikanani jo puolivälissä opintojani ja tiedostin edessä häämöttävän ammatillisen valinnan hetken. Kotiuduin, kirjoitin graduni Irakin sodasta, ja vuosi valmistumiseni jälkeen sain Maanpuolustuskorkeakoulusta tutkimustoimeksiannon kybersodankäynnin diskursseista. Neljä vuotta myöhemmin, syksyllä 2013, väittelin samasta yliopistosta sotatieteiden tohtoriksi. Hieman ennen väitöstäni ymmärsin, että sotatieteellinen jatkotutkinto ja siviilistatus ovat varsin uusi yhdistelmä, ja että mitään mallia järkevästä tiestä kohti haaveilemaani tutkijan uraa ei olisi. Sovimme tuolloin silloisten opiskelijakavereideni, eli nykyisen think tankimme perustajajäsenten kesken, ettemme jäisi vain odottelemaan, että joku huomaisi intomme. Sen sijaan sovimme tekevämme yhdessä töitä sen eteen, että loisimme jotakin uutta, joka kuljettaisi meitä eteenpäin sodan, kriisien ja konfliktien tutkimuksessa. Juuri tämä oli ajatus, josta kerroimme Ministeri Elisabeth Rehnille, ja jota hän lähti tukemaan.

Väitän, että Suomessa naisten ongelmana turvallisuuspoliittisen keskustelun näkökulmasta on se, että olemme kasvaneet sellaisessa maailmassa, jossa naiset eivät automaattisesti osallistu turvallisuuspolitiikan ruohonjuuritason toimintaan, jota myös maanpuolustustyöksi sanotaan. Toisin kuin pojat ja nuoret miehet, tytöt ja nuoret naiset voivat suunnitella elämäänsä puhtaasti omien intressiensä mukaisesti. Jos näihin intresseihin ei kuulu turvallisuuspolitiikka, on aihe helppo sivuuttaa. Kuten think tankimme toinen perustajajäsen Kaisa-Maria Peltokorpi väitöstutkimuksessaan lottien selviytymiskeinoista toteaa, naisten maanpuolustustyön jatkumo katkesi keinotekoisesti, kun Lotta Svärd-järjestö lakkautettiin. Lisäksi jatkosodan loppuessa valikoituja naisia oli juuri ryhdytty asekouluttamaan, ja on mahdotonta sanoa millaista naisten maanpuolustustyöhön osallistuminen olisi tänä päivänä, jos osallistuminen olisi saanut jatkua ja kehittyä.

Miesten kohdalla asia on toisin. Asevelvollisuus huolehtii siitä, että jokainen mies joutuu tekemään aktiivisen päätöksen suhteestaan maanpuolustukseen, ja toivottavasti myös henkilökohtaisesta suhteestaan suomalaiseen turvallisuuspolitiikkaan. Yhtä lailla siviilipalveluksen valitseminen vaatii aktiivista päätöksentekoa ja tilintekoa itselleen suhteestaan turvallisuuspolitiikan peruspalikkaan, asevoimiin.

Asepalvelus ei tietenkään ole mikään ehto turvallisuuspolitiikalle syttymiselle. Suomalainen yhteiskunta ei varsinaisesti rohkaise jäseniään turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, ja siihen osallistuminen vaatii yksilön aktiivista suuntautumista. Turvallisuuspolitiikan paradoksi onkin se, että sen ymmärtäminen vaatii aikaa, jatkuvaa seurantaa ja pitkäjännitteisyyttä aikana joka ohjaa meitä lyhytjännitteisiksi, ja samaan aikaan media tarjoilee turvallisuuspolitiikan lyhytjännitteisessä muodossa. Tämän päivän pommi-isku pyyhkäisee sivuun viime viikon vallankumouksen. Turvallisuuspolitiikan kentälle valikoituu ihmisiä, jotka jaksavat olla aktiivisia ja sietävät informaatiotulvaa.

Tyttöjä ja poikia harvoin kasvatetaan käytännön tasa-arvoon. Jo koulun liikuntatunneilla opimme, että tytöt ja pojat tekevät eri asioita ja heitä arvoidaan eri standardien mukaan. Eriytyminen jatkuu yhteiskunnan jakaessa jäsenensä asevelvollisiin ja ei-asevelvollisiin, ja sen jälkeen miesten ja naisten erilaisissa ammatinvalintapainotuksissa. Pahimmassa tapauksessa tytöille ei ennen aikuisuutta tarjota kosketuspintaa teemoihin, jotka eivät heille stereotyyppisesti kuulu. On sanomattakin selvää, että poikiin kohdistuu yhtä lailla ohjausta ja odotuksia, jotka rajaavat heidän kokemusmaailmaansa.

Tieteen popularisoinnista tunnettu Malcom Gladwell kuvaa kirjassaan Daavid ja Goljat tapaamme ymmärtää väärin epäsymmetriaa. Tutkimukset, joissa mitataan perheiden varakkuuden suhdetta vanhempien kokemukseen vanhemmuuden haasteista paljastavat, että varakkuus vaikuttaa kasvatushaasteisiin positiivisesti käänteisen U-käyrän mukaisesti vain tiettyyn pisteeseen asti. Vaurauden ylittäessä tietyn kulminaatiopisteen vanhemmat alkavat kokea lastensa kasvattamisessa haasteita, joita vähemmän varakkailla perheillä ei ole. Väitän, että sama pätee tasa-arvoon. Köyhissä maissa tasa-arvo on yksi tärkeimmistä kehityskohteista, ja koulutuksen ja yhteiskunnan talouden elpymisen myötä yleensä myös tasa-arvotilanne paranee. Kuitenkin hyvinvoinnin ylittäessä tietyn pisteen naisten yhteiskunnallinen osallistuminen vähenee: osa-aikatyötä tekevien tai työelämästä pois jättäytyvien naisten määrä nousee ja perinteisten sukupuoliroolien mukaiset valinnat lisääntyvät. Syvä hyvinvointi toimii kuten syvä rauha. Se passivoi. Tämä näkyy myös naisten turvallisuuspoliittisessa osallistumisessa ja julkisessa keskustelussa. Kun keskustelin naisten turpo-aktiivisuudesta kollegani kanssa, totesin, ettei naisten turvallisuuspoliittisten esiintulojen marginaalisuudesta pidä syyllistää kerään. Se ei ole kenenkään syytä. ”Vaan seurausta”, komentoi kollegani. Omalla kohdallani tavoitteet osallistumisesta ja osallistamisesta ovat luontevia päämääriä kenelle tahansa tutkijalle. Toivoisin kuitenkin, etteivät naisten turvallisuuspoliittiset esiintulot jäisi yksin tutkimus- ja asiantuntijakentän nimiin.

Saara Jantunen
Sotatieteiden tohtori
Elisabeth Rehn – Bank of Ideas


Tiesithän että voit seurata Elisabeth Rehn – Bank of Ideasia Facebookissa ja Twitterissä.
Saara Jantusen akateemisen profiilin löydät täältä.