Aito yhteiskuntasopimus

Puolue hakee linjaansa tavanomaisessa poliittisessa elämässä ja ansaitsee varmaan vähän työrauhaa.

Näin kirjoitin neljä vuotta sitten mielipiteessä Åbo Underrättelseriin ja Hufvudstadsbladetiin otsikolla ”Antakaa persuille mahdollisuus (Ge Sannfinländarna en chans)”. Silloin olimme jo kuulleet kansanedustaja Jussi Niinistön avoimesti halveksuvan parlamentarismia istuntosalissa ja kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen puhuvan neekeriukoista, jotka tulevat rajalle sanoen ”turvapaikka”. Neljä vuotta sitten en säästellyt sanoja. Näistä kahdesta herrasta totesin seuraavaa:

Seison suvaitsevaisuuden takana ja vastustan rasismia ja syrjintää. En aio kunnioittaa ketään, joka puhuu ”neekeriukoista, jotka sanovat rajalla ‘turvapaikka'” kutsumalla häntä ”maahanmuuttokriitiseksi”. Rasisti.

Kylmät väreet hiipivät selkäpiitäni pitkin, kun kuulen kansanedustajan kansallissosialistisilla teatterirepliikeillä halventavan itsenäistä valtakuntaamme. Muuta maasta.

Jussi Niinistö on tänä päivänä puolustusministeri; vuodet vierivät, ihmiset kasvavat. Hyvä näin. Hakkarainen taas… no, joo…

Meillä on unelma -kampanjan logo. Kiitos jakamisesta Arman Alizadille
Meillä on unelma -kampanjan logo. Kiitos jakamisesta Arman Alizadille!

Puolustan henkeen ja vereen kansanedustaja Olli Immonsen oikeutta ajaa kauhistuttavaa agendaansa. Rajat asettavat lainsäätäjä, tuomioistuimet ja tietysti äänestäjät ja puolue. Oma näkemykseni on selvä. Fasisti.

Neljä vuotta sitten ”persut” ansaitsivat mielestäni mahdollisuuden. He saivat sen. He hukkasivat sen. Perussuomalaiset ovat toistuvasti eduskunnassa esiintyneet muita halveksuen ja vihaten. Puoluejohtaja Timo Soini tai eduskuntaryhmän puheenjohtajat eivät ole lyöneet nyrkkiä pöytään. Sen sijaan on lavastettu tunneittain populistista poliittista teatteria kuin sirkushuveiksi kansalle. Minun työnantajani edustaa monimuotoisuutta – palveluksessa on monenmoista suomalaista. Eri tausta, sama tahti. Olemme kaikkia osallistava viranomainen. Sotilaskoulutus, eli asepalvelus, on todellinen ja aito yhteiskuntasopimuksemme, joka on valettu perustuslakiimme. Se koskee kaikkia Suomen miehiä taustasta riippumatta. Maahanmuuttajia ja rasisteja yhtä lailla. Useammat palveluksessa tapaamani rasistit ovat päässeet kapeakatseisuudestaan jaettuaan tupaa 10–12 muun suomalaisen kanssa.

Iltalehti 25. huhtikuuta 2015. Kaartinjääkäri Kamil Abtidon aikoo hyödyntää siviilissä armeijasta saamaansa raskaan kaluston kuljettajan pätevyyden ja lähihoitajaopinnot. Lähde:  Iltalehti. Kuva: John Palmén.
Iltalehti 25. huhtikuuta 2015. Kaartinjääkäri Kamil Abtidon aikoo hyödyntää siviilissä armeijasta saamaansa raskaan kaluston kuljettajan pätevyyden ja lähihoitajaopinnot. Lähde: Iltalehti. Kuva: John Palmén.

Yksi hämmentävimmistä muistoistani ajoittuu yli kymmenen vuotta menneisyyteen, kun olin kouluttajana Porin prikaatissa. Kotiutusta edeltävänä viikkona eräs alikersantti tuli hieman nolona ja vaikeana luokseni. Hän sanoi minulle:

Herra yliluutnantti, olin skini ennen inttiä. Nyt kun olen ollut täällä Teidän ja muiden [maahanmuuttajataustaisten] kanssa tajuan kuinka väärässä olin. Olen tosi pahoillani. Anteeksi … Ja kiitos.

Yksi hienoimmista kokemuksistani suomalaisen yhteiskunnan monimuotoisuudesta on myös Porin prikaatista, kun johdin alokasjoukkuetta, jossa tunnustettiin viittä uskontoa, puhuttiin seitsemää kieltä, oltiin kahta sukupuolta ja ulkomaan lisäksi kotipaikkakuntia oli etelän Hangosta pohjoisen Sevettijärvelle ja lännen Vaasasta itään aina Kiteelle asti. Sevettijärven poika ei paljoa kotona käynyt. Mutta viikonloppuisin hänen kanssaan aikaa kasarmilla viettivät Lähi-idästä kotoisin oleva islaminuskoinen nuorukainen, kansainvälistä politiikkaa opiskeleva Lapin neito ja Yhdysvaltoihin palvelukseen jälkeen opiskelemaan lähtevä eteläeurooppalaista syntyperää oleva nuori mies. Monimuotoisuuden huipentuma olisi tietenkin ollut kouluttaja, joka työpäivän jälkeen vetää päälleen Suomen lipulla koristellun pilottitakin, farkut ja Doc Martensit.

Monimuotoisuutemme ja monikulttuurinen yhteiskuntasopimuksemme nimeltään varusmiespalvelus olisi voinut olla hyödyksi myös kansanedustaja Olli Immoselle.

//James


Åsikterna jag här uttryckt är mina egna. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.

Dom fick sin chans

Partiet söker sin linje i det konventionella politiska livet och förtjänar säkert lite arbetsro.

För fyra år sedan skrev jag i Åbo Underrättelser och Hufvudstadsbladet en opinion om Sannfinländarna under rubriken ”Ge Sannfinländarna en chans”.

Då hade vi redan hört riksdagsledamöterna Jussi Niinistö och Teuvo Hakkarainen förakta parlamentarism i plenisalen repsektive tala om negrer som ropar ‘asyl’ vid gränsen. För fyra år sedan stack jag inte under stol med min syn på saken. Om de två ovannämnda herrarna sade jag följande:

Jag står för tolerans och motsätter mig rasism och diskriminering. Jag tänker inte med titeln ”invandrarkritisk” hedra någon som talar om ”negergubbar som kommer och säger ’asyl’ (vid gränsen)”. Rasist.

Jag får rysningar av att höra en riksdagsledamot med nazistiska teatercitat öppet förakta vår självständiga republik. Emigrera.

Jussi Niinistö är idag försvarsminister; tiden går, människor växer och blir bättre. Hakkarainen… nå ja.

Meillä on unelma -kampanjan logo. Kiitos jakamisesta Arman Alizadille
Meillä on unelma -kampanjan logo. Kiitos jakamisesta Arman Alizadille

Jag försvarar riksdagsledamot Olli Immonens rätt att köra med sin förskräckliga agenda. Gränserna sätts av lagstiftaren, domstolarna och förstås väljarna och partiet. Min syn på saken är klar. Fascist.

För fyra år sedan tyckte jag att sannfinländarna förtjänade en chans. Dom fick den. Gång på gång har sannfinländarna i riksdagen fått gå fram med förakt och hat. Varken partiordförande Soini eller riksdagsgruppens ordförande har satt ner foten. Istället har man gjort en hel del populistisk teater.

Min arbetsgivare står för mångfald – vi är många olika finländare i rikets tjänst. Vi är en inklusiv myndighet. Den militära tjänstgöringen är vårt verkliga samhällskontrakt som är förankrat i Finlands grundlag. Den gäller alla finska medborgare oavsett bakgrund. Invandrare och rasister tillika. De flesta rasisterna jag träffat på i tjänst har blivit av med sitt tunnelseende då de delat stuga med 10–12 andra finländare med olika bakgrunder.

Iltalehti 25. huhtikuuta 2015. Kaartinjääkäri Kamil Abtidon aikoo hyödyntää siviilissä armeijasta saamaansa raskaan kaluston kuljettajan pätevyyden ja lähihoitajaopinnot. Lähde:  Iltalehti. Kuva: John Palmén.
Iltalehti 25. huhtikuuta 2015. Kaartinjääkäri Kamil Abtidon aikoo hyödyntää siviilissä armeijasta saamaansa raskaan kaluston kuljettajan pätevyyden ja lähihoitajaopinnot. Lähde: Iltalehti. Kuva: John Palmén.

Ett av mina mest förvirrande minnen är från över tio år sedan, då jag var utbildare vid Björneborgs brigad. Veckan innan hemförlovning kommer en undersergeant till mig och är generad på ett lite pinsamt sätt. Så säger han till mig:

Herr premiärlöjtnant, jag var skinhead innan militären. Nu när jag varit här med Er och andra [med invandrarbakgrund] inser jag hur fel jag hade. Förlåt. Tack.

Ett av mina finaste exempel på mångfald i det finska samhälle kommer också från Björneborgs brigad, från en pluton rekryter med med fem religioner, sju språk, två kön och hemorter från Sevettijärvi i Lappland till sydspetsen Hangö, från Vasa i väst till Kitee i öst. Rekryten från Sevettijärvi var inte hemma ofta, men han fick under veckosluten sällskap på kasernen av en ung muslimsk kille med rötter i Mellanöstern, en flicka som studerade internationell politik och en kille av sydeuropeisk börd, som efter sin tjänstgöring tog upp studier i USA. Höjden på mångfald hade förstås varit en plutonchef, som efter dagen klär på sig en bomberjacka, skaftkängor och bleka jeans med hängslen.

Vårt mångfald och vårt mångkulturella samhällskontrakt som heter militär tjänstgöring är kanske något som riksdagsledamot Olli Immonen kunde ha haft nytta av.

//James


Åsikterna jag här uttryckt är mina egna. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.

Invandrare, bögar och kvinnor, del 4

Soldaters säkerhetsbegrepp

Även om man i Finland väckte tanken om höjning av försvarsanslagen, så är den rådande trenden en övergång från nationellt försvar mot bredare säkerhetsnormer. Externa hot anses sträcka sig inom statens gränser utan att de med traditionella metoder kunde stoppas vid den yttre gränsen.

Mika Aaltola, Analyysi Ukrainan opetuksista Suomelle: mennyt ei enää palaa.
Lähde: politiikasta.fi (översättningen min egen)

Soldater betraktar säkerhet mycket enspårigt. Säkerhet skapas med vapen ihand och den bästa säkerheten finns i militärä förmågor, som skapar en tröskel mot angrepp. Utanför detta tar en soldat gärna inte ställning till säkerhet, förutom när han grinar och flinar åt trams som ingår i ett brett säkerhetsbegrepp. Cyber är förstås alltid intressant, för att det är sexigt, liksom helikoptrar och pansarvagnar. Och visst har cyber en militär dimension: att sätta världen på knä genom att trycka på en knapp är kulmen av krigarskap i informationssamhället.

A pile of guns

Någon kunde beskriva soldater som dumma och lite enkla. Jag säger inte så, men det är skäl att minnas uppgiftens natur. Soldatyrket är väpnad strid, vilket är en bra eufemism för ”att döda.” Soldater litar i första hand på vapen och kraft.

Kärnuppgiften

Tillförliten till vapen och makt för vi vidare till medborgarna med den institutionella indoktrinationen som heter värnplikt. Det nedanstående citatet från en försvarsvänlig blogg är ett mycket bra exempel på detta:

”Allehanda krishanteringsutbildning o.d. utvikningar ska begränsas till ett minimum. Likaså ska all överlopps politiskt korrekt bajs upphöra – all slags ”multikulti” och jämlikhets trams hör inte till försvarsmakten. Försvarsmakten uppdrag är att producera stridsdugliga trupper, som kan skydda Finland.”

signaturen mosurit, i bloggen mosurit

Om försvarsmaktens kärnuppgift håller jag med och jag har också i tiderna som en yngre officer granskat uppdraget mycket snävt. Mitt yngre jag tyckte att framhävandet av samhällelig verkan och betydelse samtidigt som man inte kunde tala om kärnuppgiften med dess riktiga namn var trams.

Men … försvarsmakten är trots allt ”of the people, by the people, for the people.” Vårt updrag som omfattar ”tryggande av befolkningens livsbetingelser, de grundläggande fri- och rättigheterna och statsledningens handlingsfrihet samt försvar av den lagliga samhällsordningen, ” förutsätter att vi respekterar grundrättigheter i vår verksamhet. Således kan jämlikhet inte vara trams. Samma gäller också för ”multikulti” — vi är en del av det finska samhället; det finska samhället i miniatyr. Försvarsmakten engagerar genom värnplikten en stor del av folket. Därför måste vi vara en myndighet som alla på ett fysiskt och psykiskt tryggt sätt kan tjänstgöra vid. Härav kommer de största bidragen till samhället.

Förhindra utslagning

Utslagning är samhällets största säkerhetshot. De tre våldsdåden i Jokela, Kauhajoki och Myyrmanni har tagit flere liv än ”hårdare” hot.
Deltagande i värnplikten, dvs. uppbåden, tjänstgöringen och uppföljningen förhindrar utslagning. Om civiltjänstgöringen vore lika betydelsefull och uppskattad som militärtjänsten — jag har tidigare förspråkat en medborgarplikt — kunde vi få alla ungdomar innanför detta säkerhetsnät. Priset av en förlorad ung man eller kvinna är enorm när den realiseras. Att förhindra utslagning kostar inget, utan är ett i ledet av flere åtgärder, som gör tjänstgöringen trygg. I val av metoder har vi en numera en modern och vettig approach. Mervärdet kommer av sig självt utan extra möda.

Integrationsfrämjande

Jag har tidigare tagit upp demografi över invandrare och dess innebörd för försvarsmakten. Beviljande av finskt medborgarskap steg kraftigt 1998 och har sedan dess hållits på samma nivå. För försvarsmakten betyder detta att en större andel medborgare med invandrarbakgrund rycker in. Då vi tar dessa grupper som delaktiga i vårt finska miniatyrsamhälle främjar vi integration och förhindrar radikalisering. Omvänt: behandlar vi dessa grupper rasistiskt, så isolerar och radikaliserar vi individer och folkgrupper. Begreppet integration kan också ersättas med de mera traditionella orden medborgarfostran och samhällsduglighet. Inte en kärnuppgift, men ett gratis mervärde.

Jämlikhet och mångfald

”Multikulti” som citatet hänvisar till lär innebära respekt för minoriteters rättigheter. Vi talar hellre om mångfald.
Det finska samhället är pluralistiskt och så är vi. När jag var yngre och tjänstgjorde som plutonchef i Björneborgs brigad hade jag en rekrytpluton med fem religioner, sju språk, två kön och hemorter från Sevettijärvi i Lappland till sydspetsen Hangö, från Vasa i väst till Kitee i öst. Rekryten från Sevettijärvi var inte hemma ofta, men han fick sällskap av en ung muslimsk kille med rötter i Mellanöstern, en flicka som studerade internationell politik och en kille av sydeuropeisk börd, som efter sin tjänstgöring tog upp studier i USA. Höjden på mångfald hade förstås varit en plutonchef, som efter dagen klär på sig en bomberjacka, skaftkängor och bleka jeans med hängslen.

Chaufförsutbildning

Försvarsmakten utbildar årligen över 3500 C- och CE-klassade chaufförer. C-förare får utöver körkortsutbildning en yrkesbehörighetsutbildning på 140 timmar.
CE-förare får 280 timmars yrkesutbildning. Här är det inte mera fråga om abstrakt mervärde, utan ett betydande bidrag till det finska samhället.

Förmanskap

Björn Wahlroos håller försvarsmaktens chefsutbildning i högt värde. Jag ska inte säga att vi är den bästa chefskolan, men vi är den största och för många den första. Vi behöver inte ledningskonsulter, vi producerar förmän och arbetsledning till den civila marknaden. Tillgodoräknande av studier och uppskattningen av vår utbildning är på vissa håll ännu ett problem, men de flesta som gått våra skolor har upplevt en bra uppfostran till ansvar och chefskap.

Slutord

Utöver väpnad strid och beredskap till det, producerar vår försvarslösning övrig säkerhet till samhället och bidrar med mervärde både i färdigheter och värden.
Det här utgör den unika styrkan som finns i värnplikten. Detta behöver vi inte överge, vare sig vår framtida lösning var en militär allians eller ett helt självständigt försvar.

Maahanmuuttajat, homot ja naiset, osa 4

Sotilaiden turvallisuuskäsityksestä

Vaikka Suomessa herätettiin henkiin ajatus puolustusmäärärahojen korottamisesta, vallitsevana kehityskulkuna on siirtyminen pois kansallisen puolustuksen käytännöistä kohti laajempia turvallisuusmalleja. Ulkoisten uhkien nähdään ulottuvan valtion rajojen sisäpuolelle ilman, että ne olisivat torjuttavissa perinteisin keinoin ulkorajoille.

Mika Aaltola, Analyysi Ukrainan opetuksista Suomelle: mennyt ei enää palaa.
Lähde: politiikasta.fi

Sotilaat, mukaan lukien upseerit, tarkastelevat turvallisuutta varsin yksioikoisesti. Turvallisuutta tehdään ase kädessä ja paras turvallisuus on sotilaallisissa kyvykkyyksissä, jotka muodostavat riittävän korkean kynnyksen hyökkäykselle. Tämän tarkastelun ulkopuolelta sotilas ei juuri ota kantaa turvallisuuteen, paitsi hymähtelemällä ja virnuilemalla uuden laajan turvallisuuskäsityksen ”hömpötyksille.” Kyber tietysti kiinnostaa, koska se on seksikästä, kuten helikopterit ja panssarivaunut, ja onhan kyberillä selkeästi sotilaallisia ulottuvuuksia. Maailman saaminen polvilleen nappia painamalla on informaatioajan sotiluuden huipentuma.
A pile of guns
Sotilaita joku kutsuisi ehkä hieman tyhmiksi ja yksinkertaisiksi. En sanoisi näin, mutta on syytä muistaa tehtävän perusluonne. Sotilaan työ on aseellinen taistelu, joka on varsin hyvä eufemismi tappamiselle. Sotilaat luottavat ensisijaisesti aseisiin ja voimaan.

Ydintehtävä

Asevelvollisuudeksi kutsutun instituutionaalisen indoktrinaation kautta iskostamme tätä näkemystä myös kansalaisiin. Alla oleva ote eräästä maanpuolustushenkisestä blogista on tästä oiva esimerkki:

”Kaikenlainen kriisinhallintakoulutus yms. rönsyily on supistettava minimiinsä. Myös kaikenlainen ylimääräinen poliittisesti korrekti roska on lopetettava – kaikenlainen mamutus, mokutus ja tasa-arvo hömpötys ei kuulu puolustusvoimiin. Puolustusvoimien tehtävä on tuottaa taistelukykyisin joukkoja, jotka voivat suojella Suomea. [sic]”

nimimerkki mosurit, blogissa mosurit

Puolustusvoimien ydintehtävästä olen samaa mieltä nimimerkin kanssa ja olen minäkin asiaa joskus nuorempana upseerina hyvin suppeasti tarkastellut. Nuoremman minäni mielestä kaikenlainen yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja sen esille nostaminen samalla kun ydintehtävästä ei uskallettu puhua sen oikealla nimellä oli hömppää.

Puolustusvoimat on kuitenkin ”of the people, by the people, for the people.” Tehtävämme, johon kuuluu ”kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;” edellyttää perusoikeuksien kunnioittamista myös omassa toiminnassamme. Näin ollen tasa-arvo ei voi olla hömpötystä. Sama koskee myös ”mamutusta” ja ”mokutusta” — olemme osa suomalaista yhteiskuntaa; olemme suomalainen yhteiskunta pienoiskoossa. Puolustusvoimat osallistaa järjestelmänsä (asevelvollisuus) kautta suuren osan kansasta. Meidän täytyy siksi olla viranomainen, jonka palveluksessa kaikkien on henkisesti ja fyysisesti turvallista olla. Tästä synytyvät myös järjestelmämme suurimmat kontribuutiot yhteiskunnalle ja sen turvallisuudelle.

Syrjäytymisen ehkäisy

Syrjäytyminen on yhteiskunnan suurin turvallisuusuhka. Sen ikävimpiä ilmentymiä ovat mm. Jokela, Kauhajoki ja Myyrmanni. Nämä kolme tapausta ovat riistäneet enemmän ihmishenkiä kuin monet kovemmiksi turvallisuusuhkiksi koetut asiat. Osallistaminen asevelvollisuuteen, eli kutsunnat, palvelus ja seuranta ehkäisevät syrjäytymistä. Mikäli siviilipalvelus olisi yhtä merkityksellinen ja arvostettu kuin asepalvelus — olen aiemmin väläytellyt kansalaispalvelusta — voisimme saada kaikki nuoret tämän turvaverkon piiriin. Yhden menetetyn nuoren hinta on realisoituessaan valtava. Syrjäytymisen ehkäisy ei maksa meille mitään, vaan on osa niitä toimenpiteitä, joilla teemme palveluksesta turvallisen. Keinoissa lähestymme asiaa järkevämmin kuin 15 vuotta sitten, mitä joku voi hössötyksenä ja paapomisena pitää. Lisäarvo syntyy kuitenkin vaivatta itsestään.

Kotoutumisen edistäminen

Maahanmuuttajiin liittyvää väestötiedettä ja sen vaiktusta puolustusvoimiin olen käsitellyt aiemmin.[1, 2] Suomen kansalaisuuden saaneiden määrä nousi merkittävästi vuonna 1998 ja on siitä lähtien pysynyt samantasoisena. Puolustusvoimille tämä merkitsee maahanmuuttajataustaisten kansalaisten suurempaa osuutta. Ottamalla tämä ryhmä asepalveluksen kautta osaksi suomalaista yhteyskuntaa puolustusvoimat edistää kotoutumista ja ehkäisee radikalisoitumista. Tämän takia ”mamutus” on hyvin tärkeä asia. Kohtelemalla ihmisiä rasistisesti eristämme heidät yhteiskunnasta omaksi ryhmäkseen ja radikalisoimme heitä. Kotoutuminen voidaan myös korvata laajemmilla käsitteillä kansalaiskasvatus ja yhteiskuntakelpoisuus. Ei päätehtävä, mutta jälleen vaivatta syntyvä lisäarvo.

Tasa-arvo ja monimuotoisuus

Edellisessä lainauksessa esitetty ”mokutus” tarkoittanee jollain tavalla vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamista. Me puhumme mieluummin ”momutuksesta.” Suomalainen yhteiskunta on monimuotoinen ja niin olemme mekin: Nuorempana, palvellessani kouluttajana, Porin prikaatissa johdin alokasjoukkuetta, jossa tunnustettiin viittä uskontoa, puhuttiin seitsemää kieltä, oltiin kahta sukupuolta ja ulkomaan lisäksi kotipaikkakuntia oli etelän Hangosta pohjoisen Sevettijärvelle ja lännen Vaasasta itään aina Kiteelle asti. Sevettijärven poika ei paljoa kotona käynyt. Mutta viikonloppuisin hänen kanssaan aikaa viettivät Lähi-idästä kotoisin oleva islaminuskoinen nuorukainen, kansainvälistä politiikkaa opiskeleva Lapin neito ja Yhdysvaltoihin palvelukseen jälkeen opiskelemaan lähtevä etelä-eurooppalaista syntyperää oleva nuori mies. Monimuotoisuuden huipentuma olisi tietenkin ollut kouluttaja, joka työpäivän jälkeen vetää päälleen Suomen lipulla koristellun pilottitakin, farkut ja Doc Martensit.

Ammattikuljettajakoulutus

Puolustusvoimat kouluttaa vuosittain yli 3500 C- ja CE-luokan kuljettajaa. C-luokan kuljettajille annetaan ajokorttikoulutuksen lisäksi 140 tunnin mittainen ammattipätevyyskoulutus ja CE-luokan kuljettajille 280 tunnin mittainen ammattipätevyyskoulutus. Tässä ei enää puhuta abstraktista lisäarvosta, vaan tuntuvasta panostuksesta suomalaiselle yhteiskunnallle.

Esimiesten valmentaminen

Björn Wahlroos pitää puolustusvoimien johtajakoulutusta korkeassa arvossa. En lähde sanomaan että olemme paras johtajakoulu, mutta olemme suurin ja useimmille ensimmäinen. Johtamiskonsulteille voisin sanoa: Me emme tarvitse Trainers’ Housea, me olemme Trainers’ House. Puolustusvoimat tuottaa valtavasti esimiesosaamista yritysten tarpeisiin, etenkin johtamisen alimmilla tasoilla, esimerkiksi työnjohdon tehtävissä. Opintojen arvostus ja hyväksiluettavuus on edelleen ongelma, mutta monet koulumme käyneet pitävät opetusta hyvänä ja johtajuuteen sekä vastuuntuntoon kasvattavina.

Lopuksi

Ydintehtävänsä lisäksi puolustusratkaisumme tuottaa yhteiskunnalle myös merkittävää turvallisuutta, jota ei luoda ase kädessä sekä osaamista, joka pätevöittää. Se on asevelvollisuuden vahvuus ja ainutlaatuisuus, josta meidän ei tarvitse luopua oli sitten tuleva ratkaisumme (2020+) liittoutuminen tai itsenäinen puolustus.