Sanottua: "Epäviralliseksi some-upseeriksi nousseen James Mashirin aina turpo-asioissa ajan tasalla tai vähän edelläkin oleva blogi tapahtumien käänteistä. Suomeksi, och på svenska."
Olipa kerran Lumikki, joka pakeni maata repivää puolustusvoimauudistusta. Eräänä päivänä hän saapui seitsemän kääpiön luokse. He olivat ahkeria ja osaavia ja olivat keskenään tehneet työtänsä kenenkään häiritsemättä jo useita vuosia. Heissä asui hiljainen ammattitaito.
Sotilaiden kanssa oleminen ja käskeminen tulivat Lumikille luonnostaan, olihan hän ollut sotilas koko ikänsä. Lumikille kääpiöiden luokse muuttaminen oli hämmentävää. He selvästi odottivat, että johtamaan tottunut Lumikki johtaisi heitä – olihan heillä uusi talo rakennettavana.
Mutta Lumikki ei tiennyt kääpiöiden töistä mitään, eikä hän itse osannut tehdä niistä ainoatakaan. Eipä Lumikki myöskään kovin paljoa ymmärtänyt kääpiöiden kielestä. Lumikki keräsi rohkeutta ja päätti, että oppisi jokaiselta jotain ja kuuntelisi tarkkaan mitä kääpiöt sanovat, katselisi tarkkaan mitä he tekevät ja opettelisi heidän kieltään. Ja niin kävi, että kääpiöt opettivat Lumikkia, selittäen kärsivällisesti hänelle asioita, jotka puolestaan heille olivat itsestään selviä. Näin Lumikki pikkuhiljaa oppi asioita ja pystyi johtamaan uuden talon rakentamista.
Pitkän uurastuksen jälkeen uusi talo valmistui ja Lumikki osasi elää ja olla kääpiöiden kanssa. Uudesta talosta tuli kauniimpi ja kestävämpi kuin vanhasta – mitään hyvää menettämättä, mitään huonoa lisäämättä.
Puolustusvoimauudistus on loppusuoralla. Puolustusvoimat ei ole uudessa asennossa vielä tammikuun 1. päivänä 2015. Voidaan sanoa, että uusi sulkeisjärjestysohjesääntö on kirjoitettu ja uusi asento on tarkkaan ohjeistettu. Uudistus ei organisaation reformina ole kovinkaan merkittävä. Perustehtävä, eli sotilaallinen maanpuolustus, ei muutu. Toimintatavat suoraviivaistuvat, päällekkäisyyksiä karsitaan ja ydintehtävät nousevat keskiöön. Loppujen lopuksi kyse on vain rakenneuudistuksesta.
“Uuteen asentoon pääseminen edellyttää johtajilta herkkyyttä ja empatiaa.
Uudistus on kuitenkin mullistava.
Puolustusvoimat on uudistuksen aikana vähentänyt yli 2 100 tehtävää. Monta vanhaa joukko-osastoa ja laitosta on lakkautettu, toimintoja on yhdistetty ja lähes kaikki logistiikan tehtävät on koottu uuteen Logistiikkalaitokseen.
Uudistus on johtamisen koetinkivi. Tuttu ja turvallinen vaihtuu uudeksi ja tuntemattomaksi. Vuosikymmeniä toimineet työyhteisöt hajoavat yhdessä yössä. Vanhat rutiinit ja toimintatavat uudistuvat tahmeiden tietojärjestelmien avulla. Uusi sovellus on usein käytössä ennen kun koulutus on saatu.
“Perustehtävä, eli sotilaallinen maanpuolustus, ei muutu.
Suurin haaste uudistuksessa on johtaminen. Johtajan pitää itse oppia uutta ja samaan aikaan opettaa uutta ja ohjata uuden tekemisessä. Monilta on viety vähän pohjaa pois; työtoverit, työpaikka, tehtävät ja toimintatavat vaihtuvat monella tuhannella henkilöllä uusiin. Kaikki eivät sopeudu hetkessä, eivät ainakaan yhden yön aikana käskemällä. Uuteen asentoon pääseminen edellyttää suurta henkilökohtaista työpanosta jokaiselta puolustusvoimien työntekijältä ja johtajilta aiempaa suurempaa herkkyyttä ja empatiaa.
Minä olen Lumikki. Siirryn johtamaan asiantuntijoita. Kaikki heistä ovat osaavia siviilejä. Virkauravuosina mitattuna johtamani tiimi on yksi puolustusvoimien kokeneimpia. Tunnen suurta luottamusta alaisiini ja suurta nöyryyttä omaa tehtävääni kohtaan. Lukiessasi tätä ovat talon piirustukset valmiina. Tiimistäni ja minusta riippuu missä asennossa yksi talon nurkista seisoo vuoden lopussa.
ÖB möttes av förargelse och lovord. Vissa talade om en politisk bomb andra om rakryggad hederlighet förenlig med FM värdegrund. ÖB hemförlovades från Sälen med något han trodde var magsjuka, men visade sig vara mycket allvarligare. Det bästa sidorna i det svenska lynnet; glädje, medlidande och omsorg dök fram. På facebook har sidan Krya på dig ÖB fått 7500 medlemmar. Tyvärr lär antalet öka, då ÖB idag i berättade för sina medarbetare att han är sjukskriven till 17 mars.
Den verkliga bomben kom från statsministern Reinfeldt när han kallade försvaret för ett särintresse och i praktiken jämställde ÖB med en lobbyist. Försvaret kämpar alltså om pengar i samma serie som facken och andra intressegrupper. Försvarsministern fortsatte försiktigt och på rak fråga (tre sådana, egentligen) sade hon inte ifrån, utan tonade ner med att konstatera att försvaret är en av statens huvuduppgifter.
Det som förstås gått förbi de flesta då känslorna svallat är att Reinfeldt troligen talade om saken med mycket snäv fokus på budgetförhandlingar. Lika fel, men mänskligt.
Sveriges försvarsmakt är i skick. Det ser yrkeskunniga militärer och civila till. Men försvarspolitiken mår illa. Bilden som regeringen målat upp av ett starkare och bättre försvar än tidigare börjar flagna. Folket vaknar till att man årligen betalat 42 miljarder kronor för begränsad förmåga.
Vilken bäring har detta på Finland? Sverige gjorde sitt första beslut på den långa vägen mot ett insatsförsvar år 1996. Här började omvandlingen av invasionsförsvaret, nedrustande av förmågan att försvara hela Sverige och en större satsning på samarbete och solidaritet. 13 år senare fick man ett beslut om en ny insatsorganisation, IO2014. Leveransen är lite sen och lär dyka upp år 2019. Alltså 10 år efter beslutet.
Enestam: Utan allians av ngn form kommer det inte att lyckas. #fisvfd#säkpol#turpo Ingenting så dyrt som att [ha] eget trovärdigt försvar.
Vi är på samma väg och kommer att möta motsvarande utmaningar. Finlands försvar lutar på tre ”heliga” grundpelare:
allmän värnplikt,
militär alliansfrihet och
territoriellt försvar.
Tillägg 1 feb: Fundamentet som dom här vilar på är det centrala begreppet försvarsvilja, som nog måste nämnas i detta sammanhang.
Försvarsminister Carl Haglund och kommendören för försvarsmakten, general Ari Puheloinen har mycket tydligt kommit ut med att dagens finansiering för oss till 2015, men inte vidare. Därefter krävs att man satsar mera eller ändrar grunderna. Den pågående försvarsmaktsreformen hotar att bli en försvarsreform, där försvarslösningen måste byggas om för alla grundpelarna lutar mot varandra.
Vi klarar oss alltså inte med att snygga upp lite i hörnen. På den politiska arenan är situationen likt ett bollspel där stjärnspelaren är skadad: Alla passar bollen runt, men ingen vågar gå på avslut. Regeringsperioden binder händerna. Ansvar ges gärna till nästa regering och få är villiga att öppna diskussion om saken. Vi hinner nog, verkar tanken vara från riksdagen till presidentslottet. Väpnat försvar verkar även i Finland vara ett särintresse, som hamnar lägst ner på säkerhetens trappstege, och drivs beroende på vilken regering vi har.
Väckning på fortet! Försvaret är hela folkets sak. Lösningarna baserar sig på säkerheten i omvärlden och bedömningen om dess utveckling. Pengar är idag avgörande. Denna utveckling kommer att forsätta i de nordiska välfärdssamhällen som snabbt utvecklar allvarliga hållbarhetsunderskott. 2015 är medlen för den offentliga sektorn säkert mindre än det prognoserna idag visar. I ett sådant läge förlorar försvarsmakten budgetkampen 10-0 mot alla andra försvaltningsgrenar. Därför är det av nöden att redan idag börja en analytisk och känslomässig debatt som vår försvarslösning, istället för att lita på att tiden sköter saken. Grundpelarna är så djupt ingjutna i det finska folkets själ att det kommer att göra jävla ont när det byggs om. Om vi tar Sverige som exempel, så kan vi räkna med att beslut 2016 ger leverans 2026. Där emellan finns allför många år bredvid en välrustad granne, vars politiska utveckling är både komplex och oförutsägbar. Vi kan ju förstås ta det svenska sättet och konstatera att försvarsförmågan inte är så relevant, då ingen hotar oss.
Det lönar sig för oss att noggrannt följa med den svenska utvecklingen, om bara för att inte göra samma misstag. En inhämtad erfarenhet vid det här laget är att regeringens bästa beslut och planer verkställs bara delvis och försenat. Försvarsmaktsreformen 2015 verkställs som bäst. Det är inte lika viktigt att debattera den, som det är att fundera på Finlands försvar 2020+.
En snabb analys med inriktning på sannfinländsk opinion gjordes av försvarsutskottets ordförande Jussi Niinistö. Charly Salonius-Pasternak vid det Utrikespolitistka institutet kontrade snabbt med ett blogginlägg. Helsingin Sanomat behandlade ärendet lite väl neutralt, men tog fram ett par saker som har bäring på Försvarsmaktens och Försvarsministeriets sätt att informera och kommunicera. Bäst hanterades opinionsundersökningen av tidningen Satakunnan kansa.
Om mätning
Jag ska igen börja med Islandsinsatsen. En opinionsmätning ska vara aktuell och det är motiverat att ta in nya frågor. PFI har konsekvent tagit in aktuella frågor i den redan omfattande opinionsmätningen. En granskning av tidsserierna för delfrågan ”Finlands deltagande i organiseringen av EUs gemensamma försvar” visar att den årliga variationen i svarens fördelning har varit större än för de andra frågorna. Det nordiska samarbetet har också lyfts fram under de senaste åren, så finns ett behov att i större detalj utreda hurdant samarbete folket stöder. Ett bra val av PFI!
Figur 1. Tidsserie: Finlands deltagande i organiseringen av EU:s gemensamma försvar 2004-2012. Källa: PFI.
PFI gör tyvärr också ett dumt fel. Ett sådant är frågan om hur svararna bedömer att Finlands eventuella deltagande i övervakningen av Islands luftrum inverkar på Finlands och finländarnas säkerhet. De övriga delfrågorna är av annan kaliber och har mera att göra med säkerhetens (mega)trender. Resultat: nio bra frågor om barrskogar och en fråga om en kotte. Fail.
En dålig frågeställning leder lätt till generaliseringar och dumma resonemang, i synnerhet om man har för vana att popularisera eller rubricera. Vår egen tidning Ruotuväki rapporterade: ”Det nordiska samarbete som varit på tapeten fick ett stöd på över 90 %. Däremot ansåg en stor del av befolkningen (69 %) att övervakningen av Islands luftrum inte har betydelse för Finlands säkerhet.” (övers. min egen)
Uppfattningar om hur olika faktorer påverkar säkerheten kan inte automatiskt tas som stöd eller motstånd. Sant är att det militära samarbetet med de andra nordiska länderna får ett starkt stöd, men Islandsfrågan var på ett annat ställe och var formulerad på ett annat sätt. Det är lätt att dra alltför kvicka slutsatser som inte stöds av underlaget. Efter att opinionsmätningen från hösten 2011 publicerades kom ett par tidningar med påståendet att finländarna litar på Försvarsmakten. Detta vill jag granska närmare.
För att mäta förtroende, så måste man
uttryckligen fråga ”Hur stort förtroende har Du för…/Hur mycket litar Du på…” eller
be svararen att bedöma”Hur bra eller dåligt…”
PFI har använt metod 2 för att mäta förtroendet för försvars- och utrikespolitik. Undersökningen innehåller inte en enda fråga om försvarsmakten, men med ett analogiskt resonemang, så kan man konstatera att två frågor faktiskt mäter förtroendet för försvarsmaktens förmåga att sköta rikets militära försvar.
1. ”Om Finland dras in i ett krig som förs med konventionella vapen, vilka möjligheter att försvara sig anser ni att Finland har?””
Figur 2. Tidsserie: Finlands försvarsförmåga i ett konventionellt krig 1989-2012. Källa: PFI. Grön: Goda, vit: kan inte säga, röd: Dåliga.
Svaren på denna fråga visar inte förtroende. Över hälften av folket anser, att försvarsmöjligheterna är dåliga. (Obs! De finare svaren synnerligen/rätt goda/dåliga har varit i bruk sedan 2004. Vi är nu i samma förtroende som år 1989 då vi hade den stolta och mäktiga Rådsunionen som granne. Trenden ser också lite hopplös ut. Som tur har det finska folket hög vilja att ta gripa vapen och offra sitt eget liv i fäderneslandets värn. Alarmklockorna i allmänna värnpliktens Finland borde ringa när större delen av folket tycker att försvarsförmågan är dålig.
2. ”Hur väl har man enligt er åsikt i Finland berett sig på att avvärja följande säkerhetshot”.”Väpnat anfall”
Figur 3. Tidsserie: Beredskap att avvärja väpnat anfall 2007-2012. Källa: PFI. Blåa: Mycket bra/ganska bra, vit: kan inte säga, röda: mycket dåligt/ganska dåligt.
Den andra frågan är en även bättre mätare för förtroende för försvarsmakten, då frågeställningen utesluter en hel del av konfliktspektret, sajberkrig och övriga sätt och fenomen i krigföring. Här ser det ännu positivt ut, men från en stadigt förtroende på 70 % har vi på två år ramlat ner tio procentenheter. Alarmklockorna borde ringa igen.
Lite om Sverige
Den svenska Myndigheten för samhällsskydd och beredskap (MSB) gör en liknande undersökning med en nästan identisk fråga som är värd att lyfta fram: ”I vilken grad tror du att det finns beredskap i Sverige att hantera och möta [väpnat angrepp] om [det] skulle drabba vårt land”. Opinionsundersökningarna av PFI och MSB är numera så lika att de mycket långt är jämförbara. Därför ska jag ge en snabb och selektiv inblick i Opinion 2011 av MSB.
Det här kan väcka tankar om hur förtroendet för försvarsmakten ändrar med nedläggningar, reformer och avskaffning av värnplikten. Svenskarna ”litar” också mindre på Sveriges försvars- och utrikespolitik än finländarna. Den försvarspolitik som förts under de senaste tre åren bedöms som mycket eller ganska bra av bara 40 %. Utrikespolitiken får ett stöd på 52 %.
OBS! Frågorna är inte jämförbara; den finska frågan mäter individens förtroende för skötseln av försvars- och utrikespolitiken. Den svenska frågan mäter individens åsikt om försvars- och utrikespolitiken som förts. Här är vi på gränsen mellan Förtroende och Stöd.
För oss finländare är det säkert förbryllande att 75 % av svenskarna tror att Sverige helt eller ganska säkert får ”snabb och effektiv” hjälp av andra länder vid ett militärt angrepp. Svenskarna är inte mera ivriga på Nato än finländarna och tycker inte heller att Sveriges eller Finlands (ja, det frågades också!) Nato-medlemskap skulle bidra positivt till Sveriges arbete för fred och säkerhet. Försvarsviljan då? Av svenskarna vill 74 % försvara sig mot väpnat angrepp även om utgången vore oviss. De största skillnaderna mellan våra folk är på de frågorna som berör internationell militär krishantering. Svenskarna är piggare på fredsinsatser.
Om kommunikation
Försvarsreformen hör till de ämnen, som delar finländarna i två ungefär lika stora grupper. Reformens inverkan bedöms som positiv av 42 procent och negativ av 40 % av finländarna.
Skötseln av försvarspolitiken fick i mars 2012 hård kritik av officerare i en undersökning gjord av Officesförbundet. Som orsak framställdes försvarsmaktreformen. Försvarsmaktens budskap om reformen har varit klar, men alltför försiktigt och dåligt förmedlat.
De praktiska följderna av besparingarna är negativa. Däremot strävar försvarsmaktreformen till ett positivt slutresultat. Frågar man till exempel i en opinionsundersökning i en och samma fråga hur besparingar och försvarsmaktreformen inverkar på förmågan att försvara hela landet, så blandas dessa två saker ganska sannolikt ihop i svaren.
Kommendören för försvarsmakten, general Ari Puheloinen, 19.4.2012.(översättn. min egen)
Jag har uttryck min åsikt tidigare och upprepar mig: De reformbehov som utreddes 2004 borde ha slutförts enligt plan. Detta hade minskat det nuvarande finansieringsbehovet med åtminstone 100 miljoner euro och gjort reformen lugnare och mera kontrollerad. Samtidigt hade folkets förtroende hållits starkare. Att skilja budgetskärningar och reformen är nödvändigt, trots att det känns lite konstgjort. Yxan har framtvingat reformen, men reformens mål är ett framtida trovärdigt försvar av hela landet. Kopplar man ihop budget och reform, så kommer man lätt till den slutsatsen att skärningarna skrotar försvarsförmågan. Så är det inte, men vi sysslar med risktagning.
Försvaret kan vi se på som en brandförsäkring. I min metafor är
folket den försäkrade
försvarsmakten brandförsäkringen och
försvarsministeriet och statsrådet försäkringsbolaget.
Man kan förstås vrida och vända på dessa, för det finns ju länder som tar helkasko, dvs. försäkrar sig mot sitt eget folk. Det är försäkringsbolagets uppgift att sälja försäkringen. Brandförsäkringar har i regel standardvillkor. Värnplikten utgör ett speciellt fall, då den försäkrade förutom att ha brandsläckare också måste vara medlem i den frivilliga brandkåren. I nuläget har försäkringsbolaget ensidigt minskat skyddet och sänkt priset. Man litat på att brandförsäkringen själv –till naturen grå, dämpad och tyst – ska berätta den försäkrade om ändringen.
Opinionsmätningens resultat är tydligt. Finländarnas inställning till Nato eller svaren på de nya frågorna är ingen nyhet. Stödet för det nordiska militära samarbetet är ett grönt ljus för regeringen, bara den först enas internt. Överraskningen ligger i att folkets förtroende för brandförsäkringen och försäkringsbolaget snabbt avtar. Lättast är det förstås att förneka svaren eller säga att man frågat fel frågor. Sedan kan man ännu spekulera med reformens inverkan på svaren.
Fel. PFIs undersökning ligger på en stadig grund. En positiv reform borde inte generera negativa svar. Lesson learned: Ansvaren för information måste tänkas om. Försvarsmakten kan inte ha som uppdrag att informera om mycket mera än tjänstgöring och förmågor. Det är försvarsministeriets och statsrådets uppgift att utåt informera dom försäkrade om försvarslösningen, försvarsförmågan och det samhälleliga mervärdet och bidraget av försvarsmakten. Kommendören för försvarsmakten har plikttroget berättat om risktagningen. Ministeriet, regeringen och presidenten har inte tagit itu med ärendet, men på basen av opinionsundersökningen så vet folket nog.
P.S. Det här avslutar trilogin ”Lögn, förbannad lögn och statistik.” Tack för att ni orkat följa med! Jag tar gärna emot era tankar, bidrag och respons via kommentar.
Kohdennetun pika-analyysin tuloksista teki puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps) ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak vastasi hänelle nopeasti. Helsingin Sanomat käsitteli asiaa lähes tylsän neutraalisti, mutta nosti esille yhden puolustusvoimien ja puolustusministeriön viestintään liityvän asian, johon palaan. Parasta uutisointia edustaa mielestäni Satakunnan kansan pääkirjoitus.
Sivun alalaitaan olen koonnut muutamia linkkejä uutisiin ja kirjoituksiin. Näitä lukemalla saa mielestäni hyvän kuvan siitä, kuinka monia eri tulkintoja kyselystä voi tehdä.
Mittaamisesta
Alkuun päästäkseni aloitan tutuksi muodostuneesta Islannista. Kyselytutkimuksen tulee olla ajan hermolla ja uusien kysymysten mukaanottaminen on perusteltua. Tätä MTS on tehnyt johdonmukaisesti. Kysymyspatteri on varsin kattava ja siihen lisätään joka kerta muutamia uusia ajankohtaisia kysymyksiä.
Aikasarjoista voidaan havaita että alakysymyksessä ”Suomen osallistuminen EU:n yhteiseen puolustuksen järjestämiseen” on ollut muita kysymyksiä suurempi vuosittainen vastausjakauman vaihtelu. Lisäksi pohjoismainen puolustusyhteistyö on noussut lehtien otikoihin ja poliitikkojen huulille. Nyt oli siis syytä tarkemmin kysyä minkälaista yhteistyötä kansa arvostaa. Hyvä valinta MTS:ltä!
Kuvio 1. Aikasarja: Suomen osallistuminen EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseen 2004-2012. Lähde: MTS.
Samalla MTS tekee hölmöjä virheitä. Yksi tällainen on alakysymys Islannin ilmatilavalvontaan osallistumisen vaikutuksesta Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen. Muut valitut alakysmykset ovat tekijöinä ihan toista suurusluokkaa ja liittyvät turvallisuuden (mega)trendeihin. Lopputuloksena yhdeksän kysymystä metsästä ja yksi kysymys kuusenneulasesta. Fail.
Epäjohdonmukainen kysymyksenasettelu johtaa helposti vääriin johtopäätöksiin ja yleistyksiin varsinkin niillä, joilla on taipumusta populisoida tuloksia tai laatia otsikoita. Puolustusvoimien oma lehti Ruotuväki raportoi: ”Paljon tapetilla ollut pohjoismainen puolustusyhteistyö sai yli 90 % kannatuksen. Sen sijaan Islannin ilmavalvonnalla suuri osa kansasta (69 %) ei nähnyt merkitystä Suomen turvallisuudelle.” Käsitys tiettyjen tekijöiden vaikutuksesta turvallisuuteen ei automaattisesti käänny kannatukseksi tai vastaukseksi. Totta on että sotilaallista yhteistyö muiden pohjoismaiden kanssa kannattaa yli 90 % vastanneista, mutta Islannista kysyttiin aivan toisessa kysymyksessä ja toisella tavalla. Isoja harppauksia ja loikkia on helppo tehdä. Syksyn 2011 tutkimuksen julkaisemisen jälkeen pari lehteä päätyi siihen tulokseen, että suomalaiset luottavat puolustusvoimiin. Tämä vaatii lähempää tarkastelua.
Luottamuksen mittaaminen vaatii kysymyksenasettelun, jossa
eksplisiittisesti kysytään ”Kuinka suuri luottamus Sinulla on…/Kuinka paljon luotat…” tai
vastaajaa pyydetään arvioimaan ”Miten hyvin tai huonosti…”
Kyselyssä on käytetty tapaa 2 puolustuspolitiikan ja ulkopolitiikan hoitoon kohdistuvan luottamuksen mittaamiseksi. Kyselyssä ei ole varsinaista kysymystä puolustusvoimista, mutta kahden kysymyksen voidaan analogiapäättelyn kautta todeta mittaavaan kansan luottamusta puolustusvoimien kykyyn puolustustaa valtakuntaa asevoimin.
1. ”Jos Suomi joutuu tavanomaisin asein käytävään sotaan,
niin millaiset mahdollisuudet katsoisitte Suomella olevan puolustautua?”
Kuvio 2. Aikasarja: Suomen puolustusmahdollisuudet tavanomaisessa sodassa 1989-2012. Lähde: MTS.
Vastausjakauma ensimmäisen kysymyksen kohdalla ei osoita suurta luottamusta. Yli puolet koko väestöstä arvioi, että puolustusmahdollisuudet ovat huonot (Huom. Tarkemmat arviot erittäin ja melko huonot/hyvät ovat olleet käytössä vuodesta 2004). Samoissa luvuissa oltiin vuonna 1989 suuren ja mahtavan naapurin aikaan ja trendien tarkastelu aikasarjan avulla on aika lohdutonta. Onneksi kansalla on paljon hehkutettua valmiutta tarttua aseseisiin ja uhrarta siinä sivussa oma henkensäkin. Johtopäätös on että suurin osa kansasta ei pidä puolustuskykyä hyvänä. Hälytyskellojen pitäisi soida asevelvollisuusjärjestelmään nojaavassa Suomessa.
2. ”Miten hyvin mielestänne Suomessa on varauduttu seuraavien turvallisuusuhkien torjuntaan?”.”Aseellinen hyökkäys”
Kuvio 3. Aikasarja: Varautuminen aseellisen hyökkäyksen torjuntaan 2007-2012. Lähde: MTS.
Toinen kysmymys on ehkä vielä tarkempi mittari luottamukselle puolustusvoimiin. Rajaus aselliseen hyökkäykseen (tavanomaisin asein käytävän sodan sijaan) sulkee implisiittisesti pois osan konfliktin spektristä, kybersodankäynnin ja muut sodankäynnin tavat ja ilmiöt. Tässä mennään vielä plussan puolella, mutta tasaisesta 70 % luottamuksesta ollaan tultu kahdessa vuodessa alas kymmenen prosenttiyksikköä. Taas pitäisi hälytyskellojen soida.
Lite om Sverige
Ruotsalaisen Myndigheten för samhällsskydd och beredskapin (MSB) tutkimuksessa on lähes identtinen kysmys ”Missä määrin uskot että Ruotsi on varautunut kohtaamaan [aseellisen hyökkäyksen]”, joka on syytä nostaa esille. MTS:n ja MSB:n vuotuiset mielipidetutkimukset ovat nykyään niin samankaltaisia, että tulokset ovat suurilta osin vertailukelpoisia ja siksi MSB:n raportti ansaitsee lyhyen erityistarkastelun.
Tämä voi herättää ajatuksia siitä miten luottamus puolustusvoimiin saattaa muuttua alasajon, uudistusten ja asevelvollisuuden lakkauttamisen myötä. Ruotsalaiset luottavat ”luottavat” myös suomalaisia vähemmän puolustus- ja ulkopolitiikan hoitoon. Viimeisen kolmen vuoden aikana toteutettua puolustuspolitiikkaa arvioi hyväksi tai melko hyväksi vain 40 %. Ulkopolitiikan osalta vastaava luku oli 52 %.
Huom! Kysmykset eivät ole vertailukelpoisia. Suomalaisessa kyselyssä mitataan yksilön luottamusta puolustus- ja ulkopolitiikan hoitoon. MSB:n kyselyssä kysytään vastaajan mielipidettä toteutetusta puolustus- ja ulkopolitiikasta. Tässä ollaan nimenomaan Luottamuksen ja Kannatuksen rajamailla.
Suomalaisesta hämmentävältä saattaa tuntua se, että valtaosa ruotsalaista 75 % pitää täysin varmana tai melko varmana sitä, että Ruotsi saa apua muilta valtioilta joutuessaan sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Tästä uskosta huolimatta (tai kenties riippumatta) ruotsalaiset eivät juuri suomalaisia enempää pidä Ruotsin taikka Suomen (kyllä, tätäkin kysyttiin!) Nato-jäsenyyttä turvallisuutta lisäävänä tekijänä ja Nato-jäsenyyttä kannattaakin vain 28 % ruotsalaisista. Yli puolet ruotsalaisista näkee Nato-jäsenyyden kielteisenä Ruotsin rauhantyölle ja turvallisuudelle. Entä maanpuolustustahto? Ruotsalaisista 74 % haluaa puolustautua aseellisen hyökkäystä vastaan vaikka tulos olisi epävarma. Merkittävimpiä eroja suomalaisten ja ruotsalaisten välillä esiintyy niissä kysymyksissä, jotka koskevat kansainvälistä sotilaallista kriisinhallinta. Tälle ruotsalaiset ovat myönteisempiä.
Viestinnästä
Tässä vaiheessa on hvä myös palauttaa mieliin tiedottamisen merkitys ja onnistuminen.
[P]uolustusvoimauudistus kuuluu niihin aiheisiin, jotka jakavat suomalaiset kahteen melko samansuuruiseen ryhmään. Uudistuksen vaikutuksia pitää myönteisinä 42 prosenttia ja kielteisinä 40 prosenttia suomalaisista.
Maaliskuussa Upseeriliiton teettämässä tutkimuksessa puolustuspolitiikan hoito sai erittäin vähäistä luottamusta upseerien taholta. Syyksi arvioitiin juuri tiedotettua puolustusvoimauudistusta. Puolustusvoimien viesti uudistuksesta on ollut selvä, mutta liian varovaisesti ja huonosti viestitty:
[S]äästöjen käytännön vaikutukset ovat luonteeltaan kielteisiä, kun taas puolustusvoimauudistuksella pyritään myönteiseen kokonaistulokseen. Jos esimerkiksi mielipidetutkimuksessa kysytään yhdessä ja samassa kysymyksessä, miten säästöt ja puolustusvoimauudistus vaikuttavat koko maan puolustuskykyyn, menevät nämä kaksi asiaa vastauksissa todennäköisesti aika lailla sekaisin.
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen, 19.4.2012.
Olen käsitellyt asiaa aiemmin, mutta toistetaan vielä: Vuoden 2004 selonteon seurauksena selvitetyt muutostarpeet ja aloitetut muutokset olisi tullut viedä loppuun esitetyllä tavalla. Tämä olisi tuonut mukanaan ainakin noin 100 miljoonan euron huojennuksen tämän uudistuksen rahoitustarpeeseen ja tehnyt kokonaisuudesta hallitumman. Samalla kansan luottamus olisi voinut säilyä hyvänä. Budjettileikkausten ja uudistuksen erottaminen toisistaan on kaikessa keinotekoiduudessaankin välttämätöntä. Leikkaukset ovat pakottaneet meidät uudistukseen. Uudistuksen tavoitteena on turvata uskottava puolustuskyky jatkossakin. Kausaalinen ajattelu saattaisi johtaa siihen harhaan, että leikkaukset romuttavat puolustuskyvyn. Näin ei ole, mutta mukana on aimo annos riskinottoa.
Puolustusta voidaan tarkastella palovakuutuksena. Minun metaforassani
kansa on vakuutuksenottaja,
puolustusvoimat on palovakuutus ja
puolustusministeriö ja valtioneuvosto vakuutusyhtiö.
Asiaa voi tarkastella toisin, sillä onhan maailmassa valtioita, jotka ottavat täyskaskon, eli vakuuttavat itsensä myös oman kansansa varalta. Vakuutuksen myyminen on vakuutusyhtiön asia. Palovakuutus on ehdoiltaan aika vakiomuotoinen kaikilla vakuutusyhtiöillä. Erityispiirteen muodostaa kuitenkin yleinen asevelvollisuus, joka merkitsee vakuutetulle sitä että hänen täytyy olla vapaapalokuntalainen ja kyetä sammuttamaan palo omassa talossaan. Nykytilanteessa vakuutusyhtiö on muuttanut vakuutusturvan määrää, laskenut hintaa ja jättänyt kertomatta asiasta. Vakuutusyhtiö on luottanut siihen, että palovakuutus — luonteeltaan harmaa, hillitty ja hiljainen — itse tiedottaisi asiasta.
MTS:n tutkimuksen tulos on selvä. Katajaisen kansamme Nato-kanta ei ole yllätys, eivätkä myöskään vastaukset uusiin kysymyksiin. Tuki pohjoismaiselle yhteistyölle on vihreä valo hallitukselle, kunhan puolueet pääsevät yhteisymmärrykseen. Yllätys on se, että kansan luottamus palovakuutukseen ja vakuutusyhtiöön hiipuu. Kätevintä olisi tietysti kieltää asia sanomalla ”Väärin kysytty” tai arvuuttelemalla puolustusvoimauudistuksen vaikutusta vastauksiin.
Väärin. MTS:n kysely on vankalla pohjalla. Myönteisen puolustusvoimauudistuksen ei pitäisi tuottaa kielteisiä vastauksia.
Oppina ainakin yksi asia, johon Charly Salonius-Pasternak myöskin eri tavalla viittasi — viestintä ja viestinnän vastuut on mietittävä uudestaan. Puolustusvoimien tehtävänä ei voi olla tiedottaa paljosta muusta kuin palveluksesta ja suorituskyvyistä. Puolustusministeriön ja valtioneuvoston tehtävänä on viestiä ulospäin puolustusratkaisusta, puolustuskyvystä ja hallinnonalan yhteiskunnallisesta vastuusta ja vaikuttavuudesta. Puolustusvoimain komentaja on tunnollisesti kertonut nyt otettavasta riskistä. Ehkä jopa useammin kuin olisi halunnut. Ministeriö, hallitus tai presidentti taas eivät ole lähteneet asiaa perkaamaan, mutta kyselyn valossa kansa kyllä tietää.
P.S. Tämä päättä trilogian ”Valhe, emävalhe ja tilasto.” Otan mielelläni vastaan enemmän linkkejä kommenttien kautta. Tekemääni analyysia saa myös repiä rikki.
Random thoughts 