Asevelvollisuus 2.0

Jussi KariUlottamalla asevelvollisuus myös naisiin, säilyttämällä saapumiserän koko ja valitsemalla parhaat saadaan parempia sotilaita tasa-arvoisemmassa järjestelmässä, kirjoittaa Jussi Kari, vuonna 1984 syntynyt lakimies, joka toimii tavaramerkkien, tekijänoikeuden ja muun immateriaalioikeuksien parissa helsinkiläisessä lakiasiaintoimistossa. Jussi on aikaisemmin ollut työssä puolustusvoimissa sotilaslakimiehenä. Jussin esittämät näkemykset ja mielipiteet ovat luonnollisesti hänen omiaan eivätkä millään tavalla heijastele hänen työnantajansa tai minkään viranomaisen kantoja.


Esipuhe

Sukupuolineutraalius ja asevelvollisuus puhuttavat. Norja luopui asevelvollisuudesta, kunnes palautti sen sekä miehiä että naisia koskevana. Ruotsi luopui asevelvollisuudesta ja miettii nyt sen palauttamista, todennäköisesti sekä miehiä että naisia koskevana. Suomessa on edelleen asevelvollisuus, mutta se koskee vain miehiä. Sillä, lukeeko lippalakissa ”tyttö” vai ”poika”, on siis väliä.

Perussuomalaisten Nuorten kannanotto #tyttö_poika -sukupuolikampanjan päätöspäivänä: "Tyttö ja poika ovat Suomessa tasa-arvoisia, paitsi lain edessä!" Lähde ja kuva: Perussuomalaiset nuoret.

Perussuomalaisten Nuorten kannanotto #tyttö_poika -sukupuolikampanjan päätöspäivänä:
”Tyttö ja poika ovat Suomessa tasa-arvoisia, paitsi lain edessä!” Lähde ja kuva: Perussuomalaiset nuoret.

Puolustusministeri Jussi Niinistön erityisavustaja Petteri Leinon mielestä väitteet asevelvollisuuden syrjivyydestä ovat ”täyttä fullaa” [sic] eikä lakien taustalla oleviin hallituksen esityksiin kannata edes tutustua, koska ne ovat ”täyttä ajanhukkaa”. Näin varmasti onkin, jos tahtoo ylläpitää syrjivää järjestelmää, jossa asevelvollisuus ratkeaa lippalakin värin perusteella.

Perustelut vain miehiä koskevalle asevelvollisuudelle ovat paperinohuet. Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (609/1986) toteaa, että syrjintänä ei pidetä ”asevelvollisuuden säätämistä ainoastaan miehille”. Se, että tällainen lainkohta on täytynyt erikseen säätää, kertoo jo paljon. Jos asia olisi näin, poikkeussääntöä ei tarvittaisi.

Naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta annettua lakia (194/1995) koskevassa hallituksen esityksessä (HE 131/1994 vp) lukee, että ”naisiin kohdistuvat rajoitukset eivät enää nykyoloissa ole perusteltavissa, vaan naisille tulisi antaa mahdollisuus hakeutua kaikkiin maanpuolustuksen tehtäviin henkilökohtaisten kykyjensä mukaisesti” – siitä huolimatta, että asevelvollisuus säädettiin vain miehiä koskevaksi nimenomaan siksi, että naiset ovat miehiä heikompia eikä heidän uskottu selviävän kaikista tehtävistä!

Nykytila on siis se, että laissa kerrotaan naisten olevan täysin kelpoisia kaikkiin puolustusvoimien tehtäviin ja järjestelmän syrjivyys on todettu vähintäänkin lakitekstin rivien välissä. Asevelvollisuus kaipaa päivittämistä kipeästi. Sen vuoksi tarvitsemme asevelvollisuus 2.0:aa. [Lue lisää…]

Uusi meridoktriini

Vladimir Putin uuden meridoktriinin esittelyssä. Baltijsk, 26. heinäkuuta 2015. Kuva: kremlin.ru
Vladimir Putin uuden meridoktriinin esittelyssä. Baltijsk, 26. heinäkuuta 2015. Kuva: kremlin.ru

Venäjän federaation presidentti Vladimir Putin hyväksyi heinäkuun 26. päivänä 2015 Venäjän Federaation meridoktriiinin. Venäjää koskeva bibliografialuetteloni ”Syventyminen Venäjään, osa 2” on nyt päivitetty linkillä uuteen meridoktriiniin. Ohessa suora pdf-linkki.

Meridoktriini on strateginen ohjausasiakirja, jossa määritellään Venäjän meripolitiikan suuntaukset, päämäärät ja tehtävät sekä eritellään merivoimien keskeiset tehtävät niihin liittyen.

En tässä vaiheessa analysoi doktriinia laajemmin, koska se vaatii myös paluun muihin keskeisiin Venäjän federaation strategia-asiakirjoihin. Tarjoan kuitenkin seuraavat ulkomaisen median nopeat analyysit doktriinista:

Seuraavana päivitysvuorossa lienee Venäjän federaation kansallisen turvallisuuden strategia vuodelta 2009 [ ruen ].

//James

Uusi hallitus – Helsinki ja Tukholma uuteen epätahtiin?

Tämä on rebloggaus ruotsalaisen turpobloggaaja Annika Nordgren Christensenin ruotsinkielisestä blogimerkinnästä koskien Suomen uutta hallitusta suomalais-ruotsalaisen puolustusyhteistyön kontekstissa. Käännös virheineen on minun.

Perussuomalaisten linjaa puolustusyhteistyöstä, mukaan liittyen siinä esitettyä näkemystä Ruotsista, tulee tarkastella hallitusohjelman valossa. Arvio on, että suomalainen into Ruotsin toivomaan syvällisempään puolustusyhteistyöhön viilenee jonkin verran. Vaikka vielä ei tiedetä miten Ruotsin hallituksen yhteistyö ulkoministeri Soinin ja hänen tulevan puolustusministerikollegansa kanssa sujuu, niin voidaan todeta, että se on ylämäkeä väärään aikaan, kirjoittaa Annika Nordgren Christensen.

Annika Nordgren Christensen on ruotslainen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan asiantuntija. Hän on ollut kansanedustaja (MP) ja puolustusvaliokunnan jäsen 1994–98 sekä parlamentaarisen turvallisuuskomitean (försvarsberedningen) jäsen vuosina 1995–2009. Hän on Kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian jäsen ja toimii moderaatorina ja seminaaripalveluiden tuottajana yrityksensä Tjäderns Byrå kautta.


Toukokuun 27. päivänä 2015 Annika Nordgren Christensen kirjoitti:

Tänään jaettiin uuden hallituksen ulko- ja puolustusministerisalkut perussuomalaisille. Perussuomalaisten turvallisuuspoliittisessa ohjelmassa lukee:

Yhteistyön syventyessä on kaikki kansallisen puolustuksen olennaiset suorituskyvyt säilytettävä omissa käsissä ja jalat pidettävä maassa. Kukin kansakunta ajattelee omaa etuaan. Ruotsi ei halua puolustusliittoa Suomen kanssa. Ruotsissa maamme nähdään puskurivaltiona.

Perussuomalaisten turvallisuuspoliittinen ohjelma 2015, luku 1.4.

Tämä ei kuulosta siltä puolustuspäätökseltä, jota eduskunta Tukholmassa juuri käsittelee. Siinä todetaan mm. että suomalais-ruotsalaisen yhteistyön tulee käsittää myös kunkin maan alueellisen koskemattomuuden turvaaminen ja itsepuolustus.

Mutta tätä perussuomalaista puoluelinjaa – mukaan lukien esitettyä arviota Ruotsista – tulee tarkastella niiden sopimisten rinnalla, joita hallituspuolueet jo ovat tehneet hallitusta muodostaessaan. [Hallitusohjelmassa] sanotaan muun muassa, että ”puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa syvennetään” ja että ”Suomi … ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä” (mikä myös toistettiin päivän lehdistötilaisuudessa).

Perussuomalaiset ovat Nato-kriittisiä, mutteivät (vielä) vastusta Nato-selvitystä. Yllä mainitussa ohjelmassa todetaan myös, että:

Tällöin todennäköisin vauhdittaja olisi Ruotsin hakemus.

Yhteenvetona alustava arvio on se, että suomalainen into Ruotsin toivomaan syvällisempään puolustusyhteistyöhön viilenee jonkin verran. Samalla Nato-optiota vahvistetaan – ainakin sanallisesti – vaikka ulko- ja puolustuspolitiikka käytännössä onkin perussuomalaisten käsissä. Moskovasta kantautuu mahdollisesti hieman huomiotaherättävä helpottunut huokaus. Ruotsiin verrattaessa voidaan todeta [Suomen] linjan olevan varsin päinvastainen.

Henkilökohtaisten suhteiden merkitystä ei tule väheksyä. Puolustusministeri Hultqvistin oli todistetusti helppoa päästä yhteisymmärrykseen entisen puolustusministeri Haglundin kanssa ja olen vakuuttunut siitä, että juuri sillä oli merkitystä. Emme vielä tiedä kuinka yhteistyö ulkoministeri Soinin ja hänen tulevan puolustusministerikollegansa [toim. huom. Jussi Niinistö] kanssa sujuu, mutta se on ylämäkeä väärään aikaan.

//Annika Nordgren Christensen


Toim. huom. Annikan blogin löydät täältä. Tiesithän että voit seurata Annikaa Twitterissä.


Toim. huom. Suomalais-ruotsalainen yhteistyö kahdessa minuutissa

SVT Uutiset: Ett finsk-svenskt försvarssamarbete är inget nytt. (2 min 2 sek).
Klikkaa kuvaa päästäksesi uutisvideoon.

Kuilun partaalla tasapainoilua

European Leadership Network (ELN) on koonnut hyvän analyysin Dangerous Brinkmanship: Close Military Encounters Between Russia and the West in 2014 viimeaikaisista Lännen ja Venäjän aiempaa tiukemmista kohtaamisista eritellen erityisesti vaarallisimmat läheltä piti -tilanteet. Tiivis 13 tekstisivun katsaus sisältää arvokkaina liitteinä vuorovaikutteisen kartan tapahtumista, jonka olen liittänyt alimmaksi tälle sivulle, sekä yksityiskohtaisen luettelon tapahtumista. Tämä julkaisu menee siis suoraan luokkaan pakollinen luettava – no excuses. Suositelen erittäin huolellista lukemista ja myös viitteisiin perehtymistä!

Olen aiemmin blogissani julkaissut ruotsalaisen Skipperin ansiokkaan koonnoksen viimeisen kolmen vuoden aikaisista tapahtumista. Sen kaikki kieliversiot löydät näistä linkeistä [fi|sv|en]. Nämä kaksi julkaisua täydentävät hyvin toisiaan. Skipper tuo vahvemmin esille Itämeren, Ruotsin ja turvallisuuspoliittisen näkökulman.

Frear, Thomas ; Kulesa, Łukasz; Kearns, Ian . Dangerous Brinkmanship: Close Military Encounters Between Russia and the West in 2014. European Leadership Network, November 2014.
Frear, Thomas ; Kulesa, Łukasz; Kearns, Ian . Dangerous Brinkmanship: Close Military Encounters Between Russia and the West in 2014. European Leadership Network, November 2014. Klikkaa kuvaa avataksesi raportti.

Alla käännettynä raportin tiivistelmä:

Venäjän ja länsimaiden asevoimien ja turvallisuusviranomaisten kohtaamiset ovat Venäjän tekemästä Krimin valtauksesta lähtien kasvaneet niin määrältään kuin vakavuudeltaankin.

Tämä ELN-raportti luettelee yksityiskohtaisesti yli 40 eri tapahtumaa viimeisen kahdeksan (8) kuukauden ajalta. Näistä tapahtumista muodostuu huolestuttava kuva kansallisten ilmatilojen loukkauksista, päivystyslennoista, niukasti vältetyistä törmäyksistä ilmassa, kohtaamisista merellä, hyökkäyslentoharjoituksista ja muista säännöllisesti toistuvusta vaarallisista toimista laajalla maantieteellisellä alueella.

Rutiininomaisten ja lähes rutiininomaisten kohtaamisten lisäksi tämä raportti tunnistaa yksitoista (11) vakavaa tapahtumaa, joissa toiminta on ollut aggressiivista tai poikkeuksellisen provokatiivista, tuoden mukanaan eskalaation riskin. Näitä ovat mm. tiedustelukoneiden häirintä, sota-alusten ylilennot ja venäläiset pommitushyökkäysharjoitukset. Raportissa eritellään lisäksi kolme (3) tapahtumaa, joissa on mielestämme ollut merkittävä tappioiden tai sotilaallisen yhteenoton vaara: niukasti vältetty siviilimatkustajakoneen ja venäläisen tiedustelukoneen törmäys, virolaisen suojelupoliisin sieppaus ja laaja ruotsalainen sukellusvene-etsintä.

Vaikkakin suoranaiselta sotilaalliselta yhteenotolta on toistaiseksi vältytty, niin venäläinen aggressiivisempi asenne ja länsimaiden asevoimien valmius osoittaa päättäväisyyttä lisäävät tahattoman eskalaation ja tilanteiden hallinnan menettämisen riskejä. Tämä raportti esittää kolme pääasiallista suositusta

  1. Venäjän johdon tulisi pikaisesti uudelleenarvioida sotilaallisen ”jämäkkyyden” osoittamisen riskejä (etu-hinta) ja länsimaiden diplomatian tulisi pyrkiä vakuuttamaan Venäjää tällaisen uudelleenarvioinnin tarpeellisuudesta.
  2. Kaikkien osapuolten tulisi osoittaa sotilaallista ja poliittista pidättäytyväisyyttä.
  3. Kaikkien osapuolten tulee parantaa sotilasorganisaatioidensa välistä yhteydenpitoa ja [toiminnan] läpinäkyvyyttä. Ydinasevaltion ja ydinaseliittouman ja sen kumppanien välisen vastakkainasettelun pitkittäminen niissä olosuhteissa, joita tässä raportissa kuvataan, on vähintäänkin riskialtista. Pahimmillaan se voi olla katastrofaalista.

Antoisia lukuhetkiä!

//James