Liekeissä, osa 1 (Nato-keskustelu)

Kuva, jossa Naton tunnus edustalla ja Suomen lippu taustalla
Kuva: Yle.

Ukrainan kriisi on pannut vauhtia suomalaiseen Nato-keskusteluun. Myös suomenruotsalainen keskustelu sai vauhtia Ylen ”Obs debatt” -ohjelmassa torstaina maaliskuun 7. päivänä. Ohjelmassa olivat mukana Markus Lyra, Michael Moberg ja Jan Koskimies. 30 minuutin ohjelma kannattaa katsoa jo pelkästään ruotsin kielen oppimisen takia. Kiinnostavin Nato-keskustelu käytäneen nimittäin kevään ja kesän aikana Ruotsissa.

Skärmdump från Yle Arenan
Linkki: Obs debatt.

Natosta puhuttaessa on pakko avata metakeskustelulla, eli keskustella keskustelusta. Aiemmin tämä oli ainoa salonkikelpoinen tapa keskustella Natosta leimautumatta ”natottajaksi” tai YYA-jäänteeksi. Mielestäni Nato-keskustelu Suomessa on kehittynyt isoin harppauksin ja on osin jopa syvällisempää kuin Ruotsissa. Ulkoministeriö, puolustusministeriö ja Maanpuolustuskorkeakoulu ovat tuottaneet selvityksiä[1, 2, 3jäsenyyden vaikutuksista. Myös poliittinen mielipideilmasto on muuttunut jonkin verran kokoomuksen ollessa avoimesti Naton kannalla ja muutaman muun puolueen suostuessa nykyään edes keskustelemaan Natosta. Kehitys kulkee oikeaan suuntaan, so. avoimeen ja järkevään argumentointiin perustuvaan keskusteluun jäsenyydestä ja sen vaihtoehdoista, lähtökohtana valtakunnan turvallisuus.

Tämän huomioiden, väitän kuitenkin keskustelussa esiintyvän tietynlaista lyhytnäköisyyttä. Olen aiemmin kirjoittanut tiestä Naton jäseneksi ja tämä lyhyt selvitykseni on toistamisen arvoinen:

Tie Nato-jäsenyyten kulkee rauhankumppanuuden (PfP), erityisen kumppanuuden kehittämissuunnitelman (IPAP), neuvottelujen (intensified dialogue) ja jäsenhakemuksen (Membership Action Plan, MAP) kautta. Nato vaatii että jäsenyydellä on kansan ja suurimpien poliittisten puolueiden tuki. Kansanäänestystä ei Nato vaadi[;] Albania, Kroatia ja Puola menivät Natoon ilman kansanäänestystä. Kaikilla oli aikanaan kuitenkin merkittävä turvallisuusvaje paikattavana ja edessään ovi, joka oli sulkeutumassa. Nämä maat pääsivät sisään nopeutetulla aikataululla.

Viimeaikaisessa keskustelussa Zbigniew Brzezinskin mielipide suomalaisesta mallista hyvänä valintana Ukrainalle on pantu merkille.

The US could and should convey clearly to Mr Putin that it is prepared to use its influence to make certain that a truly independent and territorially undivided Ukraine pursues policies towards Russia similar to those so effectively practised by Finland: mutually respectful neighbours, wide-ranging economic relations both with Russia and the EU, but no participation in any military alliance viewed by Moscow as directed at itself – while also expanding its European connectivity. In brief, the Finnish model as the ideal example for Ukraine, and the EU, and Russia.

”Russia needs to be offered a ‘Finland option’ for Ukraine”, Financial Times, 22. helmikuuta 2014.

Tätä on tulkittu niin, että Nato-optio meni ja ovi pamahti kiinni. Osa totta — pikatietä Natoon ei nyt ole, koska silloin

  1. antaisimme signaalin turvallisuusvajeesta ja
  2. vaikeuttaisimme osaltamme ratkaisun löytämistä Ukrainan konfliktiin.

Ensimmäiseen tuskin haluamme suvereenina valtiona ryhtyä ja jälkimmäinenkään ei vastaa pyrkimyksiämme aktiivisesti edistää rauhaa ja vuoropuhelua Euroopassa ja maailmalla. Olemme siis itse valinneet jatkaa aidalla istumista.

Sitä vastoin mikään ei estä itsenäistä Suomen tasavaltaa normaalissa järjestyksessä jättämästä jäsenhakemusta tai seuraavassa selonteossa ilmaisemasta aikeensa aloittaa jäsenneuvottelut hallituskaudella. Tämäkin olisi tietysti selvä signaali, joka ei menisi Venäjältä ohi. Sen seurauksena välit kiristyisivät. Kaikille lienee selvää että Venäjä lähtökohtaisesti vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä ja käyttää sen estämiseksi painostusta, joka ei välttämättä rajoitu ainoastaan diplomaattisiin ja taloudellisiin keinoihin.

Tässä suhteessa keskustelu kaipaa perspektiiviä. Nato-jäsenyys ei ole hakemuksen tiputtamista postiluukkuun ja vastauksen saamista viikkoa myöhemmin. Kyseessä on pitkä prosessi, jota Venäjä koko ajan koettelisi. Lisäturvan hakemisella on siis hintansa. Lisäturvalla tarkoitan tietysti Naton perussopimuksen artiklaa 5:

”Sopimusosapuolten mukaan aseellinen hyökkäys yhtä tai useampaa sopimusosapuolta kohtaan tullaan
käsittämään hyökkäykseksi kaikkia kohtaan ja tällaisen hyökkäyksen tapahtuessa ne sitoutuvat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan itsenäiseen tai yhteiseen itsepuolustukseen oikeuttavan 51. artiklan mukaisesti avustamaan hyökkäyksen kohteeksi joutunutta sopimusosapuolta tai sopimusosapuolia, ryhtymällä yksin ja yhteistoiminnassa muiden sopimusosapuolten kanssa tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin, myös aseellisiin, Pohjois-Atlantin alueen turvallisuuden palauttamiseksi ja säilyttämiseksi.”

Artikla 5 on puolustusliiton perusta. Keskustelussa esiintyneet väitteet siitä, että kukaan ei tulisi avuksemme vaikka olisimme jäseniä, viittaavat lähinnä kansainvälisen politiikan heikkoon tuntemukseen; jos esimerkiksi Yhdysvallat epäröisi toimia toisen jäsenmaan joutuesssa hyökkäyksen kohteeksi, merkitsisi tämä Yhdysvaltain kansainvälisen vaikutusvallan perustana olevan järjestelmän täydellistä ja silmänräpäyksellistä romahtamista.

Puola vetosi maaliskuun alussa Naton perussopimuksen neljänteen artiklaan, jonka mukaan kuka tahansa liittolainen voi pyytää milloin tahansa neuvotteluja, jos se uskoo alueellisen integriteettinsä, poliittisen itsenäisyytensä tai turvallisuutensa olevan uhattuna. Tämä johti kaikkien jäsenmaiden konsultaatioihin maaliskuun 2. päivänä. Tämä oli neljäs kerta kun vastaavaa on tapahtunut sitten Naton perustamisen.

On merkillistä, että näiden mekanismien merkitys ei avaudu suomalaisille — kylmän sodan politiikkamme tavoitteena oli kaikin keinoin välttää tilanne, jossa Moskova kutsuisi Suomen YYA-sopimuksen 2. artiklan mukaisiin konsultaatioihin. Yksi siistimpi ratkaisu tähän oli luoda Neuvostoliiton tunnustama uskottava ja itsenäinen puolustus, johon voitiin vedota.

70- ja 80-lukujen puolustuksemme välineellinen arvo oli paljon sen kyvykkyyttä suurempi. Silloin oli myös Neuvostoliiton intressien mukaista tukea suomalaista narratiivia uskottavasta puolustuksesta. Tämä tilanne loppui yli 20 vuotta sitten, jolloin tunnustetusti uskottavasta puolustuksesta tuli paljon, paljon kalliimpi. Nyt vuonna 2014 olemme tulossa pisteeseen, jossa rahat eivät enää riitä. Siksi edessämme on puolustusuudistus. Uskottava puolustusratkaisu vaatii joko

  1. lisää rahaa kehyksiin tai
  2. turvatakuiden etsimistä.

Kevytmaitoa ei ole hyllyssä.

#JagStödjerWiseman (sama suomeksi)

På svenska här.

Ruotsalainen antimilitaristinen verkosto Ofog paljasti ruotsalaisen turvallisuuspoliittisen bloggaajan Wisemanin henkilöllisyyden.

gripen_cobra_hmd

”Carl Bergqvist, joka palvelee F21:ssä Luulajassa majurina on Wiseman.”

Antimilitaristinen verkosto Ofog

Ofog perustelee valintaansa näin: ”Wisemanilla on ‘ainutlaatuinen valta-asema puolustuskeskustelussa’. Ratkaisevaa avoimelle ja demokraattiselle yhteiskunnalle on, että valtaa [käyttävät] ihmiset voidaan tarkastaa ja asettaa vastuuseen teoistaan ja lausumisistaan.

Torjun tämän perustelun. Ofog ei voi viitata ‘avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan‘ ja samalla loukata sananvapautta (=Wisemanin oikeutta esiintyä julkisessa keskustelussa yksityishenkilönä ja pseudonyymilllä ) sekä heikentää luottamusta tietojenantamisoikeuteen, selvityskieltoon (efterforskningsförbud), kostotoimien kieltoon (repressalieförbud) ja lähdesuojaan (=me selvitämme henkilöllisyytesi ja käytämme tietoa miten haluamme). Ofogin toiminta ei ole demokratialla perusteltavissa ja iskee ironisesti juuri siihen toimintavapauteen, jonka verkosto itse saa mainituista perusoikeuksista. Omaa oksaa sahattiin…

Ruotsin puolustusvoimien viestintäpäällikkö Erik Lagersten osoitti voimakkaan tukensa majuri Bergqvistille, painottaen demokratian perusarvoja ja edellä mainittuja perusoikeuksia.

Puhun intohimoisesti ja kateudella ruotsalaisten perusoikeuksista, koska meillä Suomessa ei ole yhtä laajoja oikeuksia. Sananvapaus asuu meilläkin, mutta esimerkiksi tietojenatamisoikeutta ei lainsäädäntömme tunne, eikä myöskään niitä suojamekanismeja (kieltoja), joita siitä loogisesti seuraa. Suomessa oikeus antaa tietoja on rajatummin suojattua lähdesuojalla laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (16 §).

Suomessa sanavapauden rajat – ja rajojen asettajat – ovat siten harvinaisen selviä, että useimmiten niitä asettaa viranomainen lain sijaan(!) Epäselvää monille virkamiehille lienee oikeus esiintyä yksityishenkilönä pseudonyymillä. Sosiaalisen median aktiivisimman valtiotoimijamme, ulkoministeriön kanta tähän on salliva, kun puolestaan puolustusministeriö ja puolustusvoimat kehottavat toisin. Poliisilla lienee ollut eniten näitä tapauksia eri asteisissa hallinto-oikeuksissa, mutta silti ei linja sielläkään ole ihan selvä. Monet virkamiehet valitsevat kuitenkin esiintyä anonyymisti julkisessa keskustelussa, koska omalla nimellä esiintyminen ei uranäkökulmasta ole viisasta, varsinkin jos kritiikkiin taipuvainen ääni löytyy vähääkään alempana organisaatiosta.

Post scriptum -lisäys: Vuoden ruusu menee ulkoministeriölle, joka kaikessa toiminnassaan on valtakunnan selkein, aktiivisin ja vuorovaikutteisin ministeriötason viestijä. Hats off!

Omalta osaltani voi todeta, että minulla ei ole ollut anonyymiteetin suhteen todellisia vaihtoehtoja. Olen suomenruotsalainen upseeri ja kirjoitan suht’ sujuvasti molemmilla kielillä. Kirjoitusteni aihepiirin huomioiden olisi hyödytöntä ja jopa hieman hölmöä kirjoittaa salanimellä. Ja sen takia olen kyllä joskus joutunut kokemaan pettymyksiä.

Tuntuu järjenvastaiselta että puolustusvoimat, jonka tehtäviin kuuluu ”[…] kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen; […]”, edustajiensa (johtajiensa) kautta ryhtyy rajoittamaan yksilön sananvapautta. En lähde avaamaan käymiäni keskusteluja – niihin sovellan aina absoluuttista salassapitoa – mutta tuntuu siltä, että meillä on organisaatiossamme valtava puute perusoikeuksien ymmärtämisessä ja kunnioittamisessa.

Elämme järjestelmässä, jossa tiettyjä perusoikeuksia säätelevät pikemminkin totalitaariselle järjestelmälle ominainen arvo ja asema kuin demokratialle tunnusomainen perustuslaillinen ihmisyyys. Niin kauan kun tämä ei muutu, emme tule näkemään sotilaita aktiivisina osallistujina julkisessa turvallisuuskeskustelussa. Hidas muutos on kuitenkin nähtävissä. Toivoa on!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

//James Mashiri, kapteeniluutnantti, merivoimat.

Pakollinen vastuulauseke:
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä vältttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Sotilasarvon ja puolustushaaran lisääminen allekirjoitukseen on viittaus paljastusta koskevaan julkisuuteen. Se ei merkitse viranomaisen edustamista.

Suomen puolustus – vastaako tilaus toimitusta?

Tämä kirjoitus on kriittinen, joten pyydän lukijoita muistamaan, että esittämäni mielipiteeni ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien virallista linjaa.


Ken tietää?

Suomessa on todella vaikeaa löytää julkisia tietoja siitä miten hyvin puolustusvoimat suorittaa sille laissa määrättyjä tehtäviä.

Tässä on yksi syy kehnoon, asiantuntijavetoiseen ja auktoriteetijohtoiseen puolustuspoliittiseen keskustelukulttuurin, joka Suomessa on valloillaan, vaikka viime aikoina onkin yleisemmän turvallisuuspolitiikan puolella nähty hienoja ”irtiottoja.” Tavallisen kansalaisen ei ole kovinkaan helppoa muodostaa käsitystä siitä miten hyvin hoidamme tehtävämme, kuinka tehokkaita olemme ja millaisia tuloksia saavutamme.

Meanwhile in Sweden….

Toista ääripäätä löytyy Ruotsista, missä suurin osa joukkojen kokoonpanoa, lukumäärää, sijoituspaikkaa ja valmiutta koskeva tieto on täysin julkista ja helposti saatavilla. Suomessa sama tieto on salaista ja pilkottu niin pieniin ja hajanaisiin osiin, että ammattilaisenkin on vaikea löytää tietoa.

Puolustusvoimien tulee raportoida toimituksesta siten, että tilivelvollisuus ja tulosvastuu ilmenevät selvästi.

Niin, mitä joukkoja Ruotsilla tänä vuonna on, missä ne ovat ja mikä on niiden valmius? No, lue Ruotsin eduskunnan jokavuotiset ohjauskirjeet Ruotsin puolustusvoimille. Kuinka hyvin tavoitteisiin päästiin? Täytettiinkö tehtävät? Lue Ruotsin puolustusvoimien vuosikertomukset!

Kuinka hyvin tai huonosti eri tulosalueita on hoidettu ja mitä seurauksia tällä on puolustusvoimille tai puolustusjärjestelmälle? Kurkista tarkastusviraston raporttisarjaan Puolustuksen kyvykkydet tai lue muutama FOI:n raportti.

Kuva: Puolustusvoimat / Mika Koskinen.

Tilaus ja toimitus

Entä Suomi? Puolustusvoimien vuosikertomukset ovat tosi hienoja painotuotteita, mutta ne kertovat harvinaisen vähän lakisääteisten tai tulostavoitteiksi käskettyjen tehtävien toteuttamisesta. Sitä vastoin ne antavat kauniin, miellyttävän ja pinnaltaan sileän kuvan toiminnasta tarkasti valittuine tunnuslukuineen, jotka eivät itsessään paljoa kerro. Tehtävien toteuttamisestta kerrotaan ympäripyöreästi ja välillä toteutetaan tehtäviä, joita ei edes laissa tai tulostavoitteista löyty. Alla muutama ote:

  • ”Kansalaisista yli 80 prosenttia tukee yleistä asevelvollisuutta.”
  • ”Puolustusvoimien keskeisimmät ydintoiminnot on vuonna 2011 kyetty ylläpitämään lähes normaalitasolla.”
  • ”Toteutunut toiminta ei kuitenkaan määrällisesti edusta sitä tasoa, jonka pitkäaikaiset kokemuksemme osoittavat välttämättömäksi. ”
  • ”Puolustusvoimat on kantanut yhteiskuntavastuutaan myös laatimalla ympäristöstrategian ja ympäristösuunnitelman.”

Löytyyhän sentään tilinpäätös? Ei, tilinpäätöksen tarkastaa kylläkin Valtiontalouden tarkastusvirasto, mutta vain tarkastuskertomus on saatavilla. Ohjausta eduskunnalta? Ei, eduskunta hyväksyy Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon, mutta ei julkisesti ota kovin paljon kantaa yksityiskohtiin, kuten joukkojen määrään, laatuun ja valmiuteen.

Parhaan kuvan tilauksesta saa Puolustusministeriön hallinnonalan tulostavoiteasiakirjasta (vuodelle 2013). Liitteen 2.1 kärpäsp**kan kokoinen ja näköinen teksti tekee kylläkin sovittujen tulostavotteiden erotttamisesta vaikeaa…

Valtion talousarvioesitystä 2013 luettessa kolmen lakisääteiseen tehtävään liittyvät tilaukset selviävät hieman paremmin:

Suorituskykyinen puolustusjärjestelmä
Puolustusvoimilla on riittävän ennakkovaroituksen antava sotilasstrateginen tilannekuva. 4
Puolustusvoimat on valvonut alueellisen koskemattomuuden sekä ennalta ehkäissyt ja tarvittaessa torjunut alueloukkaukset. 4
Puolustusvoimilla on valmius torjua sotilaallisen voiman käyttö ja sillä uhkaaminen koko maan alueella. 3
Puolustusvoimat kykenee muodostamaan painopisteen kulloisenkin tilanteen vaatimusten mukaisesti torjuessaan sotilaallisen voiman käyttöä. 3
Puolustusvoimat kehittää asevelvollisuutta ja vapaaehtoista maanpuolustusta osana puolustusvoimauudistusta. 3
Asevelvollisten sosiaalista ja taloudellista asemaa kehitetään puolustusministeriön johtaman poikkihallinnollisen työryhmän avulla. 4
Puolustusvoimat turvaa kustannustehokkaan henkilöstöjärjestelmän toimivuuden niin, että puolustusvoimien tehtävärakenne on tarkistettu ja henkilöstön osaaminen, toimintakyky ja työhyvinvointi varmistettu. 3
Ylläpidetään ja ajantasaistetaan maltillisesti materiaalista suorituskykyä sekä huolehditaan syntyneistä sitoumuksista. 3
Puolustusvoimat integroi Naton suorituskykyvaatimukset soveltuvin osin osaksi joukkojen kehittämistä. 3
Puolustusvoimat suuntaa kiinteistöinvestoinnit priorisoiden turvallisuutta, henkilöstön ja koulutettavien terveyttä, poikkeusolojen vaatimuksia, materiaalin hallintaa ja ympäristönsuojelua edistävät hankkeet. 3
Puolustusvoimat parantaa käytössään olevien palvelussuhdeasuntojen vuokraamisessa kustannustehokkuutta niin, että tyhjistä asunnoista aiheutuu kustannuksia enintään 0,5 milj. euroa/vuosi. 3
Turvallinen yhteiskunta
Puolustusvoimien valmius tukea muita viranomaisia ylläpidetään. 4
Kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen
Puolustusvoimat toteuttaa sille osoitetut kriisinhallintatehtävät. 4
Puolustusvoimat ylläpitää valmiutta osallistua uusiin operaatioihin tai koulutus- ja neuvontatehtäviin. 4
Palvelusturvallisuutta ja suojaa kehitetään siten, että operaatioissa palvelevien joukkojen käyttöön toimitetaan aina olosuhteiden ja tehtävien kannalta välttämätön materiaali. 4
Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan valtion yhteisellä arviointiasteikolla 1–5. Arviointiasteikossa 1=Tavoitteesta on luovuttu, 2=Tavoite ei toteutunut, 3=Tavoite on osittain toteutunut, 4=Tavoite on saavutettu ja 5=Tavoite on ylitetty.

Siis mitä?! Itsenäisen valtakuntamme sotilaallista maanpuolustusta (Suorituskykyinen puolustusjärjestelmä) koskevista tulostavoitteista aiomme saavuttaa täysin vain kolme (3) yhdestätoista (11). Ja näistäkin yksi koskee jonkun poikkihallinnollisen työryhmän kokouksia?! Tätäkö nyt oikeasti tilattiin?

Miten toimitus? Se ei onneksi koskaan tule julkiseksi, koska puolustusministeriö vaatii puolustusvoimia raportoimaan talostavotteiden saavuttamisesta vuosiraportissa, joka on turvaluokiteltu viranomaiskäyttöön. Tästä tilauksesta, ilman mitään näyttöä vastaavasta toimituksesta, olemme valmiita maksamaan 2,36 miljardia euroa vuodessa?! Kyllä on aikamoista maanpuolustushenkeä!

Julkisuudesta, salassapidosta ja päivän risu

Puolustusvoimat on Suomen kansalle tilivelvollinen ja tulosvastuullinen. Näiden vastuiden toteutumisen, suhteessa laissa ja tulostavotteissa määritettyihin tehtäviin, on oltava jokaisen kansalaisen todennettavissa. Tietoa ei tarvitse jokaisen hakea erikseen, vaan viranomaisen on luotettavasti, kattavasti ja julkisesti raportoitava toiminnastaan. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta edellyttää ”avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa” ja sen tarkoituksena on ”antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Kaikki maanpuolustusta koskeva ei siis voi olla salassa pidettävää. Julkisuuslain vahva salassapito-olettama tarkoittaa sitä, että viranomaisen asiakirja on salainen, jollei ole ilmeistä että tiedon antaminen ei vaaranna suojattavaa etua. Lain 24 § 1 mom 10 kohta ei kuitenkaan tarkoita tiedon laatuun perustuvaa ehdotonta salassapitoa, jota sovelletaan vain yksilön etujen suojaamisessa. Asioissa, joissa on tarvetta julkisen vallan käytön valvomiseen on tarpeettoman laajaa salassapitoa (ns. hätävarjelun liiottelua) vältettävä. Tiedon saantia, tai pikemminkin sen vapaaehtoista antamista julkisuuteen, ei saa rajoittaa enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista.

Päivän risu menee siis näin ollen puolustusministeriölle, joka erheellisesti määrää suoraan vuosiraportin salassapidosta sisällöstä riippumatta. Ministeriön asettamien vuosiraportin sisältöön kohdistuvien vaatimusten valossa tuntuisi tarkoituksenmukaisemmalta, että suurin osa siitä olisi julkista ja että salassa pidettävät asiat koottaisiin erillisiin liitteisiin.

Puolustusvoimien tulee raportoida toimituksesta siten, että tilivelvollisuus ja tulosvastuu ilmenevät selvästi. Nykymalliset firmaesitteet eivät toteuta tätä vaatimusta. Tilaajalla on oikeus tarkastaa toimitus ja sen jälkeen joko ottaa se vastaan tai palauttaa se toimittajalle.

Valhe, emävalhe ja tilasto. Osa 3. (Tietääkö kansa?)

Den svenska versionen hittar du här.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) on saanut ansaittua huomiota vuosittaisella mielipidemittauksellaan. Suomalaisten mielipiteet maanpuolustuksesta ovat olleet lehtien palstoilla, uutisten otsikoissa ja kolumnien aiheina.

Kohdennetun pika-analyysin tuloksista teki puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps) ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak vastasi hänelle nopeasti. Helsingin Sanomat käsitteli asiaa lähes tylsän neutraalisti, mutta nosti esille yhden puolustusvoimien ja puolustusministeriön viestintään liityvän asian, johon palaan. Parasta uutisointia edustaa mielestäni Satakunnan kansan pääkirjoitus.

Sivun alalaitaan olen koonnut muutamia linkkejä uutisiin ja kirjoituksiin. Näitä lukemalla saa mielestäni hyvän kuvan siitä, kuinka monia eri tulkintoja kyselystä voi tehdä.

Mittaamisesta

Alkuun päästäkseni aloitan tutuksi muodostuneesta Islannista. Kyselytutkimuksen tulee olla ajan hermolla ja uusien kysymysten mukaanottaminen on perusteltua. Tätä MTS on tehnyt johdonmukaisesti. Kysymyspatteri on varsin kattava ja siihen lisätään joka kerta muutamia uusia ajankohtaisia kysymyksiä.

Aikasarjoista voidaan havaita että alakysymyksessä ”Suomen osallistuminen EU:n yhteiseen puolustuksen järjestämiseen” on ollut muita kysymyksiä suurempi vuosittainen vastausjakauman vaihtelu. Lisäksi pohjoismainen puolustusyhteistyö on noussut lehtien otikoihin ja poliitikkojen huulille. Nyt oli siis syytä tarkemmin kysyä minkälaista yhteistyötä kansa arvostaa. Hyvä valinta MTS:ltä!

Suomen osallistuminen EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseen

Kuvio 1. Aikasarja: Suomen osallistuminen EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseen 2004-2012. Lähde: MTS.

Samalla MTS tekee hölmöjä virheitä. Yksi tällainen on alakysymys Islannin ilmatilavalvontaan osallistumisen vaikutuksesta Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen. Muut valitut alakysmykset ovat tekijöinä ihan toista suurusluokkaa ja liittyvät turvallisuuden (mega)trendeihin. Lopputuloksena yhdeksän kysymystä metsästä ja yksi kysymys kuusenneulasesta. Fail.

Epäjohdonmukainen kysymyksenasettelu johtaa helposti vääriin johtopäätöksiin ja yleistyksiin varsinkin niillä, joilla on taipumusta populisoida tuloksia tai laatia otsikoita. Puolustusvoimien oma lehti Ruotuväki raportoi: ”Paljon tapetilla ollut pohjoismainen puolustusyhteistyö sai yli 90 % kannatuksen. Sen sijaan Islannin ilmavalvonnalla suuri osa kansasta (69 %) ei nähnyt merkitystä Suomen turvallisuudelle.” Käsitys tiettyjen tekijöiden vaikutuksesta turvallisuuteen ei automaattisesti käänny kannatukseksi tai vastaukseksi. Totta on että sotilaallista yhteistyö muiden pohjoismaiden kanssa kannattaa yli 90 % vastanneista, mutta Islannista kysyttiin aivan toisessa kysymyksessä ja toisella tavalla. Isoja harppauksia ja loikkia on helppo tehdä. Syksyn 2011 tutkimuksen julkaisemisen jälkeen pari lehteä päätyi siihen tulokseen, että suomalaiset luottavat puolustusvoimiin. Tämä vaatii lähempää tarkastelua.

Luottamuksen mittaaminen vaatii kysymyksenasettelun, jossa

  1. eksplisiittisesti kysytään ”Kuinka suuri luottamus Sinulla on…/Kuinka paljon luotat…” tai
  2. vastaajaa pyydetään arvioimaan ”Miten hyvin tai huonosti…”

Kyselyssä on käytetty tapaa 2 puolustuspolitiikan ja ulkopolitiikan hoitoon kohdistuvan luottamuksen mittaamiseksi. Kyselyssä ei ole varsinaista kysymystä puolustusvoimista, mutta kahden kysymyksen voidaan analogiapäättelyn kautta todeta mittaavaan kansan luottamusta puolustusvoimien kykyyn puolustustaa valtakuntaa asevoimin.

1. ”Jos Suomi joutuu tavanomaisin asein käytävään sotaan,
niin millaiset mahdollisuudet katsoisitte Suomella olevan puolustautua?”

Suomen puolustusmahdollisuudet tavanomaisessa sodassa

Kuvio 2. Aikasarja: Suomen puolustusmahdollisuudet tavanomaisessa sodassa 1989-2012. Lähde: MTS.

Vastausjakauma ensimmäisen kysymyksen kohdalla ei osoita suurta luottamusta. Yli puolet koko väestöstä arvioi, että puolustusmahdollisuudet ovat huonot (Huom. Tarkemmat arviot erittäin ja melko huonot/hyvät ovat olleet käytössä vuodesta 2004). Samoissa luvuissa oltiin vuonna 1989 suuren ja mahtavan naapurin aikaan ja trendien tarkastelu aikasarjan avulla on aika lohdutonta. Onneksi kansalla on paljon hehkutettua valmiutta tarttua aseseisiin ja uhrarta siinä sivussa oma henkensäkin. Johtopäätös on että suurin osa kansasta ei pidä puolustuskykyä hyvänä. Hälytyskellojen pitäisi soida asevelvollisuusjärjestelmään nojaavassa Suomessa.

2. ”Miten hyvin mielestänne Suomessa on varauduttu seuraavien turvallisuusuhkien torjuntaan?”.”Aseellinen hyökkäys”

Varautuminen aseellisen hyökkäyksen torjuntaan.

Kuvio 3. Aikasarja: Varautuminen aseellisen hyökkäyksen torjuntaan 2007-2012. Lähde: MTS.

Toinen kysmymys on ehkä vielä tarkempi mittari luottamukselle puolustusvoimiin. Rajaus aselliseen hyökkäykseen (tavanomaisin asein käytävän sodan sijaan) sulkee implisiittisesti pois osan konfliktin spektristä, kybersodankäynnin ja muut sodankäynnin tavat ja ilmiöt. Tässä mennään vielä plussan puolella, mutta tasaisesta 70 % luottamuksesta ollaan tultu kahdessa vuodessa alas kymmenen prosenttiyksikköä. Taas pitäisi hälytyskellojen soida.

Lite om Sverige

Ruotsalaisen Myndigheten för samhällsskydd och beredskapin (MSB) tutkimuksessa on lähes identtinen kysmys ”Missä määrin uskot että Ruotsi on varautunut kohtaamaan [aseellisen hyökkäyksen]”, joka on syytä nostaa esille. MTS:n ja MSB:n vuotuiset mielipidetutkimukset ovat nykyään niin samankaltaisia, että tulokset ovat suurilta osin vertailukelpoisia ja siksi MSB:n raportti ansaitsee lyhyen erityistarkastelun.

Beredskap att möta militärt angrepp.

Kuvio 4. Aikasarja: Beredskap att möta militärt angrepp 2007-2012. Lähde: MSB.

Tämä voi herättää ajatuksia siitä miten luottamus puolustusvoimiin saattaa muuttua alasajon, uudistusten ja asevelvollisuuden lakkauttamisen myötä. Ruotsalaiset luottavat ”luottavat” myös suomalaisia vähemmän puolustus- ja ulkopolitiikan hoitoon. Viimeisen kolmen vuoden aikana toteutettua puolustuspolitiikkaa arvioi hyväksi tai melko hyväksi vain 40 %. Ulkopolitiikan osalta vastaava luku oli 52 %.

Huom! Kysmykset eivät ole vertailukelpoisia. Suomalaisessa kyselyssä mitataan yksilön luottamusta puolustus- ja ulkopolitiikan hoitoon. MSB:n kyselyssä kysytään vastaajan mielipidettä toteutetusta puolustus- ja ulkopolitiikasta. Tässä ollaan nimenomaan Luottamuksen ja Kannatuksen rajamailla.

Suomalaisesta hämmentävältä saattaa tuntua se, että valtaosa ruotsalaista 75 % pitää täysin varmana tai melko varmana sitä, että Ruotsi saa apua muilta valtioilta joutuessaan sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Tästä uskosta huolimatta (tai kenties riippumatta) ruotsalaiset eivät juuri suomalaisia enempää pidä Ruotsin taikka Suomen (kyllä, tätäkin kysyttiin!) Nato-jäsenyyttä turvallisuutta lisäävänä tekijänä ja Nato-jäsenyyttä kannattaakin vain 28 % ruotsalaisista. Yli puolet ruotsalaisista näkee Nato-jäsenyyden kielteisenä Ruotsin rauhantyölle ja turvallisuudelle. Entä maanpuolustustahto? Ruotsalaisista 74 % haluaa puolustautua aseellisen hyökkäystä vastaan vaikka tulos olisi epävarma. Merkittävimpiä eroja suomalaisten ja ruotsalaisten välillä esiintyy niissä kysymyksissä, jotka koskevat kansainvälistä sotilaallista kriisinhallinta. Tälle ruotsalaiset ovat myönteisempiä.

Viestinnästä

Tässä vaiheessa on hvä myös palauttaa mieliin tiedottamisen merkitys ja onnistuminen.

[P]uolustusvoimauudistus kuuluu niihin aiheisiin, jotka jakavat suomalaiset kahteen melko samansuuruiseen ryhmään. Uudistuksen vaikutuksia pitää myönteisinä 42 prosenttia ja kielteisinä 40 prosenttia suomalaisista.

Helsingin Sanomat, 28.11.2012.

Maaliskuussa Upseeriliiton teettämässä tutkimuksessa puolustuspolitiikan hoito sai erittäin vähäistä luottamusta upseerien taholta. Syyksi arvioitiin juuri tiedotettua puolustusvoimauudistusta. Puolustusvoimien viesti uudistuksesta on ollut selvä, mutta liian varovaisesti ja huonosti viestitty:

[S]äästöjen käytännön vaikutukset ovat luonteeltaan kielteisiä, kun taas puolustusvoimauudistuksella pyritään myönteiseen kokonaistulokseen. Jos esimerkiksi mielipidetutkimuksessa kysytään yhdessä ja samassa kysymyksessä, miten säästöt ja puolustusvoimauudistus vaikuttavat koko maan puolustuskykyyn, menevät nämä kaksi asiaa vastauksissa todennäköisesti aika lailla sekaisin.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen, 19.4.2012.

Olen käsitellyt asiaa aiemmin, mutta toistetaan vielä: Vuoden 2004 selonteon seurauksena selvitetyt muutostarpeet ja aloitetut muutokset olisi tullut viedä loppuun esitetyllä tavalla. Tämä olisi tuonut mukanaan ainakin noin 100 miljoonan euron huojennuksen tämän uudistuksen rahoitustarpeeseen ja tehnyt kokonaisuudesta hallitumman. Samalla kansan luottamus olisi voinut säilyä hyvänä. Budjettileikkausten ja uudistuksen erottaminen toisistaan on kaikessa keinotekoiduudessaankin välttämätöntä. Leikkaukset ovat pakottaneet meidät uudistukseen. Uudistuksen tavoitteena on turvata uskottava puolustuskyky jatkossakin. Kausaalinen ajattelu saattaisi johtaa siihen harhaan, että leikkaukset romuttavat puolustuskyvyn. Näin ei ole, mutta mukana on aimo annos riskinottoa.

Puolustusta voidaan tarkastella palovakuutuksena. Minun metaforassani

  • kansa on vakuutuksenottaja,
  • puolustusvoimat on palovakuutus ja
  • puolustusministeriö ja valtioneuvosto vakuutusyhtiö.

Asiaa voi tarkastella toisin, sillä onhan maailmassa valtioita, jotka ottavat täyskaskon, eli vakuuttavat itsensä myös oman kansansa varalta. Vakuutuksen myyminen on vakuutusyhtiön asia. Palovakuutus on ehdoiltaan aika vakiomuotoinen kaikilla vakuutusyhtiöillä. Erityispiirteen muodostaa kuitenkin yleinen asevelvollisuus, joka merkitsee vakuutetulle sitä että hänen täytyy olla vapaapalokuntalainen ja kyetä sammuttamaan palo omassa talossaan. Nykytilanteessa vakuutusyhtiö on muuttanut vakuutusturvan määrää, laskenut hintaa ja jättänyt kertomatta asiasta. Vakuutusyhtiö on luottanut siihen, että palovakuutus — luonteeltaan harmaa, hillitty ja hiljainen — itse tiedottaisi asiasta.

MTS:n tutkimuksen tulos on selvä. Katajaisen kansamme Nato-kanta ei ole yllätys, eivätkä myöskään vastaukset uusiin kysymyksiin. Tuki pohjoismaiselle yhteistyölle on vihreä valo hallitukselle, kunhan puolueet pääsevät yhteisymmärrykseen. Yllätys on se, että kansan luottamus palovakuutukseen ja vakuutusyhtiöön hiipuu. Kätevintä olisi tietysti kieltää asia sanomalla ”Väärin kysytty” tai arvuuttelemalla puolustusvoimauudistuksen vaikutusta vastauksiin.

Väärin. MTS:n kysely on vankalla pohjalla. Myönteisen puolustusvoimauudistuksen ei pitäisi tuottaa kielteisiä vastauksia.

Oppina ainakin yksi asia, johon Charly Salonius-Pasternak myöskin eri tavalla viittasi — viestintä ja viestinnän vastuut on mietittävä uudestaan. Puolustusvoimien tehtävänä ei voi olla tiedottaa paljosta muusta kuin palveluksesta ja suorituskyvyistä. Puolustusministeriön ja valtioneuvoston tehtävänä on viestiä ulospäin puolustusratkaisusta, puolustuskyvystä ja hallinnonalan yhteiskunnallisesta vastuusta ja vaikuttavuudesta. Puolustusvoimain komentaja on tunnollisesti kertonut nyt otettavasta riskistä. Ehkä jopa useammin kuin olisi halunnut. Ministeriö, hallitus tai presidentti taas eivät ole lähteneet asiaa perkaamaan, mutta kyselyn valossa kansa kyllä tietää.

P.S. Tämä päättä trilogian ”Valhe, emävalhe ja tilasto.” Otan mielelläni vastaan enemmän linkkejä kommenttien kautta. Tekemääni analyysia saa myös repiä rikki.

Lähteitä ja linkkjeä aiheesta

Viranomaiset

Blogit

Lehdistö