Ohi on – det bästa initiativet någonsin!

Alkuperäinen suomeksi täällä

#säkpol-året

Året 2013 har varit fullt av stora händelser på den säkerhetspolitiska arenan. Vid årsskiftet kom ÖB ut ur skåpet för att öppet berätta om det svenska försvarets kris. Ryssland höjde på sin ambitionsnivå, även i praktiken, och gjorde i samband med ett antal beredskapskontroller ett besök till vår granne. Dom besökte ju även oss både i närheten av och en bit över gränsen, men vi tog det med rutin. Under försommaren började förväntningarna på den Europeiska unionens toppmöte om den gemensamma säkerhets- och försvarspolitiken formas när ämnet började debatteras aktivt. I Finland höll republikens president en egen fundering med ett hundratal män och kvinnor i Gullranda och kommendören för försvarsmakten ordnade den 23 oktober för första gången en försvarsdag. Debatten har äntligen nått en nivå många önskar, det är en bred diskussion om säkerhet med strävan att hitta nya synpunkter och lösningar. De jourhavande docenterna tar sina sista andetag och #säkpol debatten börjar vara öppen, fördomsfri och kvalitativ. Med kvalitet menar jag endast det att debatten åtminstone fyller mina krav och förväntningar.

Sen kommer det här:

Vi föreslår, att den allmänna värnplikten i Finland avskaffas. Efter avskaffningen skulle värnplikt för män inte längre vara obligatorisk och män som vägrar tjänstgöring i försvarsmakten eller utföra civiltjänst skulle inte längre dömas till fängelse.

Den allmänna värnplikten är ojämlik, samhällsekonomiskt dyr, och en föråldrad lösning med tanke på realistiska hotbilder. De flesta europeiska länder har redan avskaffat värnplikten.

ohion.fi — medborgarinitiativet för att avskaffa värnplikten 2.9.2013–2.3.2014

Ohi on!

Vad i he***te! var ungefär min första reaktion! Sedan grävde jag djupare och det blev Wow! Honnör! Förslaget är ju fanstiskt; äntligen träffade man den finska identitetens nervknut. Alla har något att säga om den här saken. Initiativet fokuserar kraftigt på det väsentliga, för värnplikten är en av försvarslösningens grundpelare som måste byggas om ifall man från en försvarsmaktsreform fortsätter gå mot en försvarsreform.

Initiativet mobiliserade försvarsmakten till värnpliktens försvar och denna gång även på svenska. [1, 2]

Från ”vår sida” av staketet gavs flankstöd till försvaret av chefredaktören för Suomen Sotilas, Jaakko Puuperä, som i en förträfflig ledare med sunda argument försvarade den allmänna värnplikten för män.

#Aliupseeriliitto taisi tuplata yleistä asevelvollisuutta vastustavan #kansalaisaloite:en allekirjoitusten määrän. Good job. #OhiOn

— Dimitri Qvintus (@DimitriQvintus) September 5, 2013

Banken sprängdes av Underofficersförbundets ordförande Petteri Leino, som var bland dom första att kraftigt angripa initiativet i sin blogg. Den skarpa och fräna stilen väckte även en motreaktion bland de egna. Leino bidrog till en livlig känsloladdad debatt kring ämnet och lyckades oavsiktligt också puffa initiativet — följande dag hade initiativet fått 622 underskrifter till, då normalfarten verkade ligga vid 300 och minska kraftigt. Leinos inlägg och dess fortsättning gjorde ohion-initiativet synligt. Underofficersförbundet är hittils ohion.fi sidornas femte bästa refererare (varifrån man kommer till sidan), via förbundets sidor har över 2000 besökare hittat ohion.fi och
förbundet ansvarar för nästan en tiondel av alla träffar.

Bild 1. Samlade underskrifter för ohi oh-inintiativet under de 10 första dagarna. Lähde: kannatusilmoitukset.fi.

Efter att ha läst Leinos trista inlägg, så vill jag i hans stil konstatera att man ju lika väl kunde skicka Underofficersförbundet, försvars- och reservistföreningar samt alla andra som står för ett totalitärt samhälle till ödemarken för att kriga med varandra tills bara en står finns kvar. 😉

Värde och innebörd

Ohi on-initiativet är i sig självt för enkelt och jag vill inte tro att dess primärä mål är att få till stånd en lagförändring. Medbordgarinitiativen om förbud mot pälsfarmning och en jämlik äktenskapslag innehöll ett detaljerat lagförslag med motiveringar på flere sidor, Ohi on har bara den enkla målbilden. Men därför är initiativet så betydande — de två tidigare fullständiga initiativen har gjort det lätt för riksdagen, detta initiativ kunde vara mera utmanande.

Initiativet har väckt diskussion och tagit fram en ny slags lugn, sansad och mångisidig debattkultur. På sidorna samlas artiklar och kolumner av både förespråkare och motståndare , siffor och annan faktta och länkar till debatt om ämnet. Initiativets some-falang i twitter och facebook spyr inte propaganda, utan förmedlar känslor och tankar från alla sidor.

Den senaste moståndaren som skrev på ohion.fi var sannfinländaren Jussi Halla-aho(!) En honnör till riksdagsman Halla-aho för modet att chansa friskt och gripa tillfället.

Ohi on -medbordgarinitiativet är beundransvärt i sin fullständighet. Den gör allt på en gång. Det första är förstås att ta vara på möjligheten till medborgarinitiativ, men jag tycker att den största förtjänsten ligger i att väcka debatt och det har #ohion sannerligen gjort. Bäst är den tydliga strävan till en öppen, interaktiv och rättvis diskussion, som initiativet dagligen förverkligar på sina www-sidor, i twitter, facebook och andra medier. För att inte glömma information och fakta, ohion.fi sidorna har på en kort tid blivit en riktig kunskapsbank om värnplikten. Flere siffror, sanningar och uttalande som vi tidigare blint trott på får nu genomgå prövning på alla nivåer. Det är bra, för så blir vi klokare.

Får soldaten gilla?

Ja. Jag gör det i varje fall. Jag gillar initiativets fb-sidor, för de är ett sakligt forum. Jag gillar www-sidorna, för de har väl samlad information som presenteras på ett rättvist sätt. Jag följer @OhionFi på Twitter, för där sprids ordet snabbast.

Undertecknar jag? Nej, jag vill inte avskaffa värnplikten och är inte redo att i dagens värld smida om mina vapen till plogar. Men jag tror att genom att stifta en allmän medbordgarplikt, bestående av både vapen- och civiltjänst — bägge jämlika, allmänna, meningsfulla och efffektivt ordnade — kunde vi som samhälle få mera nytta och slutresultatet kunde bli en krigsmakt med bättre förmåga, då de som tjänstgör vore lämpliga, villiga och kunniga. Först måste vi bara slippa av sättet att se på värnplikten som en mätare av manlig duglighet.

Den allmänna värnlikten för män lever i grundlagens döda vinkel. Saken kunde lätt fixas utan att ge avkall på plikten.

Addenda: Läs Svenska kvinnoförbundets syn på saken från seminariet ”Allmän värnplikt ur ett genusperspektiv” förra veckan.

Ohi on — paras aloite koskaan

Samma översatt till svenska här

#turpo-vuosi

Vuosi 2013 on ollut täynnä suuria tapahtumia turvallisuuspolitiikan saralla. Vuodenvaihteessa Ruotsi astui ulos kaapista kertomalla avoimesti puolustuksensa kriisistä. Venäjä nosti merkittävästi asevoimiensa tavoitetasoa, myös käytännössä, ja kävi lukuisten valmiusharjoitusten ohella myös rakkaan naapurimme rajalla. Kävipä muuten myös pari kertaa meidänkin rajamme läheisyydessä ja ylitse, mutta emme nostaneet suurta meteliä asiasta. Alkukesästä odotukset Euroopan unionin joulukuun yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan huippukokoukseen alkoivat herätä kun pääaiheen tiimoilta alettiin kirjoitella ja keskustella hyvinkin aktiivisesti. Suomessa myös tasavallan presidentti piti fundeerauksensa sadan miehen ja naisen voimin Kultarannassa ja puolustusvoimain komentaja järjesti 23. lokakuuta ensimmäisen maanpuolustuspäivän. Keskustelu on viimeinkin sitä mitä monet ovat toivoneet, enää ei intetä ”Natoon” tai ”ei Natolle” vaan puhutaan laajemmin turvallisuudesta ja etsitään uusia näkökulmia ja ratkaisuja. Päivystävät dosentit vetelevät viimeisiä hengenvetojaan ja turvallisuuspoliittinen keskustelu alkaa olla avointa, ennakkoasenteista vapaata ja minun mielestäni laadukasta. Laadulla tarkoitan nyt vain sitä, että se täyttää minun vaatimukseni ja odotukseni.

Sitten tulee tämä:

Ehdotamme, että asevelvollisuus lakkautetaan Suomessa. Lakkauttamisen jälkeen nykyinen miehiä koskeva varusmiespalvelus ei olisi enää pakollinen, eikä varusmies- tai siviilipalveluksesta kieltäytyviä tuomittaisi vankeuteen.

Yleinen asevelvollisuus on kansantaloudellisesti kallis, epätasa-arvoinen ja realistisia uhkakuvia ajatellen vanhentunut puolustusratkaisu. Suurimmassa osassa Euroopan valtioista asevelvollisuudesta on jo luovuttu.

ohion.fi — kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi 2.9.2013–2.3.2014

Ohi on!

Ensireaktioni: Mitä he****tiä! Sitten luen, perehdyn ja ”Vau!” Täytyy vetää käsi lippaan. Tämähän on fantastinen! Mikä uskomaton ja ennennäkemätön keskustelun vyöry. Vihdoin osuttiin kunnolla suomalaisen identiteetin hermosolmuun ja lähes jokainen haluaa linjata jotain asian suhteen. Samalla ollaan tiukasti asian ytimessä, koska asevelvollisuuden kohtalo on vaakalaudalla, jos joudutaan menemään puolustusvoimauudistuksesta puolustusuudistukseen.

Aloite pani puolustusvoimat liikekannalle. Armeija kävi tiedotustaisteluun asevelvollisuuden puolesta. Edellisessä kirjotuksessani käsittelin jo tätä asiaa, joten enpä mene siihen sen syvemmälle.

Aidan tältä puolelta mukaan liittyi myös Suomen Sotilas -lehden päätoimittaja Jaakko Puuperä, joka järjellisin argumentein puolusti miesten yleistä asevelvollisuutta.

#Aliupseeriliitto taisi tuplata yleistä asevelvollisuutta vastustavan #kansalaisaloite:en allekirjoitusten määrän. Good job. #OhiOn

— Dimitri Qvintus (@DimitriQvintus) September 5, 2013

Potin räjäyttäjänä oli ensimmäisten joukossa aloitetta toden teolla vastustamaan innostunut Aliupseeriliiton puheenjohtaja Petteri Leino, joka terävällä kynällä sortui muutamaan ylilyöntiin ja sai myös omiltaan nuuskaa. Leino herätti kiivasta keskustelua ja onnistui myös tekemään pienet ”Räsäset” — seuraavana päivänä oli aloiteelle tullut 622 kannattajaa lisää, kun normaalivauhti näytti olevan 300 kannattajaa päivässä ja tiukasti laskemaan päin. Lisäksi Leinon bloggaus aiheesta ja sen jatko toi näkyvyyttä aloitteelle. Aliupseeriliiton blogisivu on ohion.fi-sivuston viidenneksi paras linkittäjä, liiton sivujen kautta kampanjan sivuille on tullut lähes 200 2000 kävijää ja vajaa kymmenes kaikista osumista. Mitenhän kävisi, jos jostain löytyisi helppokäyttöinen eroapalveluksesta.fi -sivusto…

Kuva 1. Aloitteen kannatus 10 ensimmäisen päivän aikana. Lähde: kannatusilmoitukset.fi.

Leinon molemmat vaahtoamiset luettuani totean (myötähäpeän kera), että olisi ehkä sittenkin parasta, jos Aliupseeriliitto, maanpuolustus- ja reserviläisyhdistykset sekä muut totalitaarista sotilaallista yhteiskuntaa ajavat organisaatiot kiellettäisiin lailla ja niiden edustajat muilutettaisiin Lapin aroille sotimaan keskenään kunnes yksi olisi enää jäljellä 😉

Aloitteen arvo ja merkitys

Aloite itsessään on liiankin yksinkertainen, enkä edes usko sen ensisijaisena tarkoituksena olleen lainmuutoksen aikaan saaminen. Aiemmat hyvin menestyneet kansalaisaloitteet sisälsivät yksityiskohtaisen lakiesityksen perustelumuistioineen, tässä aloitteessa ei ole muuta kuin tuo yksinkertainen päämäärä. Aloite on kuitenkin juuri tästä syystä merkittävä — turkistarhausta ja tasa-arvoista avioliittolakia koskevat aloitteet ovat eduskunnalle täydellisyydessään helppoja käsiteltäviä, tämä aloite panee (toivottavasti) lainsäätäjät koville.

Ohion-aloite on myös herättänyt keskustelua ja tuonut uutena asiana esille tasapuolisen, lähes suopean, keskustelukulttuurin. Aloite kerää sivuilleen puolestapuhujien ja vastustajien juttuja, tietoa ja linkkejä aiheesta. Aloitteen sosiaalisen median twitter ja facebook-tilit eivät suolla propagandaa, vaan välittävät tasapuolisesti tuntoja molemmin puolin.

Viimeisin merkittävä vieraskynällä raapustanut vastustaja oli Jussi Halla-aho(!) Aplodit kansanedustaja Halla-aholle rohkeudesta ja tilanneherkkyydestä.

Ohi on -kansalaisaloite on täydellisyydessään ihailtava. Se tekee kerralla kaiken. Lähtökohtaisesti suurin asia on tietysti kansalaisaloiteesta annetun lain hyödyntäminen ja lainsäätäjän haastaminen asian käsittelyssä. Keskustelun herättäminen on kuitenkin nähdäkseni pääasia ja sitä aloite tekee erinomaisesti. Samalla taustalla on selvä pyrkimys avoimen, vuorovaikutteisen ja tasapuolisen keskustelukulttuurin luomiseen, jota aloite myös joka päivä toteuttaa sivustollaan, twitterissä, facebookissa ja muissa medioissa. Ja lopuksi se tieto: ohion.fi sivustolla on valtava määrä tietoa asevelvollisuudesta ja tietomäärä vain lisäntyy. Monet numerot, totuudet ja lausumat, joihin sokeasti olemme luottaneet joutuvat tiukan tarkastuksen kohteiksi. Hyvä näin, sillä sitä kautta ymmärrys lisääntyy.

Voiko sotilas tykätä?

Kyllä. Minä ainakin tykkään. Tykkään aloitteen fb-sivuista, koska ne ovat hyvä ja asiallinen keskustelufoorumi. Tykkään aloitteen www-sivusta, koska niiltä löytyy tietoa hyvin koottuna ja tasapuolisesti. Seuraan aloitetta twitterissä, koska siellä tieto liikkuu nopeiten.

Allekirjoitanko? Ei, en halua lakkauttaa asevelvollisuutta ja aseitani en nykymaailmassa ole valmis auroiksi takomaan. Uskon kuitenkin, että säätämällä yleinen kansalaisvelvollisuus, jonka osia olisivat sekä asepalvelus että siviilipalvelus — molemmat tasa-arvoisia, yleisiä, merkityksellisiä ja tehokkaita — saisimme yhteiskuntana enemmän irti ja lopputuloksena voisi olla sotaväkemme parempi suorituskyky, kun asepalveluksessa olisivat sopivat, halukkaat ja kyvykkäät. Ensin yhteiskunnan tarvitsisi kuitenkin päästä eroon vanhanaikaisesta käsityksistään asepalveluksesta miehisyyden ja kelvollisuuden mittarina.

Yleinen asevelvollisuus miehille elää perustuslain kuolleessa kulmassa. Asia olisi helppo korjata hylkäämättä velvollisuutta.

Vanhanaikainen velvollisuus

Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä vältttämättä heijasta Puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Virallinen linja

Useat mediat, näiden joukossa mm. Yle, ovat syksyn aikana havainneet puolustusvoimien ja muiden päättäjien käyneen taisteluun asevelvollisuuden puolesta sekä lehdissä [1, 2] että blogeissa [1, 2]. Todellisen lähtölaukauksen keskustelulle antoi ”Ohi on!” -kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi.

Tykkään aidosti siitä, että puolustusvoimien työntekijät, varsinkin johtajamme, terävästi ja selvästi puhuvat ratkaisustamme paikallisissa medioissa — siellä missä myös joukkomme vaikuttavat. Näkökantamme on tietysti sinänsä selvä — puolustusratkaisun peruspilareita emme itse ole valaneet. Toimeenpanemme lainsäätäjän päättämän ratkaisun. Kovin kummaa olisi, jos viranomainen avoimesti kyseenalaistaisi kansan määräämän tehtävän. Olemme tietysti asiantuntijoita ja tahdomme erityisesti tuoda esille ne hyödyt, joita asevelvollisuus tuottaa yhteiskunnalle, vaikka keskitymme aseelliseen taisteluun kykenevien sotavoimien rakentamiseen.

Uskon täysin ratkaisuumme, mutta olen myös valmis aidon avoimesti keskustelemaan sittä, sen sijaan että linnoittautuisin poteroni pohjalle. Tätä keskustelua tarvitaan nykypäivänä — olemmehan itsekin todenneet, että nykyrahoituksella päästään vuoteen 2015, mutta sen jälkeen tarvitaan lisää panostusta tai perusteiden muuttamista.

Vanhanaikainen velvollisuus

Asevelvollisuuslaki asettaa miehet ja naiset eriarvoiseen asemaan monella eri tapaa. Kyseessä on sekä yksilöllinen että yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Yksilön osalta kajotaan vapauteen ja määrätään velvollisuus. Tasa-arvoisin on tietysti kaikille yleinen velvollisuus, ja näin varmaan esi-isämme ajattelivat asiasta säätäessään. Naisille tuli myöhemmin olemaan kotirintamalla keskeinen ja järjestäytynyt rooli, mikä varmaan sementoi käsitykset siitä, että velvollisuuden tulisi rajoittua koskemaan vain miehiä. Ja maailma oli silloin erilainen.

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Suomen perustuslaki 6 §

Kaikille lienee selvää, että ikä, vakaumus, terveydentila ja vammaisuus ovat niitä tekijöitä joita saa ja tulee huomioida sotilaita valittaessa. Kehotan perustelemaan miksi sukupuoli olisi yksi. Naiset saivat oikeuden vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuonna 1995. Silloin sukupuolten välistä tasa-arvoa käytettiin vahvana perusteluna, mutta aika ei vielä ollut ihan kypsä ja lopputuloksena oli, että sukupuoli hylättiin perusteena, mutta kaikki jätettiin kuitenkin vapaaehtoisuuden varaan. Käytännössä miesten yleisestä asevelvollisuudesta tuli tämän myötä entistä enemmän perustuslain vastainen.

Kuva: Helsingin sanomat.

Pelkästään miehiin kohdistuvan velvollisuuden laajempi merkitys näyttää menevän Suomen naisilta ohi. Tai sitten minä en vain tajua. Kyseessä ei ole velvollisuus, vaan mahdollisuus. Asepalveluksen suorittamisessa on yhtäältä kyse sukupuolten välistä yhdenvertaisuudesta ruohonjuuritasolla, toisaalta naisten asemasta yhteiskunnassa. Niin kauan, kun valtio ja sen miehet pitävät omistuksessaan valtakoneistoa ja väkivaltamonopolia, ovat naiset aina heikommassa asemassa.

Turvallisuusneuvosto […] kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan naisten kasvavan edustuksen kaikilla päätöksentekotasoilla kansallisissa, alueellisissa ja kansainvälisissä instituutioissa sekä mekanismeissa konfliktien estämiseksi, hallinnoimiseksi ja ratkaisemiseksi;

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 (2000)

Tässä on (taas) syytä nostaa esille Norja, joka teki asepalveluksesta sukupuolineutraalin. Merkittävänä perusteluna Norjan päätöksessä oli naisten osallistumisen ja vaikuttamisen lisääminen.

Hyvät naiset, miehenä olen tietysti sitä mieltä, että ne keskimäärin 16,2 kuukautta, mitkä hedelmällisessä iässä käytätte lasten kantamiseen, ovat jo itsessään täysin suoritettu kansalaisvelvollisuus. Välinpitämätön suhtautumisenne todelliseen tasa-arvoon kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja vaahtoaminen esim. naisten eurosta ei murra rakenteita, jossa mies puolustaa kotia, kantaa leivän pöytään ja nainen hoitaa lapsia. Hyvää työtä, Suomen naiset. Jatkakaa näin!

Kohti kansalaisvelvollisuutta

Asevelvollisuutta on usein perusteltu kansalaiskasvatuksella ja siviiliammatissa hyödynnettävän osaamisen saamisella. Velvollisuudella on siis voimakas yhteiskunnallinen vaikuttavuus [1, 2, 3]. Viime aikoina esille on positiivisena yhteiskunnallisena vaikutuksena erityisesti nostettu esille syrjäytymisen ehkäisy.

Lisäarvo ei katoaisi mihinkään vaikka velvollisuus koskisi kaikkia. Harvempi tietysti valittaisiin asepalvelukseen ja valinta tapahtuisi yksinomaan sotilaallisen kelpoisuuden perusteella. Tämä tietysti ravisuttaisi suomalaista armeijakeskeistä machoyhteiskuntaa, jossa ihmisarvoa työpaikoillakin mitataan sotilasarvoilla, kertausharjoituksilla, ylennyksillä ja saaduilla ansio- ja kunniamerkeillä.

Aidosti yleinen velvollisuus, jossa osa vapaaehtoisuuteen ja kelpoisuuteen perustuen suorittaa palveluksensa ase kädessä, ja loppuosa tekee merkityksellisen, vaikuttavan ja tehokkasti järjestetyn siviilipalveluksen, olisi tasa-arvoisempi ja paremmin yhteiskuntaa palveleva ratkaisu. Puolustusvoimat ei tarvitse yli 80 % ikäluokasta. Vuonna 2015 sodan ajan vahvuutemme tippuu 230 000 sotilaaseen. Puolustusvoimat voisi ottaa tuhansia naisia vuosittain. Ongelmia syntyisi korkeintaan alussa, kun naispuolisesta päällystöstä olisi pulaa, mikä olikin pointtini.

Asepalveluksen ja siviilipalveluksen kehittämistä ei tulisi liiaksi kytkeä puolustusratkaisuun. Kyse on kriisikestävän yhteiskunnan luomisesta, missä kaikilla kansalaisilla on hyvät valmiudet avustaa toisiaan ja yhteiskuntaa hädässä. Tässä täytyy olla selvä ero siviilipalveluksen ja asepalveluksen välillä, mutta molempien tulee olla samalla tavalla mielekkäitä, arvostettuja ja niiden tulee tuottaa mitattavaa turvallisuutta yhteiskunnalle.

En vidrig plikt

Åsikterna jag här uttryckt är mina egna. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.

Den officiella linjen

Ett flertal medier, bland annat Yle, har under höstens gång noterat försvarsmaktens och andra beslutfattares kraftiga agerande i försvar för värnplikten i tidningar [1, 2] och bloggar [1, 2]. Det verkliga startskottet till debatten utgjordes av ”Ohi on!” -medborgarinitiativet att avskaffa värnplikten.

Jag gillar stort det att försvarmaktens medarbetere, i synnerhet våra chefer, skarpt och tydligt uttalar sig om vår lösning i lokala medier nära platserna där våra förband verkar. Vår ståndpunkt är förstås självklar — försvarslösningens grundvalar är inte något som vi själva hittat på. Vi verkställer helt enkelt den lösning som lagstiftaren valt. Det vore ju lite underligt om myndigheten tvivlade på sitt uppdrag. Vi är förstås experter i ämnet, och vill naturligtvis framhäva de särskilda fördelar värnplikten har för hela samhället, även om vi fokuserar på att bygga och upprätthålla en krigsmakt för väpnad strid. Jag tror på vår lösning, men är också redo att öppet diskutera ämnet, i stället för att ligga i min skyttegrop. Diskussionen och debatten om värnplikten behövs idag, i synnerhet då vi (försvarsmakten) tydligt sagt att budgetramarna för oss till 2015, men inte vidare. Därefter krävs att man satsar mera eller ändrar grunderna.

En förlegad plikt

Värnpliktslagen särbehandlar män och kvinnor på ett flertal helt olika sätt med både individuell och samhällelig innebörd. Den första är förstås inskränkandet av individens frihet och åläggandet av plikten. Det mest jämlika är förstås en allmän värnplikt. Så tänkte säkert också våra förfäder, då de stiftade plikten. Kvinnorna kom senare att ha en stark och väl organiserad roll på hemmafronten i krigen, vilket säkert cementrerade att plikten bara ska gälla för män.

Alla är lika inför lagen. Ingen får utan godtagbart skäl särbehandlas på grund av kön, ålder, ursprung, språk, religion, övertygelse, åsikt, hälsotillstånd eller handikapp eller av någon annan orsak som gäller hans eller hennes person.

Finlands grundlag 6 §

Jag tror att det står klart för alla att ålder, övertygelse, hälsotillstånd och handikapp får och skall vara de faktorer man överväger då man väljer soldater. Kom med en bra motivering varför könet ska vara en! Kvinnorna fick rätt att göra frivillig vapentjänst 1995, med en stark motivering av jämställdhet, men tiden var inte mogen för att i lagens beredningsarbete fullt ut ta ställning till detta. I princip slopade man könet som motivering för särbehandling, men det blev fettfri mjölk. Den allmänna värnplikten för män blev mera grundlagsvidrig i och med kvinnornas frivilliga militärtjänst.

Bild: Helsingin sanomat.

 

Innebörden av att värnplikten bara gäller män verkar gå våra finska kvinnor förbi. Eller så är det jag som inte fattar. Det handlar inte bara om en plikt, utan en möjlighet. Dels handlar det om jämställdhet mellan könen på gräsrotsnivå — dvs. göra vapentjänsten, dels om att stärka kvinnornas ställning i samhället. Så länge staten och dess män lägger beslag på maktapparaten och våldsmonopolet är kvinnorna alltid i en svagare ställning.

The Security Council […] urges Member States to ensure increased representation of women at all decision-making levels in national, regional and international institutions and mechanisms for the prevention, management, and resolution of conflict;

FN:s säkerhetsråds resolution 1325 om kvinnor, fred och säkerhet.

Här är det värt att (igen) lyfta fram Norge som i somras gick in för att göra värnplikten könsneutral. Motiveringen om inklusiviteten var kraftig.

Som en man, så tycker jag så klart att de i snitt 16,2 månader, som varje kvinna i fertil ålder använder för att bära barn, i sig är en fullgjord medborgerlig plikt. På basen av kvinnornas tama sätt att kräva verklig jämställdhet på alla sämhällets nivåer och i stället t.ex. argumentera i kvinnans euro, så lär mannen fortsättningsvis försvara hemmet, då kvinnan sköter barnen. Bra jobbat, Finlands kvinnor. Fortsätt så!

Mot en medborgarplikt

Värnplikten har ofta motiverats med att män får medborgerlig fostran och färdigheter med civilt mervärde. Plikten har alltså ett kraftigt samhälleligt mervärde. Under de senaste åren har det särskilt lyfts fram att plikten hindrar utslagning. Mervärdet skulle inte försvinna om plikten blev allmän för alla. Förstås skulle färre väljas till värnplikt och valet skulle enbart ske på basis av militär duglighet, något som säkert skulle tära på den finska armécentrerade machokulturen, där duglighet på jobbet ibland mäts med militärgrad, repetitionsövningar, befordringar och utdelade förtjänsttecken och ordnar.

En allmän plikt för alla där en del på basen av frivillighet och duglighet gör vapentjänst och resten gör en meningsfull och effektivt ordnad civiltjänst kunde ge samhället mera och vara en jämlik lösning. Försvarmakten behöver inte över 80 % av årskullen. Detta torde vara klart för alla då vi skär vår krigtida styrka till 230 000 soldater från och med 2015. Försvarsmakten kan ta flera tusen kvinnor årligen. Problem skulle högst uppstå i början då vi har för få kvinnliga chefer, vilket var min poäng.

Utvecklande av värnplikten mot en mera jämställd medbordgarplikt och utvecklandet av civiltjänstgöringen behöver inte och ska inte kopplas till försvarslösningen. Det handlar om att skapa ett kriståligt samhälle där alla medborgare har goda färdigheter för att bistå varandra och samhället i nöd. Här ska det finnas en klar skillnad mellan civiltjänstgöringen och den militära tjänstgöringen och båda formerna av tjänstgöring ska vara meningsfulla, uppskattade och bidra till ett säkrare samhälle.