Ruotsin asia ei ole Suomen

Tämä on käännös Ruotsin suosituimman yhteiskuntabloggaajan Lars Wilderängin kirjoituksesta ”Sveriges sak är inte Finlands” Cornucopia?-blogissa. Kannattaa katsoa myös Yle TV 1:n puoli yhdeksän uutiset (14 tammikuuta), jossa aihetta käsiteltiin aika laajasti. Käännös virheineen on minun laatimani.

Detta är en reblog av Lars Wilderängs inlägg på hans blogg Cornucopia?, som är Sveriges överlägset mest populära samhällsblogg. Jag återger inlägget här för att det handlar om ”den finsk-svenska försvarspakten” som blivit så brinnande aktuell idag. Se gärna halv nians nyheter på finska TV 1 (14 januari) för att få en bra överblick av debatten. Översättningen till finska är min och likaså de fel och nyanser som finns.

Lars Wilderäng kirjoitti tammikuun 14. päivänä 2013 blogissaan Cornucopia?:

Bild av en krigstida affisch "För en större kamp"Suomalaisen Hufvudstadsbladetin (Hbl) julkaisemasta artikkelista, on Ruotsiin mediaan kulovalkean tavoin levinnyt käsitys siitä, että Suomi tulisi Ruotsin turvaksi, jos maa joutuisi sellaisen rajoitetun sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi, jota vastaan viikon puolustuskyky on olemassa vasta 2019 ja silloinkin monien kuukausien valmistelun jälkeen. Esimerkiksi jos vihollinen kirjallisesti ilmoittaa ottavansa haltuun Gotlannin 3–6 kuukauden kuluttua.

Ajatus siitä, että suomalaiset rientäisivät avuksemme on puolustusministeri Carl Haglundin antaman haastattelun ylitulkintaa, ainakin mitä tulee Bonnierin/Dagens Nyheterin (DN) otsikointiin.

Se mitä Hbl:lle sanottiin, mutta mitä ei DN toista on m.m. seuraavaa:

”Todennäköistä kylläkin on, että Suomi tavalla tai toisella tukisi Ruotsia myös sotilaallisesti.”

Tämä ei siis todennäköisesti tarkoita sitä, että Suomi julistaisi liikekannallepanon lähettääksen 300 000 miestänsä Ruotsiin, vaan voisi pikemminkin, tavalla tai toisella, merkitä tutkahavaintojen, signaalitiedustelun ja tiedustelutietojen vaihtoa tai muuta passiivista apua, esimerkiksi haavoittuneiden vastaanottoa Ruotsin terveydenhuollon luhistuttua.

Joukon lähettämistä ei missään mainita. Mutta luonnollisesti ruotsalaiset poliitikot ylitulkitsevat lausuntoa. Arvatenkin maltilliset kokoomuspoliitikot (moderaterna) sanovat, että tämä osoittaa Ruotsin yksipuolisen solidaarisuuslausekkeen käytännön toimivuuden.

Sallikaa minun epäillä.


Sveriges sak är inte Finlands

Från en artikel i finska Huvudstadsbladet, HBL, har det nu gått en löpeld genom svensk media om att finnarna skulle komma till svensk hjälp om Sverige drabbades av ett begränsat militärt anfall av den typ som vi först 2019, med flera månaders förberedelser, kan klara av i en vecka. T ex om lede fi skriftligen berättar att hin tänker besätta Gotland om 3 – 6 månader.

Att finnarna skulle komma till vår hjälp är dock en rejäl övertolkning av den finska intervjun med den finske försvarsministern Carl Haglund, åtminstone vad det gäller rubriksättningen hos Bonnier/DN.

Vad som sades till HBL, men inte citeras av DN är bland annat följande:

”Det är nog sannolikt att Finland på ett eller annat sätt skulle stödja Sverige också militärt.”

Det betyder alltså sannolikt inte att Finland skulle mobilisera för att skicka sina 300 000 man till Sverige, utan på ett eller annat sätt kan innebära utbyte av radaruppgifter, signalspaning och underrättelser eller annan passiv hjälp, t ex att man kan ta emot sårade och skadade när den svenska sjukvården ganska snabbt kollapsar.

Att skicka trupp nämns inte någonstans. Men naturligtvis övertolkas uttalandet av svenska politiker. Gissningsvis kommer (m)oderaterna säga att detta visar att Sveriges ensidiga solidaritetsdoktrin fungerar i verkligheten.

Tillåt mig tvivla.

Isoveli ja pikkuveli (Suomalais-ruotsalainen puolustusliitto?)

Isoveli taputtaa pikkuveljeä olalle ja ylistää tätä siitä, että hän piti taloa pystyssä, sillä välin kun isoveli otti aikalisän. Pikkuveli on jo tullut aikuiseen ikään ja ottaa omahyväisyydessään ja itsenäisyydessään etäisyyttä isoveljestä. Vahingoniloisen ylimielisenä hän toteaa, että hoitaa kyllä asiansa ihan itse, luopumatta suvereeniteetistaan.

–Rakentamani suorituskyvyt pidän itselläni, pikkuveli sanoo.

Reaalipolitiikkaa, kenties, mutta hieman vaarallista, kun hän puhuu kyvyistä joita hänellä ei vielä ole ja joita hän ei budjettikehyksillään saa. Pikkuveljen puolustus on aina ollut lukumäärään perustuva asevelvollisuusarmeija. Eipä tämä ole muuttumassa ja pikkuveli onkin sanonut ”Ei” teknoarmeijalle, mutta kuitenkin ottanu muutamia askeleita kohti nykyaikaisia ratkaisuja. Hinta on kuitenkin ollut päätä huimaava, ja pikkuveli onkin jouutunut tekemään komnpromisseja niin laadun kuin määränkin suhteen, kun kehykset ovat paukkuneet liitoksistaan. Ylpeyttä on vielä yllin kyllin. Kenties jopa niin paljon, että hän ei tartu iseveljen ojennettuun käteen, päästäkseen läpi esteradasta, josta ei yksin selviä.

Puolustusministeri med Carl Haglund otti avoimesti vastaan Ruotsin ulkoministeri Carl Bildtin ja puolustusministeri Karin Enströmin ehdotuksen pohjoismaisen yhteistyön syventämisestä. Samalla hän tuli ottaneeksi askelen lähemmäksi Ruotsia, kun hän aivan oikein totesi, että Nato-pohjoismaat Atlantin liiton jäsenyytensä myötä ainoastaan tietyin rajoituksin voivat osallistua yhteistyöhön. Kaikkien pohjoismaiden osallistuminen ”smart defenceen” ja ”Pooling & Sharingiin” tapahtuu Nordefcon kautta, joka on tätä varten kehitetty organisaatio. Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan, Jussi Niinistön mukaan Ruotsi on ajanut puolustuksensa polvilleen. Niinistö näkee asiassa kärjistetysti joko ruotsalaisia tai suomalaisia etuja ja yhteisiä kiistoja tai etujen turvaamisen ristiriitoja.

Riittääkö Nordefco ja P&S Suomelle ja Ruotsille? Ruotsi otti vuosituhannen vaihteessa ”strategisen aikalisän” ja herää nyt kasakan nauruun. Tie olikin yksisuuntainen. Uudelleenvarusteluun ei ole varoja. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on pitkällä tähtäimellä isomman kestävyysvajeen edessä kuin Ruotsin viikkopuolustus. Sama pätee ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja kaikkiin pohjoismaihin, paitsi Norjaan, missä valtion öljytulot antavat mahdollisuuden varustaa, voida hyvin ja elää vakaassa tilanteessa.

Foto av en finsk stridsbåt av Jurmoklass, brevid en stridsbåt 90 H.
Suomalainen Jurmo-luokan vene ruotsalaisen Stridsbåt 90 H vieressä. Kuva: Kristina Swaan, Amfibiorykmentti (Amf 1), Ruotsi.

Ruotsin ja Suomen puolustusvoimilla on yhteenlaskettuna ne suorituskyvyt, joiden pelotekynnyksellä ennaltaehkäistään aseellinen hyökkkäys. Olkoonkin, että SA-INT kykenee torjumaan laajankin maahyökkäyksen. Totuus tulee vastaan suhteettomalla alivoimalla ilmassa ja merellä. Ilmavoimista Ruotsi on parhaiten pitänyt huolta puolustusuudistuksessaan. Ruotsin merivoimat keskittyvät jälleen lähialueeseen kansainvälisten Långbortistan-operaatioiden sijaan, mutta vaikka suomalaiset asiantuntijat toistelevat vanhentuneita näkemyksiään Ruotsin merivoimien suhteelisen suuresta voimasta ja hyvästä kyvystä, on totuus tänä päivänä jotain ihan muuta. Suomella ja Ruotsilla on suunnilleen yhtä monta pintataistelualusta ja ennen kun kaikki Visby-korvetit on saatu Block-5 tasolle (meritorjuntaohjus), väitän, että vain Suomen merivoimat omaavat todellisen kyvyn pintataisteluun (ilmatorjunta mukaan lukien) lukumäräisesti ylivoimaista hyökkääjää vastaan. Kahden pienen pintataisteluosaston taistelukestävyys onkin sitten asia erikseen.

Ruotsin ja Suomen välinen sopimus puolustusliitosta tuskin heilauttaisi turvallisuuspoliittista tasapainoa suuntaan tai toiseen. Se lähinnä vahvistaisi sen, minkä varaan Venäjä varmaan laskee kaikissa Itämeri-skenaarioissa. Paperille pantuna valtiosopimus asettaisi kuitenkin Venäjän tosiasioiden eteen, mikä aluksi varmaan loisi jännitettä, mutta mikä myöhemmin voisi lisätä kaikkia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä. Ruotsin suhteet Venäjään ovat poikkeuksellisen hyvät ja Ruotsi on jatkanut ”080808” jälkeistä, 7 mrd kruunun arvoista sotilasyhteistyötä, jota näin pikkuveljen näkökulmasta voisi pitää jopa hieman epäsolidaarisena. Yhteistyön tarkoituksena on (liturgisesti) luottamuksen lisääminen, osaamisen kehittäminen ja kokemusten vaihtaminen.

Olen aikaisemmin todennut että loppupelissä kyse on naapurin asevoimien sotilaiden ja joukkojen suorituskyvyn, kehityksen ja hengen selvittämisestä. Tavoitteena (julkilausuttunakin!) on myös Venäjän Federaation asevoimien demokraattisen kehityksen edistäminen vierailuijen, vaihtojen, ystävyyden ja yhteistyön avulla. Tähän myös traumoistaan eroon päässyt Suomi voisi olla tervetullut. Hieman isommassa turvallisuuspoliittisessa mittakaavassa myös Norja, jolla lienee Nato-maista ylivoimaisesti paras suhde Venäjään, lienee tällaisesta kehityksestä erityisen kiinnostunut.

Suomalais-ruotsalainen puolustusunioni vahvistaisi puolustustamme. Verrattaessa asevoimiamme, voimme todeta, että meillä on harvoja päällekkäisiä kykyjä, mutta monia toisiaan täydentäviä kykyjä. Nordefco laajentaa ratkaisua pohjoismaiseksi. Ulkopuolisuus olisi lopuksi vain Tanskan murhe, jonka valinnat suuntautuvat kansainvälisille kentille Yhdysvaltain kanssa. Tanskan rooli voisi kuitenkin korostua transatlanttisten etujen valvojana arktisella alueella Yhdysvaltain keskittyessä Aasiaan.

Storebror och lillebror (En finsk-svensk försvarspakt?)

Storebror dunkar nu lillebror på ryggen, prisar honom för att han höll fortet, då storebror tog sin time-out. Lillebror har redan blivit vuxen och tar i sin belåtenhet och självständighet avstånd från storebror. Med en litet skadeglad överlägsenhet konstaterar han att han nog kan försvara sig självständigt, utan att ge avkall på sin suveränitet.

–Dom förmågorna som jag byggt ska jag hålla själv, säger lillebror.

Realpolitik, kanske, men lite farligt, då han talar om förmågor som han inte har och som han med sina budgetramar inte kan skaffa. Lillebror har alltid haft en fattig mans invasionsförsvar, som har baserat sig på numerär. Han har valt att säga nej till en ”teknoarmé”, men har tagit små steg mot mera moderna lösningar. Priset har dock varit avskräckande och lillebror har varit tvungen att göra kompromisser både i kvalitet och antal då ramarna brustit i fogarna. Men stolt är han fortfarande. Så stolt att han kanske låter bli att ta storebror i hand och fortsätta framåt på hinderbanan, som dom bara tillsammans kan klara av.

Vår försvarsminister Carl Haglund tog öppet emot svenska utrikesminister Carl Bildts och försvarsminister Karin Enströms förslag om ett fördjupat samarbete. Samtidigt tog han ett steg närmare Sverige, då han helt rätt konstaterade att de nordiska Nato-medlemmarna i och med sitt medlemskap i Atlantpakten har begränsningar för fördjupat samarbete. För att alla ska kunna bidra och dra nytta av det som populärt kallas för ”smart defence” och ”Pooling & Sharing”, så har vi i Nordefco en fungerande mekanism. Försvarsutskottets ordförande Jussi Niinistö säger att Sverige skrotat sitt försvar och ser bara svenska eller finska intressen i ett samarbete.

Frågan är dock om detta räcker för Sverige och Finland. Sveriges försvar tog en strategisk timeout vid milleniumskiftet och märker nu att vägen var enkelriktad. Det finns inte medel att rusta upp igen. Det finska välfärdssamhället står på sikt inför en större uthållighetskris än det svenska försvaret. Detta gäller likaså för Sverige och alla nordiska länder, förutom Norge, som tack vare den inkomst som oljan ger kan rusta upp och leva gott och stabilt.

Foto av en finsk stridsbåt av Jurmoklass, brevid en stridsbåt 90 H.
En finsk stridsbåt av Jurmoklass, brevid en stridsbåt 90 H.Foto: Kristina Swaan, Amf 1.

Sverige och Finland har bara tillsammans de förmågor som krävs för att effektivt avskräcka väpnat angrepp. Finland kan måhända hävda sig mot angrepp på markarenan, men står inför kalla fakta – en oproportionell numerär underlägsenhet – i luften och till sjöss. Flygvapnet är den försvarsgrenen vars förmågor Sverige bäst vidmakthållit i sina reformer. Den svenska marinen har återupptagit fokus på närområdet istället för operationer i ”Långbortistan”, men trots att finska experter upprepar sina uppfattningar om den relativt goda styrkan och förmågan hos den svenska marinen, så är sanningen i dagens läge helt annan. Bägge våra länder har ungefär lika många ytstridsfartyg och innan alla Visby-korvetterna når ”Block 5”, så vill jag hävda att den finska marinen är den enda som har kvalificerad förmåga till ytstrid (inkl. luftvärn) mot en numerärt överlägsen angripare. Uthålligheten med två divisioner eller ytstridsgrupper är en helt annan sak.

Ett fördrag mellan Sverige och Finland skulle knappast tippa det säkerhetspolitiska läget någotvart. Det skulle närmast bekräfta det faktum som Ryssland säkert räknat med i de flesta Östersjö-scenarierna. Med en finsk-svensk försvarsunion till pappers, skulle dock Ryssland ställas inför fullbordat faktum, som i första hand skulle skapa spänning, men som också kunde bidra till ett meningsfullt samarbete. Sverige har goda relationer till Ryssland och har återupptagit ett militärt samarbete, som man tlll och med kunde tycka att är lite osolidariskt mot lillebror. Avsikten med samarbetet, som innan 080808 var 7 mrd kronor värt, är (enligt den sedvanliga liturgin) att främja förtroende samt bidra till kunskapsuppbyggnad och erfarenhetsutbyte. Jag har tidigare konstaterat att det främst handlar om att hålla koll på militär förmåga, utveckling och anda hos grannens soldater och förband. Dels handlar det också om att bidra till en demokratisering av den Ryska Federationens väpnade styrkor, genom utbyte, vänskap och samarbete. På detta hörn torde också Finland vara välkommet bara vi kan skaka loss våra historiska traumor. I denna säkerhetspolitiska kontext vill säkert Norge, som av Nato-länder har det i särklass bästa förhållandet med Ryssland, spela in på något hörn.

En finsk-svensk försvarsunion skulle stärka vårt försvar. Då vi ser på våra försvarsmakter har vi väldigt få överlappande förmågor, men däremot en stor del förmågor som kompletterar varandra. Nordefco utvidgar samarbetet till en nordisk lösning. Utanförskap gäller endast för Danmark, som har gjort klara vägval mot krävande Nato-insatser i nära samarbete med Förenta staterna. Danmarks nya roll kan dock bli att gardera de amerikanska (och transatlantiska) intressena i Arktis, då USA skiftar fokus mot Asien.

Tosiasioiden edessä – Ruotsin puolustuksen kriisi

Sälenin valtakunnallisen konferenssin linkit ja livelähetykset löydät tästä.

Jos Ruotsiin tänään hyökättäisiin, voisimme parhaassa tapauksessa puolustautua viikon – sen jälkeen meidän täytyy saada apua muilta mailta.

Ylipäällikkö, kenraali Sverker Göranson Svenska Dagbladetissa 30.12.2012.
(käännös minun)

Viikon taistelukyky

Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö (överbefälhavare, ÖB) Sverker Göranson antoi vuodenvaihteessa Svenska Dagbladetille harvinaisen avoimien ja selväsanaisen haastattelun, jossa hän arvioi Ruotsin puolustusmahdollisuuksien rajoittuvan ”rajoitetun tavoittein tehdyn hyökkäyksen torjumiseen” ja itsenäisen taistelukyvyn rajoittuvan korkeintaan viikkoon, jonka jälkeen puolustus on loppuun kulunut. Kahden tai useamman eri suunnasta Ruotsiin kohdistuvan hyökkäyksen torjumista ÖB piti lähes toivottomana. ÖB viittasi sotapeleihin, joissa skenaariona on ollut rajoitettu hyökkäys, jonka tarkoituksena on pakottaa maan johto tunnustamaan tosiasiat (ställa Sverige inför fullbordat faktum). Tällaisessa skenaariossa vihollinen ottaa maihinnousu-maahanlaskusotatoimella haltuun strategisesti tärkeän alueen (esim. Gotlanti) tai hyökkää tuli-iskuin ja maahanlaskusotatoimilla suurkaupunkia vastaan (esim. Tukholma).

Kykyä avun vastaanottamiseen tai antamiseen ei ole, jos on Ruotsin Maanpuolustuskorkeakoulun (Försvarshögskolan, FHS) entistä rehtoria, kenraalimajuri Karlis Neretnieksiä uskominen.

Ruotsi on vuoden 1996 puolustuspäätöksestä lähtien ajanut alas kykyään suurhyökkäyksen torjuntaan. Tämä on merkinnyt aikalisää, merkittäviä säästöjä ja kykyä panostaa kansainvälisiin operaatioihin. Samalla on kuljettu yksisuuntaista tietä ja tultu epämielyttävään tienhaaraan. Sillat on poltettu ylittämisen myötä (puolustuspäätökset 2000 ja 2004) ja paluuta ei ole, vaikka kaiken järjen mukaan puolustuksessa säästettyjen kruunujen pitäisi nyt olla tallessa korkeampaa vakuutusmaksua varten. Nykyisessä taloustilanteessa siihen ei kuitenkaan ole mahdollisuutta kuin Venäjällä, jonka sotakone on näennäisen immuuni äkillisille suhdannevaihteluille ja Norjalla, jota öljy on rikastuttanut. Puolustuksen alasajo ja ammattiarmeijaan siirtyminen on Ruotsissa tehnyt maanpuolustuksesta turhakkeen, jonka arvo, arvostus ja rahoitus laskevat sitä mukaan kun sodattomat vuodet kasaantuvat.

Bild på 3 JAS Gripen jaktflyg

Uusi JAS on halvin ratkaisu, mutta rahat eivät silti riitä. Kuva: http://www.flygplan.info/

 

Kootut huolet

Ruotsin puolustusta rasittavat sotajaotus 2014:n (Insatsorganisation, IO2014) saavuttamisessa esille tulleet puutteet. SOJA 2014 on valmiina vasta 2019. Lisäksi isoveljen puolustus kärsii meidän puolustuksemme tavoin materiaalin kallistumisesta. Oikeastaan hieman enemmän, koska Ruotsin hankinnat ovat volyymiltaan suurempia sellaiselle materiaalille, jonka hinnannousu on suurinta. Rahoitusvaje on vähintään 30 miljardia kruunua (3,5 mrd eur) seuraavalle 10 vuodelle, jos Super-JASin hankinta lasketaan mukaan, vaikka hallituspuolueen maltillisen kokoomuksen edustajat puolustusministeri Karin Enström kärjessä ovat asiasta eri mieltä. SAPin (PRIO) käyttöönotto ei ole myöskään ollut mutkaton ja eräässä tehdyssä arvioinnissa todettiin, että projektia on syytä jatkaa budjettiylityksistä huolimatta, koska sen hylkääminen tulisi vielä kalliimmaaksi. Uuteen henkilöstöjärjestelmään (personalförsöjningssystem) siirtyminen on aiheuttanut tuskaa. Eräissä tilanteissa, vanhemmat upseerit ovat saaneet uuden erikoisupseerin (specialistofficer, huom: ei suomalaista vastaavuutta) viran ja johtajakseen nuoremman upseerin. Sotilaiden, merimiesten ja ryhmänjohtajien (GSS) rekrytointi ja palkkaus ovat myös olleet tapetilla. Kun vuoden 2012 loppuun vielä mahtuu sikäläisen valtion tarkastusviraston (Riksrevisionen) tekemä lohduton tehokkuus- ja tuloksellisuustarkastus, jossa todettiin erityisesti merivoimien ja ilmavoimien valvonta- ja torjuntakykyjen (AKT, AKV) käytettävyydessä ja saatavudessa suuria puutteita, voidaan aidosti puhua puolustuksen kriisin puhkeamisesta.

Rolig bild: ÖB kliver ut ur skåpet

ÖB tulee esiin selkeällä sanomalla. Kuva: Zarah Jonsson/Försvarsmakten

 

Tästä eteenpäin

ÖB:n ulostulo 😉 on hyvin ajoitettu. Försvarsberedningen (parlamentaarinen työryhmä) tekee parhaillaan raporttia, jonka perusteella hallitus siis jättää turvallisuuspoliittisen esityksensä (selonteko) eduskunnalle. Samalla ÖB:n pöydällä on hallituksen terävöittämispäätös (Regeringsbeslut 7), joka velvoittaa Ruotsin puolustusvoimia tarkemmin katsomaan, mistä vielä löytyisi kirveelle ja höylälle käyttöä seuraavan kymmenen vuoden aikana. Onneksi JAS:n hankintapäätös on tehty, vain rahoitus uupuu. ÖB jättää maaliskuun lopussa myös puolustusvoimien raportin hallitukselle tulevaa puolustuspäätöstä 2014 (2015?) varten.

Ruotsin puolustuspolitiikan uusi vuosi avataan viikon päästä 14. tammikuuta 2013 Folk och Försvarin (FoF) kolmipäiväisessä valtakunnallisessa konferenssissa, jonka asialistalle ÖB:n huolet tipahtavat ja nostattavat (uskoakseni) pienen myrskyn vesilasissa. FoF:n konferenssi löytyy joko suorana SVT Fokukselta tai verkossa tallenteina, joten kannattaa poiketa ao. sivuilla seuraamassa keskustelua, joka rantautuu meillekin siinä ajassa missä ministeri palaa Ruotsista ja antaa ensimmäisen haastattelun.

Sälenin valtakunnallisen konferenssin linkit ja livelähetykset löydät tästä.

Twitterissä seurattavaksi kannattaa otta hashtagit #fofrk, #svfm, #föpol ja #säkpol.

Suomesta

Menemättä tarkempiin sotasalaisuuksiin, toistan ja kokoan tässä muutaman aiemmin esittämäni havainnon.

Niille, jotka nyt röyhistelevät rintaansa ja kiittävät Suomen puolustusratkaisua pieni varoituksen sana: Meillä on meneillään (SAP, henkilöstöjärjestelmä) ja edessämme (pvuudistus, sa-vahvuus) samat muutokset ja huolet (rahoitus, materiaalin hinta) kuin Ruotsilla. Sen lisäksi me teemme kaikki muutokset paljon nopeammin. Joko olemme paljon pätevämpiä tai sitten…

Uudistuksen jälkeinen uusi sotajaotuksemme 2016 kärsii samoista rakenteellisista ongelmista kuin Ruotsin vastaava. Nykyisellä tuotantovolyymillä (ja uuden taistelutavan käyttöönottamisella) on epätodennäköistä, että suorituskyky realisoituu heti. Jos materiaalitarve täytetään suunnnitellusti, meillä on vuonna 2020+ halutut suorituskyvyt.

Puolustusratkaisumme mahdollistaa yhdeltä suunnalta tulevan hyökkäyksen torjumisen ad infinitum. Tilanne, jossa vihollinen hyökkää kahdelta suunnalta (esim. Ahvenanmaa ja itäraja) asettaa vääjäämättä johtomme tosiasioiden eteen, kun yli 70 % väestöstä ja elintärkeästä infrasta on useimpien asejärjestelmien kantaman piirissä.

Ennen olemme voineet tuudittautua tällaisen kyvyn puutteeseen. Venäjän asevoimien reformi korjaa tämän asian ja nopeaan maihinnousuoperaatioon riittää parikin Mistralia ja koipussista vedetyt vanhat koneet.

Valittuja artikkeleita, mielipiteitä ja blogeja aiheesta