Yhteenveto Venäjän harjoitustoiminnasta Q1-Q2/2013

Tämä on käännös vastustajan organisaatiota, kalustoa ja taktiikkaa/taistelutekniikkaa loistavasti seuraavan ruotsalaisen bloggaajan Jägarchefenin hyvästä koosteesta. Käännös sovituksineen suomalaiselle yleisölle, virheineen ja korostuksineen on minun laatimani.

Detta är en reblog av Jägarchefens inlägg Rekapitulering av övningsverksamhet 1-2 Kv 2013. Översättningen till finska är min, liksom de ändringar jag gjort för att anpassa för finska läsare, samt de fel och nyanser som finns.

Viime aikoina on ollut paljon töitä ja se jatkuu lähimpien viikkojen aikana, mistä johtuu myös blogin hiljaisuus. Olen yrittänyt varata aikaa tämän kirjoittamiseen. Tarkoituksena on tarkastella osaa Venäjän asevoimien vuoden 2013 kahden ensimmäisen vuosineljänneksen harjoitustoiminnasta. On helppoa ajatua jatkuvan tiedon virtaan, joten välillä on hyvä pysähtyä tarkastelemaan tapahtunutta. Harjoitukset, joita tarkastelen, ovat suurinta kansainvälistä medianäkyvyyttä saaneet, joskin näkyvyys Ruotsissa on ollut rajoitetumpaa.

Tietyt asiat ovat muuttuneet aiemmista harjoitustoimintaa koskeneista kirjoituksistani. Syynä tähän on pääasiassa tietotilanteen parantuminen (lue: enemmän lähteitä).

TAUSTA

Ladoga 2013. Ilmavoimien (VVS) harjoitus toteutettiin 22—29.3.2013. Osallistuvat VVS joukot olivat läntisestä sotilaspiiristä (LÄNSP). Harjoituksen vahvuus oli 1000 sotilasta ja 70 ilma-alusta. Ilma-alukset olivat MiG-31, MiG-25RB, Su-27, Su-24M, Su-24MR, Mi-8 ja Mi-24. Harjoituksen aiheet olivat ilmatankkaus, tuntemattomalle kentälle laskeutuminen, ilmatiedustelu, ilmapuolustus ja maajoukon tukeminen.

Harjoituksen aikana tehtiin yli 400 lentosuoritetta päivä- ja yöaikaan. Lennot tehtiin kolmesta tukikohdasta, jotka olivat Khotilovo, Chkalov ja Besovets. Soveltamisen aste oli korkea, eritysesti koskien ohjaajien kykyä havaita ja tuhota ilma- ja maamaaleja.

Strategiset pommikoneet. Ladoga 2013 -harjoituksen loppuvaiheessa VVS:n kaukotoimintailmavoimat (Дальняя Авиация, DA) toimeenpani oman harjoituksen. Kyseinen harjoitus EI sisältynyt Ladoga 2013 -harjoitukseen. Harjoitukseen osallistui mm. seuraavia ilma-aluksia: Tu-160, Tu-95MS, Tu-22M3 ja A-50. Tämän harjoituksen tarkoituksena oli harjoitella strategista pelotetta, mikä toteutettiin lentoina useisiin kohteisiin, joista Ruotsi oli yksi. Lähempää kuvausta tästä harjoituksesta ei tarvita, sitä on käsitelty useammassa blogissa ja uutismediassa viime viikolla @reservofficer1:n erinomaisen tiedonkeruun ansiosta.

SvD grafik. Alternativ länk http://www.svd.se/nyheter/inrikes/sa-har-ovade-ryssland-anfall-mot-sverige_8108914.svd
Bombplan överraskade på långfredagen

Valmiusharjoitus 1(2). Harjoitus toimeenpantiin keskisessä (KESKSP) ja eteläisessä (ESP) sotilaspiirissä 18—21.2.2013. Harjoitukseen osallistui 7 000 miestä, noin sata ajoneuvoa, tykkiä ym. ja 48 ilma-alusta, mm. Su-24, Su-25, Il-76, Mi-8, Mi-24. Harjoituksen päämääränä oli tarkastaa valittujen joukkojen valmius, taistelukunto ja koulutus.

227(?)/98. MhlDiv (Ivanovo) ja 4. IIPJOPO saivat kiitosta tämän harjoituksen aikana. 227. MhlR siirrettiin Ivanovosta Stepsiin (?) 20:lla Il-76 kuljetuskoneella. Laskeutumisen jälkeen rykmentti suoritti 100 km:n taktisen siirtymisen Cherbakuliin (?) ja aloitti taistelutehtävänsä suorittamisen.

4. IIPJOPO:n onnistuineista suorituksista vastasivat rynnäkköhävittäjät. Jotkut koneet eivät kuitenkaan onnistuneet pudottamaan asekuormaansa osoitettuihin maaleihin. Yksi esille noussut tekijä oli ilma-alusten alhainen käytettävyys (n. 66 %), mitä pidettiin vakavana puutteena ja joka käskettiin välittömästi korjattavaksi.

Osumatarkkuus panssarivaunuilla ja taisteluajoneuvoilla oli joissain tapauksissa heikkoa. Ajajien ja mekaanikojen osaaminen todettiin alheiseksi, mikä johti ajoneuvovaurioihin erityisesti 28.(?) mekanisoidussa prikaatissa (KESKSP). Nuoremmilla upseereilla oli heikko tuntemus yksikköjensä materiaalista.

Harjoituksessa todettiin myös päivystävien upseerien hidas vasteaika annettuun valmiuden kohottamiskäskyyn ja huono osaaminen sen välittämisessä eteenpäin komentoketjussa yhtymien valmiuden kohottamiseksi.

Toimeenpantu logistiikan yksityistäminen sai myös kritiikkiä – yhtymillä havaittiin puutteita kunnossapidon ja korjauksen kyvyisssä.

Samanaikaisesti tämän harjoituksen kanssa 12. GUMO toimeenpani (tulkintani mukaan) valmiusharjoituksen. Tämä harjoitus toteutettiin LÄNSP:ssä. Harjoitus käsitti sekä taktisten että strategisten ydinaseiden siirtämisen eurooppalaisten rajavaltioiden läheisyyteen. Suuren määrän ydinaseita kerrotaan siirretyn, mikä loi tiettyä huolestuneisuutta (länsivaltojen taholta) . Kyseessä lienee ollut ydinaseiden siirtäminen eteen työnnnettyihin tukikohtiin keskusvarastoista.

Valmiusharjoitus 2(3). Toimeenpantiin 28.—30.3.2013 ESP:n alueella. Osallistui yli 7 100 sotilasta, n. 250 taisteluajoneuvoa, n. 50 tykkiä ja n. 20 ilma-alusta (Su-24, Il-76, Mi-28N, Mi-35 och Mi-8) sekä 30 eri tyyppistä alusta. Päämääränä tarkastaa valmius/taistelukyky sekä eri joukkojen välinen yhteistoiminta.

A ship of the Russian Black Sea Fleet during large-scale military exercises Russian President Vladimir Putin ordered while flying back from the South African Republic to Moscow. (Screen shot of a video of Zvezda TV channel). (Source: RIA Novosti)

 

Pataljoona/106. MhlDiv (Tula, LÄNSP) sekä osia 45. ErTiedR (Moskova, LÄNSP) osallistui harjoitukseen. 106. MhlDiv:n pataljoonaa (kaikkine asejärjestelmineen) testattiin taistelutehtävissä ennalta tuntemattomassa maastossa.

45. ErTiedR suoritti tiedustelutehtäviä tarkoituksena mahdolistaa merijalkaväen maihinnousuoperaatio.

Mustanmeren laivaston (TF) yksiköt harjoittelivat toimintaa meri- ja ilmahyökkäyksessä sekä meritaistelussa, navigointia, miinanraivausta, toimintaa alusvauriossa sekä merijalkaväen maihinnousua. Osallistuvat ilmayksiköt harjoittelivat lentosuunnistusta rannikko- ja vuoristo-oloissa, pimeälentoa sekä taisteluharjoituksia ja maihinnousun lähitulitukea.

Merijalkaväen maihinnousu suoritettiin Opukissa puolustamatonta rannikkokaistaletta kohti. TF:stä osallistuivat maihinnousualukset Azov (Ropucha-II), Saratov (Alligator), Nicholas Phylchenkov (Alligator) ja Novocherkassk (Ropucha-I) ja Itämeren laivastosta (BF) Kaliningrad (Ropucha) ja Alexander Shabalin (Ropucha). BF:n osasto muodosti harhautusosaston ja TF:n osasto varsinaisen maihinnousuosaston.

Valmiusharjoitusta pidettiin kokonaisuutena onnistuneena ja henkilöstön katsottiin kohdanneen tehtävien asettamat vaatimukset. Päättyneen harjoituksen analysointi toi esille puutteita lähinnä johtamisjärjestelmissä.

Valmiusharjoitus 3(4). Toimeenpantiin LÄNSP:n alueella 27.—30.5.2013. Vahvuus 8 700 sotilasta, 185 ilma-alusta ja 240 ajoneuvoa. Päämääränä oli tarkastaa LÄNSP:n ilmavoimien ja ilmatorjuntayhtymien valmius. Skenaariossa vastustaja toteutti mittavat ilmahyökkäykset Venäjää vastaan sekä risteilyohjuksin että lentokonein. Harjoitus toimeenpantiin voimakkaan häirinnän alaisena.

Ilmavoimien yksiköt harjoittelivat ilmataistelua osin hyökkääviä ilma-aluksia ja osin risteilyohjuksia vastaan. Harjoitus toteutettiin sekä päivä- että yöaikaan. Harjoituksen aikana harjoiteltiin myös ilmatankkausta sekä ilmasta tapahtuvaa taistelunjohtamista ja ilmavalvontaa.

Ilmakuljetusyksiköt toteuttivat S-300 pattereiden siirrot perusryhmityksestä Ashulukin harjoitusalueelle. Useampia momentteja on saattanut sisältyä harjoitukseen, mutta ainoastaan tämän olen löytänyt tähän mennessä.

Ilmatorjuntayksiköihin liittyen neljä (4) S-300 -rykmenttiä siirrettiin Ashulukin harjoitusalueelle ilmateitse, missä ne suorittivat harjoitusmomenttinsa. Annetun tiedon perusteella 11 simuloidusta Venäjää kohti ammutusta risteilyohjuksesta 9 onnistuttiin tuhoamaan tai torjumaan.

Tästä valmiusharjoituksesta tehty alustava johtopäätös on se, että johtamisjärjestelmät eivät täytä tehtävien täyttämisen edellyttämiä vaatimuksia. Harjoituksen johto oli kuitenkin tyytyväinen tulokseen kokonaisuutena, sen osoittaessa, että Venäjän ilmapuolustus kykenee torjumaan alueensa koskemattomuuden loukkaukset sekä ilma-aluksia että risteilyohjuksia vastaan, ja presidentti Putinin ilmaistua tyytyväisyytensä.

Muuta. Näiden suurten medianäkyvyyttä saaneiden harjoitusten lisäksi on järjestetty suuri määrä pataljoonaharjoituksia. Kolmannen vuosineljänneksen ajalle on suunniteltu noin 500 pienempää harjoitusta.

MERKITYS

Kaikissa valmiusharjoituksissa johtamisjärjestelmä on noussut esiin heikkoutena. Osin siksi, että henkilöstö ei osaa käyttää sitä, ja osin siksi, että se ei toimi tyydyttävästi. Tämä on heikkous, jota Venäjän vastustaja voisi käyttää saadaksen johtamisyliotteen ratkaisukohdassa.

Maahanlasku- ja merijalkaväkiyhtymiä voidaan pitää yleisesti korkeatasoisina, sillä juuri näiden yhtymien on valmiusharjoitusten yhteydessä kerrottu vastanneen asetettuihin vaatimuksiin.

Kolme suurempaa harjoitusta toteutettiin enemmän tai vähemmän rinnakkaisesti: Ladoga 13, DA:n strategisen pelotteen harjoitus ja valmiusharjoitus 2. Maantieteellisesti harjoitukset tapahtuivat LÄNSP:n ja ESP:n alueella, DA:n harjoituksen kattaessa isomman alueen. Tämä saattaa viitata yleisesikunnan samanaikaiseen johtamisharjoitukseen huomioiden harjoitusjoukkojen suuren vahvuuden.

DA:n harjoitus ansaitsee enemmän selvennystä. Helposti on kuviteltavissa skenaario, jossa yhtäältä torjuttiin länsivaltojen ilmavoimat (Ladoga) ja toisaalta iskettiin länsivaltioihin kaukotoimintailmavoimilla. @reservofficer1 muodostaman kuvan mukaan DA:n täytyy lentää Suomen sivuitse päästäkseen Atlantille. Samanaikainen LÄNSP:n harjoitus saattaa viitata skenaarioon, jossa harjoiteltiin iskua Natoa vastaan sen hyökätessä.

LÄNSP:n ilmapuolustusjoukkojen kyky kohdata korkeateknologinen vastustaja vaikuttaa hyvältä, ottaen huomioon sen että valmiusharjoitus toteutettiin voimakkaan elektronisen sodankäynnin aikana. Tämä yhdistettynä yhteistyöhön Valko-Venäjän kanssa ja suunniteltuun ilmavoimien ja ilmatorjuntajoukkojen etuvoittoiseen sijoittamiseen luo riittävän puskurivyöhykkeen Venäjälle.

Taktisten ja strategisten ydinaseiden etupainotteista sijoittamista pidän henkilökohtaisesti huolestuttavana, sillä se viittaa aikaisemman 80-luvun ajatusmallin muuttumiseen (so. ydinaseiden käytöllä on vain tappiollisia seurauksia).

JOHTOPÄÄTÖKSET

Mainittuihin puolustushaaroihin on ensimmäisen ja toisen vuosineljänneksen aikana kohdistunut valmiusharjoitus. Tämä viittaa osaltaan siihen, että ylempi johtoporras (esimies) haluaa luoda selkeän kuvan siitä, miten asevoimien uudistus etenee, ja toisaalta siihen, että saatuihin raportteihin täysin ei luoteta, vaan haluataan itse muodostaa kuva asevoimien tilasta.

Venäjä vaikuttaa tuttuun tapaan harjoittavan pienempiä, mutta strategisesti tärkeitä yhtymiä suurempien harjoitusten kehyksessä. Etunä tässä on mahdollisuus salata toimintaa (esim. radiolähetteet yms) taustahälinään, mikä vaikeuttaa vastapuolen tiedustelua ja johtopäätöksien tekemistä.

Se mitä voimme nähdä, on kaksi erillistä jaksoa, jolloin ydinasejoukkoja on harjoitutettu isompien harjoitusten yhteydessä. Näitä yhtymiä tulee tarkkailla Zapad 13 aikana, jotta voidaan muodostaa selkeämpi kuva siitä, kuinka doktriinissa lausuttu ydinaseiden käyttö konfliktissa toteutetaan operatiivisesti.

Mitä tulee matalaan lähtötasoon (käänt. huom. ”mycket låg nivå”), niin mielestäni viimeisin LÄNSP:n valmiusharjoitus osoittaa, että Venäjän asevoimien taso ei enää ole matala; Venäjällä on valmiina joukkoja ja kalustoa, joiden kyky on parempi kuin omamme.


Originalet här: Rekapitulering av övningsverksamhet 1-2 Kv 2013.
Tack Jägarchefen! Du kan också följa Jägarchefen på Twitter.

Keisarille viimein vaatteita (Venäjän merijalkaväen kehitys)

Käännös, alkuperäinen teksti ruotsiksi

Islanti tauolle

Suomalais-ruotsalaiselle osallistumiselle Islannin ilmatilan valvontaan saatiin päätös, jota käsitellään eduskunnassa ensi vuoden alkupuolella. Ilman aseistusta lähteminen on vähän laimeaa, mutta keskustelut ja lausunnot osoittavat että tahtoa löytyy. Olen edelleen samaa mieltä kuin aiemmin. Mitä ja miten valvotaan ei ole tärkeää, kunhan perille päästään. Islanti on ulkopoliittinen avaus pohjoismaisesta solidaarisuudesta.

Valitettavaa on se, että Suomi näyttää jäävän vaille kunnollista säädösvalmistelua, joka mahdollistaisi vastaavat operaatiot tulevaisuudessa. Jää pää vetävän käteen. Mihin säädöksiä tarvitaan? Islanti on ulkopolitiikkaa ja ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.”[1] Eduskuntakin vaikuttaa olevan näillä linjoilla vaatiessaan ainoastaan selontekoa.

Puolustusvoimat, tai mikä tahansa viranomainen, voi ainostaan käyttää lakiin perustuvaa julkistaa valtaa. Laki sallii Lissabonin sopimuksen ja solidaarisuuden viitekehyksessä ainoastaan osallistumisen ”avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta.”[2] Kaikki muu toiminta valtakunnan rajojen ulkopuolella kuuluu sotilaallisen kriisinhallinnan piiriin. Puolustusvoimien muista tehtävistä voidaan säätää erikseen.

Ruotsissa asia vaikuttaa ainakin puolustusvoimien osalta helpommalta vuoden 2009 pienehkön säädösmuutoksen jälkeen. Puolustusvoimien tarkennetuksi tehtäväksi tuli ”puolustaa Ruotsia ja edistää [Ruotsin] turvallisuutta kotimaassa ja kansainvälisesti. […] sekä turvata Ruotsin suvereeneja oikeuksia ja kansallisia etuja valtakunnan rajojen ulkopuolella.”[3]

Ehkä juuri tästä syystä molempien maidemme poliitikot eivät keksi hyvää nimeä Islannin operaatiolle. Hävittäjätorjunta, tunnistuslennot ja ”air policing” kuullostavat kauheilta, ilmavalvonta vähän päämäärättömältä ja mitäänsanomattomalta ja harjoitustoimintassa on jo valheen makua. Hävittäjillä lähteminen edistää vain marginaalisesti sotilaallisten suorituskykyjemme ylläpitoa ja kehittämistä, mutta ilmavoimien tähtäimeen onkin laitettu poliittiset tavoitteet.

Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

(tässä vielä kertauksena Häkämiehen puhe vuodelta 2007.)
Venäjä on käynnistänyt asevoimien uudistuksen, jonka tarkoituksena on modernisoida asevoimat vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena ovat pienemmät, teknologisesti kehittyyneemmät ja korkean toimeenpanovalmiuden omaavat joukot. Uudistusta ajaa korkein johto ja Putin näyttää viimeaikaisten tapahtumien valossa olevan tosissaan. Raapaisin tätä uudistusta pintapuolisesti aikaisemmassa kirjoituksessani.

Teen nyt katsauksen Venäjän merivoimiin ja merijalkaväen kehittyvään kykyyn. Tarkempia tietoja muun muassa siitä teknologiasta, johon tässä viittaan löytyy ruotsalaisista blogeista Observationsplatsen ja Brezjnev’s blog. Cornucopia-blogista löytyy erityisen ansiokas, uskomattoman hieno ja äärimmäisen kattava koonnos aiheesta. En tuo lisää yksityiskohtia, vaan tarkastelen kolmea mielestäni keskeistä sotilaallista kyvykkyyttä, jotka näyttävät kehittyvän kohti tavoitetilaa nopeasti ja hyvässä järjestyksessä.

  1. Voiman keskittäminen/Mistral. Syyskuussa 2009 saimme tietää, että Venäjä hankkii yhden maihinnousualuksen Ranskasta ja tulevaisuudessa rakentaa itse 3-4 samanlaista. Pelkästä aikeen ilmoittamisesta on sitten edetty nopeasti. Kotimainen vastarinta ulkomaisen kaluston ostamiselle on vaiennettu, Nato-maiden vastustus on käännetty vienti- ja kauppamahdollisuuksiksi, Ka-52 -helikopteria on koelennätetty Mistralilta ja onpa yksi iso venäläinen yritys potkittu ulos projektista. Mistralkauppa etenee kuin juna.
    FNS Tonnerre (L9014) port astern. Source: Defense Industry Daily
    FNS Tonnerre (L9014) port astern. Source: Defense Industry Daily
    Yleistiedot Vladivostok-luokka (sis. epävarmaa tietoa)
    Uppouma Pituus Leveys Korkeus
    21 300 tonnia 199 m 32 m 64 m
    Huippunopeus Miehistö Toiminta-aika Kantama
    18,8 solmua 150–160 30-180 vrk 5 800 mpk @18 sol
    10 700 mpk @15 sol
    Aseistus ItO 3M87 Kashtan/9M96 Redut(?), 2×30 mm AK-630, 4×12,7 mm rskk
    Kuorma 900 hlöä (lyhytaik), 450 hlöä (6 kk);

    16 x Ka-27/29/31/52, 60xBTR-80/46xBMP-3

    vaihtoehtoisesti

    13xT-80/90+46xBTR-80

    Lisätietoja Arktiseen merenkulkuun jäävahvistettu runko.
    Lämmityslaitteet kansilla ja suojatiloissa

    Päätös ostaa ulkomaista on tahallinen epäluottamuslause kotimaiselle aseteollisuudelle ja sen kyvylle toimittaa materiaalia sopimuksen mukaan, ajoissa ja ilman korruptiota. Samalla jatketaan trendiä ostaa järjestelmien osia ulkomailta. Mistralkauppa panee myös vauhtia niihin maavoimien ja merivoimien hankkeisiin, jotka eivät etene odotusten mukaisesti. Ennen venäläiset asevalmistajat kilpailivat keskenään. Nyt uhkana on korvaaminen ulkomaisilla aseilla. Menetettyjen ruplien lisäksi hävittävänä on arvostus ja vaikutusvalta. Kahden viimeisen kääntöpuolta voidaan myös kuvata sanoilla ”арест” ja ”ГУЛаг”, joten ulkomainen pelote on vahva.

    Lisäys, alkup. 8.10. klo 10: Observationsplatsen raportoi että Mistraliin hankitaan L-CAT maihinnousukatamaraaneja.

  2. Amfibiotaistelu/Merijalkaväki. Venäjän merijalkaväki elää renesanssia. Maihinnousut ja ”expeditionary warfare” eivät ole kuolemassa. Hyvänä osoituksena tästä ovat Zapad-harjoitukset, jotka kooltaan alkavat muistuttaa menneitä aikoja. Merijalkaväen uusia tehtäviä kaukana rannoilta ei myöskään pidetä harhaoppina, kuten aika ajoin Yhdysvaltain merijalkaväessä. Viiden uuden, erityisesti Vladivostok-luokkaa (Mistral) varten räätälöidyn merijalkaväkipataljoonan perustaminen parantaa merkittävästi venäläistä kykyä sellaisiin maihinnousu-maahanlaskusotatoimiin, joita meilläkin sotapeleissä tarkasteltiin parisenkymmentä vuotta sitten. ”Mistralov”-pataljoonien iskuvoiman muodostavat kolme merijalkaväkikomppaniaa, joista yksi on ilmakuljetteinen ja yksi varustetaan BMP-3F amfibiotaisteluajoneuvoilla. BTR-80 miehistönkuljetusvaunujen osittainen korvaaminen taisteluajoneuvoilla parantaa huomattavasti jalkaväen tulivoimaa. Merkillepantavaa on, että vakautettujen aseiden kantama ja lukumäärä kasvaa (100 ja 30 mm tykit ja 7,62 mm kk:t) ja puolustajan aika ja tila torjua maihinnousu pienenee. Lisääntynyt merijalkaväen, maahanlasku- ja ilmarynnäkköjoukkojen yhteisharjoittelu merkitsee puolestaan kykyä vallata suurempia sillanpääasemia.
    Indonesian Armed Forces BMP-3F
    Indonesian Armed Forces BMP-3F. Source: PetroTimes, 18/04/2012
    Yleistiedot BMP-3F
    Pituus 7,20 m
    Leveys 3,30 m
    Korkeus 2,45 m
    Paino 18,7 tonnia
    Nopeus 70 km/h maa, 10 km/h vesisuihkupropulsio
    Kantama 600 km maalla, 7 tuntia vedessä
    Moottori UTD-29M diesel @ 450 hv
    Aseistus 100 mm 2A70; 30 mm 2A72; 3 x 7,62 mm kk PKT
    Ampumatarvikkeet 48×100 mm, 500×30 mm, 6000×7,62 mm
    Miehistö johtaja, ajaja, ampuja ja 7 sotilasta
    Muuta Uintikykyinen aallonkorkeuteen 1,25 m. Kyky tuhota maaleja (4x4m) 0,5 m aallonkorkeuksiin.
    Indonesia Armed Forces BMP-3F taking people for a river ride

    Viisi uutta merijalkaväkipataljoonaa ovat tässä vaiheessa vain ilmaistu aikomus ja BMP-3:n tehdaskapasiteetti on varattu Indonesialle vielä joksikin aikaa. Viime vuodet ovat kuitenkin parantaneet merijalkaväen julkisuuskuvaa, mikä edistää rekrytointia. BMP-3:n onnistuneet kaupat tuovat varmasti tuulta purjeisiin kotimaisiin hankintoihin.

  3. Ilmatulituki/helikopterit. Voimakas panostus helikopteriaseeseen, parantaa kykyä tukea maihinnousua taistelualueen syvyydessä. Kasvanut hekojen määrä vaatii vastaavasti puolustajalta enemmän ilmatorjuntaohjuksia. Hekojen lopullinen aseistus lienee pelkistetympi, kuin mitä nyt mediassa esitellään, mutta 30 hekosta saadaan varmasti räätälöityä kuhunkin tehtävään tarvittava kokoonpano. Helikopteriaseesta tulee lähes ylivoimainen uhka, kun asesituksena ovat Kh-35 (AS-20 Kayak) meritorjuntaohjukset ja muut tehokkaat asejärjestelmät. Näissäkin kaupoissa ranskalaisilla on sormet pelissä.
    Ka-52 on Mistral flight deck
    Yleistiedot Ka-52K
    Pituus 14,20 m
    Korkeus 4,90 m
    Siipiväli (runko) 7,30 m
    Tyhjäpaino 7700 kg (?)
    Suurin lentoonlähtöpaino 10 800 kg
    Suurin nopeus 310 km/h
    Matkanopeus 250 km/h
    Kantama 520 km
    Kattokorkeus 5500 m
    Moottori 2 x VK-2500 @ 2 x 2400 hk
    Aseistus 30 mm 2A42, 12x9K121 Vikhr, 4x9K38 Igla-1V,
    80xS-8 80 mm, 20xS-13 122 mm raketit,
    Kh-31 rynnäkköohjus, Kh-35 meritorjuntaohjus
    Tehtävä Tuhota panssarivaunuja ja helikoptereita,
    tiedustelu, ilmatulituki
    Lisätiedot Korroosiosuojattu, taittuvat lavat, lämmityslaitteet

Ennen muuta uusi Vladivostok-luokka merkitsee selvää tavoitetason nostoa venäläisen ”expeditionary warfaren” osalta. Kahdella jäävahvistetulla ja lämmitetyllä aluksella — toinen Pohjoisessa laivastossa ja toinen Tyynenmeren laivastossa — Venäjän merivoimat kykenevät suostuisissa olosuhteissa helposti keskittämään voimansa sotatoimiin joko Pohjois-Euroopassa tai Tyynellä merellä. Mistraloveja markkinoidaan joskus lännen suuntaan monitoimialuksina, jotka erityisesti parantavat Venäjän kykyä osallitua kansainväliseen kriisinhallintaan ja humanitaarisiin avustusoperaatioihin. Varmasti näin, mutta ensisijaisesti ne ovat hyökkäysaseita. Eräs nykyäänkin arvostettu neuvostostrategi määritteli melkein sata vuotta sitten mikä on venäläisen sotavoiman käyttöperiaate:

Tästä seuraa tarve vaalia armeijassamme suuren aktiivisuuden henkeä [ja toteuttaa tehtävät] energisillä, päättäväisillä ja rohkeilla hyökkäysoperaatioilla.

Mihail Vasiljevitš Frunze (alkuperäisteksti)

Lisätessämme yhtälöön ballististen ohjusten voimakkaan kehityksen ja sijoituksen, tarkasteltavana on kohta kyky, jota Tom Clancy yli 20 vuotta sitten kirjoissaan kuvasi. Valitettavasti tämä kyky ei ole fiktiota — vaikka kun saamme kuulla hankkeiden kommeluksista, korruptiosta ja myöhästymisistä, on kuitenkin syytä pitää mielessä, että kyvyt realisoituvat joka tapauksessa ennen vuotta 2020.

Förmågelyft amfibie marininfanteri

Suomenkielisen version löydät täältä.

Slut Paus Island

Det blev ett beslut om finsk-svenskt deltagande i Islands luftförsvar (som behandlas i riksdagen nästa år). Lite urvattnat med obestyckat flyg, men diskussionerna och uttalanden visar att man i varje fall vill. Jag håller fast vid det jag tidigare sagt; det är inte så viktigt vad vi egentligen övervakar på Island, bara vi kommer dit. Island är i högsta grad ett utrikespolitiskt beslut om nordisk solidaritet.

Det beklagliga i det hela är att Finland verkar bli utan en ordentlig författningsberedning, som skulle möjliggöra liknande insatser i framtiden. Nästa gång lär det bli ett likadant huvudbry.

Vart behövs nya författningar? Islands luftförsvar är ju utrikespolitik och ”Finlands utrikespolitik leds av republikens president i samverkan med statsrådet”[1]. Riksdagen verkar vara på samma linje, då det endast ställts krav på en redogörelse.

Försvarsmakten, eller vilken annan myndighet som helst, kan endast utöva den offentliga makt som föreskrivs i lag. Lagen tillåter – inom ramen för Lissabonfördraget och solidaritet – endast ”deltagande i lämnande av bistånd till en annan stat till följd av en terroristattack, en naturkatastrof, en storolycka eller någon annan motsvarande händelse”[2]. Allt annat agerande utanför rikets gränser sker inom ramen för militär krishantering. Om försvarsmaktens övriga uppgifter kan endast bestämmas särskilt med förordning eller lag.

I Sverige verkar det för försvarsmaktens del vara lite lättare sedan år 2009 efter en obetydlig författningsändring, då den övergripande uppgiften blev att ”kunna försvara Sverige och främja svensk säkerhet genom insatser nationellt och internationellt. […] samt värna Sveriges suveräna rättigheter och nationella intressen utanför det svenska territoriet”[3].

Av dessa anledningar är det så förbannat svårt för våra finska och svenska politiker att vettigt benämna Islandsinsatsen – incidentberedskap, jaktförsvar eller ”air policing” låter riktigt hemska, luftövervakning lite mållöst och intetsägande, övningsverksamhet är en omskriven lögn. Insats med jaktflyg bidrar endast marginellt till att utveckla eller upprätthålla militära förmågor, men vi jagar politiska mål med vårt flygvapen.

Ryssland, Ryssland, Ryssland…

(Om du funderar över rubriken, så ta en titt här)

Ryssland har påbörjat en reform vars syfte är att modernisera de väpnade styrkorna till och med 2020. De ska bli mindre, teknologiskt mera avancerade och ha en högre insatsförmåga. Reformen drivs av den högsta ledningen och signalerna tyder på att Putin menar allvar. Jag behandlade den ryska reformen ytligt i ett av mina tidigare inlägg.

Uppdaterat 10 nov kl 10: Putin avskedar Makarov.

Jag vill ta en titt på det som jag tycker vi kan se som ett snabbt lyft av ryska marinen och dess förmåga till amfibiestrid. För en mera gedigen genomgång av den teknik jag här hänvisar till, så rekommenderar jag varmt till exempel Observationsplatsen och Brezjnev’s blog. På Cornucopia hittar du en otroligt fin sammanställning över ämnet. Jag har inga nya detaljer att tillföra, men vill fokusera på tre väsentliga förmågor, som verkar skrida mot mål raskt och i god ordning.

  1. Kraftsamla/Mistral. I september 2009 fick vi veta att Ryssland inledningsvis ska skaffa ett landstigningsfartyg från Frankrike och möjligen bygga 3-4 till i Ryssland. Från en uttalad avsikt avancerade man snabbt med att tysta ned anhängarna av inhemsk produktion, vända om motstånd i Nato-länder till exportmöjligheter, provflyga Ka-52 på Mistral och avfärda ett ryskt företag från affären. Mistralaffären är on track.

    FNS Tonnerre (L9014) port astern.

    FNS Tonnerre (L9014) port astern. Source: Defense Industry Daily

     

    Faktaruta Vladivostok (innehåller osäker information)
    Deplacement Längd Bredd Höjd
    21 300 ton 199 m 32 m 64 m
    Maxfart Räckvidd Besättning
    18,8 knop 5800 nm (18 kn)
    10700 nm (15 kn)
    150–160
    Bestyckning Last Uthållighet
    Lvrb 3M87 Kashtan/9M96 Redut(?)
    2×30 mm AK-630
    4×12,7 mm ksp (?)
    900 pers (kortvarigt)
    450 soldater (6 mån)
    16 x Ka-27/29/31/52
    60xBTR-80/46xBMP-3
      alternativt
    13xT-80/90+46xBTR-80
    30-180 dygn
    Övrigt
    Förstärkt skrov för arktisk sjöfart
    Värmeanläggningar i hangarer och på däcket

     

    Beslutet att köpa utländskt är en avsiktlig misstroendeförklaring till den egna industrins förmåga att leverera enligt avtal, tidsfrist och utan korruption. Samtidigt är det en fortsättning på trenden att köpa delar av teknik från utländska företag. Avsikten med affären kan även tänkas vara att sätta fart på de av arméns och flottans materielprojekt, som inte framskrider enligt förväntningar. Tidigare har vapenfabrikerna endast konkurrerat med varandra. Nu finns hotet om att bli ersatt av utländska företag. Något som förutom förlorade rubel, även betyder förlorad prestige och inflytande. Säkert avskräckande då de senare tämligen lätt förvandlas till ”арест” och ”ГУЛаг”.

    Tillägg 8 okt kl. 10: Observationsplatsen berättar att Mistral förstärks med L-CAT landstigningskatamaraner.

  2. Amfibiestrid/Marininfanteri. Det ryska marininfateriet lever igen en renässansperiod. Landstigningar och ”expeditionary warfare” är inte döda, vilket återupptagandet av Zapad-övningarna i bekanta volymer bevisar. De nya uppgifterna långt ifrån havet anses inte heller vara irrlära, såsom ibland inom den amerikanska marinkåren. Uppställandet av fem nya marinfanteribataljoner särskilt avsedda för tjänst på Vladivostok-klassen (Mistral) innebär en kraftig ökning i rysk förmåga att utföra landstignings- och luftlandsättningsoperationer i de storleksklasser som krigsspelades hos oss vid slutet av kalla kriget.

    De nya Mistral-bataljonerna ska ha tre manöverenheter, varav en ska vara luftburen och en utrustad med amfibiestridsfordon av typen BMP-3F. Ersättandet av en del av BTR-80 transportfordonen med stridsfordon ökar betydligt infanteriets eldkraft. Särskilt bör noteras att en ökad räckvidd hos de stabiliserade vapnen (100 mm, 30 mm kanoner och 7,62 mm maskingevär) bidrar till att minska möjlighetna att bekämpa landstigningen över tid och rymd. Ökad samövning av marininfanteri och luftlandsatta styrkor innebär att landstigningar kan riktas mot större brohuvuden.

    Indonesian Armed Forces BMP-3F
    Indonesian Armed Forces BMP-3F. Source: PetroTimes, 18/04/2012

     

    Faktaruta BMP-3F
    Längd 7,20 m
    Bredd 3,30 m
    Höjd 2,45 m
    Vikt 18,7 ton
    Hastighet 70 km/h land
    10 km/h vattenjet
    Räckvidd 600 km land, 7 timmar till sjöss
    Motor UTD-29M diesel @ 450 hp
    Beväpning 100 mm 2A70; 30 mm 2A72; 7,62 mm ksp PKT
    Ammunition 48×100 mm, 500×30 mm, 6000×7,62 mm
    Besättning chef, förare, skytt och 7 soldater
    Övrigt Sjöduglig i våghöjder upp till 1,25 m. Kan bekämpa mål (4x4m) i våghöjder upp till 0,5 m.

     

    Indonesia Armed Forces BMP-3F taking people for a river ride

     

    De fem nya bataljonerna är i detta skede blott en avsiktsförklaring och fabrikskapaciteten för BMP-3 går till Indonesien någon tid framöver. De senaste åren har dock varit ett imagelyft för marininfanteriet, vilket gynnar rekryteringen, och med lyckade exporter av BMP-3, så torde inhemska affärer snabbt få medvind.

  3. Flygunderstöd/Helikoptrar. En samtidig kraftig satsning på helikoptervapnet, innebär en ökan förmåga att stöda landstigningar genom att förinta mål på djupet. Ett ökat antal hkp leder följaktligen till ett ökat behov av luftvärnsrobotar hos försvararen. Utrustningen av helikoptrarna kommer säkert att se enklare ut än det som nu figurerar i artiklar, men av 30 helikoptrar lär man kunna skräddarsy det man behöver för de flesta uppdragen. Bestyckade med Kh-35 (AS-20 Kayak) sjömålsrobotar och ett flertal andra effektiva vapensystem utgör de ett nästan överlägset hot. Även på detta hörn är fransmännen inblandade.

    Ka-52 on Mistral flight deck

     

    Faktaruta Ka-52K
    Längd 14,20 m
    Höjd 4,90 m
    Spännvidd 7,30 m
    Tomvikt 7700 kg (?)
    Max startvikt 10 800 kg
    Max hastighet 310 km/h
    Marschhastighet 250 km/h
    Räckvidd 520 km
    Takhöjd 5500 m
    Motor 2 x VK-2500 @ 2 x 2400 hk
    Beväpning 30 mm 2A42, 12x9K121 Vikhr, 4x9K38 Igla-1V,
    80xS-8 80 mm, 20xS-13 122 mm raketer,
    Kh-31 jaktrobot, Kh-35 sjömålsrobot
    Uppgift Förinta pansarfordon, bekämpa helikoptrar,
    spaning, flygunderstöd
    Övrigt Korrosionsskyddad, vikbara rotorer, värmeanläggning

     

Framför allt betyder den nya Vladivostok-klassen ett förmågelyft för rysk expeditionär krigsföring. Med två isförstärkta fartyg med varma hangarer – det ena vid Norra Flottan och andra vid Stillahavsflottan – kan den ryska flottan vid gynnsamma förhållanden enkelt kraftsamla till en insats i Norra Europa eller Stilla Havet. Mistral-skeppen marknadsförs ibland västerut som ett fredsverktyg, som ger Ryssland bättre färdigheter för internationella krishanteringsuppdrag med inslag av humanitära insatser. Javisst, men först och främst är det fråga om anfallsvapen. En även i nutid uppskattad sovjetstrateg har för länge sedan fastställt vilken anda som genomsyrar den ryska armén.

From this follows the need to [nurture] the spirit of our army in the greatest activity […] [to complete] [tasks] by energetic, decisive and brave offensive operations.

Michail Vasiljevitj Frunze (originaltexten)

Då vi ännu lägger till den senaste utvecklingen och placeringen av ballistiska robotar, så lutar det mot en förmåga inte helt olik den som bland annat Tom Clancy beskrev för över 20 år sedan. Tyvärr är detta förmågelyft inte fiktion. Även om när vi får läsa om missöden, korruption, förseningar och annat på vägen, så det värt att inse att förmågorna kommer att existera innan 2020.

Risktagning. Tankar om försvarsreformen.

Suomenkielinen versio alempana.

Nu är det sagt. Kommendören för försvarsmakten, general Ari Puheloinen, har fått efterlängtat flankstöd av statsministern Jyrki Katainen i sin bedömning att nedskärningarna av försvarsbudgeten till och efter 2015 kommer att innebära en risktagning avseende vår försvarsförmåga.

Bild: Försvarsmakten | Kuva: Puolustusvoimat
Bild: Försvarsmakten | Kuva: Puolustusvoimat

Generalen var tidigt ute med sitt budskap. Tyvärr gick försvarschefens sotto voce uttalande förbi de flesta, då löpsedlarna på våren dominerades av petitesser som Dragsvik. Ståhejet kring vilka garnisoner skulle läggas ner och intresset för parti- och regionalpolitiskt relevanta frågor resulterade i sex bortkastade månader i en ytterst snäv reformttidtabell. Soldater är plikttrogna och generalen leder med exempel. Även utan ”politisk styrning” angående den identifierade risken har han haft sin stab på högvarv i syfte att ta fram alternativ till hur försvaret löser sin uppgift i olika scenarier.

Ekvationen är enkel. Hittills har försvaret haft en sund balans mellan personalutgifter (betala löner), verksamhet (öva för krig) och materiel (köpa vapen). Då den årliga prisstegringen hos krigsmateriel är 1–7 % brantare än för övriga varor och förnödenheter, så måste försvaret anpassa genom att minska både personal och verksamhet. För materielanskaffningar ska fortfarande en tredjedel av anslagen reserveras.

(Läs gärna den fullständiga FOI rapporten här)

För att trygga materielanskaffningar krävs att försvarsanslagen höjs efter 2015. En sådan höjning tryggar dock endast materielen. Resultaten blir att folket får en försvarsmakt som har en för strid lämpad utrustning, men begränsad förmåga att använda den. Denna begränsade förmåga orsakas av bristande kompetensutveckling och otillräcklig övning i fält. Från och med 2009 har övningsmängderna (terrängdygn) hos krigsförband sjunkit under en acceptabel miniminivå och ligger nu klart under 30 dygn per krigsplacerad soldat i manskapsuppgift. Många officerare har bedömt detta vara otillräckligt för förmågeutveckling och även utgöra en risk för tjänstgöringssäkerheten. En eventuell höjning av försvarsanslagen skulle säkra materielen, men inte öka övningsmängden.

Försvarsreformen – lösningsmodellen som ska vidmakthålla en trovärdig försvarsförmåga – kommer att rikta årsverken till försvarets kärnuppgifter genom att sänka ledningsstrukturen, rationalisera stödtjänster och omorganisera logistiken. Nettominskningen av 2100 årsverken kommer alltså inte att drabba förmågan att utbilda krigsförband i fält. Försvarsmakten kommer att spara de 250 miljoner euro som krävs. Man kan med gott samvete och ett rågat mått ironi konstatera att Försvarsmakten 2015 kommer att ha verksamheten, kostnaderna och finansieringen i balans.

Det finns ännu ingen konkret lösning för att säkra tillräcklig övning. Verksamheten kommer att ligga på en låg nivå samtidigt som försvarsmakten tar i bruk ett nytt stridsätt, med en hög ambitionsnivå och fokus på rörlighet, samverkan mellan system och teknisk överlägsenhet. I det nya stridssättet ska effekten (verkan) vara betydligt mera än summan av delarna. Materielen som stöder detta stridssätt består av obemannade luftfarkoster, lednings- och övervakningssystem, utrustning för mörkerstrid, sprängladdningar och robotsystem. Mindre förband åstadkommer en samordnad verkan genom en överlägsen integrerad lägesbild. Nyttjandet av tekniskt avancerade system kräver en tekniskt orienterad personal med hög kompetens. Kompetens skaffas genom utbildning. Kompetensen översätts till effekt genom övning i fält.

Försvarsdebatten i Finland ligger tyvärr kvar på det enkla planet och handlar om materiel. Det största hotet mot krigsförbandens förmågor kommer inte från brister i materiel, utan brister i övning.

Försvarsmaktens krigstida prestationsförmåga baserar sig på [personalens] kunnande. Med ett tillräckligt antal terrängdygn, fartygsdygn och flygtimmar skapas baskunnandet hos de värnpliktiga och de anställda.

Försvarsminister Stefan Wallin, 30 maj 2012.

Framtagningen av ett nytt stridssätt medför ett krav på ökad övningsverksamhet. Tidigare har vår personal med hög kompetens producerat förband med utmärkta förmågor. Dessa förband har tillämpat väl beprövade stridsätt, som har haft grunden i en robust forskning och en gedigen utbildningsmetodik. Produktionen av förband med nytt stridssätt ska börja 2013. Forskningen bakom stridsättet verkar vara sund, men den har inte ännu översatts till reglementen och handböcker. Befälet som ska leda produktionen och vara chefer för dessa förband är inte ännu fullt utbildade. Den förmåga som vi vill skapa med det nya stridsättet kan inte nås innan samtliga förband är fullt producerade och övade. Framtiden innehåller många om – om produktionscykeln är kort; om förbanden utrustas med sin materiel enligt planerad tidtabell; om inga större ändringar i utbildningen eller utvecklingar i stridssättet sker och om en tillräcklig övningsmängd tryggas, får vi fullt utvecklade förmågor tidigast 2020.

Det står klart att försvarsanslagen måste korrigeras. Med en korrigering av försvarsanslagen kan övningsmängden lyftas till rätt nivå. Trots dessa åtgärder finns risken kvar i flere år. Det är svårt att bedöma hur acceptabel risken är. Ryssland är inne i en omfattande försvarsreform, som ska producera en modern armé om tio år. Större övningsmängder, omfattande materielanskaffningar samt en omfattande reform av personalförsörjningen och -utbildningen ska bidra till en transformation från en konventionell kalla krigets armé till en mera modern vapenmakt. Rysslands reform är aktuell och brådskande – låga övningsmängder, korruption i materielprojekt och stora problem hos personalens tjänsteförhållanden har lett till en nedsatt insatsförmåga hos flere förband. Visserligen har de konstant stridsberedda insatsförbanden löst sina uppgifter enligt krav i flere kriser. Den nya höga ambitionsnivån återspeglas också i vårt närområde, den ryska flottan ska ställa upp åtminstone fem nya marinfanteribataljoner, avsedda för tjänst på de nya Mistral-landstigningsfartygen (Analytisk bakgrund för Mistral-affären hittar du här).

Det gäller att noggrant bedöma hurdana risker vi vågar ta i olika skeden av försvarsreformen. Riskerna är aldrig konstanta utan ändras enligt omgivningen. Då flere aktörer gör små justeringar kan den resulterande kursändringen bli betydande. Vi bör observera vår omgivning och vara flexibla. Att idag göra finansieringsbeslut för 2015 är kanske inte helt realistiskt.


Otetaan riskiä. Ajatuksia puolustusvoimauudistuksesta.

Nyt se on sanottu. Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen, on saanut arvioinnilleen riskinotosta kaivattua sivustatukea pääministeri Jyrki Kataiselta. Nykytasolleen jäävä tai laskeva puolustusvoimien rahoitus merkitsee vuoden 2015 jälkeen keskeisten suorituskykyjen heikkenemistä. Puolustusjärjestelmän osalta ollaan siis ottamassa merkittävä riski.

Bild: Försvarsmakten | Kuva: Puolustusvoimat
Bild: Försvarsmakten | Kuva: Puolustusvoimat

Kenraali totesi tilanteen hyvin aikaisin. Valitettavasti helmikuussa pehmeään ääneen lausuttu kanta meni useimmilta ohi, kun lööppejä koristivat Dragsvikin kaltaiset risahdukset. Hälinä lakkautettavien varuskuntien ympärillä ja kiinnostus puolue- ja aluepoliittisesti tärkeämpiä kysymyksiä kohtaan peitti komentajan huolen yli puoleksi vuodeksi. Sotilaat ovat velvollisuudentuntoisia ja puolustusvoimain komentaja on tässäkin ollut esimerkki. Ilman tarvittavaa ”poliittista ohjausta” hän on laittanut esikuntansa koville tuottaakseen toimintavaihtoehtoja tilanteeseen, jossa rahoitus ei muutu.

Yhtälö on yksinkertainen. Puolustusvoimilla on ollut kustannustehokas tasapaino henkilöstö-, toiminta- ja materiaalimenojen kesken. Sotavarustuksen muuta materiaalia 1—7 % suurempi vuotuinen hinnannousu on johtanut tilanteeseen, jossa toimintaa on sopeutettava. Sopeutus kohdistuu henkilöstömenoihin ja toimintaan. Materiaalihankintoihin käytettävä kolmannes turvataan jatkossakin.

Materiaalihankintojen turvaamiseksi tarvitaan puolustusbudjetin korotusta vuoden 2015 jälkeen. Korotus turvaa kuitenkin vain ja ainoastaan materiaalin. Tuloksena on puolustusvoimat, jolla on hyvä sotavarustus, mutta puutteellinen osaaminen ja riittämätön harjoittelu sen käyttöön. Alus- ja maastovuorokausien sekä lentotuntien määrä on vuodesta 2010 laskenut minimitasolle tai sen alle ja maastovuorokausien osalta maavoimissa ollaan alle kolmessakymmenessä vuorokaudessa sotilasta kohden. Monet upseerit ovat todenneet tämän tason riittämättömäksi ja jopa palvelusturvallisuutta vaarantavaksi. Henkilöstö- ja toimintamenot eivät muutu nykytasosta, vaikka puolustusmäärärahojen korotus turvaisikin kaluston.

Puolustusvoimauudistus — ratkaisumalli, joka ylläpitää uskottavan puolustuksen — suuntaa resursseja kentälle yksinkertaistamalla johtamisrakennetta, järkeistämällä tukipalvelut ja järjestämällä logistiikan uudelleen. Näin ollen 2100 henkilötyövuoden nettovähennys ei vaikuta kykyyn kouluttaa ja tuottaa sodan ajan joukkoja kenttäolosuhteissa. Puolustusvoimat tulee säästämään vaaditut 250–270 miljoonaa euroa. Hyvällä omatunnolla voidaan ainakin sanoa, että toiminta, kulut ja rahoitus ovat tasapainossa vuonna 2015.

Riittävän harjoittelun turvaamiseen ei kuitenkaan ole esitetty ratkaisua. Toiminnan taso tulee pysymään matalana samalla kun puolustusvoimat ottaa käyttöön uuden taistelutavan, jossa yhdistyvät entistä suurempi liikkuvuus, yhteistoiminta ja tekninen ylivoima. Tavoitetaso on korkea. Uusi taistelutapa pyrkii olemaan enemmän kuin osiensa summa. Taistelutavan vaatima uusi kalusto koostuu lennokeista, johtamis- ja valvontajärjestelmistä, pimeätoimintavälineistä, räjähdyspanoksista ja ohjusasejärjestelmistä. Kehittyneiden järjestelmien hyödyntäminen vaatii teknisesti orientoituneen ja osaavan henkilöstön. Osaaminen hankitaan koulutuksella. Vaikutukseen päästään soveltamalla koulutusta sodan ajan toimintaympäristössä, eli harjoittelemalla.

Suomalainen keskustelu puolustuksesta on jämähtänyt yksinkertaiseksi ja pyörii materiaalin ympärillä. Suurinta uhkaa suorituskyvyille eivät muodosta puutteet kalustossa, vaan riittämätön harjoittelu.

Puolustusvoimien sodan ajan suorituskyky perustuu [henkilöstön] osaamiseen. Riittävällä maastovuorokausien, alusvuorokausien ja lentotuntien määrällä luodaan asevelvollisten ja palkatun henkilöstön perusosaaminen.

Puolustusministeri Stefan Wallin, 30. toukokuuta 2012.

Uuden taistelutavan käyttöönottamisesta seurannee johdonmukaisesti vaatimus harjoittelumäärän lisäämiseen. Aikaisemmin pätevöitynyt ja osaava henkilöstö on kyennyt tuottamaan erittäin suorituskykyisiä joukkoja. Näiden joukkojen käyttämien ”vanhojen” taistelutapojen opettaminen on perustunut vankkaan tutkimukseen, jota on tukenut vahva koulutuksellinen metodologia. Uutta taistelutapaa käyttävien joukkojen tuotannon on määrä alkaa 2013. Taistelutavan tutkimuksellinen tausta vaikuttaa vahvalta, mutta se ei ole tullut käyttöön ohjesääntöinä ja oppaina. Tuotantoa ja joukkoja johtavaa henkilöstöä ei ole vielä täysin koulutettu. Uusi taistelutapa (taktiikka, tekniikka ja toimintatavat) on käytössä vasta silloin, kun kaikki sitä hyödyntävät sodan ajan joukot on tuotettu ja harjoitettu. Matka kohti suorituskykyä sisältää monta olettamaa — jos tuotantokierto on riittävän lyhyt, jos joukot varustetaan suunnitellusti, jos koulutusjärjestelmään tai koulutettavaan taistelutapaan ei kohdistu muutoksia ja jos harjoittelumäärä turvataan, niin saamme täyden suorituskyvyn aikaisintaan 2020.

Puolustusmäärärahojen korotus on selvästi tarpeen. Se on ainoa tapa turvata riittävä harjoittelu. Näistäkin toimenpiteistä huolimatta riskinottoa jatkuu useamman vuoden. On vaikeaa arvioida riskin hyväksyttävyyttä. Venäjällä on käynnissä merkittävä uudistus, jonka tavoitteena on tuottaa nykyaikaiset asevoimat kymmenen vuoden päästä. Harjoitusmäärien lisääminen, merkittävät kalustohankinnat ja henkilöstö- sekä koulutusjärjestelmien uudistukset ovat osa kylmän sodan massa-armeijan transformaatiota 2000-luvun suorituskykyiseksi asevoimaksi. Venäjän uudistus on myöhässä ja siksi kiireellinen – aiempien vuosien olemattomat harjoitusmäärät, hankintojen hukkuminen korruptioon ja isot ongelmat henkilöstön palvelussuhteissa ovat johtaneet toimintakyvyn romahtamiseen. Jatkuvan valmiuden yhtymät on kuitenkin turvattu ja ne ovat suorittaneet niille annetut tehtävät monissa kriiseissä. Venäjän panostus moderneihin asevoimiin näkyy myös lähialueillamme. Venäjän merivoimat perustaa ainakin viisi uutta merijalkaväkipataljoonaa, joiden on tarkoitus toimia uusilta Mistral-maihinnousualuksilta (Mistral-kaupan analyyttisen arvion löydät täältä).

Riski ei ole vakio. Puolustusvoimauudistuksen edetessä sitä on arvioitava joka vaiheessa erikseen. Useiden lähialueemme toimijoiden tehdessä korjausliikkeitä, voi tuloksena syntyvä toimintaympäristön kurssimuutos olla suuri ja yllättävä. Joustavuutta ja pelivaraa täytyy olla. Vuoden 2015 ja sen jälkeisten kehysten kiinnilyöminen tänään ei ehkä ole järkevin lähestymistapa.