Itämeri ja sukellusveneet — kaksi aikajanaa

Korvetti HMS Stockholm Jungfrufjärdenillä Tukholman saaristossa
Korvetti HMS Stockholm partioi Jungfrufjärdenillä Tukholman saaristossa. Kuva: (REUTERS/Anders Wiklund/TT News Agency)

Helsingin Sanomat on julkaissut kaksi lukemisen arvoista juttua liittyen lähialueemme turvallisuustilanteen kehitykseen, joita avoimesti suosittelen kaikille lukjoilleni.

Tässä yhteydessä on syytä sanoa ”sidonnaisuuksista” sen verran, että tähän Helsingin Sanomia koskevaan suositukseen on vaikuttanut se, että lähteenä on käytetty käännöstäni Skipperin kirjoituksesta. Skipper on ruotsalainen turvallisuuspoliittinen bloggaaja ja palvelee Ruotsin puolustusvoimissa komentajakapteenin arvossa korvetti HMS Stockholmin päällikkönä. HMS Stockholm on mukana sukellusvenejahdissa. Good hunting, Skipper!

Toinen vaikuttava seikka on ollut se kohteliaisuus, hienotunteisuus ja arvostus, jolla Hesarin toimittajat ovat minua blogiini liityvissä asioissa lähestyneet. Tämä sidonnaisuuksista. Linkit alla.


Näin Ruotsin ja Venäjän välit ovat kiristyneet

HS kokosi aikajanalle uutisia, jotka kertovat Ruotsin ja Venäjän välien kiristymisestä.

Tämä juttu on päivitetty ja ”suomalaistettu” versio kääntämästäni Skipperin tekstistä. Esitysmuoto on erittäin havainnollinen.


Ruotsilla kaksi uutta havaintoa vieraasta vedenalaisesta toiminnasta

Puolustusvoimain komentaja Sverker Göranson sanoo, että Ruotsi on valmis käyttämään myös asevoimaan vieraan vedenalaisen toiminnan etsinnöissä.

Alla muutama ote lopussa olevasta aikajanasta koskien sukellusvenehavaintoja vuodesta 1981. Jätän johtopääätökset ja pohdinnat lukijalle. Kehotan tutustumaan täydelliseen aineistoon otsikon linkistä.

1982: ”Toivon että kyseessä oli tiläpäinen onnettomuus eikä Ahvenanmaan alueelle tultu tietoisesti. Olen uskonut että demilitarisoitua asemaamme kunnioitetaan.”

1983: ”On vaikea nähdä että jollain Itämeren valtiolla olisi syytä pyrkiä heikentämään alueella vallitsevaa tilannetta.”

1984: ”Vaikeus aiheutuu siitä, että ristiriitaisia selityksiä on antanut kaksi hallitusta, joihin kumpaankin Suomi on ‘tottunut luottamaan.'”

1984: ”välikohtaukset eivät ole muuttaneet Pohjolan turvallisuuspoliittisen tilanteen perusteita vaikkakin sotilaallinen toiminta Itämerellä on viime vuosina voimistunut.”

1989: ”Epäiltyä sukellusvenettä pommitettiin samoilla vesillä viimeksi kesällä 1986.”

1989: ”Huhtikuussa pudotetut varoituspommit sisälsivät noin kilon verran räjähdysainetta eikä niiden pitäisi vahingoittaa vedenalaista alusta. Kansainvälisten sopimusten mukaan väärillä aluevesillä liikkuvan aluksen pitäisi varoitusten jälkeen nousta pintaan.”

1990: ”Mikäli alus on sisäisillä aluevesillä, se pyritään pelottamaan pois vaarattomilla käsisyvyyspommeilla. Jos varoitus ei vaikuta, sitä tehostetaan syvyyspommilla, joka on pyrittävä pudottamaan niin, ettei se tuhoa venettä.”

1991: ”Merivoimat teki varman havainnon Suomen aluevesirajaa loukanneesta sukellusveneestä. […] Merivoimien alukset olisivat voineet pudottaa varoitukseksi pari nyrkin kokoista käsisyvyyspommia. Niin ei tehty, koska sukellusvene oli ensimmäisen havainnon jälkeen koko ajan matkalla pois Suomen vesiltä.”

1992: ”Sukellusvenejahti jatkui Tukholman eteläisessä saaristossa 800 neliökilometin alueella. Bildtin mukaan joukoilla on lupa ampua varoittamatta. Jossakin alueen sisällä lepää nyt räjähtämätön torpedo. Joukot avasivat 13. syyskuuta tulen vierasta sukellusvenettä vastaan.”

2000: ”Merenpohjasta Ruotsin rannikolta on löytynyt jälkiä, jotka ovat peräisi sukellusveneestä […] Jälkiä on löydetty kolmesta eri paikasta. Nämä ovat Tukholman lähistöllä sijaitseva Hårsfjärden vuonna 1982 sekä gotlantilaiset Klintehamn vuonna 1986 ja Kappelshamnsviken 1987.”

2004: ”Myös Suomen merialueilla tehtiin havaintoja tuntemattomista sukellusveneistä, mutta niistä vaiettiin […] Suomen vesillä liikkui neuvostoliittolaisia ja ruotsalaisia sukellusveneitä, ehkä muitakin.”

2006: ”Suomenlahdella tehdään ‘joitakin’ sukellusvenehavaintoja vuosittain.”

2007: ”Jos alueloukkauksesta olisi tietoa, niin siitä ei kerrottaisi.”

2014: ”Tukholman saaristossa ehkä vieras sukellusvene.”

//James

Muumilaakson puolustaminen, osa 2

Muumilaaksossa

Muumilaakso on paikka, jossa ulkopuoliset vierailevat, mutta eivät oikein koskaan pääse kiinni laakson elämän kulkuun, koska tarkastelevat sitä ikään kuin huurteisen ikkunan lävitse, sen tapahtumista ja todellisuuksista irrallisina. Minun näkökulmastani, tarkasteltuna laakson itärajalta YksinäIsille vuorille johtavan sillan vartiokopista käsin, ei Muumilaakson väellä ole enää erityisen läheistä suhdetta Mörköön Yksinäisillä vuorilla.

Ennen Mörkö tuli tapaamaan muumeja ja juttelemaan heidän kanssaan. Muumit kävivät Mörön kanssa kauppaa, tai oikeammin he antoivat hänelle rahaa, ruokaa ja tavaraa. Näistä Mörkö maksoi vuortensa rikkauksilla, joskus aseilla. Aseista Mörkö sanoi että muumilaakson asukkaat voisivat niillä suojella itseään ja häntäkin muiden pahuuksilta. Pikku Myyn ja Muumipeikon mielestä Mörkö oli ainoa, jolta piti suojautua, mutta Muumipappa ja Hemuli kielsivät heitä tällaisia puhumasta. Kaupankäynnistä etenkin Niisku oli iloinen, koska Mörkö halusi hänen laitteittaan ja keksintöjään ja tarvitsi hänen apuaan omiin härveleihinsä. Ja saivathan Niiskuneiti ja Nipsukin osansa vuorten rikkauksista vaihdettavaksi hienoihin tavaroihin.

Muumilaakson toiselta puolelta oli yhteys Läntisen meren ylitse muihin maihin. Näistä muista maista tuli myös vieraita Muumilaaksoon, jotka kaikki lepäsivät Muumitalossa ennen kuin jatkoivat matkaansa Yksinäisten vuorten taakse. Silloin Mörkö tapasi Lännen maiden asukkeja vaikkei heistä niin kovasti välittänyt.

Yhtenä päivänä monia vuosia sitten Läntinen meri kuitenkin kuohui ja suuressa maanjäristyksessä nousi uusia saaria Yksinäisten vuorten viereen. Vuorten juuret irtosivat ja huuhtoutuivat mereen. Vuorten juuren pelokkaat asukit pakenivat Mörköä uusille saarille ja Lännen maille. Lännen väki otti vastaan pakolaiset. Mörkö ei tästä pitänyt, vaan vaati Lännen väkeä jättämään vuorensa ja etupihansa rauhaan. Rauha säilyi kuitenkin, koska Lännen asukit sitä kaikkein eniten halusivat ja näin he antoivatkin Mörölle rahaa, ruokaa ja tavaraa vuorten rikkauksia vastaan, toivoen että Mörkö näin oppisi ystävyyttä.

Lähde: Tampereen taidemuseon Muumilaakso.
Lähde: Tampereen taidemuseon Muumilaakso.

Muumilaakso hiljeni. Enää harvakseltaan tuli Läntisten merten takaa vieraita Muumitaloon. Mörkökin kävi harvemmin. Sitä kiinnostivat enemmän sen uudet naapurit, eikä se enää tarvinnut Muumilaaksoa tapaamispaikkana. Muumipappa ja Muumimamma olivat tilanteesta aluksi vähän helpottuneita –– olihan Mörön ja muiden yhteen saattaminen ollut välillä vaikeaa ja työlästä. Muumimamman mielestä Lännen maat olivat kuitenkin syy siihen, että Mörkö oli alkanut vieraantua muumeista ja muumit vastaavasti Möröstä. Muumipappa ymmärsi tämän ja totesikin, että Möröstähän oli vuosien saatossa tullut perheen ystävä. Siksi Muumipappa ja Muumimamma matkasivat edelleen Yksinäisille vuorille juttelemaan Mörölle. Mörkö muisteli mielellään muumien kanssa vanhoja aikoja, mutta oli kovin kiireinen Lännen maiden kanssa, eikä hänellä ollut enää samalla tavalla aikaa muumeille ja heidän asioilleen, vaikka hän aina vakuutti heitä siitä, että he hänen ensimmäisinä ja ainoina todellisina ystävinään olivat hänelle erityisen läheisiä ja rakkaita. Muumit olivat tästä huomiosta iloisia ja opastivat välillä myös Lännen maiden asukkeja näiden suhteissa Mörköön.

Loppujen lopuksi muumit kyllä ymmärsivät, että paluuta menneeseen ei enää olisi. Muumilaakso oli kuitenkin niin turvallinen. Lännen asukkien elämä oli muumien mielestä täynnä vaaraa, köyhyyttä, riistoa, ilkeyttä ja kaukaisten maiden asukkien pelottavia tapoja. Ainoat Muumilaakson asukkaat, jotka Lännessä näyttivät viihtyvän, olivat Nuuskamuikkunen, Pikku Myy ja Muumipeikko. He näkivät Lännessä paljon iloa, vapautta ja onnea. Muut eivät kaivanneet uutta seikkailua, eivätkä erityisemmin viihtyneet Lännessä. Niisku oli myynyt verstaansa, työkalunsa ja kaikki keksintönsä Länteen ja pysyi surullisena talossaan.

Eniten muumit halusivat säilyttää Muumilaakson rauhan ympäröivän maailman myllerryksessä ja viedä laakson onnea muillekin. Ero Muumilaakson ja ympäröivän maailman välillä oli vaan käynyt niin suureksi. Tämän muumit nyt tajusivat ja tätä he herkeämättä pohtivat, mihinkään oikeastaan pääsemättä.

– Ehkä meidän pitäisi luopua menneistä ajoista. Niitä emme saa takaisin, sanoi Muumipeikko.

Muumimamma, Muumipappa, Hemuli ja muut katsoivat Muumipeikkoa pitkään ja vakavasti.

– Niin, nyökkäsi Muumipappa hitaasti.

Kyynel tuli Muumimamman silmään. Muumipeikkokin oli vakavana. Nuuskamuikkunen hymyili hieman. Pikku Myy pomppi ja huusi ilosta.