Reblog: Turvallisuuspoliittista luettavaa 31.3.

Tämä on rebloggaus Janne Riiheläisen kokoamasta toisesta linkkilistasta Ukrainan kriisiin liittyen. Lista on laadultaan erittäin hyvä, minkä vuoksi haluan sen omalla blogillani mielelläni lukijoilleni jakaa.

Kaj Stenvallin maalaus. Nuori Putin Krimillä - Young Putin at Crimea, 2014. Öljy kankaalle - oil on canvas, 50 x 65 cm.
Nuori Putin Krimillä – Young Putin at Crimea, 2014. Öljy kankaalle – oil on canvas, 50 x 65 cm.

Tilanteen analyysiä eri osa-alueilta

Ukraina

Venäjä

Suomen asema

Suomi ja Nato

Reblog: Luettavaa Ukrainan tilanteesta

Tämä on rebloggaus Janne Riiheläisen kokoamasta linkkilistasta Ukrainan kriisiin liittyen. Lista on kuratoitu Twitterissä ja Facebookissa ja laadultaan erittäin hyvä, minkä vuoksi haluan sen omalla blogillani mielelläni lukijoilleni jakaa.

Putin Narva-joella maaliskuussa 2014, Öljy kankaalle, 70 x 90 cm
Taidemaalari Kaj Stenvall otti tilanteeseen kantaa omalla tavallaan.
Putin Narva-joella maaliskuussa 2014, Öljy kankaalle, 70 x 90 cm.

Venäjän Krimin valtauksessa ja sitä seuranneissa tapahtumissa ilmikäynyt Venäjän voimapoliittinen asenne on kirvoittanut koko kansan miettimään mitä on tapahtunut. Turvallisuuspolitiikka oli vielä muutama viikko sitten harvojen huvia, nyt se on ainakin hetken koko kansan kiinnostuksen kohteena.

Suuret muutokset, kuten tämä, pakottaa ihmiset ajattelemaan omien käsitystensä paikkansapitävyyttä. Osa pitää kiinni näkemyksistään, osa lähtee muuttamaan niitä. Aina löytyy sekä jääräpäisesti vanhasta kiinnipitäviä että niitä, jotka pääsivät sanomaan, perustellusti tai perustelemattomasti, että mitäs minä sanoin.

Kokosin tähän linkkejä jollakin tavalla kiinnostaviin kirjoituksiin, jotka liittyvät Venäjään, Ukrainaan tai käynnissä olevan kriisin vaikutuksiin. Lista on käytännössä hyvin pitkälti Twitterissä ja Facebookissa kuratoitu. Lisätkää kommentteihin lisää mielenkiintoista luettavaa aiheen tiimoilta.

Historiallisia ja muita taustoja

Turvallisuuspoliittinen ja Nato-keskustelu Suomessa

Kremlin toimintatavat, motiivit ja tavoitteet

Kriisin vaikutukset

Presidentti Putin puhe duumassa

Ihan toisia näkökulmia

Itse luokittelen nämä joko vilpittömässä tai vilpillisessä mielessä syystä tai toisesta ympäröivään todellisuuteen varsin rennolla otteella suhtautuviksi lähteiksi.

  • RT-televisokanava on Venäjän hallituksen globaali propagandaväline, jonka tehtävänä on palvella hallituksen tavoitteita, ei tehdä uutisia.
  • Jokke ”Keiju” Karjalainen pohtii blogissaan omaa venäläisvastaisuuttaan ja pyytää anteeksi venäläisiltä hänen mielestään hyvin venäläisvastaista ilmapiiriä.
  • Johan Bäckmanin blogi
  • Markku Juutinen kirjoittaa Magneettimediassa Venäjän näkökulman olevan hyvin ymmärrettävä ja toiminnan perusteltua.
  • Janus Putkonen kritisoi Verkkomedia.orgissa kovasanaisesti läntistä mediaa valehtelusta.
  • Alexander Dugin on ideologi, joka pilkahtelee Venäjän geopoliittisen aggressiivisuuden takana. Johan Bäckmanin mukaan Dugin on julistanut tilanteen Venäjän kevääksi.

Ja vielä jotain aivan muuta

Tsuhnat ja hyödylliset idiootit

Strateginen aikalisä

Olen naapurimme puolustuskykyä koskevassa sarjassani Ruotsin puolustuksen kriisi [1, 2, 3, 4] kovin sanoin nostanut esille sen tekemät puutteelliset turvallisuusympäristön analyysit vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ja niiden perusteella tehdyt puolustuspäätökset.

Hyödyllisten idioottien sanoma on muuttunut niin paljon, että emme edes tunnista heitä enää.

Suurinta harhaa puolustuspäätöksissä ja niiden esitöissä on ollut osin jopa viime vuosiin jatkunut poliittisstrateginen arvio siitä, että Venäjällä tapahtuisi demokratiakehitystä ja maasta löytyisi kasvusijaa länsimaiselle klassiselle liberalismille. Tähän ansaan Ruotsi astui ja romutti aikanaan puolustuksensa. Tunnemme tämän nimityksellä strateginen aikalisä (den strategiska timeouten). Aikalisä oli sikäli oikean analyysin tulosta, että kukaan ei Ruotsiin 1o 10 vuoden aikana hyökännyt, mutta valitettavasti tehdyt ratkaisut ovat osoittautuneet yksisuuntaisiksi teiksi ja näyttääkin siltä että Ruotsi ei pysty palauttamaan romukoppaan heittämiään keskeisiä maanpuolustuksen suorituskykyjä.

Suomessa puolestaan ollaan puolustuksen suhteen edetty päätöksissä varovaisemmin ja täällä on esiintynyt ainakin tutkijapiireissä jopa raadollista rationalismia Venäjää tarkasteltaessa. Vaikka demokratisoitumisesta ja liberalismin tulosta ollaan puhuttu, ovat akateemiset äänenpainot olleet hyvin varovaisia.

Venäjän kehitystä sotilasinstituution silmin on näin jälkikäteen tarkasteltuna arvioitu varsin realistisesti, joskin johtavan yliopiston arvioita on usein leimattu myötä yksittäisten tutkijoiden mielipiteeksi, eikä koulu itse, puolustusvoimien johto tai puolustusministeriö ole aina seissyt niiden takana. Syy tähän löytyy osin varmaan julkisuudesta ja median taipumuksesta repiä otsikoita, joissa annetaan vaikutelma siitä, että puolustusvoimat pelottelee kansaa karhulla.

Suomalaisen turvallisuuspoliittisen ympäristön määrittelyä tehdään jokseenkin kansantajuisesti valtioneuvoston selonteossa, mutta niin sanotun laajan turvallisuuskäsitteen tuominen selontekoon on tehnyt siitä enemmänkin budjettikamppailun lyömäaseen ja kehykseen sovitetun totuuden julkaisun, kuin rehellisen turvallisuusympäristön analyysin ja johtopäätösten kirjelmän.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vuodelta 2012 sanapilvenä.
Kuva: Yle.

Tsuhnat ja hyödylliset idiootit

Edellä mainittu laaja turvallisuuskäsite on myös antanut Suomessa sijaa ja painoarvoa sellaisille äänille, jotka ovat puoltaneet käsitystä taloudesta Venäjän muutoksen ja vakiintumisen moottorina. Nämä äänet ovat myös esittäneet merkittävää kaupan ja yhteistyön lisäämistä. Tänään näemme näiden toimien hyödyttömyyden. Venäjä ei ole demokratisoitunut eikä pohjoismaiselle sosiaaliliberalismille ole siellä tilaa. Venäjään kaadetut eurot ovat menneet meille vieraiden arvo- ja valtarakenteiden palauttamiseen niiden alennustilasta ja tehneet meidät erityisen riippuvaisiksi Venäjästä kauppakumppanina.

Moderni venäläismielinen narratiivi kertoo valtiosta, joka on aktiivinen vaikuttaja kansainvälisillä politiikan ja talouden foorumeilla ja Euroopan hyvä ystävä ja tärkeä kumppani. Hyödyllisten idioottien sanoma on muuttunut niin paljon, että emme edes tunnista heitä enää.

Tsuhnia ovat olleet muutkin kuin suomalaiset.

Samaan harhaan on syyllistynyt koko Euroopan unioni yrittäessään viimeisten 15 vuoden aikana erilaisilla avustusohjelmilla tukea Venäjän kehitystä. Avustusohjelmat ovat osin onnistuneet tavoitteissaan — ne ovat parantaneet koulutuksen, hoidon ja muiden hyvinvointialojen edellytyksiä ja toimintaa ja lisänneet elämänlaatua monilla aloilla. Eurooppalaisten hoidettua muun muassa koulut, vedet, rokoteohjelmat ja päihdevalistuksen on Venäjä on voinut kohdentaa omat ruplansa tärkeimpiin asioihin, kuten puolustukseen ja keskushallintoon. Tsuhnia ovat olleet muutkin kuin suomalaiset.

Kylmän sodan jälkeinen kausi Euroopassa päättyi Venäjän imperiumin paluuseen. Kirjattakoon jakso aikakirjoihin vuosille 1989—2014. Krimin myötä alkoi uusi aikakausi, jolle nimeä vielä haetaan.

Uskottavuuden raja

Samalla kun tunnustamme tosiasiana Venäjän kasvavan sotilaallisen kyvykkyyden ja poliittisen voiman, on meidän myös tosiasiana tunnustettava, että Suomen puolustus alkaa nykymuotoisena ja nykyrahoituksella menettää uskottavuuttaan viimeistään kolmen, neljän vuoden päästä. Puolustusvoimauudistus ei vastaa tähän millään tavalla, eikä tähän loppujen lopuksi auta puolustushallinnon esittämä asteittainen 50—150 miljoonan euron kehysten nosto 2016—2019. Tämän lisäksi ympäristömme on Ukrainan kriisin myötä kokenut radikaalin muutoksen. Se merkitsee sitä, että seuraava selonteko ei voi olla vanhan liturgian toistoa. Uusia analyyseja on tehtävä avoimesti ja ne on alistettava moniääniselle keskustelulle. Selontekojen yhtenä heikkoutena tähän asti on ollut käytettyjen lähteiden ja analyysien heikko jäljitettävyys ja sitä kautta selontekoihin jääneet ilmeiset aukot loogisessa päättelyketjussa ja eri turvallisuusuhkien välisissä suhteessa. Kappalejaon ja jäsentelyn korjaaminen saa asian näyttämään paremmalta, mutta parempi lopputulos on kuitenkin vain silmänlumetta.

Nopeat muutokset ympäristössämme edellyttävät mielestäni suomalaisen turvallisuuspolitiikan ohjauksen suhteen vähintään kolmea asiaa:

  1. Tarvitsemme uuden analyysin turvallisuuspoliittisesta ympäristöstämme ja Venäjästä. Selonteon valmistelu on käynnistettävä heti. Selonteko on rakennettava uudestaan loogiseksi, avoimeksi ja argumenteiltaan jäljitettäväksi. Esitöiden ja lähteiden on oltava pääosin julkisia ja ”laatuvarmistettuja.”
  2. Eduskunnan on vaadittava hallitukselta vähintään vuotuista turvallisuuspoliittista tilannekatsausta, eli pääministerin ilmoitusta. Pääministeri Katainen ilmoitti selonteon luovutuksessa eduskunnalle että hän on tähän valmis. Kansanedustaja Pauli Kiuru on tehnyt aloitteen eduskunnan turvallisuuspoliittisesta keskustelusta ja sen toivoisi johtavan tällaiseen menettelyyn.
  3. Selonteon liiallisesta konsensusvalmistelusta on luovuttava. Hallitus antakoon selonteon ja eduskunta käsitelköön sen. Yksimielisyyden sijaan menettelyssä tulisi painottaa valmisteluvaiheessa tuotettavien raporttien ja analyysien laatua.
Kuva uudesta selontekomenettelyn vaihtoehdosta.
Kuva 3. Selontekomenettelyn vaihtoehtomalli III.
Tutkijan esittämä vaihtoehtoinen malli selontekomenettelylle, jota kohti menettely vaikuttaisi olevan menossa.
Lähde: Limnéll, Jarno. Toimiiko turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekomenettely. Maanpuolustuskorkeakoulu, Strategian laitos, Julkaisusarja 4: työpapereita no 26.

Pohjoismainen mahdollisuus

Olisi aika miettiä kyetäänkö tämä kaikki yksin täällä Suomessa tekemään. Tässä olisi hyvä koetinkivi pohjoismaiselle yhteistyölle ja sen mahdollisuuksille. Ruotsin kokonaispuolustuksen tutkimuslaitos FOI ja Norjan puolustuksen tutkimuslaitos FFI ovat maailman johtavia tutkimusaloillaan ja ne ovat tuottaneet hyvinkin korkealaatuisia poliittis-strategisen tason turvallisuusympäristön analyyseja, joita myös suomalaisen selonteon tuotannossa on hyödynnetty. Omia, eli Puolustusvoimien tutkimuslaitosta (alkaen 1.1.2015 2014), puolustusministeriötä, Pääesikuntaa ja Maanpuolustuskorkeakoulua väheksymättä, uskallan rehellisesti sanoa, että meillä ei vastaava ja yhtä osaavaa päätoimista henkilötyövuosimäärää ole asettaa analyysiin tekemiseen. Nyt olisi syytä aloittaa työ ajoissa ja käyttää siihen kaikki hyödynnettävissä olevat voimavarat. Myös rajojen yli yhdessä asioita tehden.

Eld och lågor, del 4 (Natodebatten)

Photo: the Presidential Press and Information Office
Photo: the Presidential Press and Information Office

Mea culpa

Nu när jag mera aktivt deltagit i Natodebatten som blivit aktuell i och med Ukrainakrisen, så märker jag att jag själv gjort mig skyldig till en likadan närsynthet som jag anklagat vissa debattörer för.

Det är bra att debatten förs och lakanet dras av spöket. Den Natodebatt som förs med Ukrainakrisen som referensram riskerar dock att överskuggga en mycket viktigare värdediskussion.

Ukrainas pris

Det Finland, som är känt för att respektera suveränitetsprincipen och försvara den på internationella politiska arenor har försvunnit. Lejonet hittades utan svärd, beväring och rustning ihopkurad i ett björnide. Medan EU och USA undrade över vad som hände, tog schackmästaren från Leningrad Krimhalvön. Rysslands president Vladimir Putin avslutade sin gambit, med Viktor Janukovytj som offer, i tsarlikt prakt i sitt tal till parlamentet på tisdag eftermiddag.

news.kremlin.ru – Обращение Президента Российской Федерации. 18 марта 2014 года. Москва, Кремль.

Kvar på brickan blir politiska och ekonomiska medel, som man i ett Europa av ömsesidigt beroende har svårt att enas om. De åsikter mot sanktioner som i Finland uttalats och varningar om verkan av santkioner avbildar antingen en ingående förståelse om hur sanktionerna skulle skada den egna och den ukrainaska ekonomin utan att hindra Rysslands framfart eller så är det fråga om rädsla, spekulationer och en finlandiserad världsbild. Sanktionerna är avsedda att leverera ett sådant slag till Ryssland, att den upphör med olagliga aktioner. Men det verkar snarare bli så att priset på Ukrainas territoriella integritet och självbestämmanderätt räknas som en funktion av BKT-ökning och handelsbalans.

Lejonet hittades utan svärd, beväring och rustning ihopkurad i ett björnide.

Den solidariska konsensus som i fallet Ukraina hade behövts rinner ut i sanden av populistisk valfixerad politik. Utrikesminister Erkki Tuomiojas kommentar om ibruktagande av tredje nivåns sanktioner beskriver väl den samlade europeiska oviljan. Paavo Väyrynen cementerade centerpartiets linje och ordförande Juha Sipilä ändrade inte på den. Sannfinländarnas Timo Soini hittar märkliga likheter mellan Ukraina och Finland.

”Ukraina förblir Rysslands granne liksom Finland. Vi behöver varandra ekonomiskt.”

Timo Soini i Helsingin Sanomat 18.3.2014. (översättn. min)

Ukrainas största bekymmer är inte den usla ekonomin. Om någon i Finland efter gårdagen ännu kvider om sanktioner, så har man uppenbarligen inte klarat den ryska hörförståelsen eller den engelska läsförståelsen i gårdagens säkerhetspolitiska studentexamen.

”In the case of Ukraine, our Western partners crossed the line. ––– They behaved rudely, irresponsibly and unprofessionally. They knew well that Ukraine and the Crimea were home to millions of Russians. ––– Russia found itself at a line from which it could no longer retreat. If you press a spring to the maximum, it will someday uncoil forcefully.”

Rysslands president Vladimir Putin, i Kreml den 18. mars 2014.

Finska politiska besluttfattares och aktörers uttalade åsikter stannar inte i Finland. Står vi inte nu i en enad front bakom de europeiska och demokratiska värden som vi så ofta omtalat, så blir vi garanterat påminda om det i framtiden. Finland måste lägga sanktioner på Ryssland även om det blev dyrt och utöver detta ännu vidta kraftiga åtgärder för att säkra sin handlingsfrihet vid Rysslands påtryckningar. Tyvärr är den naiva debatten mera fixerad på problem och hinder än lösningar. Tunga sanktioner kräver som lösning ett minskat beroende av rysk energi. Detta kan ske med att minska gasimporter och öka kärnkraften. Reaktorerna kan förstås inte vara ryska.

Sanktionerna utgör bara en del av medlen. När Rysslands president kungjorde ”annexeringen” blev det tydligt att Europa är delat i två läger. Ryssland och västvärlden. Vi måste välja sida. Ryssland är ingen garant för ett självständigt demokratiskt Finland.

Tillbaka till Nato

Henry Kissingers och Zbigniew Brzezinskis förslag om en finsk modell för Ukraina för en dryg vecka sedan, ledde snabbt till slutsatsen om att Natodörren hade stängts framför näsan på oss. Igår öppnade Putin den igen. Det största bakslaget för Ryssland i det arktiska området vore en omedelbar Natomedlemsanökan av Finland och Sverige. Ett medlemskap skulle också ge den politiska ledningen lite ryggstöd och möjligheter att visa styrka även när läppen darrar lite.

Åsikterna jag här uttryckt är mina egna och jag uttrycker dem som privat person. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.