Abstraktin uhkan sietämätön käsittämättömyys

Turvallisuuspolitiikka vs säätötekniikka. Kuva: Mikael Grev. Lähde: Wiseman's Wisdoms - Gästinlägg: Försvarspolitik vs Reglerteknik – hur man följer.
Turvallisuuspolitiikka vs säätötekniikka. Kuva: Mikael Grev. Lähde: Wiseman’s Wisdoms – Gästinlägg: Försvarspolitik vs Reglerteknik – hur man följer.

Iltasanomien ja Iltalehden mukaan tein ulostulon. Tämä antaa varsin ikävän kuvan suomalaisen älyllisen sota- ja turvallisuustieteellisen keskustelukulttuurin tilasta. Sen muutosnopeus on kovin hidas. Venäjän sotilaallisen kapasiteetin muutosnopeus taas on suuri ja poliittinen tahtotila on viritetty kriisiajan taajuudelle uuden sotilasdoktriinin ja ylemmän tason kansallisen turvallisuuden strategian myötä.

Otsikkoja ja klikkijournalismia

Yle julkaisi lyhyen jutun, jonka ytimenä oli Suomen maavoimien operaatiopäällikön Petri Hulkon kommentti Ruotsin maavoimien komentajan Anders Brännströmin arvioon siitä, että Ruotsi voi olla sodassa muutaman vuoden sisällä. [Lue lisää…]

Pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot [#fofrk 1]

Tulevaisuuteen katsova ja uusien ratkaisujen näkemisen mahdollistava avoin ja rehellinen turvallisuus- ja puolustuskeskustelu on tärkeä. Tässä suhteessa Suomen tulisikin ottaa mallia Ruotsista ja poistaa pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot sellaisten puolustuskysymysten ympäriltä, joita useimmissa muissa Euroopan maissa käsitellään julkisesta. Suomalaisen puolustuksen vaitonaisuus ja vähäinen läpinäkyvyys on erittäin haitallista valistuneelle mielipiteen muodostamiselle ja päätöksenteolle. Voidaksemme perustella ja ylipäätään tunnistaa tulevia puolustusratkaisuja, tulee meillä myös olla mahdollisuus pidemällä tähtäimellä antaa hylätty arvosana nykyisen puolustusratkaisumme osille.

Ruotsi

Olen seurannut suomalaista ja ruotsalaista puolustuskeskustelua erityisen tarkasti syksystä 2012. Kaksi vuotta on nyt kulunut ylipäällikkö Sverker Göransonin ”viikkopuolustuksesta” ja olen ruotsalaisessa puolustuskeskustelussa havainnut lisääntyvää vapautta, osallistuvuutta ja ”saatavuutta”. Saatavuudella tarkoitan sitä, että keskustelusta on tehty ymmärrettävä ”medelsvenssonille”.  Tässä Ruotsin näkyvimmät bloggaajat, nykyään myös Expressenin ja SvD:n kolumnistit, nimittäin Carl ”Wiseman” Bergqvist ja Niklas ”Skipper” Wiklund ovat olleet erittäin menestyksekkäitä. Heidän esimerkkinsä on myös pakottanut puolustusvoimat suurempaan julkisuuteen ja keskustelevampaan viestintätyyliin. Tässä pitää nostaa hattua Ruotsin puolustusvoimien viestintäjohtaja Erik Lagerstenille, joka on ollut tiennäyttäjä tässä suhteessa. Hän on sekä esimerkillään että selvällä tuen osoituksellaan ja keskusteluun kannustamisella raivannut suuremman avoimuuden väylää organisaatiossa, jonka toimintaa salassapito usein säätelee.

Julkisessa keskustelussa sosiaalisen median avulla tapahtuneet edistysaskeleet voisivat helposti vaikuttaa uraa uurtavilta. Tässä on syytä muistaa Wisemanin, Skipperin et al. ovat keskustelussa pääosin nostaneet esille puheenvuoroja poliitikkojen viesteistä, puolustuspäätöksistä, hallituksen ja parlamentin (riksdagen) antamien tehtävien suorittamisesta, raporteista ja muista tietoperustesista lähteistä. Keskustelijat ovat luottaneet tiukasti julkisiin lähteisiin, jotka periaattessa ovat yhtä helposti medelsvenssonin ”googlattavissa” ja pureskeltavissa. Menemättä dokumenttien (riksdagenin ohjauskirjeet, hallituspäätökset ja raportit) sisältöön, on mielestäni syytä korostaa sitä, että Ruotsissa on julkisuus ja läpinäkyvyys ovat lailla asetettuja vaatimuksia ja ne näkyvät selvästi niin puolustusvoimien ohjauksessa ja viranomaisen raportoinnissa tehtävänantajalle.

Tämä ”demokraattinen” julkisuusvaatimus on keskeinen moniääniselle ja tietoperustaiselle puolustuskeskustelulle. En olisi voinut kirjoittaa jo kymmenenteen osaan ehtinyttä sarjaa ”Ruotsin puolustuksen kriisi” ilman näitä saatavilla olevia julkisia raportteja, selvityksiä, päätöksiä, tehtävänantoja ja näistä pidemmän aikaa käytyä keskustelua.

Suomi

Yhtälailla on tärkeää korostaa sitä etten olisi voinut kirjoittaa samalla tavalla Suomen puolustusratkaisusta tai puolustusjärjestelmämme perusteista. Tämä johtuu osin siitä, että asiakirjat, joita kirjoittamiseen tarvittaisiin usein ovat salassa pidettäviksi luokiteltuja taikka sitten niiden sisältämä tieto on pirstaloitunut useaan eri paikkaan. Esimerkkinä nostan tässä esille Ruotsin puolustusvoimien vuosikertomuksen, joka on perusteellinen ja yksilöity raportti viranomaisen toiminnasta. Suomen puolustusvoimat laatii samanlaisen raportin puolustusministeriölle, mutta se on lähtökohtaisesti määritelty salassa pidettäväksi. Julkinen versio, eli vuosikertomus puolustusvoimien verkkosivuilla on lähinnä yritysesite tarkasti valittuine teemoineen ja tunnuslukuineen.

Kuva, jossa leijona ja merkintä "erittäin salainen."
Lue myös Taloussanomat: ””Kun EU leimaa asiakirjan ‘erittäin salaiseksi'”.

Ohjaus on myös erilaista. Valtioneuvoston ja eduskunnan yksilöityjä tehtävänantoja Ruotsin riksdagenin ohjauskirjeiden (regleringsbrev) ja Ruotsin hallituksen hallituspäätösten (regeringsbeslut) ei Suomessa annetua. Tehtävät ja ohjaus tulevat ministeriöltä ja eduskunnan ohjausvoima viranomaiseen rajoittuu lähinnä neljännesvuosittain julkaistavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon konsensuslinjausten hyväksymisessä .

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, jotka siis vastaavat ruotsalaisia puolustuspäätöksiä, ovat toinen hyvä esimerkki puutteellisesta läpinäkyvyydestä ja julkisuudesta. Ruotsalaisia puolustuspäätöksiä edeltää valmisteluaikana hallituksen tehtävät asianomaisille viranomaisille tuottaa selvityksiä ja raportteja päätöksenteon tueksi. Ruotsin puolustuspäätöstä varten laadittava keskeisin raportti on parlamentaarisen puolustuskomitean (försvarsberedningen) selvitys, joka on usein niin samankaltainen lopputuotteen kanssa, että Suomessa media onkin virheellisesti rinnastanut nämä puolustuspäätöksiin. Tänä vuonna nähtäneen kuitenkin puolustuspäätös, joka merkittävästi poikkeaa komitean raportista.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteon valmistelu tapahtuu ensisijaisesti virkamiesvalmisteluina asianomaisissa ministeriöissä. Tuloksena on ainoastaan yksittäisiä julkisia raportteja ja selvityksiä ja ala-arvoinen keskustelu matkalla lopulliseen selontekoon. Selontekoon sitoutuminen varmistetaan konsensuspohjaisella poliittisella ohjauksella, jonka joskus myös väitetään olevan läpinäkyvyyttä.

Rohkeus hylätä puolustusratkaisu

Ruotsissa on Wisemanistä lähtien nähty kasvavaa julkista kiinnostusta ja perehtymistä puolustuskysymyksiin. Aikaisempien hallitusten – etenkin ”Alliansenin” – teot ja sanat puolustuksen suhteen ovat joutuneet armottoman fact checkin kohteeksi. Bloggaajat ovat saaneet äänensä kuuluviin riksdagenissa opposition kirjallisissa kysymyksissä valtioneuvoksille. Ruotsissa ollaan oltu valmiita antamaan hylätyt arvosanat puolustuksen osaratkaisulle esille tuotujen tietojen valossa.

Suomi ei ole tehnyt puolustusuudistusta. Puolustusvoimauudistus,  joka nyt on valmis on ollut viranomaisen rakenteen ja sisäisen tehtäväjaon uudelleenjärjestelyä vastaamaan vallitsevaa tilannetta, jossa lakisääteiset tehtävät pysyvät muuttumattomina henkilöstö- ja materiaalikulujen kasvaessa hillitsemättömästi. Nyt on saavutettu tasapaino, ilman että itse puolustusratkaisua on tarvinnut säätää tai kyseenalaistaa. Tämä yhdessä puutteellisen julkisen keskustelun kanssa on johtanut lapselliseen poliittiseen keskusteluun puolustuksesta, jossa kansanedustajat ja muut poliitikot tosissaan esittävät tuhansien tarkka-ampujien kouluttamista sotatoimiyhtymien sijaan, taistelualusten korvaamista veneillä tai seuraavan sukupolven hävittäjien korvaamista olalta ammuttavilla ilmatorjuntaohjuksilla.

Koska Suomi ei ole luopunut laajamittaiseen hyökkäyksen torjuntaan kykenevästä puolustuksesta, vaan elänyt tuskin havaittavissa olevan kyvyn asteittaisessa heikkenemisessä, on meillä lähinnä vahingoniloisesti tarkasteltu Ruotsin puolustuksen kriisiä ja hehkutettu omaa ratkaisuamme. Tätä ovat vahvistaneet poliitikkojen ja kenraalien kliseet, joita ei voitu ottaa tarkasteltavaksi salassapitoon vedoten.

Tulevaisuuteen katsova ja uusien ratkaisujen näkemisen mahdollistava avoin ja rehellinen turvallisuus- ja puolustuskeskustelu on tärkeä. Tässä suhteessa Suomen tulisikin ottaa mallia Ruotsista ja poistaa pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot sellaisten puolustuskysymysten ympäriltä, joita useimmissa muissa Euroopan maissa käsitellään julkisesta. Suomalaisen puolustuksen vaitonaisuus ja vähäinen läpinäkyvyys on erittäin haitallista valistuneelle mielipiteen muodostamiselle ja päätöksenteolle. Voidaksemme perustella ja ylipäätään tunnistaa tulevia puolustusratkaisuja, tulee meillä myös olla mahdollisuus pidemmällä tähtäimellä antaa hylätty arvosana nykyisen puolustusratkaisumme osille.

Matkalla Säleniin

Suomalainen puolustuskeskustelu on viimeisen puolen vuoden aikana ollut paluuta moniäänisyydestä yksinkertaisuuteen ja ummehtuneeseen YYA-ilmapiiriin. Upseereiden ja tutkijoiden kommentit ja mielipiteet ovat joutuneet poliitikkojen kieltämisen kohteeksi, usein sellaisin perusteluin, jotka menneet henkilöön ja myös kyseenalaistaneet virkamiesten oikeuden sananvapauteen ja keskusteluun osallistumiseen. Tasavallan presidentti kutsui puoluejohtajat puhutteluun, jossa luotiin ulkopoliittista konsensusta vaalien alla. Kevään vaalit tarjoavat yhtä vähän korkealaatuista #turpo-keskustelua kuin Sälenin kattaus. Ainoa toivo on, että poliitikkomme ja johtamamme vieraalla maalla – ulkoministeri Erkki Tuomioja, puolustusministeri Carl Haglund ja kenraali Jarmo Lindberg – asetetaan Suomen 2020-luvun puolustuksen eksistentiaalisten kysymysten eteen. Toivo on siis ruotsalaisissa osallistujissa, jotka ovat tottuneita avoimeen keskusteluun eivätkä pelkää kissan nostamista pöydälle.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Kunniamaininnat (Palkintojenjako, osa 2)

Edellisessä bloggauksessani julkaisin henkilökohtaisen turvallisuuspoliittisen vuoden 2013 Top 10-listan. En lähde avaamaan valintaperusteita, mutta listaa laatiessani kävi hyvin aikaisin selväksi, että useampi olisi ollut maininnan arvoinen. Annoin kunniamainitoja ruotsinkielisessä jälkipyykissä. Nyt kohdistan kunniamaininnat yksinomaan suomalaisille toimijoille. Listalla ei ole järjestystä, jokainen kunniamaininta on toivottavasti saajalleen yhtä arvokas tai huvittava.


Ulkoministeriö

Ulkoministeriön tunnusMinisteriö on kuluvan vuoden aikana avustanut ulkomailla olevia hädän alaisia kansalaisia tehokkaasti. Ministeriö on viestinyt hyvin ja näkyvästi sekä perinteisesti että digitaalisesti verkossa, somessa ja tiedotteilla. Sen lisäksi on osattu pitää asioita salassakin.[1,2]

Joskus toiminta vaikuttaa vähän sekavalta kun jokaisella toimialalla on omat äänitorvensa, mikä heikentää selkeyttä. Aktiivinen esiintyminen somessa ja aito vuorovaikutus (kyllä, ministeriö vastaa kun kysyt!) kansalaisten kanssa tuovat UM:lle kunniamaininnan.

Alla muutama UM:n digitaalisen median linkki.


Kenraalit Harri Ohra-aho ja Jarmo Lindberg

Twitteriä seuraaville ei näiden kahden somessa aktiivisen kenraalin kunniamainintoja tarvitse perustella.

Prikaatikenraali Harri Ohra-aho palveli puolustusvoimien johtamisjärjestelmäpäällikkönä 2011–2013 ja määrättiin vuoden 2013 huhtikuusta alkaen tiedustelupäälliköksi. Näin hänestä tuli tietääkseni maailman ainoa tviittaava asevoimien tiedustelupäällikkö. Seuraa Twitteristä @Ohra_aho. Harri on myös aktiivinen #turpo keskustelija ja seuraa myös Venäjän kuulumisia, joten välillä tviiteissä esiintyy кириллица.

Kenraaliluutnatti Jarmo LindbergKenraaliluutnantti Jarmo Lindberg palvelee puolustusvoimien sotatalouspäällikkönä ja oli ilmavoimien komentaja vuosina 2008–2012. Seuraa Twitteristä @CharlesLindberg. Odotettavissa on ilmailuaihesten tviittien lisäksi myös ajankohtaista tietoa konflikteista maailmalla, urheilua ja vapaa-ajan harrastuksia, Venäjän asevoimien uutisia ja muuta maailman menoa.


Tasavallan presidentti Sauli Niinistö

Republiken Finlands President Sauli Niinistö och H.MM. Konung Carl XVI GustafPresidentti avasi vuoden ottamalla näppeihinsä ulko- ja turvallisuuspolitiikan, eli johtajuuden mikä hänelle kuuluukin. Vuodelta 2012 muistamme presidentin vastauksen kenraali Nikolai Makaroville. Niinistö käytti Ruotsin vuotuista valtakunnallista turvallisuus- ja puolustuspolitiikan konferenssia innoituksena omaan ”fundeeraukseensa”, eli Kultaranta-keskuteluihin.

Ei keskusteluista ihan Suomen Säleniä tullut, mutta ennennäkemätömällä tavalla presidentti antoi avoimuutta turvallisuuspoliittiselle keskustelulle. Artikkeleita tai muita tuotteita tilaisuudesta lupailtiin, mutta mitään ei ole vielä ilmestynyt, mistä syy kymmenen kärjen ulkopuolelle tippumiseen. Enemmän Säleniä saattaa kuitenkin Kultarantaan tulla, varsinkin kun presidentti osallistuu keskustelijana vuoden 2014 konferenssiin sunnuntaina 12 tammikuuta 2014.

Tätä ja paljon muuta voit seurata Sälen-sivustollani.


Ohi on aloitteen logo
Vaikka top-10 listassani paikan ottanut Hesari uutisoi kampanjan olevan epäonnistumassa, tohdin olla asiasta toista mieltä. Selvää on että nimiä ei aloitteeseen koskaan tule tarpeeksi, hyvä jos 10 000 menee rikki. Mutta kuten aiemmin sanoin:

Ohion-aloite on myös herättänyt keskustelua ja tuonut uutena asiana esille tasapuolisen, lähes suopean, keskustelukulttuurin. Aloite kerää sivuilleen puolestapuhujien ja vastustajien juttuja, tietoa ja linkkejä aiheesta. Aloitteen sosiaalisen median twitter ja facebook-tilit eivät suolla propagandaa, vaan välittävät tasapuolisesti tuntoja molemmin puolin.

Tästä syystä kunniamanininta ja toivomus siitä, että aloitteen puuhapetet jatkavat asevelvollisuutta koskevan keskustelun ylläpitämistä kampanjan sivustoilla. Nyt viimeinen päivitys on tehty lokakuun alussa.