Janne Riiheläinen

Karhu on herännyt, entä Suomi?

James puolustusvoimat , , , , , , , , , , , , , , ,

putin-russian-bear-cartoonjpg-5e6d8746e86efb3c

Kultaranta

Kultarantakeskustelut ovat ruotsalaisen Folk och Försvarin valtakunnallisen turvallisuuspoliittisen seminaarin (#fofrk) suomalainen versio. Tasavallan presidentti, ylipäällikkö Sauli Niinistö, lanseerasi viime vuonna ensimmäisen tilaisuuden ulko- ja turvallisuuspoliittisena ”fundeerauksena.” Viime vuonna otsikkona oli ”Suomen asema muuttuvassa maailmassa.” Tämän vuoden teema on ajankohtaisempi ja terävämpi: ”Karhu on herännyt, entä Suomi?” Kultarantakeskustelut ovat omintakeinen suomalainen ratkaisu avoimeen ja julkiseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Resepti on simppeli:

  1. Kerää 100 asiantuntijaa ja vaikuttajaa,
  2. riisu ennakkoluuloista ja -asenteista,
  3. keskustele avoimesti ja
  4. tuota koottua tietoa maan turvallisuuspoliittiselle johdolle.

Tarvtisemme jatkuvaa turvallisuuspoliittista keskustelua. Pääministeri Jyrki Katainen lupasi selontekoa eduskunnalle luovuttaessaan pyydettäessä pitää vuosittain hallituksen turvallisuuspoliittisen tilannekatsauksen (pääministerin ilmoituksen) eduskunnalle, jossa siis tiedotettaisiin eduskuntaa (so. kansaa) vuosittain turvallisuusympäristömme muutoksista ja kehityksestä. Nyt olisi jo korkea aika eduskunnan herätä vaatimaan valtioneuvostolta vuosittain annettavaa tilannekatsausta kyselytunnin kera.

Seuranta

Kerään blogilleni uutisia, twiittaajia, blogeja ja muuta mitä #Kultaranta-keskustelujen myötä syntyy ja löytyy. Uusimmat ensin. Vinkkejä ja linkkejä saa mielellään jättää blogin kommentteihin. Aloitussivun oikeassa reunassa näet #kultaranta-twittervirran.

Yle Areenan suorat lähetykset

Valmistelut

Odotan, että Kultarantaan saapuvat asiantuntijat ja vaikuttajat ovat nöyrästi asennoituneita ja hyvin valmistautuneita. Kaikille keskusteluun osaa ottaville voi olla hyödyksi lukea alla löytyvää aineistoa, jonka olen kerännyt. Näillä pääsee kartalle turvallisuusympäristöstä ja sen muutoksista, Venäjän asevoimien tilanteesta ja kehityksestä ja turvallisuus- ja puolustuspoliittista realiteeteistä ja trendeistä. Suosittelen kahlaamaan ruotsinkieliset vaikka puoliväkisin läpi, sillä ne edustavat poikkeuksellisen korkeatasoisia avoimien lähteiden aineistoja. Bloggaajakolleegani Janne Riiheläinen on jo kirjoittanut kolme osaa sarjaan ”Kohti Kultarantaa” ja kirjoittaa vielä ainakin toisen mokoman, joten kannattaa pistäytyä Janne blogille säännöllisesti.

Suomeksi

På svenska

In English

Twitter ja internet

Yksi tapa seurata tunnelmia Kultarannasta on Twitteristä aihetunnisteilla #Kultaranta ja #turpo. Ohessa muutama Twitter-nimi, verkkosivu ja blogi, joita siis kannattaa aiheen piiristä seurata.

Järjestäjät

Kultarantaan kutsuttuja (?)

Kultarantaa seuraavat ja siitä kirjoittavat

Björnen har vaknat, än Finland då?

James försvarsmakten, försvarspolitik, internet, nordiskt samarbete, säkerhet, säkerhetspolitik, sociala medier , , , , , , , , , , , , , , , , ,

putin-russian-bear-cartoonjpg-5e6d8746e86efb3c

Gullranda

Gullranda diskussionerna är en finsk version av Folk och Försvars rikskonferens i Sälen (#fofrk). Republikens president, överbefälhavaren Sauli Niinistö lanserade det första tillfället i fjol som ett säkerhetspolitiskt ”funderingstillfälle.” Första seminariet i juni 2013 gick med rubriken ”Finlands ställning i en värld under förändring.” Årets tema är skarpt och aktuellt: ”Björnen har vaknat, än Finland då?” Gullranda är en egenartad finsk lösning på öppen och offentlig säkerhetspolitisk debatt, inte efterapat Sälen. Man kunde beskriva det hela i den här stilen

  1. Samla 100 experter,
  2. ”avgalonera” samtliga,
  3. diskutera öppet och
  4. producera samlad kunskap till vår säkerhetspolitiska ledning.

Vi behöver en kontinuerlig säkerhetspolitisk debatt. Om en kontinuerlig debatt talade även statsminister Jyrki Katainen, när han i samband med att riksdagen i januari 2013 gavs den säkerhets- och försvarspolitiska redogörelsen, lovade att hålla en årlig säkerhetspolitisk genomgång till riksdagen, där regeringen alltså skulle informera riksdagen (folket) om läge, förändringar och trender i vår säkerhetspolitiska omgivning. Nu, över ett år senare, vore det tid för riksdagen att vakna och ställa krav på en sådan årlig genomgång.

Uppföljning

Jag samlar nyheter, tweets, bloggar och annat som kommer från Gullranda på bloggen. I sidopanelen på förstasidan hittar Du till höger twitterflödet som följer taggen #kultaranta. Du kan bidra med länkar och tips, isht från svenska medier i inläggets kommentarsfält..

Direktsändningar på YLE Arenan (finska)

Föreberedelser

Jag förväntar mig att de experter som samlas till Kultaranta håller en viss nivå och klass även vad gäller inställning och förberedelser. För alla som deltar i debatten kan det vara värdefullt att ta del av materialet nedan. Med dessa kommer man på kartan vad gäller ryska militära styrkor, analys av vår säkerhetsomgivning samt försvars- och säkerhetspolitiska realiteter och trender. Jag rekommenderar varmt följande läsing inför #kultaranta:

På svenska

Suomeksi

In English

Twitter och internet

Ett sätt att följa stämningen och debattten är via Twitter med hashtaggarna #Kultaranta och #turpo (#säkpol). Nedan några Twittrare, webbsidor och bloggar, som det lönar sig att kolla på.

Arrangörer

Inbjudna (?)

Följer, twittrar och skriver om #Kultaranta

Rintama kulkee korvien välissä

James säkerhet , , , , , , , , , , , ,

Vieraskynä 17.5.2014, Janne Riiheläinen.

Suomeakin uhkaa todennäköisesti aivan uudenlainen sota, jota käydään ennen kaikkea korvien välissä, kirjoittaa viestintäammattilainen ja Suomen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun aktiivisesti osallistuva Janne “Rysky” Riiheläinen. Tämä kirjoitus on julkaistu myös Naton Aika blogissa.

Sotilaat ampumapesäkkeessä.
Sotilaat ampumapesäkkeessä. 12. elokuuta 1942. Kuva: SA-kuva.

Sota on ihmisen melkein ikuinen kumppani, joka on kehittynyt yhtä jalkaa tiedon ja teknologian kanssa. Yksi sodan kovin lukuisista ikävistä ominaisuuksista on se, ettei se unohda kerran oppimaansa. Kaikki historian aikana keksityt sodankäyntitavat ovat edelleen läsnä jossain päin ihmiskuntaa.

Uusimpia tapoja sodankäynnissä olemme saaneet seurata Ukrainassa. Siellä on nyt käynnissä Venäjän ja Ukrainan välinen sota. Se ei vain ole sellainen, joksi olemme sotaa tähän asti ajatelleet. Se on kuitenkin sota, jonkalainen meitäkin todennäköisimmin uhkaa. Sellaista sotaa käydään ennen kaikkea korvien välissä, ja maanpuolustus on suureksi osaksi henkistä.

Olemme viimeiset 70 vuotta vakuutelleet itsellemme ja toisillemme, että pärjäämme yksin. Meillä on ollut kansakuntana pitkä rivi sotilaallisia pettymyksiä, alkaen Ruotsin armeijan vätystelystä 1808 ja päätyen Saksan häviöön kummassakin maailmansodassa. YYA-sopimus merkitsi itse asiassa sotilaallista liittoutumista; pysytteleminen poissa sopimuksen nojalla tarjottavan avun piiristä oli turvallisuuspolitiikkamme ydin Neuvostoliiton hajoamiseen asti.

Liekö peruja tästä vastentahtoisesta liittosuhteesta vai mistä, mutta kansakunnan henkiseksi ideaalitilaksi on parin viime vuosikymmenen aikana kohotettu talvisodan henki. Muuten kovin järkiperäiseltä ja pragmaattiselta kansakunnalta on hieman outo valinta ihailla itseään silloin, kun se oli yksin tuhon partaalla. Vaikka emme me niin totaalisen yksin olleet kuin on tapana hehkuttaa. Joka tapauksessa tämä kertoo siitä, että suomalaisessa mielenmaisemassa yläjuoksulta uiva lastu on edelleen enemmän uhka kuin mahdollisuus.

Strateginen kommunikaatio on eräs tapa nimittää valtioiden ja eri toimijoiden käymää kamppailua asenteista ja näkemyksistä. Suomessa olemme keskimäärin hyvin koulutettuja ja perinteistä uutismediaa runsaasti kuluttavia. Nämä kaksi ovat erinomaiseksi avuksi pärjätäksemme propagandan paineessa. Koulutus antaa kehyksen ja ymmärryksen maailman monimutkaisuudesta.

Journalismista ponnistava vapaa lehdistö puolestaan hakee totuutta eri totuuksien takaa ja on myös valmis korjaamaan virheensä. Siksi median murros ei ole vain yhden liiketoiminnan kriisi, se on myös haaste henkiselle maanpuolustukselle. Ilman elävää mediakenttää ja ihmisten halua kuluttaa muutakin kuin “viihdehuttua”, olemme helppo uhri manipuloinnille, puolitotuuksille ja kaikelle muulle, mitä propagandistit voivat vastaamme vyöryttää.

Toki toivoisin, että meillä olisi omakin strateginen kommunikaatiomme iskussa ja joku siitä nimenomaisesti huolehtimassa. Kokonaisturvallisuuden pohjalta ponnistava verkostopuolustus on monissa asioissa lyömätön, mutta tällaisessa erityisosaamista vaativassa taiteenlajissa hajautettu vastuu ei tuota toivottua tulosta. Ainakaan minun tiedossani ei ole, että Suomella olisi strategiseen kommunikaatioon keskittynyttä, vakituista toimijaa.

Suomalainen maanpuolustushenki on YYA-sopimuksen hengessä ja uhassa rakennettu tekemään epätoivoista vastarintaa ja näin kohottamaan hyökkäyksen hintaa. Toisessa maailmansodassa olimme kahdesti romahduksen äärellä, mutta sodan suuremmat kuviot päästivät meidät pälkähästä kummallakin kerralla. Sotien jälkeen ja varsinkin Neuvostoliiton kaatumisen jälkeisinä aikoina olemme tarmokkaasti rakentaneet kansallista omakuvaa tälle sotilaallisten saavutusten ja huikean “säkän” yhdistelmälle. Unohtaen toki onnen merkityksen ja keskittymällä vain ja ainoastaan sinällään ihan oikeisiin sankaritekoihin.

Joka tapauksessa maanpuolustuksesta on maalattu meille kuvaa, jossa olennaista on kestävä Kollaa ja tankin telaketjun väliin tungettu koivuhalko. Nimenomaan puolustusvoimat on tehnyt vuosikymmenet tätä työtä asevelvollisten kohdalla, onnistuen koulutustehtävässään tässäkin asiassa erinomaisesti. Suomalainen sisu on yksin pärjäämistä ja mahdottomasta selviytymistä. Kumpikin on tietysti mahdollista, mutta aina epätodennäköistä.

Opimme uskomaan omaan propagandaamme erikoisuudestamme kansakuntana ja irrallisuudestamme muun maailman lainalaisuuksista. Jotain kertoo sekin, että aseellinen maanpuolustus nauttii meillä nytkin hyvin vahvaa luottamusta ja poliittista tukea, mutta turvallisuuspolitiikan toinen tukijalka eli ulkopolitiikka saa muun valtionhallinnon tavoin tyytyä karsimaan toimintaansa.

Kuitenkin lisäpanostukset diplomatiaan, kansainväliseen yhteistyöhön ja muihin vastaaviin toimiin olisivat vain murto-osa siitä, mitä maksaa aseellisen maanpuolustuksen pitäminen ajan tasalla. Myöskään kyberturvallisuus ja muut maanpuolustuksen pehmeämmät keinot eivät juuri saa suosiota kansalaisten silmissä. Turvallisuuden tunne näyttää kohentuvan vain ja ainoastaan asejärjestelmistä ja suomalaisten korpisoturien perinteiden vaalimisesta.

Henkisen maanpuolustuksen pitää tässä ajassa ja paikassa perustua siihen, että meillä on turvallinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta. Ukraina ja heikot valtiot näyttävät esimerkkiä siitä, miten sisäinen heikkous on aina myös ulkoista. Omaan maahamme luottamisen lisäksi meidän olisi kyettävä luottamaan myös muuhun maailmaan tai ainakin osaan siitä.

Putinin Venäjän kehitys näyttää niin huolestuttavalta, että omillamme ollessamme meidät palautetaan ajan mittaan YYA-Suomen asemaan. Enää se ei välttämättä tapahdu ensi sijassa poliittisilla sopimuksilla, vaan rahan ja talouden voimalla. Siksi kiinteä ja pitävä yhteys läntiseen Eurooppaan on myös henkistä maanpuolustusta. Totta kai EU:ssa on vikansa, mutta ilman sitä tilanteemme olisi nyt kovin erilainen.

Keskinäisriippuvainen maailma on kytkenyt meidät joka tapauksessa tiiviisti yhteyteensä. Poliittisestikin olemme sitoutuneita Euroopan unionin jäseniä. Euroopan integraatio kärsii tällä hetkellä melko laajasta tai ainakin erittäin äänekkäästä epäluottamuksesta ympäri unionia. Myös Suomessa perussuomalaisten hurja nousu perustuu pitkälti impivaaralaiselle asenteelle itse tekemisestä ja päättämisestä.

Monimutkainen ja monivärinen maailma tuntuu monesta ahdistavalta paikalta, kun oma pärjääminen tekee tiukkaa. Ahdistus ei silti muuta sitä tosiasiaa, että Euroopan unioni on tällä hetkellä kansallisen turvallisuutemme kannalta olennaisen tärkeä asia. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mitä heikompi EU, sitä huonommin se tarjoaa meille turvaa ja tukea. Venäjästä tulee meille taloudellisesti yhä tärkeämpi suunta, mutta juuri siksi meillä pitää olla hyvin pitävä poliittinen ankkuri lännessä.

Jos Euroopan unioni syystä tai toisesta heikentyisi, tarkoittaisi se meille nykyisissä olosuhteissa lähes väistämätöntä valintatilannetta: joko liu’umme Venäjän vaikutusvallan alle tai liitymme Natoon. Henkilökohtainen Nato-kantani on Putinin aggressiivisen laajentumispolitiikan myötä siirtynyt kielteisestä EOS-sarakkeeseen. Aiemmin edustin jyrkästi NOS-puoluetta (“Nato on saatanasta”), mutta nyt muiden turvallisuusvaihtoehtojen raju heikentyminen on saanut Nato-vaihtoehdon näyttämään paremmalta.

Mahdollisen Nato-jäsenyyden ympärille on kietoutunut kansakunnan olemuksen ja turvallisuusvalinnat yhdistävä keskustelu. Turvallisuuspoliittiset ratkaisut pitää tehdä vuosikymmenten perspektiivillä. Siksi on olennaisinta miettiä, miten voimme todennäköisimmin turvata haluamamme kaltaisen olemassaolomme. Tarvitsemme itsetutkiskelua ja perusteellista keskustelua, ja sen jälkeen ratkaisuja.

Lopputulos syntynee äänestää “rätkäyttämällä”, ja sen kanssa on sitten kaikkien elettävä. Tämä todennäköinen tapahtumien kulku asettaa myös kovia vaatimuksia päätökseen johtaneelle keskustelulle. Henkinen maanpuolustus on tässä tilanteessa myös rehellisyyttä itseään ja eri vaihtoehtoja kohtaan. Aivan riittävästi on nyt kuultu toiveajattelua, jonka mukaan ”mikään ei ole muuttunut”. Näin väistetään tätä hankalaa pohdiskelua.

Meillä suomalaisilla oli helpot parikymmentä vuotta, mutta nyt on maailma taas muuttunut. Nyt on tehtävä päätöksiä tämän maailmanajan kanssa, ja monesta aiemmasta tilanteesta poiketen meillä on jopa oikeasti erilaisia vaihtoehtoja. Kysymys ei ole siis paasikivimäisestä kansakunnan “röykkyyttämisestä” sen ainoan vaihtoehdon taakse, vaan nyt on aika ryhtyä vakavaan työhön isänmaan turvallisuusratkaisujen valitsemiseksi ja rakentamiseksi.

//Janne Riiheläinen

Tiesithän, että voit seurata Janne Riiheläistä Twitterissä. Naton Aika -sivuston löydät myös Twitteristä ja Facebookista.

Reblog: Turvallisuuspoliittista luettavaa 4.4.

James säkerhet , , , , , ,

Tämä on rebloggaus Janne Riiheläisen kokoamasta toisesta linkkilistasta Ukrainan kriisiin liittyen. Lista on laadultaan erittäin hyvä, minkä vuoksi mielelläni jaan sen lukijoilleni blogini kautta.

Turvallisuuspoliittista keskustelua eri puolilta verkkoa, eri näkökulmista, pääosin suomeksi.

Kriisin olemus ja ulottuvuudet

Venäjä

Suomen turvallisuuspolitiikka

Ja vielä jotain…