Valhe, emävalhe ja tilasto. Osa 3. (Tietääkö kansa?)

Den svenska versionen hittar du här.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta (MTS) on saanut ansaittua huomiota vuosittaisella mielipidemittauksellaan. Suomalaisten mielipiteet maanpuolustuksesta ovat olleet lehtien palstoilla, uutisten otsikoissa ja kolumnien aiheina.

Kohdennetun pika-analyysin tuloksista teki puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö (ps) ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak vastasi hänelle nopeasti. Helsingin Sanomat käsitteli asiaa lähes tylsän neutraalisti, mutta nosti esille yhden puolustusvoimien ja puolustusministeriön viestintään liityvän asian, johon palaan. Parasta uutisointia edustaa mielestäni Satakunnan kansan pääkirjoitus.

Sivun alalaitaan olen koonnut muutamia linkkejä uutisiin ja kirjoituksiin. Näitä lukemalla saa mielestäni hyvän kuvan siitä, kuinka monia eri tulkintoja kyselystä voi tehdä.

Mittaamisesta

Alkuun päästäkseni aloitan tutuksi muodostuneesta Islannista. Kyselytutkimuksen tulee olla ajan hermolla ja uusien kysymysten mukaanottaminen on perusteltua. Tätä MTS on tehnyt johdonmukaisesti. Kysymyspatteri on varsin kattava ja siihen lisätään joka kerta muutamia uusia ajankohtaisia kysymyksiä.

Aikasarjoista voidaan havaita että alakysymyksessä ”Suomen osallistuminen EU:n yhteiseen puolustuksen järjestämiseen” on ollut muita kysymyksiä suurempi vuosittainen vastausjakauman vaihtelu. Lisäksi pohjoismainen puolustusyhteistyö on noussut lehtien otikoihin ja poliitikkojen huulille. Nyt oli siis syytä tarkemmin kysyä minkälaista yhteistyötä kansa arvostaa. Hyvä valinta MTS:ltä!

Suomen osallistuminen EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseen

Kuvio 1. Aikasarja: Suomen osallistuminen EU:n yhteisen puolustuksen järjestämiseen 2004-2012. Lähde: MTS.

Samalla MTS tekee hölmöjä virheitä. Yksi tällainen on alakysymys Islannin ilmatilavalvontaan osallistumisen vaikutuksesta Suomen ja suomalaisten turvallisuuteen. Muut valitut alakysmykset ovat tekijöinä ihan toista suurusluokkaa ja liittyvät turvallisuuden (mega)trendeihin. Lopputuloksena yhdeksän kysymystä metsästä ja yksi kysymys kuusenneulasesta. Fail.

Epäjohdonmukainen kysymyksenasettelu johtaa helposti vääriin johtopäätöksiin ja yleistyksiin varsinkin niillä, joilla on taipumusta populisoida tuloksia tai laatia otsikoita. Puolustusvoimien oma lehti Ruotuväki raportoi: ”Paljon tapetilla ollut pohjoismainen puolustusyhteistyö sai yli 90 % kannatuksen. Sen sijaan Islannin ilmavalvonnalla suuri osa kansasta (69 %) ei nähnyt merkitystä Suomen turvallisuudelle.” Käsitys tiettyjen tekijöiden vaikutuksesta turvallisuuteen ei automaattisesti käänny kannatukseksi tai vastaukseksi. Totta on että sotilaallista yhteistyö muiden pohjoismaiden kanssa kannattaa yli 90 % vastanneista, mutta Islannista kysyttiin aivan toisessa kysymyksessä ja toisella tavalla. Isoja harppauksia ja loikkia on helppo tehdä. Syksyn 2011 tutkimuksen julkaisemisen jälkeen pari lehteä päätyi siihen tulokseen, että suomalaiset luottavat puolustusvoimiin. Tämä vaatii lähempää tarkastelua.

Luottamuksen mittaaminen vaatii kysymyksenasettelun, jossa

  1. eksplisiittisesti kysytään ”Kuinka suuri luottamus Sinulla on…/Kuinka paljon luotat…” tai
  2. vastaajaa pyydetään arvioimaan ”Miten hyvin tai huonosti…”

Kyselyssä on käytetty tapaa 2 puolustuspolitiikan ja ulkopolitiikan hoitoon kohdistuvan luottamuksen mittaamiseksi. Kyselyssä ei ole varsinaista kysymystä puolustusvoimista, mutta kahden kysymyksen voidaan analogiapäättelyn kautta todeta mittaavaan kansan luottamusta puolustusvoimien kykyyn puolustustaa valtakuntaa asevoimin.

1. ”Jos Suomi joutuu tavanomaisin asein käytävään sotaan,
niin millaiset mahdollisuudet katsoisitte Suomella olevan puolustautua?”

Suomen puolustusmahdollisuudet tavanomaisessa sodassa

Kuvio 2. Aikasarja: Suomen puolustusmahdollisuudet tavanomaisessa sodassa 1989-2012. Lähde: MTS.

Vastausjakauma ensimmäisen kysymyksen kohdalla ei osoita suurta luottamusta. Yli puolet koko väestöstä arvioi, että puolustusmahdollisuudet ovat huonot (Huom. Tarkemmat arviot erittäin ja melko huonot/hyvät ovat olleet käytössä vuodesta 2004). Samoissa luvuissa oltiin vuonna 1989 suuren ja mahtavan naapurin aikaan ja trendien tarkastelu aikasarjan avulla on aika lohdutonta. Onneksi kansalla on paljon hehkutettua valmiutta tarttua aseseisiin ja uhrarta siinä sivussa oma henkensäkin. Johtopäätös on että suurin osa kansasta ei pidä puolustuskykyä hyvänä. Hälytyskellojen pitäisi soida asevelvollisuusjärjestelmään nojaavassa Suomessa.

2. ”Miten hyvin mielestänne Suomessa on varauduttu seuraavien turvallisuusuhkien torjuntaan?”.”Aseellinen hyökkäys”

Varautuminen aseellisen hyökkäyksen torjuntaan.

Kuvio 3. Aikasarja: Varautuminen aseellisen hyökkäyksen torjuntaan 2007-2012. Lähde: MTS.

Toinen kysmymys on ehkä vielä tarkempi mittari luottamukselle puolustusvoimiin. Rajaus aselliseen hyökkäykseen (tavanomaisin asein käytävän sodan sijaan) sulkee implisiittisesti pois osan konfliktin spektristä, kybersodankäynnin ja muut sodankäynnin tavat ja ilmiöt. Tässä mennään vielä plussan puolella, mutta tasaisesta 70 % luottamuksesta ollaan tultu kahdessa vuodessa alas kymmenen prosenttiyksikköä. Taas pitäisi hälytyskellojen soida.

Lite om Sverige

Ruotsalaisen Myndigheten för samhällsskydd och beredskapin (MSB) tutkimuksessa on lähes identtinen kysmys ”Missä määrin uskot että Ruotsi on varautunut kohtaamaan [aseellisen hyökkäyksen]”, joka on syytä nostaa esille. MTS:n ja MSB:n vuotuiset mielipidetutkimukset ovat nykyään niin samankaltaisia, että tulokset ovat suurilta osin vertailukelpoisia ja siksi MSB:n raportti ansaitsee lyhyen erityistarkastelun.

Beredskap att möta militärt angrepp.

Kuvio 4. Aikasarja: Beredskap att möta militärt angrepp 2007-2012. Lähde: MSB.

Tämä voi herättää ajatuksia siitä miten luottamus puolustusvoimiin saattaa muuttua alasajon, uudistusten ja asevelvollisuuden lakkauttamisen myötä. Ruotsalaiset luottavat ”luottavat” myös suomalaisia vähemmän puolustus- ja ulkopolitiikan hoitoon. Viimeisen kolmen vuoden aikana toteutettua puolustuspolitiikkaa arvioi hyväksi tai melko hyväksi vain 40 %. Ulkopolitiikan osalta vastaava luku oli 52 %.

Huom! Kysmykset eivät ole vertailukelpoisia. Suomalaisessa kyselyssä mitataan yksilön luottamusta puolustus- ja ulkopolitiikan hoitoon. MSB:n kyselyssä kysytään vastaajan mielipidettä toteutetusta puolustus- ja ulkopolitiikasta. Tässä ollaan nimenomaan Luottamuksen ja Kannatuksen rajamailla.

Suomalaisesta hämmentävältä saattaa tuntua se, että valtaosa ruotsalaista 75 % pitää täysin varmana tai melko varmana sitä, että Ruotsi saa apua muilta valtioilta joutuessaan sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi. Tästä uskosta huolimatta (tai kenties riippumatta) ruotsalaiset eivät juuri suomalaisia enempää pidä Ruotsin taikka Suomen (kyllä, tätäkin kysyttiin!) Nato-jäsenyyttä turvallisuutta lisäävänä tekijänä ja Nato-jäsenyyttä kannattaakin vain 28 % ruotsalaisista. Yli puolet ruotsalaisista näkee Nato-jäsenyyden kielteisenä Ruotsin rauhantyölle ja turvallisuudelle. Entä maanpuolustustahto? Ruotsalaisista 74 % haluaa puolustautua aseellisen hyökkäystä vastaan vaikka tulos olisi epävarma. Merkittävimpiä eroja suomalaisten ja ruotsalaisten välillä esiintyy niissä kysymyksissä, jotka koskevat kansainvälistä sotilaallista kriisinhallinta. Tälle ruotsalaiset ovat myönteisempiä.

Viestinnästä

Tässä vaiheessa on hvä myös palauttaa mieliin tiedottamisen merkitys ja onnistuminen.

[P]uolustusvoimauudistus kuuluu niihin aiheisiin, jotka jakavat suomalaiset kahteen melko samansuuruiseen ryhmään. Uudistuksen vaikutuksia pitää myönteisinä 42 prosenttia ja kielteisinä 40 prosenttia suomalaisista.

Helsingin Sanomat, 28.11.2012.

Maaliskuussa Upseeriliiton teettämässä tutkimuksessa puolustuspolitiikan hoito sai erittäin vähäistä luottamusta upseerien taholta. Syyksi arvioitiin juuri tiedotettua puolustusvoimauudistusta. Puolustusvoimien viesti uudistuksesta on ollut selvä, mutta liian varovaisesti ja huonosti viestitty:

[S]äästöjen käytännön vaikutukset ovat luonteeltaan kielteisiä, kun taas puolustusvoimauudistuksella pyritään myönteiseen kokonaistulokseen. Jos esimerkiksi mielipidetutkimuksessa kysytään yhdessä ja samassa kysymyksessä, miten säästöt ja puolustusvoimauudistus vaikuttavat koko maan puolustuskykyyn, menevät nämä kaksi asiaa vastauksissa todennäköisesti aika lailla sekaisin.

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen, 19.4.2012.

Olen käsitellyt asiaa aiemmin, mutta toistetaan vielä: Vuoden 2004 selonteon seurauksena selvitetyt muutostarpeet ja aloitetut muutokset olisi tullut viedä loppuun esitetyllä tavalla. Tämä olisi tuonut mukanaan ainakin noin 100 miljoonan euron huojennuksen tämän uudistuksen rahoitustarpeeseen ja tehnyt kokonaisuudesta hallitumman. Samalla kansan luottamus olisi voinut säilyä hyvänä. Budjettileikkausten ja uudistuksen erottaminen toisistaan on kaikessa keinotekoiduudessaankin välttämätöntä. Leikkaukset ovat pakottaneet meidät uudistukseen. Uudistuksen tavoitteena on turvata uskottava puolustuskyky jatkossakin. Kausaalinen ajattelu saattaisi johtaa siihen harhaan, että leikkaukset romuttavat puolustuskyvyn. Näin ei ole, mutta mukana on aimo annos riskinottoa.

Puolustusta voidaan tarkastella palovakuutuksena. Minun metaforassani

  • kansa on vakuutuksenottaja,
  • puolustusvoimat on palovakuutus ja
  • puolustusministeriö ja valtioneuvosto vakuutusyhtiö.

Asiaa voi tarkastella toisin, sillä onhan maailmassa valtioita, jotka ottavat täyskaskon, eli vakuuttavat itsensä myös oman kansansa varalta. Vakuutuksen myyminen on vakuutusyhtiön asia. Palovakuutus on ehdoiltaan aika vakiomuotoinen kaikilla vakuutusyhtiöillä. Erityispiirteen muodostaa kuitenkin yleinen asevelvollisuus, joka merkitsee vakuutetulle sitä että hänen täytyy olla vapaapalokuntalainen ja kyetä sammuttamaan palo omassa talossaan. Nykytilanteessa vakuutusyhtiö on muuttanut vakuutusturvan määrää, laskenut hintaa ja jättänyt kertomatta asiasta. Vakuutusyhtiö on luottanut siihen, että palovakuutus — luonteeltaan harmaa, hillitty ja hiljainen — itse tiedottaisi asiasta.

MTS:n tutkimuksen tulos on selvä. Katajaisen kansamme Nato-kanta ei ole yllätys, eivätkä myöskään vastaukset uusiin kysymyksiin. Tuki pohjoismaiselle yhteistyölle on vihreä valo hallitukselle, kunhan puolueet pääsevät yhteisymmärrykseen. Yllätys on se, että kansan luottamus palovakuutukseen ja vakuutusyhtiöön hiipuu. Kätevintä olisi tietysti kieltää asia sanomalla ”Väärin kysytty” tai arvuuttelemalla puolustusvoimauudistuksen vaikutusta vastauksiin.

Väärin. MTS:n kysely on vankalla pohjalla. Myönteisen puolustusvoimauudistuksen ei pitäisi tuottaa kielteisiä vastauksia.

Oppina ainakin yksi asia, johon Charly Salonius-Pasternak myöskin eri tavalla viittasi — viestintä ja viestinnän vastuut on mietittävä uudestaan. Puolustusvoimien tehtävänä ei voi olla tiedottaa paljosta muusta kuin palveluksesta ja suorituskyvyistä. Puolustusministeriön ja valtioneuvoston tehtävänä on viestiä ulospäin puolustusratkaisusta, puolustuskyvystä ja hallinnonalan yhteiskunnallisesta vastuusta ja vaikuttavuudesta. Puolustusvoimain komentaja on tunnollisesti kertonut nyt otettavasta riskistä. Ehkä jopa useammin kuin olisi halunnut. Ministeriö, hallitus tai presidentti taas eivät ole lähteneet asiaa perkaamaan, mutta kyselyn valossa kansa kyllä tietää.

P.S. Tämä päättä trilogian ”Valhe, emävalhe ja tilasto.” Otan mielelläni vastaan enemmän linkkejä kommenttien kautta. Tekemääni analyysia saa myös repiä rikki.

Lähteitä ja linkkjeä aiheesta

Viranomaiset

Blogit

Lehdistö

”Nordismi”, solidaarisuus ja Suomi

Svenska Dagbladetin Claes Arvidsson tuo pohjoismaisen puolustuskeskustelun Suomeen Hufvudstadsbladetin vierskynässä. ”Höblä” on alkanut yhä tarkemmin seurata pohjoismaista puolustusta ja lyönyt läpi Ruotsissa tiukan seuraamisen ja erään skuupin ansiosta. Hyvä Hbl & SvD. Tykkään.

Arvidsson tekee hyvän ja kattavan yleiskatsauksen aiheeseen, mutta on hieman sokea maidemme eroavaisuuksille. Tahdon siksi nostaa esille yhden keskeisen ja ratkaisevan eron. Ensin on kuitenkin paikallaan (taas) käsitellä Islantia.

”Air policing”

Hävittäjäpuolustus on ilmapuolustuksen kova ydin. Ilmavalvonta on merkityksetöntä, jos koskemattomuutta ei kyetä turvaamaan asevoimin. Mitä hävittäjämme tekevät Islannissa on minulle vieläkin epäselvää, mutta se ei ole tärkeintä. Naton pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen kävi miellä hillitsemässä intoa/rauhoittelemassa pelkoja siitä, että Suomi lähtisi ”air policing” -tehtävään. Nato ymmärtää että koneemme eivät voi osallistua hävittäjätorjuntaan, mutta eivät myöskään olla tyhjän panttina kiitoradan päässä. Tämän takia operaation koulutuksellista puolta tuodaan esille niin vahvasti.

Islannin ja Baltian ilmatilaa ei kovin usein loukata. Siten harjoittelu odottelun sijaan on ihan järkevää. Harjoittelu vaati harjoitusvastustajan ja se onkin meidän panoksemme. Ohjaajamme (Ilmavoimat) kehittävät tämän myötä taktista osaamistaan. Tie ei ole yksisuuntainen. Norja (Nato) saa myös meidän erityisosaamistamme, eli hävittäjätorjuntaa ylivoimaista ilmavihollista vastaan, jolla kaiken lisäksi on pitkälle kantava ilmatorjunta. Venäjän kyvyn ja kaluston kehittyessä tällainen skenaario on Natolle enenevissä määrin ajankohtainen.

Kumppanuuden ja jäsenyyden eroa puidaan Natossa tasalta ja puolelta. Liittouma on itse avannut rakenteitaan kumppaneille . Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on selvää, että tässä on mahdollisuus vapaamatkustukseen, kun jäsenmaat kustantavat koulutuksen, harjoitukset sekä hallinnon ja tuen. Arvidsson onkin oikeassa siinä, että jäsenen ja kyvykkään kumppanin ero häviäisi olemattomiin, jos Suomi ja Ruotsi osallistuisivat Islannin hävittäjätorjuntaan. Naton bisnes on jäsenyyksien myyminen, josta hyvä osoitus on Fogh Rasmussenin vastaus kysymykseen Ruotsin auttamisesta kriisissä. Uusien asiakkuuksien hankinta vaikeutuu ja vanhat asiakkaat suuttuvat, jos maksullisia palveluja aletaan tarjota ilmaiseksi.

Kielipoliisin huomautus
air policing – subst. hävittäjätorjunta.

Solidarisuus ≠ Solidaritet

Suomen ja Ruotsin intressit ovat hyvin yhteneväisiä, mutta keinot ja tavoitteet eroavat. Suomi harkitsee Nato-jäsenyyttä, jos Ruotsi hakee sitä. Ruotsissa ollaan tultu siihen, että Ruotsi hakee jäsenyyttä, jos Suomikin hakee. Ruotsin Nato-jäsenyys ja suomalainen liittoutumattomuus heittäisi tasavaltamme takaisin kylmän sodan geopolitiikkaan. Suomalainen Nato-jäsenyys puolestaan tekisi Ruotsin liittoutumattomuuden merkityksettömäksi.

Ruotsin solidaarisuuslauseke on aiesopimus. Sitä tukee verrattain hyvä kyky sotilaallisesti tukea muita maita niissä tapauksissa, joissa Ruotsi ei itse ole uhattuna. Ruotsi ilmaisee solidaarisuutensa varauksettomasti, vailla huolta pysyvien rakenteiden ja sitovien sopimusten olemassaolosta. Islannin operaatio merkitsee Ruotsille solidaarisuuden lujittamista. Poliittisella tasolla logiikkana on se, että operaatio lisää merkittävästi pohjoismaisen turvallisuuspolitiikan integraatiota. Näinhän täytyy olla, koska Ruotsi ensin ilmaistuaan solidaarisuutensa nyt joukoillaan tuottaa sitä?

Suomen lauseke on hyvin samanlainen, mutta valmistelu- ja selvitystyössä tehtiin huomattavasti pessimistempi analyysi Lissabonin sopimuksen klausuulista. Tästä tuloksena kaatopykälä: ”Kukin jäsenvaltio tekee omat päätöksensä avun antamisesta ja sen muodoista.” Suomalainen ei luota vieraaseen apuun. Ruotsalaisilla sen sijaan on suuri luottamus ulkopuoliseen apuun kriisissä ja verrattain vähäinen luottamus kykyyn itsenäisesti torjua aseellinen hyökkäys. Suomen osallistuminen Islannin valmiusharjoitukseen on lähinnä solidaarisuustunnustelua, jonka tarkoituksena on vähän katsella mihin suuntaan pohjoismainen puolustus- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö voisi olla menossa. Osallistumiselle ei ole selkeitä poliittisia ja strategisia tavoitteita. Unohdimme kylvää, mutta toivomme korjaavamme.

Ruotsin solidaarisuuslauseke on positiivinen ja salliva. Säädösmuutoksilla puolustusvoimien päätehtäväksi tuli ”puolustaa Ruotsia ja edistää [Ruotsin] turvallisuutta kotimaassa ja kansainvälisesti. […] sekä turvata Ruotsin suvereeneja oikeuksia ja kansallisia etuja valtakunnan rajojen ulkopuolella.”[1]

Suomen lauseke on pessimistinen ja rajoittava. Laki puolustusvoimista ei salli kriisinhallinnan ohella muita operaatioita ulkomailla. Muista operaatioista on päätettävä perustuslain 93 § mukaisesti, mistä tulee vaikeaa ja aikaavievää, jos asialle ei ole selvää enemmistön tukea.

Arvidssonin johtopäätös siitä, että Suomi ja Ruotsi muodostavat heikoimman lenkin kuullostaa kauhealta, mutta on tosi. Nato-maihin verrattuina olemme painostustilanteessa heikoilla. Turvallisuustakuiden puuttuminen merkitsee sitä, että eurooppalaisen kriisin puhjetessa Nato auttaa meitä tasan tarkkaan niin kauan, kun se on sotilasstrategisesti edullista. Muussa tapauksessa Suomi ja Ruotsi, tahtomattaan ja voimattaan muutakaan tehdä, tukevat Naton operaatioita pitämällä pohjoisen sivustan. Läheisyydestään johtuen Norja on varmasti mukana. Siksi on ihan luonnollista, että harjoittelemme kolmistaan etukäteen Islannin yllä.

Keisarille viimein vaatteita (Venäjän merijalkaväen kehitys)

Käännös, alkuperäinen teksti ruotsiksi

Islanti tauolle

Suomalais-ruotsalaiselle osallistumiselle Islannin ilmatilan valvontaan saatiin päätös, jota käsitellään eduskunnassa ensi vuoden alkupuolella. Ilman aseistusta lähteminen on vähän laimeaa, mutta keskustelut ja lausunnot osoittavat että tahtoa löytyy. Olen edelleen samaa mieltä kuin aiemmin. Mitä ja miten valvotaan ei ole tärkeää, kunhan perille päästään. Islanti on ulkopoliittinen avaus pohjoismaisesta solidaarisuudesta.

Valitettavaa on se, että Suomi näyttää jäävän vaille kunnollista säädösvalmistelua, joka mahdollistaisi vastaavat operaatiot tulevaisuudessa. Jää pää vetävän käteen. Mihin säädöksiä tarvitaan? Islanti on ulkopolitiikkaa ja ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.”[1] Eduskuntakin vaikuttaa olevan näillä linjoilla vaatiessaan ainoastaan selontekoa.

Puolustusvoimat, tai mikä tahansa viranomainen, voi ainostaan käyttää lakiin perustuvaa julkistaa valtaa. Laki sallii Lissabonin sopimuksen ja solidaarisuuden viitekehyksessä ainoastaan osallistumisen ”avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta.”[2] Kaikki muu toiminta valtakunnan rajojen ulkopuolella kuuluu sotilaallisen kriisinhallinnan piiriin. Puolustusvoimien muista tehtävistä voidaan säätää erikseen.

Ruotsissa asia vaikuttaa ainakin puolustusvoimien osalta helpommalta vuoden 2009 pienehkön säädösmuutoksen jälkeen. Puolustusvoimien tarkennetuksi tehtäväksi tuli ”puolustaa Ruotsia ja edistää [Ruotsin] turvallisuutta kotimaassa ja kansainvälisesti. […] sekä turvata Ruotsin suvereeneja oikeuksia ja kansallisia etuja valtakunnan rajojen ulkopuolella.”[3]

Ehkä juuri tästä syystä molempien maidemme poliitikot eivät keksi hyvää nimeä Islannin operaatiolle. Hävittäjätorjunta, tunnistuslennot ja ”air policing” kuullostavat kauheilta, ilmavalvonta vähän päämäärättömältä ja mitäänsanomattomalta ja harjoitustoimintassa on jo valheen makua. Hävittäjillä lähteminen edistää vain marginaalisesti sotilaallisten suorituskykyjemme ylläpitoa ja kehittämistä, mutta ilmavoimien tähtäimeen onkin laitettu poliittiset tavoitteet.

Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

(tässä vielä kertauksena Häkämiehen puhe vuodelta 2007.)
Venäjä on käynnistänyt asevoimien uudistuksen, jonka tarkoituksena on modernisoida asevoimat vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena ovat pienemmät, teknologisesti kehittyyneemmät ja korkean toimeenpanovalmiuden omaavat joukot. Uudistusta ajaa korkein johto ja Putin näyttää viimeaikaisten tapahtumien valossa olevan tosissaan. Raapaisin tätä uudistusta pintapuolisesti aikaisemmassa kirjoituksessani.

Teen nyt katsauksen Venäjän merivoimiin ja merijalkaväen kehittyvään kykyyn. Tarkempia tietoja muun muassa siitä teknologiasta, johon tässä viittaan löytyy ruotsalaisista blogeista Observationsplatsen ja Brezjnev’s blog. Cornucopia-blogista löytyy erityisen ansiokas, uskomattoman hieno ja äärimmäisen kattava koonnos aiheesta. En tuo lisää yksityiskohtia, vaan tarkastelen kolmea mielestäni keskeistä sotilaallista kyvykkyyttä, jotka näyttävät kehittyvän kohti tavoitetilaa nopeasti ja hyvässä järjestyksessä.

  1. Voiman keskittäminen/Mistral. Syyskuussa 2009 saimme tietää, että Venäjä hankkii yhden maihinnousualuksen Ranskasta ja tulevaisuudessa rakentaa itse 3-4 samanlaista. Pelkästä aikeen ilmoittamisesta on sitten edetty nopeasti. Kotimainen vastarinta ulkomaisen kaluston ostamiselle on vaiennettu, Nato-maiden vastustus on käännetty vienti- ja kauppamahdollisuuksiksi, Ka-52 -helikopteria on koelennätetty Mistralilta ja onpa yksi iso venäläinen yritys potkittu ulos projektista. Mistralkauppa etenee kuin juna.
    FNS Tonnerre (L9014) port astern. Source: Defense Industry Daily
    FNS Tonnerre (L9014) port astern. Source: Defense Industry Daily
    Yleistiedot Vladivostok-luokka (sis. epävarmaa tietoa)
    Uppouma Pituus Leveys Korkeus
    21 300 tonnia 199 m 32 m 64 m
    Huippunopeus Miehistö Toiminta-aika Kantama
    18,8 solmua 150–160 30-180 vrk 5 800 mpk @18 sol
    10 700 mpk @15 sol
    Aseistus ItO 3M87 Kashtan/9M96 Redut(?), 2×30 mm AK-630, 4×12,7 mm rskk
    Kuorma 900 hlöä (lyhytaik), 450 hlöä (6 kk);

    16 x Ka-27/29/31/52, 60xBTR-80/46xBMP-3

    vaihtoehtoisesti

    13xT-80/90+46xBTR-80

    Lisätietoja Arktiseen merenkulkuun jäävahvistettu runko.
    Lämmityslaitteet kansilla ja suojatiloissa

    Päätös ostaa ulkomaista on tahallinen epäluottamuslause kotimaiselle aseteollisuudelle ja sen kyvylle toimittaa materiaalia sopimuksen mukaan, ajoissa ja ilman korruptiota. Samalla jatketaan trendiä ostaa järjestelmien osia ulkomailta. Mistralkauppa panee myös vauhtia niihin maavoimien ja merivoimien hankkeisiin, jotka eivät etene odotusten mukaisesti. Ennen venäläiset asevalmistajat kilpailivat keskenään. Nyt uhkana on korvaaminen ulkomaisilla aseilla. Menetettyjen ruplien lisäksi hävittävänä on arvostus ja vaikutusvalta. Kahden viimeisen kääntöpuolta voidaan myös kuvata sanoilla ”арест” ja ”ГУЛаг”, joten ulkomainen pelote on vahva.

    Lisäys, alkup. 8.10. klo 10: Observationsplatsen raportoi että Mistraliin hankitaan L-CAT maihinnousukatamaraaneja.

  2. Amfibiotaistelu/Merijalkaväki. Venäjän merijalkaväki elää renesanssia. Maihinnousut ja ”expeditionary warfare” eivät ole kuolemassa. Hyvänä osoituksena tästä ovat Zapad-harjoitukset, jotka kooltaan alkavat muistuttaa menneitä aikoja. Merijalkaväen uusia tehtäviä kaukana rannoilta ei myöskään pidetä harhaoppina, kuten aika ajoin Yhdysvaltain merijalkaväessä. Viiden uuden, erityisesti Vladivostok-luokkaa (Mistral) varten räätälöidyn merijalkaväkipataljoonan perustaminen parantaa merkittävästi venäläistä kykyä sellaisiin maihinnousu-maahanlaskusotatoimiin, joita meilläkin sotapeleissä tarkasteltiin parisenkymmentä vuotta sitten. ”Mistralov”-pataljoonien iskuvoiman muodostavat kolme merijalkaväkikomppaniaa, joista yksi on ilmakuljetteinen ja yksi varustetaan BMP-3F amfibiotaisteluajoneuvoilla. BTR-80 miehistönkuljetusvaunujen osittainen korvaaminen taisteluajoneuvoilla parantaa huomattavasti jalkaväen tulivoimaa. Merkillepantavaa on, että vakautettujen aseiden kantama ja lukumäärä kasvaa (100 ja 30 mm tykit ja 7,62 mm kk:t) ja puolustajan aika ja tila torjua maihinnousu pienenee. Lisääntynyt merijalkaväen, maahanlasku- ja ilmarynnäkköjoukkojen yhteisharjoittelu merkitsee puolestaan kykyä vallata suurempia sillanpääasemia.
    Indonesian Armed Forces BMP-3F
    Indonesian Armed Forces BMP-3F. Source: PetroTimes, 18/04/2012
    Yleistiedot BMP-3F
    Pituus 7,20 m
    Leveys 3,30 m
    Korkeus 2,45 m
    Paino 18,7 tonnia
    Nopeus 70 km/h maa, 10 km/h vesisuihkupropulsio
    Kantama 600 km maalla, 7 tuntia vedessä
    Moottori UTD-29M diesel @ 450 hv
    Aseistus 100 mm 2A70; 30 mm 2A72; 3 x 7,62 mm kk PKT
    Ampumatarvikkeet 48×100 mm, 500×30 mm, 6000×7,62 mm
    Miehistö johtaja, ajaja, ampuja ja 7 sotilasta
    Muuta Uintikykyinen aallonkorkeuteen 1,25 m. Kyky tuhota maaleja (4x4m) 0,5 m aallonkorkeuksiin.
    Indonesia Armed Forces BMP-3F taking people for a river ride

    Viisi uutta merijalkaväkipataljoonaa ovat tässä vaiheessa vain ilmaistu aikomus ja BMP-3:n tehdaskapasiteetti on varattu Indonesialle vielä joksikin aikaa. Viime vuodet ovat kuitenkin parantaneet merijalkaväen julkisuuskuvaa, mikä edistää rekrytointia. BMP-3:n onnistuneet kaupat tuovat varmasti tuulta purjeisiin kotimaisiin hankintoihin.

  3. Ilmatulituki/helikopterit. Voimakas panostus helikopteriaseeseen, parantaa kykyä tukea maihinnousua taistelualueen syvyydessä. Kasvanut hekojen määrä vaatii vastaavasti puolustajalta enemmän ilmatorjuntaohjuksia. Hekojen lopullinen aseistus lienee pelkistetympi, kuin mitä nyt mediassa esitellään, mutta 30 hekosta saadaan varmasti räätälöityä kuhunkin tehtävään tarvittava kokoonpano. Helikopteriaseesta tulee lähes ylivoimainen uhka, kun asesituksena ovat Kh-35 (AS-20 Kayak) meritorjuntaohjukset ja muut tehokkaat asejärjestelmät. Näissäkin kaupoissa ranskalaisilla on sormet pelissä.
    Ka-52 on Mistral flight deck
    Yleistiedot Ka-52K
    Pituus 14,20 m
    Korkeus 4,90 m
    Siipiväli (runko) 7,30 m
    Tyhjäpaino 7700 kg (?)
    Suurin lentoonlähtöpaino 10 800 kg
    Suurin nopeus 310 km/h
    Matkanopeus 250 km/h
    Kantama 520 km
    Kattokorkeus 5500 m
    Moottori 2 x VK-2500 @ 2 x 2400 hk
    Aseistus 30 mm 2A42, 12x9K121 Vikhr, 4x9K38 Igla-1V,
    80xS-8 80 mm, 20xS-13 122 mm raketit,
    Kh-31 rynnäkköohjus, Kh-35 meritorjuntaohjus
    Tehtävä Tuhota panssarivaunuja ja helikoptereita,
    tiedustelu, ilmatulituki
    Lisätiedot Korroosiosuojattu, taittuvat lavat, lämmityslaitteet

Ennen muuta uusi Vladivostok-luokka merkitsee selvää tavoitetason nostoa venäläisen ”expeditionary warfaren” osalta. Kahdella jäävahvistetulla ja lämmitetyllä aluksella — toinen Pohjoisessa laivastossa ja toinen Tyynenmeren laivastossa — Venäjän merivoimat kykenevät suostuisissa olosuhteissa helposti keskittämään voimansa sotatoimiin joko Pohjois-Euroopassa tai Tyynellä merellä. Mistraloveja markkinoidaan joskus lännen suuntaan monitoimialuksina, jotka erityisesti parantavat Venäjän kykyä osallitua kansainväliseen kriisinhallintaan ja humanitaarisiin avustusoperaatioihin. Varmasti näin, mutta ensisijaisesti ne ovat hyökkäysaseita. Eräs nykyäänkin arvostettu neuvostostrategi määritteli melkein sata vuotta sitten mikä on venäläisen sotavoiman käyttöperiaate:

Tästä seuraa tarve vaalia armeijassamme suuren aktiivisuuden henkeä [ja toteuttaa tehtävät] energisillä, päättäväisillä ja rohkeilla hyökkäysoperaatioilla.

Mihail Vasiljevitš Frunze (alkuperäisteksti)

Lisätessämme yhtälöön ballististen ohjusten voimakkaan kehityksen ja sijoituksen, tarkasteltavana on kohta kyky, jota Tom Clancy yli 20 vuotta sitten kirjoissaan kuvasi. Valitettavasti tämä kyky ei ole fiktiota — vaikka kun saamme kuulla hankkeiden kommeluksista, korruptiosta ja myöhästymisistä, on kuitenkin syytä pitää mielessä, että kyvyt realisoituvat joka tapauksessa ennen vuotta 2020.