Ilmavoimat – Merivoimat 1–0 [Suomen puolustuskyky, osa 3]

Ilmavoimien F-18 Hornet -monitoimihävittäjä ilmasta maahan -aseistuksella varustettuna. Oikean siiven ulommassa ripustimessa ohjautuva JDAM-pommi (sininen) ja sisemmässä lisäpolttoainesäiliö. Rungon keskilinjalla LITENING-maalinetsintäsäiliö (tummanharmaa). Vasemman siiven kärjessä AIM-9X -infrapunaohjus. Kuva: Puolustusvoimat, Ville Tuokko.

Pääministeri Juha Sipilän hallitus päätti hallitusohjelmassaan, että puolustusvoimien rahoitus turvataan tasokorotuksella. Lisäksi hallitus teki periaatepäätöksen 10 miljardin investoinneista ilmavoimien Hornet-hävittäjien seuraajaan vuoteen 2025 mennessä ja merivoimien taistelualusten seuraajiin.

Hallitus korottaa puolustusmäärärahoja parlamentaarisen selvitysryhmän raportin (Puolustuksen pitkän aikavälin haasteet, 2014) esityksen mukaisesti. Hallitus päättää merivoimien taistelualuskaluston suorituskyvyn korvaamisesta ja käynnistää Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisen.

Ratkaisujen Suomi. Neuvottelutulos strategisesta hallitusohjelmasta

Tällä viikolla puolustusministeriö julkaisi esiselvityksen Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta. Selvitysryhmää veti entinen ilmavoimien komentaja (2012–2014) kenraalimajuri Lauri Puranen, joka myös esiintyi raportin julkistamisen jälkeen televisiossa edukseen.

Tämä koko paketti maksaa jopa 10 miljardia euroa. […] Minkä takia meidän kannattaisi laittaa 10 miljardia euroa verorahoja uusiin hävittäjiin?

Toimittaja Antti Koistisen kysymys kenraalimajuri Lauri Puraselle Yle Areena – Päivän kasvo -ohjelmassa 11.6.2015.

Lauri Puranen Päivän kasvo -ohjelmassa torstaina 11.6.2015. Klikkaa kuvaa avataksesi video.

Ilmavoimien selvitys osoittaa, että Hornet-hanke on hyvin valmisteltu ja etenee hyvin. Tennistermein oltaisiin ensimmäisessä ottelupallossa. Merenkävijäin kielellä Hornet-hanke selvässä johtoasemassa ja myötätuulessa regatan viimeisellä legillä.

Hallituksen sitoutuminen 10 miljardin budjetin ulkopuoliseen rahoitukseen, samalla kun itse budjetille tehdään viiden vuoden aikana maltillinen vuosittainen tasokorotus ensi vuoden 50 miljoonasta 150 miljoonaan euroon vuonna 2020, on merkittävä. Päätöksen merkittävyyttä korostavat myös nihkeästi kasvava Suomen talous ja globaalin talouden heikot kasvunäkymät keskipitkällä aikavälillä.

Puolustusmateriaali kallistuu muuta hintakehitystä nopeammin. Materiaalityypistä riippuen voidaan normaalin indeksin päälle laskea kahdesta viiteen prosenttia vuosittaisita kallistumista. Siksi päätöksenteko ja ostaminen ajoissa on tärkeää. Nyt tuotantokäytössä oleva vaatimukset täyttävä hävittäjä on viidenneksen halvempi kuin vuonna 2020 tuotantokäyttöön tuleva hävittäjä. Viiden vuoden aikana teknologia tietysti kehittyy, mutta päätösten ja hankintavalmiuden lykkääminen merkitsee käytännössä aina lukumäärästä tinkimistä.

Tällaista hintakehitystä varten voitaisiin turvautua asettamalla puolustusmateriaalihankintoihin tarkastusmekanismi, niin sanottu hintakerroin, jollaista muun muassa Ruotsissa on käytetty. Nykytilanne on kuitenkin se, että puolustusvoimat teki onnistuneen uudistuksen, sai tasonkorotuksen ja vielä periaatepäätöksen erillisrahoitettavista hankinnoista. Enempää on turha pyytää. Hallitus kuunteli asiantuntijoitaan, eli puolustuksen pitkän aikavälin haasteita kartoittanutta kansanedustaja Ilkka Kavervan johtamaa työryhmää ja noudatti lähes kaikkia sen suosituksia.

Ilmavoimien Hornet-hanke on ilmassa, merivoimien taistelualushanke oli kertaalleen purjehtimassa, palasi satamaan ja on vasta nyt lähdössä vesille. Tärkeintä vallitsevassa tilanteessa on se, että hankkeiden välille ei muodostu kilpailua. Molemmat hankittavat järjestelmät toteuttavat muuun muassa vaikuttamisen, tiedustelun, valvonnan ja maalittamisen tuen yhteisiä operativiisia suorituskykyvaatimuksia. HX-järjestelmällä on esimerkiksi rajoitettu kyky pitkäkestoisiin operaaatioihin, jota puolestaan on merivoimilla. Pintatorjuntakyky HX-järjestelmällä jäisi torsoksi vaikka koneisiin ostettaisiin pintatorjuntaohjukset, koska 40 koneella (?) eri tehtävien – ilmasta-ilmaan, ilmasta-maahan, ilmasta-pintaan – suorittaminen on aina nollasummapelia, joka lähtökohtaisesti on pakkasella.

Merivoimien taistelualushankkeen nykytilalle on monta erittäin hyvää selitystä. Niistä viis — merivoimien on syytä saada Laivue 2020-hanke vesille ja oikealle kurssille hyvin nopeasti. Muutoin ilmavoimat korjaa potin, jos tilanne menee puolustushaarojen väliseksi köydenvedoksi.

//James

Keisarille viimein vaatteita (Venäjän merijalkaväen kehitys)

Käännös, alkuperäinen teksti ruotsiksi

Islanti tauolle

Suomalais-ruotsalaiselle osallistumiselle Islannin ilmatilan valvontaan saatiin päätös, jota käsitellään eduskunnassa ensi vuoden alkupuolella. Ilman aseistusta lähteminen on vähän laimeaa, mutta keskustelut ja lausunnot osoittavat että tahtoa löytyy. Olen edelleen samaa mieltä kuin aiemmin. Mitä ja miten valvotaan ei ole tärkeää, kunhan perille päästään. Islanti on ulkopoliittinen avaus pohjoismaisesta solidaarisuudesta.

Valitettavaa on se, että Suomi näyttää jäävän vaille kunnollista säädösvalmistelua, joka mahdollistaisi vastaavat operaatiot tulevaisuudessa. Jää pää vetävän käteen. Mihin säädöksiä tarvitaan? Islanti on ulkopolitiikkaa ja ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.”^[1] Eduskuntakin vaikuttaa olevan näillä linjoilla vaatiessaan ainoastaan selontekoa.

Puolustusvoimat, tai mikä tahansa viranomainen, voi ainostaan käyttää lakiin perustuvaa julkistaa valtaa. Laki sallii Lissabonin sopimuksen ja solidaarisuuden viitekehyksessä ainoastaan osallistumisen ”avun antamiseen toiselle valtiolle terrori-iskun, luonnononnettomuuden, suuronnettomuuden tai muun vastaavan tapahtuman johdosta.”^[2] Kaikki muu toiminta valtakunnan rajojen ulkopuolella kuuluu sotilaallisen kriisinhallinnan piiriin. Puolustusvoimien muista tehtävistä voidaan säätää erikseen.

Ruotsissa asia vaikuttaa ainakin puolustusvoimien osalta helpommalta vuoden 2009 pienehkön säädösmuutoksen jälkeen. Puolustusvoimien tarkennetuksi tehtäväksi tuli ”puolustaa Ruotsia ja edistää [Ruotsin] turvallisuutta kotimaassa ja kansainvälisesti. […] sekä turvata Ruotsin suvereeneja oikeuksia ja kansallisia etuja valtakunnan rajojen ulkopuolella.”^[3]

Ehkä juuri tästä syystä molempien maidemme poliitikot eivät keksi hyvää nimeä Islannin operaatiolle. Hävittäjätorjunta, tunnistuslennot ja ”air policing” kuullostavat kauheilta, ilmavalvonta vähän päämäärättömältä ja mitäänsanomattomalta ja harjoitustoimintassa on jo valheen makua. Hävittäjillä lähteminen edistää vain marginaalisesti sotilaallisten suorituskykyjemme ylläpitoa ja kehittämistä, mutta ilmavoimien tähtäimeen onkin laitettu poliittiset tavoitteet.

Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

(tässä vielä kertauksena Häkämiehen puhe vuodelta 2007.)
Venäjä on käynnistänyt asevoimien uudistuksen, jonka tarkoituksena on modernisoida asevoimat vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteena ovat pienemmät, teknologisesti kehittyyneemmät ja korkean toimeenpanovalmiuden omaavat joukot. Uudistusta ajaa korkein johto ja Putin näyttää viimeaikaisten tapahtumien valossa olevan tosissaan. Raapaisin tätä uudistusta pintapuolisesti aikaisemmassa kirjoituksessani.

Teen nyt katsauksen Venäjän merivoimiin ja merijalkaväen kehittyvään kykyyn. Tarkempia tietoja muun muassa siitä teknologiasta, johon tässä viittaan löytyy ruotsalaisista blogeista Observationsplatsen ja Brezjnev’s blog. Cornucopia-blogista löytyy erityisen ansiokas, uskomattoman hieno ja äärimmäisen kattava koonnos aiheesta. En tuo lisää yksityiskohtia, vaan tarkastelen kolmea mielestäni keskeistä sotilaallista kyvykkyyttä, jotka näyttävät kehittyvän kohti tavoitetilaa nopeasti ja hyvässä järjestyksessä.

1. Voiman keskittäminen/Mistral. Syyskuussa 2009 saimme tietää, että Venäjä hankkii yhden maihinnousualuksen Ranskasta ja tulevaisuudessa rakentaa itse 3-4 samanlaista. Pelkästä aikeen ilmoittamisesta on sitten edetty nopeasti. Kotimainen vastarinta ulkomaisen kaluston ostamiselle on vaiennettu, Nato-maiden vastustus on käännetty vienti- ja kauppamahdollisuuksiksi, Ka-52 -helikopteria on koelennätetty Mistralilta ja onpa yksi iso venäläinen yritys potkittu ulos projektista. Mistralkauppa etenee kuin juna.

   

   FNS Tonnerre (L9014) port astern. Source: Defense Industry Daily

   Yleistiedot Vladivostok-luokka (sis. epävarmaa tietoa)

   Uppouma	Pituus	Leveys	Korkeus
   21 300 tonnia	199 m	32 m	64 m
   Huippunopeus	Miehistö	Toiminta-aika	Kantama
   18,8 solmua	150–160	30-180 vrk	5 800 mpk @18 sol 10 700 mpk @15 sol
   Aseistus	ItO 3M87 Kashtan/9M96 Redut(?), 2×30 mm AK-630, 4×12,7 mm rskk
   Kuorma	900 hlöä (lyhytaik), 450 hlöä (6 kk); 16 x Ka-27/29/31/52, 60xBTR-80/46xBMP-3 vaihtoehtoisesti 13xT-80/90+46xBTR-80
   Lisätietoja	Arktiseen merenkulkuun jäävahvistettu runko. Lämmityslaitteet kansilla ja suojatiloissa

   Päätös ostaa ulkomaista on tahallinen epäluottamuslause kotimaiselle aseteollisuudelle ja sen kyvylle toimittaa materiaalia sopimuksen mukaan, ajoissa ja ilman korruptiota. Samalla jatketaan trendiä ostaa järjestelmien osia ulkomailta. Mistralkauppa panee myös vauhtia niihin maavoimien ja merivoimien hankkeisiin, jotka eivät etene odotusten mukaisesti. Ennen venäläiset asevalmistajat kilpailivat keskenään. Nyt uhkana on korvaaminen ulkomaisilla aseilla. Menetettyjen ruplien lisäksi hävittävänä on arvostus ja vaikutusvalta. Kahden viimeisen kääntöpuolta voidaan myös kuvata sanoilla ”арест” ja ”ГУЛаг”, joten ulkomainen pelote on vahva.

   Lisäys, alkup. 8.10. klo 10: Observationsplatsen raportoi että Mistraliin hankitaan L-CAT maihinnousukatamaraaneja.

2. Amfibiotaistelu/Merijalkaväki. Venäjän merijalkaväki elää renesanssia. Maihinnousut ja ”expeditionary warfare” eivät ole kuolemassa. Hyvänä osoituksena tästä ovat Zapad-harjoitukset, jotka kooltaan alkavat muistuttaa menneitä aikoja. Merijalkaväen uusia tehtäviä kaukana rannoilta ei myöskään pidetä harhaoppina, kuten aika ajoin Yhdysvaltain merijalkaväessä. Viiden uuden, erityisesti Vladivostok-luokkaa (Mistral) varten räätälöidyn merijalkaväkipataljoonan perustaminen parantaa merkittävästi venäläistä kykyä sellaisiin maihinnousu-maahanlaskusotatoimiin, joita meilläkin sotapeleissä tarkasteltiin parisenkymmentä vuotta sitten. ”Mistralov”-pataljoonien iskuvoiman muodostavat kolme merijalkaväkikomppaniaa, joista yksi on ilmakuljetteinen ja yksi varustetaan BMP-3F amfibiotaisteluajoneuvoilla. BTR-80 miehistönkuljetusvaunujen osittainen korvaaminen taisteluajoneuvoilla parantaa huomattavasti jalkaväen tulivoimaa. Merkillepantavaa on, että vakautettujen aseiden kantama ja lukumäärä kasvaa (100 ja 30 mm tykit ja 7,62 mm kk:t) ja puolustajan aika ja tila torjua maihinnousu pienenee. Lisääntynyt merijalkaväen, maahanlasku- ja ilmarynnäkköjoukkojen yhteisharjoittelu merkitsee puolestaan kykyä vallata suurempia sillanpääasemia.

   

   Indonesian Armed Forces BMP-3F. Source: PetroTimes, 18/04/2012

   Yleistiedot BMP-3F

   Pituus	7,20 m
   Leveys	3,30 m
   Korkeus	2,45 m
   Paino	18,7 tonnia
   Nopeus	70 km/h maa, 10 km/h vesisuihkupropulsio
   Kantama	600 km maalla, 7 tuntia vedessä
   Moottori	UTD-29M diesel @ 450 hv
   Aseistus	100 mm 2A70; 30 mm 2A72; 3 x 7,62 mm kk PKT
   Ampumatarvikkeet	48×100 mm, 500×30 mm, 6000×7,62 mm
   Miehistö	johtaja, ajaja, ampuja ja 7 sotilasta
   Muuta	Uintikykyinen aallonkorkeuteen 1,25 m. Kyky tuhota maaleja (4x4m) 0,5 m aallonkorkeuksiin.

   Indonesia Armed Forces BMP-3F taking people for a river ride

   Viisi uutta merijalkaväkipataljoonaa ovat tässä vaiheessa vain ilmaistu aikomus ja BMP-3:n tehdaskapasiteetti on varattu Indonesialle vielä joksikin aikaa. Viime vuodet ovat kuitenkin parantaneet merijalkaväen julkisuuskuvaa, mikä edistää rekrytointia. BMP-3:n onnistuneet kaupat tuovat varmasti tuulta purjeisiin kotimaisiin hankintoihin.

3. Ilmatulituki/helikopterit. Voimakas panostus helikopteriaseeseen, parantaa kykyä tukea maihinnousua taistelualueen syvyydessä. Kasvanut hekojen määrä vaatii vastaavasti puolustajalta enemmän ilmatorjuntaohjuksia. Hekojen lopullinen aseistus lienee pelkistetympi, kuin mitä nyt mediassa esitellään, mutta 30 hekosta saadaan varmasti räätälöityä kuhunkin tehtävään tarvittava kokoonpano. Helikopteriaseesta tulee lähes ylivoimainen uhka, kun asesituksena ovat Kh-35 (AS-20 Kayak) meritorjuntaohjukset ja muut tehokkaat asejärjestelmät. Näissäkin kaupoissa ranskalaisilla on sormet pelissä.
   

   Ka-52 on Mistral flight deck

   Yleistiedot Ka-52K

   Pituus	14,20 m
   Korkeus	4,90 m
   Siipiväli (runko)	7,30 m
   Tyhjäpaino	7700 kg (?)
   Suurin lentoonlähtöpaino	10 800 kg
   Suurin nopeus	310 km/h
   Matkanopeus	250 km/h
   Kantama	520 km
   Kattokorkeus	5500 m
   Moottori	2 x VK-2500 @ 2 x 2400 hk
   Aseistus	30 mm 2A42, 12x9K121 Vikhr, 4x9K38 Igla-1V, 80xS-8 80 mm, 20xS-13 122 mm raketit, Kh-31 rynnäkköohjus, Kh-35 meritorjuntaohjus
   Tehtävä	Tuhota panssarivaunuja ja helikoptereita, tiedustelu, ilmatulituki
   Lisätiedot	Korroosiosuojattu, taittuvat lavat, lämmityslaitteet

Ennen muuta uusi Vladivostok-luokka merkitsee selvää tavoitetason nostoa venäläisen ”expeditionary warfaren” osalta. Kahdella jäävahvistetulla ja lämmitetyllä aluksella — toinen Pohjoisessa laivastossa ja toinen Tyynenmeren laivastossa — Venäjän merivoimat kykenevät suostuisissa olosuhteissa helposti keskittämään voimansa sotatoimiin joko Pohjois-Euroopassa tai Tyynellä merellä. Mistraloveja markkinoidaan joskus lännen suuntaan monitoimialuksina, jotka erityisesti parantavat Venäjän kykyä osallitua kansainväliseen kriisinhallintaan ja humanitaarisiin avustusoperaatioihin. Varmasti näin, mutta ensisijaisesti ne ovat hyökkäysaseita. Eräs nykyäänkin arvostettu neuvostostrategi määritteli melkein sata vuotta sitten mikä on venäläisen sotavoiman käyttöperiaate:

Tästä seuraa tarve vaalia armeijassamme suuren aktiivisuuden henkeä [ja toteuttaa tehtävät] energisillä, päättäväisillä ja rohkeilla hyökkäysoperaatioilla.

Mihail Vasiljevitš Frunze (alkuperäisteksti)

Lisätessämme yhtälöön ballististen ohjusten voimakkaan kehityksen ja sijoituksen, tarkasteltavana on kohta kyky, jota Tom Clancy yli 20 vuotta sitten kirjoissaan kuvasi. Valitettavasti tämä kyky ei ole fiktiota — vaikka kun saamme kuulla hankkeiden kommeluksista, korruptiosta ja myöhästymisistä, on kuitenkin syytä pitää mielessä, että kyvyt realisoituvat joka tapauksessa ennen vuotta 2020.

Ilmavalvonta, ilmatilan partiointi, ilmapuolustus?

Jag inleder detta inlägg med den finska delen. Det svenska inlägget hittar du längre ner.

Suomen ja Ruotsin osallistumisesta Islannin ilmapuolustukseen käydään poliittisen valmistelun loppuvaiheita. Aihetta koskeva sanasto on puettu kauniiseen kaapuun. Päättäjämme puhuvat ilmavalvontaan ja ilmatilan suojaamiseen osallistumisesta ja syöttävät tunnistuslennot norjalaisille. Tunnistuslennoista puhutaan myös ilmatilan partiointina mikä ei yhtään edesauta kokonaisuuden hahmottamista. Ilmassa kaikki kuitenkin tapahtuu, eikö vain?

Käsitteitä on syytä analysoida. Ruotsalaisessa keskustelussa näin onkin jo tehty ja Kuninkaallisen sotatieteellisen akatemian hyvä bloggaus ansaitsee uuden käsittelyn suomeksi.

Yläkäsite, jonka avulla valvonta- ja tunnistustehtäviä voidaan lähestyä on ilmapuolustus (air defence). Naton doktriinin mukaan se käsittää ilmavalvonnan (air surveillance) ja ilmatilan partioinnin (air policing).

Ilmavalvonta on ”ilmatilan järjestelmällistä havainnointia elektronisilla, optisilla tai muilla keinoilla, päämääränä tunnistaa ja todentaa omien ja vieraiden lentokoneiden ja ohjusten liike valvottavassa ilmatilassa.”

Parempi nimi ilmatilan partioinnille on hävittäjätorjunta. Sillä tarkoitetaan ”torjuntahävittäjien käyttöä ilmatilan koskemattomuuden turvaamiseksi”.

Lienee luonnollista että hävittäjätorjunta jätetään Nato-maiden hoidettavaksi. Suomen ja Ruotsin linja osallistumisesta pelkästään ilmavalvontatehtäviin on järkevä ja toivottavasti myös mahdollinen. Hyvä on kuitenkin muistaa, että suppeallakin tehtävällä olemme osa Islannin ilmapuolustusta.

Suomalaiseen suuhun sopivampaa olisi puhua alueellisen koskemattomuuden valvonnasta (AKV) ja alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta (AKT). AKV-tehtävää ei yleensä hoideta lentämällä, ellei sitten käytössä ole juuri tähän tarkoitukseen soveltuvaa valvontakonetta. AKT alkaa hävittäjän noustessa kentältä tunnistamaan vierasta ilma-alusta. Pitäisi ehkä kysyä mitä siellä Islannissa meidän hävittäjillä sitten oikein valvotaan. Hyvä kysymys! Seuraava, kiitos! Sotilaallisesti katsottuna yhtä hyödyllinen ja ehkä halvempi solidaarisuuden osoitus voisi olla henkilöstön asettaminen johtokeskukseen, tukikohdan huoltoyksiköihin tai muihin tukitehtäviin. Hävittäjillä on kuitenkin merkittävä symboliarvo ja niiden lähettäminen Islantiin tuottanee lisäksi säädösvalmistelun, joka mahdollistaa vastaavat operaatiot tulevaisuudessa lyhyemmällä varoitusajalla ja vähemmällä kädenväännöllä. Kysymys siitä mitä valvommme on vähäinen ongelma — yhteistyö löytää kyllä oikeille urille jahka perille päästään.

Koneiden aseistus ei ole kiinnostava, kunhan se on riittävä. Ohjaajilla tulee olla edellytykset torjua heihin kohdistuvat uhat aseellisella voimankäytöllä kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Pelkällä tykkiaseistuksella lähteminen on sietämätöntä riskinottoa ja huonoa viestintää.

When you’re alone in the cockpit, you’re alone in the cockpit.

Nimetön suomalainen ohjaaja voimankäytön päätöksistä (lisätty 25 lokakuuta klo 15)

---

Luftövervakning, jaktförsvar, luftförsvar?

Den politiska beredningen för vårt deltagande i Islands luftförsvar är på slutrakan. Terminologin kring temat har klätts i en vacker skrud. Våra beslutsfattare talar gärna om att delta i luftövervakning och lämnar jaktförsvaret (eller incidentberedskapen) till norrmännen. Det som verkar klart är attt allt ska ske i luften, inte sant?

Det finns skäl att analysera samtliga begrepp. Inom den svenska försvarsdebatten har den Kungliga krigvetenskapssakademien gjort detta i ett förträffligt blogginlägg, som tål att ombehandlas på finska och finlandssvenska.

Det överordnade begreppet är luftförsvar (air defence). Per Nato-definitiondoktrin ingår både luftövervakning (air surveillance) och jaktförsvar (air policing) i luftförsvaret.

Luftövervakning är ”systematisk observation av luftrummet med elektroniska, optiska och andra medel, i syfte att identifiera och bestämma rörelser av eget och fientligt flyg och robotar i det övervakade luftrummet.”

Jaktförsvar är helt enkelt ”användningen av jaktflyg i syfte att hävda [territoriell] integritet.” (Storebror talar om incidentberedskap)

Det förefaller naturligt att den senare åtagandet sköts av Nato-länder. Finlands och Sveriges gemensamma linje om att delta i luftövervakning förefaller vettig och förhoppningsvis så är den även möjlig. Även med det begränsade uppdraget utgör vi en del av Islands luftförsvar.

Luftövervakning görs sällan i luften om man inte har ett övervakningsflygplan i sin arsenal. När jaktflyg lyfter för att identifiera en främmande luftfarkost handlar det om jaktförsvar. Vad ska vi då övervaka med våra jaktplan? Bra fråga! nästa fråga, tack! Militärt sett vore det kanske lönsammare och sparsammare att ställa upp personal till stridsledning, flygbasorganisationen eller andra stöduppgifter, men jaktflyg har ett högt symbolvärde. Om vi skickar dom till Island så får vi som mervärde ut en författningsberedning som möjliggör liknande framtida operationer med kortare varsel och lättare förhandlingar. Vad vi sedan övervakar är inte ett problem. Samarbetet finner nog sin form när vi väl är framme.

Bestyckningen av vårt flyg är inte intressant så länge den är tillräcklig. Våra piloter ska ha en förmåga att avvärja väpnade hot med alla till buds stående maktmedel. Att flyga utan jaktrobotar innebär en ohållbar risktagning och sänder en dålig signal.

When you’re alone in the cockpit, you’re alone in the cockpit.

Anonym finsk pilot om beslut på väldstrappan (tillägg 25 oktober kl. 15)

---