Utbilda och granska! [Finlands försvarsförmåga, del 6]

Gästinlägg 29 mars 2016, Charly Salonius-Pasternak.

Charly Salonius-PasternakFörsvarsmaktens förmåga är som helhet inte så bra som man i offentligheten ger en bild av. Globalt sett har Finland ett unikt och välanpassat försvarssystem, där statens, den privata och tredje sektorns aktörer känner sina roller och samövar. Grunden är alltså utomordentlig. Trots detta saknar Finland en välutrustad, välutbildad och beredskapskontrollerad krigstida försvarsmakt. Skillnaden mellan det som beskrivs och verkligheten bottnar i utebliven utbildning. Anskaffning av nytt stridsflyg och nya ytstridsfartyg under nästa decennium åtnjuter stöd på bred basis, men just nu vore den centrala anskaffningen till försvaret utbildning. Utan en märkbart ökad utbildning och periodiskt återkommande beredskapskontroller som täcker hela försvarsförmågan, riskerar den finska retoriken om ett trovärdigt försvar att urholkas redan i snar framtid, skriver Charly Salonius-Pasternak. [Läs mer…]

Kouluta ja tarkasta! [Suomen puolustuskyky, osa 6]

Vieraskynä 29.3.2016, Charly Salonius-Pasternak.

Charly Salonius-PasternakPuolustusvoimiemme suorituskyky kokonaisuudessaan ei ole yhtä hyvä kuin siitä julkisuudessa annettu kuva. Suomella on uniikki ja meille täydellisesti sopiva puolustusjärjestelmä jossa valtion, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat tuntevat omat roolinsa ja harjoittelevat yhteistyötä. Perusta on siis erinomainen. Tästä huolimatta Suomella ei ole asianmukaisesti varusteltua, koulutettua tai valmiustarkastettuja sodan ajan puolustusvoimia. Mielikuvan ja todellisuuden välisen eron syy on koulutuksen puute. Ensi vuosikymmenen uusien hävittäjien ja aluksien hankinnat nauttivat syystä laajaa tukea, mutta juuri nyt puolustuskyvyn kannalta keskeisin hankinta olisi koulutus. Ilman merkittävästi lisättyä koulutusta ja koko puolustuskyvyn kattavia valmiustarkastuksia uskottavan puolustuksen retoriikka onttoutuu jo lähivuosina, kirjoittaa Charly Salonius-Pasternak. [Lue lisää…]

Kaaosmaanantai ja lomaperjantai (Sotilaat ja talous, osa 1)

Hyvä lukija!

Tämä ei ole valmis ehdotus harjoitusrakenteeksi, vaan ajatuksia siitä miten voisimme päästä todelliseen tehokkuuteen ja tuottaa paremmin harjoitettuja sodan ajan yksiköitä. Olen tietoisesti jättänyt analyysin ulkopuolelle monia tekijöitä mm. henkilöstön saatavuuden ja tietyn materiaalin käytettävyyden. On hyvinkin mahdollista, että esittämäni rakenteen kielteiset vaikutukset tekevät siitä kannattamattoman. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on käynnistää keskustelu ja kerätä mielipiteitä puolustusvoimien harjoitustoiminnan tehokkuudesta. Siksi toivotan kaikki lukijat, varusmiehet, reserviläiset, ammattisotilaat — miehistö ja päällystö yhtä lailla — sekä siviilit kommentoimaan, ampumaan rikki ja kehittämään tätä argumenttia.
Kirjoitan terävästi herättääkseni ajatuksia ja tunteitä, mutta kommentoi kuitenkin hyvässä hengessä ja tyylillä, keskity esittämään oma mielipiteesi ja kunnioita muiden mielipidettä. Nämä ovat yleiset sääntöni kommentoinnille. Minä kirjoitan nimelläni, mutta Sinä olet tervetullut kommentoimaan myös anonyymisti.

Näennäistehokasta harjoitustoimintaa

Puolustusvoimien nykypäivän harjoituksia leimaa ilmiö, jota tahtoisin kutsua näennäistehokkuudeksi. Vältämmme viikonlopun yli meneviä harjoituksia ja panemme sen sijaan harjoitukset alkamaan maanantaina ja päättymään perjantaina viikonloppulisien säästämiseksi. Tämä vaikuttaa kustannustehokkaalta ja kun samalla koko viikko käytetään harjoitukseen saadaan toiminnalle aidon tehokkuuden legitiimi leima. Useimille sotilaille on selvää minkälainen kaaos maanantaialoitukseen liittyy ja kuinka perjantain parempi puolisko kuluu materiaalin huoltamiseen ja lomillelähdön valmisteluihin. Edeltävänä harjoituspäivänä (torstai) eteen tulee lepo, koska harjoitusjoukon täytyy turvallisesti ajaa kotiin. Haloo! Ei tämä ole tehokkuutta, vaan hukkaan heitettyjä harjoitustunteja.

Hallinto kärsii kun kalenterissa on 2×5 arkipäivän harjoitusputki ja vääpeli ja päällikkö yrittävät maanantaiaamuna ja perjantaina iltapäivällä laittaa ajan tasalle sotilaiden päivärahat ja palkat, virkamatkat, lomat ja muut murheet. Pahimmissa tapauksissa työt otetaan mukaan harjoituksiin ja aika, jonka pitäisi kulua seuraavan harjoitusvuorokauden valmisteluun ja yhteen sovittamiseen hukkuu yksikön hallintoon.

Harjoitusvuorokauden henkilöstökustannukset
Menoerä Arkipäivä Lauantai Sunnuntai
Harjoituskorvaus 119,65 € 149,56 € 179,48 €
Päiväraha 38,00 € 38,00 € 38,00 €
VaEL vakuutusmaksu 23,75 %
Sosiaaliturvamaksu 2,04 %
Tapaturmavakuutus ym. 8,13 ‰
YHTEENSÄ 189,48 € 227,35 € 265,22 €

Viiden päivän harjoituksesta tehokasta aikaa on puolikas maanantai, koko tiistai ja keskiviikko, vajaa torstai ja kolmannes perjantaista. Maksamme viidestä vuorokaudesta ja saamme 3½ päivää.

Kustannuksia tarkasteltaessa voimme todeta, että kymmenen (10) ammattisotilaan harjoituskokoonpanolla kustannus on 9 474,00 €. Yhden tehokkaan harjoitustunnin hinnaksi tulee 169,18 €, jos laskemme päivään mahtuvan 16 tehokasta harjoitustuntia.

Harjotukset ovat lyhyitä ja välillä juostaan päättömästi casesta toiseen. Kouluttajalla ei ole aikaa uusia huonoja suorituksia, johtajilla ei ole koskaan riittävästi aikaa kehittää, käskeä ja toimeenpanna taistelusuunnitelmat loppuun asti ja maalitoiminnan yhteensovittaminen on lähinnä ”keltaisen osaston” juoksemista paikasta toiseen. Tämä kaikki johtaa vajavaiseen tavoitteiden saavuttamiseen. Onneksi puolustusvoimissa on harjotuksia, joilla kirjallisen käskyn mukaan on päämäärä, mutta ei selkeää tavoitteenasetantaa saati sitten yksilöityjä koulutustavoitteita. No, ei harjoituksia paperilla johdeta…

Mittapuu ja päämäärä

Taistelijan ja joukon on kyettävä [toteuttamaan tehtävänsä] vähintään kahden viikon mittaisen jatkuvan taistelukosketuksen ajan sekä sen lisäksi pystyttävä vielä keskittämään kaikki voimavaransa 3-4 vuorokauden ratkaisutaisteluihin.

Tämä taistelukunnon määritelmä on johdettu Tali-Ihantalan taistelusta 1944. Jos tahtoisimme olla oikein tarkkoja, pitäisi vielä johonkin väliin lisätä ”ylivoimaista vihollista vastaan”.

Huomautus: Tässä on helppo vastaus siihen kauanko Suomen puolustus kestää. Puolustusvoimat kykenee puolustamaan valtakuntaa vähintään kahden viikon ajan tapauksessa, jossa kaikki taistelevat yhtymämme samanaikaisesti joutuvat hyökkäyksen kohteeeksi.😉

Tähän tavoitteeseen emme pääse viiden päivän harjoituksilla, joiden välissä on viikkolepo. Lyhyillä harjoituksilla emme rasita sotilaitamme ja heidän johtajiansa sellaisella tavalla, että he joutuisivat vastaamaan haasteeseen ja todella näyttämään mistä puusta heidät on veistetty. Sodan ajan yksikön suorituskyvyn mittaus vaatii oikean ympäristön. Viiden tai kuuden päivän harjoituksen neljäs päivä ei sitä ole. Liian lyhyet harjoitukset vääristävät kuvaamme joukkojemme suorituskyvystä.

Harjoitusten järjestäminen viikonlopun yli on ”kiellettyä”. Olen kuullut tämän kiellon monta kertaa esimiesteni suusta ja tavannut sitä monista suunnitteluohjeista. Kategorinen kielto on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin vaarallinen terävöittämistoimenpide, jonka lähteenä yleensä on esikunnassa neljän seinän sisällä viihtyvä hallintojohtaja, joka yksinkertaisilla, ”jämäköillä” käskyillä mielestään hienosti ohjaa koko organisaatiota. Käsky toistetaan kuuliaisesti komentoketjussa alaspäin, ilman kyseenalaistamista tai analysointia. Tästä on tehtävätaktiikka kaukana.

Uusi harjoitusrakenne

Perustelen toisenlaisen harjoitusrakenteen, joka säästää rahaa, parantaa tavoitteiden saavuttamista, tuottaa paremmin harjoitettuja ja arvioituja joukkoja ja voi parantaa viihtyvyyttä, hallintoa ja antaa johtajille enemmän aikaa alaisten kanssa.

Aloittamalla harjoitus tiistaina päästän eroon maanantain kaaoksesta. Maanantai voidaan käyttää puhutteluihin, käskynantoihin ja harjoitusvalmisteluihin. Tiistai voidaan aloittaa aikaisin, vaikka aamuneljältä. Kaikki harjoituspäivät ovat tehokkaita, kun harjoitus päätetään seuraavan viikon keskiviikkona. Huolto hoidetaan torstaina kasarmilla, kuten myös harjoituksen läpikäynti, paalaute, hallinto ja lepo. Perjantai voidaan käyttää täydentävään koulutukseen oppimisen vahvistamiseksi tai vaihtoehtoisesti vapaapäivänä, mikä antaisi sotilaille mahdollisuuden levätä, hoitaa henkilökohtaiset asiat arkipäivänä kotipaikkakunnillaan ja hoitaa se tärkeä henkilökohtainen hallinto, eli tavata perhettä, rakkaita ja ystäviä. Kotijoukot olisivat varmasti iloisia, kun pojat ja tytöt nuku puolta päivää viiden päivän vauhtileikittelyn takia.

Tehokkaiden harjoitusvuorokausien lukumäärä on siis yhdeksän (9), mikä vastaa 2½ ”viisipäiväistä”. Harjoituskustannukset kymmenelle (10) ammattisotilaalle ovat 18 189,32 €, eli hieman alle kahden viisipäiväisen kustannus. Tehokkaan harjoitustunnin hinnaksi tulee 126,31 €, mikä on vain 75 % viisipäiväisen vastaavasta hinnasta.

Tämä harjoitusrakenne mahdollistaa osaharjotteiden viemisen loppuun ja niiden toistamisen oppimisen vahvistamiseksi. Harjoituksen pituus mahdollistaa myös luontevasti eri momenttien tuomisen harjoitukseen, kuten huoltopalvelun ja taistrelukyvyn palauttamisen. Nykyään harjoituksissa taistelukyky palautetaan viimeisenä päivänä, minkä jälkeen sen palautumista ei arvioida tai testata. Mahdollista olisi myös henkilöstön säätely harjoituksen aikana ottamalla tiettyihin momentteihin erikoisalojen osaajia ja vastaavasti antamalla osalle henkilöstöä vapaapäivä. Tämä vaati luonnollisesti tiettyjen harjoituksia koskevien määräysten muuttamista. Kahdella perättäisellä palvelusajan loppuun sijoittuvalla yhdeksän päivän harjoituksella voitaisiin tavoitetasoa ja rasitusta nousujohteisesti ja riittävästi nostaa ja todella testata yksikön kykyä suorittaa saamansa tehtävät pitkässä, usean vuorokauden mittaisessa jatkuvassa taistelukosketuksessa. Vaihtoehtoisesti harjoitukseen voidaan myös sovittaa kovapanosammunta luontevaksi osaksi perinteisen ampumaleirin sijaan.

Virkamies vai sotilas?

Näillä perusteluilla esitän, että viikonloppun ylitse menevää harjoittelua koskeva kielto on hölmö. Todellista hölmöyttä on aloitta harjoitus kaaosmaanantaina ja päättää se lomaperjantaina. Harjoitusen tehokkuus mitataan tavoitteiden saavuttamisella. Kustannustehokkuutta mitataan parhaiten laskemalla esittämäni tehokkaan harjoitustunnin hinta. Muut tavat johtavat usein siihen yksinkertaistettuun lopputulokseen että arkiharjoittelu olisi kustannustehokasta.

Harjoituksen aloittaminen aamuneljältä ja sen päättäminen yhdeksän päivää myöhemmin iltakymmeneltä tuntuu ehkä epämukavalta tai ihan hullulta ajatukselta. Väitän kuitenkin, että meille tärkein asia on sodan ajan yksikkö — täysin miehitettynä ja varustetttuna ja erinomaisella kyvyllä suorittaa kaikki sille annetut tehtävät. Tähän päästäksemme meidän on luovuttava maanantaista perjantaihin ulottuvasta mukavasta virkamiestyylistä, johon olemme kenties tottuneet ja ensisijaisesti määritellä itsemme sotilaan ja aseellisen taistelun vaatimusten kautta.