Viikon teema | Veckans tema

Seuraavien päivien aikana tämä blogi tulee keskittymään Ruotsin Sälenissä järjestettävän valtakunnallisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen seminaarin seurantaan. Tämä satsaus on yhteisprojekti; blogin sisällön tuottamiseen osallistuu Janne Riiheläinen. Teeman kunniaksi blogin tunnuskuva ylempänä on jo vaihdettu ja oikealle on lisätty keskeiset twitterstriimit aiheesta. Tänä iltana vaihtuu myös etusivuksi ylhäällä valikossa oleva #fofrk. Mikäli haluat päästä käsiksi vanhoihin merkintöihin sinun tulee käyttää suoraa linkkia, hakua ylhäällä oikealla tai arkiston pudotusvalikkoa oikealla. Vilkaise blogia illempana tai seuraa hashtagia #fofrk Twitterissä. Luvassa on mielenkiintoinen yllätys!

Under de följande dagarna följer den här bloggen upp den svenska säerhets- och försvarspolitiska Rikskonferensen i Sälen. Den här satsningen är en kollaboration mellan Janne Riiheläinen och mig. Temat till ära så har jag redan bytt ut bloggens utvalda bild högst uppe och lagt upp de viktigaste twitterströmmarna till höger. Ikväll byts också förstasidan till #fofrk som du ser i menyn uppe. Vill du komma åt andra inlägg så ska du använda direkt länk, söka högst uppe till höger eller söka i arkivmenyn till höger. Titta in på bloggen ikväll eller följ hashtaggen #fofrk på Twitter. Det kommer en intressant överraskning!

Uutta sisältöä | Nytt innehåll

Toivottavasti näet yläpalkissa uuden sivun #fofrk. Tavanomaisen kirjoituksen sijaan päätin seurata Säleniä sivustolla. Uskon että tiedon tuottaminen sekä sen jäsentely ja käytettävyys paranevat. Tässä vielä linkki sivustoon https://fmashiri.wordpress.com/fofrk14/

Mainoskuva Rikskonferensen
Folk och Försvarin valtakunnallinen turvallisuuskonferenssi Sälenissä 12–14 tammikuuta 2014. Kuva: Folk och Försvar.

Jag hoppas Du ser den nya rubriken #fofrk i balken ovan. Istället för att köra med vanliga inlägg, så beslöt jag mig för att pröva följa rikskonferensen med en sida. Jag tror det blir lättare att skapa, ordna och använda information på det här sättet. Här är länken till sidan https://fmashiri.wordpress.com/fofrk14/

Fallet ÖB – det svenska försvarets kris, del 2.

Detta är en snabb översättning av det ursprungliga inlägget på finska. Skrivfel följer:

ÖB Sverker Göranson kom ut med 1-veckasförsvaret i årsskiftet. Han stöddes av försvarsminister Karin Enström, som tyckte att nivån är rimlig och leveransen alltså motsvarar beställningen.

ÖB Sverker Göranson.

ÖB möttes av förargelse och lovord. Vissa talade om en politisk bomb andra om rakryggad hederlighet förenlig med FM värdegrund. ÖB hemförlovades från Sälen med något han trodde var magsjuka, men visade sig vara mycket allvarligare. Det bästa sidorna i det svenska lynnet; glädje, medlidande och omsorg dök fram. På facebook har sidan Krya på dig ÖB fått 7500 medlemmar. Tyvärr lär antalet öka, då ÖB idag i berättade för sina medarbetare att han är sjukskriven till 17 mars.

Sedan kom ju chefsåklagaren med Säpo i i bilden för att utreda om ÖB sysslat med obehörig befattning med hemligt uppgift. Försöket att flytta ansvaret till justitiekanslern föll platt och bollen är nu tillbaka hos åklagaren.

Tillägg 1 februari: Åklagarmyndigheten har meddelat, att ingen förundersökning inleds mot ÖB.

Fm stödde sin ÖB. Informationsdirektören Erik Lagersten berättade att bedömningen kan göras från offentliga källor. Stf C Insats generalmajor Berndt Grundevik förtydligade försvarsplaneringen yttterligare. Försvarsministerns linje var att hela landet ska försvaras även om ett sådant krav redan fallit ur instruktionen för försvarsmakten.

Den verkliga bomben kom från statsministern Reinfeldt när han kallade försvaret för ett särintresse och i praktiken jämställde ÖB med en lobbyist. Försvaret kämpar alltså om pengar i samma serie som facken och andra intressegrupper. Försvarsministern fortsatte försiktigt och på rak fråga (tre sådana, egentligen) sade hon inte ifrån, utan tonade ner med att konstatera att försvaret är en av statens huvuduppgifter.

Det som förstås gått förbi de flesta då känslorna svallat är att Reinfeldt troligen talade om saken med mycket snäv fokus på budgetförhandlingar. Lika fel, men mänskligt.

Sveriges försvarsmakt är i skick. Det ser yrkeskunniga militärer och civila till. Men försvarspolitiken mår illa. Bilden som regeringen målat upp av ett starkare och bättre försvar än tidigare börjar flagna. Folket vaknar till att man årligen betalat 42 miljarder kronor för begränsad förmåga.

Vilken bäring har detta på Finland? Sverige gjorde sitt första beslut på den långa vägen mot ett insatsförsvar år 1996. Här började omvandlingen av invasionsförsvaret, nedrustande av förmågan att försvara hela Sverige och en större satsning på samarbete och solidaritet. 13 år senare fick man ett beslut om en ny insatsorganisation, IO2014. Leveransen är lite sen och lär dyka upp år 2019. Alltså 10 år efter beslutet.

Vi är på samma väg och kommer att möta motsvarande utmaningar. Finlands försvar lutar på tre ”heliga” grundpelare:

  • allmän värnplikt,
  • militär alliansfrihet och
  • territoriellt försvar.

Tillägg 1 feb: Fundamentet som dom här vilar på är det centrala begreppet försvarsvilja, som nog måste nämnas i detta sammanhang.

Försvarsminister Carl Haglund och kommendören för försvarsmakten, general Ari Puheloinen har mycket tydligt kommit ut med att dagens finansiering för oss till 2015, men inte vidare. Därefter krävs att man satsar mera eller ändrar grunderna. Den pågående försvarsmaktsreformen hotar att bli en försvarsreform, där försvarslösningen måste byggas om för alla grundpelarna lutar mot varandra.

Vi klarar oss alltså inte med att snygga upp lite i hörnen. På den politiska arenan är situationen likt ett bollspel där stjärnspelaren är skadad: Alla passar bollen runt, men ingen vågar gå på avslut. Regeringsperioden binder händerna. Ansvar ges gärna till nästa regering och få är villiga att öppna diskussion om saken. Vi hinner nog, verkar tanken vara från riksdagen till presidentslottet. Väpnat försvar verkar även i Finland vara ett särintresse, som hamnar lägst ner på säkerhetens trappstege, och drivs beroende på vilken regering vi har.

Väckning på fortet! Försvaret är hela folkets sak. Lösningarna baserar sig på säkerheten i omvärlden och bedömningen om dess utveckling. Pengar är idag avgörande. Denna utveckling kommer att forsätta i de nordiska välfärdssamhällen som snabbt utvecklar allvarliga hållbarhetsunderskott. 2015 är medlen för den offentliga sektorn säkert mindre än det prognoserna idag visar. I ett sådant läge förlorar försvarsmakten budgetkampen 10-0 mot alla andra försvaltningsgrenar. Därför är det av nöden att redan idag börja en analytisk och känslomässig debatt som vår försvarslösning, istället för att lita på att tiden sköter saken. Grundpelarna är så djupt ingjutna i det finska folkets själ att det kommer att göra jävla ont när det byggs om. Om vi tar Sverige som exempel, så kan vi räkna med att beslut 2016 ger leverans 2026. Där emellan finns allför många år bredvid en välrustad granne, vars politiska utveckling är både komplex och oförutsägbar. Vi kan ju förstås ta det svenska sättet och konstatera att försvarsförmågan inte är så relevant, då ingen hotar oss.

Det lönar sig för oss att noggrannt följa med den svenska utvecklingen, om bara för att inte göra samma misstag. En inhämtad erfarenhet vid det här laget är att regeringens bästa beslut och planer verkställs bara delvis och försenat. Försvarsmaktsreformen 2015 verkställs som bäst. Det är inte lika viktigt att debattera den, som det är att fundera på Finlands försvar 2020+.

Tapaus ÖB – Ruotsin puolustuksen kriisi, osa 2.

Ruotsin puolustusvoimien ylipäällikkö (ÖB) Sverker Göranson antoi vuodenvaihteessa Svenska Dagbladetille haastettelun, jossa hän kertoi että Ruotsi selviää hyökkäyksestä viikon verran yksin. Puolustusministeri Karin Enström tuli sen jälkeen esiin ja kertoi että tällainen puolustuskyky on kohtuullisesti mitoitettu vallitsevaan turvallisusympäristöön ja vastaa muiden Euroopan maiden kykyjä.

ÖB Sverker Göranson.

ÖB sai vastaansa suuttumusta ja ylistystä. Lausumaa kutsuttiin yhtäältä poliittiseksi pommiksi ja toisaalta puolustusvoimien arvojen (Öppenhet, resultat, ansvar; ÖRA) mukaiseksi suoraselkäisyydeksi. Sälenin konferenssin ensimmäisenä päivänä ÖB sairastui. ÖB kertoi epäilleensä normaalia vatsatautia, mutta kysymys olikin jostain vakavammasta ja ÖB on sairaslomalla. Ruotsalaisten parhaat puolet, iloisuus, myötätunto ja välittäminen, tulivat esille. Krya på dig ÖB-sivu (Parane pian, ÖB) facebookissa on jo saanut 7500 jäsentä. Kannustus varmaan lisäntyy, kun ÖB tänään (31.1.) ilmoitti kirjeessä henkilöstölleen, että sairasloma jatkuu maaliskuun puoleenväliin asti.

Saipa sitten ÖB vielä kimppuunsa syyttäjäviraston, joka Säpon ja muiden kanssa selvittää (ei siis vielä tutki) onko ÖB syyllistynyt maanpetosrikokseen (obehörig befattning med hemligt uppgift, Suomen lain vastaavuus: turvallisuussalaisuuden paljastaminen, RL 12:7) Syytttäjä yritti potkia pallon kulmuriksi oikeuskanslerille, joka puolestaan palautti asian takaisin syyttäjälle.

Päivitys 1 helmikuuta: Ruotsin syyttäjänvirasto on ilmoittanut, että ÖB:stä vastaan ei aloiteta esitutkintaa.

Oma organisaatio tuki ÖB:tä. Puolustusvoimien viestintäjohtaja Erik Lagersten kertoi, että kyse on tiedoista, jotka voidaan kerätä julkisista lähteistä. Viimeisimmän ulostulon teki apulaisoperaatiopäälikkö, kenraalimajuri Berndt Grundevik, joka totesi että maata kyetään puolustamaan yhdellä alueella viidestä. Puolustusministeri vastasi tähän linjaamalla että koko maata puolustetaan, vaikka ko. vaatimus kaikessa hiljaisuudessa poistui laista jo vuonna 2009, kun puolustusvoimat sai uudet tehtävät.

Todellinen sammakko pääsi pääministeri Reinfeldtin suusta kun hän kutsui puolustusta erityiseduksi ja vertasi ylipäällikköä lobbariin. Puolustus ei siis hallituksen mielestä ole julkishyödyke ja yhteinen etu, vaan painii samalla tasolla kuin työmarkkinajärjestöt ja muut etujärjestöt. ÖB on siis hallituksen mielestä lobbari. Puolustusministerikään ei eduskunnassa ottanut suoraan pääministerin lausuntoon kantaa, vaan muotoili suoraan kysyttäessä vastauksen ”puolustus yksi valtion päätehtävistä”.

Ruotsin puolustusvoimat on kunnossa. Siitä pitävät huolen ammattitaitoiset sotilaat, joiden kanssa suomalaisetkin taistelevat rauhan puolesta kaukomailla. Mutta Ruotsin puolustuspolitiikka voi pahoin. Hallituksen maalaama kuva aiempaa vahvemmasta ja kyvykkäämmästä puolustuksesta alkaa haalistua. Kansa herää nyt siihen, että vuosittain on maksettu 42 miljardia kruunua olemattomasta kyvystä.

Miten tämä sitten liittyy Suomeen? Ruotsi teki ensimmäisen nykytilanteeseen liittyvän puolustuspäätöksensä vuonna 1996. Tästä ja sitä seuranneista puolustuspäätöksistä vuosina 2000 ja 2004 alkoi perusteiden, eli laajaan reserviin perustuvan asevelvollisuusarmeijan (invasionsförsvaret) muuttaminen korkean valmiuden suorituskykyiseksi minivoimaksi (insatsförsvaret) ja koko maan puolustamisen periaatteen katoaminen. Liittoutumattomuuden sijaan alkoi myös yhteistyön ja keskinäisriippuvuuden korostaminen. Lopulta, 13 vuotta myöhemmin saatiin päätös, joka pani asevelvollisuuden hyllylle ja määäritteli uuden sotajaotuksen (IO 2014). Uusi organisaatio ei kuitenkaan ole käytössä 2014, vaan toimitus viivästyy vuoteen 2019. 10 vuotta päätöksestä, siis.

 

Meillä on edessämme sama vaikea tie ja samat haasteet. Suomen puolustus nojaa kolmeen ”pyhään” peruspilariin:

  • asevelvollisuus,
  • sotilaallinen liittoutumattomuus ja
  • alueellinen puolustus.

Lisäys 1 helmikuuta: Näiden kolmen pilarin perustana on luja maanpuolustustahto, joka siis on keskeinen käsite.

Puolustusministeri Carl Haglund ja puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen ovat hyvin selkeästi kertoneet, että nykyrahoituksella päästään vuoteen 2015, mutta sen jälkeen tarvitaan lisää panostusta tai perusteiden muuttamista. Puolustusvoimauudistuksesta uhkaa syntyä puolustusuudistus, jossa perusratkaisuun on kajottava voimakkaalla kädellä, koska peruspilarimme nojaavat toisiinsa.

Pienellä pintaremontilla ei siis enää selvitä. Tilanne muistuttaa pallopeliä, jossa tähtipelaaja on loukkaantunut — kaikki siirtelevät palloa hyvin, mutta kukaan ei uskalla tehdä maalia. Koko asia on hassusti hallituskauden sitoma. Vastuuta annetaan seuraavalle hallitukselle ja harva on halukas avaamaan keskustelua asiasta. Kyllä sitä vielä ehditään, tuntuu olevan yleinen käsitys eduskunnasta aina presidentinkansliaan asti. Aseellinen maanpuolustus tuntuu Suomessakin olevan erityisetu, joka laitetaan turvallisuuden tikkailla aina alimmaksi ja jota ajetaan sen mukaan mikä hallitus maassa on.

Herätys! Puolustus on koko kansan asia, jossa ratkaisut perustuvat vallitsevaan turvallisuusympäristöön ja sen arvioituun kehitykseen. Raha on tänä päivänä ratkaiseva tekijä. Tämä kehitys tulee voimistumaan erityisesti Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa, joissa on kehittymässä vakava kestävyysvaje. Vuonna 2015 varoja julkisen sektorin ylläpitämiseen on todennäköisesti paljon vähemmän kuin ennusteet lupaavat. Puolustusvoimat häviää budjettikamppailun kaikille muille hallinnonaloille. Siksi meidän on jo tänään syytä aloittaa sekä analyyyttinen että tunteellinen keskustelu puolustusratkaisustamme eikä luottaa siihen että aika kyllä hoitaa. Puolustuksen peruspilarit on valettu niin syvälle Suomen kansaan, että niiden esiin kaivaminen varmasti sattuu. Ruotsia vertailukohtana käyttäen voidaan ajatella, että jos päätökset saadaan vuonna 2016, niin toteutunut uusi ratkaisu häämöttää vasta vuodessa 2026. Siinä välissä on monta vaaran vuotta hyvin varustautuneen naapurin vieressä, jonka poliittinen kehitys ei ole ennustettavissa. Vaihtoehtona on tietysti ruotsalaiseen tapaan todeta, että puolustuskykyä koskevat pohdinnat ovat turhia, koska maatamme ei mikään uhkaa.

Ruotsin kehitystä on hyvä seurata, jotta ei tarvitse tehdä samoja virheitä. Yksi oppi on se että parhaatkin hallituksen päätökset ja suunnitelmat toteutuvat vain osittain ja vuosia myöhässä. Puolustusvoimauudistus 2015 on jo toimeenpanovaiheessa. Siitä keskusteleminen on vähemmän tärkeää. Todella tarpeellista on miettiä Suomen puolustusta 2020.