Palkintojenjako: Turvallisuuspoliittinen vuoteni 2013

Noin puolitoista vuotta sitten aloin kirjoittaa blogiani enemmän turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan keskittyen. Vuosi sitten kirjoittamiseen tuli enemmän vauhtia. Välillä on hyvä pysähtyä ja tarkastella mihin on tultu ja missä on menty. En aio esittää tiivistettyä yhteenvetoa vuoden tärkeimmistä tapahtumista. Muut tekevät sen minua paremmin. Suomen kielellä suosittelen luettavaksi Janne Riiheläisen tekemää turpo-vuoden katsausta. Ruotsiksi Skipper ja Wiseman panevat vuoden hienosti pakettiin.

Minun katsaukseni ideana on palkita Itämeren pienen turvallisuuspoliittisen areenan toimijoita uroteoista. Kymmenen kärki on tässä. Klikkaa numeroa kymmenen ylhäällä vasemmalla päästäksesi diaesitykseen, jossa myös perustelut näkyvät.Galleria korvattu taulukolla.

VUODEN 2013 TOP 10
10 Helsingin Sanomat. Suurimmalla sanomalehdellämme on muutama veteraanitoimittaja, jotka seuraavat maanpuolustuksen kenttää. Kuluneen vuoden aikana puolustus on saanut enemmän palstatilaa ja toimittajat ovat olleet tarkempia tausta-aineiston tarkastamisessa. Hesari on pakollinen luettava maanpuolustustuksesta kiinnostuneelle. Hyvä läsnäolo sosiaalisessa mediassa ja toimivat mobiiliratkaisut antavat lehdelle kymppisijan ennen suomenruotsalaista ennakkosuosikkia Hufvudstadsbladetia, joka häviää niukasti sisällön ja reippaasti digi- ja mobiiliratkaisujen sekä somen osalta.
9 Erik Lagersten ja viestintäosasto. Ruotsin puolustusvoimien viestintäjohtaja on ollut aktiivinen monissa medioissa vuoden aikana, eikä vähiten Twitterissä. Saavutuksiin kuuluvat Försvarsmaktens Blogg, joka ei pelkästään ole virallinen äänitorvi, vaan alusta johon tulee syötteitä Twitteristä, ulkopuolisista blogeista ja sellaisenaan varmaan aktivoi omaa väkeä viestintään. Näyttää hyvältä ja toimii. Varsinainen uroteko on tietysti vahva tuki omalle työntekijälle, majuri Carl ”Wiseman” Bergqvistille, sen jälkeen kun ”antimilitaristinen verkosto” Ofog paljasti hänen olevan Wiseman’s wisdoms blogin takana.
8 STX France ja DCNS. Venäjän Mistral-hanke on edennyt ennätysvauhtia: vuonna 2009 aloitetuista neuvoteluista vesillelaskuun vuonna 2013 ja lopulliseen toimitukseen ensi vuonna. Toinen alus on tuloillaan ja sen keula makaa jo kokoonhitsattuna telakalla. Varsinainen saavutus kun tilaaja ei ole aiemmin juurikaan ostanut tavaraa oman sotateollisen kompleksinsa ulkopuolelta.
7 Kenraali Ari Puheloinen. Komentajamme on ollut erittäin selkeä viestiessään puolustusvoimauudistuksesta ja sen riittämättömyydestä tulevina vuosina. Komentaja on puhunut pehmeästi ja laittanut painopisteen tarkoin valittuihin teemoihin. Ministeriön ja komentajan viestintä on ollut hyvin yhteen sovitettua. Lisäksi komentajan ruotsin kielen taito on kehittynyt erittäin sujuvaksi ja sotilassanasto on jäätävän hyvin hanskassa.
6 Janne Riiheläinen (@veitera). Janne Riiheläinen on rohkeasti osallistunut turvallisuuspoliittiseen keskusteluun blogillaan ”Väkivallaton maanpuolustus ja sen henki” ja aktiivisena Twitterissä (@veitera). Janne on edustanut avointa, vuorovaikutteista, kuuntelevaa ja toisia kunnioittavaa keskustelulinjaa. Vuoden aikana blogi on noussut turpo-skenen kirkkaaksi kiintotähdeksi ja se on liikuttanut ja aktivoinut keskustelijoita laidasta laitaan. Erityisenä ansiona on pidettävä Jannen tiivistä ja aktiivista keskustelua laajasta ja uudesta turvallisuudesta, joka on merkittävästi laajentanut ja monimuotoistanut sosiaalisessa mediassa käydyn #turpo keskustelun osallistujakuntaa. Janne on tehnyt turvallisuuskeskustelusta koko kansan asian ja vaikuttanut myönteisesti kaikkiin lukijoihinsa. Hänen rauhallinen tyylinsä kirjoittaa ja  kommentoida sekä hillitty tapa esittää mielipiteensä on luonut keskusteluilmapiirin, jossa viihtyvät ”tavallisen kansan” lisäksi myös päättäjät, vaikuttajat, toimittajat ja muut asiantuntijat.
5 Mikael Holmström ja Svenska dagbladet. Faktat, hyvä tyyli, hienot graffat, useimmiten henkilöitä ja haastetteluja, terävä kynä. Mikael Holmströmillä on kaappi täynnä palkintoja, joten tälle listalle päätyminen on enemmänkin itsestään selvyys, eikä varmaan herätä tunteita. Tästä veteraanista ja hänen jutuistaan saisivat monet suomalaiset journot ja lehdet ottaa mallia.
4 Kenraali Sverker Göranson. Kärkikymmenikön itseoikeutettu jäsen on ruotsin ÖB. Hän paljasti viikkopuolustuksen, joka toteutuu 2019 jos sotajaotus 2014 silloin saadaan täytäntöön. ÖB paljasti asian, joka oli selvä puolustuksesta vähääkään perillä oleville, mutta jota poliitikot olivat kaunistelleet kaikille muille. Rehtiä, suoraselkäistä ja tehtävän sekä arvojen mukaista esiintymistä.
3 Venäjä ja presidentti Vladimir Putin. Yllättäjä, mutta hyvin ansaittu pronssipalli. Jatkuvat valmiusharjoitukset ja -tarkastukset ovat pitäneet sotilasjohdon kiireisenä, ja varmaan myös poissa korruption ääreltä; kovat päätökset varusteluohjelman läpiviemiseksi korkealla tavoitetasolla; kahden ranskalaisen maihinnousualuksen hankkiminen aikataulussa antamatta periksi kotimaiselle sotateolliselle kompleksille; ja voiman näyttö omien rajojen ulkopuolella, kalustolla jollaista viimeksi nähtiin kun edesmennyt Tom Clancy kirjoitti sotilaspornoa, varmistaa kolmossijan Venäjälle. Kun Ruotsin tutkimuslaitos FOI vielä vahvistaa positiivisen sotilaallisen kehityksen trendin seuraavalle 10-vuotisjaksolle täytyy kumartaa syvään naapurille. Kun kaiken takana on vahva keskusjohtoisuus ja tahto toimeenpanna uudistuksia, on luonnollista että palkinnon vastaanottaa valtionpäämies Vladimir Putin. Venäjän kehitys tuntuu tietysti hieman vaaralliselta ja uhkaavalta, mutta tässä vaiheessa vielä jännälllä tavalla.
2 Puola. Vahva Itämerivaltio Puola saa plussapisteitä ostaessaan suomalaista ja vahvistaessaan maamme brändejä ulkomaille. Lähes 700 AMV-vaunulla Puola on ykköskumppani asekaupan alalla. Toinen sija tulee kuitenkin muilla meriiteillä. Puola on ollut harvinaisen selkeä ja johdonmukainen sotilaallisten kyvykkyyksiensä kehittämisessä ja asevoimiensa transformaatiossa. Puola maksaa kehityksestä korkeaa hintaa vaativissa operaatiossa ulkomailla. Puola satsaa edelleen viisi (5) prosenttia valtiomenoistaan puolustukseen määrärahojen kasvaessa joka vuosi. Maalla on tukenaan talouskasvua ja selvä tarve muuttaa Varsovan liiton aikaista itäblokkiarmeijaa nykyaikaiseksi länsimaiseksi asevoimaksi. Veikkaan, että säästöt ovat Puolallakin edessä ennemmin kuin myöhemmin ja siksi onkin syytä kehua valtiota, joka nyt satsaa kaiken puolustukseen kun rahaa vielä on.
1 Eversti Anders Gardberg. Tämä lista on henkilökohtainen mielipiteeni ja kyseessä oli minun turvallisuuspoliittinen vuoteni 2013. Minulla oli ilo ja kunnia palvella Andersin alaisuudessa lähes kolme vuotta Uudenmaan prikaatissa vuosina 2008–2011. Sinä aikana, paljolti Andersin ansiosta, aloin tarkastella asioita analyyttisesti, jäsentyneesti ja tietoon luottaen ja sitä tuottaen. Anders on sotilasasiamiehenä ollut framilla Ruotsin puolustus- ja turvallisuuspoliittisella areenalla ja pitänyt maiden välistä yhteyttä ehjänä. Puolustuksesta innostunut tuttavuuspiiri arvostaa Andersin twiittejä, jotka kertovat missä ruotsalaisessa puolustuskeskustelussa mennään. Itse tahdon kiittää Andersia osoitetusta tuesta, innostuksesta, kiinnostuksesta ja lukemattomista blogini ja twiittausteni puffauksista.

Prisutdelning: Mitt säkerhetspolitiska år 2013

Det är ungefär ett och ett halvt år sedan jag började skriva bloggen mera aktivt med säkerhetspolitisk inriktning. För ett år sedan blev det riktig fart på skrivandet. Därför är det bra att stanna för en återblick. Jag ska inte dra en genomgång av året. Andra sköter den biten fint: På finska rekommenderas Janne Riiheläinens blogg. På svenska så är det Skipper och Wiseman som står för det mesta och bästa.

Min återblick går ut på att belöna aktörer för bragder på den lilla säkerhetspolitiska arenan kring Östersjön. Topp 10 kommer här. Klicka på nummmer 10 längst uppe till vänster för att komma till bildspelet med motiveringarna.

En del av bilderna har bytts ut för att undvika kränkning av upphovsrätt. Fotograf anges i slutet av texten på varje bild.

#JagStödjerWiseman (sama suomeksi)

På svenska här.

Ruotsalainen antimilitaristinen verkosto Ofog paljasti ruotsalaisen turvallisuuspoliittisen bloggaajan Wisemanin henkilöllisyyden.

gripen_cobra_hmd

”Carl Bergqvist, joka palvelee F21:ssä Luulajassa majurina on Wiseman.”

Antimilitaristinen verkosto Ofog

Ofog perustelee valintaansa näin: ”Wisemanilla on ‘ainutlaatuinen valta-asema puolustuskeskustelussa’. Ratkaisevaa avoimelle ja demokraattiselle yhteiskunnalle on, että valtaa [käyttävät] ihmiset voidaan tarkastaa ja asettaa vastuuseen teoistaan ja lausumisistaan.

Torjun tämän perustelun. Ofog ei voi viitata ‘avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan‘ ja samalla loukata sananvapautta (=Wisemanin oikeutta esiintyä julkisessa keskustelussa yksityishenkilönä ja pseudonyymilllä ) sekä heikentää luottamusta tietojenantamisoikeuteen, selvityskieltoon (efterforskningsförbud), kostotoimien kieltoon (repressalieförbud) ja lähdesuojaan (=me selvitämme henkilöllisyytesi ja käytämme tietoa miten haluamme). Ofogin toiminta ei ole demokratialla perusteltavissa ja iskee ironisesti juuri siihen toimintavapauteen, jonka verkosto itse saa mainituista perusoikeuksista. Omaa oksaa sahattiin…

Ruotsin puolustusvoimien viestintäpäällikkö Erik Lagersten osoitti voimakkaan tukensa majuri Bergqvistille, painottaen demokratian perusarvoja ja edellä mainittuja perusoikeuksia.

Puhun intohimoisesti ja kateudella ruotsalaisten perusoikeuksista, koska meillä Suomessa ei ole yhtä laajoja oikeuksia. Sananvapaus asuu meilläkin, mutta esimerkiksi tietojenatamisoikeutta ei lainsäädäntömme tunne, eikä myöskään niitä suojamekanismeja (kieltoja), joita siitä loogisesti seuraa. Suomessa oikeus antaa tietoja on rajatummin suojattua lähdesuojalla laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (16 §).

Suomessa sanavapauden rajat – ja rajojen asettajat – ovat siten harvinaisen selviä, että useimmiten niitä asettaa viranomainen lain sijaan(!) Epäselvää monille virkamiehille lienee oikeus esiintyä yksityishenkilönä pseudonyymillä. Sosiaalisen median aktiivisimman valtiotoimijamme, ulkoministeriön kanta tähän on salliva, kun puolestaan puolustusministeriö ja puolustusvoimat kehottavat toisin. Poliisilla lienee ollut eniten näitä tapauksia eri asteisissa hallinto-oikeuksissa, mutta silti ei linja sielläkään ole ihan selvä. Monet virkamiehet valitsevat kuitenkin esiintyä anonyymisti julkisessa keskustelussa, koska omalla nimellä esiintyminen ei uranäkökulmasta ole viisasta, varsinkin jos kritiikkiin taipuvainen ääni löytyy vähääkään alempana organisaatiosta.

Post scriptum -lisäys: Vuoden ruusu menee ulkoministeriölle, joka kaikessa toiminnassaan on valtakunnan selkein, aktiivisin ja vuorovaikutteisin ministeriötason viestijä. Hats off!

Omalta osaltani voi todeta, että minulla ei ole ollut anonyymiteetin suhteen todellisia vaihtoehtoja. Olen suomenruotsalainen upseeri ja kirjoitan suht’ sujuvasti molemmilla kielillä. Kirjoitusteni aihepiirin huomioiden olisi hyödytöntä ja jopa hieman hölmöä kirjoittaa salanimellä. Ja sen takia olen kyllä joskus joutunut kokemaan pettymyksiä.

Tuntuu järjenvastaiselta että puolustusvoimat, jonka tehtäviin kuuluu ”[…] kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen; […]”, edustajiensa (johtajiensa) kautta ryhtyy rajoittamaan yksilön sananvapautta. En lähde avaamaan käymiäni keskusteluja – niihin sovellan aina absoluuttista salassapitoa – mutta tuntuu siltä, että meillä on organisaatiossamme valtava puute perusoikeuksien ymmärtämisessä ja kunnioittamisessa.

Elämme järjestelmässä, jossa tiettyjä perusoikeuksia säätelevät pikemminkin totalitaariselle järjestelmälle ominainen arvo ja asema kuin demokratialle tunnusomainen perustuslaillinen ihmisyyys. Niin kauan kun tämä ei muutu, emme tule näkemään sotilaita aktiivisina osallistujina julkisessa turvallisuuskeskustelussa. Hidas muutos on kuitenkin nähtävissä. Toivoa on!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

//James Mashiri, kapteeniluutnantti, merivoimat.

Pakollinen vastuulauseke:
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä vältttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Sotilasarvon ja puolustushaaran lisääminen allekirjoitukseen on viittaus paljastusta koskevaan julkisuuteen. Se ei merkitse viranomaisen edustamista.

Fallet ÖB – det svenska försvarets kris, del 2.

Detta är en snabb översättning av det ursprungliga inlägget på finska. Skrivfel följer:

ÖB Sverker Göranson kom ut med 1-veckasförsvaret i årsskiftet. Han stöddes av försvarsminister Karin Enström, som tyckte att nivån är rimlig och leveransen alltså motsvarar beställningen.

ÖB Sverker Göranson.

ÖB möttes av förargelse och lovord. Vissa talade om en politisk bomb andra om rakryggad hederlighet förenlig med FM värdegrund. ÖB hemförlovades från Sälen med något han trodde var magsjuka, men visade sig vara mycket allvarligare. Det bästa sidorna i det svenska lynnet; glädje, medlidande och omsorg dök fram. På facebook har sidan Krya på dig ÖB fått 7500 medlemmar. Tyvärr lär antalet öka, då ÖB idag i berättade för sina medarbetare att han är sjukskriven till 17 mars.

Sedan kom ju chefsåklagaren med Säpo i i bilden för att utreda om ÖB sysslat med obehörig befattning med hemligt uppgift. Försöket att flytta ansvaret till justitiekanslern föll platt och bollen är nu tillbaka hos åklagaren.

Tillägg 1 februari: Åklagarmyndigheten har meddelat, att ingen förundersökning inleds mot ÖB.

Fm stödde sin ÖB. Informationsdirektören Erik Lagersten berättade att bedömningen kan göras från offentliga källor. Stf C Insats generalmajor Berndt Grundevik förtydligade försvarsplaneringen yttterligare. Försvarsministerns linje var att hela landet ska försvaras även om ett sådant krav redan fallit ur instruktionen för försvarsmakten.

Den verkliga bomben kom från statsministern Reinfeldt när han kallade försvaret för ett särintresse och i praktiken jämställde ÖB med en lobbyist. Försvaret kämpar alltså om pengar i samma serie som facken och andra intressegrupper. Försvarsministern fortsatte försiktigt och på rak fråga (tre sådana, egentligen) sade hon inte ifrån, utan tonade ner med att konstatera att försvaret är en av statens huvuduppgifter.

Det som förstås gått förbi de flesta då känslorna svallat är att Reinfeldt troligen talade om saken med mycket snäv fokus på budgetförhandlingar. Lika fel, men mänskligt.

Sveriges försvarsmakt är i skick. Det ser yrkeskunniga militärer och civila till. Men försvarspolitiken mår illa. Bilden som regeringen målat upp av ett starkare och bättre försvar än tidigare börjar flagna. Folket vaknar till att man årligen betalat 42 miljarder kronor för begränsad förmåga.

Vilken bäring har detta på Finland? Sverige gjorde sitt första beslut på den långa vägen mot ett insatsförsvar år 1996. Här började omvandlingen av invasionsförsvaret, nedrustande av förmågan att försvara hela Sverige och en större satsning på samarbete och solidaritet. 13 år senare fick man ett beslut om en ny insatsorganisation, IO2014. Leveransen är lite sen och lär dyka upp år 2019. Alltså 10 år efter beslutet.

Vi är på samma väg och kommer att möta motsvarande utmaningar. Finlands försvar lutar på tre ”heliga” grundpelare:

  • allmän värnplikt,
  • militär alliansfrihet och
  • territoriellt försvar.

Tillägg 1 feb: Fundamentet som dom här vilar på är det centrala begreppet försvarsvilja, som nog måste nämnas i detta sammanhang.

Försvarsminister Carl Haglund och kommendören för försvarsmakten, general Ari Puheloinen har mycket tydligt kommit ut med att dagens finansiering för oss till 2015, men inte vidare. Därefter krävs att man satsar mera eller ändrar grunderna. Den pågående försvarsmaktsreformen hotar att bli en försvarsreform, där försvarslösningen måste byggas om för alla grundpelarna lutar mot varandra.

Vi klarar oss alltså inte med att snygga upp lite i hörnen. På den politiska arenan är situationen likt ett bollspel där stjärnspelaren är skadad: Alla passar bollen runt, men ingen vågar gå på avslut. Regeringsperioden binder händerna. Ansvar ges gärna till nästa regering och få är villiga att öppna diskussion om saken. Vi hinner nog, verkar tanken vara från riksdagen till presidentslottet. Väpnat försvar verkar även i Finland vara ett särintresse, som hamnar lägst ner på säkerhetens trappstege, och drivs beroende på vilken regering vi har.

Väckning på fortet! Försvaret är hela folkets sak. Lösningarna baserar sig på säkerheten i omvärlden och bedömningen om dess utveckling. Pengar är idag avgörande. Denna utveckling kommer att forsätta i de nordiska välfärdssamhällen som snabbt utvecklar allvarliga hållbarhetsunderskott. 2015 är medlen för den offentliga sektorn säkert mindre än det prognoserna idag visar. I ett sådant läge förlorar försvarsmakten budgetkampen 10-0 mot alla andra försvaltningsgrenar. Därför är det av nöden att redan idag börja en analytisk och känslomässig debatt som vår försvarslösning, istället för att lita på att tiden sköter saken. Grundpelarna är så djupt ingjutna i det finska folkets själ att det kommer att göra jävla ont när det byggs om. Om vi tar Sverige som exempel, så kan vi räkna med att beslut 2016 ger leverans 2026. Där emellan finns allför många år bredvid en välrustad granne, vars politiska utveckling är både komplex och oförutsägbar. Vi kan ju förstås ta det svenska sättet och konstatera att försvarsförmågan inte är så relevant, då ingen hotar oss.

Det lönar sig för oss att noggrannt följa med den svenska utvecklingen, om bara för att inte göra samma misstag. En inhämtad erfarenhet vid det här laget är att regeringens bästa beslut och planer verkställs bara delvis och försenat. Försvarsmaktsreformen 2015 verkställs som bäst. Det är inte lika viktigt att debattera den, som det är att fundera på Finlands försvar 2020+.