Calle Potter

Carl Potter. Kuva: fotoshoppaus.com

Puolustusministerimme Carl Haglund on ministeriuransa alkutaipaleella ja vieläkin tietyissä perussuomalaisten suosimissa ja myös ns. maanpuolustushenkisissä foorumeissa joutunut fiktiivisen rinnastuksen kohteeksi. Myös Helsingin Sanomat on tarttunut aiheeseen humoristisesti. Joku voisi sanoa, että tällainen ”nimittely” on asiatonta, mutta jostain sekin saa sisältönsä, joten tartun siihen.

Kyllä Haglund, tuo Harry Potter, sivari ja Rkp:n kiintiöministeri tietää.

Anonyymi kommentti Taloussanomissa

Tämä kommentti tiivistää oikeastaan ministeriimme kohdistuvan kritiikin. Ministerimme ei ole ”sivari” vaikka näin usein väitetään. Sen sijaan hän on saanut vapautuksen palveluksesta eikä siis ole ”armeijan käynyt.” Eipä ollut myöskään puolustusministeri Elisabeth Rehn. Olipa vielä nainen, joka kyllä sai uransa alkutaipaleella osaakseen tytöttelyä. Ministereillä kelpoisuusvaatimukset ovat rehellisyys ja taitavuus. Oikeusministeriltä vaadittiin vielä vuosituhannen vaihteeseen asti oikeustieteellistä tutkintoa, mutta tämäkin vaatimus on jo poistunut. Asepalveluksen suorittaminen ei mitenkään pätevöitä ”sotaministerin” tehtävään, päinvastoin voitaisiin ehkä ajatella, että se indoktrinoi ajattelemaan sotilaallisia raiteita pitkin ja näkemään kenraalit ehdottomina auktoriteetteina. Joka tapauksessa YYA-vapaan Suomen kaksi merkittävintä puolustusministeriä eivät ole suorittaneet asepalvelusta.

Eipä asia tunnu kenraaleja ja pääesikuntaa haittaavan. Yleensä en kerro yhtään mitään niistä keskusteluista, joita upseeriveljieni kanssa käyn, mutta tässä tapauksessa voin sen verran kertoa, että kukaan puolustusministerin tavannut upseeri, luutnantista kenraaliin, ei ole ilmaissut mitään epäilystä ministerin rehellisyydestä ja taitavuudesta. Puolustusministeri nauttii suurta luottamusta upseerien keskuudessa.

Rinnastus modernin fantasiakirjallisuuden suurimpaan sankariin on taas erittäin osuva. Kyllä, Carl Haglund on kuin Harry Potter, ulkoista olemustaan suurempi ja mahtavampi velho, joka johtaa Tylypahkan hyviä velho-ja noitaoppilaita taistelussa pahaa vastaan. Tähän mennessä olemme vain ehtineet lukea muutaman osan Calle Potterin seikkailuista.

Calle Potter ja pohjoismainen yhteistyö

Nordefco-yhteistyön yskähdeltyä ja tultua tietyin osin umpikujiin tai teidensä päähän Calle lähtee muihin pohjoismaihin etsimään tukea laajemman yhteistyön visiolle. Tylypahkan liepeillä partioivat ankeuttajat yrittävät hidastaa ja estää vision luomista varovaisuuden ja toivottomuuden sanomalla. Calle luo paremmat suhteet muihin pohjoismaiden puolustusministereihin kuin edeltäjänsä koskaan ja saa aikaan yhteisen vision.

Calle Potter ja viisauden alku

Puolustusvoimien ollessa vaisuna alkaneessa puolustusvoimauudistuksessa, Calle puhuu suunsa puhtaaksi ja kertoo ihan rehellisesti, että puolustusvoimauudistus on rajallinen ja ettei se tuo takaisin sitä suorituskykyä, mitä on jätetty hankkimatta. Calle sanoo selvästi, että sen seurauksena ei myöskään tulee rahaa uusiin hävittäjiin vaan ne päätökset, kuten monet muutkin miljardisatsaukset ovat edessäpäin. Calle asettaa parlamentaarisen työryhmän selvittämään puolustuksen tarpeita, tulevaisuutta ja ympäröivän maailman tilannetta. Työryhmä tuottaa julkisen raporttinsa valtioneuvoston selonteon pohjaksi ja sähköistää muuten ankeaa ja auktoriteettivetoista turvallisuuspoliittista keskustelua.

Calle Potter ja syksyn huispaus

Jatkuvien ilmatilaloukkausten ja valtioneuvoston tekstiviesti- ja viestintäsekoilujen vauhdittaessa Hornet-gatea Calle pitää huolta siitä että Tylypahkassa asiat sujuvat. Tylypahka kertoo edelleen viimeisimmistä ilmatilan loukkauksista ja tekee yhteenvetoja. Huispauksen pääopettaja esiintyy televisiossa ja kertoo mitä oma maajoukkue tekee, miksi ja missä. Pohjoisessa harjoitellut maajoukkue siirretään lähemmäs Tylypahkaa maailmaanmestaruuskisojen viimeistelyleirille. Maajoukkue käy katsastamassa vastustajat ja ottaa tosi siistejä kuvia ilmasta.

Calle Potter ja tuplavaalit

Ruotsin lakkauttamisuhan alla olevan velho- ja noitakoulun rehtori vaihtuu ja valtakunta kuohuu. Velhohallitus on kaatumaisillaan. Calle menee Ruotsiin ja varmistaa, että suomalais-ruotsalainen yhteistyö jatkuu ja syvenee. Ykkösosasta on päästy yhteisestä yleisestä visiosta yksityiskohtaisempaan suomalais-ruotsalaisen merivoimien taisteluosaston (Swedish Finnish Naval Task Group) tiekartan ja tavoitteiden asetteluun, josta molemmat merivoimakomentajat ja heidän alaisensa joukkojen komentajat ovat sopineet. Calle ei turhia tuulettele, vaan jatkaa työtään ja laittaa myös rattaat liikkeelle Suomessa, jotta oma lainsäädäntö saadaan kuntoon ja yhteistyön esteet raivattua.

Totisesti, Carl Haglund on kuin Harry Potter! Ja meillä Tylypahkan velho- ja noitakoulussa ollaan iloisia siitä, että Potter on koulussa ja pitää sitä pystyssä. Velhon viitta roikkuikin liian kauan naulakossa käyttämättömänä.

Toivottavasti tulossa on vielä pari jatko-osaa!

//James

---

Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Jokanaisen turpoa, kiitos.

Vieraskynä 13.3.2014, Saara Jantunen, ST.

Naistenpäivän kunniaksi James Mashiri esitti blogissaan turpo-aiheisen kysymyksen meille naisille.

”Mitä aiotte itse tehdä sen eteen että pääsette täysivaltaisina osallistumaan kaikilla tasoilla niihin rakenteisiin, joissa konflikteja estetään, ratkaistaan ja rauhaa rakennetaan?”

Päivää aiemmin olin ollut mukana järjestämässä uuden think tankimme ensimmäistä yleisötapahtumaa, Syyria-tilaisuutta Säätytalolla, joka toimi myös uuden kokoonpanomme lanseeraustilaisuutena. Elisabeth Rehn – Bank of Ideas on ajatushautomo, joka keskittyy ilmiöihin, teemoihin ja ongelmiin turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden rajapinnassa.

Kirjoitan kuitenkin turvallisuuspolitiikkaan ja siihen liittyvään keskusteluun osallistumisesta nyt puhtaasti omasta näkökulmastani ja siksi, että herra Mashirin ilmaan heittämä kysymys oli mielestäni provokatiivinen, mutta myös hyvin aiheellinen. On tosiasia, että yleisilme aktiivisesta ja julkisesta turvallisuuspoliittisesta keskustelusta on miesten dominoima.

En osaa sanoa milloin varsinaisesti aloitin tämän tien kulkemisen, mutta yksi ratkaisevista valinnoista omalla kohdallani oli suorittamani asepalvelus. Olin palvelusaikanani jo puolivälissä opintojani ja tiedostin edessä häämöttävän ammatillisen valinnan hetken. Kotiuduin, kirjoitin graduni Irakin sodasta, ja vuosi valmistumiseni jälkeen sain Maanpuolustuskorkeakoulusta tutkimustoimeksiannon kybersodankäynnin diskursseista. Neljä vuotta myöhemmin, syksyllä 2013, väittelin samasta yliopistosta sotatieteiden tohtoriksi. Hieman ennen väitöstäni ymmärsin, että sotatieteellinen jatkotutkinto ja siviilistatus ovat varsin uusi yhdistelmä, ja että mitään mallia järkevästä tiestä kohti haaveilemaani tutkijan uraa ei olisi. Sovimme tuolloin silloisten opiskelijakavereideni, eli nykyisen think tankimme perustajajäsenten kesken, ettemme jäisi vain odottelemaan, että joku huomaisi intomme. Sen sijaan sovimme tekevämme yhdessä töitä sen eteen, että loisimme jotakin uutta, joka kuljettaisi meitä eteenpäin sodan, kriisien ja konfliktien tutkimuksessa. Juuri tämä oli ajatus, josta kerroimme Ministeri Elisabeth Rehnille, ja jota hän lähti tukemaan.

Väitän, että Suomessa naisten ongelmana turvallisuuspoliittisen keskustelun näkökulmasta on se, että olemme kasvaneet sellaisessa maailmassa, jossa naiset eivät automaattisesti osallistu turvallisuuspolitiikan ruohonjuuritason toimintaan, jota myös maanpuolustustyöksi sanotaan. Toisin kuin pojat ja nuoret miehet, tytöt ja nuoret naiset voivat suunnitella elämäänsä puhtaasti omien intressiensä mukaisesti. Jos näihin intresseihin ei kuulu turvallisuuspolitiikka, on aihe helppo sivuuttaa. Kuten think tankimme toinen perustajajäsen Kaisa-Maria Peltokorpi väitöstutkimuksessaan lottien selviytymiskeinoista toteaa, naisten maanpuolustustyön jatkumo katkesi keinotekoisesti, kun Lotta Svärd-järjestö lakkautettiin. Lisäksi jatkosodan loppuessa valikoituja naisia oli juuri ryhdytty asekouluttamaan, ja on mahdotonta sanoa millaista naisten maanpuolustustyöhön osallistuminen olisi tänä päivänä, jos osallistuminen olisi saanut jatkua ja kehittyä.

Miesten kohdalla asia on toisin. Asevelvollisuus huolehtii siitä, että jokainen mies joutuu tekemään aktiivisen päätöksen suhteestaan maanpuolustukseen, ja toivottavasti myös henkilökohtaisesta suhteestaan suomalaiseen turvallisuuspolitiikkaan. Yhtä lailla siviilipalveluksen valitseminen vaatii aktiivista päätöksentekoa ja tilintekoa itselleen suhteestaan turvallisuuspolitiikan peruspalikkaan, asevoimiin.

Asepalvelus ei tietenkään ole mikään ehto turvallisuuspolitiikalle syttymiselle. Suomalainen yhteiskunta ei varsinaisesti rohkaise jäseniään turvallisuuspoliittiseen keskusteluun, ja siihen osallistuminen vaatii yksilön aktiivista suuntautumista. Turvallisuuspolitiikan paradoksi onkin se, että sen ymmärtäminen vaatii aikaa, jatkuvaa seurantaa ja pitkäjännitteisyyttä aikana joka ohjaa meitä lyhytjännitteisiksi, ja samaan aikaan media tarjoilee turvallisuuspolitiikan lyhytjännitteisessä muodossa. Tämän päivän pommi-isku pyyhkäisee sivuun viime viikon vallankumouksen. Turvallisuuspolitiikan kentälle valikoituu ihmisiä, jotka jaksavat olla aktiivisia ja sietävät informaatiotulvaa.

Tyttöjä ja poikia harvoin kasvatetaan käytännön tasa-arvoon. Jo koulun liikuntatunneilla opimme, että tytöt ja pojat tekevät eri asioita ja heitä arvoidaan eri standardien mukaan. Eriytyminen jatkuu yhteiskunnan jakaessa jäsenensä asevelvollisiin ja ei-asevelvollisiin, ja sen jälkeen miesten ja naisten erilaisissa ammatinvalintapainotuksissa. Pahimmassa tapauksessa tytöille ei ennen aikuisuutta tarjota kosketuspintaa teemoihin, jotka eivät heille stereotyyppisesti kuulu. On sanomattakin selvää, että poikiin kohdistuu yhtä lailla ohjausta ja odotuksia, jotka rajaavat heidän kokemusmaailmaansa.

Tieteen popularisoinnista tunnettu Malcom Gladwell kuvaa kirjassaan Daavid ja Goljat tapaamme ymmärtää väärin epäsymmetriaa. Tutkimukset, joissa mitataan perheiden varakkuuden suhdetta vanhempien kokemukseen vanhemmuuden haasteista paljastavat, että varakkuus vaikuttaa kasvatushaasteisiin positiivisesti käänteisen U-käyrän mukaisesti vain tiettyyn pisteeseen asti. Vaurauden ylittäessä tietyn kulminaatiopisteen vanhemmat alkavat kokea lastensa kasvattamisessa haasteita, joita vähemmän varakkailla perheillä ei ole. Väitän, että sama pätee tasa-arvoon. Köyhissä maissa tasa-arvo on yksi tärkeimmistä kehityskohteista, ja koulutuksen ja yhteiskunnan talouden elpymisen myötä yleensä myös tasa-arvotilanne paranee. Kuitenkin hyvinvoinnin ylittäessä tietyn pisteen naisten yhteiskunnallinen osallistuminen vähenee: osa-aikatyötä tekevien tai työelämästä pois jättäytyvien naisten määrä nousee ja perinteisten sukupuoliroolien mukaiset valinnat lisääntyvät. Syvä hyvinvointi toimii kuten syvä rauha. Se passivoi. Tämä näkyy myös naisten turvallisuuspoliittisessa osallistumisessa ja julkisessa keskustelussa. Kun keskustelin naisten turpo-aktiivisuudesta kollegani kanssa, totesin, ettei naisten turvallisuuspoliittisten esiintulojen marginaalisuudesta pidä syyllistää kerään. Se ei ole kenenkään syytä. ”Vaan seurausta”, komentoi kollegani. Omalla kohdallani tavoitteet osallistumisesta ja osallistamisesta ovat luontevia päämääriä kenelle tahansa tutkijalle. Toivoisin kuitenkin, etteivät naisten turvallisuuspoliittiset esiintulot jäisi yksin tutkimus- ja asiantuntijakentän nimiin.

Saara Jantunen
Sotatieteiden tohtori
Elisabeth Rehn – Bank of Ideas

---

Tiesithän että voit seurata Elisabeth Rehn – Bank of Ideasia Facebookissa ja Twitterissä.
Saara Jantusen akateemisen profiilin löydät täältä.

Invandrare, bögar och kvinnor, del 3

Varning!
I detta inlägg behandlas homosexualitet, kvinnor i militären och invandrare positivt i en öppen anda. Om Du upplever risk för allergisk reaktion, så rekommenderar jag att Du slutar läsa och navigerar bort från denna sida. Åsikterna är mina egna och reflekterar inte nödvändigtvis försvamsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje.

Det här är en samhällsblogg. Jag har valt att främst skriva om försvars- och säkerhetspolitik, men inte valt bort andra teman. Därför skriver jag nu om en viktig sak.

Bögar

Väl medveten om att

1. detta inlägg troligen innebär att jag stämplas som en liberal homofil,
2. detta inlägg av vissa anses vara olämpligt och försvaga bloggens trovärdighet och
3. att jag mister läsare och följare,

så är jag fast besluten att säga min åsikt för en jämställd äktenskapslag: För mig är äktenskapet å ena sidan ett juridiskt kontrakt och å andra sidan ett uttryck av min och min makas vilja att förbinda oss till varandra och söka Guds välsignelse för vårt äktenskap. Jag har tidigare talat om yttandefrihet och grundläggande fri- och rättigheter. [1, 2]. Ett juridisk kontrakt borde inte begränsa grundrättigheter utan godtagbart skäl. Nu gäller äktenskapet endast mellan man och kvinna. I lagen om registrerat partnerskap begränsas de homosexuellas rättigheter. I detta avseende är lagen lite som Rysslands homopropagandalagar, som alltså begränsar yttrandefriheten på basen av budskapets sexuella inriktning eller ton. Marschordningen är i och för sig helt korrekt. Grundrättigheter begränsas med lagar, i vilka begränsandet tydligt uttrycks, även om man kan debattera saklighet och juridisk exakthet. Hos oss gick det lite snett. I Regeringens proposition till riksdagen med förslag till lag om registrerat partnerskap konstaterades att äktenskapslagen visst är lite diskriminerande, varefter man fastställde grundrättighetspositiviten beredningen, men trots allt slutade med att man tog fram en diskriminerande lag, som visserligen marknadsfördes som en bragd för mänskliga rättigheter. Just denna kohandel gjorde lagen om registrerat partnerskap otydlig. Hur de homosexuellas rätt till parförhållande är begränsat (diskriminerat) i förhållande till de heterosexuellas rätt till äktenskap framgår endast vid en noggrann jämförelse av lagarna sida vid sida. Medbordgarinitiativet vill slutföra det som lagstiftaren inte på grund av politiska kompromisser mäktade med och förenhetliga lagstiftningen. Saken har ingen att göra med kyrkan. Religionsfriheten är tydlig – man får tillhöra ett samfund och samfundet får förrätta vigsel, men samfundstillhörighet är inte en förutsättning för vigsel. Initiativet ändrar inte på detta. Kyrkans rätt att förätta vigsel bibehålls oförändrad.

Alla religiösa samfund med vigselrätt, inklusive den evangelisk-lutherska och den ortodoxa kyrkan, skall även i fortsättningen ha rätt att själva bestämma ifall de viger par av samma kön i äktenskap.

Ett medborgarinitiativ till riksdagen gällande en ändring av äktenskapslagen […], se sida 1.

Förstås är det en större samhällsfråga. Ett äktenskap mellan man och kvinna har så klart en implicit innebörd av förökning, något av ett livsvillkor för ett folk. Finska kvinnors fertilitetstal är ett ev Europas högsta, men ändå otillräckligt för befolkningstillväxt. Kanske det vore på sin plats att stifta skilda föröknings- och födselplikter, om äktenskapet vill användas som garant för nationens livskraft? Då äktenskapslagen (inklusive propositionen) inte innehåller särskilda krav på förökning, så vore det ytterst underligt om riksdagens utskott i beredningsarbetet med initiativet mitt i allt hittade på sådana. I remissdebatten sjönk man visserligen just så lågt och lite lägre. ”Seriösa” motiveringar finns också; att få mera finnar att födas är en del av sannfinländarnas program.

På sikt är ökningen av nativiteten hos [den finska] ursprungsbefolkningen i vår mening den lättaste, mest ekonomiska och naturliga, dvs den enda verkliga, lösningen för att korrigera befolkningsstrukturen.

Sannfinländarnas valprogram, se sidan 24. (finsk, övers. min)

Direkt efter detta kommer sannfinländarna med sin ställning till samkönade äktenskap utan motiveringar.

Sannfinländarna accepterar inte vigsel av samkönade, för äktenskapet äv avsett att ingås mellan man och kvinna. Den nuvarande registeringen av partnerskap säkrar samkönade pars rättigheter, och således är rättspraxisen inte diskriminerande.

Sannfinländarnas valprogram, se sidan 24. (finsk, övers. min)

Av motståndarna kommer kristdemokraterna med ett lite tydligare värdebesked.

Lagstiftningen ska basera sig på en kristen äktenskapsuppfattning. Äktenskapslagen ska bevara äktenskapet mellan en man och en kvinna.

Kristdemokraternas valprogram, svensk sammanfattning.

I remissdebatten tog (kd) ledamöter även upp människans förökningsbiologi i en för partiet kanske främmande darwinistisk approach.

Förslaget i medborgarinitiativet står i min mening i konflikt med det biologiska faktum, att äktenskapet i grund och botten är en institution, vars mål är förökning.

Peter Östman, ordf kd riksdagsgrupp (övers. min)

Definitionen av äktensskapet  – – – som får sitt existensberättigande från förökningsbiologin …

Sauli Ahvenjärvi, viceordf kd riskdagsgrupp (övers. min)

Nu skulle det finnas en ypperlig chans för samtliga riksdagsledamöter och partier att visa stor finkänslighet och ryggrad. Det finns inga juridiskt hållbara motiveringar mot initiativet, utan endast orsaker som hänför sig till personlig övertygelse, värdegrund och partiprogram. Dessa får inte gå före grundrättigheter. Det vore stiligast av motståndarna att lämna tom röst.

Kvinnor

I värnpliktsdebatten, som märkbart befrämjats av Ohi on – Medborgarinitiativet för att avskaffa värnplikten, har många bidrag hörts. Tyvärr har kvinnorna varit väldigt tysta, även om ett fåtal goda anföranden gjorts. Alla feministiska bidrag i debatten har inte varit så smickrande.

Kompanichefen ville höja enhetens anda genom att framhäva ”elitförbandet”, med följande motivering: ”Här har vi inga bögar, utlänningar eller kvinnor”

Bloggen ”Feministen vuoro” (övers. min)

Försvarsmaktens egna tidning Ruotuväki gjorde et fint reportage om Norges könsneutrala värnplikt. Även de mera ingående motiveringarna för Norges lösning berättar tydligt varför värnplikten i första hand borde engagera kvinnor. Det handlar inte om att männen tvingas tjänstgöra; värnplikten är lika diskriminerande för kvinnor. Värnplikten är dialektalt en plikt och en rättighet. I nuläget är den inte en rättighet för kvinnor. Den manliga dominansen i försvars- och säkerhetspolitiken och i samhällets strukturer för fred och konflikthantering är en tydlig manifestation av detta kvinnoproblem. Vår försvarsminister Elisabeth Rehn (1990–95), Europas första kvinna på den posten blev ofta kallad flicka eller tös — en sak som än idag kommer fram. Självförsvar och försvar av eget land är en rättighet även från ett folkrättsligt perspektiv. När vi med lag reglerar förberedelser och arrangemang kring denna våldsmonopol blir den en ensidig skyldightet. Fenomenet förändras inte i sig. Väpnat försvar är vår rätt som ett suveränt folk.

Invandrare

Försvarsmakten skiljer eller bokför inte människor på basen av etniskt ursprung eller invandring. Vi har endast myndiga finska medborgare i tjänst, som alla har samma utgångspunkter oberoende av bakgrund. Vi har inte kvoterade invandrare eller kvinnor. Helt vettigt och bra så, men lite svårt blir det förstås, om vi själv vill få reda på hur väl värnplikten och en fullgjord beväringstjänst t.ex. har bidragit till integrationen. Vi har en massa fina berättelser, med endast lite bevisning som stöd. I den förra delen diskuterade jag ökningen av antalet beväringar med invandrarbakgrund i framtida årskullar. Det kunde finnas behov av att samla lite information, i syfte att göra tjänstgöringen effektfull även för finländare med invandrarbakgrund. En möjlighet att utreda hur tjänstgöringen uppfattas av invandrare vore att i slutenkäten fråga om bakgrund och ursprung och be om svar på följande påståenden (typ):

• Jag upplevde tjänstgöringen som fysiskt trygg.
• Jag upplevde tjänstgöringen som psykiskt trygg.
• Jag blev inte diskriminerad på grund av kön, ursprung, språk, religion eller övertygelse.

Svaren kunde vara intressanta och skulle säkert hjälpa oss att göra tjänsten tryggare och bättre för alla.

Maahanmuuttajat, homot ja naiset, osa 3

Varoitus!
Tässä kirjoituksessa käsitellään homoseksuaalisuutta, naisia ja asevelvollisuutta sekä maahanmuuttajia avoimuuden ilmapiirissä. Jos saat tästä allergisen reaktion, niin kehotan lopettamaan lukemisen tähän. Mielipiteeni ovat omiani, eivätkä välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista linjaa.

Tämä on yhteiskuntablogi. Olen valinnut keskittyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, mutta en ole rajannut pois muita asioita. Siksi kirjoitan nyt tärkeän asian puolesta.

Homot

Vakaasti harkiten ja tietoisena siitä, että

1. tämän merkinnän myötä minut todennäköisesti leimataan liberaaliksi homostelijaksi,
2. tätä merkintää jotkut pitävät sopimattomana ja blogin uskottavuutta heikentävänä ja
3. menetän tämän myötä lukijoita ja seuraajia,

päätän sanoa sanani tasa-arvoisen avioliittolain puolesta:

Minulle avioliitto on yhtäältä juridinen sopimus ja toisaalta minun ja puolisoni tahdon ja sitoutumisen ilmaisu, jolle olemme pyytäneet Jumalan siunausta.

Olen aiemmin käsitellyt sananvapautta ja perusoikeuksia [1, 2].

Juridisen sopimuksen ei tulisi rajoittaa perusoikeuksia. Nyt avioliitto säädetään miehen ja naisen väliseksi ilman hyväksyttävän perusteen esittämistä. Laissa rekisteröidystä parisuhteesta homojen oikeuksia rajoitetaan. Tässä suhteessa laki rekisteröidystä parisuhteesta on vähän kuin Venäjän homopropagandalaki, jossa siis sananvapautta rajoitetaan sanoman seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Marssijärjestys on sikäli oikea, että Venäjällä perusoikeuksia on sentään rajoitettu lailla, jossa se selvästi sanotaan, joskin sen asianmukaisuudesta ja täsmällisyydestä voidaan kiistellä. Meillä taas hallituksen esityksessä laiksi virallistetusta parisuhteesta todettiin avioliittolain syrjivyys, vahvistettiin perusoikeusmyönteisyys, mutta päädyttiin kuitenkin uuteen syrjivään lakiin, jonka jälkeen koko komeutta markkinoitiin syrjinnän poistamisena. Juuri tämän poliittisen lehmänkaupan takia laki rekisteröidystä parisuhteesta on epäselvä. Se millä tavalla homojen parisuhdeoikeutta on rajoitettu suhteessa heterojen avioliito-oikeuteen käy ilmi vain lukemalla molempia lakeja rinnakkain. Kansalaisaloite saattaisi nyt loppuun sen mihin lainsäätäjä ei silloisten poliittisten kompromissien takia pystynyt ja eheyttäisi lakikokonaisuutta.

Kirkkoon asia ei liity. Uskonnonvapaus on selvä — kirkkoon saa kuulua ja kirkko saa toimittaa vihkimisen, mutta kirkkoon kuuluminen ei ole edellytys vihkimiselle. Tätä ei olla aloitteessa muuttamassa. Kirkon oikeus vihkiä tai olla vihkimättä säilyy ennallaan.

Kaikilla vihkimiseen oikeutetuilla uskonnollisilla yhdyskunnilla, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko mukaan lukien, on jatkossakin itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.

Tasa-arvoisen avioliittolain aloiteteksti, sivu 1.

Tokihan kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Miehen ja naisen välisen avioliiton voidaan implisiittisesti nähdä kannustavan lisääntymiseen, joka on jonkinlainen kansan elinehto. Suomalaisten naisten hedelmällisyysluku on Euroopan korkeimpia, mutta ei silti riitä väestönkasvuun. Ehkä pitäisikin erikseen säätää jonkinlaisesta lisääntymis- ja synnytysvelvoitteesta, mikäli avioliittoa haluataan käyttää kansan elinvoimaisuuden takeena? Avioliittolakihan ei nykyisellään sisällä velvoitetta lisääntymisestä, joten kummallista olisi, jos eduskunnan valiokunnat ryhtyisivät mietintöjä tehdessään tällaista käsittelemään. Lähetekeskustelussa toki näinkin alas vajottiin. Osin syystäkin; kantaväestön syntyvyyden nostaminen kuuluu aloitetta vastustavien perussuomalaisten ohjelmaan:

Pitkällä aikavälillä kantaväestön keskuudessa syntyvyyden saaminen nousuun on mielestämme helpoin, edullisin sekä luonnollisin eli toisin sanoen ainut todellinen ratkaisu väestörakenteen korjaamiseksi.

Perussuomalaisten vaaliohjelma, sivu 24.

Heti tämä perään perussuomalaiset esittävät ohjelmassa kantansa avioliiton osapuoliin ilman kummempia perusteluja.

Perussuomalaiset eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon, sillä avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen välillä solmittavaksi. Nykyinen parisuhteen rekisteröinti turvaa samaa sukupuolta oleville pareille heille kuuluvat oikeudet, eikä oikeuskäytäntö siten ole syrjivä.

Perussuomalaisten vaaliohjelma, sivu 24.

Vastustajista Kristillisdemokraatit esittävät perustana selkeämmän arvoperusteen.

Haluamme säilyttää lainsäädäntömme pohjana kristillisen avioliittokäsityksen. Avioliittolain tulee edelleen koskea vain yhden naisen ja yhden miehen muodostamaa parisuhdetta.

Koti, uskonto, isänmaa. Kd:n vaaliohjelma, sivu 21.

Lähetekeskustelussa (kd) edustajat nostivat vielä esille lisääntymisbiologian ja puolueelle yleensä hieman vieraan darwinismin.

[K]ansalaisaloitteessa oleva ehdotus on mielestäni ristiriidassa sen biologisen tosiasian kanssa, että avioliitto on pohjimmiltaan instituutio, jonka tavoitteena on lisääntyminen.

Peter Östman, kd eduskuntaryhmän pj

[I]hmisen lisääntymisbiologiasta – – –  oikeutuksensa saavan avioliiton määritelmän…

Sauli Ahvenjärvi, kd eduskuntaryhmän vpj

Tämä olisi kaikille kansanedustajille ja puolueille hieno paikka osoittaa suurta hienotunteisuutta ja selkärankaa. Aloitetta vastaan ei ole juridisia perusteita, vaan ainoastaan henkilökohtaiseen vakaumukseen, arvomaailmaan ja puolueiden ohjelmiin liittyviä syitä. Nämä eivät saa mennä perusoikeuksien edelle.

Vastustajien olisi tässä tapauksessa tyylikkäintä äänestää tyhjää.

Naiset

Asevelvollisuuskeskustelussa, jota on merkittävästi edistänyt Ohi on — aloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi, on kuultu paljon puhujia. Valitettavasti naiset ovat olleet hyvin hiljaa. Muutamia hyviä puheenvuoroja on käytetty, valitettavasti ne eivät aina ole kovin mairittelevia.

Komppanianpäällikkö halusi kohottaa perusyksikön henkeä korostamalla sen luonnetta “eliittiyksikkönä”, seuraavalla perustelulla: “Täällä ei ole mitään homoja, ulkomaalaisia tai naisia.”

Feministen vuoro -blogi

Puolustusvoimien oma lehti Ruotuväki teki hienon jutun Norjan tasa-arvoisesta asevelvollisuudesta, joka on lukemisen arvoinen. Myös Norjan ratkaisun perustelut kertovat hyvin, miksi asian pitäisi ensisijaisesti olla naisille tärkeä.

Kyse ei ole vain siitä, että vain miehet joutuvat palvelemaan; asevelvollisuus on yhtä lailla naisia syrjivä. Asevelvollisuus on yhtäältä velvollisuus ja toisaalta oikeus. Nykytilanteessa se ei ole oikeus naisille. Tästä yksi ilmentymä on turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä yhteiskunnan turvallisuuden ja konfliktinhallinnan rakenteiden miesvaltaisuus ja -keskeisyys. Puolustusministeri Elisabeth Rehniä tytöteltiin aikanaan — asia, joka tänä päivänkin tulee esille.

Maansa ja itsensä puolustaminen asein on sodan oikeussääntöjen ja ihmisoikeussopimusten näkökulmasta oikeus. Säädeltäessä siihen valmistavasta koulutuksesta ja sen järjestämisestä siitä tulee velvollisuus. Sen perimmäinen luonne ei kuitenkaan muutu. Aseellinen maanpuolustus on oikeutemme itsenäisenä kansana.

Maahanmuuttajat

Puolustusvoimat ei erottele tai arkistoi ihmisiä etnisen taustan tai maahanmuuton mukaan. Palveluksessa on täysi-ikäisiä Suomen kansalaisia, joilla kaikilla on samat lähtökohdat taustoista riippumatta. Meiltä ei löydy ”kiintiö-mamuja”, kuten ei myöskään ”kiintiönaisia”. Ihan järkevää, mutta hieman vaikeaksi tietysti menee, jos itse haluamme saada selville kuinka hyvin asevelvollisuus ja suoritettu varusmiespalvelus on tukenut kotoutumista. Meillä on valtavasti hienoja kertomuksia, mutta vähän näyttöä taustalla. Edellisessä osassa käsittelin maahanmuuttajien osuuden kasvua ikäluokassa. Tarvetta tilastoinnille voisi olla, jotta palvelus olisi vaikuttavaa myös maahanmuuttajille.

Yksi mahdollisuus selvittää palvelusta maahanmuuttajien osalta olisi loppukyselyssä kysyä taustasta ja sen jälkeen esittää väittämät:

• Palvelus oli minulle fyysisesti turvallista.
• Palvelus oli minulle henkisesti turvallista.
• Minua ei syrjitty sukupuolen, alkuperän, kielen tai uskonnon tai vakaumuksen perusteella.

Vastaukset voisivat olla kiinnostavia ja auttaisivat meitä varmasti tekemään palveluksesta turvallisempaa kaikille.