Puolustusjytky [Suomen puolustuskyky, osa 2]

Vaalitulos

Jatkojytkyn® jälkihumussa on syytä tarkastella, miten vaalitulos voisi heijastua puolustusvoimien rahoitukseen. Ansiokkaan selvityksen asiasta teki Helsingin sanomat otsikolla ”Valtaosa valituista: Nato-hakemus hyllylle – omaan puolustukseen lisää rahaa”.

Vaalitulos 2015. Kuva: MTV. Lähde MTV.
Vaalitulos 2015. Kuva: MTV. Lähde MTV.

Kolmen suurimman puolueen ja heidän vastavalittujen kansanedustajien välillä vallitsee yksimielisyys siitä, että puolustuksen määrärahoja on korotettava. Samaa mieltä on myös suuri osa kansasta.

Alaspäin mentäessä yksimielisyys katoaa. Valituista demareista vain 66 prosenttia kannattaa määrärahojen nostoa ja vihreistä ja vasemmistosta kaksi kolmasosaa vastustaa määrärahojen lisäystä [edit: korjattu 21.4.2015].

Kolmen suurimman puolueen kansanedustajien yksimielisyys puolustuksen määrärahojen korotustarpeesta heijastelee myös kansan mielipidettä. Helsingin sanomien TNS Gallupilla teettämän kyselyn mukaan 59 prosenttia vastaajista oli samaa tai osittain samaa mieltä siitä, että ”Suomen puolustusmäärärahoja tulee nostaa selvästi seuraavalla vaalikaudella”.

Ohipuhumista

Riskinä on vieläkin se, että oman puolustuksen kuntoon saattaminen naamioidaan nopeasti aikaan saatuun sopuun puolustusmäärärahojen tasokorotuksesta. Vuonna 2016 alkavaksi suunniteltu 50 miljoonan euron, asteittain 150 miljoonaan euroon nouseva korotus on lähes tyhjiöksi pumpattu minimitaso, jonka on vuonna 2012 arvioitu mahdollistavan puolustusvoimauudistuksella saavutetun kulurakenteen tasapainon ylläpitäminen. Ruotsissa tällaisesta pseudokorotuksesta saatiin jo varoittava esimerkki.

Haasteet

Suomen selontekoon kirjattu korotus ei ole selvä nosto, vaan todellakin vain erittäin marginaalinen lisärahoitus, joka mahdollistaa puolustusvoimauudistuksella aikaansaadun kiikun kaakun tasapainon jatkumisen vuoteen 2020 asti. Todelliset päätökset puolustusmäärärahoista ja siten myös puolustuksen haasteet ovat toisaalla. Puolustusministerin asettama parlamentaarisen selvitysryhmän raportti on jo tuottanut tarvittavan tiedon päätöksentekijöille. Todelliset haasteet ovat:

  1. Seuraavalle eduskunnalle tehtäväksi annettavat periaatepäätökset ilmavoimien Hornet-hävittäjien seuraajien hankkimisesta.
    • ilmavoimien suhteellinen suorituskyky alkaa laskea nopeasti vuoden 2025 jälkeen. Hornet-kalusto on poistettava käytöstä suunnitellusti 2020-luvun lopussa. Samanaikaisesti ilmapuolustuksen ohjusvaranto vanhenee ja ammusilmatorjuntaa poistuu käytöstä 2020-luvun lopulla.
  2. Seuraavalle eduskunnalle tehtäväksi annettavat periaatepäätökset merivoimien taistelualusten seuraajien hankkimisesta.
    • taistelualuskaluston määrä laskee vanhenemisen takia merkittävästi 2025 alkaen; yhdellä uudella taistelualuksella ei korvata seitsemän taistelualuksen poistumisen aiheuttavaa suorituskykyvajetta eikä poistuvia toimintoja voida hoitaa mantereelta käsin. Ilman lisärahoitusta meripuolustuksen taistelunkestävyys ja toimintakyky vaarantuvat jäljelle jäävän taistelualuskaluston ja pintatorjuntayksiköiden lukumäärän jäädessä liian pieneksi
  3. Seuraavalle eduskunnalle tehtäväksi annettavat rahoituspäätökset (budjetit) puolustusvoimien vanhenevan materiaalin korvaamisesta.
    • maavoimat – materiaalia poistuu käytöstä merkittävästi. Erityisesti johtamis- ja viestivälineitä, ilmatorjuntajärjestelmiä, panssarintorjunta-aseita ja raskaita ampumatarvikkeita on jo vanhentunut tai vanhentumassa.
    • merivoimat – rannikkojoukkojen materiaalista suorituskykyä kehitetään vuosina 2010–2016, mutta sen vaikuttavuus jää tehtäviin nähden rajalliseksi. Kiinteän rannikkotykistön tullessa elinkaarensa päähän rannikkopuolustuksen tulivoima heikkenee merkittävästi.
    • ilmavoimat – tukikohtien varustaminen tarvittavalla erikoiskalustolla, poistuvan ammusilmatorjunnan ja kohdeilmatorjunnan yksiköiden korvaaminen sekä ampumatarvikkeiden ja ohjusvarannon määrän ylläpitäminen riittävällä tasolla

Hybridimalli Ruotsi/Cajander

Siinä määrärahan noston mallissa, johon kolme suurinta puoluetta ovat sitoutuneet, eli selontekoon (VNS12) kirjatun lisärahoituksen mukaisessa ratkaisussa (50 milj. eur alk. vuonna 2016, nousten 150 milj. euroon vuonna 2020) investoinnin määrä jää siis riittämättömäksi. Työryhmän sanoin ”Mikään edellä tarkastelluista rahoitusratkaisuista ei vastaa 2020-luvulla edessä olevien merkittävien suorituskykyhankkeiden rahoitustarpeisiin.” Lisärahoituksen lopputaso (150 milj. eur) on vain puolet vuonna 2012 tehdyistä leikkauksista. Tämä ratkaisu voidaan retoriikan osalta nimetä Ruotsin malliksi. Poliitikkojen vakuuttaessa ”uskottavan puolustukseen turvaamista” näyttäytyy todellisuutena se, että pääosa joukoista kyetään varustamaan ja kouluttamaan korkeintaan tyydyttävälle tasolle tehtäviinsä nähden. Malli Cajander on myös osuva nimi. Tämä ratkaisumalli rakentaa suorituskyvyltään puutteellisia puolustusvoimia 2020-luvulle eikä lainkaan vastaa muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Joukkojemme valmius jää nykytasolle, eli kykyä nopeasti vastata uhkiin ei annettavalla rahoituksella saada rakennettua. Alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen nykytasoa on myös vaikea nostaa. Viime vuonna ilmavoimat nosti tasoa ja korvasi päivystyslennoilla koulutusta, jolloin voitiin sanoa, että määrä ei merkittävästi lisääntynyt, vaan lentotunnin laji vaihtui. Koulutusta ei voi kuitenkaan loputtomiin korvata operatiivisilla nousuilla. Miinuksella alkava nollasummapeli ei toimi.

Selvitä…

Tärkein ensi hallituskaudella tehtävä selvitys olisi Nato-selvityksen sijaan puolustuksen perusvalintojen uudelleenarviointi. Mikäli sotilaallinen liittoutumattomuus on kahden suurimman puolueen sanoin lukittu, jäljelle jäävät enää yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen. Mikäli näitä ei haluta tai voida muuttaa on puolustusvoimien rahoituksen riittävyys otettava tarkasteluun tässä ja nyt. Päätöksen lykkääminen seuraavalle hallitukselle tai pidemmälle 2020-luvulle on edesvastuutonta, etenkin kun kyse on materiaalihankinnoista, joissa keskimääräinen yksikköhinnan vuotuinen nousu on keskimäärin 4 % inflaatiokorjauksen lisäksi. Kaikki materiaalihankintoja lykkäävät päätökset lisäävät siis väistämättä vajetta (korottavat hintaa).

Puolustuskyvyn ylläpitämisen ja rakentamisen ohjauksessa ollaan valitettavasti luisumassa lyhytjänteiseen, vajaan hallituskauden mittaiseen, trendivetoiseen mekanismiin, mikä vaarantaa puolustuskyvyn suunnitelmallisen ja kustannustehokkaan ylläpidon.

Parlamentaarinen työryhmä asetettiin ja se on tehnyt asiasta kattavan selvityksen, johon kaikki suuret puolueet ovat yhtyneet ja jota lähes kaikki ovat kehuneet maasta taivaaseen. Tulevan hallituksen olisi nyt korkea aika uskoa asiantuntijoitaan, eli selvitysryhmää, puolustusministeriötä ja puolustusvoimia ja tuottaa tarvittavat esitykset eduskunnalle päätettäviksi. Nato-lukolla voidaan elää, kunhan joku muistaa mihin piilotti avaimen.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Runosmäki – pyyhe kehään

Me ei haluta tollaisia neekereitä ja mulatteja ja somppuja tänne … ei mitään asiaa Runosmäkeen … me hoidetaan ne itse pois.

Parafraseeraus vaalipaneelia häiriköineen henkilön lausumista,
16.4.2015 illalla Turun Runosmäessä.

Uhka

En tuntenut oloani turvattomaksi. Arvioin uhkan ja pelasin mielessäni muutamia skenaarioita, joita voisi eteen tulla. Valmistauduin kohtaamaan häiriköt, joita oli yhteensä tusinan verran, ja omalla toiminnallani tarvittaessa ennalta ehkäisemään fyysiset hyökkäykset. Näin toimii sotilas.

Häiriköinnin substanssi oli lyhyesti referoituna seuraava:

  • media ei kerro USAn pahuudesta
  • Venäjä ei ole ongelma, vaan USA ja Nato ovat pahoja
  • Suomi sallii Naton hyökkäykset Venäjälle oman alueensa kautta
  • Runosmäestä on viety pankkiautomaatit ja vanhuksilla on vaikeaa
  • Runosmäestä ei haluta Varissuon ja Lausteen tapaista lähiötä
  • rötösherrat eivät ymmärrä tavallista kansalaista
  • Ukrainasta ja Venäjän toimista on turha puhua kun Suomessa on syrjäytymistä ja muita ongelmia

Yhteenvetona voin todeta että aiheiden kirjo oli laaja. Kommenteissa heijastuivat Nato-vastaisuus, venäjämielisyys, syrjäytymispelko, peruspalveluiden puute ja monet muut asiat surullisesti toisiinsa sekoitettuna.

Turvattomuus

Tilannetta tarkastellessani tein muutamia havaintoja turvattomuudesta ja perusoikeuksien turvasta.

Tilaisuudesta poistui muutama henkilö, jotka joko kokivat tilanteen uhkaavaksi tai olivat turhautuneita siitä, että turvallisuuspoliittinen keskustelutilaisuus torpedoitiin. Heidän poistumisensa myötä perustuslain takaama kokoontumisvapaus hävisi ottelun vapaaehtoisesti luovuttaen. Pyyhe kehään.

Paikalle jäi monia henkilöitä, jotka pitivät parhaana istua paikallaan toistensa vieressä, ikään kuin joukosta turvaa hakien, kunnes poliisi tulisi paikalle. Heti häiriköinnin alettua poliisia pyydettiin hätäkeskuksen kautta paikalle. Se ei kuitenkaan häiriköitä hetkauttanut, vaan he jatkoivat muiden pitämistä oman vapautensa panttivankeina vielä poliisin saapumisen jälkeen. He rajoittivat omiin perusoikeuksiinsa nojaten ja sananvapautta huudelleen muiden kokoontumisvapautta ja sananvapautta. Kokoontumisvapaus hävisi ottelun pelon ilmapiirille. Pyyhe kehään.

Vaikka en itse kokenut oloani turvattomaksi, ja tuskin myöskään itseään kovin turvattomaksi koki valtiomiesmäisellä diplomaatin viileydellä esiintynyt kansanedustaja Ilkka Kanerva tai toinen kommentaattori kansanedustajaehdokas everstiluutnantti evp Mauri Ikonen, niin meihin kohdistetut herjaavat kommentit ja verhoillut uhkaukset herättivät varmaan muissa osallistujissa pelkoa tilanteen eskaloitumisesta jäätyneestä ukrainalaisesta panttivankidraamasta islamilaisen valtion kaulojen katkomiseen. Kokoontumisvapaus hävisi ottelun koetulle väkivallan uhalle. Pyyhe kehään.

Perussuomalainen retoriikka

Kuunnellessani häiriköiden huolia ja murheita sekä paikoin hyvin epäjohdonmukaista huutelua, kuulin samoja äänenpainoja ja fraaseja kuin ne, mitä olen nähnyt perussuomalaisten ja itsenäisyyspuolueen sosiaalisen median kanavilla. Ei kansanedustajaehdokkailta tai puolueilta itseltään, vaan niiltä henkilöiltä, jotka päivityksistä tykkäävät ja niitä kommentoivat. Myös Hommafoorumissa toistetaan näiden runosmäkeläisten häiriköiden sanomaa.

Kärjistämällä keskustelua ja kalastelemalla ääniä muukalaisvihan avulla luodaan helposti tilanteita, joissa oma vihainen puhe agitoi omia kannattajia loukkaamaan muiden perusoikeuksia. Käänteisesti tarkasteltuna kyseessä on samanlainen dystopia kuin se mitä perussuomalaisten televisiossa pyörivä vaalimainos edustaa.

Runosmäen tapauksessa kyseessä ei ollut lähiö mihin virkavalta ei uskalla ulkomaalaisten väkivallan pelossa tulla, vaan lähiö, jossa Suomen kansalainen ei uskalla muukalaisvihan pelossa olla.

Kyseessä oli kuitenkin lähiö, jossa lapsena kävin pelaamassa käsipalloa joka viikko. Seuraavan kerran kun menen Runosmäkeen laitan käsivarteeni suojeluskuntanauhan ja vedän ylleni Kiitos 1939–45 -paidan, jotta minut varmasti tajutaan suomalaiseksi, sillä ilman kansalaisuustunnuksia olen ilmeisesti vain neekeri, joka pitää toimittaa takaisin Afrikkaan.

Perusoikeuksien suoja

Perusoikeudet eivät nauti riittävää suojaa maassamme. Runosmäen tapaus osoittaa selvästi, miten helposti järjestystä ja turvallisuutta voidaan horjuuttaa. Kokoontumisvapauden turvin järjestetty julkinen ja avoin keskustelutilaisuus sabotoitiin. Seurauksena oli se, että tilaisuuteen saapuneet eivät saaneet käyttää kokoontumisvapauttaan. Häiriköitsijöille lankeava sanktio on pahimmillaankin vain sakko järjestyshäiriöstä. Aika lievää, varsinkin kun panttivankeina pidettiin kymmeniä ihmisiä yli tunnin ajan.

//James


Lisää tietoa, juttuja ja nettikeskustelu tapauksesta. Päivitän tätä päivän kuluessa, vinkit kommentteihin, kiitos!