Isku vasten kansan kasvoja

Tässä kirjoituksessa käsitellään homoseksuaalisuutta ja tasa-arvoista avioliittolakia avoimuuden ilmapiirissä. Jos saat tästä allergisen reaktion, niin kehotan lopettamaan lukemisen tähän. Mielipiteeni ovat omiani, eivätkä välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista linjaa. Tämä on yhteiskuntablogi. Olen valinnut keskittyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, mutta en ole rajannut pois muita asioita. Siksi kirjoitan taas tärkeän asian puolesta.

Edelleen vakaasti harkiten ja tietoisena siitä, että

  • tämän merkinnän myötä minut lopullisesti leimataan liberaaliksi homostelijaksi,
  • tätä merkintää jotkut pitävät sopimattomana ja blogin uskottavuutta heikentävänä ja tykkänään lopettavat lukemisen ja seuraamisen tähän,
  • päätän sanoa sanani tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

Viimeksi tuli lunta tupaan, tässä muutama ote:

Jos upseeri sen sijaan pohtii enemmän vaikka transihmisten majoitusjärjestelyjä kuin vaikka oman yksikkönsä sotakelpoisuutta – on upseerin tehtävä oikeat johtopäätökset.

Onneksi kadettiupseerit sentään ovat tilanteen tasalla. On siinä isänmaa hyvissä käsissä. Ilmeisesti vihollinen pysäytetään sitten nykyisin tupakaverin munaa imemällä?

Nimeltä mainitsemaon #turpo-bloggaajakolleega kommentoi merkintöjäni maahanmuuttajista, homoista ja naisista.

Eduskunnan lakivaliokunta (LaV) otti viime keskiviikkona kansalta luulot pois. Olihan kansa vuonna 2011 sentään delegoinut valtansa eduskunnalle vaaleissa. Eduskunta tuotti itse esityksen tasa-arvoisesta avioliittolaista vuonna 2012 ja LaV kokoomuksen Anne Holmlundin johtamana päätti 27. helmikuuta 2013 äänin 8–9, että sitä ei oteta lainkaan käsittelyyn. Valiokunta syytti puheenjohtajaansa aloitteen jarruttamisesta. Kansa muistutti eduskuntaa siitä, että valta on vain lainassa ja että delegointi voidaan milloin tahansa valtiopäivien aikana peruuttaa. Näin syntyi perustuslain 53 § 3 momentin mukainen kansalaisaloite, joka sai 165 851 äntä ja se toimitettiin eduskuntaan 13. joulukuuta 2013. Eduskunta ei edes vuosi sitten tiennyt, miten aloitteita käsiteltäisiin. Onneksi tähänkin keksittiin ratkaisu ja aloite lähti lakivaliokuntaan. Käsiteltyään aloitetta ja kuultuaan asiantuntijoita, jotkut vähän kiistanalaisia, päätyi valiokunta esittämään aloitteen hylkäämistä. Puheenjohtaja Anne Holmlund, jonka mielestä kansalaisaloitteet – jotka häiritsevät muutenkin jo ruuhkaista lainsäädäntötyötä – eivät voi olla ohituskaista hallitusohjelmalle, kertoi puheenjohtajan ominaisuudessa että aloitteessa oli ”lakiteknisiä ongelmia” ja että tällaiset aloitteet eivät laadultaan koskaan ole riittävän hyviä.

Avoin ministeriö vastaa Holmlundille.
Avoin ministeriö vastaa Holmlundille.

Varapuheenjohtaja Stefan Wallin ei pitänyt ”lakikteknisiä ongelmia” ylitsepääsemättöminä. Nihkeä ja ristiriitainen tapa, jolla Holmlundin LaV on muutamaa kansalaisaloitteita käsitellyt on isku vasten kansan kasvoja. LaV pyyhki kansanvallalla eduskunnan latttiaa. Erityisen ongelmallisena pidän sitä, että valiokunta ottaa hylkäämisestä päätettyään kesäloman ja laatii vasta sitten mietinnön asiasta. Viranomaiselle tällaisesta tulisi lunta tupaan urakalla. Päätös on heti tehtäessä perusteltava. Tämä olisi myös kansalaisaloitelain toteutumisen kannalta tärkeää. Mikäli aloitetta käsittelevä ja asiantuntijoita kuuleva valiokunta päätyy hylkäämiseen, tulisi perustelut kyetä antamaan kirjallisesti heti hylkäämisen yhteydessä aloitteen tekijöille, eikä selitellä ympäripyöreitä ”lakiteknisiä ongelmia.” Muutoin ei ole nähtävissä Holmlundin toivomaa(?) aloitteiden laadun paranemista.

Taksisekoiluista ja sairaisteluista huolimatta jälkipyykkipisteet menevät demareille – puheenjohtaja Antti Rinne totesi selkeästi että kysymys ei ole mistään omantunnon asiasta vaan ihmisoikeuksista, eli oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Samaa yritti selitellä vastavalittu puolueen johtaja ja pääministeri Alex Stubb. Stubb kuitenkin jätti jokaiselle kansanedustajalle valinnan kuunnella omantunnon ääntään, vakuutellen että lähes 70 % kokoomuksen väestä on aloitteen takana. Näinköhän? Lakivaliokunnassa Jaana Pelkonen oli yksin kolmea puoluetoveriaan vastaan.

Puheenjohtaja-pääministeri Stubbilla on paljon työtä omassa kentässään ennen aloitteen saapumista suureen saliin syksyllä. ”Alexilla” on myös triatlonistin sinnikkyys ja kestävyys. Puheenjohtaja puhuu omilleen järjen äänellä ja uskon että Kokoomus asettuu aloitteen taakse arvojensa demokratia, vastuu ja vapaus; tasa-arvo; sivistys; kannustavuus; suvaitsevaisuus ja välittäminen mukaisesti. Suuurempi työ saattaa olla puheenjohtaja-valtiovarainministeri Antti Rinteellä, ellei hän halua turvautua puoluekuriin, mikä taas olisi demareille no-go.

Arja Juvosen tapaus on perussuomalaisten arvopohjan ja puheenjohtaja Timo Soinin arvojohtajuuden kannalta merkillinen. Soini sanoo itse:

Minä en salli että vakaumukseeni liittyviä sanomisiani yritetään rajoittaa.

Eikä demokratia ole sitä, että saa olla omaa mieltä?

Vaikka olisi pelottanut pirusti, olisin ollut niitä, jotka aikoinaan syötettiin leijonille, koska en suostu pettämään periaatteitani.

Olennaista on se, että uskaltaa olla jotain mieltä, johdonmukaisesti ja pelkäämättä. Ihmisestä välittyy, uskooko hän siihen, mitä hän puhuu.

No, Soinin puolue, Soinin säännöt, mutta sääliksi käy Juvosta, kun sana on yhtä ja soveltaminen toista. Timo Soinin soisin, sen sijaan että sutkauttaa avioliiton katolista sakramenttia, kertaavan meille oman uskontonsa keskeisen opinkappaleen, hänen pyhyytensa Paavin vahvistaman katolisen kirkon katekismuksen kehotusta suhtautumisesta homoihin:

2358. […] Heidät tulee kohdata kunnioittaen, myötätuntoisesti ja tahdikkaasti. Heidän suhteensa on vältettävä kaikkea epäoikeudenmukaista syrjintää. Nämä ihmiset on kutsuttu noudattamaan elämässään Jumalan tahtoa, […]

Katolisen kirkon katekismus, (3. osa, 2. jakso, 2. luku). Alkup. haettu otsikolla ”unjust discrimination against homosexuals.” Korostus minun.

Katolinen kirkko vastustaa homojen avio-oikeutta, mutta perussuomalaisten Pentti Oinosen, Soinin itsensä ja kumppaneiden julkiset sanomiset homoseksuaalieista eivät ole olleet kunnioittavia, myötätuntoisia saati sitten tahdikkaita.

Practice what you preach.

Toisaalta, perussuomalaisten darwinilainen näkökulma pyhästä avioliitosta suomalaisen kansan elinvoiman takeena on puolueen ohjelmaankin kirjattu. Soinin pumppu sentään rehellisesti puolustaa kansan elinvoimaa ja maalaa suomalaispatriootista kuvaa hellan äärellä lapsia hoitavasta Lotasta! Tähän Juvonenkin ilmeisesti yhtyy tehdessään tilaa puolueen miehille.

Päivi Räsäsen kristillisdemokraatit ovat ehdottomia uskon puolustjajia. Hyvä, että meillä on puolue, joka puolustaa kirkkoa! Vaikka eihän tämä aloite kirkkoa millään tavalla koske. Aukoton logiikka on siinä, että kirkko on kristillisten mielestä niin heikko, että se antaisi homoille periksi heti. Ilman Päiviä uskon puolustajana, siis.

Keskusta tässä ja muissakin asioissa on lähinnä vastuuton muiden vanavedessä surffaaja. Puolue ei viime vaalien jälkeen uskalla tehdä tai sanoa juuri mitään ettei vain menettäisi lisää ääniä. Ei siitä edes tiedä onko se lintu vai kala. Edes turvallisuuspolitiikassa. Selvää on, että puolueen kannattajat maaseudulta vastustavat kaikenlaista ”homostelun sallimista.” Tätä ristiriitaa kaupunki- ja maaseutukeskustan välillä puolue hoitaa olemalla hiiren hiljaa. Keskusta ei mykän linjansa vuoksi minun kirjassani ainakaan vielä lukeudu vakavasti otettaviin puolueisiin.

Rkp on selvästi aloitteen kannalla , mutta ei sekään sataprosenttisesti. Tässä voisivat pienen puolueen edustajat miettiä tarkkaan arvojaan ja arvovalintojaan.

Vasemmistoliitosta en uskalla sanoa mitään, koska aina kun sanon jotain, mikä liittyy vasemmiston politiikkaan ja profiilikuvassani on häivähdys sotilaspukua, niin saan kimppuuni professorin, astrologin tai jonkun muun vasemmistoälykön, jonka sanoma on että ”etpäs saa puhua sotilaspuvussa!”

Kansan, tai ainakin lähes 166 000 esityksen allekirjoittaineiden, olisi korkea aika herätä unestaan! Perustuslakia ei sentään ole muutettu — valtiovalta Suomessa kuuluu edelleen kansalle. Delegointi vaaleissa on vain tilapäistä ja se voidaan aina peruuttaa. Nyt lakivaliokunta ei ottanut kansan tahtoa kuuroihin korviiinsa tässä ihmisoikeuskysymyksessä. No, käännetään kylkeä ja katsotaan jos vaikka seuraava esitys energiajuomista menisi läpi!

Risteilyohjuksia!

Ruotsissa keskustelu hallituksen 5,5 miljardin satsauksesta puolustuskseen kuumeni, varsinkin kun useimmat pääsivät ohuen paketin viimeiselle sivulle. Hallitus esittää seuraavan selvän aikeen:

Varustetaan JAS pitkän kantaman ilmasta-maahan ohjusjärjestelmällä 

Puolustusvoimien vuoden 2013 strategisen tutkimuksen selostuksessa mainitaan yhä tärkeämpänä kyky kauaskantoiseen täsmävaikutukseeen ja että Ruotsin tulisi harkita tällaisen kyvyn hankkimista. Kyky voidaan rakentaa maa-, ilma- tai meripuolustuksen järjestelmillä. Hankinta parantaisi Gripen-järjestelmän vaikutusta ja nostaisi kynnystä hyökkäykselle.

(vapaa suomennos minun)

Syksyllä laulettiin muita lauluja, kun bloggaajakollega Wiseman sai ulkoministeri Carl Bildtin hylkäämään risteilyohjukset, koska ne ovat hyökkäysaseita.

Ulkoministeri jatkoi vielä esittämällä – virheellisesti tosin – että Ruotsilla ei koskaan olisi ollut tällaista kykyä. Tämän Wiseman osoittaa selvästi epätodeksi. .

Suosittelen lukemaan Wisemanin aiempia merkintöjä aiheesta. [1, 2]

Suomi ja JASSM

Yhdysvaltain kongressi hyväksyi vuoden 2011 lopulla Suomen aikeet hankkia 70 JASSM-ohjusta noin 255 mijoonan dollarin hintaan (179 milj euroa). Kansallinen päätös Suomen kaupoista saatiin maaliskuun 1. päivänä 2012 kuin puolustusministeriö valtuutti puolustusvoimat hankkimaan järjestelmän sisältäen mm. lentokoneen ohjelmistojen muutokset, harjoitus- ja taisteluohjuksia, teknistä dokumentaatiota ja koulutusta.

Eduskunnassa vasenryhmän Jyrki Yrttiaho teki esitti asiasta kirjallisen kysymyksen, johon puolustusministeri Stefan Wallin vastasi. Päätös ajoittui presidentti Sauli Niinistön virkaanastujaisiin ja välikysymykseen puolustusvoimien säästöistä, mikä nosti esille tiettyjä salaliittoteorioita [1, 2]. JASSM ja MGM-140 ATACMS -järjestelmien hankinnan perusteet ovat vuonna 2001 käynnistyneessä ja vuonna 2004 valmistuneessa maavoimien iskukykytutkimuksessa, josta ote alla.

[Iskukykytutkimuksessa] tarkasteltiin millaisella useamman asejärjestelmän muodostamalla kokonaisuudella parhaiten kehitetään kokonaispuolustusjärjestelmää suorituskykyvaatimusten mukaisesti. Iskukykytutkimuksen tuloksena esitettiin, että iskukyvyn kehittämiseksi hankitaan uusia kaukotorjuntaan tarkoitettuja asejärjestelmiä: raskaita raketinheittimiä, erikoisammuksia tykistölle sekä ilmasta-maahan- aseistusta Hornet -hävittäjiin. Ilmavoimat otti vastuulleen ilmasta-maahan -kyvyn kehittämisen. Kaukovaikutteisten aseiden tulivoima on kohdennettavissa avainkohteisiin koko operaatioalueella alle tuntiluokassa, mitä ei kyetä saavuttamaan muilla iskukykytutkimuksessa tarkastelluilla lavetin ja aseen yhdistelmillä.

Tutkimuksen suositukset vaikuttamiskyvyn kehittämisestä kirjattiin vuoden 2004 ja 2009 selontekoihin, mutta tästäkin huolimatta Suomessakin siis nousi keskustelu inhottavista amerikkalaisista hyökkäysaseista.

Foto på AGM-158 JASSM
Foto: Lockheed Martin

Ruotsissa käytössä oli aiemmin hirvittävä rypälease nimeltään BK90 Mjölner, mutta Suomelle tämä on ensimmäinen kerta sitten Suomen sotien 1939–1945, kun ilmavoimillamme luodaan kyky iskeä ilmasta maahan. Sodan jälkeen Pariisin rauhansopimus kielsi ohjusaseet ja asetti rajoituksia joukkojen ja kaluston lukumääriin ja lajeihin. Suomi sanoutui irti sopimuksen velvoitteista syyskuussa 1990 Neuvostoliiton romahdettua.

Kaukovaikuttaminen

Suomi vetäytyi pari kuukautta sitten ATACMS-hankinnasta. Enimmillään 70 ohjusta tulivat liian kalliiksi, kun hankintaa ei voitu tehdä yhdessä muiden kanssa. Päätös luopua hankinnasta merkitsee isoa lovea pitkän kantaman vaikuttamisen kykyyn, vaikkakin vaihtoehtoja tarkastellaan. Asejärjestelmät valittiin iskukykytutkimuksen tulosten ja suositusten perusteella ja ne olisivat muodostaneet keskeisen osan puolustusvoimien kaukovaikuttamisen kykyä. Tämä on huomioitu vähennettäessä muuta kalustoa ja miesmääriä.

Nollasummapelissä päädyttiin nyt selkeästi pakkasen puolelle. 

Yhteinen vaikuttaminen

Ruotsi on nyt saanut lupauksen pitkään tauolla olleen kyvyn (rahoittamaton, lue mahdollisesta) palauttamisesta. Yksi tapa korjata syntymässä olevaa suomalaista suorituskykyvajetta on hakeuttua yhteistyöhön Ruotsin kanssa, jolla on rakenteilla se osuus kyvystä, mikä meiltä ATACMS-kaupan peruuntumisen myötä puuttuu. Tämä voi tapahtua puolustusliitolla, joka on helppo ensiaskel, koska ilmavoimamme ovat jo hyvin yhteensopivia. Toinen mahdollisuus on NATO-jäsenyys, joka periaatteessa on puolustusliitto Ruotsin ja muutaman muun kanssa.

Tai sitten siirrytään onnistuneen puolustusvoimauudistuksen jälkeen asioiden kaunistelun aikakaudelle ja luotetaan siihen että aika hoitaa useimmat asiat.

Maahanmuuttajat, homot ja naiset, osa 3

Varoitus!
Tässä kirjoituksessa käsitellään homoseksuaalisuutta, naisia ja asevelvollisuutta sekä maahanmuuttajia avoimuuden ilmapiirissä. Jos saat tästä allergisen reaktion, niin kehotan lopettamaan lukemisen tähän. Mielipiteeni ovat omiani, eivätkä välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista linjaa.

Tämä on yhteiskuntablogi. Olen valinnut keskittyä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, mutta en ole rajannut pois muita asioita. Siksi kirjoitan nyt tärkeän asian puolesta.

I am an ally

Homot

Vakaasti harkiten ja tietoisena siitä, että

  1. tämän merkinnän myötä minut todennäköisesti leimataan liberaaliksi homostelijaksi,
  2. tätä merkintää jotkut pitävät sopimattomana ja blogin uskottavuutta heikentävänä ja
  3. menetän tämän myötä lukijoita ja seuraajia,

päätän sanoa sanani tasa-arvoisen avioliittolain puolesta:

Minulle avioliitto on yhtäältä juridinen sopimus ja toisaalta minun ja puolisoni tahdon ja sitoutumisen ilmaisu, jolle olemme pyytäneet Jumalan siunausta.

Olen aiemmin käsitellyt sananvapautta ja perusoikeuksia [1, 2].

Juridisen sopimuksen ei tulisi rajoittaa perusoikeuksia. Nyt avioliitto säädetään miehen ja naisen väliseksi ilman hyväksyttävän perusteen esittämistä. Laissa rekisteröidystä parisuhteesta homojen oikeuksia rajoitetaan. Tässä suhteessa laki rekisteröidystä parisuhteesta on vähän kuin Venäjän homopropagandalaki, jossa siis sananvapautta rajoitetaan sanoman seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Marssijärjestys on sikäli oikea, että Venäjällä perusoikeuksia on sentään rajoitettu lailla, jossa se selvästi sanotaan, joskin sen asianmukaisuudesta ja täsmällisyydestä voidaan kiistellä. Meillä taas hallituksen esityksessä laiksi virallistetusta parisuhteesta todettiin avioliittolain syrjivyys, vahvistettiin perusoikeusmyönteisyys, mutta päädyttiin kuitenkin uuteen syrjivään lakiin, jonka jälkeen koko komeutta markkinoitiin syrjinnän poistamisena. Juuri tämän poliittisen lehmänkaupan takia laki rekisteröidystä parisuhteesta on epäselvä. Se millä tavalla homojen parisuhdeoikeutta on rajoitettu suhteessa heterojen avioliito-oikeuteen käy ilmi vain lukemalla molempia lakeja rinnakkain. Kansalaisaloite saattaisi nyt loppuun sen mihin lainsäätäjä ei silloisten poliittisten kompromissien takia pystynyt ja eheyttäisi lakikokonaisuutta.

Kirkkoon asia ei liity. Uskonnonvapaus on selvä — kirkkoon saa kuulua ja kirkko saa toimittaa vihkimisen, mutta kirkkoon kuuluminen ei ole edellytys vihkimiselle. Tätä ei olla aloitteessa muuttamassa. Kirkon oikeus vihkiä tai olla vihkimättä säilyy ennallaan.

Kaikilla vihkimiseen oikeutetuilla uskonnollisilla yhdyskunnilla, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko mukaan lukien, on jatkossakin itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.

Tasa-arvoisen avioliittolain aloiteteksti, sivu 1.

Tokihan kyseessä on laajempi yhteiskunnallinen kysymys. Miehen ja naisen välisen avioliiton voidaan implisiittisesti nähdä kannustavan lisääntymiseen, joka on jonkinlainen kansan elinehto. Suomalaisten naisten hedelmällisyysluku on Euroopan korkeimpia, mutta ei silti riitä väestönkasvuun. Ehkä pitäisikin erikseen säätää jonkinlaisesta lisääntymis- ja synnytysvelvoitteesta, mikäli avioliittoa haluataan käyttää kansan elinvoimaisuuden takeena? Avioliittolakihan ei nykyisellään sisällä velvoitetta lisääntymisestä, joten kummallista olisi, jos eduskunnan valiokunnat ryhtyisivät mietintöjä tehdessään tällaista käsittelemään. Lähetekeskustelussa toki näinkin alas vajottiin. Osin syystäkin; kantaväestön syntyvyyden nostaminen kuuluu aloitetta vastustavien perussuomalaisten ohjelmaan:

Pitkällä aikavälillä kantaväestön keskuudessa syntyvyyden saaminen nousuun on mielestämme helpoin, edullisin sekä luonnollisin eli toisin sanoen ainut todellinen ratkaisu väestörakenteen korjaamiseksi.

Perussuomalaisten vaaliohjelma, sivu 24.

Heti tämä perään perussuomalaiset esittävät ohjelmassa kantansa avioliiton osapuoliin ilman kummempia perusteluja.

Perussuomalaiset eivät hyväksy samaa sukupuolta olevien vihkimistä avioliittoon, sillä avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen välillä solmittavaksi. Nykyinen parisuhteen rekisteröinti turvaa samaa sukupuolta oleville pareille heille kuuluvat oikeudet, eikä oikeuskäytäntö siten ole syrjivä.

Perussuomalaisten vaaliohjelma, sivu 24.

Vastustajista Kristillisdemokraatit esittävät perustana selkeämmän arvoperusteen.

Haluamme säilyttää lainsäädäntömme pohjana kristillisen avioliittokäsityksen. Avioliittolain tulee edelleen koskea vain yhden naisen ja yhden miehen muodostamaa parisuhdetta.

Koti, uskonto, isänmaa. Kd:n vaaliohjelma, sivu 21.

Lähetekeskustelussa (kd) edustajat nostivat vielä esille lisääntymisbiologian ja puolueelle yleensä hieman vieraan darwinismin.

[K]ansalaisaloitteessa oleva ehdotus on mielestäni ristiriidassa sen biologisen tosiasian kanssa, että avioliitto on pohjimmiltaan instituutio, jonka tavoitteena on lisääntyminen.

Peter Östman, kd eduskuntaryhmän pj

[I]hmisen lisääntymisbiologiasta – – –  oikeutuksensa saavan avioliiton määritelmän…

Sauli Ahvenjärvi, kd eduskuntaryhmän vpj

Tämä olisi kaikille kansanedustajille ja puolueille hieno paikka osoittaa suurta hienotunteisuutta ja selkärankaa. Aloitetta vastaan ei ole juridisia perusteita, vaan ainoastaan henkilökohtaiseen vakaumukseen, arvomaailmaan ja puolueiden ohjelmiin liittyviä syitä. Nämä eivät saa mennä perusoikeuksien edelle.

Vastustajien olisi tässä tapauksessa tyylikkäintä äänestää tyhjää.

Naiset

Asevelvollisuuskeskustelussa, jota on merkittävästi edistänyt Ohi on — aloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi, on kuultu paljon puhujia. Valitettavasti naiset ovat olleet hyvin hiljaa. Muutamia hyviä puheenvuoroja on käytetty, valitettavasti ne eivät aina ole kovin mairittelevia.

Komppanianpäällikkö halusi kohottaa perusyksikön henkeä korostamalla sen luonnetta “eliittiyksikkönä”, seuraavalla perustelulla: “Täällä ei ole mitään homoja, ulkomaalaisia tai naisia.”

Feministen vuoro -blogi

Puolustusvoimien oma lehti Ruotuväki teki hienon jutun Norjan tasa-arvoisesta asevelvollisuudesta, joka on lukemisen arvoinen. Myös Norjan ratkaisun perustelut kertovat hyvin, miksi asian pitäisi ensisijaisesti olla naisille tärkeä.

Kyse ei ole vain siitä, että vain miehet joutuvat palvelemaan; asevelvollisuus on yhtä lailla naisia syrjivä. Asevelvollisuus on yhtäältä velvollisuus ja toisaalta oikeus. Nykytilanteessa se ei ole oikeus naisille. Tästä yksi ilmentymä on turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sekä yhteiskunnan turvallisuuden ja konfliktinhallinnan rakenteiden miesvaltaisuus ja -keskeisyys. Puolustusministeri Elisabeth Rehniä tytöteltiin aikanaan — asia, joka tänä päivänkin tulee esille.

Maansa ja itsensä puolustaminen asein on sodan oikeussääntöjen ja ihmisoikeussopimusten näkökulmasta oikeus. Säädeltäessä siihen valmistavasta koulutuksesta ja sen järjestämisestä siitä tulee velvollisuus. Sen perimmäinen luonne ei kuitenkaan muutu. Aseellinen maanpuolustus on oikeutemme itsenäisenä kansana.

Maahanmuuttajat

Puolustusvoimat ei erottele tai arkistoi ihmisiä etnisen taustan tai maahanmuuton mukaan. Palveluksessa on täysi-ikäisiä Suomen kansalaisia, joilla kaikilla on samat lähtökohdat taustoista riippumatta. Meiltä ei löydy ”kiintiö-mamuja”, kuten ei myöskään ”kiintiönaisia”. Ihan järkevää, mutta hieman vaikeaksi tietysti menee, jos itse haluamme saada selville kuinka hyvin asevelvollisuus ja suoritettu varusmiespalvelus on tukenut kotoutumista. Meillä on valtavasti hienoja kertomuksia, mutta vähän näyttöä taustalla. Edellisessä osassa käsittelin maahanmuuttajien osuuden kasvua ikäluokassa. Tarvetta tilastoinnille voisi olla, jotta palvelus olisi vaikuttavaa myös maahanmuuttajille.

Yksi mahdollisuus selvittää palvelusta maahanmuuttajien osalta olisi loppukyselyssä kysyä taustasta ja sen jälkeen esittää väittämät:

  • Palvelus oli minulle fyysisesti turvallista.
  • Palvelus oli minulle henkisesti turvallista.
  • Minua ei syrjitty sukupuolen, alkuperän, kielen tai uskonnon tai vakaumuksen perusteella.

Vastaukset voisivat olla kiinnostavia ja auttaisivat meitä varmasti tekemään palveluksesta turvallisempaa kaikille.