Säkerhetspolitik från akademin

Med anledning av att jag blev intervjuad av Meddelanden från Åbo Akademi, så vill jag här återpublicera ingresserna och länka till några intressanta intervjuer från samma tidning. Samtidigt finner jag det värt att fästa uppmärksamhet vid MfÅA, som i ett antal nummer behandlat omvärldsläget från en säkerhetssynpunkt. Längst ner hittar Du andra mycket läsvärda artiklar från MfÅA. Länkarna tar dig till webbversionen och pdf-länkarna öppnar direkt på rätt sida.


Säkerhetspolitiken i Norden mera hotdriven och mindre viljedriven

carl-bergqvist

Carl Bergqvist. Foto: Privat.

Den ryska desinformationen har inverkat på hur medierna rapporterar händelser relaterade till rysk militär aktivitet. Med des­in­for­mationen har Ryssland lyckats föra in en osäkerhet i hur man förhåller sig till allt som rapporteras, både hos journalister och den enskilde mottagaren som själv måste agera källkritiskt.


Ryssland har efter ett år av krig inte uppnått sina mål

Fredrik-Westerlund

Fredrik Westerlund. Foto: FOI

Ryssland agerar aggressivt i sitt närområde för att markera sina stormaktsambitioner. I relation till sina grannar har Ryssland en näs­tan outsinlig militär eskalationsdominans som vilar på världens största kärnvapenarse­nal. Därför är det ingen i väst som vill eller vågar riskera en direkt konfrontation med Ryssland.


Vanliga människor vet inte hur dåligt kriget går för Ukraina

bildbyline-ALL-i-Kiev-(1)

Anna-Lena Laurén. Foto: Förbipasserande ukrainare.

I Ukraina pågår ett krig som först nu på allvar börjar lyftas fram på den internationella politiska arenan. Men bilden av vad som pågår är diffus, delvis bero­ende på den ryska desinformationen, delvis på grund av den Ukrainska statens inkompetens.


Vårt politiska narrativ binder oss

mashiri1

I förgrunden den högst aktive James Mashiri. I bakgrunden den pensionerade motorkanonbåten Nuoli 8.

Ur militär synpunkt är en läxa av det vi ser hända i Ukraina att vi måste ha fler förband som är gripbara direkt, säger James Mashiri. Ur ett framtida perspektiv verkar  det också som att vi måste  ingå någon form av för­svars­samarbete. ”Nato” – säger Mashiri – efter­som vi inte har inte råd med alla rele­van­ta typer av försvarsförmåga efter år 2030.


Mera läsvärda artiklar om krig och säkerhet i MFÅA

Meddelanden från Åbo Akademi 9-2014 [Syrien–Mellanöstern]

Meddelanden från Åbo Akademi 12-2013 [Krigsskador, PTSD]

Meddelanden från Åbo Akademi 11-2013 [Cyber, Snowden]


//James

#JagStödjerWiseman (sama suomeksi)

På svenska här.

Ruotsalainen antimilitaristinen verkosto Ofog paljasti ruotsalaisen turvallisuuspoliittisen bloggaajan Wisemanin henkilöllisyyden.

gripen_cobra_hmd

”Carl Bergqvist, joka palvelee F21:ssä Luulajassa majurina on Wiseman.”

Antimilitaristinen verkosto Ofog

Ofog perustelee valintaansa näin: ”Wisemanilla on ‘ainutlaatuinen valta-asema puolustuskeskustelussa’. Ratkaisevaa avoimelle ja demokraattiselle yhteiskunnalle on, että valtaa [käyttävät] ihmiset voidaan tarkastaa ja asettaa vastuuseen teoistaan ja lausumisistaan.

Torjun tämän perustelun. Ofog ei voi viitata ‘avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan‘ ja samalla loukata sananvapautta (=Wisemanin oikeutta esiintyä julkisessa keskustelussa yksityishenkilönä ja pseudonyymilllä ) sekä heikentää luottamusta tietojenantamisoikeuteen, selvityskieltoon (efterforskningsförbud), kostotoimien kieltoon (repressalieförbud) ja lähdesuojaan (=me selvitämme henkilöllisyytesi ja käytämme tietoa miten haluamme). Ofogin toiminta ei ole demokratialla perusteltavissa ja iskee ironisesti juuri siihen toimintavapauteen, jonka verkosto itse saa mainituista perusoikeuksista. Omaa oksaa sahattiin…

Ruotsin puolustusvoimien viestintäpäällikkö Erik Lagersten osoitti voimakkaan tukensa majuri Bergqvistille, painottaen demokratian perusarvoja ja edellä mainittuja perusoikeuksia.

Puhun intohimoisesti ja kateudella ruotsalaisten perusoikeuksista, koska meillä Suomessa ei ole yhtä laajoja oikeuksia. Sananvapaus asuu meilläkin, mutta esimerkiksi tietojenatamisoikeutta ei lainsäädäntömme tunne, eikä myöskään niitä suojamekanismeja (kieltoja), joita siitä loogisesti seuraa. Suomessa oikeus antaa tietoja on rajatummin suojattua lähdesuojalla laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (16 §).

Suomessa sanavapauden rajat – ja rajojen asettajat – ovat siten harvinaisen selviä, että useimmiten niitä asettaa viranomainen lain sijaan(!) Epäselvää monille virkamiehille lienee oikeus esiintyä yksityishenkilönä pseudonyymillä. Sosiaalisen median aktiivisimman valtiotoimijamme, ulkoministeriön kanta tähän on salliva, kun puolestaan puolustusministeriö ja puolustusvoimat kehottavat toisin. Poliisilla lienee ollut eniten näitä tapauksia eri asteisissa hallinto-oikeuksissa, mutta silti ei linja sielläkään ole ihan selvä. Monet virkamiehet valitsevat kuitenkin esiintyä anonyymisti julkisessa keskustelussa, koska omalla nimellä esiintyminen ei uranäkökulmasta ole viisasta, varsinkin jos kritiikkiin taipuvainen ääni löytyy vähääkään alempana organisaatiosta.

Post scriptum -lisäys: Vuoden ruusu menee ulkoministeriölle, joka kaikessa toiminnassaan on valtakunnan selkein, aktiivisin ja vuorovaikutteisin ministeriötason viestijä. Hats off!

Omalta osaltani voi todeta, että minulla ei ole ollut anonyymiteetin suhteen todellisia vaihtoehtoja. Olen suomenruotsalainen upseeri ja kirjoitan suht’ sujuvasti molemmilla kielillä. Kirjoitusteni aihepiirin huomioiden olisi hyödytöntä ja jopa hieman hölmöä kirjoittaa salanimellä. Ja sen takia olen kyllä joskus joutunut kokemaan pettymyksiä.

Tuntuu järjenvastaiselta että puolustusvoimat, jonka tehtäviin kuuluu ”[…] kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen; […]”, edustajiensa (johtajiensa) kautta ryhtyy rajoittamaan yksilön sananvapautta. En lähde avaamaan käymiäni keskusteluja – niihin sovellan aina absoluuttista salassapitoa – mutta tuntuu siltä, että meillä on organisaatiossamme valtava puute perusoikeuksien ymmärtämisessä ja kunnioittamisessa.

Elämme järjestelmässä, jossa tiettyjä perusoikeuksia säätelevät pikemminkin totalitaariselle järjestelmälle ominainen arvo ja asema kuin demokratialle tunnusomainen perustuslaillinen ihmisyyys. Niin kauan kun tämä ei muutu, emme tule näkemään sotilaita aktiivisina osallistujina julkisessa turvallisuuskeskustelussa. Hidas muutos on kuitenkin nähtävissä. Toivoa on!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

//James Mashiri, kapteeniluutnantti, merivoimat.

Pakollinen vastuulauseke:
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä vältttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Sotilasarvon ja puolustushaaran lisääminen allekirjoitukseen on viittaus paljastusta koskevaan julkisuuteen. Se ei merkitse viranomaisen edustamista.