#JagStödjerWiseman (sama suomeksi)

På svenska här.

Ruotsalainen antimilitaristinen verkosto Ofog paljasti ruotsalaisen turvallisuuspoliittisen bloggaajan Wisemanin henkilöllisyyden.

gripen_cobra_hmd

”Carl Bergqvist, joka palvelee F21:ssä Luulajassa majurina on Wiseman.”

Antimilitaristinen verkosto Ofog

Ofog perustelee valintaansa näin: ”Wisemanilla on ‘ainutlaatuinen valta-asema puolustuskeskustelussa’. Ratkaisevaa avoimelle ja demokraattiselle yhteiskunnalle on, että valtaa [käyttävät] ihmiset voidaan tarkastaa ja asettaa vastuuseen teoistaan ja lausumisistaan.

Torjun tämän perustelun. Ofog ei voi viitata ‘avoimeen ja demokraattiseen yhteiskuntaan‘ ja samalla loukata sananvapautta (=Wisemanin oikeutta esiintyä julkisessa keskustelussa yksityishenkilönä ja pseudonyymilllä ) sekä heikentää luottamusta tietojenantamisoikeuteen, selvityskieltoon (efterforskningsförbud), kostotoimien kieltoon (repressalieförbud) ja lähdesuojaan (=me selvitämme henkilöllisyytesi ja käytämme tietoa miten haluamme). Ofogin toiminta ei ole demokratialla perusteltavissa ja iskee ironisesti juuri siihen toimintavapauteen, jonka verkosto itse saa mainituista perusoikeuksista. Omaa oksaa sahattiin…

Ruotsin puolustusvoimien viestintäpäällikkö Erik Lagersten osoitti voimakkaan tukensa majuri Bergqvistille, painottaen demokratian perusarvoja ja edellä mainittuja perusoikeuksia.

Puhun intohimoisesti ja kateudella ruotsalaisten perusoikeuksista, koska meillä Suomessa ei ole yhtä laajoja oikeuksia. Sananvapaus asuu meilläkin, mutta esimerkiksi tietojenatamisoikeutta ei lainsäädäntömme tunne, eikä myöskään niitä suojamekanismeja (kieltoja), joita siitä loogisesti seuraa. Suomessa oikeus antaa tietoja on rajatummin suojattua lähdesuojalla laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (16 §).

Suomessa sanavapauden rajat – ja rajojen asettajat – ovat siten harvinaisen selviä, että useimmiten niitä asettaa viranomainen lain sijaan(!) Epäselvää monille virkamiehille lienee oikeus esiintyä yksityishenkilönä pseudonyymillä. Sosiaalisen median aktiivisimman valtiotoimijamme, ulkoministeriön kanta tähän on salliva, kun puolestaan puolustusministeriö ja puolustusvoimat kehottavat toisin. Poliisilla lienee ollut eniten näitä tapauksia eri asteisissa hallinto-oikeuksissa, mutta silti ei linja sielläkään ole ihan selvä. Monet virkamiehet valitsevat kuitenkin esiintyä anonyymisti julkisessa keskustelussa, koska omalla nimellä esiintyminen ei uranäkökulmasta ole viisasta, varsinkin jos kritiikkiin taipuvainen ääni löytyy vähääkään alempana organisaatiosta.

Post scriptum -lisäys: Vuoden ruusu menee ulkoministeriölle, joka kaikessa toiminnassaan on valtakunnan selkein, aktiivisin ja vuorovaikutteisin ministeriötason viestijä. Hats off!

Omalta osaltani voi todeta, että minulla ei ole ollut anonyymiteetin suhteen todellisia vaihtoehtoja. Olen suomenruotsalainen upseeri ja kirjoitan suht’ sujuvasti molemmilla kielillä. Kirjoitusteni aihepiirin huomioiden olisi hyödytöntä ja jopa hieman hölmöä kirjoittaa salanimellä. Ja sen takia olen kyllä joskus joutunut kokemaan pettymyksiä.

Tuntuu järjenvastaiselta että puolustusvoimat, jonka tehtäviin kuuluu ”[…] kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen; […]”, edustajiensa (johtajiensa) kautta ryhtyy rajoittamaan yksilön sananvapautta. En lähde avaamaan käymiäni keskusteluja – niihin sovellan aina absoluuttista salassapitoa – mutta tuntuu siltä, että meillä on organisaatiossamme valtava puute perusoikeuksien ymmärtämisessä ja kunnioittamisessa.

Elämme järjestelmässä, jossa tiettyjä perusoikeuksia säätelevät pikemminkin totalitaariselle järjestelmälle ominainen arvo ja asema kuin demokratialle tunnusomainen perustuslaillinen ihmisyyys. Niin kauan kun tämä ei muutu, emme tule näkemään sotilaita aktiivisina osallistujina julkisessa turvallisuuskeskustelussa. Hidas muutos on kuitenkin nähtävissä. Toivoa on!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2014!

//James Mashiri, kapteeniluutnantti, merivoimat.

Pakollinen vastuulauseke:
Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä vältttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa. Sotilasarvon ja puolustushaaran lisääminen allekirjoitukseen on viittaus paljastusta koskevaan julkisuuteen. Se ei merkitse viranomaisen edustamista.

#JagStödjerWiseman

Det svenska antimilitaristiska nätverket Ofog avslöjade den svenska säkerhetspolitiska bloggaren Wiseman.

gripen_cobra_hmd

Carl Bergqvist, major på F21 i Luleå är Wiseman.

Ofog resonerar så här: ”Wiseman har ‘en unik maktposition i försvarsdebatten’. Att människor med makt ska kunna granskas och ställas till svars för sina handlingar och uttalanden är avgörande för ett öppet och demokratiskt samhälle.

Jag förkastar detta argument. Ofog kan inte åberopa ett ‘öppet och demokratiskt samhälle‘ för att sedan kränka yttrandefriheten (Wisemans frihet till yttrande som privatperson under pseudonym) och samtidigt nedsättande påverka förtroendet för meddelarfriheten, efterforskningsförbudet, repressalieförbudet och källskyddet (vi får reda på ditt namn och gör hur vi vill med den kunskapen). Det är odemokratisk och går också emot den handlingsfrihet Ofog själv får i och med dessa fri- och rättigheter. Tala om att skjuta sig själv i benet…

Försvarsmaktens informationsdirektör Erik Lagersten uppträdde starkt i stöd för majoren Bergqvist, demokratins grundvärden och ovannämnda fri- och rättigheter.

Bästa svenska läsare!

Jag talar med passion och avund om era fri- och rättigheter, då vi här i östra rikshalvan saknar många av dem. Vi har yttrandefrihet, men vi saknar meddelarfrihet (och efterforskningsförbud och repressalieförbud som därav följer). I Finland regleras friheten att lämna upplyssningar av källskyddet som föreskrivs i Lag om yttrandefrihet i masskommunikation, 16 §.

Bästa finska läsare!

Gränserna för tjänstemäns yttrandefrihet i Finland – och vem som sätter dom – är på det sättet klara att det ofta är myndigheten istället för lagen(!) Oklart för många är om man till exempel kan uppträda under pseudonym som privat person. Utrikesministeriet, som är en aktiv aktör i sociala medier tillåter detta, medan försvarsmakten och förvarsministeriet avråder. Polisen har haft flest fall i förvaltningsdomstol i dessa ärenden, men är inte ännu heller på det klara med det hela. Som privata personer väljer dock många tjänstemän att uppträda anonymt, då det inte precis anses vara klokt från karriärsynpunkt att uppträda med eget namn, i synnerhet om man är lägre ner på trappan och skulle ta för sig att skriva kritiskt.

För min egen del har det aldrig funnits alternativ. Jag är finlandssvensk, skriver på båda språken. Med den inriktning mina inlägg har vore det lönlöst att skriva under pseudonym. Och så har jag ibland fått bli riktigt ledsen.

Det känns minst sagt absurdt att försvarsmakten, vars uppgift inkluderar ”[…] tryggande av befolkningens livsbetingelser, de grundläggande fri- och rättigheterna […]”, representeras av chefer som friskt ger sig in på försök till inskränkning av yttrandefrihet. Jag går inte in på samtal jag haft (på dem tillämpar jag alltid absolut sekretess), men det känns som om det finns en stor brist i förståelse av grundläggande fri- och rättigheter.

Vi lever i ett system där fri- och rättigheter regleras mera av rang och befattning, än av att vara människa och del av det finska folket. Så länge detta består kommer vi inte att se soldater delta aktivt i den offentliga säkerhetsdebatten. En långsam ändring kan dock skönjas. Det finns hopp!

God jul och ett gott nytt år 2014!

//James Mashiri, kaptenlöjtnant, Finska marinen.


Åsikterna jag här uttryckt är mina egna och jag uttrycker dem som privat person. De reflekterar inte nödvändigtvis försvarsmaktens eller någon annan myndighets officiella linje. Underteckning med militärgrad och försvarsgren är en hänvisning till offentligheten beträffande outingen.

Aika merkillinen presidentti (#Kultaranta, osa 2)

Kultaranta-keskustelut

Sauli Niinistö, Suomen Tasavallan 12. presidentti, isännöi viime viikonvaihteessa Kultaranta-keskusteluja. Avoimuuden suhteen jotkut olisivat toivoneet enemmän, varsinkin kun esikuvana mainittiin Sälen. Olisi hienoa ja varsin lähellä demokraatttista ihannetta, jos täysi avoimuus voisi vallita täyden julkisuuden rinnalla. #Kultarantaan kutsutut 100 asiantuntijaa eivät olleet vielä kypsiä tähän, joten avoimuuden turvaksi ja pahimman itsesensuurin estäjäksi Chatham house rule.

Silti, Kultaranta-keskustelussa nähty avoimuus ja julkisuus sekä poistuminen suomalaista (turvallisuus)poliittista keskustelua leimaavasta auktoriteetti- ja asiantuntijavetoisuudesta on merkittävä. No, olihan Kultarannassa nimen omaan asiantuntijoita, mutta keskenään kaikki olivat näennäisen tasavertaisia. En sano, että kyseessä olisi jotain ennennäkemätöntä, mutta minun lyhyeen muistiini ei vastaavaa mahdu.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaja

Onko avoimuus ja julkisuus ex-kokoomuslaisen presidentin populismia? Yrittikö presidentti vain tuoda vanhat yritysmaailman kontaktinsa ja markkinavoimat ”framille” puhumalla kolmannesta talousmaailmansodasta? Mistä oikein on kysymys? Esitän omien havintojeni perusteella tekemäni yksinkertaisen mielipiteen, joka varmasti vaikuttaa naiivilta ja idealistiselta.

Tasavallan presidentti, puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö on ottanut ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtoonsa. Hän tahtoo nähdä hallituskautta ja -ohjelmaa pidemmälle ja on kuuluttanut turvallisuuden tiimoilta laajaa keskustelua suunnastamme. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei vielä mitään mullistavia linjauksia ole nähty, ainoastaan asettuminen valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon taakse, joka parhaiten näkyi ja kuului presidentin tammikuun 17. päivänä pitämässä puheessa. Ylipäällikkönäkin presidentti on esiintynyt — samassa tilaisuudessa puolustuspolitiikkasta ja puolustusvoimiin liittyvistä asioista puhuessaan oli presidentin äänensävy kuitenkin ehdottomampi, selkeämpi, vaativampi ja tuki suoranaiselle alaiselle, Puolustusvoimain komentajalle, kenraali Ari Puheloiselle oli vankkumaton. Yhtäältä jämäkkä ylipäällikkö, toisaalta keskusteleva presidentti.

Maan isä

Aikaisemmin, ja nykyäänkin Suomessa presidentti nähdään maan isänä. Hahmona, joka ohjaa ja kaitsee kansaa ja tasavaltaa. Tämä on ollut presidenttiemme rooli lähes koko itsenäisyyden ajan. Itsenäisyytemme oli jatkuvasti vaa’an kielellä aina sisällissodasta lähtien pitkälle YYA-aikaan. Ei koskaan ihan selvä ja täysin turvattu. Tarvittiin vahvaa auktoritaarista johtajuutta, joka kansan antaman carte blanchen turvin piti Suomesta huolta. Maan isä oli kansan tuki ja turva, myös silloin kun hallitus tai eduskunta olivat vastahankaisia. Eipä kansa kysellyt Kekkosen päätösten perään, vaan luotti ja antoi valtaa lähes loputtomiin.

Suomalainen on perinteisesti auktoriteeteille uskollinen ja kuulianen kansalainen, joka täyttää velvollisuutensa ja tarvittaessa omaehtoisesti tinkii oikeuksistaan ja vapauksistaan, jos sen kerrotaan edistävän yhteistä hyvää. Kansa antaa valtiovallan eduskunnalle vaalikaudeksi kerrallaan, eikä sen aikana paljoa vaikuteta. Arkadianmäen päätöksistä nuristaan, mutta eipä valtaa oteta takaisin. Hyvä esimerkki tästä on perussuomalaisten jytky, joka ei kuitenkaan jäsenmäärässä muihin verrattuna pahemmin näy. Äänestettiin puoluetta, jonka toivottiin saavan aikaan muutoksen, mutta osallistuminen ja vaikuttaminen jäi avoimen mandaatin antamiseen. Hallitusvallan suhteen pätee sama. Hallitusohjelmasta nuristaan, mutta sen tekemiseen ei haluta osallistua. En jaksa uskoa, että osallistumista parantaisivat avoimet ja julkiset neuvottelut ohjelmasta Kultaranta-tyyliin. Osallistuminen tapahtuu sorvin alkupäässä, eli puolueissa, järjestöissä ja yhdistyksissä. Valitettavasti olemme kuuliaisia kansalaisia, mutta laiska vapaa kansa.

Kansa ja kansalainen

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle ja se on luovuttamaton. Kansalle (yksilölle) kuuluvat niin ikään luovuttamattomat perusoikeudet. Suvereenin yksilön perusoikeuksia voivat periaatteessa rajoittaa vain toisten suvereenien yksilöiden perusoikeudet. Kansan (yksilön) palvelijat ovat valtioneuvosto ja presidentti, joiden tulee nauttia eduskunnan (kansan) luottamusta. Kansalaisuus puolestaan määrittelee yksilön asemaa valtiossa ja yksilön ja valtion välisiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Tässä suhteessa käsite kansalaisuus tekee yksilöstä hallintoalaimaisen objektin. Pelkkä kansalaisuusnäkökulma on Suomessa varsin yleisesti valloillaan. Tästä seuraa vääristymä, jossa hallitus ja eduskunta nähdään esivaltoina, jotka käyttävät heille kansan määräajaksi luovuttamaa valtaa. Aikaisemmin myös presidentti voitiin laskea tähän joukkoon, mutta valtaoikeuksien riisumisen myötä 1990- ja 2000-lukujen persidentit ovat valinneet tavakseen arvojohtajuuden.

Kansalla on luovuttamattoman valtiovallan lisäksi oikeus osallistua ja vaikuttaa, mutta tästäkin oikeudesta se tuntuu luopuvan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Kuvaavaa tälle pelottavalle näkemykselleni on mielestäni se, että eduskunnan lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlund (kok) arvosteli kansalaisaloitetta sitä, että asioita voidaan tuoda eduskuntaan ohi hallitusohjelman. Tämä heijastaa mielestäni käsitystä siitä, että oikeus osallistumiseen ja vaikuttamiseen kuuluu kansalle vain vaalien ajan, jonka jälkeen se jäisi lepäämään. Oikeus osallistumiseen ja vaikuttamiseen säilyy valtiovallan delegoinnista huolimatta keskeyttymättömänä ja kansa voi myös halutessaan peruuttaa delegoinnin. Kansalaisaloite vahvistaa mahdollisuutta käyttää tätä oikeutta. Lakivaliokunta näkee ilmeisesti asian toisin. Tälle varmaan löytyy aukoton perustelu…

”[A president] of the people, by the people and for the people.”

Itsenäisen tasavaltaan 12. presidentti ei istu perinteiseen muottiin. Hän on tähän asti pikemminkin osoittanut olevansa kansan ensimmäinen ja nöyrin palvelija. Presidenttimme keskustelee kansan ja kansalaisten kanssa ajankohtaisissa asioissa ja selvittää mielipiteitä. Presidenttimme edistää yksilön oikeutta osallistua ja vaikuttaa. Hän on maan isä siinä suhteessa, että hän yrittää kasvattaa ja opettaa Suomen kansaa käyttämään valtaansa myös vaalien välillä.

Valtiovallan omistajana tunnen suurta ylpeyttä ja luottamusta sekä syvää kunnioitusta Tasavallan presidenttiä kohtaan. Poliittisen keskustelukulttuurin avaaminen, ratkaisujen etsiminen julkisesti ja nöyryys kansaa kohdattaessa ovat suuren valtiomiehen elkeitä.

Sotilaana tunnen samaa ylpeyttä, luottamusta ja kunnioitusta esimiestäni ylipäällikköä kohtaan. Maanpuolustuksen tärkeyden ja kokonaisuuden korostaminen, komentajan tukeminen ja jämäkkyys puolustusasioiden suhteen luovat uskoa vaikeaan tulevaisuuteen.

Tahtoisin melkein luopua vastuustani kansalaisena ja antaa presidentille avoimen valtakirjan loppukaudeksi.

Suomen puolustus – vastaako tilaus toimitusta?

Tämä kirjoitus on kriittinen, joten pyydän lukijoita muistamaan, että esittämäni mielipiteeni ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien virallista linjaa.


Ken tietää?

Suomessa on todella vaikeaa löytää julkisia tietoja siitä miten hyvin puolustusvoimat suorittaa sille laissa määrättyjä tehtäviä.

Tässä on yksi syy kehnoon, asiantuntijavetoiseen ja auktoriteetijohtoiseen puolustuspoliittiseen keskustelukulttuurin, joka Suomessa on valloillaan, vaikka viime aikoina onkin yleisemmän turvallisuuspolitiikan puolella nähty hienoja ”irtiottoja.” Tavallisen kansalaisen ei ole kovinkaan helppoa muodostaa käsitystä siitä miten hyvin hoidamme tehtävämme, kuinka tehokkaita olemme ja millaisia tuloksia saavutamme.

Meanwhile in Sweden….

Toista ääripäätä löytyy Ruotsista, missä suurin osa joukkojen kokoonpanoa, lukumäärää, sijoituspaikkaa ja valmiutta koskeva tieto on täysin julkista ja helposti saatavilla. Suomessa sama tieto on salaista ja pilkottu niin pieniin ja hajanaisiin osiin, että ammattilaisenkin on vaikea löytää tietoa.

Puolustusvoimien tulee raportoida toimituksesta siten, että tilivelvollisuus ja tulosvastuu ilmenevät selvästi.

Niin, mitä joukkoja Ruotsilla tänä vuonna on, missä ne ovat ja mikä on niiden valmius? No, lue Ruotsin eduskunnan jokavuotiset ohjauskirjeet Ruotsin puolustusvoimille. Kuinka hyvin tavoitteisiin päästiin? Täytettiinkö tehtävät? Lue Ruotsin puolustusvoimien vuosikertomukset!

Kuinka hyvin tai huonosti eri tulosalueita on hoidettu ja mitä seurauksia tällä on puolustusvoimille tai puolustusjärjestelmälle? Kurkista tarkastusviraston raporttisarjaan Puolustuksen kyvykkydet tai lue muutama FOI:n raportti.

Kuva: Puolustusvoimat / Mika Koskinen.

Tilaus ja toimitus

Entä Suomi? Puolustusvoimien vuosikertomukset ovat tosi hienoja painotuotteita, mutta ne kertovat harvinaisen vähän lakisääteisten tai tulostavoitteiksi käskettyjen tehtävien toteuttamisesta. Sitä vastoin ne antavat kauniin, miellyttävän ja pinnaltaan sileän kuvan toiminnasta tarkasti valittuine tunnuslukuineen, jotka eivät itsessään paljoa kerro. Tehtävien toteuttamisestta kerrotaan ympäripyöreästi ja välillä toteutetaan tehtäviä, joita ei edes laissa tai tulostavoitteista löyty. Alla muutama ote:

  • ”Kansalaisista yli 80 prosenttia tukee yleistä asevelvollisuutta.”
  • ”Puolustusvoimien keskeisimmät ydintoiminnot on vuonna 2011 kyetty ylläpitämään lähes normaalitasolla.”
  • ”Toteutunut toiminta ei kuitenkaan määrällisesti edusta sitä tasoa, jonka pitkäaikaiset kokemuksemme osoittavat välttämättömäksi. ”
  • ”Puolustusvoimat on kantanut yhteiskuntavastuutaan myös laatimalla ympäristöstrategian ja ympäristösuunnitelman.”

Löytyyhän sentään tilinpäätös? Ei, tilinpäätöksen tarkastaa kylläkin Valtiontalouden tarkastusvirasto, mutta vain tarkastuskertomus on saatavilla. Ohjausta eduskunnalta? Ei, eduskunta hyväksyy Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon, mutta ei julkisesti ota kovin paljon kantaa yksityiskohtiin, kuten joukkojen määrään, laatuun ja valmiuteen.

Parhaan kuvan tilauksesta saa Puolustusministeriön hallinnonalan tulostavoiteasiakirjasta (vuodelle 2013). Liitteen 2.1 kärpäsp**kan kokoinen ja näköinen teksti tekee kylläkin sovittujen tulostavotteiden erotttamisesta vaikeaa…

Valtion talousarvioesitystä 2013 luettessa kolmen lakisääteiseen tehtävään liittyvät tilaukset selviävät hieman paremmin:

Suorituskykyinen puolustusjärjestelmä
Puolustusvoimilla on riittävän ennakkovaroituksen antava sotilasstrateginen tilannekuva. 4
Puolustusvoimat on valvonut alueellisen koskemattomuuden sekä ennalta ehkäissyt ja tarvittaessa torjunut alueloukkaukset. 4
Puolustusvoimilla on valmius torjua sotilaallisen voiman käyttö ja sillä uhkaaminen koko maan alueella. 3
Puolustusvoimat kykenee muodostamaan painopisteen kulloisenkin tilanteen vaatimusten mukaisesti torjuessaan sotilaallisen voiman käyttöä. 3
Puolustusvoimat kehittää asevelvollisuutta ja vapaaehtoista maanpuolustusta osana puolustusvoimauudistusta. 3
Asevelvollisten sosiaalista ja taloudellista asemaa kehitetään puolustusministeriön johtaman poikkihallinnollisen työryhmän avulla. 4
Puolustusvoimat turvaa kustannustehokkaan henkilöstöjärjestelmän toimivuuden niin, että puolustusvoimien tehtävärakenne on tarkistettu ja henkilöstön osaaminen, toimintakyky ja työhyvinvointi varmistettu. 3
Ylläpidetään ja ajantasaistetaan maltillisesti materiaalista suorituskykyä sekä huolehditaan syntyneistä sitoumuksista. 3
Puolustusvoimat integroi Naton suorituskykyvaatimukset soveltuvin osin osaksi joukkojen kehittämistä. 3
Puolustusvoimat suuntaa kiinteistöinvestoinnit priorisoiden turvallisuutta, henkilöstön ja koulutettavien terveyttä, poikkeusolojen vaatimuksia, materiaalin hallintaa ja ympäristönsuojelua edistävät hankkeet. 3
Puolustusvoimat parantaa käytössään olevien palvelussuhdeasuntojen vuokraamisessa kustannustehokkuutta niin, että tyhjistä asunnoista aiheutuu kustannuksia enintään 0,5 milj. euroa/vuosi. 3
Turvallinen yhteiskunta
Puolustusvoimien valmius tukea muita viranomaisia ylläpidetään. 4
Kansainvälisen turvallisuuden vahvistaminen
Puolustusvoimat toteuttaa sille osoitetut kriisinhallintatehtävät. 4
Puolustusvoimat ylläpitää valmiutta osallistua uusiin operaatioihin tai koulutus- ja neuvontatehtäviin. 4
Palvelusturvallisuutta ja suojaa kehitetään siten, että operaatioissa palvelevien joukkojen käyttöön toimitetaan aina olosuhteiden ja tehtävien kannalta välttämätön materiaali. 4
Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan valtion yhteisellä arviointiasteikolla 1–5. Arviointiasteikossa 1=Tavoitteesta on luovuttu, 2=Tavoite ei toteutunut, 3=Tavoite on osittain toteutunut, 4=Tavoite on saavutettu ja 5=Tavoite on ylitetty.

Siis mitä?! Itsenäisen valtakuntamme sotilaallista maanpuolustusta (Suorituskykyinen puolustusjärjestelmä) koskevista tulostavoitteista aiomme saavuttaa täysin vain kolme (3) yhdestätoista (11). Ja näistäkin yksi koskee jonkun poikkihallinnollisen työryhmän kokouksia?! Tätäkö nyt oikeasti tilattiin?

Miten toimitus? Se ei onneksi koskaan tule julkiseksi, koska puolustusministeriö vaatii puolustusvoimia raportoimaan talostavotteiden saavuttamisesta vuosiraportissa, joka on turvaluokiteltu viranomaiskäyttöön. Tästä tilauksesta, ilman mitään näyttöä vastaavasta toimituksesta, olemme valmiita maksamaan 2,36 miljardia euroa vuodessa?! Kyllä on aikamoista maanpuolustushenkeä!

Julkisuudesta, salassapidosta ja päivän risu

Puolustusvoimat on Suomen kansalle tilivelvollinen ja tulosvastuullinen. Näiden vastuiden toteutumisen, suhteessa laissa ja tulostavotteissa määritettyihin tehtäviin, on oltava jokaisen kansalaisen todennettavissa. Tietoa ei tarvitse jokaisen hakea erikseen, vaan viranomaisen on luotettavasti, kattavasti ja julkisesti raportoitava toiminnastaan. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta edellyttää ”avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa” ja sen tarkoituksena on ”antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Kaikki maanpuolustusta koskeva ei siis voi olla salassa pidettävää. Julkisuuslain vahva salassapito-olettama tarkoittaa sitä, että viranomaisen asiakirja on salainen, jollei ole ilmeistä että tiedon antaminen ei vaaranna suojattavaa etua. Lain 24 § 1 mom 10 kohta ei kuitenkaan tarkoita tiedon laatuun perustuvaa ehdotonta salassapitoa, jota sovelletaan vain yksilön etujen suojaamisessa. Asioissa, joissa on tarvetta julkisen vallan käytön valvomiseen on tarpeettoman laajaa salassapitoa (ns. hätävarjelun liiottelua) vältettävä. Tiedon saantia, tai pikemminkin sen vapaaehtoista antamista julkisuuteen, ei saa rajoittaa enempää kuin suojattavan edun vuoksi on tarpeellista.

Päivän risu menee siis näin ollen puolustusministeriölle, joka erheellisesti määrää suoraan vuosiraportin salassapidosta sisällöstä riippumatta. Ministeriön asettamien vuosiraportin sisältöön kohdistuvien vaatimusten valossa tuntuisi tarkoituksenmukaisemmalta, että suurin osa siitä olisi julkista ja että salassa pidettävät asiat koottaisiin erillisiin liitteisiin.

Puolustusvoimien tulee raportoida toimituksesta siten, että tilivelvollisuus ja tulosvastuu ilmenevät selvästi. Nykymalliset firmaesitteet eivät toteuta tätä vaatimusta. Tilaajalla on oikeus tarkastaa toimitus ja sen jälkeen joko ottaa se vastaan tai palauttaa se toimittajalle.