Pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot [#fofrk 1]

Tulevaisuuteen katsova ja uusien ratkaisujen näkemisen mahdollistava avoin ja rehellinen turvallisuus- ja puolustuskeskustelu on tärkeä. Tässä suhteessa Suomen tulisikin ottaa mallia Ruotsista ja poistaa pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot sellaisten puolustuskysymysten ympäriltä, joita useimmissa muissa Euroopan maissa käsitellään julkisesta. Suomalaisen puolustuksen vaitonaisuus ja vähäinen läpinäkyvyys on erittäin haitallista valistuneelle mielipiteen muodostamiselle ja päätöksenteolle. Voidaksemme perustella ja ylipäätään tunnistaa tulevia puolustusratkaisuja, tulee meillä myös olla mahdollisuus pidemällä tähtäimellä antaa hylätty arvosana nykyisen puolustusratkaisumme osille.

Ruotsi

Olen seurannut suomalaista ja ruotsalaista puolustuskeskustelua erityisen tarkasti syksystä 2012. Kaksi vuotta on nyt kulunut ylipäällikkö Sverker Göransonin ”viikkopuolustuksesta” ja olen ruotsalaisessa puolustuskeskustelussa havainnut lisääntyvää vapautta, osallistuvuutta ja ”saatavuutta”. Saatavuudella tarkoitan sitä, että keskustelusta on tehty ymmärrettävä ”medelsvenssonille”.  Tässä Ruotsin näkyvimmät bloggaajat, nykyään myös Expressenin ja SvD:n kolumnistit, nimittäin Carl ”Wiseman” Bergqvist ja Niklas ”Skipper” Wiklund ovat olleet erittäin menestyksekkäitä. Heidän esimerkkinsä on myös pakottanut puolustusvoimat suurempaan julkisuuteen ja keskustelevampaan viestintätyyliin. Tässä pitää nostaa hattua Ruotsin puolustusvoimien viestintäjohtaja Erik Lagerstenille, joka on ollut tiennäyttäjä tässä suhteessa. Hän on sekä esimerkillään että selvällä tuen osoituksellaan ja keskusteluun kannustamisella raivannut suuremman avoimuuden väylää organisaatiossa, jonka toimintaa salassapito usein säätelee.

Julkisessa keskustelussa sosiaalisen median avulla tapahtuneet edistysaskeleet voisivat helposti vaikuttaa uraa uurtavilta. Tässä on syytä muistaa Wisemanin, Skipperin et al. ovat keskustelussa pääosin nostaneet esille puheenvuoroja poliitikkojen viesteistä, puolustuspäätöksistä, hallituksen ja parlamentin (riksdagen) antamien tehtävien suorittamisesta, raporteista ja muista tietoperustesista lähteistä. Keskustelijat ovat luottaneet tiukasti julkisiin lähteisiin, jotka periaattessa ovat yhtä helposti medelsvenssonin ”googlattavissa” ja pureskeltavissa. Menemättä dokumenttien (riksdagenin ohjauskirjeet, hallituspäätökset ja raportit) sisältöön, on mielestäni syytä korostaa sitä, että Ruotsissa on julkisuus ja läpinäkyvyys ovat lailla asetettuja vaatimuksia ja ne näkyvät selvästi niin puolustusvoimien ohjauksessa ja viranomaisen raportoinnissa tehtävänantajalle.

Tämä ”demokraattinen” julkisuusvaatimus on keskeinen moniääniselle ja tietoperustaiselle puolustuskeskustelulle. En olisi voinut kirjoittaa jo kymmenenteen osaan ehtinyttä sarjaa ”Ruotsin puolustuksen kriisi” ilman näitä saatavilla olevia julkisia raportteja, selvityksiä, päätöksiä, tehtävänantoja ja näistä pidemmän aikaa käytyä keskustelua.

Suomi

Yhtälailla on tärkeää korostaa sitä etten olisi voinut kirjoittaa samalla tavalla Suomen puolustusratkaisusta tai puolustusjärjestelmämme perusteista. Tämä johtuu osin siitä, että asiakirjat, joita kirjoittamiseen tarvittaisiin usein ovat salassa pidettäviksi luokiteltuja taikka sitten niiden sisältämä tieto on pirstaloitunut useaan eri paikkaan. Esimerkkinä nostan tässä esille Ruotsin puolustusvoimien vuosikertomuksen, joka on perusteellinen ja yksilöity raportti viranomaisen toiminnasta. Suomen puolustusvoimat laatii samanlaisen raportin puolustusministeriölle, mutta se on lähtökohtaisesti määritelty salassa pidettäväksi. Julkinen versio, eli vuosikertomus puolustusvoimien verkkosivuilla on lähinnä yritysesite tarkasti valittuine teemoineen ja tunnuslukuineen.

Kuva, jossa leijona ja merkintä "erittäin salainen."
Lue myös Taloussanomat: ””Kun EU leimaa asiakirjan ‘erittäin salaiseksi'”.

Ohjaus on myös erilaista. Valtioneuvoston ja eduskunnan yksilöityjä tehtävänantoja Ruotsin riksdagenin ohjauskirjeiden (regleringsbrev) ja Ruotsin hallituksen hallituspäätösten (regeringsbeslut) ei Suomessa annetua. Tehtävät ja ohjaus tulevat ministeriöltä ja eduskunnan ohjausvoima viranomaiseen rajoittuu lähinnä neljännesvuosittain julkaistavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon konsensuslinjausten hyväksymisessä .

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, jotka siis vastaavat ruotsalaisia puolustuspäätöksiä, ovat toinen hyvä esimerkki puutteellisesta läpinäkyvyydestä ja julkisuudesta. Ruotsalaisia puolustuspäätöksiä edeltää valmisteluaikana hallituksen tehtävät asianomaisille viranomaisille tuottaa selvityksiä ja raportteja päätöksenteon tueksi. Ruotsin puolustuspäätöstä varten laadittava keskeisin raportti on parlamentaarisen puolustuskomitean (försvarsberedningen) selvitys, joka on usein niin samankaltainen lopputuotteen kanssa, että Suomessa media onkin virheellisesti rinnastanut nämä puolustuspäätöksiin. Tänä vuonna nähtäneen kuitenkin puolustuspäätös, joka merkittävästi poikkeaa komitean raportista.

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteon valmistelu tapahtuu ensisijaisesti virkamiesvalmisteluina asianomaisissa ministeriöissä. Tuloksena on ainoastaan yksittäisiä julkisia raportteja ja selvityksiä ja ala-arvoinen keskustelu matkalla lopulliseen selontekoon. Selontekoon sitoutuminen varmistetaan konsensuspohjaisella poliittisella ohjauksella, jonka joskus myös väitetään olevan läpinäkyvyyttä.

Rohkeus hylätä puolustusratkaisu

Ruotsissa on Wisemanistä lähtien nähty kasvavaa julkista kiinnostusta ja perehtymistä puolustuskysymyksiin. Aikaisempien hallitusten – etenkin ”Alliansenin” – teot ja sanat puolustuksen suhteen ovat joutuneet armottoman fact checkin kohteeksi. Bloggaajat ovat saaneet äänensä kuuluviin riksdagenissa opposition kirjallisissa kysymyksissä valtioneuvoksille. Ruotsissa ollaan oltu valmiita antamaan hylätyt arvosanat puolustuksen osaratkaisulle esille tuotujen tietojen valossa.

Suomi ei ole tehnyt puolustusuudistusta. Puolustusvoimauudistus,  joka nyt on valmis on ollut viranomaisen rakenteen ja sisäisen tehtäväjaon uudelleenjärjestelyä vastaamaan vallitsevaa tilannetta, jossa lakisääteiset tehtävät pysyvät muuttumattomina henkilöstö- ja materiaalikulujen kasvaessa hillitsemättömästi. Nyt on saavutettu tasapaino, ilman että itse puolustusratkaisua on tarvinnut säätää tai kyseenalaistaa. Tämä yhdessä puutteellisen julkisen keskustelun kanssa on johtanut lapselliseen poliittiseen keskusteluun puolustuksesta, jossa kansanedustajat ja muut poliitikot tosissaan esittävät tuhansien tarkka-ampujien kouluttamista sotatoimiyhtymien sijaan, taistelualusten korvaamista veneillä tai seuraavan sukupolven hävittäjien korvaamista olalta ammuttavilla ilmatorjuntaohjuksilla.

Koska Suomi ei ole luopunut laajamittaiseen hyökkäyksen torjuntaan kykenevästä puolustuksesta, vaan elänyt tuskin havaittavissa olevan kyvyn asteittaisessa heikkenemisessä, on meillä lähinnä vahingoniloisesti tarkasteltu Ruotsin puolustuksen kriisiä ja hehkutettu omaa ratkaisuamme. Tätä ovat vahvistaneet poliitikkojen ja kenraalien kliseet, joita ei voitu ottaa tarkasteltavaksi salassapitoon vedoten.

Tulevaisuuteen katsova ja uusien ratkaisujen näkemisen mahdollistava avoin ja rehellinen turvallisuus- ja puolustuskeskustelu on tärkeä. Tässä suhteessa Suomen tulisikin ottaa mallia Ruotsista ja poistaa pohjoiskorealaiset salaisuuden verhot sellaisten puolustuskysymysten ympäriltä, joita useimmissa muissa Euroopan maissa käsitellään julkisesta. Suomalaisen puolustuksen vaitonaisuus ja vähäinen läpinäkyvyys on erittäin haitallista valistuneelle mielipiteen muodostamiselle ja päätöksenteolle. Voidaksemme perustella ja ylipäätään tunnistaa tulevia puolustusratkaisuja, tulee meillä myös olla mahdollisuus pidemmällä tähtäimellä antaa hylätty arvosana nykyisen puolustusratkaisumme osille.

Matkalla Säleniin

Suomalainen puolustuskeskustelu on viimeisen puolen vuoden aikana ollut paluuta moniäänisyydestä yksinkertaisuuteen ja ummehtuneeseen YYA-ilmapiiriin. Upseereiden ja tutkijoiden kommentit ja mielipiteet ovat joutuneet poliitikkojen kieltämisen kohteeksi, usein sellaisin perusteluin, jotka menneet henkilöön ja myös kyseenalaistaneet virkamiesten oikeuden sananvapauteen ja keskusteluun osallistumiseen. Tasavallan presidentti kutsui puoluejohtajat puhutteluun, jossa luotiin ulkopoliittista konsensusta vaalien alla. Kevään vaalit tarjoavat yhtä vähän korkealaatuista #turpo-keskustelua kuin Sälenin kattaus. Ainoa toivo on, että poliitikkomme ja johtamamme vieraalla maalla – ulkoministeri Erkki Tuomioja, puolustusministeri Carl Haglund ja kenraali Jarmo Lindberg – asetetaan Suomen 2020-luvun puolustuksen eksistentiaalisten kysymysten eteen. Toivo on siis ruotsalaisissa osallistujissa, jotka ovat tottuneita avoimeen keskusteluun eivätkä pelkää kissan nostamista pöydälle.

//James


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.

Reblog: Trygghetens demoner

Med hänvisning till terrorangreppen i Frankrike och dagens nyhet om liknande angrepp i Hamburg, så har detta över ett och ett halvt år gamla inlägget åter blivit aktuellt. Säkerheten på franska gator tryggas av polisen som stöds av soldater kring de viktigaste objekten och ddär var polisen behöver mest hjälp. ”Yrkesarmén” har omedelbart gripbara högt kvalificerade resurser med särskilda kompetenser. I det finska samhället i motsvarande situation, eller under ett läge av långvariga destabiliseringsoperationer utförda av annan stat, så kunde polisen ha svårigheter att av försvarmakten få enheter för väpnad insats (handräckning). Lyckligtvis existerar inte en sådan hotbild, eller?

Säker — otrygg

Trygghet… man känner sig säker, liksom. Bekant känsla. Vad är då otrygghet i det vardagliga livet? Soldater tar medvetna risker. Sätter sina liv på spel. Möter hot. Bekämpar hot. Känner soldater sig någonsin riktigt osäkra? Säkert, men det är nog oftast bara i korta stunder. När hotet är ett identifierat objekt kan det bekämpas eller reduceras. Jag har väl aldrig känt mig riktigt otrygg, bar och avväpnad med noll säkerhet.

Säkerheten blir mätbar först då när man kännt sig riktigt otrygg.

Förrän igår. Dagen efter Boston. Jag steg på tunnelbanan i Helsingfors. Satt ned på den oranga bänken. Sedan hör jag två män diskutera på arabiska. Jag är en rationell människa. Våra största hot i Finland kommer från utslagna finländare som tar till vapen eller bygger bomber. Inte invandrare. Inte muslimer. Jag är rationell, för fan!

 – Terr…Vad om?

Alhamdulillah
Alhamdulillah. (الحمد لله‎)

Min första tanke. Ingen panik, men en helt obekant, osäker och otrygg känsla. Rädsla. Helt irrationellt och överdrivet jämfört med den aktuella hotbilden. Tvärs över mittgången satt två finska ungdomar, den ena lyssnade på angstfylld musik med hörlurar och den andra spelade något dystert liverollspel på sin dator. 1000 gånger mera sannolika hot. Typ. Ingen skillnad —— pilskottet som bar den amerikanska narrativen om hotet från radikala muslimer hade spräckt mitt pansar.

 – Hon då?

Min nästa tanke. Jag tittade på en äldre kvinna mittemot mig. Hon sneglade på männen. En livlig ordväxling på arabiska med ett dämpat ما شاء الله (masha Allah, sv. Gud vill det) ökade plötsligt otryggheten exponentiellt. Jag såg rädsla i hennes ögon. Jag hade fått en liten skråma i min trygghetskänsla, men hennes trygghet var nedbruten. Hon levde nu i osäkerhet. Hon hade inte medvetet valt att ta risker. Förutom att åka tåg. Liksom jag.

Jag tror inte på konspirationsteorier. Däremot är jag övertygad om att vissa statliga aktörer hänsynslöst utnyttjar den känsla av otrygghet som skapas av terrordåd. Efter det måste man mata känslan och hålla den livskraftig. När man sedan behöver ett carte blanche av medborgarna är det bara att vädja till känslan av otrygghet. Massmedier rapporterar mycket med chockeffekt, men följer sällan upp med analys på lång sikt. Maktens vakthundar har blivit statens knähundar.

När jag med min sambo kom från en bioföreställning av Hurt Locker, satte sig två typer som såg ut som imamer framför oss i bussen. Svettet bara rann när herrarna plockade fram sin gamla Nokia-mobiltelefon.

En kollega om trygghetskänsla

Demonerna Värnplikt och Folkförankring

Inom den finska försvaret har vi ett annat förhållande till säkerhet. Vi känner oss trygga, för att vi vet att vi kan identifiera hot och bekämpa dem. Denna känsla får folkförankring i och med den allmänna värnplikten. När varje man vet att han kan bekämpa yttre hot med vapen ihand så tänker han inte ”vad om?”. Denna känsla av militär trygghet lever kvar så länge som största delen av folket har gjort värnplikten. Känslan lever kvar även efter att de reella förmågorna rasat, för den är inbygd i varje medborgare. I fribrandkåren känner alla sig säkra, när dom själva kan släcka bränderna.

I en ”yrkesarmé” handlar det om något annat. Utan erfarenhet så har jag bara en tes: För Sveriges del kommer känslan av trygghet inför militära hot att finnas kvar hos folket så länge som en större del har tjänstgjort med vapen ihand eller har pappor som gjort det. Med minskad erfarenhetsbaserad och indoktrinerad trygghet — värnplikten — så kan det faktiskt bli lättare för yrkesarmén att kämpa om finansiering. När känslan av otrygghet blir påtaglig, så vill folket ha en ordentlig försäkring, som helst släcker löpelden där den börjat.

I Sveriges fall lär det dock ta ett par generationer. Tills dess så kämpar ”särintresset” om medel i en mycket lägre serie än polisen, brandkåren och hälsovården. Försvarsmakten är ett särintresse, för att ingen känner sig otrygg. Säkerheten blir mätbar först då när man kännt sig riktigt otrygg.

Epilog

Männen med invandrarbakgrund då? I motsats till kristna som förbjuds att missbruka Guds namn och därför oftast inte vågar ta till Guds namn överhuvudtaget, så är Guds namn الله‎ (Allah) ofta på muslimernas läppar. När en västerländsk icke-muslim hör الله‎ i någon av dess former

  • سبحان الل (subhan’Allah, ära vare Gud)
  • ما شاء الله (masha Allah)
  • إن شاء الله  (insha’Allah, om Gud vill)

associerar han ofta till en terrorist, som säger الله أكبر (Allahu Akbar) innan han spränger sina bomber. Den försiktiga och ytterst dämpade ton med vilken de två muslimska männen uttalade Guds namn, vittnar på en känsla av otrygghet och osäkerhet (som lätt blir utslagenhet) som vi på riktigt borde vara bekymrade över.

Hyvät johtajat!

Hyvät johtajat, puolustusvoimien uudet aliupseerit!

Onnittelen Teitä päättyneen aliupseerikurssin johdosta ja ylennyksestä alikersanteiksi. Olette nyt puolustusvoimien päällystöä! Kirjoitin Teidän johtajillenne heinäkuun 2. päivänä otsikolla ”Avoin kirje varusmiesjohtajille.” Pyydän, että käyttäisitte muutaman minuutin aikaa lukeaksenne tämän merkinnän ajatuksella ja toivon, että se auttaisi Teitä asemoimaan tulevaa johtajuuttanne. Avoin ja reipas keskustelu on suotavaa, joten jätä kommentti ja jaa kokemuksiasi ja näkemyksiäsi!


Hyvät johtajat!

Kirjoitan etupäässä Teille, jotka aloitatte johtajakautenne puolustusvoimissa heinäkuun 7. päivänä palvelukseen astuvan saapumiserän 2/14 kanssa. Muodostatte suuren osan puolustusvoimien päällystöstä ja ylivoimaisesti suurimman henkilöstöryhmän.

Minä annan teille uuden käskyn: älkää loukatko!

Muk. Joh 13:34

Yksi puolustusvoimien tehtävistä on:

Kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen;

Laki puolustusvoimista (551/2007) 2 §, 1 mom, 1b k.

Teillä tai minulla, eikä kellään esimiehellä, ole oikeutta rajoittaa yksilön vapauksia ja oikeuksia enempää kuin palveluksen suorittamiseksi on tarpeen. Varusmiespalvelus on jo itsessään merkittävin vapauksien rajoitus. Sen lisäksi on muutamia rajoituksia, jotka ovat tarpeen aseellisen taistelun luonteen vuoksi. Ne voivat koskea operatiivista turvallisuutta; yksikön päällikkö voi harjoituksessa kieltää matkaviestimien käytön; sotilasalueella on valokuvauskielto. Nämä kiellot perustuvat lakiin, asetuksiin tai muihin normeihin. On myös selvää kenellä on toimivalta asettaa tällaisia kieltoja.

Sitä vastoin mielivaltaisten kieltojen ja rajoitusten asettaminen palveluksen ulkopuolella (kotiin soittaminen, sotilaskodissa käynti, liikunta ym.), päättymättömät järjestymisharjoitukset ja muut älyvapaat äksiisit, kurinpitovaltaa vailla olevan johtajan määräämät rangaistukset ja ”huumorilla” lausutut alentavat kommentit sotilaistanne eivät kuulu palvelukseen.

Tiedän, että tietä loukattiin alokkaina. Tiedän, että olette kuulleet ryhmänjohtajien ”johtajatuvassa” naureskelevan älyttömille teoilleen ja pitäneen niitä hyvinä kurin ja järjestyksen kannalta. Näin tekin olette kasvaneet uskomaan, että näinhän tämän kuulukin mennä.

Management by perkele, eikö niin?

Taistelijan kovuutta ei mitata hänen kyvyllään sietää loukkauksia. Kenenkään ei tarvitse kasvattaa paksua nahkaa vain kestääkseen kaikenlaista p**kaa. Kovuus on sotilaallista osaamista, itsevarmuutta ja luottamusta aseeseen, aseveljiin, johtajiin (Teihin!) ja tehtävään. Tämä teidän, hyvät johtajat, pitää opettaa ja iskostaa sotilaisiinne. Se voi ainoastaan toteutua Teidän esimerkkinne kautta.

Johda esimerkillä!

Tämän muistatte johtajakoulutuksestanne. Tätä arvostatte. Sen puutetta halveksutte.

Miettikää ensi askelianne puolustusvoimissa ja mitä olitte sitä ennen. Tunsitte tulevanne uuteen paikkaan ja huomasitte että voitte itse ottaa vastuuta tulevaisuudestanne. Olitte tasa-arvoisia ja saitte yhtäläiset mahdollisuudet. Otitte vastuuta ja valitsitte tulla johtajiksi, jotta voisitte johtaa muita. Samalla saitte vaikeimman tehtävän mitä puolustusvoimat voi tarjota. Yhtä moni tovereistanne valitsi ryhtyä taitavaksi taistelijaksi ja asettautua hyvien johtajien johdettavaksi.

Hyvä johtaja!

Kaksi kysymystä: Miten edetään? Miltä homman pitäisi Sinun mielestäsi näyttää?

Stridsvagnsbesättning granskar kartan innan anfall. Petroskoj (Petrozavodsk) 30 september 1941. Foto: SA-kuva, nr 52052. Fotograf: Erik Blomberg.  Källa: SA-kuva
Hyökkäysvaunumiehistö tutkii karttaa ennen hyökkäykseen lähtöä.
Petroskoi (Äänislinna) 30. syyskuuta 1941. Kuva: SA-kuva, n:o 52052. Erik Blomberg. Källa: SA-kuva

Sinusta ei tehty johtajaa, koska olet toista parempi ihminen. Sinusta tuli johtaja, jotta johdat, opetat ja pidät huolta taitavista sotilaista ja suoritat heidän kanssaan vaikeita tehtäviä aseellisessa taistelussa. Tehtäviä, joissa miehiä kuolee. Maanantaina heinäkuun 7. päivänä astut alokkaiden eteen. Luottamuksesi on siinä vaiheessa nolla. Alokkaiden luottamus on sata. Ja se tulee sinulta.

62. Esimiehen on pyrittävä saavuttamaan alaistensa arvostus ja luottamus.

Yleinen palvelusohjesääntö 2009. Puolustusvoimat.

Tätä kakkua et voi kääntää. Johtajan Sinun tulee ansaita alaistesi arvostus ja luottamus. Ne eivät synny tyhjästä. Arvostus ei asu arvomerkeissä tai eikä se kumpua kovaäänisestä käyttäytymisestä. Arvostus tulee siitä miten esiinnyt johtajana ja ihmisenä muiden kanssa keskustellen. Luottamusta ei rakenneta machoilulla tai kieroutuneella ”erikoisjoukkojen kurilla”, vaan se syntyy oikeudenmukaisuudesta ja siitä miten kohtaat sotilaasi yksilöinä.

Gunnery Sgt. Shawn D. Angell is A drill instructor at the Officer Candidate School aboard Marine Corps Base Quantico, Va., dedicated to training, educating, evaluating and screening the many candidates who go through the course and turning them into Marine leaders. Photo By: Lance Cpl. John Kennicutt
Drill instructor at the Officer Candidate School aboard Marine Corps Base Quantico, Va.Photo by Lance Cpl. John Kennicutt

60. Esimiehen on oltava alaisiaan kohtaan oikeudenmukainen ja kohdeltava heitä yhdenvertaisesti. Hänen tulee huolehtia heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, ohjata ja neuvoa heitä sekä pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä. Tehtävissään kunnostautuneita tulee kiittää ja tarvittaessa palkita.

Yleinen palvelusohjesääntö 2009. Puolustusvoimat.

Nämä otteet ohjenuorastamme eivät ole ohjeita, vaan käskyjä. Huomaa ehdottomat ”on oltava,” ”kohdeltava,” ja ”tulee.” Viimeisen lauseen järjestys ”tulee — ja tarvittaessa” merkitsee sitä, että jos joku sotilaistasi on kunnostautunut on Sinun aina kiitettävä häntä ja jos hänen suorituksensa on niin hyvä, että se täyttäisi palkitsemisen määreet, tulee Sinun esittää häntä palkittavaksi.

Muista, että kuten alokkaillasi on Sinun ehdoton luottamuksesi, myös Sinulla on esimiestesi ehdoton luottamus. Varjele sitä niin kuin parhaiten voit – olemalla oikeudenmukainen ja osoittamalla kunnioitusta sekä suurta vastuuntuntoa.

Meidän, siis Sinun ja minun – puolustusvoimien päällystön – tulee kaikessa toiminnassamme ottaa lähtökohdaksi puolustusvoimien arvot:

Turvallisuus tarkoittaa meille yhteiskuntamme elintärkeiden toimintojen turvaamista. Puolustamme maatamme koko valtakunnan alueella ja osallistumme Suomen sisäisten turvallisuusuhkien ennaltaehkäisemiseen ja torjuntaan sekä kansainväliseen yhteistoimintaan ja sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Tämä merkitsee sitä, että olemme valmiita ja koulutettuja tehtäviimme ja suoritamme ne tinkimättömästi kaikissa olosuhteissa.

Luotettavuus on meille sitä, että toimimme kaikissa tilanteissa osana kansanvaltaista yhteiskuntaa ja toteutamme valtiojohdon päätöksiä. Kansalaisilla, valtiojohdolla ja yhteistoimintatahoilla – niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin – ja omalla henkilökunnallamme on oltava vankka luottamus puolustushallinnon virastojen toimintaan.

Me olemme osa kansaa, me suojelemme kansaa ja vannomme uskollisuutemme kansalle.

Uskottavuus tarkoittaa tässä puolustuskykymme uskottavuutta. Tämä on tärkein tekijä niin Suomeen kohdistuvien ulkoisten uhkien ennaltaehkäisemisessä kuin puolustustahtomme ylläpidossa.

Me rakennamme uskottavuutta kouluttamalla kovia, osaavia ja lujatahtoisia taistelijoita. Tahto tulee luottamuksesta ja ryhmähengestä.

Isänmaallisuus tarkoittaa sitä, että teemme työtä isänmaan tulevaisuuden hyväksi aiempien sukupolvien uhrauksia kunnioittaen. Haluamme pitää huolen siitä, että myös tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus menestykseen ja itsenäisiin ratkaisuihin alati muuttuvassa kansainvälisessä turvallisuusympäristössä.

Meille isänmaallisuus on sitä, että muistamme sankarivainajamme ja veteraanimme ja heidän urotekonsa. Mekään emme anna periksi. Laskemme aseemme vasta kun vihollista ei enää ole ja isänmaa on vapaa vieraasta vallasta.

P.S.

Tee hyvin, tee oikein! Jos joskus tuntuu vaikealta, niin voit aina kysyä itseltäsi:

  1. Mitä sotilaani kertovat palveluksesta sen jälkeen kun minä olen johtanut ja opettanut heitä?
  2. Millaisia uusia johtajia luomme esimerkillämme?

Lopuksi jaan myös omat kokemukseni huonosta johtamisesta. Minulla kesti yli 15 vuotta myöntää, että tapahtunut oli niin väärin. Lue merkintäni Hyväksyin simputuksen.

Bästa chefer!

Bästa chefer vid Nylands brigad och övriga truppförband!

Jag gratulerar Er med anledningen av avslutad underofficerskurs och befordran till undersergeanter. Jag skrev till Era chefer den 30 juni med rubriken ”Öppet brev till beväringschefer.” Jag hoppas Ni vill ta Er tiden att med eftertanke läsa detta inlägg, som orientering för Ert kommande befäl och truppföring. Jag välkomnar öppen debatt i kommentarer.


Jag skriver främst till Er som inleder Er chefsperiod i försvarsmakten med kontingenten 2/14 som rycker in på måndagen den 7 juli. Ni utgör en stor del av försvarsmaktens befäl och den överlägset största personalgruppen.

Ett nytt bud ger jag er: att ni inte skall kränka.

Urspr. Joh 13:34

En av försvarsmaktens uppgifter är:

Tryggande av befolkningens livsbetingelser, de grundläggande fri- och rättigheterna och statsledningens handlingsfrihet samt försvar av den lagliga samhällsordningen.

Lag om försvarsmakten (551/2007) 2 §, 1 mom, pkt 1b.

Varken Ni eller jag, eller någon annan förman, har rätt att inskränka individens fri- och rättigheter mera än vad för tjänstens utförande är nödvändigt. Den främsta inskränkningen på individens frihet är per se värnplikten. Därtill kommer en del begränsningar som härstammar från den väpnade stridens krav, t.ex angående operativ säkerhet; chefen för grundenheten kan förbjuda användning av mobiltelefoni under en krigsövning; det råder fotograferingsförbud på militärt område. Dessa förbud är fastställda med lag eller förordning. Det är även klart vem makten att utfärda sådana förbud tillkommer.

Däremot så är godtyckligt utfärdade förbud och begräsningar utanför tjänst (ringa hem, besöka soldathem, gå på länk mm), uppställningar och andra idiotiska exerciser ad nauseam, straff som chef utan disciplinär makt utfärdar och med ”humor” uttalade nedsättande kommentarer om soldaterna sådant som inte hör tjänsten till.

Jag vet att Ni blev kränkta när Ni var rekryter. Jag vet att Ni hört om hur gruppcheferna i ”chefsstugan” skrattat åt löjliga saker dom hittat på och gjort, som tyckte var jättebra. Ni tycker förstås det är så det ska vara.

Led med förakt, liksom?

Tuffhet hos krigare innebär inte att kunna tåla och motstå kränkningar. Man behöver inte ha ”skinn på näsan” bara för att kunna ta emot sk*t. Tuffhet innebär att vara kunnig, säker i sig själv och ha förtroende sitt vapen, sina chefer (Er!) och sitt uppdrag. Detta ska Ni, bästa chefer, lära och ingjuta era soldater. Det kan bara ske med Ert eget exempel.

Led med exempel!

Det kommer Ni ihåg från befälsutbildningen Ni fått. Det högaktar ni. Bristen på exempel föraktar Ni.

Ta och fundera på Era första steg i det militära, vad och var Ni var innan det. Ni kände att Ni kom till en ny plats och själva kunde ta kontroll över Er framtid. Vara jämlika och få lika behandling och möjligheter. Ni tog kontrollen – ansvaret – och valde att bli chefer för att leda andra. Samtidigt tog Ni den svåraste uppgiften försvarsmakten kan bjuda på. Lika många av Era kamrater valde att göra en kortare tjänst och bli kunniga soldater som leds av bra chefer.

Bästa chef!

Två frågor: Hur ska det bli? Hur vill Du ha det?

Stridsvagnsbesättning granskar kartan innan anfall. Petroskoj (Petrozavodsk) 30 september 1941. Foto: SA-kuva, nr 52052. Fotograf: Erik Blomberg.  Källa: SA-kuva
Stridsvagnsbesättning granskar kartan innan anfall. Petroskoj (Petrozavodsk) 30 september 1941. Foto: SA-kuva, nr 52052. Fotograf: Erik Blomberg. Källa: SA-kuva

Du blev inte chef för att Du är bättre än någon annan människa. Du blev chef för att Du ska leda, lära, ta hand om Dina skickliga soldater och med dem utföra svåra uppdrag i väpnad strid. Uppdrag där soldater dör. På måndagen den 7 juli går Du in med noll förtroende av Dina underordnade. Rekryterna kommer in från porten med hundra förtroende. Nämligen Ditt :

62. Förmannen ska sträva efter att uppnå sina underordnades aktning och förtroende.

Allmänt tjänstereglemente 2009. Försvarsmakten.

Denna kaka kan Du inte vända på. Som chef ska Du förtjäna Dina underordnades aktning och förtroende. Dom existerar inte som ingångsvärde. Aktning kommer inte från gradbeteckningarna eller högljutt beteende. Aktning kommer från det hur Du bär Dig som chef och människa i samspråk med andra. Förtroende byggs inte upp med machismo och perveterade elitförbandsfasoner, utan den kommer från rätttvisa och hur Du bemöter Dina soldater som individer.

Gunnery Sgt. Shawn D. Angell is A drill instructor at the Officer Candidate School aboard Marine Corps Base Quantico, Va., dedicated to training, educating, evaluating and screening the many candidates who go through the course and turning them into Marine leaders. Photo By: Lance Cpl. John Kennicutt
Drill instructor at the Officer Candidate School aboard Marine Corps Base Quantico, Va.Photo by Lance Cpl. John Kennicutt

60. Förmannen ska vara rättvis mot sina underordnade och bemöta dem likvärdigt. Han eller hon bör slå vakt om deras välbefinnande, informera sig om deras önskemål, vägleda dem och ge dem råd samt sträva efter att vara ett gott och sporrande föredöme. De som utmärkt sig i sina uppgifter bör få beröm och vid behov belönas.

Allmänt tjänstereglemente 2009. Försvarsmakten.

Dessa citat från vårt rättesnöre är inte bara anvisningar, utan order. Märk ordvalen ”ska” och ”bör.” Den sista meningens ordning ”bör — och vid behov” innebär att om någon av Dina soldater utmärkt sig så ska han alltid få beröm och ifall hans prestation är så god att den uppfyller kriterier för en särskild belöning, så ska Du föreslå att han belönas.

Kom ihåg att liksom Dina rekryter har Ditt absoluta förtroende, har Du även Dina förmäns förtroende. Värna om det på det sättet Du kan – genom att uppträda rättvist, med respekt och ansvarsfullt.

Vi, Ni och jag – befälet i försvarmakten och vårt manskap, ska i all verksamhet utgå från vår värdegrund:

Säkerhet innebär att vi säkrar samhällets vitala funktioner. Vi försvarar hela riket och deltar i förebyggande och avvärjande av interna hot, internationellt samarbete och militär krishantering. Vi är beredda och utbildade för vårt uppdrag och vi löser det i alla omständigheter.

Pålitlighet betyder att vi städse agerar som en del av folkväldet och verkställer statsledningens beslut. Hos medborgare och statsledning likväl som hos vår egen personal ska finnas ett djupt förtoende för vår verksamhet. Vi utgörs av folket, vi står vid folket och svär vår trohet till folket.

Trovärdighet är lika med trovärdigheten i vår försvarsförmåga. Detta är den viktigaste faktoren i förebyggandet av externa hot mot Finland såväl som upprätthållandet av försvarsviljan. Vi bygger trovärdigheten genom att utbilda tuffa och kunniga krigare med vilja. Vilja kommer från tillit och sammanhållning.

Patriotism innbär att vi arbetar för fosterlandets framtid med respekt för tidigare generationers uppoffringar. Vi vill se till att våra barn har möjligheter till framgång och självständiga beslut i en ständigt föränderlig omgivning. Vi minns våra hjältar och deras gärningar. I krig slutar vi strida bara när det inte längre finns någon fiende och den  minsta biten av riket är fritt från främmande makt.


P.S. Gör bra, gör rätt! Om det ibland känns svårt, så kan Du ställa Dig frågorna:

  1. Vad kommer mina soldater att berätta om tjänsten efter att jag lärt och lett dom?
  2. Hurdana nya chefer skapar vi med vårt exempel?