Känkkäränkkä [Sotilaat ja sananvapaus, osa 4]

Kotitrolli?

Ulkoministeri Erkki Tuomioja jatkaa trollaamistaan valtakunnan medioissa. Tällä kertaa kohteeksi on valikoitunut Ulkopoliittinen instituutti (UPI) ja sen vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak. Hyvä, että molemmat nyt yksilöitiin, sillä viime kerta olikin yleistä ja kiinnostavaa pohdintaa tutkimusinstituutioiden ja politiikan tekijöiden välisestä suhteesta, josta virisi hyvää ja avointa keskustelua, joskin UPI mainittiin silloinkin nimeltä. Tätä keskustelua kriittisellä puheenvuorollaan avatessaan ulkoministeri osoitti mielestäni kaikille, että hän on osaava politologi ja kykenee käytännönläheiseen ”valtafilosofiseen” keskusteluun.

monkey-deaf-dumb-blind

Valitettavasti tämä toivo loppui lyhyeen. Itsenäisyyspäivän viikolla ministerin salamahyökkäyksen kohteeksi joutui Maanpuolustuskorkeakoulun Strategian laitoksen johtaja Torsti Sirén, tämän yrittäessä avata räväkkää vuoropuhelua Suomen valtionjohdon strategisten viestien ambivalenssista.

Suomella ei ole mitään selkärankaista sanomaa maailmalle itsestään eikä siitä maailmasta, jota haluaisimme edistää. Pelkoon perustuva ja lyhytnäköinen taloudellinen eduntavoittelu Venäjä-yhteistyön osalta ei kestä päivänvaloa. Jos jotain sanomaa tekojen perusteella halutaan etsiä, niin se lienee seuraava: Krimin miehitys on ok, Venäjän johtama sota Donbassin alueella on ok ja Suomi pyrkii läheiseen yhteistyöhön Venäjän kanssa, no matter what. Surullista.

Strategian laitoksen johtaja, evl Torsti Sirén Facebookissa.

Tuomioja turvautui välittömästi ad hominem -argumenttiin toteamalla:

– Mä lasken kolmeen, ennen kuin sanon mitään Torsti Sirénistä. En viitsi häntä kommentoida yhtään ja ihmettelen, jos ei hänen esimiehillään ole näkemyksiä siitä, millä tavalla virassa olevan sotilaan sopii ylipäätään esiintyä.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja. Lähde: Iltalehti.

Ministerin toiminta case Sirénissä ja muissa tapauksissa muistuttaa hyvin paljon trollaamista siinä suhteessa, että asiapohjaisten argumenttien loputtua hän turvautuu henkilöön menevään arvosteluun ja viimeisimpänä case Charlyssa ”mutta kun Natokin” -argumenttiin.

Case Charly

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynäpalstalle otsikolla ”Suomi voisi olla sotilaallisen iskun ensimmäinen kohde.” Tuomiojan vastaus meni ensin henkilöön:

[Tuomiojan] mielestä Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin kirjoitus on provokaatio, joka on tehty ”Nato-häntä kainalossa”.

Helsingin Sanomat 29.12.2014. Lähde: HS.

”Pidän tätä Salonius-Pasternakin kirjoitusta varsin tarkoituksellisena provokaationa, jonka vuoksi ei kannata provosoitua”, Tuomioja kommentoi Helsingin Sanomille sähköpostitse.

Tuomioja HS:lle 29. joulukuuta 2014. Lähde: HS.

Itse asian ulkoministeri sivuuttaa suomalaiselle puolustuskeskustelulle hyvin tyypillisellä ja oireellisella tavalla, eli vetoamalla salassapidon tarpeeseen.

Puolustussuunnitelmat eivät kuitenkaan Tuomiojan mielestä kuulu julkisuuteen.

”Kaikki sotilasesikunnat tekevät kaikenlaisia varautumissuunnitelmia myös hyvin epätodennäköisiäkin tilanteita ja uhkia varten, [e]nkä usko Suomen puolustusvoimien olevan tässä yhtään muita heikommin eväin liikkeellä. Niitä ei kuitenkaan julkisesti käsitellä siksi, että puolustussuunnittelussa on aina paljon salassa pidettävää asiaa ja siksi, että ei ole myöskään syytä rakentaa valmiita viholliskuvia mihinkään suuntaan. Tämän uskoisin myös ulkopoliittisen instituutin tutkijan ymmärtävän, mutta hänen ei tarvitse siitä piitata jos hänellä on ihan omat poliittiset tarkoitusperänsä ja tavoitteensa.”

Tuomioja HS:lle 29. joulukuuta 2014. Lähde: HS.

Salassapidon suhteen ulkoministeri Tuomioja on oikeassa siinä, että puolustussuunnitelma on ehdottoman salainen. Erilaisten skenaarioiden käsittely on kuitenkin täysin mahdollista ja jopa suotavaa kun puhutaan maanpuolustuksesta. Puolustussuunnittelun perustana olevat skenaariot ovat salassa pidettäviä, mutta monilla suomalaisilla foorumeilla, ruotsalaisissa kahvipöydissä, kansainvälisissä instituuteissa ja kaunokirjallisuudessa käsitellään julkisesti mitä erilaisempia Itämeren skenaarioita. Suomessa Ahvenanmaata, Virossa Narvaa ja Ruotsissa Gotlantia. Sotilaiden mahdollisuus osallistua tällaiseen keskusteluun on tietysti hyvin rajattua, mutta ulkopolitiikan tutkijoilla tällaista estettä ei ole.

Mutta kun Natokin…

Päättelyketjunsa päätteeksi ulkoministeri laittaa puolustusvoimat tasapuolisuuden asialle. Kaikkiin tilanteisiin pitäisi ilmeisesti varautua ja paukut jakaa oikeudenmukaisesti Ruotsin, Nato-maiden ja Venäjän välille.

”[Valmiussuunnittelussa voitaisiin varautua] myös sellaisiin [tilanteisiin,] jossa sotilasliitto Natolla voisi olla samanlaisia Suomeen ja esim. Ahvenanmaahan liittyviä painostus- ja hyväksikäyttötarpeita.”

Tuomioja IL:lle 29. joulukuuta 2014. Lähde: IL.

Tällaisia aikoja toki elettiin YYA-sopimuksen aikaan 50- ja 60-luvuilla, mutta ruotsalaisten Nato-kärkenä aloittamien Pohjanmaan maihinnousujen torjunnasta luovuttiin alueellisen puolustuksen doktriinin myötä 70-luvulle tultaessa.

Suurlähettiläs Alpo Rusi lyttää blogimerkinnässään tylysti Tuomiojan tekemän Naton ja Venäjän rinnastamiseen turvallisuusuhkina. Rusin merkintä on lukemisen arvoinen ja sen otsikko hymyilyttää minua herkeämättä.

Uhka ja skenaariot

Sotilaana en lähde pohtimaan kovinkaan yksityiskohtaisesti eri skenaarioita, mutta strateginen kysymys, jonka Salonius-Pasternak asettaa on hyvin oleellinen. Parafraseerattuna sen voisi esittää näin:

Millaiset operaatiot lähialueillamme romuttaisivat puolustusratkaisumme silmänräpäyksellisesti ja miten niiden todennäköisyys on muuttunut uhkan (threat), eli sotilaallisen potentiaalin/kyvyn (capability) ja poliittis-strategisen aikomuksen (intent) tulona?

Venäjän sotilaallinen potentiaali on kasvanut merkittävästi  — etenkin operaatioiden toimeenpanovalmius on korkea ja suunnittelusykli on nopeutunut. Jälkimmäisestä osoituksena ovat Ukrainassa tehdyt muuttuneeseen tilanteeseen liittyneet päätökset, kuten avustussaattueet, asekuljetukset ja kapinallisten tukeminen asevoimalla. Poliittis-strategista aikomusta (intent) on vaikea palastella kansantajuiseksi, koska se saa mielipideasiana aina joko arvon nolla tai yksi.  Strategisessa suunnittelussa arviointi ei ole näin yksioikoista, mutta kenties hedelmällisempää on tarkastella mahdollisuuden (opportunity) käsitettä; tilaisuus tekee varkaan — sopivan tilaisuuden ilmetessä tahto ja aikomus hyödyntää ilmaantunutta mahdollisuutta kasvaa suhteessa kustannus-hyötyanalyysin tuottamaan arvoon. Mahdollisuus kasvaa myös sotilaallisen potentiaalin osana. Korkean toimeenpanovalmiuden verkostoituneeseen taisteluun kykenevät yksiköt pystyvät myös luomaan uusia mahdollisuuksia, joita erinomaiset johtamisen ja toimintaympäristötietoisuuden kyvykkyydet omaava strateginen johtoporras voi välittömästi hyödyntää riskin ollessa pienimmillään.

Grand Old Man

Kriittinen keskustelu vaatii molempien osapuolten kuulemista ennen huutamista, joten kehotan kaikkia lukijoitani ensin lukemaan ministerin vastauksen case Sirénissä ja myös merkinnän ”Itämeren ilmatilan turvallisuus taattava,” johon tutkija Charly Salonius-Pasternak viittasi.

Ulkoministerimme Erkki Tuomioja (sd) on yksi itsenäisen Suomen valtakunnan kokeneimpia ministereitä. Kymmenenneksi kokenein, jos ministeripäivien mukaan mennään. Ministeri Tuomioja on valtiotieteiden tohtori ja ekonomi. Tuomiojan bibliografiaan mahtuu toistakymmentä itse rustattua teosta. ”Valtafilosofisen” keskustelun avaaminen, so. tutkijoiden, tutkimusinstituuttien ja toimeenpanovallan roolista puhuminen syksyllä oli erittäin tervetullutta suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Myös sotilaiden roolin ja sananvapauden rajojen kyseenalaistaminen on hyväksi. Olen itse puhunut asian puolesta yhdellä tulokulmalla. Toisiakin tarvitaan keskusteluun. Julistamista kukaan ei kaipaa.

Näkisin niin mielelläni, että suomalaisen politiikan ja poliittisen aktivismin Grand Old Man haastaisi maanpuolustuksen, puolustuspolitiikan ja ulkopolitiikan tekijät ja asiantuntijat avoimeen keskusteluun yhdessä myös kansalaisia osallistaen. Tuomioja on aatteensa värinen ja näköinen mies. Sosiaalidemokraattiseen aatteeseen ei minun ymmärtääkseni koskaan ole kuulunut vallan ja puheoikeuden varaaminen tietylle korkealle eliitille.

Ministeri sanoo, ministeri tekee ja ministeri vastaa. Ministeriä tuskin kenelläkään on syytä tahi kanttia ruveta ripittämään, mutta ihmettelen mikseivät eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd) ja demarijohtaja Antti Rinne ole tarttuneet tähän keskusteluun, varsinkin kun jälkimmäinen on ”rummuttanut” Demareissa keskustelua Natosta ja turvallisuuspolitiikasta. Kaikkeen poliittiseen keskusteluun kuuluu myös se, että välillä käy Känkkäränkkä kylässä.

//James


Lopuksi toivotan hyvää uutta vuotta ulkoministeri Erkki Tuomiojalle, kaikille lukijoilleni ja aseveljilleni!

P.S. Olen päättänyt, etten salli kommentteja tähän merkintään. Olen kuitenkin valmis julkaisemaan asiaan liittyviä hyvin argumentoituja ja keskustelevia kommenttipuheenvuoroja puolesta tai vastaan vieraskyninä. Yhteydenotot täältä.

D.S. Medialle: Juu, ei.


Tässä esittämäni mielipiteet ovat omiani, eivätkä ne välttämättä heijasta puolustusvoimien tai muun viranomaisen virallista kantaa.